Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?

En lukenut koko ketjua, mutta lopussakaan ei vaikuteta tulleen mihinkään päätelmään siitä millainen on älykäs ihminen. Niin mitä se äly on? Itse oon aatellut älyllä tarkoitettavan kykyä sopeutua ja selvitä. Näin eri lajien älykkyys on pakostikkin erilaista, eihän ihmisen tavalla ajatella ja toimia pärjäisi vaikka kalana, puuna tai länsimainen ihminen vaikka sademetsässä. Mielestäni siis älyn massiivinen moninaisuus on oleellisempaa kuin se onko joku toista älykkäämpi, joka on vaikea todeta ellei kyseessä ole vammainen yksilö.

Ihmiset ei jotenkin tunnu kykenevän hyväksymään ettei ihmisellä ole mitään muista poikkeavan mahtavaa älykkyyttä. Tai muutakaan omiisuutta.. ympäristön tuhoaminen ei sitten ole esimerkki suuresta älykkyydestä.  Muiden lajien älykkyys (ja muut henkiset ominaisuudet tai niiden olomassaolo..) määritelläänkin sen perusteella kuinka ihmisen kaltaista sen toiminta on. 

Ihminen on niinkin ajattelematon että ilmaisee muiden lajien älykkyyttä sen perusteella minkä ikäiset ihmiset pärjäävät ihmisille suunnatuissa testeissä samalla tasolla. Sen sijaan että kehitettäisiin lajien ominaisuudet huomioiden niille edes omat testit. Esimekrkiksi koira on jonkun ikäisen ihmisen lapsen tasolla koska voi oppia niin ja niin monta  ihmisen, siis toisen lajin kielen sanaa. Samalla ihminen vuorostaan miettii osaakohan koira ajatella ja tietääköhän se olevansa meistä erillinen yksilö.. Eikö se koira ole tällöin sen älykkyyttä tutkineita ihmisiä älykkäämpi tässä toisen ymmärryksessä?  Kaikkein tyhmimpinä taidetaan pitää kasveja, tietenkin koska ne eroaa meistä eniten. Tämä ei tietenkään tarkoita että kasvit olisivat tyhmiä. Kyseessä siis vaikuttaisi olevan ihmisen egon pönkittäminen ja pelko siitä ettemme olekkaan erityisiä eliöitä

Myös täällä moni on yhdistänyt älykkyytensä siihen ettei tule toimeen muiden kanssa, muut eivät ehkä ole tarpeeksi älykkäitä häntä ymmärtämään. Kyseessä ei ole vaikka kehnot sosiaaliset taidot, "sosiaalinen älykkyys".  Muiden mollaamista tässä yhteydessä on esiintynyt myös paljon, minusta olisi kehittävämpää yrittää ymmärtää niitä muita ja opetella kommunikoimaan paremmin kuin pitää muita tyhminä kun eivät ymmärrä mitä omassa päässä liikkuu, olettaen että sitä he miettivät.

Myös ne muut voivat pitää hiljaista kaveria älykkäänä olettaen että mietiskelee jotain syvällistä, vaikka voi olla että ei ole vain puhelias. Olemus ratkaisee tässä koetaanko vaitelias ujona vai viisaana.

Moni kertoi kärsivänsä koetun korkean älykkyytensä vuoksi, joka on minusta vähän ristiriitaista. Jos et vaikka saa mieltäsi rauhoittumaan, olisi ehkä älykästä opettaa mielelle rauhoittumista eikä lisätä sitä "piirteet jotka tekevät minusta älykkään"-listaan, se ulkopuolisuuden tunnekkaan siksi että pitää niitä muita tyhminä koska ei ymmärrä heitä ja/tai he eivät ymmärrä itseä ei ole älykkyyttä. Älykkyys on sarja ns.työkaluja joiden avulla ratkaistaan tällaisiakin ongelmia.

Suek kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta lopussakaan ei vaikuteta tulleen mihinkään päätelmään siitä millainen on älykäs ihminen. Niin mitä se äly on? Itse oon aatellut älyllä tarkoitettavan kykyä sopeutua ja selvitä. Näin eri lajien älykkyys on pakostikkin erilaista, eihän ihmisen tavalla ajatella ja toimia pärjäisi vaikka kalana, puuna tai länsimainen ihminen vaikka sademetsässä. Mielestäni siis älyn massiivinen moninaisuus on oleellisempaa kuin se onko joku toista älykkäämpi, joka on vaikea todeta ellei kyseessä ole vammainen yksilö.

Ihmiset ei jotenkin tunnu kykenevän hyväksymään ettei ihmisellä ole mitään muista poikkeavan mahtavaa älykkyyttä. Tai muutakaan omiisuutta.. ympäristön tuhoaminen ei sitten ole esimerkki suuresta älykkyydestä.  Muiden lajien älykkyys (ja muut henkiset ominaisuudet tai niiden olomassaolo..) määritelläänkin sen perusteella kuinka ihmisen kaltaista sen toiminta on. 

Ihminen on niinkin ajattelematon että ilmaisee muiden lajien älykkyyttä sen perusteella minkä ikäiset ihmiset pärjäävät ihmisille suunnatuissa testeissä samalla tasolla. Sen sijaan että kehitettäisiin lajien ominaisuudet huomioiden niille edes omat testit. Esimekrkiksi koira on jonkun ikäisen ihmisen lapsen tasolla koska voi oppia niin ja niin monta  ihmisen, siis toisen lajin kielen sanaa. Samalla ihminen vuorostaan miettii osaakohan koira ajatella ja tietääköhän se olevansa meistä erillinen yksilö.. Eikö se koira ole tällöin sen älykkyyttä tutkineita ihmisiä älykkäämpi tässä toisen ymmärryksessä?  Kaikkein tyhmimpinä taidetaan pitää kasveja, tietenkin koska ne eroaa meistä eniten. Tämä ei tietenkään tarkoita että kasvit olisivat tyhmiä. Kyseessä siis vaikuttaisi olevan ihmisen egon pönkittäminen ja pelko siitä ettemme olekkaan erityisiä eliöitä

Myös täällä moni on yhdistänyt älykkyytensä siihen ettei tule toimeen muiden kanssa, muut eivät ehkä ole tarpeeksi älykkäitä häntä ymmärtämään. Kyseessä ei ole vaikka kehnot sosiaaliset taidot, "sosiaalinen älykkyys".  Muiden mollaamista tässä yhteydessä on esiintynyt myös paljon, minusta olisi kehittävämpää yrittää ymmärtää niitä muita ja opetella kommunikoimaan paremmin kuin pitää muita tyhminä kun eivät ymmärrä mitä omassa päässä liikkuu, olettaen että sitä he miettivät.

Myös ne muut voivat pitää hiljaista kaveria älykkäänä olettaen että mietiskelee jotain syvällistä, vaikka voi olla että ei ole vain puhelias. Olemus ratkaisee tässä koetaanko vaitelias ujona vai viisaana.

Moni kertoi kärsivänsä koetun korkean älykkyytensä vuoksi, joka on minusta vähän ristiriitaista. Jos et vaikka saa mieltäsi rauhoittumaan, olisi ehkä älykästä opettaa mielelle rauhoittumista eikä lisätä sitä "piirteet jotka tekevät minusta älykkään"-listaan, se ulkopuolisuuden tunnekkaan siksi että pitää niitä muita tyhminä koska ei ymmärrä heitä ja/tai he eivät ymmärrä itseä ei ole älykkyyttä. Älykkyys on sarja ns.työkaluja joiden avulla ratkaistaan tällaisiakin ongelmia.

Uskon, että älykkäät ovat mainitsemiasi asioita pohtineetkin. Älykäs tuskin helposti jättää pohdintaa tasolle, jossa muut eivät ymmärrä häntä, kyseenalaistamatta ilmiön mekaniikkaa tai pohtimatta siihen ratkaisuja. Usein niitä löytyykin.

Minulla muiden kanssa pärjäämisen kannalta tarkasteltuna hyvät sosiaaliset taidot. Yksi vaatimus tässä kuitenkin on yli muiden ja se on kärsivällisyys. Sitä ei aina ole, mutta tätä ei voi tuoda ilmi, jotta sosiaaliset tilanteet menevät jouhevasti. Kuten kuka vaan, olen välillä väsynyt, turhautunut, epäkiinnostunut. Kärsimätön. On päiviä, jolloin jaksan paremmin selittää niin, että ihan jokainen ymmärtää. Jaksaa olla tuomatta epäjohdonmukaisuuksia esiin liian ponnekkaasti. Ymmärtää muita ymmärtämästä päästyään. Aina ei jaksaisi.

Kyse ei siis ole siitä, etteikö pystyisi tulemaan, tarpeen vaatiessa tai halutessaan, muiden kanssa toimeen. Se onnistuu varsin helposti kokemukseni mukaan. Kyse on siitä että jaksaako, jos itse on aina se, joka sopeutuu ja joustaa. Jos ei jousta omista preferensseistä ja ilmaisee vaikkapa kärsimättömyyden, ollaan kommunikaation ja yhteistyön ongelmissa. Kyllä älykkäät tämän tietävät. Eri asia, miten sen kanssa jaksaa diilata koko elämänsä. Älykkään kannalta vastavuoroisuus ei ole läsnä.

Voisi jopa kuvata, että älykkäät kyllä pystyvät tulemaan toimeen muiden kanssa. Ongelma heillä on se, että muut eivät yhtä paljon halua tai pysty tulemaan toimeen heidän kanssaan (sopeuttamaan itseään välillä älykkään toivomalle keskustelun tai muiden näkökannan huomioimisen tasoille). Ei ole kyse siitä, että muut olisivat liian tyhmiä ymmärtämään älykästä, vaan heillä ei halua tai ymmärrystä. Älykkään aivot ovat erilaiset, ne eroavat normiälykkään aivoista yhtä paljon kuin hyvin matala älyisen. Ei kyse ole mistään valinnasta.

Lopputuloksena kaiken epäkiitollisen turhautumisen jälkeen on sitten näitä kärsimättömyytensä surutta esiin tuovia "epäsosiaalisia" kärttyjä. Ja silloin muut ihmettelevät, onko älykäs kenties (sosiaalisesti) tyhmä? (kun ei jaksa sopeuttaa itseään jatkuvasti ilman vastavuoroisuutta)

Vierailija kirjoitti:

Suek kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta lopussakaan ei vaikuteta tulleen mihinkään päätelmään siitä millainen on älykäs ihminen. Niin mitä se äly on? Itse oon aatellut älyllä tarkoitettavan kykyä sopeutua ja selvitä. Näin eri lajien älykkyys on pakostikkin erilaista, eihän ihmisen tavalla ajatella ja toimia pärjäisi vaikka kalana, puuna tai länsimainen ihminen vaikka sademetsässä. Mielestäni siis älyn massiivinen moninaisuus on oleellisempaa kuin se onko joku toista älykkäämpi, joka on vaikea todeta ellei kyseessä ole vammainen yksilö.

Ihmiset ei jotenkin tunnu kykenevän hyväksymään ettei ihmisellä ole mitään muista poikkeavan mahtavaa älykkyyttä. Tai muutakaan omiisuutta.. ympäristön tuhoaminen ei sitten ole esimerkki suuresta älykkyydestä.  Muiden lajien älykkyys (ja muut henkiset ominaisuudet tai niiden olomassaolo..) määritelläänkin sen perusteella kuinka ihmisen kaltaista sen toiminta on. 

Ihminen on niinkin ajattelematon että ilmaisee muiden lajien älykkyyttä sen perusteella minkä ikäiset ihmiset pärjäävät ihmisille suunnatuissa testeissä samalla tasolla. Sen sijaan että kehitettäisiin lajien ominaisuudet huomioiden niille edes omat testit. Esimekrkiksi koira on jonkun ikäisen ihmisen lapsen tasolla koska voi oppia niin ja niin monta  ihmisen, siis toisen lajin kielen sanaa. Samalla ihminen vuorostaan miettii osaakohan koira ajatella ja tietääköhän se olevansa meistä erillinen yksilö.. Eikö se koira ole tällöin sen älykkyyttä tutkineita ihmisiä älykkäämpi tässä toisen ymmärryksessä?  Kaikkein tyhmimpinä taidetaan pitää kasveja, tietenkin koska ne eroaa meistä eniten. Tämä ei tietenkään tarkoita että kasvit olisivat tyhmiä. Kyseessä siis vaikuttaisi olevan ihmisen egon pönkittäminen ja pelko siitä ettemme olekkaan erityisiä eliöitä

Myös täällä moni on yhdistänyt älykkyytensä siihen ettei tule toimeen muiden kanssa, muut eivät ehkä ole tarpeeksi älykkäitä häntä ymmärtämään. Kyseessä ei ole vaikka kehnot sosiaaliset taidot, "sosiaalinen älykkyys".  Muiden mollaamista tässä yhteydessä on esiintynyt myös paljon, minusta olisi kehittävämpää yrittää ymmärtää niitä muita ja opetella kommunikoimaan paremmin kuin pitää muita tyhminä kun eivät ymmärrä mitä omassa päässä liikkuu, olettaen että sitä he miettivät.

Myös ne muut voivat pitää hiljaista kaveria älykkäänä olettaen että mietiskelee jotain syvällistä, vaikka voi olla että ei ole vain puhelias. Olemus ratkaisee tässä koetaanko vaitelias ujona vai viisaana.

Moni kertoi kärsivänsä koetun korkean älykkyytensä vuoksi, joka on minusta vähän ristiriitaista. Jos et vaikka saa mieltäsi rauhoittumaan, olisi ehkä älykästä opettaa mielelle rauhoittumista eikä lisätä sitä "piirteet jotka tekevät minusta älykkään"-listaan, se ulkopuolisuuden tunnekkaan siksi että pitää niitä muita tyhminä koska ei ymmärrä heitä ja/tai he eivät ymmärrä itseä ei ole älykkyyttä. Älykkyys on sarja ns.työkaluja joiden avulla ratkaistaan tällaisiakin ongelmia.

Uskon, että älykkäät ovat mainitsemiasi asioita pohtineetkin. Älykäs tuskin helposti jättää pohdintaa tasolle, jossa muut eivät ymmärrä häntä, kyseenalaistamatta ilmiön mekaniikkaa tai pohtimatta siihen ratkaisuja. Usein niitä löytyykin.

Minulla muiden kanssa pärjäämisen kannalta tarkasteltuna hyvät sosiaaliset taidot. Yksi vaatimus tässä kuitenkin on yli muiden ja se on kärsivällisyys. Sitä ei aina ole, mutta tätä ei voi tuoda ilmi, jotta sosiaaliset tilanteet menevät jouhevasti. Kuten kuka vaan, olen välillä väsynyt, turhautunut, epäkiinnostunut. Kärsimätön. On päiviä, jolloin jaksan paremmin selittää niin, että ihan jokainen ymmärtää. Jaksaa olla tuomatta epäjohdonmukaisuuksia esiin liian ponnekkaasti. Ymmärtää muita ymmärtämästä päästyään. Aina ei jaksaisi.

Kyse ei siis ole siitä, etteikö pystyisi tulemaan, tarpeen vaatiessa tai halutessaan, muiden kanssa toimeen. Se onnistuu varsin helposti kokemukseni mukaan. Kyse on siitä että jaksaako, jos itse on aina se, joka sopeutuu ja joustaa. Jos ei jousta omista preferensseistä ja ilmaisee vaikkapa kärsimättömyyden, ollaan kommunikaation ja yhteistyön ongelmissa. Kyllä älykkäät tämän tietävät. Eri asia, miten sen kanssa jaksaa diilata koko elämänsä. Älykkään kannalta vastavuoroisuus ei ole läsnä.

Voisi jopa kuvata, että älykkäät kyllä pystyvät tulemaan toimeen muiden kanssa. Ongelma heillä on se, että muut eivät yhtä paljon halua tai pysty tulemaan toimeen heidän kanssaan (sopeuttamaan itseään välillä älykkään toivomalle keskustelun tai muiden näkökannan huomioimisen tasoille). Ei ole kyse siitä, että muut olisivat liian tyhmiä ymmärtämään älykästä, vaan heillä ei halua tai ymmärrystä. Älykkään aivot ovat erilaiset, ne eroavat normiälykkään aivoista yhtä paljon kuin hyvin matala älyisen. Ei kyse ole mistään valinnasta.

Lopputuloksena kaiken epäkiitollisen turhautumisen jälkeen on sitten näitä kärsimättömyytensä surutta esiin tuovia "epäsosiaalisia" kärttyjä. Ja silloin muut ihmettelevät, onko älykäs kenties (sosiaalisesti) tyhmä? (kun ei jaksa sopeuttaa itseään jatkuvasti ilman vastavuoroisuutta)

Kiitos, tämä oli todella hyvin tiivistetty. Kyse ei ole valinnasta.

Samoin kuin se joka sanoi, että on kun olisi natiivi ja puhuisi kieltä opettelevien kanssa. Välillä haluaa puhua maanmiehensä kanssa, ihan vain jotta ei tarvitse asetella sanojaan niin että toinen ymmärtää, ja voi puhua idiomein joiden vivahteet toinen ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Suek kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta lopussakaan ei vaikuteta tulleen mihinkään päätelmään siitä millainen on älykäs ihminen. Niin mitä se äly on? Itse oon aatellut älyllä tarkoitettavan kykyä sopeutua ja selvitä. Näin eri lajien älykkyys on pakostikkin erilaista, eihän ihmisen tavalla ajatella ja toimia pärjäisi vaikka kalana, puuna tai länsimainen ihminen vaikka sademetsässä. Mielestäni siis älyn massiivinen moninaisuus on oleellisempaa kuin se onko joku toista älykkäämpi, joka on vaikea todeta ellei kyseessä ole vammainen yksilö.

Ihmiset ei jotenkin tunnu kykenevän hyväksymään ettei ihmisellä ole mitään muista poikkeavan mahtavaa älykkyyttä. Tai muutakaan omiisuutta.. ympäristön tuhoaminen ei sitten ole esimerkki suuresta älykkyydestä.  Muiden lajien älykkyys (ja muut henkiset ominaisuudet tai niiden olomassaolo..) määritelläänkin sen perusteella kuinka ihmisen kaltaista sen toiminta on. 

Ihminen on niinkin ajattelematon että ilmaisee muiden lajien älykkyyttä sen perusteella minkä ikäiset ihmiset pärjäävät ihmisille suunnatuissa testeissä samalla tasolla. Sen sijaan että kehitettäisiin lajien ominaisuudet huomioiden niille edes omat testit. Esimekrkiksi koira on jonkun ikäisen ihmisen lapsen tasolla koska voi oppia niin ja niin monta  ihmisen, siis toisen lajin kielen sanaa. Samalla ihminen vuorostaan miettii osaakohan koira ajatella ja tietääköhän se olevansa meistä erillinen yksilö.. Eikö se koira ole tällöin sen älykkyyttä tutkineita ihmisiä älykkäämpi tässä toisen ymmärryksessä?  Kaikkein tyhmimpinä taidetaan pitää kasveja, tietenkin koska ne eroaa meistä eniten. Tämä ei tietenkään tarkoita että kasvit olisivat tyhmiä. Kyseessä siis vaikuttaisi olevan ihmisen egon pönkittäminen ja pelko siitä ettemme olekkaan erityisiä eliöitä

Myös täällä moni on yhdistänyt älykkyytensä siihen ettei tule toimeen muiden kanssa, muut eivät ehkä ole tarpeeksi älykkäitä häntä ymmärtämään. Kyseessä ei ole vaikka kehnot sosiaaliset taidot, "sosiaalinen älykkyys".  Muiden mollaamista tässä yhteydessä on esiintynyt myös paljon, minusta olisi kehittävämpää yrittää ymmärtää niitä muita ja opetella kommunikoimaan paremmin kuin pitää muita tyhminä kun eivät ymmärrä mitä omassa päässä liikkuu, olettaen että sitä he miettivät.

Myös ne muut voivat pitää hiljaista kaveria älykkäänä olettaen että mietiskelee jotain syvällistä, vaikka voi olla että ei ole vain puhelias. Olemus ratkaisee tässä koetaanko vaitelias ujona vai viisaana.

Moni kertoi kärsivänsä koetun korkean älykkyytensä vuoksi, joka on minusta vähän ristiriitaista. Jos et vaikka saa mieltäsi rauhoittumaan, olisi ehkä älykästä opettaa mielelle rauhoittumista eikä lisätä sitä "piirteet jotka tekevät minusta älykkään"-listaan, se ulkopuolisuuden tunnekkaan siksi että pitää niitä muita tyhminä koska ei ymmärrä heitä ja/tai he eivät ymmärrä itseä ei ole älykkyyttä. Älykkyys on sarja ns.työkaluja joiden avulla ratkaistaan tällaisiakin ongelmia.

Uskon, että älykkäät ovat mainitsemiasi asioita pohtineetkin. Älykäs tuskin helposti jättää pohdintaa tasolle, jossa muut eivät ymmärrä häntä, kyseenalaistamatta ilmiön mekaniikkaa tai pohtimatta siihen ratkaisuja. Usein niitä löytyykin.

Minulla muiden kanssa pärjäämisen kannalta tarkasteltuna hyvät sosiaaliset taidot. Yksi vaatimus tässä kuitenkin on yli muiden ja se on kärsivällisyys. Sitä ei aina ole, mutta tätä ei voi tuoda ilmi, jotta sosiaaliset tilanteet menevät jouhevasti. Kuten kuka vaan, olen välillä väsynyt, turhautunut, epäkiinnostunut. Kärsimätön. On päiviä, jolloin jaksan paremmin selittää niin, että ihan jokainen ymmärtää. Jaksaa olla tuomatta epäjohdonmukaisuuksia esiin liian ponnekkaasti. Ymmärtää muita ymmärtämästä päästyään. Aina ei jaksaisi.

Kyse ei siis ole siitä, etteikö pystyisi tulemaan, tarpeen vaatiessa tai halutessaan, muiden kanssa toimeen. Se onnistuu varsin helposti kokemukseni mukaan. Kyse on siitä että jaksaako, jos itse on aina se, joka sopeutuu ja joustaa. Jos ei jousta omista preferensseistä ja ilmaisee vaikkapa kärsimättömyyden, ollaan kommunikaation ja yhteistyön ongelmissa. Kyllä älykkäät tämän tietävät. Eri asia, miten sen kanssa jaksaa diilata koko elämänsä. Älykkään kannalta vastavuoroisuus ei ole läsnä.

Voisi jopa kuvata, että älykkäät kyllä pystyvät tulemaan toimeen muiden kanssa. Ongelma heillä on se, että muut eivät yhtä paljon halua tai pysty tulemaan toimeen heidän kanssaan (sopeuttamaan itseään välillä älykkään toivomalle keskustelun tai muiden näkökannan huomioimisen tasoille). Ei ole kyse siitä, että muut olisivat liian tyhmiä ymmärtämään älykästä, vaan heillä ei halua tai ymmärrystä. Älykkään aivot ovat erilaiset, ne eroavat normiälykkään aivoista yhtä paljon kuin hyvin matala älyisen. Ei kyse ole mistään valinnasta.

Lopputuloksena kaiken epäkiitollisen turhautumisen jälkeen on sitten näitä kärsimättömyytensä surutta esiin tuovia "epäsosiaalisia" kärttyjä. Ja silloin muut ihmettelevät, onko älykäs kenties (sosiaalisesti) tyhmä? (kun ei jaksa sopeuttaa itseään jatkuvasti ilman vastavuoroisuutta)

Aivan. On liian rasittavaa joustaa aina ja kaikessa, nihiloida itsensä loputtomiin vain ollakseen poliittisesti korrekti, taantumukseen sopeutuvainen, hourailua tieteen nimissä sietävä 'sosiaalinen' koriste.

Tiesittekö, että Suomessa sensuroidaan medioista ja opetuksesta jopa oikeiden, alkuperäisten ns. kalmistokulttuuria edustaneiden muinaissuomenkielisten arjalaisheimojen kuten jäämien ns. rotu ja identiteetti. He, siis suomalaiset eivät todellakaan olleet (eivätkä ole) siperianmongoloidisia N1c- haplotyyppiä edustavia isolaatteja, joita meille tarjotaan valheellisesti originaalisuomalaisina. Näitä ei ole tavattu missään muinaisdna-tutkimuksessa Suomesta tai lähialueilta vielä rautakaudella kauan. Savoa tai savolaisia ei ollut edes olemassa, vaan alue oli arjalais-suomalaisten mv-kulttuuria edustaneiden viikinkien seutua. Soikeat viikinkikupurasoljet etc. selitetään valheellisesti näiden nykypyrkyrien taholta kulttuurilainana ja kieli lainasanoina. Totuus on, että siperianmongoloidilinja on väkisin populaatioon poljettu vasta tsaarinaikaan eikä sillä ole hevonhelttua tekemistä etnokulttuurisen R1a- suomalaisuuden kanssa.

Mikä onkaan ns. suomalaisen yhteiskunnan sivistystaso, kun SUOMALAISUUSKIN nihiloidaan, kastroidaan, väärennetään ja sensuroidaan täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EntropiaVoittaaAina kirjoitti:

Omaa ajatteluani määrittää tietynlainen systeemiteoriamainen hahmottaminen. Oli asia sitten mikä tahansa, aika luontevasti näen sen sisäiset (toki oletetut) syy-seuraussuhteet ja muuttujat, joka mahdollistaa haluamani ratkaisuiden toteamisen ja valitsemisen, jonka perusteella monissa tilanteissa saa asiat etenemään varsin pienellä vaivalla oikeaan suuntaan. Mikäli jokin valinta ei tunnu johtavan haluamaani lopputulokseen, integroin sen antaman lisäinformaation ja korjaan "frameworkia" kunnes ratkaisun avaimet löytyvät.

Toinen asia on suhteellisuuden hahmottaminen. Ajattelua voi muuttaa pienestä, henkilökohtaisesta tasosta luontevasti yhteisön, yhteiskunnan, globaalin ja universaalin tasoille ja sen mukaan peilata valintoja ja niiden aiheuttamia tunnereaktioita.

Lopputulemana oma suhtautumiseni elämään on, että pyritään tekemään sellaisia valintoja, jotka eivät kampita muita, keskitytään niihin asioihin, jotka tuottavat mielekkyyttä ja iloa ja ei unohdeta sitä, että jokainen meistä on täällä vaan käymässä ja lopulta mustat aukotkin haihtuvat. Älkää stressatko turhia.

Samaa mieltä, että täällä ollaan vaan käymässä. Ja se on erittäin positiivinen juttu.

Joillekin ihmisille se on taasen ihan mahdottoman ahdistava ajatus, ja sitä ei sitten mitenkään voida hyväksyä. Pitää sepittää vaikka mitä aivan hulluja satuja ja hospotuksia, joilla selitellään itselleen, että kyllä tässä ollaan ikuisia olentoja, ja tämän elämän jälkeen päästään ikuisesti elelemään täydelliseen paikkaan. Toiset tosin joutuvat pätsiin.

Oliko historian henkilö Jeesus Kristus mielestäsi:

a) valehtelija

b) mieleltään häiriintynyt

c) sitä mitä Hän väittikin olevansa

D) historiallinen henkilö jolla oli sanoma ja aate, mutta todellinen viesti on kyllä matkan varrella korruptoitunut rikkinäisessä puhelimessa. Ja koska valta, on ollut tarkoituksenmukaista käyttää häntä ja viestiä muihin vallan ja rahan tarkoitusperiin.

Ehkä hyväntahtoinen hörhö, jota on käytetty bisnestarkoituksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suek kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta lopussakaan ei vaikuteta tulleen mihinkään päätelmään siitä millainen on älykäs ihminen. Niin mitä se äly on? Itse oon aatellut älyllä tarkoitettavan kykyä sopeutua ja selvitä. Näin eri lajien älykkyys on pakostikkin erilaista, eihän ihmisen tavalla ajatella ja toimia pärjäisi vaikka kalana, puuna tai länsimainen ihminen vaikka sademetsässä. Mielestäni siis älyn massiivinen moninaisuus on oleellisempaa kuin se onko joku toista älykkäämpi, joka on vaikea todeta ellei kyseessä ole vammainen yksilö.

Ihmiset ei jotenkin tunnu kykenevän hyväksymään ettei ihmisellä ole mitään muista poikkeavan mahtavaa älykkyyttä. Tai muutakaan omiisuutta.. ympäristön tuhoaminen ei sitten ole esimerkki suuresta älykkyydestä.  Muiden lajien älykkyys (ja muut henkiset ominaisuudet tai niiden olomassaolo..) määritelläänkin sen perusteella kuinka ihmisen kaltaista sen toiminta on. 

Ihminen on niinkin ajattelematon että ilmaisee muiden lajien älykkyyttä sen perusteella minkä ikäiset ihmiset pärjäävät ihmisille suunnatuissa testeissä samalla tasolla. Sen sijaan että kehitettäisiin lajien ominaisuudet huomioiden niille edes omat testit. Esimekrkiksi koira on jonkun ikäisen ihmisen lapsen tasolla koska voi oppia niin ja niin monta  ihmisen, siis toisen lajin kielen sanaa. Samalla ihminen vuorostaan miettii osaakohan koira ajatella ja tietääköhän se olevansa meistä erillinen yksilö.. Eikö se koira ole tällöin sen älykkyyttä tutkineita ihmisiä älykkäämpi tässä toisen ymmärryksessä?  Kaikkein tyhmimpinä taidetaan pitää kasveja, tietenkin koska ne eroaa meistä eniten. Tämä ei tietenkään tarkoita että kasvit olisivat tyhmiä. Kyseessä siis vaikuttaisi olevan ihmisen egon pönkittäminen ja pelko siitä ettemme olekkaan erityisiä eliöitä

Myös täällä moni on yhdistänyt älykkyytensä siihen ettei tule toimeen muiden kanssa, muut eivät ehkä ole tarpeeksi älykkäitä häntä ymmärtämään. Kyseessä ei ole vaikka kehnot sosiaaliset taidot, "sosiaalinen älykkyys".  Muiden mollaamista tässä yhteydessä on esiintynyt myös paljon, minusta olisi kehittävämpää yrittää ymmärtää niitä muita ja opetella kommunikoimaan paremmin kuin pitää muita tyhminä kun eivät ymmärrä mitä omassa päässä liikkuu, olettaen että sitä he miettivät.

Myös ne muut voivat pitää hiljaista kaveria älykkäänä olettaen että mietiskelee jotain syvällistä, vaikka voi olla että ei ole vain puhelias. Olemus ratkaisee tässä koetaanko vaitelias ujona vai viisaana.

Moni kertoi kärsivänsä koetun korkean älykkyytensä vuoksi, joka on minusta vähän ristiriitaista. Jos et vaikka saa mieltäsi rauhoittumaan, olisi ehkä älykästä opettaa mielelle rauhoittumista eikä lisätä sitä "piirteet jotka tekevät minusta älykkään"-listaan, se ulkopuolisuuden tunnekkaan siksi että pitää niitä muita tyhminä koska ei ymmärrä heitä ja/tai he eivät ymmärrä itseä ei ole älykkyyttä. Älykkyys on sarja ns.työkaluja joiden avulla ratkaistaan tällaisiakin ongelmia.

Uskon, että älykkäät ovat mainitsemiasi asioita pohtineetkin. Älykäs tuskin helposti jättää pohdintaa tasolle, jossa muut eivät ymmärrä häntä, kyseenalaistamatta ilmiön mekaniikkaa tai pohtimatta siihen ratkaisuja. Usein niitä löytyykin.

Minulla muiden kanssa pärjäämisen kannalta tarkasteltuna hyvät sosiaaliset taidot. Yksi vaatimus tässä kuitenkin on yli muiden ja se on kärsivällisyys. Sitä ei aina ole, mutta tätä ei voi tuoda ilmi, jotta sosiaaliset tilanteet menevät jouhevasti. Kuten kuka vaan, olen välillä väsynyt, turhautunut, epäkiinnostunut. Kärsimätön. On päiviä, jolloin jaksan paremmin selittää niin, että ihan jokainen ymmärtää. Jaksaa olla tuomatta epäjohdonmukaisuuksia esiin liian ponnekkaasti. Ymmärtää muita ymmärtämästä päästyään. Aina ei jaksaisi.

Kyse ei siis ole siitä, etteikö pystyisi tulemaan, tarpeen vaatiessa tai halutessaan, muiden kanssa toimeen. Se onnistuu varsin helposti kokemukseni mukaan. Kyse on siitä että jaksaako, jos itse on aina se, joka sopeutuu ja joustaa. Jos ei jousta omista preferensseistä ja ilmaisee vaikkapa kärsimättömyyden, ollaan kommunikaation ja yhteistyön ongelmissa. Kyllä älykkäät tämän tietävät. Eri asia, miten sen kanssa jaksaa diilata koko elämänsä. Älykkään kannalta vastavuoroisuus ei ole läsnä.

Voisi jopa kuvata, että älykkäät kyllä pystyvät tulemaan toimeen muiden kanssa. Ongelma heillä on se, että muut eivät yhtä paljon halua tai pysty tulemaan toimeen heidän kanssaan (sopeuttamaan itseään välillä älykkään toivomalle keskustelun tai muiden näkökannan huomioimisen tasoille). Ei ole kyse siitä, että muut olisivat liian tyhmiä ymmärtämään älykästä, vaan heillä ei halua tai ymmärrystä. Älykkään aivot ovat erilaiset, ne eroavat normiälykkään aivoista yhtä paljon kuin hyvin matala älyisen. Ei kyse ole mistään valinnasta.

Lopputuloksena kaiken epäkiitollisen turhautumisen jälkeen on sitten näitä kärsimättömyytensä surutta esiin tuovia "epäsosiaalisia" kärttyjä. Ja silloin muut ihmettelevät, onko älykäs kenties (sosiaalisesti) tyhmä? (kun ei jaksa sopeuttaa itseään jatkuvasti ilman vastavuoroisuutta)

Aivan. On liian rasittavaa joustaa aina ja kaikessa, nihiloida itsensä loputtomiin vain ollakseen poliittisesti korrekti, taantumukseen sopeutuvainen, hourailua tieteen nimissä sietävä 'sosiaalinen' koriste.

Tiesittekö, että Suomessa sensuroidaan medioista ja opetuksesta jopa oikeiden, alkuperäisten ns. kalmistokulttuuria edustaneiden muinaissuomenkielisten arjalaisheimojen kuten jäämien ns. rotu ja identiteetti. He, siis suomalaiset eivät todellakaan olleet (eivätkä ole) siperianmongoloidisia N1c- haplotyyppiä edustavia isolaatteja, joita meille tarjotaan valheellisesti originaalisuomalaisina. Näitä ei ole tavattu missään muinaisdna-tutkimuksessa Suomesta tai lähialueilta vielä rautakaudella kauan. Savoa tai savolaisia ei ollut edes olemassa, vaan alue oli arjalais-suomalaisten mv-kulttuuria edustaneiden viikinkien seutua. Soikeat viikinkikupurasoljet etc. selitetään valheellisesti näiden nykypyrkyrien taholta kulttuurilainana ja kieli lainasanoina. Totuus on, että siperianmongoloidilinja on väkisin populaatioon poljettu vasta tsaarinaikaan eikä sillä ole hevonhelttua tekemistä etnokulttuurisen R1a- suomalaisuuden kanssa.

Mikä onkaan ns. suomalaisen yhteiskunnan sivistystaso, kun SUOMALAISUUSKIN nihiloidaan, kastroidaan, väärennetään ja sensuroidaan täällä.

Lisäisin tähän myös ruotsinvallan aikaisen Suomen historian pyyhkimisen. Vanhoissa dokumenteissa viitataan kuningaskuntaan ja kuninkaisiin, jotka valloittajan historiankirjoitus on pyyhkinyt hämäriin. Tämä näkyy edelleen siten, että museoviraston kaivauksia tehdään paljon rannikkokaupungeissa joissa korostetaan ruotsalaista kulttuurivaikutusta. Ei jossain Kainuussa, jonka historiasta emme edelleenkään tiedä mitään, sieltä kyllä harrastajat löytävät hämmästyttäviä esineitä joita siellä "ei pitänyt olla". Lieneekö syy, että muaeoviraston kaivaukset ovat säätiöiden rahojen varassa. Vauraimmat säätiöt ovat ruotsinkielisiä.

Älykkäimmät ihmiset eivät yleensä pidä itseään erityisen älykkäinä, koska ymmärtävät liian hyvin asioiden monimutkaisuuden. Itse olen pärjännyt hyvin monella paljon älyä vaativalla saralla, joten kenties kelpaan vastaamaan.

-Pyrin hahmottamaan suuria linjoja ja välttämään ajanhukkaa, kuten somejaanausta. En vatvo enemmistöä kiinnostavia asioita kuten Isis-naisia ja maskikauppoja. Pyrin lukemaan kirjoja ja huolella tehtyä journalismia. 

-En jää marisemaan vastoinkäymisistä, ikävistä pomoista, vanhempieni vioista tms, vaan pyrin katsomaan aina kohti mahdollisuuksia. Korona-aikanakin on hölmöä valittaa, mitä ei voi tehdä, kun aika paljon voi edelleen tehdä.

-En pelaa uhkapelejä, osta arpoja tai lottoa, koska pitemmän päälle niissä todennäköisesti häviää. Muutenkin mietin paljon todennäköisyyksiä. Menestymistä ei voi varmistaa, mutta sille voi luoda mahdollisimman suuret todennäköisyydet. Sama pätee epäonnistumiseen.

-En laihduta, mutta pyrin syömään terveellisesti. Liikun paljon, mutta annan itseni laiskotella, jos tekee mieli.

-Kohtelen kaikkia kunnioittavasti, koska ymmärrän olevan aika paljon tuurista kiinni, kuka makaa katuojassa ja kenen edessä pokkuroidaan. Tuuria on myös se, kuka saa hyvät älynlahjat, itsetuntoa tukevan perheen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suek kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta lopussakaan ei vaikuteta tulleen mihinkään päätelmään siitä millainen on älykäs ihminen. Niin mitä se äly on? Itse oon aatellut älyllä tarkoitettavan kykyä sopeutua ja selvitä. Näin eri lajien älykkyys on pakostikkin erilaista, eihän ihmisen tavalla ajatella ja toimia pärjäisi vaikka kalana, puuna tai länsimainen ihminen vaikka sademetsässä. Mielestäni siis älyn massiivinen moninaisuus on oleellisempaa kuin se onko joku toista älykkäämpi, joka on vaikea todeta ellei kyseessä ole vammainen yksilö.

Ihmiset ei jotenkin tunnu kykenevän hyväksymään ettei ihmisellä ole mitään muista poikkeavan mahtavaa älykkyyttä. Tai muutakaan omiisuutta.. ympäristön tuhoaminen ei sitten ole esimerkki suuresta älykkyydestä.  Muiden lajien älykkyys (ja muut henkiset ominaisuudet tai niiden olomassaolo..) määritelläänkin sen perusteella kuinka ihmisen kaltaista sen toiminta on. 

Ihminen on niinkin ajattelematon että ilmaisee muiden lajien älykkyyttä sen perusteella minkä ikäiset ihmiset pärjäävät ihmisille suunnatuissa testeissä samalla tasolla. Sen sijaan että kehitettäisiin lajien ominaisuudet huomioiden niille edes omat testit. Esimekrkiksi koira on jonkun ikäisen ihmisen lapsen tasolla koska voi oppia niin ja niin monta  ihmisen, siis toisen lajin kielen sanaa. Samalla ihminen vuorostaan miettii osaakohan koira ajatella ja tietääköhän se olevansa meistä erillinen yksilö.. Eikö se koira ole tällöin sen älykkyyttä tutkineita ihmisiä älykkäämpi tässä toisen ymmärryksessä?  Kaikkein tyhmimpinä taidetaan pitää kasveja, tietenkin koska ne eroaa meistä eniten. Tämä ei tietenkään tarkoita että kasvit olisivat tyhmiä. Kyseessä siis vaikuttaisi olevan ihmisen egon pönkittäminen ja pelko siitä ettemme olekkaan erityisiä eliöitä

Myös täällä moni on yhdistänyt älykkyytensä siihen ettei tule toimeen muiden kanssa, muut eivät ehkä ole tarpeeksi älykkäitä häntä ymmärtämään. Kyseessä ei ole vaikka kehnot sosiaaliset taidot, "sosiaalinen älykkyys".  Muiden mollaamista tässä yhteydessä on esiintynyt myös paljon, minusta olisi kehittävämpää yrittää ymmärtää niitä muita ja opetella kommunikoimaan paremmin kuin pitää muita tyhminä kun eivät ymmärrä mitä omassa päässä liikkuu, olettaen että sitä he miettivät.

Myös ne muut voivat pitää hiljaista kaveria älykkäänä olettaen että mietiskelee jotain syvällistä, vaikka voi olla että ei ole vain puhelias. Olemus ratkaisee tässä koetaanko vaitelias ujona vai viisaana.

Moni kertoi kärsivänsä koetun korkean älykkyytensä vuoksi, joka on minusta vähän ristiriitaista. Jos et vaikka saa mieltäsi rauhoittumaan, olisi ehkä älykästä opettaa mielelle rauhoittumista eikä lisätä sitä "piirteet jotka tekevät minusta älykkään"-listaan, se ulkopuolisuuden tunnekkaan siksi että pitää niitä muita tyhminä koska ei ymmärrä heitä ja/tai he eivät ymmärrä itseä ei ole älykkyyttä. Älykkyys on sarja ns.työkaluja joiden avulla ratkaistaan tällaisiakin ongelmia.

Uskon, että älykkäät ovat mainitsemiasi asioita pohtineetkin. Älykäs tuskin helposti jättää pohdintaa tasolle, jossa muut eivät ymmärrä häntä, kyseenalaistamatta ilmiön mekaniikkaa tai pohtimatta siihen ratkaisuja. Usein niitä löytyykin.

Minulla muiden kanssa pärjäämisen kannalta tarkasteltuna hyvät sosiaaliset taidot. Yksi vaatimus tässä kuitenkin on yli muiden ja se on kärsivällisyys. Sitä ei aina ole, mutta tätä ei voi tuoda ilmi, jotta sosiaaliset tilanteet menevät jouhevasti. Kuten kuka vaan, olen välillä väsynyt, turhautunut, epäkiinnostunut. Kärsimätön. On päiviä, jolloin jaksan paremmin selittää niin, että ihan jokainen ymmärtää. Jaksaa olla tuomatta epäjohdonmukaisuuksia esiin liian ponnekkaasti. Ymmärtää muita ymmärtämästä päästyään. Aina ei jaksaisi.

Kyse ei siis ole siitä, etteikö pystyisi tulemaan, tarpeen vaatiessa tai halutessaan, muiden kanssa toimeen. Se onnistuu varsin helposti kokemukseni mukaan. Kyse on siitä että jaksaako, jos itse on aina se, joka sopeutuu ja joustaa. Jos ei jousta omista preferensseistä ja ilmaisee vaikkapa kärsimättömyyden, ollaan kommunikaation ja yhteistyön ongelmissa. Kyllä älykkäät tämän tietävät. Eri asia, miten sen kanssa jaksaa diilata koko elämänsä. Älykkään kannalta vastavuoroisuus ei ole läsnä.

Voisi jopa kuvata, että älykkäät kyllä pystyvät tulemaan toimeen muiden kanssa. Ongelma heillä on se, että muut eivät yhtä paljon halua tai pysty tulemaan toimeen heidän kanssaan (sopeuttamaan itseään välillä älykkään toivomalle keskustelun tai muiden näkökannan huomioimisen tasoille). Ei ole kyse siitä, että muut olisivat liian tyhmiä ymmärtämään älykästä, vaan heillä ei halua tai ymmärrystä. Älykkään aivot ovat erilaiset, ne eroavat normiälykkään aivoista yhtä paljon kuin hyvin matala älyisen. Ei kyse ole mistään valinnasta.

Lopputuloksena kaiken epäkiitollisen turhautumisen jälkeen on sitten näitä kärsimättömyytensä surutta esiin tuovia "epäsosiaalisia" kärttyjä. Ja silloin muut ihmettelevät, onko älykäs kenties (sosiaalisesti) tyhmä? (kun ei jaksa sopeuttaa itseään jatkuvasti ilman vastavuoroisuutta)

Kiitos, tämä oli todella hyvin tiivistetty. Kyse ei ole valinnasta.

Samoin kuin se joka sanoi, että on kun olisi natiivi ja puhuisi kieltä opettelevien kanssa. Välillä haluaa puhua maanmiehensä kanssa, ihan vain jotta ei tarvitse asetella sanojaan niin että toinen ymmärtää, ja voi puhua idiomein joiden vivahteet toinen ymmärtää.

Ja tärkeää on myös, että seura pystyy haastamaan, jotta voi oppia uutta, mutta myös kyseenalaistaa omia ajatuksiaan tehokkaasti. Tätähän voi toki tehdä itsereflektion kauttakin tiettyyn pisteeseen saakka, mutta subjektiivisuus on silti haasteena. Toisen pitää ymmärtää ajatuskuviot, jotta hän voi ne purkaa osiin ja löytää epäjohdonmukaisuudet tai sokeat pisteet perusteluineen, koska itse tietenkin mieluiten pysyy omassa näkökannassaan jos loogisesti parempia perusteita ei löydy. Perusteluhan sinänsä ei tee siitä hyvää tai oikeata, mutta näitä on helppo keksiä. Jos taas löytyy, voi melko perustellusti päätellä olevansa lähempänä objektiivista totuutta tai ainakin oppineensa uutta. Vertaisarviointi on oikeastaan yhtä tärkeää suhteissa kuin tieteellisissä artikkeleissa, muutenhan periaatteessa mikä tahansa saattaa mennä läpi totena :)

Vierailija kirjoitti:

Älykkäimmät ihmiset eivät yleensä pidä itseään erityisen älykkäinä, koska ymmärtävät liian hyvin asioiden monimutkaisuuden. Itse olen pärjännyt hyvin monella paljon älyä vaativalla saralla, joten kenties kelpaan vastaamaan.

-Pyrin hahmottamaan suuria linjoja ja välttämään ajanhukkaa, kuten somejaanausta. En vatvo enemmistöä kiinnostavia asioita kuten Isis-naisia ja maskikauppoja. Pyrin lukemaan kirjoja ja huolella tehtyä journalismia. 

-En jää marisemaan vastoinkäymisistä, ikävistä pomoista, vanhempieni vioista tms, vaan pyrin katsomaan aina kohti mahdollisuuksia. Korona-aikanakin on hölmöä valittaa, mitä ei voi tehdä, kun aika paljon voi edelleen tehdä.

-En pelaa uhkapelejä, osta arpoja tai lottoa, koska pitemmän päälle niissä todennäköisesti häviää. Muutenkin mietin paljon todennäköisyyksiä. Menestymistä ei voi varmistaa, mutta sille voi luoda mahdollisimman suuret todennäköisyydet. Sama pätee epäonnistumiseen.

-En laihduta, mutta pyrin syömään terveellisesti. Liikun paljon, mutta annan itseni laiskotella, jos tekee mieli.

-Kohtelen kaikkia kunnioittavasti, koska ymmärrän olevan aika paljon tuurista kiinni, kuka makaa katuojassa ja kenen edessä pokkuroidaan. Tuuria on myös se, kuka saa hyvät älynlahjat, itsetuntoa tukevan perheen jne.

Ajattelen lotosta niin, että maksan mielellään muutaman euron jännityksestä. Koska todennäköisyys on olemassa, vaikka se on häviävän pieni. Eihän se edes olisi jännittävää, mikäli olisi kovin todennäköistä voittaa. Silloin en varmaan lottoaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EntropiaVoittaaAina kirjoitti:

Omaa ajatteluani määrittää tietynlainen systeemiteoriamainen hahmottaminen. Oli asia sitten mikä tahansa, aika luontevasti näen sen sisäiset (toki oletetut) syy-seuraussuhteet ja muuttujat, joka mahdollistaa haluamani ratkaisuiden toteamisen ja valitsemisen, jonka perusteella monissa tilanteissa saa asiat etenemään varsin pienellä vaivalla oikeaan suuntaan. Mikäli jokin valinta ei tunnu johtavan haluamaani lopputulokseen, integroin sen antaman lisäinformaation ja korjaan "frameworkia" kunnes ratkaisun avaimet löytyvät.

Toinen asia on suhteellisuuden hahmottaminen. Ajattelua voi muuttaa pienestä, henkilökohtaisesta tasosta luontevasti yhteisön, yhteiskunnan, globaalin ja universaalin tasoille ja sen mukaan peilata valintoja ja niiden aiheuttamia tunnereaktioita.

Lopputulemana oma suhtautumiseni elämään on, että pyritään tekemään sellaisia valintoja, jotka eivät kampita muita, keskitytään niihin asioihin, jotka tuottavat mielekkyyttä ja iloa ja ei unohdeta sitä, että jokainen meistä on täällä vaan käymässä ja lopulta mustat aukotkin haihtuvat. Älkää stressatko turhia.

Samaa mieltä, että täällä ollaan vaan käymässä. Ja se on erittäin positiivinen juttu.

Joillekin ihmisille se on taasen ihan mahdottoman ahdistava ajatus, ja sitä ei sitten mitenkään voida hyväksyä. Pitää sepittää vaikka mitä aivan hulluja satuja ja hospotuksia, joilla selitellään itselleen, että kyllä tässä ollaan ikuisia olentoja, ja tämän elämän jälkeen päästään ikuisesti elelemään täydelliseen paikkaan. Toiset tosin joutuvat pätsiin.

Oliko historian henkilö Jeesus Kristus mielestäsi:

a) valehtelija

b) mieleltään häiriintynyt

c) sitä mitä Hän väittikin olevansa

a ja b

-beirut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäimmät ihmiset eivät yleensä pidä itseään erityisen älykkäinä, koska ymmärtävät liian hyvin asioiden monimutkaisuuden. Itse olen pärjännyt hyvin monella paljon älyä vaativalla saralla, joten kenties kelpaan vastaamaan.

-Pyrin hahmottamaan suuria linjoja ja välttämään ajanhukkaa, kuten somejaanausta. En vatvo enemmistöä kiinnostavia asioita kuten Isis-naisia ja maskikauppoja. Pyrin lukemaan kirjoja ja huolella tehtyä journalismia. 

-En jää marisemaan vastoinkäymisistä, ikävistä pomoista, vanhempieni vioista tms, vaan pyrin katsomaan aina kohti mahdollisuuksia. Korona-aikanakin on hölmöä valittaa, mitä ei voi tehdä, kun aika paljon voi edelleen tehdä.

-En pelaa uhkapelejä, osta arpoja tai lottoa, koska pitemmän päälle niissä todennäköisesti häviää. Muutenkin mietin paljon todennäköisyyksiä. Menestymistä ei voi varmistaa, mutta sille voi luoda mahdollisimman suuret todennäköisyydet. Sama pätee epäonnistumiseen.

-En laihduta, mutta pyrin syömään terveellisesti. Liikun paljon, mutta annan itseni laiskotella, jos tekee mieli.

-Kohtelen kaikkia kunnioittavasti, koska ymmärrän olevan aika paljon tuurista kiinni, kuka makaa katuojassa ja kenen edessä pokkuroidaan. Tuuria on myös se, kuka saa hyvät älynlahjat, itsetuntoa tukevan perheen jne.

Ajattelen lotosta niin, että maksan mielellään muutaman euron jännityksestä. Koska todennäköisyys on olemassa, vaikka se on häviävän pieni. Eihän se edes olisi jännittävää, mikäli olisi kovin todennäköistä voittaa. Silloin en varmaan lottoaisi.

Siis en erityisesti halua voittaa lotossa, koska olen päätellyt, että voitosta seuraisi kasa ongelmia: huolta, sen mahdollinen vaikutus ihmissuhteisiin, muuttuisiko oma ajattelu, jos riippuvuus yhteiskunnasta vähentyisi? Suhtautuminen työhön? Tulisiko sokeaksi etuoikeuksille? En edes erityisesti halua käyttää rahaa säästäväisyyden vuoksi joten mitä sillä tekisin, toisaalta en halua vastuuta olla vaikuttajana päättämässä tahoista, joille sen laittaisi eteenpäin jne. En haluaisi voittaa ja tämä on kai osa sitä jännitystä jonka vuoksi lottoan silloin tällöin. Euro jackpotia ei, koska niin suuret summat eivät enää ole edes pienen jännityksen tunteen arvoisia että ottaisi riskiä mistään :'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suek kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta lopussakaan ei vaikuteta tulleen mihinkään päätelmään siitä millainen on älykäs ihminen. Niin mitä se äly on? Itse oon aatellut älyllä tarkoitettavan kykyä sopeutua ja selvitä. Näin eri lajien älykkyys on pakostikkin erilaista, eihän ihmisen tavalla ajatella ja toimia pärjäisi vaikka kalana, puuna tai länsimainen ihminen vaikka sademetsässä. Mielestäni siis älyn massiivinen moninaisuus on oleellisempaa kuin se onko joku toista älykkäämpi, joka on vaikea todeta ellei kyseessä ole vammainen yksilö.

Ihmiset ei jotenkin tunnu kykenevän hyväksymään ettei ihmisellä ole mitään muista poikkeavan mahtavaa älykkyyttä. Tai muutakaan omiisuutta.. ympäristön tuhoaminen ei sitten ole esimerkki suuresta älykkyydestä.  Muiden lajien älykkyys (ja muut henkiset ominaisuudet tai niiden olomassaolo..) määritelläänkin sen perusteella kuinka ihmisen kaltaista sen toiminta on. 

Ihminen on niinkin ajattelematon että ilmaisee muiden lajien älykkyyttä sen perusteella minkä ikäiset ihmiset pärjäävät ihmisille suunnatuissa testeissä samalla tasolla. Sen sijaan että kehitettäisiin lajien ominaisuudet huomioiden niille edes omat testit. Esimekrkiksi koira on jonkun ikäisen ihmisen lapsen tasolla koska voi oppia niin ja niin monta  ihmisen, siis toisen lajin kielen sanaa. Samalla ihminen vuorostaan miettii osaakohan koira ajatella ja tietääköhän se olevansa meistä erillinen yksilö.. Eikö se koira ole tällöin sen älykkyyttä tutkineita ihmisiä älykkäämpi tässä toisen ymmärryksessä?  Kaikkein tyhmimpinä taidetaan pitää kasveja, tietenkin koska ne eroaa meistä eniten. Tämä ei tietenkään tarkoita että kasvit olisivat tyhmiä. Kyseessä siis vaikuttaisi olevan ihmisen egon pönkittäminen ja pelko siitä ettemme olekkaan erityisiä eliöitä

Myös täällä moni on yhdistänyt älykkyytensä siihen ettei tule toimeen muiden kanssa, muut eivät ehkä ole tarpeeksi älykkäitä häntä ymmärtämään. Kyseessä ei ole vaikka kehnot sosiaaliset taidot, "sosiaalinen älykkyys".  Muiden mollaamista tässä yhteydessä on esiintynyt myös paljon, minusta olisi kehittävämpää yrittää ymmärtää niitä muita ja opetella kommunikoimaan paremmin kuin pitää muita tyhminä kun eivät ymmärrä mitä omassa päässä liikkuu, olettaen että sitä he miettivät.

Myös ne muut voivat pitää hiljaista kaveria älykkäänä olettaen että mietiskelee jotain syvällistä, vaikka voi olla että ei ole vain puhelias. Olemus ratkaisee tässä koetaanko vaitelias ujona vai viisaana.

Moni kertoi kärsivänsä koetun korkean älykkyytensä vuoksi, joka on minusta vähän ristiriitaista. Jos et vaikka saa mieltäsi rauhoittumaan, olisi ehkä älykästä opettaa mielelle rauhoittumista eikä lisätä sitä "piirteet jotka tekevät minusta älykkään"-listaan, se ulkopuolisuuden tunnekkaan siksi että pitää niitä muita tyhminä koska ei ymmärrä heitä ja/tai he eivät ymmärrä itseä ei ole älykkyyttä. Älykkyys on sarja ns.työkaluja joiden avulla ratkaistaan tällaisiakin ongelmia.

Uskon, että älykkäät ovat mainitsemiasi asioita pohtineetkin. Älykäs tuskin helposti jättää pohdintaa tasolle, jossa muut eivät ymmärrä häntä, kyseenalaistamatta ilmiön mekaniikkaa tai pohtimatta siihen ratkaisuja. Usein niitä löytyykin.

Minulla muiden kanssa pärjäämisen kannalta tarkasteltuna hyvät sosiaaliset taidot. Yksi vaatimus tässä kuitenkin on yli muiden ja se on kärsivällisyys. Sitä ei aina ole, mutta tätä ei voi tuoda ilmi, jotta sosiaaliset tilanteet menevät jouhevasti. Kuten kuka vaan, olen välillä väsynyt, turhautunut, epäkiinnostunut. Kärsimätön. On päiviä, jolloin jaksan paremmin selittää niin, että ihan jokainen ymmärtää. Jaksaa olla tuomatta epäjohdonmukaisuuksia esiin liian ponnekkaasti. Ymmärtää muita ymmärtämästä päästyään. Aina ei jaksaisi.

Kyse ei siis ole siitä, etteikö pystyisi tulemaan, tarpeen vaatiessa tai halutessaan, muiden kanssa toimeen. Se onnistuu varsin helposti kokemukseni mukaan. Kyse on siitä että jaksaako, jos itse on aina se, joka sopeutuu ja joustaa. Jos ei jousta omista preferensseistä ja ilmaisee vaikkapa kärsimättömyyden, ollaan kommunikaation ja yhteistyön ongelmissa. Kyllä älykkäät tämän tietävät. Eri asia, miten sen kanssa jaksaa diilata koko elämänsä. Älykkään kannalta vastavuoroisuus ei ole läsnä.

Voisi jopa kuvata, että älykkäät kyllä pystyvät tulemaan toimeen muiden kanssa. Ongelma heillä on se, että muut eivät yhtä paljon halua tai pysty tulemaan toimeen heidän kanssaan (sopeuttamaan itseään välillä älykkään toivomalle keskustelun tai muiden näkökannan huomioimisen tasoille). Ei ole kyse siitä, että muut olisivat liian tyhmiä ymmärtämään älykästä, vaan heillä ei halua tai ymmärrystä. Älykkään aivot ovat erilaiset, ne eroavat normiälykkään aivoista yhtä paljon kuin hyvin matala älyisen. Ei kyse ole mistään valinnasta.

Lopputuloksena kaiken epäkiitollisen turhautumisen jälkeen on sitten näitä kärsimättömyytensä surutta esiin tuovia "epäsosiaalisia" kärttyjä. Ja silloin muut ihmettelevät, onko älykäs kenties (sosiaalisesti) tyhmä? (kun ei jaksa sopeuttaa itseään jatkuvasti ilman vastavuoroisuutta)

Aivan. On liian rasittavaa joustaa aina ja kaikessa, nihiloida itsensä loputtomiin vain ollakseen poliittisesti korrekti, taantumukseen sopeutuvainen, hourailua tieteen nimissä sietävä 'sosiaalinen' koriste.

Tiesittekö, että Suomessa sensuroidaan medioista ja opetuksesta jopa oikeiden, alkuperäisten ns. kalmistokulttuuria edustaneiden muinaissuomenkielisten arjalaisheimojen kuten jäämien ns. rotu ja identiteetti. He, siis suomalaiset eivät todellakaan olleet (eivätkä ole) siperianmongoloidisia N1c- haplotyyppiä edustavia isolaatteja, joita meille tarjotaan valheellisesti originaalisuomalaisina. Näitä ei ole tavattu missään muinaisdna-tutkimuksessa Suomesta tai lähialueilta vielä rautakaudella kauan. Savoa tai savolaisia ei ollut edes olemassa, vaan alue oli arjalais-suomalaisten mv-kulttuuria edustaneiden viikinkien seutua. Soikeat viikinkikupurasoljet etc. selitetään valheellisesti näiden nykypyrkyrien taholta kulttuurilainana ja kieli lainasanoina. Totuus on, että siperianmongoloidilinja on väkisin populaatioon poljettu vasta tsaarinaikaan eikä sillä ole hevonhelttua tekemistä etnokulttuurisen R1a- suomalaisuuden kanssa.

Mikä onkaan ns. suomalaisen yhteiskunnan sivistystaso, kun SUOMALAISUUSKIN nihiloidaan, kastroidaan, väärennetään ja sensuroidaan täällä.

Lisäisin tähän myös ruotsinvallan aikaisen Suomen historian pyyhkimisen. Vanhoissa dokumenteissa viitataan kuningaskuntaan ja kuninkaisiin, jotka valloittajan historiankirjoitus on pyyhkinyt hämäriin. Tämä näkyy edelleen siten, että museoviraston kaivauksia tehdään paljon rannikkokaupungeissa joissa korostetaan ruotsalaista kulttuurivaikutusta. Ei jossain Kainuussa, jonka historiasta emme edelleenkään tiedä mitään, sieltä kyllä harrastajat löytävät hämmästyttäviä esineitä joita siellä "ei pitänyt olla". Lieneekö syy, että muaeoviraston kaivaukset ovat säätiöiden rahojen varassa. Vauraimmat säätiöt ovat ruotsinkielisiä.

Turha syyttää ruotsinkielisyyttä pseudosuomalaisesta älyllisestä ja kulttuurisesta rappiosta. Rannikon ruotsinkielisistä peräti 40% on siperianmongoloideja isälinjoiltaan. Ei unohdeta tässä, että myös äly ja muut henkiset ominaisuudet ovat periytyviä.

Mongoloidiset Museoviraston Hämeen 'asiantuntijat' määrittelivät mm. aryansuomalaisten rautakautiset kalmistot upeine, muotoiltuine hautakivineen jääkauden tekeleiksi ja kirjainkaiverrukset työstöjälkineen toisaalla eroosioksi.

Alueella on myös rekisteröimätön muinaislinna ja hillittömiä muistomonumentteja, megaliitteja, perustuksia jne. Siellä on myös monikymmenmetrinen kallioon veistetty ukkoteeri, muinainen pronssi-rautakautinen kaupunki, temppeli etc.

Tarvitaanko siperianmongoloideja tai muita 'vieraskansoja' ylipäänsä suomalaiseen muinaistutkimukseen miltään osin? Onko näillä edes kykyä, kapasiteettia tai oikeutta määritellä suomalaisuutta tai aryaneurooppalaista kulttuuria/kulttuuriperintöä? Mielestäni ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäimmät ihmiset eivät yleensä pidä itseään erityisen älykkäinä, koska ymmärtävät liian hyvin asioiden monimutkaisuuden. Itse olen pärjännyt hyvin monella paljon älyä vaativalla saralla, joten kenties kelpaan vastaamaan.

-Pyrin hahmottamaan suuria linjoja ja välttämään ajanhukkaa, kuten somejaanausta. En vatvo enemmistöä kiinnostavia asioita kuten Isis-naisia ja maskikauppoja. Pyrin lukemaan kirjoja ja huolella tehtyä journalismia. 

-En jää marisemaan vastoinkäymisistä, ikävistä pomoista, vanhempieni vioista tms, vaan pyrin katsomaan aina kohti mahdollisuuksia. Korona-aikanakin on hölmöä valittaa, mitä ei voi tehdä, kun aika paljon voi edelleen tehdä.

-En pelaa uhkapelejä, osta arpoja tai lottoa, koska pitemmän päälle niissä todennäköisesti häviää. Muutenkin mietin paljon todennäköisyyksiä. Menestymistä ei voi varmistaa, mutta sille voi luoda mahdollisimman suuret todennäköisyydet. Sama pätee epäonnistumiseen.

-En laihduta, mutta pyrin syömään terveellisesti. Liikun paljon, mutta annan itseni laiskotella, jos tekee mieli.

-Kohtelen kaikkia kunnioittavasti, koska ymmärrän olevan aika paljon tuurista kiinni, kuka makaa katuojassa ja kenen edessä pokkuroidaan. Tuuria on myös se, kuka saa hyvät älynlahjat, itsetuntoa tukevan perheen jne.

Ajattelen lotosta niin, että maksan mielellään muutaman euron jännityksestä. Koska todennäköisyys on olemassa, vaikka se on häviävän pieni. Eihän se edes olisi jännittävää, mikäli olisi kovin todennäköistä voittaa. Silloin en varmaan lottoaisi.

Siis en erityisesti halua voittaa lotossa, koska olen päätellyt, että voitosta seuraisi kasa ongelmia: huolta, sen mahdollinen vaikutus ihmissuhteisiin, muuttuisiko oma ajattelu, jos riippuvuus yhteiskunnasta vähentyisi? Suhtautuminen työhön? Tulisiko sokeaksi etuoikeuksille? En edes erityisesti halua käyttää rahaa säästäväisyyden vuoksi joten mitä sillä tekisin, toisaalta en halua vastuuta olla vaikuttajana päättämässä tahoista, joille sen laittaisi eteenpäin jne. En haluaisi voittaa ja tämä on kai osa sitä jännitystä jonka vuoksi lottoan silloin tällöin. Euro jackpotia ei, koska niin suuret summat eivät enää ole edes pienen jännityksen tunteen arvoisia että ottaisi riskiä mistään :'D

Miten on mahdollista jännittää lottoa, jos yhtään hahmottaa todennäköisyyksiä?

Tulkaa älykkäät pätemäät tuolle, kuka mussuttaa noista arjalaisista originelli suomalaisista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäimmät ihmiset eivät yleensä pidä itseään erityisen älykkäinä, koska ymmärtävät liian hyvin asioiden monimutkaisuuden. Itse olen pärjännyt hyvin monella paljon älyä vaativalla saralla, joten kenties kelpaan vastaamaan.

-Pyrin hahmottamaan suuria linjoja ja välttämään ajanhukkaa, kuten somejaanausta. En vatvo enemmistöä kiinnostavia asioita kuten Isis-naisia ja maskikauppoja. Pyrin lukemaan kirjoja ja huolella tehtyä journalismia. 

-En jää marisemaan vastoinkäymisistä, ikävistä pomoista, vanhempieni vioista tms, vaan pyrin katsomaan aina kohti mahdollisuuksia. Korona-aikanakin on hölmöä valittaa, mitä ei voi tehdä, kun aika paljon voi edelleen tehdä.

-En pelaa uhkapelejä, osta arpoja tai lottoa, koska pitemmän päälle niissä todennäköisesti häviää. Muutenkin mietin paljon todennäköisyyksiä. Menestymistä ei voi varmistaa, mutta sille voi luoda mahdollisimman suuret todennäköisyydet. Sama pätee epäonnistumiseen.

-En laihduta, mutta pyrin syömään terveellisesti. Liikun paljon, mutta annan itseni laiskotella, jos tekee mieli.

-Kohtelen kaikkia kunnioittavasti, koska ymmärrän olevan aika paljon tuurista kiinni, kuka makaa katuojassa ja kenen edessä pokkuroidaan. Tuuria on myös se, kuka saa hyvät älynlahjat, itsetuntoa tukevan perheen jne.

Ajattelen lotosta niin, että maksan mielellään muutaman euron jännityksestä. Koska todennäköisyys on olemassa, vaikka se on häviävän pieni. Eihän se edes olisi jännittävää, mikäli olisi kovin todennäköistä voittaa. Silloin en varmaan lottoaisi.

Siis en erityisesti halua voittaa lotossa, koska olen päätellyt, että voitosta seuraisi kasa ongelmia: huolta, sen mahdollinen vaikutus ihmissuhteisiin, muuttuisiko oma ajattelu, jos riippuvuus yhteiskunnasta vähentyisi? Suhtautuminen työhön? Tulisiko sokeaksi etuoikeuksille? En edes erityisesti halua käyttää rahaa säästäväisyyden vuoksi joten mitä sillä tekisin, toisaalta en halua vastuuta olla vaikuttajana päättämässä tahoista, joille sen laittaisi eteenpäin jne. En haluaisi voittaa ja tämä on kai osa sitä jännitystä jonka vuoksi lottoan silloin tällöin. Euro jackpotia ei, koska niin suuret summat eivät enää ole edes pienen jännityksen tunteen arvoisia että ottaisi riskiä mistään :'D

Miten on mahdollista jännittää lottoa, jos yhtään hahmottaa todennäköisyyksiä?

Tuo on kyllä erittäin hyvä pointti. Maksimoin jännityshyödyn laittamalla puhelimeen ilmoituksen yli 10 e voitoista. En siis koskaan tarkasta rivejä tai mitään, tietenkään. No, tulihan se ilmoitus, paniikki!! Olin voittanut 10,20 e. Sain, mistä maksoin, eli äksöniä koko rahalla :'D Ja kymppi ei vielä luonut mitään eksistentiaalista kriisiä, joten paremmin ei olis voinut mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suek kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta lopussakaan ei vaikuteta tulleen mihinkään päätelmään siitä millainen on älykäs ihminen. Niin mitä se äly on? Itse oon aatellut älyllä tarkoitettavan kykyä sopeutua ja selvitä. Näin eri lajien älykkyys on pakostikkin erilaista, eihän ihmisen tavalla ajatella ja toimia pärjäisi vaikka kalana, puuna tai länsimainen ihminen vaikka sademetsässä. Mielestäni siis älyn massiivinen moninaisuus on oleellisempaa kuin se onko joku toista älykkäämpi, joka on vaikea todeta ellei kyseessä ole vammainen yksilö.

Ihmiset ei jotenkin tunnu kykenevän hyväksymään ettei ihmisellä ole mitään muista poikkeavan mahtavaa älykkyyttä. Tai muutakaan omiisuutta.. ympäristön tuhoaminen ei sitten ole esimerkki suuresta älykkyydestä.  Muiden lajien älykkyys (ja muut henkiset ominaisuudet tai niiden olomassaolo..) määritelläänkin sen perusteella kuinka ihmisen kaltaista sen toiminta on. 

Ihminen on niinkin ajattelematon että ilmaisee muiden lajien älykkyyttä sen perusteella minkä ikäiset ihmiset pärjäävät ihmisille suunnatuissa testeissä samalla tasolla. Sen sijaan että kehitettäisiin lajien ominaisuudet huomioiden niille edes omat testit. Esimekrkiksi koira on jonkun ikäisen ihmisen lapsen tasolla koska voi oppia niin ja niin monta  ihmisen, siis toisen lajin kielen sanaa. Samalla ihminen vuorostaan miettii osaakohan koira ajatella ja tietääköhän se olevansa meistä erillinen yksilö.. Eikö se koira ole tällöin sen älykkyyttä tutkineita ihmisiä älykkäämpi tässä toisen ymmärryksessä?  Kaikkein tyhmimpinä taidetaan pitää kasveja, tietenkin koska ne eroaa meistä eniten. Tämä ei tietenkään tarkoita että kasvit olisivat tyhmiä. Kyseessä siis vaikuttaisi olevan ihmisen egon pönkittäminen ja pelko siitä ettemme olekkaan erityisiä eliöitä

Myös täällä moni on yhdistänyt älykkyytensä siihen ettei tule toimeen muiden kanssa, muut eivät ehkä ole tarpeeksi älykkäitä häntä ymmärtämään. Kyseessä ei ole vaikka kehnot sosiaaliset taidot, "sosiaalinen älykkyys".  Muiden mollaamista tässä yhteydessä on esiintynyt myös paljon, minusta olisi kehittävämpää yrittää ymmärtää niitä muita ja opetella kommunikoimaan paremmin kuin pitää muita tyhminä kun eivät ymmärrä mitä omassa päässä liikkuu, olettaen että sitä he miettivät.

Myös ne muut voivat pitää hiljaista kaveria älykkäänä olettaen että mietiskelee jotain syvällistä, vaikka voi olla että ei ole vain puhelias. Olemus ratkaisee tässä koetaanko vaitelias ujona vai viisaana.

Moni kertoi kärsivänsä koetun korkean älykkyytensä vuoksi, joka on minusta vähän ristiriitaista. Jos et vaikka saa mieltäsi rauhoittumaan, olisi ehkä älykästä opettaa mielelle rauhoittumista eikä lisätä sitä "piirteet jotka tekevät minusta älykkään"-listaan, se ulkopuolisuuden tunnekkaan siksi että pitää niitä muita tyhminä koska ei ymmärrä heitä ja/tai he eivät ymmärrä itseä ei ole älykkyyttä. Älykkyys on sarja ns.työkaluja joiden avulla ratkaistaan tällaisiakin ongelmia.

Uskon, että älykkäät ovat mainitsemiasi asioita pohtineetkin. Älykäs tuskin helposti jättää pohdintaa tasolle, jossa muut eivät ymmärrä häntä, kyseenalaistamatta ilmiön mekaniikkaa tai pohtimatta siihen ratkaisuja. Usein niitä löytyykin.

Minulla muiden kanssa pärjäämisen kannalta tarkasteltuna hyvät sosiaaliset taidot. Yksi vaatimus tässä kuitenkin on yli muiden ja se on kärsivällisyys. Sitä ei aina ole, mutta tätä ei voi tuoda ilmi, jotta sosiaaliset tilanteet menevät jouhevasti. Kuten kuka vaan, olen välillä väsynyt, turhautunut, epäkiinnostunut. Kärsimätön. On päiviä, jolloin jaksan paremmin selittää niin, että ihan jokainen ymmärtää. Jaksaa olla tuomatta epäjohdonmukaisuuksia esiin liian ponnekkaasti. Ymmärtää muita ymmärtämästä päästyään. Aina ei jaksaisi.

Kyse ei siis ole siitä, etteikö pystyisi tulemaan, tarpeen vaatiessa tai halutessaan, muiden kanssa toimeen. Se onnistuu varsin helposti kokemukseni mukaan. Kyse on siitä että jaksaako, jos itse on aina se, joka sopeutuu ja joustaa. Jos ei jousta omista preferensseistä ja ilmaisee vaikkapa kärsimättömyyden, ollaan kommunikaation ja yhteistyön ongelmissa. Kyllä älykkäät tämän tietävät. Eri asia, miten sen kanssa jaksaa diilata koko elämänsä. Älykkään kannalta vastavuoroisuus ei ole läsnä.

Voisi jopa kuvata, että älykkäät kyllä pystyvät tulemaan toimeen muiden kanssa. Ongelma heillä on se, että muut eivät yhtä paljon halua tai pysty tulemaan toimeen heidän kanssaan (sopeuttamaan itseään välillä älykkään toivomalle keskustelun tai muiden näkökannan huomioimisen tasoille). Ei ole kyse siitä, että muut olisivat liian tyhmiä ymmärtämään älykästä, vaan heillä ei halua tai ymmärrystä. Älykkään aivot ovat erilaiset, ne eroavat normiälykkään aivoista yhtä paljon kuin hyvin matala älyisen. Ei kyse ole mistään valinnasta.

Lopputuloksena kaiken epäkiitollisen turhautumisen jälkeen on sitten näitä kärsimättömyytensä surutta esiin tuovia "epäsosiaalisia" kärttyjä. Ja silloin muut ihmettelevät, onko älykäs kenties (sosiaalisesti) tyhmä? (kun ei jaksa sopeuttaa itseään jatkuvasti ilman vastavuoroisuutta)

Aivan. On liian rasittavaa joustaa aina ja kaikessa, nihiloida itsensä loputtomiin vain ollakseen poliittisesti korrekti, taantumukseen sopeutuvainen, hourailua tieteen nimissä sietävä 'sosiaalinen' koriste.

Tiesittekö, että Suomessa sensuroidaan medioista ja opetuksesta jopa oikeiden, alkuperäisten ns. kalmistokulttuuria edustaneiden muinaissuomenkielisten arjalaisheimojen kuten jäämien ns. rotu ja identiteetti. He, siis suomalaiset eivät todellakaan olleet (eivätkä ole) siperianmongoloidisia N1c- haplotyyppiä edustavia isolaatteja, joita meille tarjotaan valheellisesti originaalisuomalaisina. Näitä ei ole tavattu missään muinaisdna-tutkimuksessa Suomesta tai lähialueilta vielä rautakaudella kauan. Savoa tai savolaisia ei ollut edes olemassa, vaan alue oli arjalais-suomalaisten mv-kulttuuria edustaneiden viikinkien seutua. Soikeat viikinkikupurasoljet etc. selitetään valheellisesti näiden nykypyrkyrien taholta kulttuurilainana ja kieli lainasanoina. Totuus on, että siperianmongoloidilinja on väkisin populaatioon poljettu vasta tsaarinaikaan eikä sillä ole hevonhelttua tekemistä etnokulttuurisen R1a- suomalaisuuden kanssa.

Mikä onkaan ns. suomalaisen yhteiskunnan sivistystaso, kun SUOMALAISUUSKIN nihiloidaan, kastroidaan, väärennetään ja sensuroidaan täällä.

Lisäisin tähän myös ruotsinvallan aikaisen Suomen historian pyyhkimisen. Vanhoissa dokumenteissa viitataan kuningaskuntaan ja kuninkaisiin, jotka valloittajan historiankirjoitus on pyyhkinyt hämäriin. Tämä näkyy edelleen siten, että museoviraston kaivauksia tehdään paljon rannikkokaupungeissa joissa korostetaan ruotsalaista kulttuurivaikutusta. Ei jossain Kainuussa, jonka historiasta emme edelleenkään tiedä mitään, sieltä kyllä harrastajat löytävät hämmästyttäviä esineitä joita siellä "ei pitänyt olla". Lieneekö syy, että muaeoviraston kaivaukset ovat säätiöiden rahojen varassa. Vauraimmat säätiöt ovat ruotsinkielisiä.

Turha syyttää ruotsinkielisyyttä pseudosuomalaisesta älyllisestä ja kulttuurisesta rappiosta. Rannikon ruotsinkielisistä peräti 40% on siperianmongoloideja isälinjoiltaan. Ei unohdeta tässä, että myös äly ja muut henkiset ominaisuudet ovat periytyviä.

Mongoloidiset Museoviraston Hämeen 'asiantuntijat' määrittelivät mm. aryansuomalaisten rautakautiset kalmistot upeine, muotoiltuine hautakivineen jääkauden tekeleiksi ja kirjainkaiverrukset työstöjälkineen toisaalla eroosioksi.

Alueella on myös rekisteröimätön muinaislinna ja hillittömiä muistomonumentteja, megaliitteja, perustuksia jne. Siellä on myös monikymmenmetrinen kallioon veistetty ukkoteeri, muinainen pronssi-rautakautinen kaupunki, temppeli etc.

Tarvitaanko siperianmongoloideja tai muita 'vieraskansoja' ylipäänsä suomalaiseen muinaistutkimukseen miltään osin? Onko näillä edes kykyä, kapasiteettia tai oikeutta määritellä suomalaisuutta tai aryaneurooppalaista kulttuuria/kulttuuriperintöä? Mielestäni ei ole.

Jatkan edelliseen, että tiivistettynä äly ja muut kognitiiviset kyvyt ovat usein kytköksissä myös kulttuuriperimään geeniperimän ohella. Mongolidirotuisilta puuttuu esimerkiksi tietynlaiseen uteliaisuuteen ja uutta luovaan kykyyn yhdistetty alleeli. Selitelläänkin sitten kultuurilainoista ja lainasanoista (toisen kansan kieleen, huom). Kiinassa ollaan hyviä kopioimaan, yhteiskunta on tyrannia.

Meilläkin pitäisi erottaa jotenkin alkuperäissuomalaiset eli varsinaiset suomalaiset omaan autonomiaansa ja toisaalta muut omaan somaliamongoloidiaansa. Itse kyllä näen niin kulttuuriset, henkiset, älylliset kuin muutkin erot aivan liian suurina, että nykyisen kaltaista pakkosietoa voisi jatkaa, varsinkin, kun tosiaankin osa kansasta on se, joka joutuu sietämään ja maksamaan kohtuuttomasti toisten loisiessa ja houriessa milloin mitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suek kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta lopussakaan ei vaikuteta tulleen mihinkään päätelmään siitä millainen on älykäs ihminen. Niin mitä se äly on? Itse oon aatellut älyllä tarkoitettavan kykyä sopeutua ja selvitä. Näin eri lajien älykkyys on pakostikkin erilaista, eihän ihmisen tavalla ajatella ja toimia pärjäisi vaikka kalana, puuna tai länsimainen ihminen vaikka sademetsässä. Mielestäni siis älyn massiivinen moninaisuus on oleellisempaa kuin se onko joku toista älykkäämpi, joka on vaikea todeta ellei kyseessä ole vammainen yksilö.

Ihmiset ei jotenkin tunnu kykenevän hyväksymään ettei ihmisellä ole mitään muista poikkeavan mahtavaa älykkyyttä. Tai muutakaan omiisuutta.. ympäristön tuhoaminen ei sitten ole esimerkki suuresta älykkyydestä.  Muiden lajien älykkyys (ja muut henkiset ominaisuudet tai niiden olomassaolo..) määritelläänkin sen perusteella kuinka ihmisen kaltaista sen toiminta on. 

Ihminen on niinkin ajattelematon että ilmaisee muiden lajien älykkyyttä sen perusteella minkä ikäiset ihmiset pärjäävät ihmisille suunnatuissa testeissä samalla tasolla. Sen sijaan että kehitettäisiin lajien ominaisuudet huomioiden niille edes omat testit. Esimekrkiksi koira on jonkun ikäisen ihmisen lapsen tasolla koska voi oppia niin ja niin monta  ihmisen, siis toisen lajin kielen sanaa. Samalla ihminen vuorostaan miettii osaakohan koira ajatella ja tietääköhän se olevansa meistä erillinen yksilö.. Eikö se koira ole tällöin sen älykkyyttä tutkineita ihmisiä älykkäämpi tässä toisen ymmärryksessä?  Kaikkein tyhmimpinä taidetaan pitää kasveja, tietenkin koska ne eroaa meistä eniten. Tämä ei tietenkään tarkoita että kasvit olisivat tyhmiä. Kyseessä siis vaikuttaisi olevan ihmisen egon pönkittäminen ja pelko siitä ettemme olekkaan erityisiä eliöitä

Myös täällä moni on yhdistänyt älykkyytensä siihen ettei tule toimeen muiden kanssa, muut eivät ehkä ole tarpeeksi älykkäitä häntä ymmärtämään. Kyseessä ei ole vaikka kehnot sosiaaliset taidot, "sosiaalinen älykkyys".  Muiden mollaamista tässä yhteydessä on esiintynyt myös paljon, minusta olisi kehittävämpää yrittää ymmärtää niitä muita ja opetella kommunikoimaan paremmin kuin pitää muita tyhminä kun eivät ymmärrä mitä omassa päässä liikkuu, olettaen että sitä he miettivät.

Myös ne muut voivat pitää hiljaista kaveria älykkäänä olettaen että mietiskelee jotain syvällistä, vaikka voi olla että ei ole vain puhelias. Olemus ratkaisee tässä koetaanko vaitelias ujona vai viisaana.

Moni kertoi kärsivänsä koetun korkean älykkyytensä vuoksi, joka on minusta vähän ristiriitaista. Jos et vaikka saa mieltäsi rauhoittumaan, olisi ehkä älykästä opettaa mielelle rauhoittumista eikä lisätä sitä "piirteet jotka tekevät minusta älykkään"-listaan, se ulkopuolisuuden tunnekkaan siksi että pitää niitä muita tyhminä koska ei ymmärrä heitä ja/tai he eivät ymmärrä itseä ei ole älykkyyttä. Älykkyys on sarja ns.työkaluja joiden avulla ratkaistaan tällaisiakin ongelmia.

Uskon, että älykkäät ovat mainitsemiasi asioita pohtineetkin. Älykäs tuskin helposti jättää pohdintaa tasolle, jossa muut eivät ymmärrä häntä, kyseenalaistamatta ilmiön mekaniikkaa tai pohtimatta siihen ratkaisuja. Usein niitä löytyykin.

Minulla muiden kanssa pärjäämisen kannalta tarkasteltuna hyvät sosiaaliset taidot. Yksi vaatimus tässä kuitenkin on yli muiden ja se on kärsivällisyys. Sitä ei aina ole, mutta tätä ei voi tuoda ilmi, jotta sosiaaliset tilanteet menevät jouhevasti. Kuten kuka vaan, olen välillä väsynyt, turhautunut, epäkiinnostunut. Kärsimätön. On päiviä, jolloin jaksan paremmin selittää niin, että ihan jokainen ymmärtää. Jaksaa olla tuomatta epäjohdonmukaisuuksia esiin liian ponnekkaasti. Ymmärtää muita ymmärtämästä päästyään. Aina ei jaksaisi.

Kyse ei siis ole siitä, etteikö pystyisi tulemaan, tarpeen vaatiessa tai halutessaan, muiden kanssa toimeen. Se onnistuu varsin helposti kokemukseni mukaan. Kyse on siitä että jaksaako, jos itse on aina se, joka sopeutuu ja joustaa. Jos ei jousta omista preferensseistä ja ilmaisee vaikkapa kärsimättömyyden, ollaan kommunikaation ja yhteistyön ongelmissa. Kyllä älykkäät tämän tietävät. Eri asia, miten sen kanssa jaksaa diilata koko elämänsä. Älykkään kannalta vastavuoroisuus ei ole läsnä.

Voisi jopa kuvata, että älykkäät kyllä pystyvät tulemaan toimeen muiden kanssa. Ongelma heillä on se, että muut eivät yhtä paljon halua tai pysty tulemaan toimeen heidän kanssaan (sopeuttamaan itseään välillä älykkään toivomalle keskustelun tai muiden näkökannan huomioimisen tasoille). Ei ole kyse siitä, että muut olisivat liian tyhmiä ymmärtämään älykästä, vaan heillä ei halua tai ymmärrystä. Älykkään aivot ovat erilaiset, ne eroavat normiälykkään aivoista yhtä paljon kuin hyvin matala älyisen. Ei kyse ole mistään valinnasta.

Lopputuloksena kaiken epäkiitollisen turhautumisen jälkeen on sitten näitä kärsimättömyytensä surutta esiin tuovia "epäsosiaalisia" kärttyjä. Ja silloin muut ihmettelevät, onko älykäs kenties (sosiaalisesti) tyhmä? (kun ei jaksa sopeuttaa itseään jatkuvasti ilman vastavuoroisuutta)

Aivan. On liian rasittavaa joustaa aina ja kaikessa, nihiloida itsensä loputtomiin vain ollakseen poliittisesti korrekti, taantumukseen sopeutuvainen, hourailua tieteen nimissä sietävä 'sosiaalinen' koriste.

Tiesittekö, että Suomessa sensuroidaan medioista ja opetuksesta jopa oikeiden, alkuperäisten ns. kalmistokulttuuria edustaneiden muinaissuomenkielisten arjalaisheimojen kuten jäämien ns. rotu ja identiteetti. He, siis suomalaiset eivät todellakaan olleet (eivätkä ole) siperianmongoloidisia N1c- haplotyyppiä edustavia isolaatteja, joita meille tarjotaan valheellisesti originaalisuomalaisina. Näitä ei ole tavattu missään muinaisdna-tutkimuksessa Suomesta tai lähialueilta vielä rautakaudella kauan. Savoa tai savolaisia ei ollut edes olemassa, vaan alue oli arjalais-suomalaisten mv-kulttuuria edustaneiden viikinkien seutua. Soikeat viikinkikupurasoljet etc. selitetään valheellisesti näiden nykypyrkyrien taholta kulttuurilainana ja kieli lainasanoina. Totuus on, että siperianmongoloidilinja on väkisin populaatioon poljettu vasta tsaarinaikaan eikä sillä ole hevonhelttua tekemistä etnokulttuurisen R1a- suomalaisuuden kanssa.

Mikä onkaan ns. suomalaisen yhteiskunnan sivistystaso, kun SUOMALAISUUSKIN nihiloidaan, kastroidaan, väärennetään ja sensuroidaan täällä.

Lisäisin tähän myös ruotsinvallan aikaisen Suomen historian pyyhkimisen. Vanhoissa dokumenteissa viitataan kuningaskuntaan ja kuninkaisiin, jotka valloittajan historiankirjoitus on pyyhkinyt hämäriin. Tämä näkyy edelleen siten, että museoviraston kaivauksia tehdään paljon rannikkokaupungeissa joissa korostetaan ruotsalaista kulttuurivaikutusta. Ei jossain Kainuussa, jonka historiasta emme edelleenkään tiedä mitään, sieltä kyllä harrastajat löytävät hämmästyttäviä esineitä joita siellä "ei pitänyt olla". Lieneekö syy, että muaeoviraston kaivaukset ovat säätiöiden rahojen varassa. Vauraimmat säätiöt ovat ruotsinkielisiä.

Turha syyttää ruotsinkielisyyttä pseudosuomalaisesta älyllisestä ja kulttuurisesta rappiosta. Rannikon ruotsinkielisistä peräti 40% on siperianmongoloideja isälinjoiltaan. Ei unohdeta tässä, että myös äly ja muut henkiset ominaisuudet ovat periytyviä.

Mongoloidiset Museoviraston Hämeen 'asiantuntijat' määrittelivät mm. aryansuomalaisten rautakautiset kalmistot upeine, muotoiltuine hautakivineen jääkauden tekeleiksi ja kirjainkaiverrukset työstöjälkineen toisaalla eroosioksi.

Alueella on myös rekisteröimätön muinaislinna ja hillittömiä muistomonumentteja, megaliitteja, perustuksia jne. Siellä on myös monikymmenmetrinen kallioon veistetty ukkoteeri, muinainen pronssi-rautakautinen kaupunki, temppeli etc.

Tarvitaanko siperianmongoloideja tai muita 'vieraskansoja' ylipäänsä suomalaiseen muinaistutkimukseen miltään osin? Onko näillä edes kykyä, kapasiteettia tai oikeutta määritellä suomalaisuutta tai aryaneurooppalaista kulttuuria/kulttuuriperintöä? Mielestäni ei ole.

Jatkan edelliseen, että tiivistettynä äly ja muut kognitiiviset kyvyt ovat usein kytköksissä myös kulttuuriperimään geeniperimän ohella. Mongolidirotuisilta puuttuu esimerkiksi tietynlaiseen uteliaisuuteen ja uutta luovaan kykyyn yhdistetty alleeli. Selitelläänkin sitten kultuurilainoista ja lainasanoista (toisen kansan kieleen, huom). Kiinassa ollaan hyviä kopioimaan, yhteiskunta on tyrannia.

Meilläkin pitäisi erottaa jotenkin alkuperäissuomalaiset eli varsinaiset suomalaiset omaan autonomiaansa ja toisaalta muut omaan somaliamongoloidiaansa. Itse kyllä näen niin kulttuuriset, henkiset, älylliset kuin muutkin erot aivan liian suurina, että nykyisen kaltaista pakkosietoa voisi jatkaa, varsinkin, kun tosiaankin osa kansasta on se, joka joutuu sietämään ja maksamaan kohtuuttomasti toisten loisiessa ja houriessa milloin mitäkin.

Tämä on kyllä todella mielenkiintoista. En tiedä mihin uskoa, ja mitä saa ajatella. Olenkin tyhmä ja salaliitot kiinnostavat. Olisi kiva jos joku viisas tulisi kertomaan, saako rotuihin uskoa vai ei.

-beirut

Älykkyys ja ratkaisukeskeisyys auttaa kyllä monesti elämän mutkissa, mutta todella kunnioitettavaa ja tavoittelemisen arvoista on sydämen sivistys.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ja ratkaisukeskeisyys auttaa kyllä monesti elämän mutkissa, mutta todella kunnioitettavaa ja tavoittelemisen arvoista on sydämen sivistys.

No niin!

Uskomatonta että päästiin tässä poikkeuksellisessa ketjussa melkein 80 sivulle, ilman että kukaan mainitsee "sydämen sivistystä"!

Yleensä se on älykkyysketjuissa heti ensimmäisenä mainittu.

Pureudutaanko nyt tähän sydämen sivistykseen? Ilman sarvia ja hampaita?

Jännittää mitä oikeasti älykkäät ovat tuosta sanahirviöstä mieltä?

Löytyykö sydämensivistyneitä oikeasti älykkäitä, vai äityykö tästä joku kakan heittely maraton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ja ratkaisukeskeisyys auttaa kyllä monesti elämän mutkissa, mutta todella kunnioitettavaa ja tavoittelemisen arvoista on sydämen sivistys.

No niin!

Uskomatonta että päästiin tässä poikkeuksellisessa ketjussa melkein 80 sivulle, ilman että kukaan mainitsee "sydämen sivistystä"!

Yleensä se on älykkyysketjuissa heti ensimmäisenä mainittu.

Pureudutaanko nyt tähän sydämen sivistykseen? Ilman sarvia ja hampaita?

Jännittää mitä oikeasti älykkäät ovat tuosta sanahirviöstä mieltä?

Löytyykö sydämensivistyneitä oikeasti älykkäitä, vai äityykö tästä joku kakan heittely maraton?

Kuules yhdyssanahirviö, se on kakanheittelymaraton.