Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL

Vähän harmittaa kun Janne spoilasi Matin ja Miran jatkon. Uskomatonta, että Tommi jonka ajattelin suhtautuvan tähän kokeiluun rationaalisesti, kaipailee hullaantumista ja ihastumista. Ja Matti, joka ilmoitti haluavansa sporttisen kumppanin, aikoo jatkaa Miran kanssa. Veikkaan joka vuosi jatkavat parit täysin väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se Suomessa menee 98% pareista. Mut ollaanko onnellisia?

Minusta kuulostaa siltä, että miehesi ei joko uskalla, osaa tai halua olla perheen pää. Jos hän ottaisi vastuuta enemmän, miltä se sinusta tuntuisi? Mitä jos roolit vaihtuisi? 

Onko sinulle ihan mahdoton ajatus, että puolisot ovat yhdessä se perheen "pää"?

Mikä pakkomielle pistää jompikumpi päättäjän rooliin, ja sinun näkökulmastasi siihen rooliin kuuluu ainoastaan mies?

Itselläni on puoliso, joka karsastaa ajatustakin, että minä naisena vain myötäilisin hänen päätöksiään. Olemme molemmat tarpeeksi fiksuja tehdäksemme yhdessä perheemme päätökset. Minulla naisena ei ole tarvetta myöntyä ja totella ja hänellä miehenä ei ole tarvetta päättää ja komentaa.

Hyvä perheen päänä olo on elävän keskusteluyhteyden ylläpitoa. Totta kai päätökset tehdään yhdessä.

Mutta jos tulee tiukka paikka, mies kantaa perimmäisen vastuun. 

Mikä voisi olla sellainen tiukka paikka, jossa naisen tulee väistyä ja antaa päätösvalta miehelle, vaikka hän olisi itse toista mieltä? Anna vaikka muutama esimerkki!

Ja miten tämä muuten enää sopii siihen teoriaan, että vaikka pää päättää jotain, voi ruumis vielä kieltäytyä pään ehdotuksesta, jos kerran mies kuitenkin lopulta saa päättää?

Ja miksi se edes olisi noin? Miksi juuri mies kantaa perimmäisen vastuun? Miksei nainen? Miksei yhdessä? Miksi lähtökohta on tuo? 

Hyviä kysymyksiä sulla!

Kyse on ennen kaikkea perimmäisestä vastuusta. Siitä vaikka, et jos perheen talous meinaa mennä kuralle, ni ukko ei häivy kapakkaan, vaan toimii kuin mies, ja tekee kaikkensa jotta tilanne paranee. 

Kyse ei ole ollenkaan siitä, "kuka lopulta saa päättää". Ihan kuin päättäminen olisi aina helppoa tai mukavaa. Kääntäisin niin, et kuka joutuu päättämään silloin, kun on patti-tilanne.

Keskustelu on kaiken a & o. Lähtökohtaisesti kaikesta päätetään yhdessä, mut JOS tulee tiukka paikka, mies ei vetäydy vastuustaan.

Ja miksi? No siksi koska Raamatussa sanotaan, et mies on perheen pää =) Ymmärrän ettette tätä suvaitse, mut näin se nyt vain on, sorry.

Mulle riittää nyt tää keskustelu, lupaan hiljentyä ja palata sarjan pareihin! Mut vastaan kun kysytään.

Eli siis jos perheen talous on tiukoilla, ei mies mene kapakkaan, vaan pyrkii parantamaan tilannetta. Okei. Kuulostaa erittäin fiksulta. Ja kuulostaa aikuismaiselta. Mutta en nyt ymmärrä, miten uskonto tai tämä uskonnon käsitys miehestä perheen päänä tähän liittyy - selventäisitkö? Koska minusta tuo on ihan normaalia vastuullisen aikuisen käytöstä, mikä on parisuhteessa oletusarvo SEKÄ miehen ETTÄ naisen kohdalla. Vai onko uskiksien mielestä sitten ok, että kun perheessä on rahapula, voi nainen kuitenkin mennä kapakkaan? Nainenhan ei ole perheen pää, ja jos kerran perheenpään tuntomerkki on se, että hän ei mene rahapulassa kapakkaan, niin... 

Vai onko tässä nyt jotenkin se, että jotkut ihmiset eivät osaa olla aikuisia ja vastuullisia, ellei heillä ole uskonnon sanelemaa roolia siihen? Minä (naisena) ja tuntemani ihmiset (naiset ja miehet) pitäisivät itsestään selvänä, että kuvaamassasi tilanteessa toimitaan perheen hyväksi. Eikä tuntemieni miesten tarvitse kokea olevansa päätäntävaltaisempia suhteessa naispuoliseen kumppaniinsa, jotta he voisivat toimia vastuullisesti.  Ja he osaavat toimia fiksusti ilman minkään uskonnon jumalalta saamaa sukupuoliroolia.

Vai onko uskovaisten mieskäsitys sellainen, että mies olisi luonnostaan niin vastuuton ja hulttiomainen, että hänelle täytyy antaa joku velvoittava kunniatehtävä, koska muuten hän ratkeaa ryyppäämään? Vai uskotteko, että se onkin nainen, joka on vastuuton, kun miehen on tuollaissa tilanteessa otettava ohjat käsiinsä, ettei perhe joudu katuojaan? Kumpi osui oikeaan?

Huh, huh mitä saivartelua. Asioita tarkastellaan suomalaisesta kulttuurista käsin. Eronneet keski-ikäiset naiset ovat hyvin perillä siitä, että vastaavilla keski-ikäisillä miehillä on yllättävän usein elämänhallinnan ongelmia, kuten alkoholismia. Kunnollinen vapaa mies on kuin neula heinäsuovassa, vastaavia naisia taas on paljon eikä kunnollisuus siksi riitä hyvän miehen saamiseen. Oman alkoholisti-isäni vuoksi voisin ottaa absolutistimiehen, mutta eipä heitä ole juurikaan. Tosin on raitistuneita entisiä alkoholisteja, mutta sellaista riskiä en ottaisi tietenkään. Entäs sitten lapsista huolehtiminen eron jälkeen? Miehet voivat vain kadota ja jättää huolehtimisen äidin vastuulle. Harva nainen toimii samoin. Joten uskovaisten käsitys vastuullisesta miehestä asettaa tavissuomalaiselle miehelle riman korkealle.

En oikeastaan ihmettele tuota Emman kiukuttelua. Joka jaksossa tullut ilmi, että tekee n. 10h työvuoroja. Jossain jaksossa sanoi, että on "kerrankin nukkunut enemmän kuin 5h yössä" ja muutenkin sellainen kiire on koko ajan läsnä hänen ja Tuomaksen tapaamisissa. Jompi kumpi on menossa töihin tai juuri tullut töistä. Tietysti heidän pitää työnsä hoitaa, mutta eihän tuo ole mikään optimaalinen tilanne lähteä näin stressaavaan kokeiluun mukaan. Jos olisivat ihastuneet toisiinsa päätä pahkaa hääpäivänä, niin ehkä ne ruusunpunaiset lasit olisivat jaksaneet kantaa, mutta kun niitäkään ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se Suomessa menee 98% pareista. Mut ollaanko onnellisia?

Minusta kuulostaa siltä, että miehesi ei joko uskalla, osaa tai halua olla perheen pää. Jos hän ottaisi vastuuta enemmän, miltä se sinusta tuntuisi? Mitä jos roolit vaihtuisi? 

Onko sinulle ihan mahdoton ajatus, että puolisot ovat yhdessä se perheen "pää"?

Mikä pakkomielle pistää jompikumpi päättäjän rooliin, ja sinun näkökulmastasi siihen rooliin kuuluu ainoastaan mies?

Itselläni on puoliso, joka karsastaa ajatustakin, että minä naisena vain myötäilisin hänen päätöksiään. Olemme molemmat tarpeeksi fiksuja tehdäksemme yhdessä perheemme päätökset. Minulla naisena ei ole tarvetta myöntyä ja totella ja hänellä miehenä ei ole tarvetta päättää ja komentaa.

Hyvä perheen päänä olo on elävän keskusteluyhteyden ylläpitoa. Totta kai päätökset tehdään yhdessä.

Mutta jos tulee tiukka paikka, mies kantaa perimmäisen vastuun. 

Mikä voisi olla sellainen tiukka paikka, jossa naisen tulee väistyä ja antaa päätösvalta miehelle, vaikka hän olisi itse toista mieltä? Anna vaikka muutama esimerkki!

Ja miten tämä muuten enää sopii siihen teoriaan, että vaikka pää päättää jotain, voi ruumis vielä kieltäytyä pään ehdotuksesta, jos kerran mies kuitenkin lopulta saa päättää?

Ja miksi se edes olisi noin? Miksi juuri mies kantaa perimmäisen vastuun? Miksei nainen? Miksei yhdessä? Miksi lähtökohta on tuo? 

Hyviä kysymyksiä sulla!

Kyse on ennen kaikkea perimmäisestä vastuusta. Siitä vaikka, et jos perheen talous meinaa mennä kuralle, ni ukko ei häivy kapakkaan, vaan toimii kuin mies, ja tekee kaikkensa jotta tilanne paranee. 

Kyse ei ole ollenkaan siitä, "kuka lopulta saa päättää". Ihan kuin päättäminen olisi aina helppoa tai mukavaa. Kääntäisin niin, et kuka joutuu päättämään silloin, kun on patti-tilanne.

Keskustelu on kaiken a & o. Lähtökohtaisesti kaikesta päätetään yhdessä, mut JOS tulee tiukka paikka, mies ei vetäydy vastuustaan.

Ja miksi? No siksi koska Raamatussa sanotaan, et mies on perheen pää =) Ymmärrän ettette tätä suvaitse, mut näin se nyt vain on, sorry.

Mulle riittää nyt tää keskustelu, lupaan hiljentyä ja palata sarjan pareihin! Mut vastaan kun kysytään.

Eli siis jos perheen talous on tiukoilla, ei mies mene kapakkaan, vaan pyrkii parantamaan tilannetta. Okei. Kuulostaa erittäin fiksulta. Ja kuulostaa aikuismaiselta. Mutta en nyt ymmärrä, miten uskonto tai tämä uskonnon käsitys miehestä perheen päänä tähän liittyy - selventäisitkö? Koska minusta tuo on ihan normaalia vastuullisen aikuisen käytöstä, mikä on parisuhteessa oletusarvo SEKÄ miehen ETTÄ naisen kohdalla. Vai onko uskiksien mielestä sitten ok, että kun perheessä on rahapula, voi nainen kuitenkin mennä kapakkaan? Nainenhan ei ole perheen pää, ja jos kerran perheenpään tuntomerkki on se, että hän ei mene rahapulassa kapakkaan, niin... 

Vai onko tässä nyt jotenkin se, että jotkut ihmiset eivät osaa olla aikuisia ja vastuullisia, ellei heillä ole uskonnon sanelemaa roolia siihen? Minä (naisena) ja tuntemani ihmiset (naiset ja miehet) pitäisivät itsestään selvänä, että kuvaamassasi tilanteessa toimitaan perheen hyväksi. Eikä tuntemieni miesten tarvitse kokea olevansa päätäntävaltaisempia suhteessa naispuoliseen kumppaniinsa, jotta he voisivat toimia vastuullisesti.  Ja he osaavat toimia fiksusti ilman minkään uskonnon jumalalta saamaa sukupuoliroolia.

Vai onko uskovaisten mieskäsitys sellainen, että mies olisi luonnostaan niin vastuuton ja hulttiomainen, että hänelle täytyy antaa joku velvoittava kunniatehtävä, koska muuten hän ratkeaa ryyppäämään? Vai uskotteko, että se onkin nainen, joka on vastuuton, kun miehen on tuollaissa tilanteessa otettava ohjat käsiinsä, ettei perhe joudu katuojaan? Kumpi osui oikeaan?

Huh, huh mitä saivartelua. Asioita tarkastellaan suomalaisesta kulttuurista käsin. Eronneet keski-ikäiset naiset ovat hyvin perillä siitä, että vastaavilla keski-ikäisillä miehillä on yllättävän usein elämänhallinnan ongelmia, kuten alkoholismia. Kunnollinen vapaa mies on kuin neula heinäsuovassa, vastaavia naisia taas on paljon eikä kunnollisuus siksi riitä hyvän miehen saamiseen. Oman alkoholisti-isäni vuoksi voisin ottaa absolutistimiehen, mutta eipä heitä ole juurikaan. Tosin on raitistuneita entisiä alkoholisteja, mutta sellaista riskiä en ottaisi tietenkään. Entäs sitten lapsista huolehtiminen eron jälkeen? Miehet voivat vain kadota ja jättää huolehtimisen äidin vastuulle. Harva nainen toimii samoin. Joten uskovaisten käsitys vastuullisesta miehestä asettaa tavissuomalaiselle miehelle riman korkealle.

Jos kerran miehillä on noin valtavasti elämänhallinnan ongelmia ja kunnolliset miehet ovat harvassa, on minun nähdäkseni epäloogista ja typerää asettaa mies perheen pääksi. Lähinnähän tuo sinun tekstisi kuulostaa siltä, että jos mies nyt ei aivan kuuluisi asettaa holhouksen alaiseksi, niin ainakin asetelma pitäisi olla toisinpäin, eli naisen pitäisi olla perheen pää.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että miehille opetetaan toisenlaista asennoitumista jo nuoresta asti, jotta heistä kasvaa vastuullisia aikuisia, mutta koska heillä kerran (sinun mukaasi) on noin valtava taipumus olla vastuuttomia, niin missään tapauksessa ei heille voi asettaa viimeistä sananvaltaa. Joku sanoi, että tiukassa paikassa päätösvalta siirtyy miehelle, mutta nimenomaan tiukka paikka elämässä usein aiheuttaakin sen, että piilevät ongelmat laukeavat. Eli jos miehellä on piilevä taipumus vastuuttomuuteen, täytyy välittömästi luopua "mies on perheen pää" -ajattelusta. 

Tämä on kyllä kiinnostavaa tietää - en ollut aiemmin tiennytkään, että uskovaisilla ja kristinuskon jumalalla on noin kielteinen mieskäsitys. Siis että ajatellaan miesten olevan vastuuttomia, kyvyttömiä ja haluttomia huolehtimaan perheestään ja taipuvaisia alkoholismiin. 

Ja jälleen kerran olette eksyneet kauas keskustelun aiheesta. Laittakaa nyt edes välillä viittauksia osallistujiin.

Miten nämä uskovaiset miehet liittyvät nyt tähän ENSITREFFIT ALTTARILLA 2020-ohjelmaan?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se Suomessa menee 98% pareista. Mut ollaanko onnellisia?

Minusta kuulostaa siltä, että miehesi ei joko uskalla, osaa tai halua olla perheen pää. Jos hän ottaisi vastuuta enemmän, miltä se sinusta tuntuisi? Mitä jos roolit vaihtuisi? 

Onko sinulle ihan mahdoton ajatus, että puolisot ovat yhdessä se perheen "pää"?

Mikä pakkomielle pistää jompikumpi päättäjän rooliin, ja sinun näkökulmastasi siihen rooliin kuuluu ainoastaan mies?

Itselläni on puoliso, joka karsastaa ajatustakin, että minä naisena vain myötäilisin hänen päätöksiään. Olemme molemmat tarpeeksi fiksuja tehdäksemme yhdessä perheemme päätökset. Minulla naisena ei ole tarvetta myöntyä ja totella ja hänellä miehenä ei ole tarvetta päättää ja komentaa.

Hyvä perheen päänä olo on elävän keskusteluyhteyden ylläpitoa. Totta kai päätökset tehdään yhdessä.

Mutta jos tulee tiukka paikka, mies kantaa perimmäisen vastuun. 

Mikä voisi olla sellainen tiukka paikka, jossa naisen tulee väistyä ja antaa päätösvalta miehelle, vaikka hän olisi itse toista mieltä? Anna vaikka muutama esimerkki!

Ja miten tämä muuten enää sopii siihen teoriaan, että vaikka pää päättää jotain, voi ruumis vielä kieltäytyä pään ehdotuksesta, jos kerran mies kuitenkin lopulta saa päättää?

Ja miksi se edes olisi noin? Miksi juuri mies kantaa perimmäisen vastuun? Miksei nainen? Miksei yhdessä? Miksi lähtökohta on tuo? 

Hyviä kysymyksiä sulla!

Kyse on ennen kaikkea perimmäisestä vastuusta. Siitä vaikka, et jos perheen talous meinaa mennä kuralle, ni ukko ei häivy kapakkaan, vaan toimii kuin mies, ja tekee kaikkensa jotta tilanne paranee. 

Kyse ei ole ollenkaan siitä, "kuka lopulta saa päättää". Ihan kuin päättäminen olisi aina helppoa tai mukavaa. Kääntäisin niin, et kuka joutuu päättämään silloin, kun on patti-tilanne.

Keskustelu on kaiken a & o. Lähtökohtaisesti kaikesta päätetään yhdessä, mut JOS tulee tiukka paikka, mies ei vetäydy vastuustaan.

Ja miksi? No siksi koska Raamatussa sanotaan, et mies on perheen pää =) Ymmärrän ettette tätä suvaitse, mut näin se nyt vain on, sorry.

Mulle riittää nyt tää keskustelu, lupaan hiljentyä ja palata sarjan pareihin! Mut vastaan kun kysytään.

Eli siis jos perheen talous on tiukoilla, ei mies mene kapakkaan, vaan pyrkii parantamaan tilannetta. Okei. Kuulostaa erittäin fiksulta. Ja kuulostaa aikuismaiselta. Mutta en nyt ymmärrä, miten uskonto tai tämä uskonnon käsitys miehestä perheen päänä tähän liittyy - selventäisitkö? Koska minusta tuo on ihan normaalia vastuullisen aikuisen käytöstä, mikä on parisuhteessa oletusarvo SEKÄ miehen ETTÄ naisen kohdalla. Vai onko uskiksien mielestä sitten ok, että kun perheessä on rahapula, voi nainen kuitenkin mennä kapakkaan? Nainenhan ei ole perheen pää, ja jos kerran perheenpään tuntomerkki on se, että hän ei mene rahapulassa kapakkaan, niin... 

Vai onko tässä nyt jotenkin se, että jotkut ihmiset eivät osaa olla aikuisia ja vastuullisia, ellei heillä ole uskonnon sanelemaa roolia siihen? Minä (naisena) ja tuntemani ihmiset (naiset ja miehet) pitäisivät itsestään selvänä, että kuvaamassasi tilanteessa toimitaan perheen hyväksi. Eikä tuntemieni miesten tarvitse kokea olevansa päätäntävaltaisempia suhteessa naispuoliseen kumppaniinsa, jotta he voisivat toimia vastuullisesti.  Ja he osaavat toimia fiksusti ilman minkään uskonnon jumalalta saamaa sukupuoliroolia.

Vai onko uskovaisten mieskäsitys sellainen, että mies olisi luonnostaan niin vastuuton ja hulttiomainen, että hänelle täytyy antaa joku velvoittava kunniatehtävä, koska muuten hän ratkeaa ryyppäämään? Vai uskotteko, että se onkin nainen, joka on vastuuton, kun miehen on tuollaissa tilanteessa otettava ohjat käsiinsä, ettei perhe joudu katuojaan? Kumpi osui oikeaan?

Huh, huh mitä saivartelua. Asioita tarkastellaan suomalaisesta kulttuurista käsin. Eronneet keski-ikäiset naiset ovat hyvin perillä siitä, että vastaavilla keski-ikäisillä miehillä on yllättävän usein elämänhallinnan ongelmia, kuten alkoholismia. Kunnollinen vapaa mies on kuin neula heinäsuovassa, vastaavia naisia taas on paljon eikä kunnollisuus siksi riitä hyvän miehen saamiseen. Oman alkoholisti-isäni vuoksi voisin ottaa absolutistimiehen, mutta eipä heitä ole juurikaan. Tosin on raitistuneita entisiä alkoholisteja, mutta sellaista riskiä en ottaisi tietenkään. Entäs sitten lapsista huolehtiminen eron jälkeen? Miehet voivat vain kadota ja jättää huolehtimisen äidin vastuulle. Harva nainen toimii samoin. Joten uskovaisten käsitys vastuullisesta miehestä asettaa tavissuomalaiselle miehelle riman korkealle.

Jos kerran miehillä on noin valtavasti elämänhallinnan ongelmia ja kunnolliset miehet ovat harvassa, on minun nähdäkseni epäloogista ja typerää asettaa mies perheen pääksi. Lähinnähän tuo sinun tekstisi kuulostaa siltä, että jos mies nyt ei aivan kuuluisi asettaa holhouksen alaiseksi, niin ainakin asetelma pitäisi olla toisinpäin, eli naisen pitäisi olla perheen pää.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että miehille opetetaan toisenlaista asennoitumista jo nuoresta asti, jotta heistä kasvaa vastuullisia aikuisia, mutta koska heillä kerran (sinun mukaasi) on noin valtava taipumus olla vastuuttomia, niin missään tapauksessa ei heille voi asettaa viimeistä sananvaltaa. Joku sanoi, että tiukassa paikassa päätösvalta siirtyy miehelle, mutta nimenomaan tiukka paikka elämässä usein aiheuttaakin sen, että piilevät ongelmat laukeavat. Eli jos miehellä on piilevä taipumus vastuuttomuuteen, täytyy välittömästi luopua "mies on perheen pää" -ajattelusta. 

Tämä on kyllä kiinnostavaa tietää - en ollut aiemmin tiennytkään, että uskovaisilla ja kristinuskon jumalalla on noin kielteinen mieskäsitys. Siis että ajatellaan miesten olevan vastuuttomia, kyvyttömiä ja haluttomia huolehtimaan perheestään ja taipuvaisia alkoholismiin. 

En ole väittänyt olevani uskovainen. Uskovaisten käsitys edellyttää miehiltä vastuullisuutta. Tavismies ei ole uskovainen eikä vastuullisuuteen yllä. Uskovainen mies voisi olla siis tasokkaampi.

Ei, vaan uskovainen mies on auktoriteettiuskoinen ja konservatiivinen, ja oman ajattelun sijaan ajattelee niinkuin hänet on opetettu ajattelemaan. Minulle tämä tarkoittaa ei-tasokasta.

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä uskovaiset miehet liittyvät nyt tähän ENSITREFFIT ALTTARILLA 2020-ohjelmaan?!

Ainakin siihen, että olisi hyvä, että pariskunnan osapuolilla olisi samanlainen arvomaailma ja elämäntyyli. Tämä on asia, mihin nuo asiantuntijat eivät kauheasti tunnu kiinnittävän huomiota. He vain haihatellevat jossain "kumpikin mainitsisi sanan seikkailu". Juudit vaikuttaa liberaalilta uskovalta (jos siis on totta, että edelleen uskonto näyttelee jotain merkitystä hänen elämssään, vaikka olisikin varsinaisesta lahkosta eronnut), mutta silti olisi paikallaan pohtia sitäkin, miten maailmankatomukset osuvat yksiin. Nuo asiantuntijat eivät sitä ole tehneet, tai ainakaan ohjelmassa ei ole tällaisia pohdintoja näkynyt. Kanala tietenkään ei edes haluaisi, että sivuttaisiin sitä, että uskonto voi olla suhteessa haittakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se Suomessa menee 98% pareista. Mut ollaanko onnellisia?

Minusta kuulostaa siltä, että miehesi ei joko uskalla, osaa tai halua olla perheen pää. Jos hän ottaisi vastuuta enemmän, miltä se sinusta tuntuisi? Mitä jos roolit vaihtuisi? 

Onko sinulle ihan mahdoton ajatus, että puolisot ovat yhdessä se perheen "pää"?

Mikä pakkomielle pistää jompikumpi päättäjän rooliin, ja sinun näkökulmastasi siihen rooliin kuuluu ainoastaan mies?

Itselläni on puoliso, joka karsastaa ajatustakin, että minä naisena vain myötäilisin hänen päätöksiään. Olemme molemmat tarpeeksi fiksuja tehdäksemme yhdessä perheemme päätökset. Minulla naisena ei ole tarvetta myöntyä ja totella ja hänellä miehenä ei ole tarvetta päättää ja komentaa.

Hyvä perheen päänä olo on elävän keskusteluyhteyden ylläpitoa. Totta kai päätökset tehdään yhdessä.

Mutta jos tulee tiukka paikka, mies kantaa perimmäisen vastuun. 

Mikä voisi olla sellainen tiukka paikka, jossa naisen tulee väistyä ja antaa päätösvalta miehelle, vaikka hän olisi itse toista mieltä? Anna vaikka muutama esimerkki!

Ja miten tämä muuten enää sopii siihen teoriaan, että vaikka pää päättää jotain, voi ruumis vielä kieltäytyä pään ehdotuksesta, jos kerran mies kuitenkin lopulta saa päättää?

Ja miksi se edes olisi noin? Miksi juuri mies kantaa perimmäisen vastuun? Miksei nainen? Miksei yhdessä? Miksi lähtökohta on tuo? 

Hyviä kysymyksiä sulla!

Kyse on ennen kaikkea perimmäisestä vastuusta. Siitä vaikka, et jos perheen talous meinaa mennä kuralle, ni ukko ei häivy kapakkaan, vaan toimii kuin mies, ja tekee kaikkensa jotta tilanne paranee. 

Kyse ei ole ollenkaan siitä, "kuka lopulta saa päättää". Ihan kuin päättäminen olisi aina helppoa tai mukavaa. Kääntäisin niin, et kuka joutuu päättämään silloin, kun on patti-tilanne.

Keskustelu on kaiken a & o. Lähtökohtaisesti kaikesta päätetään yhdessä, mut JOS tulee tiukka paikka, mies ei vetäydy vastuustaan.

Ja miksi? No siksi koska Raamatussa sanotaan, et mies on perheen pää =) Ymmärrän ettette tätä suvaitse, mut näin se nyt vain on, sorry.

Mulle riittää nyt tää keskustelu, lupaan hiljentyä ja palata sarjan pareihin! Mut vastaan kun kysytään.

Eli siis jos perheen talous on tiukoilla, ei mies mene kapakkaan, vaan pyrkii parantamaan tilannetta. Okei. Kuulostaa erittäin fiksulta. Ja kuulostaa aikuismaiselta. Mutta en nyt ymmärrä, miten uskonto tai tämä uskonnon käsitys miehestä perheen päänä tähän liittyy - selventäisitkö? Koska minusta tuo on ihan normaalia vastuullisen aikuisen käytöstä, mikä on parisuhteessa oletusarvo SEKÄ miehen ETTÄ naisen kohdalla. Vai onko uskiksien mielestä sitten ok, että kun perheessä on rahapula, voi nainen kuitenkin mennä kapakkaan? Nainenhan ei ole perheen pää, ja jos kerran perheenpään tuntomerkki on se, että hän ei mene rahapulassa kapakkaan, niin... 

Vai onko tässä nyt jotenkin se, että jotkut ihmiset eivät osaa olla aikuisia ja vastuullisia, ellei heillä ole uskonnon sanelemaa roolia siihen? Minä (naisena) ja tuntemani ihmiset (naiset ja miehet) pitäisivät itsestään selvänä, että kuvaamassasi tilanteessa toimitaan perheen hyväksi. Eikä tuntemieni miesten tarvitse kokea olevansa päätäntävaltaisempia suhteessa naispuoliseen kumppaniinsa, jotta he voisivat toimia vastuullisesti.  Ja he osaavat toimia fiksusti ilman minkään uskonnon jumalalta saamaa sukupuoliroolia.

Vai onko uskovaisten mieskäsitys sellainen, että mies olisi luonnostaan niin vastuuton ja hulttiomainen, että hänelle täytyy antaa joku velvoittava kunniatehtävä, koska muuten hän ratkeaa ryyppäämään? Vai uskotteko, että se onkin nainen, joka on vastuuton, kun miehen on tuollaissa tilanteessa otettava ohjat käsiinsä, ettei perhe joudu katuojaan? Kumpi osui oikeaan?

Huh, huh mitä saivartelua. Asioita tarkastellaan suomalaisesta kulttuurista käsin. Eronneet keski-ikäiset naiset ovat hyvin perillä siitä, että vastaavilla keski-ikäisillä miehillä on yllättävän usein elämänhallinnan ongelmia, kuten alkoholismia. Kunnollinen vapaa mies on kuin neula heinäsuovassa, vastaavia naisia taas on paljon eikä kunnollisuus siksi riitä hyvän miehen saamiseen. Oman alkoholisti-isäni vuoksi voisin ottaa absolutistimiehen, mutta eipä heitä ole juurikaan. Tosin on raitistuneita entisiä alkoholisteja, mutta sellaista riskiä en ottaisi tietenkään. Entäs sitten lapsista huolehtiminen eron jälkeen? Miehet voivat vain kadota ja jättää huolehtimisen äidin vastuulle. Harva nainen toimii samoin. Joten uskovaisten käsitys vastuullisesta miehestä asettaa tavissuomalaiselle miehelle riman korkealle.

Jos kerran miehillä on noin valtavasti elämänhallinnan ongelmia ja kunnolliset miehet ovat harvassa, on minun nähdäkseni epäloogista ja typerää asettaa mies perheen pääksi. Lähinnähän tuo sinun tekstisi kuulostaa siltä, että jos mies nyt ei aivan kuuluisi asettaa holhouksen alaiseksi, niin ainakin asetelma pitäisi olla toisinpäin, eli naisen pitäisi olla perheen pää.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että miehille opetetaan toisenlaista asennoitumista jo nuoresta asti, jotta heistä kasvaa vastuullisia aikuisia, mutta koska heillä kerran (sinun mukaasi) on noin valtava taipumus olla vastuuttomia, niin missään tapauksessa ei heille voi asettaa viimeistä sananvaltaa. Joku sanoi, että tiukassa paikassa päätösvalta siirtyy miehelle, mutta nimenomaan tiukka paikka elämässä usein aiheuttaakin sen, että piilevät ongelmat laukeavat. Eli jos miehellä on piilevä taipumus vastuuttomuuteen, täytyy välittömästi luopua "mies on perheen pää" -ajattelusta. 

Tämä on kyllä kiinnostavaa tietää - en ollut aiemmin tiennytkään, että uskovaisilla ja kristinuskon jumalalla on noin kielteinen mieskäsitys. Siis että ajatellaan miesten olevan vastuuttomia, kyvyttömiä ja haluttomia huolehtimaan perheestään ja taipuvaisia alkoholismiin. 

En ole väittänyt olevani uskovainen. Uskovaisten käsitys edellyttää miehiltä vastuullisuutta. Tavismies ei ole uskovainen eikä vastuullisuuteen yllä. Uskovainen mies voisi olla siis tasokkaampi.

Sinulla on kokemusta omasta isästäsi, joka siis oli alkkis. Tämä saa sinut ehkä epäilemään  "tavis"miehiä. 

No, minulla taas oli absolutisti isä, joka ei koskaan juonut ja oli kaiken lisäksi ihana , lempeä ja maailman paras isä.  Tiedän naapurista (nyt aikuisena) uskis isän, joka ei kylläkään juo, mutta on muuten kuin piru lapsilleen. Mielettömän kova kuri ja lasten olisi tuotava pelkkiä 10 koulusta heti ensiluokasta lähtien.

Ihmisen kunnollisuus ei riipu siitä onko uskis vai ei. Tavallinenkin mies on kunnollinen perheenisä jos sitä on ollakseen eikä uskovaisuus pelkästään tee kenestäkään hyvää ihmistä.

Sekä uskovaisista että ei uskovaisista löytyy hyviä ja löytyy piruja, näin se vain on. 

Mutta tämä ei liene ketjun aihe, joten takaisin aiheeseen.

 Miralla ja Matilla on kummallista komminikointia, mutta varmasti jäävät yhteen. 

Juudit ja Tommi jäävät kavereiksi.

Janne ja Kati jäävät yhteen.

Tuomas ja Emma eroavat.  Siltä se nyt pahasti näyttää:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se Suomessa menee 98% pareista. Mut ollaanko onnellisia?

Minusta kuulostaa siltä, että miehesi ei joko uskalla, osaa tai halua olla perheen pää. Jos hän ottaisi vastuuta enemmän, miltä se sinusta tuntuisi? Mitä jos roolit vaihtuisi? 

Onko sinulle ihan mahdoton ajatus, että puolisot ovat yhdessä se perheen "pää"?

Mikä pakkomielle pistää jompikumpi päättäjän rooliin, ja sinun näkökulmastasi siihen rooliin kuuluu ainoastaan mies?

Itselläni on puoliso, joka karsastaa ajatustakin, että minä naisena vain myötäilisin hänen päätöksiään. Olemme molemmat tarpeeksi fiksuja tehdäksemme yhdessä perheemme päätökset. Minulla naisena ei ole tarvetta myöntyä ja totella ja hänellä miehenä ei ole tarvetta päättää ja komentaa.

Hyvä perheen päänä olo on elävän keskusteluyhteyden ylläpitoa. Totta kai päätökset tehdään yhdessä.

Mutta jos tulee tiukka paikka, mies kantaa perimmäisen vastuun. 

Mikä voisi olla sellainen tiukka paikka, jossa naisen tulee väistyä ja antaa päätösvalta miehelle, vaikka hän olisi itse toista mieltä? Anna vaikka muutama esimerkki!

Ja miten tämä muuten enää sopii siihen teoriaan, että vaikka pää päättää jotain, voi ruumis vielä kieltäytyä pään ehdotuksesta, jos kerran mies kuitenkin lopulta saa päättää?

Ja miksi se edes olisi noin? Miksi juuri mies kantaa perimmäisen vastuun? Miksei nainen? Miksei yhdessä? Miksi lähtökohta on tuo? 

Hyviä kysymyksiä sulla!

Kyse on ennen kaikkea perimmäisestä vastuusta. Siitä vaikka, et jos perheen talous meinaa mennä kuralle, ni ukko ei häivy kapakkaan, vaan toimii kuin mies, ja tekee kaikkensa jotta tilanne paranee. 

Kyse ei ole ollenkaan siitä, "kuka lopulta saa päättää". Ihan kuin päättäminen olisi aina helppoa tai mukavaa. Kääntäisin niin, et kuka joutuu päättämään silloin, kun on patti-tilanne.

Keskustelu on kaiken a & o. Lähtökohtaisesti kaikesta päätetään yhdessä, mut JOS tulee tiukka paikka, mies ei vetäydy vastuustaan.

Ja miksi? No siksi koska Raamatussa sanotaan, et mies on perheen pää =) Ymmärrän ettette tätä suvaitse, mut näin se nyt vain on, sorry.

Mulle riittää nyt tää keskustelu, lupaan hiljentyä ja palata sarjan pareihin! Mut vastaan kun kysytään.

Eli siis jos perheen talous on tiukoilla, ei mies mene kapakkaan, vaan pyrkii parantamaan tilannetta. Okei. Kuulostaa erittäin fiksulta. Ja kuulostaa aikuismaiselta. Mutta en nyt ymmärrä, miten uskonto tai tämä uskonnon käsitys miehestä perheen päänä tähän liittyy - selventäisitkö? Koska minusta tuo on ihan normaalia vastuullisen aikuisen käytöstä, mikä on parisuhteessa oletusarvo SEKÄ miehen ETTÄ naisen kohdalla. Vai onko uskiksien mielestä sitten ok, että kun perheessä on rahapula, voi nainen kuitenkin mennä kapakkaan? Nainenhan ei ole perheen pää, ja jos kerran perheenpään tuntomerkki on se, että hän ei mene rahapulassa kapakkaan, niin... 

Vai onko tässä nyt jotenkin se, että jotkut ihmiset eivät osaa olla aikuisia ja vastuullisia, ellei heillä ole uskonnon sanelemaa roolia siihen? Minä (naisena) ja tuntemani ihmiset (naiset ja miehet) pitäisivät itsestään selvänä, että kuvaamassasi tilanteessa toimitaan perheen hyväksi. Eikä tuntemieni miesten tarvitse kokea olevansa päätäntävaltaisempia suhteessa naispuoliseen kumppaniinsa, jotta he voisivat toimia vastuullisesti.  Ja he osaavat toimia fiksusti ilman minkään uskonnon jumalalta saamaa sukupuoliroolia.

Vai onko uskovaisten mieskäsitys sellainen, että mies olisi luonnostaan niin vastuuton ja hulttiomainen, että hänelle täytyy antaa joku velvoittava kunniatehtävä, koska muuten hän ratkeaa ryyppäämään? Vai uskotteko, että se onkin nainen, joka on vastuuton, kun miehen on tuollaissa tilanteessa otettava ohjat käsiinsä, ettei perhe joudu katuojaan? Kumpi osui oikeaan?

Huh, huh mitä saivartelua. Asioita tarkastellaan suomalaisesta kulttuurista käsin. Eronneet keski-ikäiset naiset ovat hyvin perillä siitä, että vastaavilla keski-ikäisillä miehillä on yllättävän usein elämänhallinnan ongelmia, kuten alkoholismia. Kunnollinen vapaa mies on kuin neula heinäsuovassa, vastaavia naisia taas on paljon eikä kunnollisuus siksi riitä hyvän miehen saamiseen. Oman alkoholisti-isäni vuoksi voisin ottaa absolutistimiehen, mutta eipä heitä ole juurikaan. Tosin on raitistuneita entisiä alkoholisteja, mutta sellaista riskiä en ottaisi tietenkään. Entäs sitten lapsista huolehtiminen eron jälkeen? Miehet voivat vain kadota ja jättää huolehtimisen äidin vastuulle. Harva nainen toimii samoin. Joten uskovaisten käsitys vastuullisesta miehestä asettaa tavissuomalaiselle miehelle riman korkealle.

Jos kerran miehillä on noin valtavasti elämänhallinnan ongelmia ja kunnolliset miehet ovat harvassa, on minun nähdäkseni epäloogista ja typerää asettaa mies perheen pääksi. Lähinnähän tuo sinun tekstisi kuulostaa siltä, että jos mies nyt ei aivan kuuluisi asettaa holhouksen alaiseksi, niin ainakin asetelma pitäisi olla toisinpäin, eli naisen pitäisi olla perheen pää.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että miehille opetetaan toisenlaista asennoitumista jo nuoresta asti, jotta heistä kasvaa vastuullisia aikuisia, mutta koska heillä kerran (sinun mukaasi) on noin valtava taipumus olla vastuuttomia, niin missään tapauksessa ei heille voi asettaa viimeistä sananvaltaa. Joku sanoi, että tiukassa paikassa päätösvalta siirtyy miehelle, mutta nimenomaan tiukka paikka elämässä usein aiheuttaakin sen, että piilevät ongelmat laukeavat. Eli jos miehellä on piilevä taipumus vastuuttomuuteen, täytyy välittömästi luopua "mies on perheen pää" -ajattelusta. 

Tämä on kyllä kiinnostavaa tietää - en ollut aiemmin tiennytkään, että uskovaisilla ja kristinuskon jumalalla on noin kielteinen mieskäsitys. Siis että ajatellaan miesten olevan vastuuttomia, kyvyttömiä ja haluttomia huolehtimaan perheestään ja taipuvaisia alkoholismiin. 

En ole väittänyt olevani uskovainen. Uskovaisten käsitys edellyttää miehiltä vastuullisuutta. Tavismies ei ole uskovainen eikä vastuullisuuteen yllä. Uskovainen mies voisi olla siis tasokkaampi.

Ei, vaan uskovainen mies on auktoriteettiuskoinen ja konservatiivinen, ja oman ajattelun sijaan ajattelee niinkuin hänet on opetettu ajattelemaan. Minulle tämä tarkoittaa ei-tasokasta.

En tiedä mistä tämä uskiskeskustelu tähän vedettiin, mutta sattumalta itsellä juuri kuuntelussa "Taivaslaulu"-kirja, tsekatkaapa just tähän aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se Suomessa menee 98% pareista. Mut ollaanko onnellisia?

Minusta kuulostaa siltä, että miehesi ei joko uskalla, osaa tai halua olla perheen pää. Jos hän ottaisi vastuuta enemmän, miltä se sinusta tuntuisi? Mitä jos roolit vaihtuisi? 

Onko sinulle ihan mahdoton ajatus, että puolisot ovat yhdessä se perheen "pää"?

Mikä pakkomielle pistää jompikumpi päättäjän rooliin, ja sinun näkökulmastasi siihen rooliin kuuluu ainoastaan mies?

Itselläni on puoliso, joka karsastaa ajatustakin, että minä naisena vain myötäilisin hänen päätöksiään. Olemme molemmat tarpeeksi fiksuja tehdäksemme yhdessä perheemme päätökset. Minulla naisena ei ole tarvetta myöntyä ja totella ja hänellä miehenä ei ole tarvetta päättää ja komentaa.

Hyvä perheen päänä olo on elävän keskusteluyhteyden ylläpitoa. Totta kai päätökset tehdään yhdessä.

Mutta jos tulee tiukka paikka, mies kantaa perimmäisen vastuun. 

Mikä voisi olla sellainen tiukka paikka, jossa naisen tulee väistyä ja antaa päätösvalta miehelle, vaikka hän olisi itse toista mieltä? Anna vaikka muutama esimerkki!

Ja miten tämä muuten enää sopii siihen teoriaan, että vaikka pää päättää jotain, voi ruumis vielä kieltäytyä pään ehdotuksesta, jos kerran mies kuitenkin lopulta saa päättää?

Ja miksi se edes olisi noin? Miksi juuri mies kantaa perimmäisen vastuun? Miksei nainen? Miksei yhdessä? Miksi lähtökohta on tuo? 

Hyviä kysymyksiä sulla!

Kyse on ennen kaikkea perimmäisestä vastuusta. Siitä vaikka, et jos perheen talous meinaa mennä kuralle, ni ukko ei häivy kapakkaan, vaan toimii kuin mies, ja tekee kaikkensa jotta tilanne paranee. 

Kyse ei ole ollenkaan siitä, "kuka lopulta saa päättää". Ihan kuin päättäminen olisi aina helppoa tai mukavaa. Kääntäisin niin, et kuka joutuu päättämään silloin, kun on patti-tilanne.

Keskustelu on kaiken a & o. Lähtökohtaisesti kaikesta päätetään yhdessä, mut JOS tulee tiukka paikka, mies ei vetäydy vastuustaan.

Ja miksi? No siksi koska Raamatussa sanotaan, et mies on perheen pää =) Ymmärrän ettette tätä suvaitse, mut näin se nyt vain on, sorry.

Mulle riittää nyt tää keskustelu, lupaan hiljentyä ja palata sarjan pareihin! Mut vastaan kun kysytään.

Eli siis jos perheen talous on tiukoilla, ei mies mene kapakkaan, vaan pyrkii parantamaan tilannetta. Okei. Kuulostaa erittäin fiksulta. Ja kuulostaa aikuismaiselta. Mutta en nyt ymmärrä, miten uskonto tai tämä uskonnon käsitys miehestä perheen päänä tähän liittyy - selventäisitkö? Koska minusta tuo on ihan normaalia vastuullisen aikuisen käytöstä, mikä on parisuhteessa oletusarvo SEKÄ miehen ETTÄ naisen kohdalla. Vai onko uskiksien mielestä sitten ok, että kun perheessä on rahapula, voi nainen kuitenkin mennä kapakkaan? Nainenhan ei ole perheen pää, ja jos kerran perheenpään tuntomerkki on se, että hän ei mene rahapulassa kapakkaan, niin... 

Vai onko tässä nyt jotenkin se, että jotkut ihmiset eivät osaa olla aikuisia ja vastuullisia, ellei heillä ole uskonnon sanelemaa roolia siihen? Minä (naisena) ja tuntemani ihmiset (naiset ja miehet) pitäisivät itsestään selvänä, että kuvaamassasi tilanteessa toimitaan perheen hyväksi. Eikä tuntemieni miesten tarvitse kokea olevansa päätäntävaltaisempia suhteessa naispuoliseen kumppaniinsa, jotta he voisivat toimia vastuullisesti.  Ja he osaavat toimia fiksusti ilman minkään uskonnon jumalalta saamaa sukupuoliroolia.

Vai onko uskovaisten mieskäsitys sellainen, että mies olisi luonnostaan niin vastuuton ja hulttiomainen, että hänelle täytyy antaa joku velvoittava kunniatehtävä, koska muuten hän ratkeaa ryyppäämään? Vai uskotteko, että se onkin nainen, joka on vastuuton, kun miehen on tuollaissa tilanteessa otettava ohjat käsiinsä, ettei perhe joudu katuojaan? Kumpi osui oikeaan?

Huh, huh mitä saivartelua. Asioita tarkastellaan suomalaisesta kulttuurista käsin. Eronneet keski-ikäiset naiset ovat hyvin perillä siitä, että vastaavilla keski-ikäisillä miehillä on yllättävän usein elämänhallinnan ongelmia, kuten alkoholismia. Kunnollinen vapaa mies on kuin neula heinäsuovassa, vastaavia naisia taas on paljon eikä kunnollisuus siksi riitä hyvän miehen saamiseen. Oman alkoholisti-isäni vuoksi voisin ottaa absolutistimiehen, mutta eipä heitä ole juurikaan. Tosin on raitistuneita entisiä alkoholisteja, mutta sellaista riskiä en ottaisi tietenkään. Entäs sitten lapsista huolehtiminen eron jälkeen? Miehet voivat vain kadota ja jättää huolehtimisen äidin vastuulle. Harva nainen toimii samoin. Joten uskovaisten käsitys vastuullisesta miehestä asettaa tavissuomalaiselle miehelle riman korkealle.

Jos kerran miehillä on noin valtavasti elämänhallinnan ongelmia ja kunnolliset miehet ovat harvassa, on minun nähdäkseni epäloogista ja typerää asettaa mies perheen pääksi. Lähinnähän tuo sinun tekstisi kuulostaa siltä, että jos mies nyt ei aivan kuuluisi asettaa holhouksen alaiseksi, niin ainakin asetelma pitäisi olla toisinpäin, eli naisen pitäisi olla perheen pää.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että miehille opetetaan toisenlaista asennoitumista jo nuoresta asti, jotta heistä kasvaa vastuullisia aikuisia, mutta koska heillä kerran (sinun mukaasi) on noin valtava taipumus olla vastuuttomia, niin missään tapauksessa ei heille voi asettaa viimeistä sananvaltaa. Joku sanoi, että tiukassa paikassa päätösvalta siirtyy miehelle, mutta nimenomaan tiukka paikka elämässä usein aiheuttaakin sen, että piilevät ongelmat laukeavat. Eli jos miehellä on piilevä taipumus vastuuttomuuteen, täytyy välittömästi luopua "mies on perheen pää" -ajattelusta. 

Tämä on kyllä kiinnostavaa tietää - en ollut aiemmin tiennytkään, että uskovaisilla ja kristinuskon jumalalla on noin kielteinen mieskäsitys. Siis että ajatellaan miesten olevan vastuuttomia, kyvyttömiä ja haluttomia huolehtimaan perheestään ja taipuvaisia alkoholismiin. 

En ole väittänyt olevani uskovainen. Uskovaisten käsitys edellyttää miehiltä vastuullisuutta. Tavismies ei ole uskovainen eikä vastuullisuuteen yllä. Uskovainen mies voisi olla siis tasokkaampi.

Mihin perustuu käsityksesi siitä, että ei-uskovainen mies ei voisi olla tasokas? Omiin kokemuksiisi? Itselläni on tästä täysin päinvastainen käsitys. Ja mitä uskovaisiin miehiin tulee, niin minulle uskovaisten kohtalaisen konservatiivinen arvomaailma tarkoittaisi jo ei-tasokasta. Arvostan liberaalia ajattelutapaa ja sitä että ajatellaan itse ja kriittisesti.

Aivan naurettavaa ajatella, että ei-uskovaiset miehet olisivat pääsääntöisesti vastuuttomia, alkoholismiin tapuvaisia ja ei-tasokkaita.

Deittipalstoja pitkään kolunneena voin ikävä kyllä vahvistaa tuon "naurettavan ajatuksen". Puhun nyt 50+ ikäisistä eronneista miehistä. Ei auta, vaikka olisi kouluttautunutkin, elämänhallinta jollain tapaa pielessä tai ovat luonnehäiriöisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se Suomessa menee 98% pareista. Mut ollaanko onnellisia?

Minusta kuulostaa siltä, että miehesi ei joko uskalla, osaa tai halua olla perheen pää. Jos hän ottaisi vastuuta enemmän, miltä se sinusta tuntuisi? Mitä jos roolit vaihtuisi? 

Onko sinulle ihan mahdoton ajatus, että puolisot ovat yhdessä se perheen "pää"?

Mikä pakkomielle pistää jompikumpi päättäjän rooliin, ja sinun näkökulmastasi siihen rooliin kuuluu ainoastaan mies?

Itselläni on puoliso, joka karsastaa ajatustakin, että minä naisena vain myötäilisin hänen päätöksiään. Olemme molemmat tarpeeksi fiksuja tehdäksemme yhdessä perheemme päätökset. Minulla naisena ei ole tarvetta myöntyä ja totella ja hänellä miehenä ei ole tarvetta päättää ja komentaa.

Hyvä perheen päänä olo on elävän keskusteluyhteyden ylläpitoa. Totta kai päätökset tehdään yhdessä.

Mutta jos tulee tiukka paikka, mies kantaa perimmäisen vastuun. 

Mikä voisi olla sellainen tiukka paikka, jossa naisen tulee väistyä ja antaa päätösvalta miehelle, vaikka hän olisi itse toista mieltä? Anna vaikka muutama esimerkki!

Ja miten tämä muuten enää sopii siihen teoriaan, että vaikka pää päättää jotain, voi ruumis vielä kieltäytyä pään ehdotuksesta, jos kerran mies kuitenkin lopulta saa päättää?

Ja miksi se edes olisi noin? Miksi juuri mies kantaa perimmäisen vastuun? Miksei nainen? Miksei yhdessä? Miksi lähtökohta on tuo? 

Hyviä kysymyksiä sulla!

Kyse on ennen kaikkea perimmäisestä vastuusta. Siitä vaikka, et jos perheen talous meinaa mennä kuralle, ni ukko ei häivy kapakkaan, vaan toimii kuin mies, ja tekee kaikkensa jotta tilanne paranee. 

Kyse ei ole ollenkaan siitä, "kuka lopulta saa päättää". Ihan kuin päättäminen olisi aina helppoa tai mukavaa. Kääntäisin niin, et kuka joutuu päättämään silloin, kun on patti-tilanne.

Keskustelu on kaiken a & o. Lähtökohtaisesti kaikesta päätetään yhdessä, mut JOS tulee tiukka paikka, mies ei vetäydy vastuustaan.

Ja miksi? No siksi koska Raamatussa sanotaan, et mies on perheen pää =) Ymmärrän ettette tätä suvaitse, mut näin se nyt vain on, sorry.

Mulle riittää nyt tää keskustelu, lupaan hiljentyä ja palata sarjan pareihin! Mut vastaan kun kysytään.

Eli siis jos perheen talous on tiukoilla, ei mies mene kapakkaan, vaan pyrkii parantamaan tilannetta. Okei. Kuulostaa erittäin fiksulta. Ja kuulostaa aikuismaiselta. Mutta en nyt ymmärrä, miten uskonto tai tämä uskonnon käsitys miehestä perheen päänä tähän liittyy - selventäisitkö? Koska minusta tuo on ihan normaalia vastuullisen aikuisen käytöstä, mikä on parisuhteessa oletusarvo SEKÄ miehen ETTÄ naisen kohdalla. Vai onko uskiksien mielestä sitten ok, että kun perheessä on rahapula, voi nainen kuitenkin mennä kapakkaan? Nainenhan ei ole perheen pää, ja jos kerran perheenpään tuntomerkki on se, että hän ei mene rahapulassa kapakkaan, niin... 

Vai onko tässä nyt jotenkin se, että jotkut ihmiset eivät osaa olla aikuisia ja vastuullisia, ellei heillä ole uskonnon sanelemaa roolia siihen? Minä (naisena) ja tuntemani ihmiset (naiset ja miehet) pitäisivät itsestään selvänä, että kuvaamassasi tilanteessa toimitaan perheen hyväksi. Eikä tuntemieni miesten tarvitse kokea olevansa päätäntävaltaisempia suhteessa naispuoliseen kumppaniinsa, jotta he voisivat toimia vastuullisesti.  Ja he osaavat toimia fiksusti ilman minkään uskonnon jumalalta saamaa sukupuoliroolia.

Vai onko uskovaisten mieskäsitys sellainen, että mies olisi luonnostaan niin vastuuton ja hulttiomainen, että hänelle täytyy antaa joku velvoittava kunniatehtävä, koska muuten hän ratkeaa ryyppäämään? Vai uskotteko, että se onkin nainen, joka on vastuuton, kun miehen on tuollaissa tilanteessa otettava ohjat käsiinsä, ettei perhe joudu katuojaan? Kumpi osui oikeaan?

Huh, huh mitä saivartelua. Asioita tarkastellaan suomalaisesta kulttuurista käsin. Eronneet keski-ikäiset naiset ovat hyvin perillä siitä, että vastaavilla keski-ikäisillä miehillä on yllättävän usein elämänhallinnan ongelmia, kuten alkoholismia. Kunnollinen vapaa mies on kuin neula heinäsuovassa, vastaavia naisia taas on paljon eikä kunnollisuus siksi riitä hyvän miehen saamiseen. Oman alkoholisti-isäni vuoksi voisin ottaa absolutistimiehen, mutta eipä heitä ole juurikaan. Tosin on raitistuneita entisiä alkoholisteja, mutta sellaista riskiä en ottaisi tietenkään. Entäs sitten lapsista huolehtiminen eron jälkeen? Miehet voivat vain kadota ja jättää huolehtimisen äidin vastuulle. Harva nainen toimii samoin. Joten uskovaisten käsitys vastuullisesta miehestä asettaa tavissuomalaiselle miehelle riman korkealle.

Jos kerran miehillä on noin valtavasti elämänhallinnan ongelmia ja kunnolliset miehet ovat harvassa, on minun nähdäkseni epäloogista ja typerää asettaa mies perheen pääksi. Lähinnähän tuo sinun tekstisi kuulostaa siltä, että jos mies nyt ei aivan kuuluisi asettaa holhouksen alaiseksi, niin ainakin asetelma pitäisi olla toisinpäin, eli naisen pitäisi olla perheen pää.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että miehille opetetaan toisenlaista asennoitumista jo nuoresta asti, jotta heistä kasvaa vastuullisia aikuisia, mutta koska heillä kerran (sinun mukaasi) on noin valtava taipumus olla vastuuttomia, niin missään tapauksessa ei heille voi asettaa viimeistä sananvaltaa. Joku sanoi, että tiukassa paikassa päätösvalta siirtyy miehelle, mutta nimenomaan tiukka paikka elämässä usein aiheuttaakin sen, että piilevät ongelmat laukeavat. Eli jos miehellä on piilevä taipumus vastuuttomuuteen, täytyy välittömästi luopua "mies on perheen pää" -ajattelusta. 

Tämä on kyllä kiinnostavaa tietää - en ollut aiemmin tiennytkään, että uskovaisilla ja kristinuskon jumalalla on noin kielteinen mieskäsitys. Siis että ajatellaan miesten olevan vastuuttomia, kyvyttömiä ja haluttomia huolehtimaan perheestään ja taipuvaisia alkoholismiin. 

En ole väittänyt olevani uskovainen. Uskovaisten käsitys edellyttää miehiltä vastuullisuutta. Tavismies ei ole uskovainen eikä vastuullisuuteen yllä. Uskovainen mies voisi olla siis tasokkaampi.

Mihin perustuu käsityksesi siitä, että ei-uskovainen mies ei voisi olla tasokas? Omiin kokemuksiisi? Itselläni on tästä täysin päinvastainen käsitys. Ja mitä uskovaisiin miehiin tulee, niin minulle uskovaisten kohtalaisen konservatiivinen arvomaailma tarkoittaisi jo ei-tasokasta. Arvostan liberaalia ajattelutapaa ja sitä että ajatellaan itse ja kriittisesti.

Aivan naurettavaa ajatella, että ei-uskovaiset miehet olisivat pääsääntöisesti vastuuttomia, alkoholismiin tapuvaisia ja ei-tasokkaita.

Deittipalstoja pitkään kolunneena voin ikävä kyllä vahvistaa tuon "naurettavan ajatuksen". Puhun nyt 50+ ikäisistä eronneista miehistä. Ei auta, vaikka olisi kouluttautunutkin, elämänhallinta jollain tapaa pielessä tai ovat luonnehäiriöisiä.

Siellä nyt pyöriikin pohjasakka, ainakin suurin osa heistä on ongelmaisia ihmissuhteissaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuomas hokee kuinka heillä on niin hyvää ja parempaa kommunikointia kuin muilla ja tuntevat toisensa paremmin kuin muut.

Mutta kun parisuhde oli tavoitteena eikä ne mahtavat keskustelut ole siihen johtaneet niin eipä se auta.

Ja sitä hyvää kommunikointia ja keskustelua ei ole kyllä kameraan tallentunut myöskään.

Mä ymmärrän Tuomaksen pointin niin, et he ovat lähtökohtaisesti nyt "pidemmällä". Siis et muilla pareilla voi olla tunteita enemmän, mut ei nekään valitettavasti riitä, jos kommunikaatio ei onnistu. 

Mut totta, et kyllä ne hyvät keskustelut on jääneet meiltä näkemättä :D Uskotaan kun sanovat et niitäkin kuitenkin on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Tuomas hokee kuinka heillä on niin hyvää ja parempaa kommunikointia kuin muilla ja tuntevat toisensa paremmin kuin muut.

Mutta kun parisuhde oli tavoitteena eikä ne mahtavat keskustelut ole siihen johtaneet niin eipä se auta.

Ja sitä hyvää kommunikointia ja keskustelua ei ole kyllä kameraan tallentunut myöskään.

Samaa olen ihmetellyt. Ehkä Tuomas ja Emma edustavat tätä koulukuntaa, joka perustelee ilkeyttään "suorapuheisuudella" ja "rehellisyydellä". Todellisuudessahan oikeasti vaikeista asioista he eivät keskustele ollenkaan suoraan vaan passiivis-aggressiivisesti tiuskien. Suhteensa statuksesta heillä tuntuu olevan aivan erilainen käsitys, minkä ei pitäisi olla mahdollista, jos he puhuisivat aivan kaikesta suoraan.

Parhainta kommunikointia olen tällä kaudella nähnyt – yllättävää kyllä – Jannelta ja Katilta. He puhuvat selkeästi eroavaisuuksistaan ja niiden aiheuttamasta kitkasta, suhteensa tilasta ja miettivät yhdessä ratkaisuja. Silti he eivät ole koko ajan korostamassa, kuinka hyvää heidän kommunikointinsa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se Suomessa menee 98% pareista. Mut ollaanko onnellisia?

Minusta kuulostaa siltä, että miehesi ei joko uskalla, osaa tai halua olla perheen pää. Jos hän ottaisi vastuuta enemmän, miltä se sinusta tuntuisi? Mitä jos roolit vaihtuisi? 

Onko sinulle ihan mahdoton ajatus, että puolisot ovat yhdessä se perheen "pää"?

Mikä pakkomielle pistää jompikumpi päättäjän rooliin, ja sinun näkökulmastasi siihen rooliin kuuluu ainoastaan mies?

Itselläni on puoliso, joka karsastaa ajatustakin, että minä naisena vain myötäilisin hänen päätöksiään. Olemme molemmat tarpeeksi fiksuja tehdäksemme yhdessä perheemme päätökset. Minulla naisena ei ole tarvetta myöntyä ja totella ja hänellä miehenä ei ole tarvetta päättää ja komentaa.

Hyvä perheen päänä olo on elävän keskusteluyhteyden ylläpitoa. Totta kai päätökset tehdään yhdessä.

Mutta jos tulee tiukka paikka, mies kantaa perimmäisen vastuun. 

Mikä voisi olla sellainen tiukka paikka, jossa naisen tulee väistyä ja antaa päätösvalta miehelle, vaikka hän olisi itse toista mieltä? Anna vaikka muutama esimerkki!

Ja miten tämä muuten enää sopii siihen teoriaan, että vaikka pää päättää jotain, voi ruumis vielä kieltäytyä pään ehdotuksesta, jos kerran mies kuitenkin lopulta saa päättää?

Ja miksi se edes olisi noin? Miksi juuri mies kantaa perimmäisen vastuun? Miksei nainen? Miksei yhdessä? Miksi lähtökohta on tuo? 

Hyviä kysymyksiä sulla!

Kyse on ennen kaikkea perimmäisestä vastuusta. Siitä vaikka, et jos perheen talous meinaa mennä kuralle, ni ukko ei häivy kapakkaan, vaan toimii kuin mies, ja tekee kaikkensa jotta tilanne paranee. 

Kyse ei ole ollenkaan siitä, "kuka lopulta saa päättää". Ihan kuin päättäminen olisi aina helppoa tai mukavaa. Kääntäisin niin, et kuka joutuu päättämään silloin, kun on patti-tilanne.

Keskustelu on kaiken a & o. Lähtökohtaisesti kaikesta päätetään yhdessä, mut JOS tulee tiukka paikka, mies ei vetäydy vastuustaan.

Ja miksi? No siksi koska Raamatussa sanotaan, et mies on perheen pää =) Ymmärrän ettette tätä suvaitse, mut näin se nyt vain on, sorry.

Mulle riittää nyt tää keskustelu, lupaan hiljentyä ja palata sarjan pareihin! Mut vastaan kun kysytään.

Eli siis jos perheen talous on tiukoilla, ei mies mene kapakkaan, vaan pyrkii parantamaan tilannetta. Okei. Kuulostaa erittäin fiksulta. Ja kuulostaa aikuismaiselta. Mutta en nyt ymmärrä, miten uskonto tai tämä uskonnon käsitys miehestä perheen päänä tähän liittyy - selventäisitkö? Koska minusta tuo on ihan normaalia vastuullisen aikuisen käytöstä, mikä on parisuhteessa oletusarvo SEKÄ miehen ETTÄ naisen kohdalla. Vai onko uskiksien mielestä sitten ok, että kun perheessä on rahapula, voi nainen kuitenkin mennä kapakkaan? Nainenhan ei ole perheen pää, ja jos kerran perheenpään tuntomerkki on se, että hän ei mene rahapulassa kapakkaan, niin... 

Vai onko tässä nyt jotenkin se, että jotkut ihmiset eivät osaa olla aikuisia ja vastuullisia, ellei heillä ole uskonnon sanelemaa roolia siihen? Minä (naisena) ja tuntemani ihmiset (naiset ja miehet) pitäisivät itsestään selvänä, että kuvaamassasi tilanteessa toimitaan perheen hyväksi. Eikä tuntemieni miesten tarvitse kokea olevansa päätäntävaltaisempia suhteessa naispuoliseen kumppaniinsa, jotta he voisivat toimia vastuullisesti.  Ja he osaavat toimia fiksusti ilman minkään uskonnon jumalalta saamaa sukupuoliroolia.

Vai onko uskovaisten mieskäsitys sellainen, että mies olisi luonnostaan niin vastuuton ja hulttiomainen, että hänelle täytyy antaa joku velvoittava kunniatehtävä, koska muuten hän ratkeaa ryyppäämään? Vai uskotteko, että se onkin nainen, joka on vastuuton, kun miehen on tuollaissa tilanteessa otettava ohjat käsiinsä, ettei perhe joudu katuojaan? Kumpi osui oikeaan?

Huh, huh mitä saivartelua. Asioita tarkastellaan suomalaisesta kulttuurista käsin. Eronneet keski-ikäiset naiset ovat hyvin perillä siitä, että vastaavilla keski-ikäisillä miehillä on yllättävän usein elämänhallinnan ongelmia, kuten alkoholismia. Kunnollinen vapaa mies on kuin neula heinäsuovassa, vastaavia naisia taas on paljon eikä kunnollisuus siksi riitä hyvän miehen saamiseen. Oman alkoholisti-isäni vuoksi voisin ottaa absolutistimiehen, mutta eipä heitä ole juurikaan. Tosin on raitistuneita entisiä alkoholisteja, mutta sellaista riskiä en ottaisi tietenkään. Entäs sitten lapsista huolehtiminen eron jälkeen? Miehet voivat vain kadota ja jättää huolehtimisen äidin vastuulle. Harva nainen toimii samoin. Joten uskovaisten käsitys vastuullisesta miehestä asettaa tavissuomalaiselle miehelle riman korkealle.

Jos kerran miehillä on noin valtavasti elämänhallinnan ongelmia ja kunnolliset miehet ovat harvassa, on minun nähdäkseni epäloogista ja typerää asettaa mies perheen pääksi. Lähinnähän tuo sinun tekstisi kuulostaa siltä, että jos mies nyt ei aivan kuuluisi asettaa holhouksen alaiseksi, niin ainakin asetelma pitäisi olla toisinpäin, eli naisen pitäisi olla perheen pää.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että miehille opetetaan toisenlaista asennoitumista jo nuoresta asti, jotta heistä kasvaa vastuullisia aikuisia, mutta koska heillä kerran (sinun mukaasi) on noin valtava taipumus olla vastuuttomia, niin missään tapauksessa ei heille voi asettaa viimeistä sananvaltaa. Joku sanoi, että tiukassa paikassa päätösvalta siirtyy miehelle, mutta nimenomaan tiukka paikka elämässä usein aiheuttaakin sen, että piilevät ongelmat laukeavat. Eli jos miehellä on piilevä taipumus vastuuttomuuteen, täytyy välittömästi luopua "mies on perheen pää" -ajattelusta. 

Tämä on kyllä kiinnostavaa tietää - en ollut aiemmin tiennytkään, että uskovaisilla ja kristinuskon jumalalla on noin kielteinen mieskäsitys. Siis että ajatellaan miesten olevan vastuuttomia, kyvyttömiä ja haluttomia huolehtimaan perheestään ja taipuvaisia alkoholismiin. 

En ole väittänyt olevani uskovainen. Uskovaisten käsitys edellyttää miehiltä vastuullisuutta. Tavismies ei ole uskovainen eikä vastuullisuuteen yllä. Uskovainen mies voisi olla siis tasokkaampi.

Ei, vaan uskovainen mies on auktoriteettiuskoinen ja konservatiivinen, ja oman ajattelun sijaan ajattelee niinkuin hänet on opetettu ajattelemaan. Minulle tämä tarkoittaa ei-tasokasta.

En tiedä mistä tämä uskiskeskustelu tähän vedettiin, mutta sattumalta itsellä juuri kuuntelussa "Taivaslaulu"-kirja, tsekatkaapa just tähän aiheeseen.

On kyllä tosi hyvä kirja, omakin lemppari! Herätti ajatuksia ja avasi lestadiolaisten ajattelumaailmaa kaunistelemattomalla mutta silti kauniilla tavalla.

Miksi Emma nyt noin kovin kovin ihmettelee miksi Tuomas on lyömässä hanskoja tiskiin.

Pikemminkin hänen pitäisi ihmetellä sitä miksi ei olisi.

Näkeekö omaa käytöstään ja osuuttaan lainkaan tähän asiaan.

Jos kerran kommunikointi heillä on niin hyvää ja suoraa niin varmaan Tuomas on useankin kerran sanonut, että Emman käytös harmittaa tms.

Vaikka Tuomas olisi käyttäytynyt myös huonosti niin ei Emma voi omaa kaulaansa sillä puhdistaa.

Oma osuus asioiden suhteen pitää silti nähdä.

Olisi itse asiassa ollut mielenkiintoista, jos  Juudit ja Tommi olisivat pohtineet uskonnon merkitystä taustansa eroavaisuudessa, sillä tästä aiheesta ei ollakaan pahemmin keskusteltu. Heiltä saisi varmasti hyvää pohdintaa aiheesta. On aika selvää, että jos pariskunnassa toinen on vahvasti uskossa ja istuu joka sunnuntai kirkossa ja toinen taas kiihko ateisti, niin silloin voidaan puhua aika suuresta erosta arvomaailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi Emma nyt noin kovin kovin ihmettelee miksi Tuomas on lyömässä hanskoja tiskiin.

Pikemminkin hänen pitäisi ihmetellä sitä miksi ei olisi.

Näkeekö omaa käytöstään ja osuuttaan lainkaan tähän asiaan.

Jos kerran kommunikointi heillä on niin hyvää ja suoraa niin varmaan Tuomas on useankin kerran sanonut, että Emman käytös harmittaa tms.

Vaikka Tuomas olisi käyttäytynyt myös huonosti niin ei Emma voi omaa kaulaansa sillä puhdistaa.

Oma osuus asioiden suhteen pitää silti nähdä.

Kyllä Emma varmaan tajuaa, mutta häntä silti harmittaa tilanne. Hänhän sanoi jo aiemmin, että inhottaa kun Tuomas on nähnyt hänestä lähinnä ne huonot puolet. Kun alku oli niin stressaavaa jne.

Emma haluaisi varmaan aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta tehtyä vaan ei saa tekemättömäksi. Ensivaikutelma on annettu ja sille pohjalle tuo ihmissuhde rakennettu, vaikea on varmaan tehdä Tuomaksen tunteisiin täyskäännöstä tuossa kohtaa.

Kameroille ei ole tallentunut heidän välistään suoraa keskustelua tunteista tai sitä miten analysoivat omia tekemisiään suhteen alussa, mutta ehkä he ovat sitä kuitenkin tehneet.

Ajattelin jo tämän vuoden parien esittelyt nähtyäni, että toivottavasti tuotantotiimi ei tee viime vuoden virhettä ja parita samassa kaupungissa asuvia yhteen. Viime vuonna moka oli laittaa lahtelaiset Olli ja Katja yhteen ja nyt joensuulaiset Tuomas ja Emma. Tai eihän se moka olisi jos pareilla synkkaisi, mutta molempien kohdalla tulee vahvasti tunne, että tuotannossa on ehkä ajateltu samassa, ei-pääkaupunkiseudulla olevassa kaupungissa asumisen helpottavan jaksojen purkittamista. 

Uusimman Cmore-jakson lopun perusteella oma kuva Tuomaksesta muuttui, ja ei positiiviseen suuntaan. Vaikuttaa, ettei hän ole lähtenyt tähän ollenkaan tosissaan vaan sarjaan osallistuminen on vain yksi ruksitettava kohta bucket listiltä. Ja kun tällainen ihminen paritetaan varsin herkän ihmisen kanssa, voi taas epäillä tuotannon "ammattitaitoa". Lisäksi kohdassa, jossa Tuomas istuu Senaatintorin portailla hän sanoo kyllä kohdelleensa Emmaa ikävästi, mutta vain koska Emma aloitti tms. eli hän ei ota mitään vastuuta käytöksestään vaan kokee sen oikeutettuna reaktiona. Vaikka parilla on omien sanojensa mukaan suoraa kommunikointia niin ei se sille tv-katsojalta vaikuta. Jos Tuomas on jo häämatkalla sanonut Emmalle suoraan, ettei heidän jutustaan tule mitään, niin kyseessä on todennäköisesti ollut Tuomaksen pettymys siihen, ettei tullutkaan unelmien naista. Nyt Tuomas vyörytti syyn Emman niskaan vaikka ei tuossa kohtaa ole edes kunnolla voinut tuntea puolisoaan. Ja kyllä, myös Emma on käyttäytynyt ikävästi, mutta itse ainakin ymmärrän sen hyvin jos toinen sulkee yhteisen tulevaisuuden jo häämatkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jannehan on loistotapaus, napakymppi! En keksi hänestä mitään kielteistä sanottavaa. 😊

Oltiin treffeillä joitain vuosia sitten -ihan kiva tyyppi varmaan kaverina, mutta muuten liian vaisu jne

Tässäkin syytä alapeukuttaa? Ihan positiivisella mielellä Jannesta sanottua, liian viilipytyt kun nyt vaan ei ole kaikkien mieleen parisuhdemielessä, vaikkei heissä mitään vikaa olekaan.