Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL

Ohjelmasta ja osallistujien puheista ja toiminnastahan täällä keskustellaan, tietenkin. Kun Matti on antanut lehtihaastattelun, jossa kertoo ajatuksiaan ja osallistumisensa taustoja, on luonteva seuraus, että siitäkin täällä keskustellaan, koska se valottaa hänen käyttäytymistään lisää. Muut osallistujat eivät ilmeisesti lehtihaastatteluja ole antaneet.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ohjelman ongelma on se että loppuviimein tässä ei näytetä juuri mitään ja sen takia täällä spekuloidaan niin paljon! Kuinka paljon OIKEASTI Matti ja Mira ovat esim.keskustelleet tulevasta, suhteen tilasta, asuinpaikasta jne?! Emme me sitä tiedä koska meille on leikattu ja näytetty vain niitä pätkiä joissa Matti on saippuaa ja Mira kuittailee... 😒

Toki varmaan totta toinen puoli mutta kuitenkn.

Muistatteko vielä Millan ja Kimmon? Kaikki olivat varmoja ettei juttu jatku mutta niin vaan jatkui vielä puolitoista vuotta kuvausten jälkeen... eli leikkauksilla saadaan jutut näyttämään jos vaikka miltä. Sitä Millan ja Kimmon juttuakin olisi voitu esittää ihan eri näkökulmasta jolloin me palstailjat olisimme tietäneet heidän jatkavan. Tänä vuonna kerronta on superhidasta, liikaa pareja ja jaksoissa ei oikein tapahdu mitään vaikka niitä on jopa 4(?!) enemmän. Tietty kuvauksella ja editoinnilla voidaan harhauttaa katsojia mutta onko se tämän sarjan idea!? Omasta mielestäni ei...

Tää on niin totta! Otokset voisi olla paljon pidempiä ja enemmän niitä, missä parit kuvaavat käsikameralla omia juttujaan, ne tuntuvat luonnollisimmilta, kuin kuvaajien kuvaamat (vähän väkipakolla tehdyt tilanteet). Lisäksi parit tarvitsisivat enemmän kotitehtäviä siitä, miten heillä menee ja mikä heitä yhdistää, jotta pysyisivät kärryillä toisistaan, vaikka sattuisi niin, että eivät osaisivat muuten puhua niistä asioista.

Ja se taisi tulla nyt selväksi tällä kaudella, että kahta vuorotyöläistä ei kannata laittaa yhteen. Eihän he ehdi tutustumaan toisiinsa!

Vierailija kirjoitti:

Nyt mun mielestä on ongelma, että asiantuntijat on liian kaukana osallistujien kokemusmaailmasta. Osa heistä varmasti osaa auttaa parisuhteen kriiseissä ammattitaidollaan. Mutta heiltä puuttuu kulttuurinen ymmärrys nuorempien ihmisten maailmasta, kyky lukea näiden kieltä, habitusta ja olemisen tapaa.

En tiedä onko iästä kysymys ainoastaan. Mutta se on totta, että kulttuurinen ymmärrys puuttuu. Asiantuntijat  vaikuttavat olevan lähinnä psykologian asiantuntijoita, ainakin kommenteistaan päätellen. Ihminen on kuitenkin muutakin kuin psyykkiset ominaisuutensa. Elämäntavalla, yhteiskuntaluokalla ym. on vaikutusta siihen, onnistuuko parisuhde vai ei.

Tulee sitten näitä vähemmän onnistuneita parituksia. Esimerkiksi aiemmin Mikko ja Heidi, se oli muutakin kuin temperamenttieroa. Mikolla oli työväenluokkainen lähtökohta ja ehkä siksi aika konservatiisia rooliodotuksia (ei saa tanssia muuta kuin puolison kanssa). Heidi oli paljon boheemimpi, ja kinaahan siitä tuli. Nyt taas Matti yllättäen ei niin vain solahdakaan perinteiseen miehen rooliin, mutta Mira toivoo itselleen puutarhaan grillimestaria. 

Ainakin tuontyyppisiä asioita pitäisi ymmärtää kysyä, kun etsitään sopivia pareja. Ei ehkä suoraan "haluatko perinteiset roolit" (sillä kaikki sanovat että voivat joustaa), mutta pyytäen vaikka konkreettista kuvausta, millainen olisi mukava vapaapäivä kotona, ja tarkkaillen, mitä kumpikin puoliso tekisi. Kyllä joku etevä kulttuurintutkija oikeita kysymyksiä löytäisi.

Täällä meidän keskuudessamme on paljon meitä, jotka haluamme kommentoida asiallisesti ja puida tv:stä näkemäämme asiallisella tavalla.

Sitten on nämä "kiusaajat" (plus mielenterveysongelmaiset sekä pikku-jonnet), jotka kirjoittavat osallistujien henkilökohtaisuuksista, haukkuvat, lietsovat ja mitä lie. Kuten koulukiusaamisessakin, kiusaaja jää yksin jos ei saa ympäriltään tukea.

Eli me kaikki, jotka haluamme keskustella täällä, syystä tai toisesta (minä: etätyön tylsyyttämänä), siitä mitä olemme nähneet, miten sen koemme ja mitä mieltä siitä olemme: pysytelkäämme asiallisissa keskusteluketjuissa, olkaamme provosoitumatta epäasiallisuuksista.

Enkä tarkoita että pitäisi kirjoittaa vaan ylistäviä juttuja ja ettenkö minä voisi kirjoittaa "en tykkää Emman silmälaseista, mielestäni hän olisi kauniimpi toisenlaisissa laseissa" - mutta tämäkin statement kertonee enemmän minusta kuin Emmasta. Totuushan on että emme me random ihmiset osallistujia tunne, emmekä heidän elämästään mitään tiedä, paitsi sen pienen siivun jota tv:stä näytetään (ja silloinkin tositv-formaatin leikkelemänä).

Jos minulla on tarvetta arvostella jonkun ihmisen ulkonäköä tällaisella keskustelusivustolla, se kertoo eniten minusta. Ei arvostelun kohteesta. Meillä kaikilla on mielikuva näistä osallistujista, ja kukaan ei voi kaikkien silmää miellyttää. Eikä kenenkään käyttäytyminen ole taatusti kaikkien ihmisten mielestä joko oikein tai väärin. Meitä on moneen junaan, ja mikä miellyttää toista ei ehkä miellytäkään toista.

Jännityksellä odotan miten pareille käy. Tai siis miten Matille ja Miralle käy. Muiden kohtalo on mielestäni jo selvä (Kati ja Janne jatkavat, muut eivät).

Tämä on jostain syystä niin lemppari-hömppä-ohjelma ja olisi kivaa jos keskustelu täällä olisi asiallista.

Vierailija kirjoitti:

Täällä meidän keskuudessamme on paljon meitä, jotka haluamme kommentoida asiallisesti ja puida tv:stä näkemäämme asiallisella tavalla.

Sitten on nämä "kiusaajat" (plus mielenterveysongelmaiset sekä pikku-jonnet), jotka kirjoittavat osallistujien henkilökohtaisuuksista, haukkuvat, lietsovat ja mitä lie. Kuten koulukiusaamisessakin, kiusaaja jää yksin jos ei saa ympäriltään tukea.

Eli me kaikki, jotka haluamme keskustella täällä, syystä tai toisesta (minä: etätyön tylsyyttämänä), siitä mitä olemme nähneet, miten sen koemme ja mitä mieltä siitä olemme: pysytelkäämme asiallisissa keskusteluketjuissa, olkaamme provosoitumatta epäasiallisuuksista.

Enkä tarkoita että pitäisi kirjoittaa vaan ylistäviä juttuja ja ettenkö minä voisi kirjoittaa "en tykkää Emman silmälaseista, mielestäni hän olisi kauniimpi toisenlaisissa laseissa" - mutta tämäkin statement kertonee enemmän minusta kuin Emmasta. Totuushan on että emme me random ihmiset osallistujia tunne, emmekä heidän elämästään mitään tiedä, paitsi sen pienen siivun jota tv:stä näytetään (ja silloinkin tositv-formaatin leikkelemänä).

Jos minulla on tarvetta arvostella jonkun ihmisen ulkonäköä tällaisella keskustelusivustolla, se kertoo eniten minusta. Ei arvostelun kohteesta. Meillä kaikilla on mielikuva näistä osallistujista, ja kukaan ei voi kaikkien silmää miellyttää. Eikä kenenkään käyttäytyminen ole taatusti kaikkien ihmisten mielestä joko oikein tai väärin. Meitä on moneen junaan, ja mikä miellyttää toista ei ehkä miellytäkään toista.

Jännityksellä odotan miten pareille käy. Tai siis miten Matille ja Miralle käy. Muiden kohtalo on mielestäni jo selvä (Kati ja Janne jatkavat, muut eivät).

Tämä on jostain syystä niin lemppari-hömppä-ohjelma ja olisi kivaa jos keskustelu täällä olisi asiallista.

Peräänkuulutat asiallista keskustelua ja leimaat itse muita keskustelijoita kiusaajiksi, mielenterveysongelmaisiksi ja pikku-jonneiksi, jotenkin nyt ei oikein natsaa...

Kukkahattutädit taas heränneet... Täällä siis ei saisi sanoa pienintäkään kritiikkiä osallistujia kohtaan. Koska se on sitten heti kiusaamista. Ymmärrän joo että ulkonäön tai nasaaliäänen haukkuminen ei ole asiallista. Mutta...

Otetaanpa nyt esimerkiksi Kati. Hän on todella jyräävä päällepäsmäri, joka ei anna Jannen olla aidosti oma itsensä. Yrittää koko ajan muuttaa Jannea mieleisekseen. Jos Janne ei heti välittömästi sano mielipidettään johonkin asiaan, rouva painelee suihkuun ovia paiskoen. Ja jatkuvasti nillittää Jannelle että "kerro nyt, mun PITÄÄ SAADA tietää mitä sä ajattelet tuosta pöydällä lojuvasta pölyhiukkasesta!!!" Janne yrittää selittää että hänen mielestään ei tarvitse jokaikistä ajatusta jakaa heti Katin kanssa, mutta rouvapa ei tätä hyväksy vaan ärsyyntyy. Kati on selkeästi lähtenyt ohjelmaan sillä asenteella, että joko mies on hänen tyylinen tai sitten miehestä väkisin muokataan sellainen.

Joten anteeksi nyt vaan kukkahatut, mutta kyllä noin ärsyttävää ja itsekkään luonteen omaavaa ihmistä saa kritisoida. Ja se ei ole kiusaamista!

Vierailija kirjoitti:

Kukkahattutädit taas heränneet... Täällä siis ei saisi sanoa pienintäkään kritiikkiä osallistujia kohtaan. Koska se on sitten heti kiusaamista. Ymmärrän joo että ulkonäön tai nasaaliäänen haukkuminen ei ole asiallista. Mutta...

Otetaanpa nyt esimerkiksi Kati. Hän on todella jyräävä päällepäsmäri, joka ei anna Jannen olla aidosti oma itsensä. Yrittää koko ajan muuttaa Jannea mieleisekseen. Jos Janne ei heti välittömästi sano mielipidettään johonkin asiaan, rouva painelee suihkuun ovia paiskoen. Ja jatkuvasti nillittää Jannelle että "kerro nyt, mun PITÄÄ SAADA tietää mitä sä ajattelet tuosta pöydällä lojuvasta pölyhiukkasesta!!!" Janne yrittää selittää että hänen mielestään ei tarvitse jokaikistä ajatusta jakaa heti Katin kanssa, mutta rouvapa ei tätä hyväksy vaan ärsyyntyy. Kati on selkeästi lähtenyt ohjelmaan sillä asenteella, että joko mies on hänen tyylinen tai sitten miehestä väkisin muokataan sellainen.

Joten anteeksi nyt vaan kukkahatut, mutta kyllä noin ärsyttävää ja itsekkään luonteen omaavaa ihmistä saa kritisoida. Ja se ei ole kiusaamista!

Kati on ihan ihana tyyppi, mutta kyllä juurikin tuo, minkä hän hienosti itse sanoittikin, on tosi tosi ahdistavaa ja rasittavaa: "jos sä et kerro mitä mieltä sä olet jokaisesta asiasta niin en mä voi tietää" - kun parin ei tarvitse tietää mitä toinen ajattelee ihan jokaikisestä asiasta.

Katin pitäisi työstää sitä pientä vähäistä itseluottamuksen puutettansa, että hän oppisi luottamaan siihen, että jos Janne ei sano, että joku asia on huonosti tai haittaa häntä, silloin sitä on turha pohtia, vaan voi vain luottaa siihen, että toimen ottaa asian puheeksi JOS kokeneen tarpeelliseksi.

Sen parisuhteen kun voi ylianalysoida kuoliaaksi.

Eikä yksikään toimivakaan parisuhde ole sellainen, missä aina ollaan samaa mieltä tai aina löydetään molempia tyydyttävä kompromissi neuvottelupöydällä. Kyse on tasapainosta, jossa myös Katin on pakko oppia hyväksymään se, että joskus Janne tekee jonkun päätöksen ilman hänen hyväksyntäänsä, ja se saattaa olla eri kuin Katin päätös olisi, mutta isossa skaalassa sillä ei ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa voitaisiin ymmärtää, että rasvakerros korreloi liikuntaan jossain määrin, mutta ei kerro yksittäisen ihmisen kunnosta käytännössä mitään. Itse juoksen säännöllisesti ja kroppa on aika tyypillinen juoksijan kroppa. Puolimaratoneilla menee kuitenkin ohi monta, joilla on reilustikin ylipainoa. Etenkin voimalajeissa on ihmisiä, joilla on paljon lihasta massansa alla. Kaikkia ei kiinnosta valvoa syömistään yhtä tarkasti, ja keski -iässä etenkin se alkaa näkyä, vaikka liikkuisi paljonkin.

Ylipäätään on niin, että iän karttuessa tulee armollisemmaksi ulkonäköseikkojen suhteen.

Esim. itse olin nuorena tarkka miehen pituuden suhteen, alle 180 cm oli ihan not.

Samaten kaljuuntuvat kundit sai kyytiä. Nykyään kyllä taitaa kaljupäiset nuoret miehet olla

melkein enemmistönä. Partaa kasvattaa melkein kaikki.

Jossain vaiheessa (parin lapsen jälkeen) tajuaa, että elämä on muutakin kuin kilojen kyttäämistä. Tulee sitä suhteellisuudentajua hommiin. Nykyään lyhytkin mies on ihan jees,

kokonaisuus ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä taas on ihan turhaa puhua parisuhteen kriiseistä kun nämä on tuntemattomia ihmisiä toisilleen.

Katsoin pitkästä aikaa muutaman jakson putkeen ja tätä olin kanssa tulossa sanomaan. Jostain syystä aiempia kausia enemmän pisti silmään, jopa ärsytti, noiden asiantuntijoiden puheet. Kaikki parit on jotenkin tosi hämillään (no yhdellä meni jo välitkin kokonaan), ihan vieraan ihmisen seuraan laitettu. Niitä pätkiä ja väliin jotain lässytystä rakkaudesta ja suhteeseen sitoutumisesta. Kenenkään parin tilanne ei ole lähelläkään mitään rakkautta, edes ihastusta ei ole yhdelläkään!!! Ja nyt kun Emmalle ja Tuomakselle tuli "ero" niin tuntui, että sekin on ohjelmassa vaan siksi, että saadaan mukaan lässytystä siitä kuinka joskus ihmisen on parempi olla yksin kuin haitallisessa suhteessa, että ero on aina raskas päätös ja pettymys jne. Mitään tuota ei ohjelmaan tulisi jos kukaan ei "eroaisi" (pelkkä ero-sanan käyttö on typerää näistä muka-parisuhteista). Osallistujat on vaan pelinappuloita käsikirjoitukselle mikä olisi ollut reilumpaa viedä läpi jo yhdessä olevien parien kanssa tai edes niin, että kuvattaisiin suhteen alkua missä pari on itse valinnut toisensa. Tämän tyyppisestä formaatista voisi parisuhde- ja rakkaushöpinät jättää pois ja miettiä miten kaksi toisilleen paperilla täydellistä mätsiä saataisiin tutustumaan toisiinsa, siis tehtäisiin jotain sen eteen, ei vaan lähetettäisi viikonlopuksi kylpylään ja sen jälkeen kuljettaisi kameroiden kanssa perässä.

Kati toimii ja puhuu nopeammin kuin ehtii ajatella. Sorrun siihen itsekin. Asiaa ei auta kuitenkaan se, että vaatisi toisiakin tekemään samoin vaan se, että rauhoittuu itse.

Katihan ei malttanut edes mennä protokollan mukaan häissä vaan rupesi sooloilemaan ja lisäksi meni fyysisyydessäkin reippaasti etunojassa. Hän ehkä kuvittelee olevansa itse tehokas ja jämpti, mutta oikeasti on malttamaton ja ylireagoiva.

Vierailija kirjoitti:

...Enkä tarkoita että pitäisi kirjoittaa vaan ylistäviä juttuja ja ettenkö minä voisi kirjoittaa "en tykkää Emman silmälaseista, mielestäni hän olisi kauniimpi toisenlaisissa laseissa" - mutta tämäkin statement kertonee enemmän minusta kuin Emmasta. Totuushan on että emme me random ihmiset osallistujia tunne, emmekä heidän elämästään mitään tiedä, paitsi sen pienen siivun jota tv:stä näytetään (ja silloinkin tositv-formaatin leikkelemänä)...

Jatkan tätä pätkää ihan yleisesti. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa tai tarve lähteä julkituomaan omaa mieltymystään toisen ulkonäön kautta, niin ollaan aika metsässä itsensä kanssa. Ei muita kiinnosta se mistä "sinä" tai joku muu tykkää. Voisiko vain nätisti sanoa, että minulla on erilainen maku tai vaikka vain olla mainitsematta sitäkään ja kirjoittaa, että voisin nähdä Emman toisenlaisissakin laseissa. Ei ole pakko tulla tänne ilmoittamaan negatiivisesti, jos ei tykkää toisen tyylistä. Se on mielestäni äärimmäisen lapsellista ja oman navan hieromista. Tämä ketju on kuitenkin tarkoitettu ohjelman näkökulmasta, ei yksilöiden silmälasityyleistä, painosta, vaatteista tai mistään muustakaan, mistä pitäisi arvostella. Ketjun aloittaja ei myöskään pyytänyt, että epäasialliset kommentit ovat tervetulleita. Anonyyminä täällä on helppo laukoa mitä vain, mutta todellisuudessa ei uskaltaisi sitä ääneen sanoa. Oma ohjenuora on se, ettäkirjoitan sen, minkä voisin sanoa myös muille ääneen. 

On vaikeaa uskoa, että kaikki ihmiset ovat niitä jotka aina sanovat ääneen jos joku asia ei miellytä taisi osaavat sanoittaa pahan olonsa. Siksi ymmärrän Katia tai vastaavia Kateja jotka yrittävät saada selville mitä kumppani miettii.

Varsinkin Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat vain hiljaa, eivät sano miltä tuntuu ja sitten yhtäkkiä ilmoittavat, että ovat saaneet tarpeekseen tai ovat onnettomia ja tyytymättömiä parisuhteessaan.

Tai vain ovat edelleen hiljaa ja kaikki jatkuu samanlaisena.

Joskus näihin auttaa, että on aktiivinen kumppani joka hiukan kyselee miten voit tai mitä mietit. Tietysti aina on niitä joiden suuta ja mieltä ei saa auki millään. Mutta hyvä silloin asia tarkistaa ja todeta, että ahaa, olet tämänkaltainen. Ja silloin on mahdollisuus päättää jatkaako suhdetta vai antaa vapauden tälle henkilölle.

Ei kaikkea toisen ajatuksia tarvitse tietää. Mutta pitäisin aika outona ja kylmänä suhdetta jossa ei edes tutustumisen alussa haluta tutustua toistensa ajatuksiin, arvoihin, hiukan myös elämänhistoriaan jne. Silloin myös oppii ymmärtämään toista ja tuo läheisyyttä.

Sitä ei ainakaan saa selville vaikenemalla molempiin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ohjelman ongelma on se että loppuviimein tässä ei näytetä juuri mitään ja sen takia täällä spekuloidaan niin paljon! Kuinka paljon OIKEASTI Matti ja Mira ovat esim.keskustelleet tulevasta, suhteen tilasta, asuinpaikasta jne?! Emme me sitä tiedä koska meille on leikattu ja näytetty vain niitä pätkiä joissa Matti on saippuaa ja Mira kuittailee... 😒

Toki varmaan totta toinen puoli mutta kuitenkn.

Muistatteko vielä Millan ja Kimmon? Kaikki olivat varmoja ettei juttu jatku mutta niin vaan jatkui vielä puolitoista vuotta kuvausten jälkeen... eli leikkauksilla saadaan jutut näyttämään jos vaikka miltä. Sitä Millan ja Kimmon juttuakin olisi voitu esittää ihan eri näkökulmasta jolloin me palstailjat olisimme tietäneet heidän jatkavan. Tänä vuonna kerronta on superhidasta, liikaa pareja ja jaksoissa ei oikein tapahdu mitään vaikka niitä on jopa 4(?!) enemmän. Tietty kuvauksella ja editoinnilla voidaan harhauttaa katsojia mutta onko se tämän sarjan idea!? Omasta mielestäni ei...

Millan ja Kimmon tapaus on esimerkki siitä, että katsojille tulee varsin paikkansapitävä kuva suhteista. Näin jo otsallani, että heidän suhteestaan ei tule mitään, niin kuin ei tullutkaan. Se, että he päättivät tekohengittää suhdettaan vielä vähän aikaa kuvausten jälkeen, ei muuta asiaa.

Minusta taas on ihan tervettä jatkaa ohi kuvausten ja rauhassa ja ilman aikatauluja katsoa voiko suhde kantaa. Vaikka heillä ei onnistunutkaan, minusta se on silti hyvä asenne tällaisessa ohjelmassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tuota Matin ja Miran juttua, ja eikö tuo ole aika perinteinen asetelma? Tarkoitan, että nainen on kovasti ihastunut mieheen ja haluaa saada liiton toimimaan. Mies myötäilee, mutta ei tunnu avautuvan kunnolla ja etäiseltä.

En ole itse saanut sellaista kuvaa, että Mira olisi kovasti ihastunut. Jos on, niin kyllä silloin suunnilleen kaikki mitä toinen tekee on ihanaa ja saa onnesta soikeaksi, kun kaikki näkyy vaaleanpunaisten lasien läpi. En vaan näe tuollaista tapahtuvan näiden kahden osalta nähdyissä jaksoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tuota Matin ja Miran juttua, ja eikö tuo ole aika perinteinen asetelma? Tarkoitan, että nainen on kovasti ihastunut mieheen ja haluaa saada liiton toimimaan. Mies myötäilee, mutta ei tunnu avautuvan kunnolla ja etäiseltä.

En ole itse saanut sellaista kuvaa, että Mira olisi kovasti ihastunut. Jos on, niin kyllä silloin suunnilleen kaikki mitä toinen tekee on ihanaa ja saa onnesta soikeaksi, kun kaikki näkyy vaaleanpunaisten lasien läpi. En vaan näe tuollaista tapahtuvan näiden kahden osalta nähdyissä jaksoissa.

Ei Mira ole rakastunut. Miran kasvot ovat menneet sulketuneiksi ja kivettyneiksi verrattuna alkujaksoihin. Mira vaan yrittää jotenkin luovia omituisessa tilanteessa, johon on joutunut. 

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa uskoa, että kaikki ihmiset ovat niitä jotka aina sanovat ääneen jos joku asia ei miellytä taisi osaavat sanoittaa pahan olonsa. Siksi ymmärrän Katia tai vastaavia Kateja jotka yrittävät saada selville mitä kumppani miettii.

Varsinkin Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat vain hiljaa, eivät sano miltä tuntuu ja sitten yhtäkkiä ilmoittavat, että ovat saaneet tarpeekseen tai ovat onnettomia ja tyytymättömiä parisuhteessaan.

Tai vain ovat edelleen hiljaa ja kaikki jatkuu samanlaisena.

Joskus näihin auttaa, että on aktiivinen kumppani joka hiukan kyselee miten voit tai mitä mietit. Tietysti aina on niitä joiden suuta ja mieltä ei saa auki millään. Mutta hyvä silloin asia tarkistaa ja todeta, että ahaa, olet tämänkaltainen. Ja silloin on mahdollisuus päättää jatkaako suhdetta vai antaa vapauden tälle henkilölle.

Ei kaikkea toisen ajatuksia tarvitse tietää. Mutta pitäisin aika outona ja kylmänä suhdetta jossa ei edes tutustumisen alussa haluta tutustua toistensa ajatuksiin, arvoihin, hiukan myös elämänhistoriaan jne. Silloin myös oppii ymmärtämään toista ja tuo läheisyyttä.

Sitä ei ainakaan saa selville vaikenemalla molempiin suuntiin.

Njoo, mutta kun Katin "mitä mieltä sä olet" painostukset on kohdeluokkaa "tuo pölypallero, mitäs sille tehdään".

Mua ahdistaisi ihan hirveästi jo se, että mä tajuaisin, etten millään osaa kysyä Katin mielipidettä riittävän moneen asiaan, mistä hän saattaa pahoittaa mielensä suurestikin - siis käänteislogiikalla.

Esim se kun Kati kysyi missä Janne istuu kun he teki sen lounaan, niin en mä ainakaan tulkinnut ettei Janne osannut sanoa mielipidettään, vaan että hän oli hämmentynyt siitä, että sitä pitää kysyä - siinä on kaksi tuolia, sä istut toisessa ja mä sitten siinä mikä on vielä vapaana, no big deal. Mut samalla Jannen pitää tajuta, että vastaavassa tilanteessa ja ziljoonassa muussa, pitää ymmärtää kysyä, ettei astu Katin varpaille.

Vierailija kirjoitti:

Minulla alkaa enemmän ja enemmän ärsyttämään Tommi. Juudit antaa itsestään tosi fiksun ja lämpimän kuvan, ja jaksaa yrittää. Tuon korostaminen, ettei fyysistä vetovoimaa ole, mielestäni vain entistä enemmän etäännyttää, eikä tuo lähemmäs. Itse olisin varmaan jo heittänyt Tommin menemään, Juudit on tosi sitoutunut yrittämään.

Toisaalta sitten tuomitaan Matti, kun hän tekee niin kuin yllä ehdotetaan, eli ei avaudu siitä, että fyysistä vetovoimaa ei oikein ole, vaan on pitänyt laimeat tunteet omana tietonaan, mutta haluaa kuitenkin jatkaa loppuun asti jos tilanne siitä vielä muuttuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa uskoa, että kaikki ihmiset ovat niitä jotka aina sanovat ääneen jos joku asia ei miellytä taisi osaavat sanoittaa pahan olonsa. Siksi ymmärrän Katia tai vastaavia Kateja jotka yrittävät saada selville mitä kumppani miettii.

Varsinkin Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat vain hiljaa, eivät sano miltä tuntuu ja sitten yhtäkkiä ilmoittavat, että ovat saaneet tarpeekseen tai ovat onnettomia ja tyytymättömiä parisuhteessaan.

Tai vain ovat edelleen hiljaa ja kaikki jatkuu samanlaisena.

Joskus näihin auttaa, että on aktiivinen kumppani joka hiukan kyselee miten voit tai mitä mietit. Tietysti aina on niitä joiden suuta ja mieltä ei saa auki millään. Mutta hyvä silloin asia tarkistaa ja todeta, että ahaa, olet tämänkaltainen. Ja silloin on mahdollisuus päättää jatkaako suhdetta vai antaa vapauden tälle henkilölle.

Ei kaikkea toisen ajatuksia tarvitse tietää. Mutta pitäisin aika outona ja kylmänä suhdetta jossa ei edes tutustumisen alussa haluta tutustua toistensa ajatuksiin, arvoihin, hiukan myös elämänhistoriaan jne. Silloin myös oppii ymmärtämään toista ja tuo läheisyyttä.

Sitä ei ainakaan saa selville vaikenemalla molempiin suuntiin.

Njoo, mutta kun Katin "mitä mieltä sä olet" painostukset on kohdeluokkaa "tuo pölypallero, mitäs sille tehdään".

Mua ahdistaisi ihan hirveästi jo se, että mä tajuaisin, etten millään osaa kysyä Katin mielipidettä riittävän moneen asiaan, mistä hän saattaa pahoittaa mielensä suurestikin - siis käänteislogiikalla.

Esim se kun Kati kysyi missä Janne istuu kun he teki sen lounaan, niin en mä ainakaan tulkinnut ettei Janne osannut sanoa mielipidettään, vaan että hän oli hämmentynyt siitä, että sitä pitää kysyä - siinä on kaksi tuolia, sä istut toisessa ja mä sitten siinä mikä on vielä vapaana, no big deal. Mut samalla Jannen pitää tajuta, että vastaavassa tilanteessa ja ziljoonassa muussa, pitää ymmärtää kysyä, ettei astu Katin varpaille.

Olen tässä ihan samalla linjalla. Kaikesta ei oikeasti tarvitse keskustella ja olla jotain mieltä. Kuten tuolista.  Ja miten äärimmäisen rasittavaa olisi, jos puoliso haluaisi puhua ääneen aivan-kaikki-ajatuksensa-ja-mielipiteensä. Sellainen normaali, soljuva keskustelu tuntuu kokonaan puuttuvan, ja se käy pidemmän päälle raskaaksi molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa uskoa, että kaikki ihmiset ovat niitä jotka aina sanovat ääneen jos joku asia ei miellytä taisi osaavat sanoittaa pahan olonsa. Siksi ymmärrän Katia tai vastaavia Kateja jotka yrittävät saada selville mitä kumppani miettii.

Varsinkin Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat vain hiljaa, eivät sano miltä tuntuu ja sitten yhtäkkiä ilmoittavat, että ovat saaneet tarpeekseen tai ovat onnettomia ja tyytymättömiä parisuhteessaan.

Tai vain ovat edelleen hiljaa ja kaikki jatkuu samanlaisena.

Joskus näihin auttaa, että on aktiivinen kumppani joka hiukan kyselee miten voit tai mitä mietit. Tietysti aina on niitä joiden suuta ja mieltä ei saa auki millään. Mutta hyvä silloin asia tarkistaa ja todeta, että ahaa, olet tämänkaltainen. Ja silloin on mahdollisuus päättää jatkaako suhdetta vai antaa vapauden tälle henkilölle.

Ei kaikkea toisen ajatuksia tarvitse tietää. Mutta pitäisin aika outona ja kylmänä suhdetta jossa ei edes tutustumisen alussa haluta tutustua toistensa ajatuksiin, arvoihin, hiukan myös elämänhistoriaan jne. Silloin myös oppii ymmärtämään toista ja tuo läheisyyttä.

Sitä ei ainakaan saa selville vaikenemalla molempiin suuntiin.

Njoo, mutta kun Katin "mitä mieltä sä olet" painostukset on kohdeluokkaa "tuo pölypallero, mitäs sille tehdään".

Mua ahdistaisi ihan hirveästi jo se, että mä tajuaisin, etten millään osaa kysyä Katin mielipidettä riittävän moneen asiaan, mistä hän saattaa pahoittaa mielensä suurestikin - siis käänteislogiikalla.

Esim se kun Kati kysyi missä Janne istuu kun he teki sen lounaan, niin en mä ainakaan tulkinnut ettei Janne osannut sanoa mielipidettään, vaan että hän oli hämmentynyt siitä, että sitä pitää kysyä - siinä on kaksi tuolia, sä istut toisessa ja mä sitten siinä mikä on vielä vapaana, no big deal. Mut samalla Jannen pitää tajuta, että vastaavassa tilanteessa ja ziljoonassa muussa, pitää ymmärtää kysyä, ettei astu Katin varpaille.

-Tuo pölypallero, mitäs sille tehdään

-Ai pölypallero, missäs...

-MITÄ TEHDÄÄN?!

 Jotenkin vain ärsyttää tämä ulkonäön hypetys. En näe sillä reaalimaailmassa niin suurta merkitystä kuin millainen painoarvo sille täällä annetaan. Tärkeämpänä pidän parinvalinnan kannalta sitä, että ihminen on mukava, lämmin ja aurinkoinen. Kaikki tuttuni, jotka ovat tyhmiä, ovat löytäneet kumppanin.

Itse olen älykäs ja lihava. Saan huomiota miehiltä, mutta se ei ole hyvää huomiota. Se huomio ei auta etsimään ihmistä, joka ihastuisi siihen kuka minä olen. Puolisoni löysin netistä ja aluksi pyrin peittelemään ulkonäköäni  ihan vain siksi, että koin niiden olevan toissijaisia asioita enkä halunnut miehen kiinnittävän niihin minussa huomiota. Juttelimme pitkään edes tietämättä, miltä toinen näyttää. Oli hyvä tietää, että mies innostui minusta jonkin muun kuin vartaloni vuoksi