Anoppi nalkuttaa, kun en tee puutarhatöitä ym.

Olen lapsuuden kodissani kokenut niin kerrostalo-, rivitalo- kuin omakotitaloasumisenkin.

Jos tuolloin lapsena nuorena tulin siihen tulokseen, että ei omakotitaloa minulle. En pidä puutarhatöistä, en talon kunnossapidosta (niitä pieniä hommia on aina), en lumitöistä.

Rivitalo, jossa kaikki edellämainitut tehdään huoltoyhtiön toimesta käy.

Tutustuimpa mieheeni. Lähes ensitreffeillä jo kerroin, että ei omakotitaloasumista minulle. Tämä oli miehelle ok.

Kun meille tuli lapsia, niin mies alkoi haaveilemaan omakotitalosta. Sovimme keskustelujen jälkeen, että voimme sinne sellaisen hankkia ja sinne muuttaa, kunhan minun ei tarvitse sen suhteen mitään tehdä. Jos hän haluaa siinä talossa asua, niin hän sitten hoitaa niin puutarhan (tai jättää hoitamatta), talon jne.

Mies löysi mieleisensä talon. ostettiin ja muutettiin. Mies on onnellinen, kun saa ahertaa puutarhassa ja remontoida taloa. Minulle tietysti kelpaa onnellinen mies :)

Anoppi vain nalkuttaa joka ikinen kerta kun meillä käy, että on epäreilua, että hänen poikansa joutuu kaikki työt tekemään. Minä kun en viitsi edes marjoja poimia, omppuja mehustaa, kukkia kasvattaa jne. Haukkuu minua laiskaksi niin omille kuin minunkin sukulaisille.

Anoppi myös käy suht koht usein. 1-2 kertaa viikossa ainakin piipahtaa. tämä käyminen olisi muuten ihan ok, koska onhan lapsistakin kiva mummoansa nähdä, mutta tuo iänikuinen nalkutus harmittaa ja loukkaa.