Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL
Kommentit (18026)
Vierailija kirjoitti:
Onko toi Kati täynnä itseään vai minkä ihmeen vuoksi hän koko ajan puhuu puolisostaan alentuvasti ja korostaa itseään? Mies ei heittäydy, jaksa pyöräillä, osaa käydä kaupassa ja mitä kaikkea. Sitten se jatkuva virne naamalla ja nariseva ääni.
Aivan, kauhean teennäiseltä kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännästi yleensä haetaan, että "riitaan tarvitaan aina kaksi" ja nyt kaikki onkin Emman vika, ja Tuomas on viaton kultapoju, joka on vaan joutunut konfliktiin.
Ohjelmassako näin siis sanottiin? En ole nähnyt uusinta jaksoa vielä.
Täällä keskustelussa on kyllä syytetty myös Tuomasta, että on lähtenyt läpällä ohjelmaan ja ei ole vain suorapuheinen vaan käyttää sitä tekosyynä olla ilkeä.
Nuo Mira ja Matti on kyllä mysteeriset! Kuin kaksi saippuaa, mitään otetta ei kyllä saa. Mutta kertaa näkyi läheisyyttä... ei vain sitä sukulaismummon taputushalausta...
En kyllä ymmärrä miksi Tuomas kokee tarvetta nostaa jalustalle tuota heidän "avointa kommunikaatiota" ja "hyvää keskustelua". Eihän tuo pari tule kerta kaikkiaan juttuun keskenään. Ei se ole mitään hyvää kommunikaatiota, että vuorotellen lauotaan päin naamaa kaikki ärsytyksen aiheet ja toisen puutteet, ja vuorotellen ollaan sitten naama nurinpäin mykkäkoulua. Tuossa on mennyt pieleen kyllä ihan kaikki mahdollinen. Saa miettimään asiantuntijoiden vastuuta tässä hommassa.
Oonko mä ainoa nainen joka ei voisi sietää noin pehmo miestä joka sanois kokoajan epäsopivissakin tilamteissa " mä tykkään susta" , " oot ihana" jne...tappais mulla kaiken seksikkyyden meidän väliltä, tulis joku vauvalapsi tunne miehestä joka on noin pehmo...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ekstroverttina, että introverttinen tapa prosessoida asioita on hyvinkin ärsyttävää, mutta itse aikanaan 15v. avioliitossa opin siihen, että se vastaust tulee sitten joskus, vaikkakin ärsyttävän hitaasti. Vastaavasti exäni oppi sietämään tunteenpurkauksiani ja antamaan tuulen mennä. Toesi, että kohta olen taas oma itseni ja voidaan jatkaa sitä aikuista keskustelua. Siltikään en enää koskaan halua introverttiä puolisokseni. Oli se niin raskas kivireki vetää.
Introverttina sanoisin, että kuulostipa ikävältä tämä kommentti. Vaikka ei kai tuossa mielipiteessä mitään pahaa tai väärää ole. En miellä itseäni sellaiseksi joka antaa vastauksia niin hitaasti, että joutuu oikein odottamaan. Voi siinä toki muutama sekunti kauemmin mennä, kuin päälle huutavalta ekstrovertilta. Enemmän ehkä kyse on siitä, että introvertti tuo asioita esiin hiljaa ja monotonisesti jolloin ektrovertista tuntuu että siihen menee aikaa, vaikka ei menisikään.
Minä siis pidän yleensä ekstroverteista ja varmaan kaikki rakastumiseni ovat olleet ekstrovertteihin. Vieläkin kirpaisee, kun eräs sanoi, että meillä on erilaiset energiat emmekä sovi yhteen. Hän kyllä myöhemmin perui sanomisensa, mutta jäin uskomaan tuota ekaa möläytystä. (Oli silti kanssani vielä pitkään sen jälkeen ja lopulta minä päädyin pistämään poikki). Itse näen asian niin, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Onkohan se introverteille tyypillinen tapa nähdä tämä ja onko tyypillistä, että ekstrovertit kokevat introt kivireiksi?
Tässä ehkä unohtuu sellainenkin seikka, että on olemassa miehiä (varmasti myös naisia mutta yleistän nyt karkeasti), joilta ei yksinkertaisesti irtoa parisuhteessakaan sitä juttua ja vastauksia joutuu suurinpiirtein anelemaan. Kyse ei ole introversiosta, jos yksinkertaisesti ei saa ajatuksia muodostetuksi sanoiksi asti. Tyypillisimmin ehkä tuollainen suurten ikäluokkien jörrikkä mies.
Minä olen tuon edellisen kommentin kirjoittaja ja olen nainen. Ekstrov-a ja introvertteja on kai yhtä paljon kummassakin sukupuolessa.
Kyllä, ymmärsin että olet nainen, mutta tarkoitin sanoa lähinnä tuohon ensimmäiseen viestiin viitaten, että aina ei ole kyse introversiosta, jos puoliso on hidas tai hankala kommunikoimaan.
Olen tuon SPOILER kommentin aloittaja ja perustan mielipiteeni (en väitteeni) omaan kokemukseen ja valitettavasti kaikki tuntemani introvertit on vähän hitaita. Puheessa, päätöksissä, tekemisissä jne. Heidän kanssaan on esimerkiksi hankalampi tehdä pikaisia suunnitelmia tai muuta ja melkeimpä jokaiseen äkkimuutokseen suhtautuvat ahdistavan hiljaisesti. Muutosvastaisuus on heillä suurempaa kuin meillä ekstroverteilla. Vastaavasti he varmasti pitävät minua ärsyttävän äkkipikaisena, josta ei ikinä tiedä mitä haluan tai mistä seuraavaksi tuulee. Kummassakin huonot puolensa. Itse päätin avioliiton jälkeen, etten enää koskaan halua introverttia, koska monipuolista ja sujuvaa keskustelua heidän kanssaan ei voi harrastaa eikä tehdä varsinkaan mitään kivaa extemporee suunnitelmaa. Mainitsemani hitaus ei tarkoita, että hän olisi älyllisesti hidas vaan prosessit käy hitaasti. Se vetäytyvyys on myös yksi painavimpia ominaisuuksia kivireessä. En jaksa enää pukata miestä eteenpäin silloin, kun kylään on tulossa vieraita. Sen nyrpeän olemuksen ja hiljaisuuden tarjoaminen vieraille omana kullannuppuna on itselle hävettävää, että mies ei saa sanotuksi mitään, eikä luotua uusia ystävyyssuhteita, vaan minun pitää se mahdollisuus tarjota ja taas pukata. Ymmärrän tässä Katia, että hän tosiaan toivoo sellaisia miehisiä otteita ja vähän nopeatempoisempaa yhdessäoloa, ettei hänen tarvitsisi koko ajan kysellä uudestaan samoja asioita, kuten uusimmassa jaksossa oli "Onko sulla paikkaa?" Kati kysyi, eikä meinannut saada siihen suoraa vastausta milläään. Piti ihan vakavasti käyttää ääntään, että onko vai ei. Näitä tilanteita todistin omassa liitossa joa ikinen päivä ja se vaan kulutti hirmusti energiaa, kun sanoja joutui kaivamaan pinseteillä suusta ulos.
Meillä kylläkin olen itse enemmän ekstroverttii ja mies selvästi introvertti, mutta mies nopea tekemisissään ja reagoinnissa. Itse tarvitsen aikaa enkä koskaan tee mitään hätiköityä. Mies myös selvästi enemmän riskinottaja ja rohkeampi, itse epävarma ja tuttujen ja turvallisten asioiden kannalla.
Ei nämä ole niin yksinkertaisia.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Katson just uusinta jaksoa telkkarista. Ei hyvänen aika noita Mattia ja Miraa! Ihmettelen miten heillä (tai varsinkin Miralla) on itsellä ihan eri fiilis heidän suhteesta kuin mitä olemme nähneet. Ovatko kameran edessä omaksuneet tuollaisen vanhan pariskunnan roolin ja muuten ovat ”normaalisti” vai mitä ihmettä.
Mira tuntui itsekin järkyttyvän videosta, eikä ihme.
Jakson paras anti oli ehdottomasti Matin ilme, kun Mira vitsaili raskaana olosta. Siinä on mies, jolle lapsi olisi kauhistus. Ainakin Miran kanssa ja tässä vaiheessa.
No eiköhän se lapsi olisi "kauhistus" itse kullekin, jos tunnettu olisi vasta kuukausi? Sekä miehelle , että naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oonko mä ainoa nainen joka ei voisi sietää noin pehmo miestä joka sanois kokoajan epäsopivissakin tilamteissa " mä tykkään susta" , " oot ihana" jne...tappais mulla kaiken seksikkyyden meidän väliltä, tulis joku vauvalapsi tunne miehestä joka on noin pehmo...?
No alussa se on tollasta. Ei haittais mua eikä tappais mitään.
Katin suhtautuminen Janneen on kummallista. Aivan kuin Janne olisi joku söpö lemmikki, jota pitää kouluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ekstroverttina, että introverttinen tapa prosessoida asioita on hyvinkin ärsyttävää, mutta itse aikanaan 15v. avioliitossa opin siihen, että se vastaust tulee sitten joskus, vaikkakin ärsyttävän hitaasti. Vastaavasti exäni oppi sietämään tunteenpurkauksiani ja antamaan tuulen mennä. Toesi, että kohta olen taas oma itseni ja voidaan jatkaa sitä aikuista keskustelua. Siltikään en enää koskaan halua introverttiä puolisokseni. Oli se niin raskas kivireki vetää.
Introverttina sanoisin, että kuulostipa ikävältä tämä kommentti. Vaikka ei kai tuossa mielipiteessä mitään pahaa tai väärää ole. En miellä itseäni sellaiseksi joka antaa vastauksia niin hitaasti, että joutuu oikein odottamaan. Voi siinä toki muutama sekunti kauemmin mennä, kuin päälle huutavalta ekstrovertilta. Enemmän ehkä kyse on siitä, että introvertti tuo asioita esiin hiljaa ja monotonisesti jolloin ektrovertista tuntuu että siihen menee aikaa, vaikka ei menisikään.
Minä siis pidän yleensä ekstroverteista ja varmaan kaikki rakastumiseni ovat olleet ekstrovertteihin. Vieläkin kirpaisee, kun eräs sanoi, että meillä on erilaiset energiat emmekä sovi yhteen. Hän kyllä myöhemmin perui sanomisensa, mutta jäin uskomaan tuota ekaa möläytystä. (Oli silti kanssani vielä pitkään sen jälkeen ja lopulta minä päädyin pistämään poikki). Itse näen asian niin, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Onkohan se introverteille tyypillinen tapa nähdä tämä ja onko tyypillistä, että ekstrovertit kokevat introt kivireiksi?
Tässä ehkä unohtuu sellainenkin seikka, että on olemassa miehiä (varmasti myös naisia mutta yleistän nyt karkeasti), joilta ei yksinkertaisesti irtoa parisuhteessakaan sitä juttua ja vastauksia joutuu suurinpiirtein anelemaan. Kyse ei ole introversiosta, jos yksinkertaisesti ei saa ajatuksia muodostetuksi sanoiksi asti. Tyypillisimmin ehkä tuollainen suurten ikäluokkien jörrikkä mies.
Minä olen tuon edellisen kommentin kirjoittaja ja olen nainen. Ekstrov-a ja introvertteja on kai yhtä paljon kummassakin sukupuolessa.
Kyllä, ymmärsin että olet nainen, mutta tarkoitin sanoa lähinnä tuohon ensimmäiseen viestiin viitaten, että aina ei ole kyse introversiosta, jos puoliso on hidas tai hankala kommunikoimaan.
Olen tuon SPOILER kommentin aloittaja ja perustan mielipiteeni (en väitteeni) omaan kokemukseen ja valitettavasti kaikki tuntemani introvertit on vähän hitaita. Puheessa, päätöksissä, tekemisissä jne. Heidän kanssaan on esimerkiksi hankalampi tehdä pikaisia suunnitelmia tai muuta ja melkeimpä jokaiseen äkkimuutokseen suhtautuvat ahdistavan hiljaisesti. Muutosvastaisuus on heillä suurempaa kuin meillä ekstroverteilla. Vastaavasti he varmasti pitävät minua ärsyttävän äkkipikaisena, josta ei ikinä tiedä mitä haluan tai mistä seuraavaksi tuulee. Kummassakin huonot puolensa. Itse päätin avioliiton jälkeen, etten enää koskaan halua introverttia, koska monipuolista ja sujuvaa keskustelua heidän kanssaan ei voi harrastaa eikä tehdä varsinkaan mitään kivaa extemporee suunnitelmaa. Mainitsemani hitaus ei tarkoita, että hän olisi älyllisesti hidas vaan prosessit käy hitaasti. Se vetäytyvyys on myös yksi painavimpia ominaisuuksia kivireessä. En jaksa enää pukata miestä eteenpäin silloin, kun kylään on tulossa vieraita. Sen nyrpeän olemuksen ja hiljaisuuden tarjoaminen vieraille omana kullannuppuna on itselle hävettävää, että mies ei saa sanotuksi mitään, eikä luotua uusia ystävyyssuhteita, vaan minun pitää se mahdollisuus tarjota ja taas pukata. Ymmärrän tässä Katia, että hän tosiaan toivoo sellaisia miehisiä otteita ja vähän nopeatempoisempaa yhdessäoloa, ettei hänen tarvitsisi koko ajan kysellä uudestaan samoja asioita, kuten uusimmassa jaksossa oli "Onko sulla paikkaa?" Kati kysyi, eikä meinannut saada siihen suoraa vastausta milläään. Piti ihan vakavasti käyttää ääntään, että onko vai ei. Näitä tilanteita todistin omassa liitossa joa ikinen päivä ja se vaan kulutti hirmusti energiaa, kun sanoja joutui kaivamaan pinseteillä suusta ulos.
Jos sun entinen mies esimerkiksi oli hiljaa ja näytti vain nyrpeää naamaa vieraillenne, niin ongelma oli sitten kyllä muualla kuin introversiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emma ei vieläkään yhtään tajua millainen hän on. Ja kuvaan kuuluu, että syyttää Tuomasta tilanteesta, jonka on itse aiheuttanut.
Keskenkasvuinen äksyilijä ja kikattaja.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miksi Tuomas kokee tarvetta nostaa jalustalle tuota heidän "avointa kommunikaatiota" ja "hyvää keskustelua".
Tuomas pyrkii olemaan korrekti ja kertoo edes jotakin hyvää, vaikka ilmiselvästi kaikkea huonoa on enemmän. Ellei Tuomas kertoisi edes jotakin hyvää suhteestaan, katsojille jäisi mielikuva Tuomaksesta negatiivisena henkilönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oonko mä ainoa nainen joka ei voisi sietää noin pehmo miestä joka sanois kokoajan epäsopivissakin tilamteissa " mä tykkään susta" , " oot ihana" jne...tappais mulla kaiken seksikkyyden meidän väliltä, tulis joku vauvalapsi tunne miehestä joka on noin pehmo...?
No alussa se on tollasta. Ei haittais mua eikä tappais mitään.
Ei vaan jotenkin istu suomen kieleenkään tommoset siirappiset imartelut ja kehut.
En kestäis ite.
Miten jollaki voi olla niin askeettinen koti kuin emmalla..siihen pikku yksiöön pitäny vielä hommata iso koira!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katson just uusinta jaksoa telkkarista. Ei hyvänen aika noita Mattia ja Miraa! Ihmettelen miten heillä (tai varsinkin Miralla) on itsellä ihan eri fiilis heidän suhteesta kuin mitä olemme nähneet. Ovatko kameran edessä omaksuneet tuollaisen vanhan pariskunnan roolin ja muuten ovat ”normaalisti” vai mitä ihmettä.
Mira tuntui itsekin järkyttyvän videosta, eikä ihme.
Jakson paras anti oli ehdottomasti Matin ilme, kun Mira vitsaili raskaana olosta. Siinä on mies, jolle lapsi olisi kauhistus. Ainakin Miran kanssa ja tässä vaiheessa.
No eiköhän se lapsi olisi "kauhistus" itse kullekin, jos tunnettu olisi vasta kuukausi? Sekä miehelle , että naiselle.
Samaa mietin... oma mieheni olis ollut juuri tota mieltä jos olisin heittänyt vastaavaa kk yhdessäolon jälkeen. Omassa suhteessa oli kolmen kk seurustelun jälkeen menkat myöhässä ja voin sanoa että ahdisti molempia, pahasti vaikka jo siinä vaiheessa oltiin kyllä tosissaan...
Mitä iloa siitä kenellekään olisi, kun joku sanoisi suoraan, ettei koe toista seksuaalisesti kiihottavaksi. Se olisi hyvin töykeää ja epäkohteliasta.
Juuri nämä ovat asioita, jotka hienovireiset ihmiset ymmärtävät sanomattakin, mutta jotka suorapuheisten täytyy saada möläyttää ääneen, vaikka ne satuttavat muita.
Emman instassa lukee Kuopiosta. Et hyvinkin mahdollista että näit jos on sieltä kotoisin.
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Aijaa, minusta taas Juudit suhtautuu avioliittoon, toiseen ihmiseen ja koko tilanteeseen lämmöllä ja ymmärryksellä (=tunnetta). Tommi taas on kylmä, jäykkä ja rationaalinen kuin jääkalikka (= ei mitenkään tunteellinen tai romanttinen).