Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL
Alkaa vasta syyskuussa. Miten maltan odottaa?? Muita jotka haluaisivat jo tietoa pareista?
Toivotaan, että tällä kaudella ei tapahdu mitään kamalan hullua vaan parit ovat aikuismaisesti käyttäytyviä ja fiksuja. Toivoahan aina saa, vai mitä?
Kommentit (18026)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee pahaa katsoa noita. Toisen koko olemus kerjää rakkautta, kuin pieni lapsi silmät säihkyen ja odottaen ja toinen taas kuin vanha pappa, joka pihtaa uskovaisten pastilleja pussissaan, kerran viikossa ehkä yksi - suu makiaks! Ei tässä liian nopeasti edetä! En kestä oikeasti tuota Tommia. Enkä kestä Juuditiakaan. Missä ylpeys, nainen? Pikkusen särmää siihen olemukseen ja omaa tahtoa ja tappuraa. Ehkä lemmenliekkikin alkaisi siitä väpättää. Paitsi että en kyllä jaksaisi viritellä mitään lemmenliekkejä tuon Tommin, kuin sudenpennunkäsikirjaa parisuhteessa noudattavan partiopojan kanssa.
Muuten yhdyn ja oli hauska viesti :)
Mutta miten Juuditin pitäisi mielestäsi toimia? Millä tavalla pitäisi näyttää ylpeys? Kiukuttelemalla, raivoamalla vai mitä ihmettä? Ei minusta hellyyttä voi kiukuttelemalla saada, tai siinä menee ainakin mun ylpeyden raja!
Minusta Juudit käyttäytyy tosi aikuisesti, ylpeys on ihan tallella kyllä. Mitä väärää olla ystävällinen ja aikuinen? Outo ajatus.
Noinko mustavalkoiset vaihtoehdot annat? En missään sanonut, että Juuditin pitäisi kiukutella ja raivota. Tuo on ihan oma johtopäätöksesi ja ajatuksenjuoksusi kapeus.
Tottakai ystävällisyys ja "aikuisuus" ovat hyviä ominaisuuksia, niissä ei sinänsä vikaa. Noin yleensä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Voisin hyvin nähdä Juuditin hyvänä ystävänäni tai mukavana työkaverina. Nyt on kuitenkin kyseessä orastava parisuhde. Ja toki parisuhteessa on myös hyvä käyttäytyä aikuismaisesti. Minä en vain näe Juuditin käytöstä korostetun aikuismaisena, ystävällisenä toki, vaan jotenkin lapsekkaana ja naiivina. Hän kihertää ja kehrää saamatta siihen vastakaikua. Vastassa on tunnekylmä partneri, jonka kommunikointi on viileän muodollista ja mukamutkatonta. Yllättäen tipahtelevia tanssahteluja ja munavitsejä. Näiden väliajat esiinnytään suolapatsaana.
Miten Juuditin pitäsi toimia? Jos ei siis saa kiehnätä eikä raivota. Toki kukin tavallaan, mutta itse monen viikon tuloksettoman kiehnäämisen, kihertämisen ja kehräämisen jälkeen vain viilenisin. Antaisin potut pottuina. Olisin yhtä viilipytty kuin Tommi. Hyvin hyvin asiallinen, oikein korostetun sellainen. Puhuisin vain säästä, terveyshapankorpuista ja liikenneyhteyksistä. Olisin kohtelias, pitäisin myös kohteliasta fyysistä etäisyyttä kumppaniini - jos ohilukiessa vahingossa hipaisisin hihaansa, pyytäisin kuivan kohteliaasti vain anteeksi ja siirtyisin kauemmaksi. Pitäisin siis henkistä hajurakoa niin tehokkaasti kuin suinkin. Tommin lippulappusten tyyliin liimaisin Ensitreffit alttarilla -kalenterin jääkaappin oveen ja joka ilta ruksaisin kuluneen päivän yli ruksin. Laskisin puoliääneen päiviä finaaliin - eli eroon. Tyynyni alla voisi olla myös kampa, josta joka ilta napsaisin yhden piikin pois.
Tommi saattaisi olla hämmentynyt.
Mutta onpahan hän itsekin Juuditiakin hämmentänyt.[/quote
Sinusta parisuhde on siis peli? Jos toinen heittää huonon syötön, on parasta kostaa se huonolla vastaiskulla? Lapsellista.
En voi käsittää ihmisiä, jotka kokevat negatiivisena sen, jos antaa enemmän kuin saa. Kaiken pitäisi aina mennä 50-50? Varsinkin kun nyt puhutaan muutamasta viikosta. Miksi ihminen ei voisi sen aikaa käyttäytyä hyvin, ilman lapsellisia manöövereitä?
Mielestäni Tommi ei ole käyttäytynyt edes huonosti. Ok, saattaa pihdata, mutta se ei minusta oikeuta woodoo-nuken esiinottoon.
Viisasta puhetta. Mutta tosiaan, monelle parisuhde on peli, nollasummapeli. En anna, ellet sinäkin anna ja mieluummin enemmän kuin minä. Annetaan sisäisen lapsen viedä. Eikä varmasti olla koskaan oikeasti onnellisia aikuisia yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kati on 29 :O oikeesti ? Mä olen 44 ja ihan varmasti näytän nuoremmalta....Emmaa tosiaa luulisi 20-22 vuotiaaksi...
Vierailija kirjoitti:
Joku muisteli tässä ketjussa, että silloin kun EA alkoi, täällä oli mukavaa ja harmitonta keskustelua ja niin positiivinen ilmapiiri että. Ei pidä paikkaansa, kyllä on osallistujien ulkonäköä ja muita pikkuseikkoja ruodittu rasittavan tarkkaan ihan ensimmäisestä kaudesta asti. Kaikki muistavat varmaan esim. Pian luomen.
Onneksi fiksuakin keskustelua on joukkoon mahtunut, mutta kieltämättä ainakin tällä kaudella aika vähän. Osa keskustelusta taas on sinänsä ihan fiksua, mutta pyörii sivuraiteilla. Mutta väliäkös tuolla, itse ainakin osaan hyppiä yli sellaiset kirjoitukset, jotka eivät itseäni kiinnosta. Ja kieltämättä tätä kautta tv:ssäkin vaivaa jonkin asteinen tylsyys ja paikoillaanpolkevuus. Katsojilta pimitetään niin paljon, ettei juuri mitään mielenkiintoista jää jäljelle.
Minua henkilökohtaisesti tympii aiheena "minä ja mieheni", jossa loruillaan ummet ja lammet omasta suhteesta/avioliitosta. Jokaisen ihmisen parisuhteista voisi tietenkin kirjoittaa vaikka romaanin, muttei se ole tämän keskustelupalstan tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Kati on 29 :O oikeesti ? Mä olen 44 ja ihan varmasti näytän nuoremmalta....Emmaa tosiaa luulisi 20-22 vuotiaaksi...
No mitä väliä sillä on?! Jokainen meistä on persoona ja vanheneekin erilailla. Kenenkään nuoruus ei kestä ikuisesti, se on luonnon laki.
Vierailija kirjoitti:
Tuomas myönsi, että vaikka lempeä ei olekaan, hänellä toisaalta menee Emman kanssa "törkeän hyvin". Katsojana tulkitsen sen niin, että Emma on hauska, suora, mutkaton, lämmin, aito, villi, sähäkkä. Ei lainkaan vähän. Vaan paljon. Niin paljon, että tuota kaikkea voi tulla pahasti ikävä, nimittäin jos tuollaisesta osaa nauttia ja sellaiselle vastuksen antaa.
Romantisoimista. Näillä kahdella ei ole hyvä olla yhdessä ja kemian puute näkyi jo hääjaksossa Tuomaksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuditilla ja Tommilla on sellainenkin radikaali arvopohjataustaero, että Juudit on kasvanut maailmassa jossa miehet haluavat itselleen hyvän vaimon loppuelämäkseen eli naisessa on tärkeää juurikin luonne ja hyvyys, kun taas Tommi on kasvanut maailmassa jossa naisessa on tärkeätä esim. seksikkyys ja se miten nainen vastaa miehen tarpeisiin, ja suhteen on tarkoituskin kestää niin kauan kuin siinä on kivaa.
Mikä tämä maailma siis on?
Länsimainen valtakulttuuri.
Mutta nimenomaan uskontohan on perinteisesti edustanut patriarkaalista valtaa, jonka mukaan naisen tehtävä parisuhteessa oli vastata miehen tarpeisiin.
Niinhän sinä uskot.
Uskonto ei siis olekaan ollut patriarkaalinen? Kerro lisää, kiinnostaa. En tiennytkään kristillisten piirien, varsinkaan herätysliikkeiden, olevan feministisiä. Mutta sehän on todella hienoa, jos ne ovatkin, ja jos mitään naisen asemaan liittyviä ongelmia ei niissä olekaan. Kaikki ovat siis valehdelleet tähän asti?
No yllättyisit, jos tietäisit, miten paljon elämästä nauttivia naisia näissä piireissä on. Naisia arvostetaan, vaikka ajatellaan, että naisilla ja miehillä on parisuhteessa ja seurakuntaelämässä hieman eri roolit.
Esim. Jenkkitutkimuksen mukaan seksiin tyytyväisimmät keski-ikäiset naiset löytyy niistä, jotka ovat (tylsästi) ensimmäisessä avioliitossaan.
Mikä tutkimus? Kuulostaa todella luotettavalta tutkimukselta. Oliko siinä muuten otettu kantaa siihen, mihin tyytyväisyys perustui? Ja koskiko se vain kristittyjä, vai muitakin? Ja oliko kyseessä ensimmäinen suhde (kuten joillain herätysliikkeisiin kuuluvilla on, kun seurustellakaan ei saa muiden kuin tulevan puolison kanssa, eikä seksiä ainakaan sopisi harrastaa) vai saattoiko heillä olla kuitenkin aiempia seurusteluja ja avoliittoja? Eihän Suomessakaan kovin monella useita avioliittoja ole - itselläni ei yhtäkään, mutta muutama pitempi suhde minulla on kuitenkin ollut ja avoliitto.
Enkä ole missään vaiheessa väittänytkään, ettivätkö kristityt naiset voisi nauttia elämästä - sehän on ihan eri asia kuin se, että uskonto on patriarkaalisiin arvoihin perustuva järjestelmä. Kirjoitat, että naisilla ja miehillä on seurakunnassa ja parisuhteessa eri roolit - okei, kerrotko tarkemmin noista parisuhteen eri rooleista? Ja nyt jos verrataan länsimaiseen valtakulttuuriin, niin valtakulttuurissahan tuollaisia ylhäältäpäin tulevia ja tarkkaan määriteltyjä rooleja ei ole, joten nyt kaipaisin vähän tarkennusta siihen, että millä lailla on naisen kannalta parempi, jos tarkat roolit on, kuin että jos voi itse löytää oman tapansa olla?
Olen eri, mutta olen myös kuullut tästä tutkimuksesta, ainakin joku 5v vanha jo. Harmi ettei ole todisteita esittää...
Ex-missi Anne Pohtamo sanoi eräässä (vielä vanhemmassa) haastattelussa, että kun hän tuli uskoon, seksielämä parani ja se sai ihan uutta syvyyttä. Kuvasi asiaa niin, et ennen vain ruumiit yhtyi, nyt hän koki että sielut yhtyy myös. Vaikka sama ukko =) Uskon itsekin uskovaisena, että seksi on meille eri, paljon syvempi asia kuin heille, jotka voivat helposti vaihtaa kumppania vaikka joka ilta. (toki on paljon ei-uskovaisiakin jotka eivät perusta irtosuhteista)
Niin, mies on perheen pää, ja nainen ruumis. Tämä käsitetään usein täysin väärin niin , että mies saisi alistaa. Mut jos mietit miten ruumis toimii: pää sanoo et hyppää uimaan, varvas kokeilee, liian kylmää, ei mennä, ja pää sanoo okei, ei mennä. Tai käsivarsi sanoo, et en halua rokotepiikkiä, pää sanoo et kyl se kannattaa, ni käsi sanoo, okei otetaan sit. NÄIN toimii hyvä avioliitto.
Silti mies ja nainen voi olla vaikka mitä, toinen vaikka ministeri ja toinen koti-isä, mut miehellä on pää- ja lopullinen vastuu perheestään. Hänenhän tulee Raamatun mukaan vaikka antaa henkensä perheensä edestä, tosi kadehdittava homma siis olla perheen pää, eikö.
Kyllä minä ainakin olen meidän perheessä se pää. Ukko on muistamaton tohelo, joka kyselee aina asioita multa. Vaikea kuvitella häntä päänä, mieluummin näen hänet ruumiina.
Näinhän se Suomessa menee 98% pareista. Mut ollaanko onnellisia?
Minusta kuulostaa siltä, että miehesi ei joko uskalla, osaa tai halua olla perheen pää. Jos hän ottaisi vastuuta enemmän, miltä se sinusta tuntuisi? Mitä jos roolit vaihtuisi?
minö olen uskovainen ja minun päänä on JEESUS KRISTUS vain ja ainoastaan eikä siihen väliin tule ikinä ketään. EI miestä ei naista ei patsasta,jne. Se joka on Krsituksessa on uusi luomus, Nyt ei siis ole miestä eikä naista vaan kaikki on yksi ,kaikki kaikessa on KRISTUS.
On siis yksi Herra. Jos olet antanut elämäsi miehellesi, miten olet muka voinut antaa sen Jeesukselle, jos se ei ole sinun?
Se joka haluaa joitain alistusleikkejä ei ole vielä päässyt tuohon. Eikä halua itse kantaa vastuuta Herralleen Jeesukselle omista teoistaan. Haluaa leikkiä lasta, eikä olla aikuinen.
Yhä paranee!
Janne ja Matti lienevät ainakin jatkaneet avioelämää, jos Janne instasta on jotain pääteltävissä.
Tuomas ja Emma eivät varmasti jatka. Tommi ja Juudit on vähän kysymysmerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kati on 29 :O oikeesti ? Mä olen 44 ja ihan varmasti näytän nuoremmalta....Emmaa tosiaa luulisi 20-22 vuotiaaksi...
Miten kommenttisi vie keskustelua eteenpäin. Ja saanen huomauttaa, että ihminen usein luulee itsestään jotain muuta kuin mikä on totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se Suomessa menee 98% pareista. Mut ollaanko onnellisia?
Minusta kuulostaa siltä, että miehesi ei joko uskalla, osaa tai halua olla perheen pää. Jos hän ottaisi vastuuta enemmän, miltä se sinusta tuntuisi? Mitä jos roolit vaihtuisi?
Onko sinulle ihan mahdoton ajatus, että puolisot ovat yhdessä se perheen "pää"?
Mikä pakkomielle pistää jompikumpi päättäjän rooliin, ja sinun näkökulmastasi siihen rooliin kuuluu ainoastaan mies?
Itselläni on puoliso, joka karsastaa ajatustakin, että minä naisena vain myötäilisin hänen päätöksiään. Olemme molemmat tarpeeksi fiksuja tehdäksemme yhdessä perheemme päätökset. Minulla naisena ei ole tarvetta myöntyä ja totella ja hänellä miehenä ei ole tarvetta päättää ja komentaa.
Hyvä perheen päänä olo on elävän keskusteluyhteyden ylläpitoa. Totta kai päätökset tehdään yhdessä.
Mutta jos tulee tiukka paikka, mies kantaa perimmäisen vastuun.
Millä vuosisadalla tai -tuhannella jotkut oikein elävät! Herätys, nyt on 2020. Meillä muuten tiukan paikan tullen nainen on se, joka on perheen tukipilari. Apua, elämmekö synnissä. Joutuvatko kaikki ohjelman osallistujat nyt kadotukseen, kun kannattavat tasa-arvoista parisuhdetta ja etsivät sellaista.
Monet naiset kyllä tykkää olla niskan päällä, ja monet miehet myös tykkää olla tossun alla. Mikäs siinä jos ovat onnellisia. [/quote
Janne🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vasta nyt tiistaina telkkarista tulleen kokoontumisjakson. Siinä hämmensi se, että Katin mielestä Jannessa on parasta se, että hän tykkää Katista. Siihen Jannen parhaita puolia kuvaavaan piirrokseenkin oli saanut ympättyä itsensä sydämien kera. En tiedä oliko vitsi mutta hieman itserakasta touhua.
Kati on selvästi kokenut pettymyksiä miessuhteissa, sanoi tapaamisessa jännittäneensä hyväksyykö Janne hänet sellaisena kun on. Koska jotkut miehet eivät ole. Helposti voi ihastua siihen kun joku vihdoin kehuu kauniiksi ja huomioi muutenkin. Kati varmasti pitää myös Jannen työstä, kunnianhimosta ja vuorikiipeilyharrastuksesta. Joten uskon, että yrittävät ainakin viimeiseen saakka.
Matti on luovuttanut täydellisen naisen metsästyksestä ja on päättänyt tyytyä Miraan. Ensi kesänä on varmaan uusi ensitreffit-vauva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emma on kolme vuotta nuorempi kuin Kati, mutta Kati on mammojen mielestä jo ”niin iäkäs” kun taas Emman perseilyt menee nuoruuden piikkiin..
Kati näyttääkin väsyneeltä 40, tekohymyineen ja silmäpuseineen.
Eikö sulla ole silmäpuseja?
Olen eri, mutta ei mulla ole juuri ollenkaan silmäpusseja, kohta 50v. Yksilöllistä.
Viitanneeko nuoren ihmisen silmäpussit huonoihin elämäntapoihin...mm. liialliseen alkon käyttöön...
No ei, mulla on ollut silmäpussit jo ekaluokan luokkakuvassa, ja olen aina ollut absolutisti. Jo 7-vuotiaana. Sukuvika.
Ei sulla oo puoliakaan noista🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan ole vielä kiinnittänyt huomiota siihen, onko Emma oikeasti mielenkiintoinen ihminen, onko hänellä "sisällöllisesti" suhteeseen annettavaa..? Minua mietityttää 26 v. tarjoilija, jolla on "sosiologian opiskelijan habitus" mutta ei ilmeisesti ole opiskelija saati valmistunut... Ei vaikuta ihmiseltä joka on valinnut tarjoilijan "uran" eli onko Emma "tyhmä", päämäärätön ja kunnianhimoton, puuttuko sivistystä ja kiinnostuksen kohteita... Minusta on merkkejä, että hän on yksiulotteinen ja tylsä - voi olla että vähemmän yleistietämystä ja sivistystä kuin Tuomaksella ja siksi ei kumppanina niin kiinnostava. Emmassa mielenkiintoisinta voi olla erikoinen temperamentti mutta ei muuta sitten olekaan...
Emma ilmoitti etukäteishaastatteluissa, että haluaa opiskella luonto-oppaaksi. Aikaisemmista opinnoista ei ole tietoa. Tuomas on lähihoitaja.
Emma on valmistunut viime vuonna catering alalta Kuopiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vasta nyt tiistaina telkkarista tulleen kokoontumisjakson. Siinä hämmensi se, että Katin mielestä Jannessa on parasta se, että hän tykkää Katista. Siihen Jannen parhaita puolia kuvaavaan piirrokseenkin oli saanut ympättyä itsensä sydämien kera. En tiedä oliko vitsi mutta hieman itserakasta touhua.
Kati on selvästi kokenut pettymyksiä miessuhteissa, sanoi tapaamisessa jännittäneensä hyväksyykö Janne hänet sellaisena kun on. Koska jotkut miehet eivät ole. Helposti voi ihastua siihen kun joku vihdoin kehuu kauniiksi ja huomioi muutenkin. Kati varmasti pitää myös Jannen työstä, kunnianhimosta ja vuorikiipeilyharrastuksesta. Joten uskon, että yrittävät ainakin viimeiseen saakka.
Matti on luovuttanut täydellisen naisen metsästyksestä ja on päättänyt tyytyä Miraan. Ensi kesänä on varmaan uusi ensitreffit-vauva.
Jos olisin mies, en huolisi Miraa enkä Katia. Jos olisin nainen, en huolisi Jannea enkä Mattia. Siis jos olisin ohjelmassa mukana... .D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vasta nyt tiistaina telkkarista tulleen kokoontumisjakson. Siinä hämmensi se, että Katin mielestä Jannessa on parasta se, että hän tykkää Katista. Siihen Jannen parhaita puolia kuvaavaan piirrokseenkin oli saanut ympättyä itsensä sydämien kera. En tiedä oliko vitsi mutta hieman itserakasta touhua.
Kati on selvästi kokenut pettymyksiä miessuhteissa, sanoi tapaamisessa jännittäneensä hyväksyykö Janne hänet sellaisena kun on. Koska jotkut miehet eivät ole. Helposti voi ihastua siihen kun joku vihdoin kehuu kauniiksi ja huomioi muutenkin. Kati varmasti pitää myös Jannen työstä, kunnianhimosta ja vuorikiipeilyharrastuksesta. Joten uskon, että yrittävät ainakin viimeiseen saakka.
Matti on luovuttanut täydellisen naisen metsästyksestä ja on päättänyt tyytyä Miraan. Ensi kesänä on varmaan uusi ensitreffit-vauva.
Mikä ihme Mirassa vikana? Erittäin rauhallinen nainen on. On siisti ja mukava ulkonäöltään. Luonnekin kivan oloinen, vaikka pientä vääntöä on, mutta siitähän sitä kemiaa monesti saadaan.
Muutama kiloko siitä Mirasta muka huonon tekee, no huh nyt. Eihän tuo ole edes paha millään tasolla mitattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se Suomessa menee 98% pareista. Mut ollaanko onnellisia?
Minusta kuulostaa siltä, että miehesi ei joko uskalla, osaa tai halua olla perheen pää. Jos hän ottaisi vastuuta enemmän, miltä se sinusta tuntuisi? Mitä jos roolit vaihtuisi?
Onko sinulle ihan mahdoton ajatus, että puolisot ovat yhdessä se perheen "pää"?
Mikä pakkomielle pistää jompikumpi päättäjän rooliin, ja sinun näkökulmastasi siihen rooliin kuuluu ainoastaan mies?
Itselläni on puoliso, joka karsastaa ajatustakin, että minä naisena vain myötäilisin hänen päätöksiään. Olemme molemmat tarpeeksi fiksuja tehdäksemme yhdessä perheemme päätökset. Minulla naisena ei ole tarvetta myöntyä ja totella ja hänellä miehenä ei ole tarvetta päättää ja komentaa.
Uskova pariskunta lähtee aivan toisesta lähtökohdasta: he eivät ole yksin tässä maailmankaikkeudessa, vaan heidän todellisuudessaan on heitä suurempi persoona. Persoona, joka on suunnitellut ihmisen ja miehen ja naisen suhteen. Hänellä on siihen myös "opaskirja", ohjeet suhteen toimivuuteen. Siksi ei ole kyse ollenkaan siitä, että miten nämä kaksi itse omassa pikkupäässään pohtivat, miten kannattaisi toimia. He HALUAVAT noudattaa sen persoonan ohjeita, joka on suunnitellut koko avioliiton, jotta se olisi mahdollisimman onnellinen. Jos se on sun mielestä pakkomielle, niin olkoon sitten niin. He eivät hae sinun hyväksyntää asialle.
Jumala suunnitellut avioliiton? Eihän Raamatussa juurikaan puhuta avioliitosta ja se mitä puhutaan kertoo Raamatun "avioliiton" olevan ihan erilainen kuin tämä meidän nykyinen avioliittomme. Avioliitto on alunperin ihan maallinen instituutio. Syntynyt tarpeeseen hallita ja hoitaa sukujen omaisuuksia. Kirkolla ei alunperin ollut sen kanssa mitään tekemistä. Kirkko tuli mukaan vasta myöhemmin, sillä kun oli luku- ja kirjoitustaitoisia pappeja hoitamaan avioliittojen rekisteröintiä. Lisäksi kirkkoisät huomasivat, että avioliitto oli oiva tapa hallita, varsinkin naisten, seksuaalisuutta.
Kirkko ei ole avioliittoa keksinyt, se on vaan ominut sen omaan käyttöönsä ja uskovaiset jopa kuvittelevat sen tulevan Raamatusta. Näin ei kuitenkaan ole. Avioliitto on maallinen juridinen sopimus. Ei mikään Jumalan suunnitelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vasta nyt tiistaina telkkarista tulleen kokoontumisjakson. Siinä hämmensi se, että Katin mielestä Jannessa on parasta se, että hän tykkää Katista. Siihen Jannen parhaita puolia kuvaavaan piirrokseenkin oli saanut ympättyä itsensä sydämien kera. En tiedä oliko vitsi mutta hieman itserakasta touhua.
Kati on selvästi kokenut pettymyksiä miessuhteissa, sanoi tapaamisessa jännittäneensä hyväksyykö Janne hänet sellaisena kun on. Koska jotkut miehet eivät ole. Helposti voi ihastua siihen kun joku vihdoin kehuu kauniiksi ja huomioi muutenkin. Kati varmasti pitää myös Jannen työstä, kunnianhimosta ja vuorikiipeilyharrastuksesta. Joten uskon, että yrittävät ainakin viimeiseen saakka.
Matti on luovuttanut täydellisen naisen metsästyksestä ja on päättänyt tyytyä Miraan. Ensi kesänä on varmaan uusi ensitreffit-vauva.
Mikä ihme Mirassa vikana? Erittäin rauhallinen nainen on. On siisti ja mukava ulkonäöltään. Luonnekin kivan oloinen, vaikka pientä vääntöä on, mutta siitähän sitä kemiaa monesti saadaan.
Muutama kiloko siitä Mirasta muka huonon tekee, no huh nyt. Eihän tuo ole edes paha millään tasolla mitattuna.
Ei vaan negatiivinen nalkutus. Onko sanonut mitään positiivista Matille? Kameralle kyllä puhuu kauniisti ja fiksusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vasta nyt tiistaina telkkarista tulleen kokoontumisjakson. Siinä hämmensi se, että Katin mielestä Jannessa on parasta se, että hän tykkää Katista. Siihen Jannen parhaita puolia kuvaavaan piirrokseenkin oli saanut ympättyä itsensä sydämien kera. En tiedä oliko vitsi mutta hieman itserakasta touhua.
Kati on selvästi kokenut pettymyksiä miessuhteissa, sanoi tapaamisessa jännittäneensä hyväksyykö Janne hänet sellaisena kun on. Koska jotkut miehet eivät ole. Helposti voi ihastua siihen kun joku vihdoin kehuu kauniiksi ja huomioi muutenkin. Kati varmasti pitää myös Jannen työstä, kunnianhimosta ja vuorikiipeilyharrastuksesta. Joten uskon, että yrittävät ainakin viimeiseen saakka.
Matti on luovuttanut täydellisen naisen metsästyksestä ja on päättänyt tyytyä Miraan. Ensi kesänä on varmaan uusi ensitreffit-vauva.
Mikä ihme Mirassa vikana? Erittäin rauhallinen nainen on. On siisti ja mukava ulkonäöltään. Luonnekin kivan oloinen, vaikka pientä vääntöä on, mutta siitähän sitä kemiaa monesti saadaan.
Muutama kiloko siitä Mirasta muka huonon tekee, no huh nyt. Eihän tuo ole edes paha millään tasolla mitattuna.
Mira on osallistujista yksi lemppareistani. Onnellinen on se mies, joka saa hänestä vaimon ja äidin lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ja miksi nämä uskovaiset ovat yhtäkkiä tulleet riehumaan tähän ketjuun?
On täällä koko ajan ollut ainakin yksi uskovainen, joka kirjoittaa romaaneja. Halusi aiemmin mm. jakaa kaikkien kanssa sen, kun paneskeli miehensä kanssa ahkerasti, kun avioituivat. ”Voi sitä naimisen loisketta”. Muistaakseni suora lainaus siitä postauksesta. Valitettavasti tuo lause on syöpynyt aivoihini, eikä lähde sieltä pois. Too much information.
Nyt tuo mielikuva syöpyi verkkokalvoilleni...yöks, eikä voi edes raapia pois!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se Suomessa menee 98% pareista. Mut ollaanko onnellisia?
Minusta kuulostaa siltä, että miehesi ei joko uskalla, osaa tai halua olla perheen pää. Jos hän ottaisi vastuuta enemmän, miltä se sinusta tuntuisi? Mitä jos roolit vaihtuisi?
Onko sinulle ihan mahdoton ajatus, että puolisot ovat yhdessä se perheen "pää"?
Mikä pakkomielle pistää jompikumpi päättäjän rooliin, ja sinun näkökulmastasi siihen rooliin kuuluu ainoastaan mies?
Itselläni on puoliso, joka karsastaa ajatustakin, että minä naisena vain myötäilisin hänen päätöksiään. Olemme molemmat tarpeeksi fiksuja tehdäksemme yhdessä perheemme päätökset. Minulla naisena ei ole tarvetta myöntyä ja totella ja hänellä miehenä ei ole tarvetta päättää ja komentaa.
Hyvä perheen päänä olo on elävän keskusteluyhteyden ylläpitoa. Totta kai päätökset tehdään yhdessä.
Mutta jos tulee tiukka paikka, mies kantaa perimmäisen vastuun.
Mies parka. Miksi se perimmäinen vastuu siirtyy äkkiä miehelle, jos kerran päätökset tehdään yhdessä?
T. Tasa-arvoa kannattava feministi
Ketju on lukittu.
Niinpä. Etenkin me vl:t ollaan monesti hämääviä, koska ei käytetä ristikoruja, kertoilla jatkuvasti kaikille halukkaille ja haluttomille raamattupiireistä jne, sillä minusta tuntuu että meidän keskuudessa on keskimääräistä vähemmän uskonnollisia ihmisiä kuin joissain toisissa liikkeissä. Eli eletään vaan uskoa tekemättä siitä numeroa, eikä koti ole täynnä uskonnollista rekvisiittaa.