Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi aloittaa uuden ketjun, jos ei ole kiinnostunut Ensitreffit alttarilla ohjelmasta.

Eipä ne trollit keskenään trollaile, pointti on juuri häiritä muiden keskustelua.

Höpsistä. Hyvä trollailu on kuin lentopalloa. Siinä leikitään ja pallotellaan, katsotaan kuka on toista ovelampi. Hyvässä trollailussa on osapuolilla ymmärrys leikistä.

Ongelma internetissä on että ihmiset keksivät kokea kaiken tunteillaan. Some meni pilalle kun tänne keksittiin tykkäysnappi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi aloittaa uuden ketjun, jos ei ole kiinnostunut Ensitreffit alttarilla ohjelmasta.

Eipä ne trollit keskenään trollaile, pointti on juuri häiritä muiden keskustelua.

Höpsistä. Hyvä trollailu on kuin lentopalloa. Siinä leikitään ja pallotellaan, katsotaan kuka on toista ovelampi. Hyvässä trollailussa on osapuolilla ymmärrys leikistä.

Ongelma internetissä on että ihmiset keksivät kokea kaiken tunteillaan. Some meni pilalle kun tänne keksittiin tykkäysnappi.

Höpö höpö. Ihan paskaa keskustelua se tuottaa, mutta ymmärrän, että pidät itse harrastustasi suurena osoituksena nokkeluudesta.

Höpö höpö. Se että sinä pahoitat mielesi kertoo sinusta itsestäsi. Ei mistään muusta.

Tuota itse parempaa sisältöä. Älä keskustele jos se on sinusta trollausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi aloittaa uuden ketjun, jos ei ole kiinnostunut Ensitreffit alttarilla ohjelmasta.

Eipä ne trollit keskenään trollaile, pointti on juuri häiritä muiden keskustelua.

Höpsistä. Hyvä trollailu on kuin lentopalloa. Siinä leikitään ja pallotellaan, katsotaan kuka on toista ovelampi. Hyvässä trollailussa on osapuolilla ymmärrys leikistä.

Ongelma internetissä on että ihmiset keksivät kokea kaiken tunteillaan. Some meni pilalle kun tänne keksittiin tykkäysnappi.

Oot oikeassa, niin ne sanovat Internetin perustajat että toi tykkäysnappi oli moka.

Tosta että hyvä trollaus olisi sitä että osapuolet sen ymmärtää olevan trollausta, niin siitä eri mieltä. Se on parhaimmillaan aina silloin kun ihan ei pysty olemaan varma trollaako toinen vai onko tosissaan.

Tämä tiedoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

periaatteen vuoksi paskot vaikka housuusi?

Ei kannata. Pakkasella voi hetken lämmittää mutta ei kauaa. Itse tietenkin teet elämässä omasi näköiset valinnat. Selvästi ajatus sinua kiinnostaa. Oletko kauan harkinnut kyseistä toimenpidettä? Oletko keskustellut asiasta läheistesi kanssa? Mitä he ovat sanoneet sinulle haaveestasi?

Ok, uskon kokemaasi.

Miksi  toistat silti samaa kaavaa?

En tiedä mistä puhut.

Siitä miksi joku toistaa jotakin asiaa uudestaan ja uudestaan, voi päätellä siitä saavansa jotakin iloa tai muita palkintoja. Näin ainakin itse voisin kuvitella, motivaatiopsykologiaan perehtyneenä.

Mitä iloa tai palkintoa tuo housuun paskominen sinulle tuo, vaikka tiedät, että se ei kannata ja lämmittää vain hetken.

Siis mikä sinua motivoi jankkaamaan itsestäänselvyyksiä vastaan.

Kannattaa tosiaan jutella tuosta haaveestasi jollekin jos mietit sitä noin paljon.[/quote

Miksi et suostu vastaamaan?

Sotiiko tuo paskomisesi arvojasi vastaan, ja siksi et myönnä edes itsellesi nauttivasi siitä?

Pelkäätkö ettet löydä puolisoa joka jakaisi tuon harrastuksesi?

HEP, voitteko millään siirtyä jonnekin muualle pohtimaan tätä iki-liikkuja-parisuhde-pläjäystänne? Tämä on Ensitreffit Alttarilla Official -ketju edelleen. Kiitos.

Nyt ne valot päälle ja lopettakaa se trollille takaisin jankkaaminen. Yhtä järkevää kuin pään hakkaaminen seinään.

Olen usein miettinyt että jos olisin sinkku, uskaltaisinko osallistua. En kyllä usko että pystyisin, kamerat ja julkisuus olisi ihan liikaa. Ja liikaa tilanteita, jotka ovat hämmentäviä ja hankalia jo ilman kameroita ja koko kansan "kyttäämistä". Osallistujat ovat kyllä tässä mielessä rohkeita.

Mites muilla, uskaltaisitteko lähteä mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen usein miettinyt että jos olisin sinkku, uskaltaisinko osallistua. En kyllä usko että pystyisin, kamerat ja julkisuus olisi ihan liikaa. Ja liikaa tilanteita, jotka ovat hämmentäviä ja hankalia jo ilman kameroita ja koko kansan "kyttäämistä". Osallistujat ovat kyllä tässä mielessä rohkeita.

Mites muilla, uskaltaisitteko lähteä mukaan?

Olen miettinyt asiaa, mutta pelkäisin, että saan jonkun kaverimiehen ja kuinka piinaavaa se olisi kaksi kuukautta yrittää. Jos uskoisin, että voin tavata elämäni miehen niin suostuisin. Luulen, että pahemmilta haukuilta välttyy kun ei vaan lue keskustelupalstoja, twitteriä jne. Harvemmin ihmiset tulee päin naamaa sanomaan rumaksi. Lisäksi aika hyvin entiset EA-osallistujat unohtuu suurelta osalta ihmisiä ja voi jatkaa sarjan jälkeen normaalia elämää. Pitää vaan instagramit salaisena, eikä anna Seiskalle haastatteluja. 

Jos tämä konsepti toteutettaisiin ilman televisiota ja olisin sinkku, todennäköisesti. Mutta tv-kameroiden eteen en lähtisi.

Ensi viikolla luvassa CMoren puolella:

Tuomas: ”Ei kiinnosta pätkääkään nähdä Emmaa”

Tommi: ”Niitä romanttisia tunteita ei vain tule”. T & J taisivat olla jonkun asiantuntijan juttusilla

Mira: ”Oonkohan mä raskaana.”

Kati: ”Oliko meillä nyt ensimmäinen sellainen vähän stressipäivä”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NiinkuinJokuSanoikin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo osallistujathan näkee toistensa kuvat hakuprosessin aikana. Eli olettavasti myös Tuomas, Tommi  ja Matti on antaneet korkeat pisteet puolisoilleen. Turha jankata, että ulkonäköön kariutuu suhde tässä  formaatissa. Kyllä ne on luonteenpiirteet yms. asiat jotka ratkaisee. 

Edelleen, kuva on vaan kuva. Tinder swipe oikealle on (ylläri yllläri) monesti aika erilainen oikeassa elämässä. Kuvassa on kaunotar, mutta sitten täytyisi myös mätsätä mm. ääni, eleet, ilmeet, käytös ja ominaishaju. Jotkut voivat olla hyvinkin valokuvauksellisia, mutta sitten kuitenkin valjuja ja vailla karismaa IRL. Feromonit selittävät että joskus se ”komein karju” ei olekaan viehättävä kaikkien naisten mielestä.

Mutta noissa EA:n kuvissa ei minusta kukaan koskaan ole ollut edukseen ;) Eli jos joku sanoo et kelpaa noista kauheista kuvista, niin kyllä kelpaa sitten oikeastikin.

Eri, jos noi kuvat olisi fotoshopattu tunnistamattomiksi.

Juuri näin. Nyt ei puhuta muokatusta tinder/instagram-kuvasta. Kaikki osallistujat näyttää paremmalta tv:ssä kuin mitä EA:n kuvissa. Siksi väitän, että Emmassa tökkii käytös. Lisäksi Tuomas painotti, että haluaa vaimon jonka kanssa voi seikkailla luonnossa mutta Emma ei suostu mihinkään. Juuditissa voi ärsyttää liika myötäilevyys, ehkä Tommi haluaisi vaimon joka haastaa enemmän. Tai sitten Juudit ei ole tarpeeksi minimalisti. Kukaan ei tule torjutuksi ulkonäön perusteella.

Emman ja Tuomaksen ongelma saattaa olla pohjimmiltaan ihan siinäkin, että heillä se juttu lähti alusta alkaen minun mielestäni liian kaverilliselle tasolle. Jotkut toki pystyvät muodostamaan suhteen näinkin, ja Emma taitaa olla yksi näistä henkilöistä. Mutta jos Tuomas ei olekaan. Tuomas ei ehkä pysty enää kääntämään sitä kaverimoodia romanttiselle moodille.

Nääh, vähän vaan viettelevää mekkoa Emmalle päälle ja sekstaamaan, eiköhän se Tuomakseni aivo käänny  ;)

Rehellisesti sanottuna en näe yhtään syytä miksi Emman kuuluisi olla tuomaksesta kiinnostunut seksuaalisesti. Ei vaikuta edes mukavalta ihmiseltä. Jostain syystähän se Emma ton amiksen seurassa ahdistuu. Voisiko johtua tuomaksesta.

Minä ainakin yhden ison syyn: ovat naimisissa.

Tuskin olisi tuomasta valinnut jos olisi itse saanut päättää. Jos Tuomaksen tapa olla toiselle läsnä on nähdyn kaltaista ahdistavaa ja kontrolloivan, poistuu mielestäni Emman muka-velvollisuus olla tuomaksesta seksuaalisesti kiinnostunut vain siksi että ovat avioliitossa.

Sinua ahdistaa Tuomaksen olemus ja käytös? Minua ei ja mieluusti menisin vaikka heti sänkyyn hänen kanssaan <3 Huomaat siis et kaikki eivät koe "nähdyn kaltaisen" ollenkaan samalla tavalla.

Aika vaivaannuttavaa Tuomas, kun kirjoittelet itsestäsi internettiin asioita. Tosin tämä on ohjelmassa nähty käytöksesi perusteella jopa ihan oletettavaa. Se ohjelma oli sinulle selvästi vain huomionhakua. Toivottavasti sait mitä halusit. Tämän itsestäsi kirjoittelun voisit kyllä lopettaa, se ei todella anna hyvää kuvaa itsestäsi.

No mutta kukas exä se siellä! Harmi et homma ei onnistunut, ei ku nokka ylös ja kohti uusia pettymyksiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

Eli jos ihmiselle on tärkeitä arvoja vaikka perhearvot ja sitten vaikka ihmisoikeudet tai vaihtoehtoisesti vaikka isänmaallisuus, niin onko surullista, jos hän harrastaa lenkkeilyä, koska se ei mitenkään ilmennä näitä arvoja?

Jos lenkkeilyä harrastaa ilman että se on yhteydessä omiin arvoihin, on se hukattua aikaa tietenkin. Jos omia arvoja on vaikkapa terveys ja halu kyetä nauttimaan muista iloa tuottavista asioista mahdollisimman pitkäikäisenä, esimerkiksi tuo mainitsemasi maanpuolustus reserviläistoimintana mitä voi suositella kaikille, niin silloinhan se lenkkeily nimenomaan on yhteydessä omiin arvoihin, sillä se mahdollistaa itselle tärkeiden arvojen toteuttamista.

Yksinkertainen asia ymmärretty väärin.

Minusta lenkkeily ei ole hukattua aikaa, koska se edistää terveyttä, vaikket olisikaan erityisen terveysarvo-intoilija. Eihän eri arvot tai vaikkapa arvottomuus poista lenkin hyötyjä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen usein miettinyt että jos olisin sinkku, uskaltaisinko osallistua. En kyllä usko että pystyisin, kamerat ja julkisuus olisi ihan liikaa. Ja liikaa tilanteita, jotka ovat hämmentäviä ja hankalia jo ilman kameroita ja koko kansan "kyttäämistä". Osallistujat ovat kyllä tässä mielessä rohkeita.

Mites muilla, uskaltaisitteko lähteä mukaan?

Samaa olen miettinyt. Mutta vastaus on eri, ihan ilman telkkuakin. Niinkin nolo syy kuin: Olen hajuherkkä, eli jos ihmisen ominaishaju olisi vastemielinen, olisi se tosi ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Ensi viikolla luvassa CMoren puolella:

Tuomas: ”Ei kiinnosta pätkääkään nähdä Emmaa”

Tommi: ”Niitä romanttisia tunteita ei vain tule”. T & J taisivat olla jonkun asiantuntijan juttusilla

Mira: ”Oonkohan mä raskaana.”

Kati: ”Oliko meillä nyt ensimmäinen sellainen vähän stressipäivä”

Rakkaus on monimutkainen asia <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma "vaatimus" tuo nykyään, että pitäisi olla täysin samanlaiset ja tehdä kaikki yhdessä, jotta suhde voisi onnistua.

Olen ollut 20v onnellisesti naimisissa ja meillä on miehen kanssa yhteistä (arvot, luonteet, se mystinen "kemia), mutta myös eroja.

Ei tuota mitään ongelmaa, että mies tykkää harrastaa urheilua ja kilpalajeja. Minä taas hoidan puutarhaa ja käyn ystävien kanssa vaikka ulkona syömässä. Yhdessä vietetään vapaa-aikaa mökillä ja iloitaan yhteisistä ihanista lapsista. Jaetaan arki ja koti.

Tuntuu että oikein etsitään eroja ja jos ei halua olla 100% ajasta toisen kanssa, se on deal breaker. Siitä sitten tehdään Ongelma.

Meillä sama juttu, että arvoissa ja luonteissa on paljon samaa. Joitain samoja kiinnostuksenkohteita on, mutta emme esimerkiksi harrasta mitään samaa. Kyllä se sama arvopohja esim kannattelee paljon enemmän kuin yhteiset harrastukset. Liian samanlainenkaan ei voi olla, muuten ei ole sitä kuuluisaa vetovoimaa.

Ihan mielenkiinnosta: miten teidän arvot näkyvät käytännössä jos kerran teette täysin eri asioita?

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla ihmisistä täysin samat arvot kun niistä kysytään. Rehellisyys, luottamus, perhe ja työ tärkeitä. Näkyykö käytännön teoissa, hyvä kysymys.

Kummallinen olettamus tuokin, että toisen pitäisi olla erilainen jotta tästä voisi kiinnostua fyysisesti. Osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kemioista, kuin osoittaisi mitään järkevää faktaa asiaan liittyen.

Mieheni harrastaa esimerkiksi veneilyä, minä en ole veneilystä kiinnostunut. Pari kertaa olen ollut veneilemässä monien vuosien aikana. Pidämme molemmat arvossa tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta yksinoloon, joten annan miehen veneillä rauhassa. Saa olla minun puolestani välillä pitkiäkin aikoja purjehtimassa. Vastaavasti itse olen kiinnostunut taiteesta, arkkitehtuurista ja oopperasta. Käyn yksin oopperassa. Tai lähden yksin matkoille, joilla tutustun kyseisen maan kulttuuri- ja taidetarjontaan. Miestänihän eivät nämä jutut kiinnostaisi. Saan tietysti lähteä tuollaiselle matkalle yksin, koska hän ymmärtää vapaudenkaipuuni. Tässä nyt oli yksi esimerkki. Vetovoimasta ja erilaisuudesta voin taas kertoa esimerkkinä vaikkapa, että ujona persoonana olen viehättynyt siitä, että mieheni sosiaaliset taidot ovat niin hyvät. Ihailen myös hänen valtavaa tietämystään merenkulusta ja purjehduksesta, vaikka en itse tiedä aiheesta yhtään mitään. Juuri siksi se onkin kiinnostavaa. Katin ja Jannenkin suhdetta on välillä täällä pohdittu, että mahtaakohan onnistua, kun ovat niin erilaisia. Erilaisuus monesti myös viehättää. Heilläkin kuitenkin tuntuu olevan samat arvot ja päämäärät.

Teitä ei siis kiinnosta samat asiat. Ja sinulle / hänelle on tärkeää suhteessa että saa olla tarpeeksi aikaa omissa oloissa ja erossa toisen seurasta? Mikä teillä olikaan yhteistä? Seksi?

Omituinen kysymys. En ole tuo, jolta kysyin, mutta pakko kommentoida. Eivät kaikki todellakaan hae parisuhteesta ja kumppanista harrastuskaveria lenkille tai teatteriin, vaan ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja rakentaa yhteisen elämän. Yhteinen aika kotona ja matkoilla tai muu yhteinen tekeminen yhdistettynä hyviin keskusteluihin, hauskaan ajanviettoon (yhteinen huumorintaju), vastavuoroinen tukeminen ja läsnäolo, läheisyys (johon kyllä, kuuluu myös seksi), jne. Kyllähän nämä ovat varsinaisesti se asia, joka muodostaa suhteen niilläkin, jotka käyvät yhdessä vaikka lenkillä.  Aika harvan aikuisen suhde perustuu siihen, että harrastetaan yhdessä.

En minä ole se ketä lainasit mutta pakko kommentoida. Mainitset kaikkia ilmiselviä asioita. Se kuitenkin että ajattelee ja tuntee käytännössä yleensä näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sellaista ihmissuhdetta, jossa ydinajatukset ja tunteet ovat erilaisia ja siten ihmiset tekevät täysin eri asioita elämässään. Jos muka siis yhteisiä ovat arvot. Silloin ne nimenomaan eivät ole yhteisiä.

Miten niin? Toinen voi käydä vaikka äijäjoogassa, uimassa ja keräillä postimerkkejä, ja toinen taas ei osaa uida, mutta tykkää lenkkeillä, pelaa kaverinsa kanssa pingistä ja harrastaa näytelmäkerhoa. Lisäksi molemmat harrastavat vapaaehtoistoimintaa, jossa toinen käy seurakunnan ystävätoiminnan puitteissa tapaamassa vanhuksia ja toinen toimii vaikka teinien tukihenkilönä nuorisotalolla. Millä lailla se, että vapaa-ajan harrastukset hoidetaan erillään, pois sulkee samanlaiset arvot? Tässä esimerkissähän harrastukset voivat jopa kummuta yhteisistäö arvoista, kuten tuo vapaaehtoistyö, ja sitten lisäksi voi olla esim. maailmankatsomukseen, ekologisuuteen, rahankäyttöön, yms liittyviä yhteisiä arvoja. 

Ja tottakai harrastukset voivat olla täysin erilaisiakin. Toinen voi käydä teatterissa ja harrastaa liikuntaa, toinen voi vaikka tehdä puutöitä verstaalla ja keräillä postimerkkejä. Aika erilaiset harrastukset, mutta arvot voivat silti olla samanlaiset.

Et selvästikään ymmärrä mitä arvot tarkoittavat, kun näet ne ihmisestä irrallisina asioina, joita lainatakseni sua, "hoidetaan harrastuksina". Ihan pilipalipuhetta väittää että on samat arvot jos tekee elämässä eri asioita kuin puolisonsa. Teko on arvon osoitus käytännössä. Eri teot, eri arvot. Yksinkertaista.

Niin mutta kun nimenomaan harrastukset eivät välttämättä olekaan niitä, jotka ilmentävät arvoja. Tai sitten ovat, mutta harrastukset voivat silti olla eri. Esim. kulutuskriittiset, ympäristöarvojen kannalla olevat voivat valita sellaisia harrastuksia, jotka eivät kuormita ympäristöä. Heillä voi silti olla täysin erilaiset harrastukset, tai ainakin voivat harrastaa eri asioita erillään.- Eläintenoikeudet voi olla molemmille tärkeä arvo, ja se näkyy mm. siinä, mitä kumpikaan EI harrasta, eli kumpikaan ei metsästä, notku Mäkkärillä, harrasta liharuokia tms. Toinen voi olla aktiivinen vaikka eläinoikeusjärjestössä, mutta toinen yksin viihtyvänä kerää niitä postimerkkejä.

Siinä tapauksessa että eletty elämä ei edusta eläjänsä arvoja, on elämä mennyt todella hukkaan. Se on todella harmi, jos ei tunne yhteyttä itsensä kanssa. Se kun on ainoa tapa kokea elämässä merkitystä. Surullista.

Kirjoitat niin asian vierestä kuin vaan voi. En tiedä, etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö vaan oikein tajua asioita. Vai trollailetko huviksesi?

Miten muuten kuvaisit elämää joka ei edusta sen eläneen ihmisen arvoja, kuin surulliseksi? Jos siis todella pitää paikkansa että joku harrastaa asioita joissa omat arvot eivät näy? Harrastuksissahan niiden nimenomaan täytyy ja kuuluu näkyä, koska sen ihminen itse valitsee tehdä.

Kaikillahan ei kyvyt riitä pääsemään opiskelupaikkaan joka johtaisi arvojen mukaiseen työhön.

En sanonut itse asiassa niin, että harrastuksissa ei näy omat arvot, vaan että harrastukset eivät aina ilmennä arvoja. Näillä sanoilla on vähän vivahde-eroa. En usko, että ihmiset harrastaisivat arvojensa vastaisia asioita, mutta joillain harrastuksilla voi olla muita funktioita kuin ilmentää arvoja.

Mutta hei, tässähän keskusteltiin siitä, voiko ihmisillä olla samanlaiset arvot, vaikka he harrastaisivat erilaisia asioita, ja minun pointtini oli, että kyllä voi, ja että harrastusten perusteella ei voi päätellä arvoja. Esimerkiksi lenkkeily ei sinänsä kerro paljonkaan siitä, millainen arvomaailma ihmisellä on, ja vaikka jotain kertoisikin, niin hänellä voi silti olla samanlainen arvomaailma sellaisen henkilön kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, vaan jotain muuta. Eli kumppaneilla voi olla samanlaiset arvot, vaikka harrastukset olisivat erilaisia.

Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä pitäisikö kenenkään elää niin ettei ne omat arvot näy siinä mitä tekee. Se kun on erittäin köyhää elämää, hukattua aikaa. Eikä ihmisen kannata ainoaa elämäänsä käyttää sellaiseen missä ei ole yhteydessä arvoihinsa.

Onko joku sanonut, että ihmiset eläisivät tai että edes pitäisi elää niin, että arvot eivät näy missään? Se, näkyykö jokaisessa yksittäisessä tekemisessä, on eri asia. Joku voi harrastaa lenkkeilyä, jossa ei näy hänen kristilliset arvonsa, mutta ne silti näkyvät muuten elämässä. Tajuatko vihdoin? Joka ikisen teon ei tarvitse ilmentää elämänarvoja. Sitä voi oikeasti mennä saunaan vain lämmittelemään ilman, että saunassa käynti ilmentää vaikka omaa kristillistä vakaumusta, eikö? Onko siis surullista mennä saunaan, jos se ei liity omiin kristillisiin arvoihin? (Otin tässä nyt kristilliset arvot esimerkiksi, älä takerru siihen esimerkkiin.)

Et nyt ymmärrä. Arvot ovat ajatuksia ja tunteita. Ne ovat osa ihmisen kaikkea tekemistä ja olemista. Ne näkyvät siten ihmisen kaikessa tekemisessä, eli harrastuksissa. Jos harrastaa lenkkeilyä, tekee sitä siksi että se on joidenkin arvojensa mukaista tekemistä. Todennäköisesti siis yhteydessä kristillisiin arvoihin myös.

Kummallinen näkemys tuo juttusi kyllä muutenkin. Pidät varmaan mahdottomana toteuttaa arvojaan kristillisessä mielessä muualla kuin kirkossa?

Arvot, arvot, arvot x 100. Lopettakaa nyt helvetissä tai kohta loppuu tämä ketju! Vai sekö on päämääränäkin?

Tavallaan ymmärrän tuota Tommia, mutta osittain en. Tunteita ei voi voi herättää väkisin, mutta voiko hän käsi sydämellä sanoa, että olisi yrittänyt. Täällä joku mainitsi amerikkalaisen version Jamien ja Dougin. Siinähän oli juuri niin, että Jamie ei ensin syttynyt ollenkaan romanttisessa mielessä. Näki kuitenkin heti, että Doug on tosi hyvä mies. He saivat jutun toimimaan, kun näkivät vähän vaivaa. Saivat ainakin lapsia. Uskon, että ovat edelleen yhdessä. En ole kyllä tarkastanut. Siispä Tommi: Nyt vähän jotain yritystä kehiin! Voisihan sitten ainakin sanoa kunnolla kokeilleensa. Kyllähän Tommikin kai tykkää Juuditista muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi viikolla luvassa CMoren puolella:

Tuomas: ”Ei kiinnosta pätkääkään nähdä Emmaa”

Tommi: ”Niitä romanttisia tunteita ei vain tule”. T & J taisivat olla jonkun asiantuntijan juttusilla

Mira: ”Oonkohan mä raskaana.”

Kati: ”Oliko meillä nyt ensimmäinen sellainen vähän stressipäivä”

Rakkaus on monimutkainen asia <3

Katilla on stressipäivä aika usein, lopunaikoja kuuntelee omaa puhettaan , tai analysoi arvaamalla J tunteita. Lopun jäljelle jäävän ajan ei edes kuule muiden puhetta ta, joten puhuu vain sitkeästi muut nurin. Todellinen jyrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi viikolla luvassa CMoren puolella:

Tuomas: ”Ei kiinnosta pätkääkään nähdä Emmaa”

Tommi: ”Niitä romanttisia tunteita ei vain tule”. T & J taisivat olla jonkun asiantuntijan juttusilla

Mira: ”Oonkohan mä raskaana.”

Kati: ”Oliko meillä nyt ensimmäinen sellainen vähän stressipäivä”

Rakkaus on monimutkainen asia <3

Katilla on stressipäivä aika usein, lopunaikoja kuuntelee omaa puhettaan , tai analysoi arvaamalla J tunteita. Lopun jäljelle jäävän ajan ei edes kuule muiden puhetta ta, joten puhuu vain sitkeästi muut nurin. Todellinen jyrä.

Katilla on muuten vähän tapana sanoa kaikki ikävät asiat nauraen. Joo, ymmärrän. Mutta ehkä olisi hyvä jos ihan vakavammassa mielessä voisivat keskustella siitä, mikä ehkä mietityttää, stressaa tai jopa ahdistaa. Voisi olla hedelmällisempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein miettinyt että jos olisin sinkku, uskaltaisinko osallistua. En kyllä usko että pystyisin, kamerat ja julkisuus olisi ihan liikaa. Ja liikaa tilanteita, jotka ovat hämmentäviä ja hankalia jo ilman kameroita ja koko kansan "kyttäämistä". Osallistujat ovat kyllä tässä mielessä rohkeita.

Mites muilla, uskaltaisitteko lähteä mukaan?

Olen miettinyt asiaa, mutta pelkäisin, että saan jonkun kaverimiehen ja kuinka piinaavaa se olisi kaksi kuukautta yrittää. Jos uskoisin, että voin tavata elämäni miehen niin suostuisin. Luulen, että pahemmilta haukuilta välttyy kun ei vaan lue keskustelupalstoja, twitteriä jne. Harvemmin ihmiset tulee päin naamaa sanomaan rumaksi. Lisäksi aika hyvin entiset EA-osallistujat unohtuu suurelta osalta ihmisiä ja voi jatkaa sarjan jälkeen normaalia elämää. Pitää vaan instagramit salaisena, eikä anna Seiskalle haastatteluja. 

Eikai kaverimies olisi pahinta? Silloin vois olla ainakin kaveri :) Musta pahinta olis joku jonka kanssa koko ajan riideltäis eikä yhtään ymmärrettäis toisiamme.

Pahinta olisi joku henkilö, jonka kanssa ei tulisi yhtään toimeen, tai pitäisi suorastaan vastenmielisenä.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän tuota Tommia, mutta osittain en. Tunteita ei voi voi herättää väkisin, mutta voiko hän käsi sydämellä sanoa, että olisi yrittänyt. Täällä joku mainitsi amerikkalaisen version Jamien ja Dougin. Siinähän oli juuri niin, että Jamie ei ensin syttynyt ollenkaan romanttisessa mielessä. Näki kuitenkin heti, että Doug on tosi hyvä mies. He saivat jutun toimimaan, kun näkivät vähän vaivaa. Saivat ainakin lapsia. Uskon, että ovat edelleen yhdessä. En ole kyllä tarkastanut. Siispä Tommi: Nyt vähän jotain yritystä kehiin! Voisihan sitten ainakin sanoa kunnolla kokeilleensa. Kyllähän Tommikin kai tykkää Juuditista muuten.

Niinpä, mutta kun ei halua antaa edes mahdollisuutta. Ei elämä, saatika parisuhde noin toimi, asiat vaativat usein toimiakseen työstämistä. Ei se kipinäkään aina mikään automaatti ole.