Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Tälle viisu-ukolle haluan kertoa, että kyllä sinäkin voit keskustella ihan koulutetun asiantuntijan kanssa persoonallisuuksistasi. Heidän ammattinimike on psykiatri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli muuten iltapsaskassa juttu aphantasiasta. Hyvin jännä, kun pari päivää sitten tiputin sanan tähän ketjuun.
Ihan siksi vain jätin käsitteen tänne, kun ajattelin sen vähän liittyvän tuohon maailman havainnoitiin.
Afantasia liittyne mitenkään älykkyyteen sinänsä, vaan on mielenkiintoinen ilmiö sinänsä. Ihmiset eivät ole edes tajunneet kuinka poikkeavasti keskenään hahmottavat maailmaa ja kokevat sen.
Minulle on aina ollut ihan yliluonnollisia kaikki ihmiset keillä on mielikuvia. Luulin koko ikäni että mielikuvia näkevät vain ns. selvänäkijät ja ilmiö on yliluonnollinen.
Yllätys oli ihan käsittämätön kun tajusin että melkein jokainen näkee "kuvia".
-beirut
Itselläni niin täydellinen afantasia, etten näe edes unia kuvallisena. Niissä on vain tekstimuotoinen kerronta, kuin joku lukisi kirjaa ääneen. En myöskään pysty muistamaan visuaalisesti, eli esim. oman työmatkani näen uutena joka aamu. En silti eksy, koska osaan tallentaa mieleeni tekstiselityksinä reittejä ja kuvauksia.
Jonkinlaiinen neurologinen häiriöhän tämä on, mutta ei onneksi tosiaan vaikuta älykkyysosamäärään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli muuten iltapsaskassa juttu aphantasiasta. Hyvin jännä, kun pari päivää sitten tiputin sanan tähän ketjuun.
Ihan siksi vain jätin käsitteen tänne, kun ajattelin sen vähän liittyvän tuohon maailman havainnoitiin.
Afantasia liittyne mitenkään älykkyyteen sinänsä, vaan on mielenkiintoinen ilmiö sinänsä. Ihmiset eivät ole edes tajunneet kuinka poikkeavasti keskenään hahmottavat maailmaa ja kokevat sen.
Minulle on aina ollut ihan yliluonnollisia kaikki ihmiset keillä on mielikuvia. Luulin koko ikäni että mielikuvia näkevät vain ns. selvänäkijät ja ilmiö on yliluonnollinen.
Yllätys oli ihan käsittämätön kun tajusin että melkein jokainen näkee "kuvia".
-beirut
Itselläni niin täydellinen afantasia, etten näe edes unia kuvallisena. Niissä on vain tekstimuotoinen kerronta, kuin joku lukisi kirjaa ääneen. En myöskään pysty muistamaan visuaalisesti, eli esim. oman työmatkani näen uutena joka aamu. En silti eksy, koska osaan tallentaa mieleeni tekstiselityksinä reittejä ja kuvauksia.
Jonkinlaiinen neurologinen häiriöhän tämä on, mutta ei onneksi tosiaan vaikuta älykkyysosamäärään.
Edes normaalisti visuaalinen kuvittelu ei ole yksinkertainen asia. Musiikillisen teeman tai melodian saan soimaan päässäni varsin aidonkuuloisesti. Miettiessäni esimerkiksi kotitaloni ulkonäköä tunne on toinen. Voin keskittyä yksityiskohtaan, esimerkiksi seinien väriin. Tällöin saan visuaalisen välähdyksen kotitalostani, mutta se jää auttamatta oikeaa näkemistä laimeammaksi ja jollain tapaa erilaiseksi. Sama koskee unia. Niissä on paljon visuaalisuutta ja näkemistä, mutta ne ovat kovin toisenlaisia kuin elävässä elämässä. Sanoisin, että kokoelma visuaalisia yksityiskohtia, joista puuttuu oikean maailman monimutkaisuus ja eläväisyys.
Vierailija kirjoitti:
No minä luen vauvapalstaa. Teen täällä havaintoja aamusta iltaan. Tunnen itseni oikein älykkääksi.
🎶🎶. 💃🏼. 🎶🎶
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli muuten iltapsaskassa juttu aphantasiasta. Hyvin jännä, kun pari päivää sitten tiputin sanan tähän ketjuun.
Ihan siksi vain jätin käsitteen tänne, kun ajattelin sen vähän liittyvän tuohon maailman havainnoitiin.
Afantasia liittyne mitenkään älykkyyteen sinänsä, vaan on mielenkiintoinen ilmiö sinänsä. Ihmiset eivät ole edes tajunneet kuinka poikkeavasti keskenään hahmottavat maailmaa ja kokevat sen.
Minulle on aina ollut ihan yliluonnollisia kaikki ihmiset keillä on mielikuvia. Luulin koko ikäni että mielikuvia näkevät vain ns. selvänäkijät ja ilmiö on yliluonnollinen.
Yllätys oli ihan käsittämätön kun tajusin että melkein jokainen näkee "kuvia".
-beirut
Tuli mieleen jo kun aiemmin mainitsit termin täällä. Monet älykkäät ovat kuvanneet, että ovat "edellä" ilmiöiden ja asioiden pohdinnassa, etsivät ja löytävät tietoa hyvin laajasti. Minäkin olin jo vuosia sitten tutustunut ilmiöön, koska pohdin mielikuvitusta ja sen vaikutusta maailman havainnointiin. Jo 20 vuotta sitten pohdittiin ystävän kanssa, kuinka visuaalisuus eroaa henkilöstä toiseen, mitä voi nähdä esimerkiksi unissa, herättääkö musiikki visuaalisia mielikuvia ja mistä mielikuvat syntyvät.
Kuitenkin. Tuntuu, että ero asioiden pohdinnassa fiksumman ja ei niin fiksun välillä tulee abstraktissa ajattelussa, kuinka paljon pohtii asioita, jotka eivät suoraan kosketa itseä, tai joihin ei ole tuntumaa omakohtaisuuden vuoksi. Ihan siksi että on utelias tai että on kiinnostunut "todellisuudesta", ei vain omasta vinkkelistään. Tämä sitten näkyy edellä olemisena, tietää monesta asiasta yhtä sun toista, vaikka niihin ei olisi ollut mitään erityistä syytä perehtyä ja tätä voi hyödyntää eri tilanteissa. Siihen vielä lisättynä intuititio ja yhdistelyn taito, niin monesti tuntuu että on jo juossut maratonin kun muut vasta opettelevat kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli muuten iltapsaskassa juttu aphantasiasta. Hyvin jännä, kun pari päivää sitten tiputin sanan tähän ketjuun.
Ihan siksi vain jätin käsitteen tänne, kun ajattelin sen vähän liittyvän tuohon maailman havainnoitiin.
Afantasia liittyne mitenkään älykkyyteen sinänsä, vaan on mielenkiintoinen ilmiö sinänsä. Ihmiset eivät ole edes tajunneet kuinka poikkeavasti keskenään hahmottavat maailmaa ja kokevat sen.
Minulle on aina ollut ihan yliluonnollisia kaikki ihmiset keillä on mielikuvia. Luulin koko ikäni että mielikuvia näkevät vain ns. selvänäkijät ja ilmiö on yliluonnollinen.
Yllätys oli ihan käsittämätön kun tajusin että melkein jokainen näkee "kuvia".
-beirut
Tuli mieleen jo kun aiemmin mainitsit termin täällä. Monet älykkäät ovat kuvanneet, että ovat "edellä" ilmiöiden ja asioiden pohdinnassa, etsivät ja löytävät tietoa hyvin laajasti. Minäkin olin jo vuosia sitten tutustunut ilmiöön, koska pohdin mielikuvitusta ja sen vaikutusta maailman havainnointiin. Jo 20 vuotta sitten pohdittiin ystävän kanssa, kuinka visuaalisuus eroaa henkilöstä toiseen, mitä voi nähdä esimerkiksi unissa, herättääkö musiikki visuaalisia mielikuvia ja mistä mielikuvat syntyvät.
Kuitenkin. Tuntuu, että ero asioiden pohdinnassa fiksumman ja ei niin fiksun välillä tulee abstraktissa ajattelussa, kuinka paljon pohtii asioita, jotka eivät suoraan kosketa itseä, tai joihin ei ole tuntumaa omakohtaisuuden vuoksi. Ihan siksi että on utelias tai että on kiinnostunut "todellisuudesta", ei vain omasta vinkkelistään. Tämä sitten näkyy edellä olemisena, tietää monesta asiasta yhtä sun toista, vaikka niihin ei olisi ollut mitään erityistä syytä perehtyä ja tätä voi hyödyntää eri tilanteissa. Siihen vielä lisättynä intuititio ja yhdistelyn taito, niin monesti tuntuu että on jo juossut maratonin kun muut vasta opettelevat kävelemään.
Ja sama myös jos törmää ongelmaan tai ilmiöön, joka on kaikille siinä tilanteessa uusi ja tätä lähdetään selvittämään. Ei taaskaan ole montaakaan ihmistä, jonka kanssa sitä voisi pohtia reaaliajassa. Kun itse on löytänyt perusteet, syyt ja seurakset, sekä mahdolliset edut ja haitat, opettelevat muut vasta tavaamaan. Sitten täytyy vain odottaa. Koska jostain syystä ihmiset eivät halua ottaa ratkaisuakaan vastaan, jos se ei _heille_ näyttäydy mahdollisena. Ja toisaalta itse ei pysty vertaisarvioimaan omia pohdintoja, joten nekin jäävät vain mahdollisiksi ratkaisuiksi. Yleensä sitten näyttäytyy että muut päätyvät samaan, kunhan aikaa on kulunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli muuten iltapsaskassa juttu aphantasiasta. Hyvin jännä, kun pari päivää sitten tiputin sanan tähän ketjuun.
Ihan siksi vain jätin käsitteen tänne, kun ajattelin sen vähän liittyvän tuohon maailman havainnoitiin.
Afantasia liittyne mitenkään älykkyyteen sinänsä, vaan on mielenkiintoinen ilmiö sinänsä. Ihmiset eivät ole edes tajunneet kuinka poikkeavasti keskenään hahmottavat maailmaa ja kokevat sen.
Minulle on aina ollut ihan yliluonnollisia kaikki ihmiset keillä on mielikuvia. Luulin koko ikäni että mielikuvia näkevät vain ns. selvänäkijät ja ilmiö on yliluonnollinen.
Yllätys oli ihan käsittämätön kun tajusin että melkein jokainen näkee "kuvia".
-beirut
Tuli mieleen jo kun aiemmin mainitsit termin täällä. Monet älykkäät ovat kuvanneet, että ovat "edellä" ilmiöiden ja asioiden pohdinnassa, etsivät ja löytävät tietoa hyvin laajasti. Minäkin olin jo vuosia sitten tutustunut ilmiöön, koska pohdin mielikuvitusta ja sen vaikutusta maailman havainnointiin. Jo 20 vuotta sitten pohdittiin ystävän kanssa, kuinka visuaalisuus eroaa henkilöstä toiseen, mitä voi nähdä esimerkiksi unissa, herättääkö musiikki visuaalisia mielikuvia ja mistä mielikuvat syntyvät.
Kuitenkin. Tuntuu, että ero asioiden pohdinnassa fiksumman ja ei niin fiksun välillä tulee abstraktissa ajattelussa, kuinka paljon pohtii asioita, jotka eivät suoraan kosketa itseä, tai joihin ei ole tuntumaa omakohtaisuuden vuoksi. Ihan siksi että on utelias tai että on kiinnostunut "todellisuudesta", ei vain omasta vinkkelistään. Tämä sitten näkyy edellä olemisena, tietää monesta asiasta yhtä sun toista, vaikka niihin ei olisi ollut mitään erityistä syytä perehtyä ja tätä voi hyödyntää eri tilanteissa. Siihen vielä lisättynä intuititio ja yhdistelyn taito, niin monesti tuntuu että on jo juossut maratonin kun muut vasta opettelevat kävelemään.
Ja sama myös jos törmää ongelmaan tai ilmiöön, joka on kaikille siinä tilanteessa uusi ja tätä lähdetään selvittämään. Ei taaskaan ole montaakaan ihmistä, jonka kanssa sitä voisi pohtia reaaliajassa. Kun itse on löytänyt perusteet, syyt ja seurakset, sekä mahdolliset edut ja haitat, opettelevat muut vasta tavaamaan. Sitten täytyy vain odottaa. Koska jostain syystä ihmiset eivät halua ottaa ratkaisuakaan vastaan, jos se ei _heille_ näyttäydy mahdollisena. Ja toisaalta itse ei pysty vertaisarvioimaan omia pohdintoja, joten nekin jäävät vain mahdollisiksi ratkaisuiksi. Yleensä sitten näyttäytyy että muut päätyvät samaan, kunhan aikaa on kulunut.
Ja tämä itseasiassa varmaan selittää haluttomuuden keskusteluun muiden kanssa. Tuntuu kuin kaikki tapahtuisi hidastetussa filmissä (sori aphantistikot). Muiden päätelmiin voisi sanoa, "ei, tuosta seuraisi se ja se ongelma, ei, tuo ei toimisi pitkässä juoksussa, koska..." mutta sitten kuluu TAAS loputtomasti aikaa kun muut miettivät näitä uusia ajatuskuvioita "ahaa okei, jos A niin B" ja niin edelleen. Ja itse olet jo seuraavan asian kimpussa, heippa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tiedä älykkyysosamäärääni, mutta olettaisin olevani keskivertoa älykkäämpi, koska yleensö hoksaan osaan asioita paljon nopeammin ja pidemmälle kuin ympäristöni ihmiset.
Se, missä koen ajattelutapani eroavan monen muun ajattelusta on tapani hakea lainalaisuuksia ja selityksiä. Miksi jokin arkinen asia on kuten on, millä logiikalla se on sitä ja mitä siitä seuraa. Asiat eivät siten siis vain sattumalta OLE, vaan niissä näkyy loogisia asioita.
En koe, että ihmisviha - joista moni alkupään kommentoija kertoo - olisi älykkyyden merkki. Ihmisillä on hyveitä ja paheita molempia, ja inhimillisyyteen kuuluu itsekkyyttä, mutta myös pyyteettömyyttä. Ihmisvihassa on minusta kyse enemmänkin perusluonteeseen kuuluvasta optimismista tai pessimismistä. Siis siitä kuuluisasta "lasi on joko puolitäysi tai puolityhjä". Ei minusta ole sen kamalampaa, että ihminen pyrkii varmistamaan oman ja lähimmäistensä hyvinvoinnin haalimalla itselleen mammonaa ja hyvää elämää KUIN se, että eläimet tekevät sitä samaa, pyrkivät saalistamaan ruokaa ja lisääntymään. Ihmisen itsekkyys on eloonjäämisviettiä ja siksi sitä on vähän ... anteeksi nyt vaan... tyhmää paheksua. Yhteiskunnan tehtävä on sitten varmistaa, että jonkun ahneus ei kavenna toisten mahdollisuutta elää.
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä älykkyysosamäärääni, mutta olettaisin olevani keskivertoa älykkäämpi, koska yleensö hoksaan osaan asioita paljon nopeammin ja pidemmälle kuin ympäristöni ihmiset.
Se, missä koen ajattelutapani eroavan monen muun ajattelusta on tapani hakea lainalaisuuksia ja selityksiä. Miksi jokin arkinen asia on kuten on, millä logiikalla se on sitä ja mitä siitä seuraa. Asiat eivät siten siis vain sattumalta OLE, vaan niissä näkyy loogisia asioita.
En koe, että ihmisviha - joista moni alkupään kommentoija kertoo - olisi älykkyyden merkki. Ihmisillä on hyveitä ja paheita molempia, ja inhimillisyyteen kuuluu itsekkyyttä, mutta myös pyyteettömyyttä. Ihmisvihassa on minusta kyse enemmänkin perusluonteeseen kuuluvasta optimismista tai pessimismistä. Siis siitä kuuluisasta "lasi on joko puolitäysi tai puolityhjä". Ei minusta ole sen kamalampaa, että ihminen pyrkii varmistamaan oman ja lähimmäistensä hyvinvoinnin haalimalla itselleen mammonaa ja hyvää elämää KUIN se, että eläimet tekevät sitä samaa, pyrkivät saalistamaan ruokaa ja lisääntymään. Ihmisen itsekkyys on eloonjäämisviettiä ja siksi sitä on vähän ... anteeksi nyt vaan... tyhmää paheksua. Yhteiskunnan tehtävä on sitten varmistaa, että jonkun ahneus ei kavenna toisten mahdollisuutta elää.
Itse olen eri mieltä ihan logiikan kannalta. Koska ihmisillä on periaatteessa älyllistä kapasiteettia kyseenalaistaa viettien vaikutus sellaisenaan, kuten muutkin ilmiöt, on mielestäni logiikan kannalta vaikea perustella, miksi juuri jonkun tietyn henkilön (itsen tai oman sukuhaaran) selviytyminen olisi merkityksellisempää, kuin jonkun toisen. Tätähän joskus yritetään perustella vaikkapa rodulla, älyllä, jollain muulla keksityllä ylivertaisuudella itselle, mutta ne eivät sinänsä ole vedenpitäviä. Siinä nimenomaan unohdetaan sattuma (omaatko resursseja enemmän siitä syystä, että olet oikeasti ylivertaisempi, vai ovatko muut seikat, ennen ja jälkeen, vaikuttaneet lopputulokseen sinua itseäsi enemmän). Ajatusvirhe siinä on myös kyvyttömyys ennustaa lopputulosta; onko tosiallisesti parempi miltä kannalta vaan, että juuri minä selviän, vaikkapa naapuriin verrattuna.
Jos ajatellaan, että vietit olisivat suurin ja itsestäänselvä voima joka meitä ajaa, kuka olisi keksinyt sen yhteiskunnan, jossa viettien vaikutusta rajoitetaan ja miksi? Jos joku kyseenalaistaa, eikö ihanne silloin ole, että joko kaikki, tai vastaavasti ei kukaan, kyseenalaistaa? Onko puhdasta logiikkaa se, että logiikasta luovutaan silloin, kun se ei omaan agendaan sovi? Inhimillistä, kyllä, mutta ei loogista.
Sitten taas on outoa samassa lauseessa vedota sekä inhimillisyyteen, että siihen, että olemme kuitenkin vain eläimiä. Jos olemme viettien vietävissä olevia eläimiä, on resurssien haalijan turha moittia varasta, joka pyrkii resurssinsa väkivalloin anastamaan. Eläinten maailmassa ei ole moraalisia valintoja, tappaa voi surutta. Tältä kannalta yhteiskunta voitaisiin normeineen ja moraaleineen hyljätä turhana logiikan vastaisena hidasteena selviytymisen tiellä ja tässä maailmassa oikeasti selviytymiskykyisin jatkaisi. Että kummin oli? Paheksunta ja moraaliset ongelmat syntyvät siitä, että osa kannattaa ihmisyyttä ja osa eläimellisyyttä. Paheksun ahneutta niin kauan, kun ahneet ja itsekkäät eivät oikeasti joudu, kiitos yhteiskunnan, testaamaan oikeutustaan ahneuteen (selviytymiseensä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh huh taas. Vauvapalstalla taas 75 sivua "oikeasti älykkäiden" keskustelua. Erittäin todennäköistä että prosenttijengi tänne kokoontuisi. Onko vaikeaa myöntää itselle että ihan taviksia olette? Tämän keskustelun anti ei älykkyydellään vakuuta.
Vierailija kirjoitti:
No huh huh taas. Vauvapalstalla taas 75 sivua "oikeasti älykkäiden" keskustelua. Erittäin todennäköistä että prosenttijengi tänne kokoontuisi. Onko vaikeaa myöntää itselle että ihan taviksia olette? Tämän keskustelun anti ei älykkyydellään vakuuta.
Tulithan sinäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä älykkyysosamäärääni, mutta olettaisin olevani keskivertoa älykkäämpi, koska yleensö hoksaan osaan asioita paljon nopeammin ja pidemmälle kuin ympäristöni ihmiset.
Se, missä koen ajattelutapani eroavan monen muun ajattelusta on tapani hakea lainalaisuuksia ja selityksiä. Miksi jokin arkinen asia on kuten on, millä logiikalla se on sitä ja mitä siitä seuraa. Asiat eivät siten siis vain sattumalta OLE, vaan niissä näkyy loogisia asioita.
En koe, että ihmisviha - joista moni alkupään kommentoija kertoo - olisi älykkyyden merkki. Ihmisillä on hyveitä ja paheita molempia, ja inhimillisyyteen kuuluu itsekkyyttä, mutta myös pyyteettömyyttä. Ihmisvihassa on minusta kyse enemmänkin perusluonteeseen kuuluvasta optimismista tai pessimismistä. Siis siitä kuuluisasta "lasi on joko puolitäysi tai puolityhjä". Ei minusta ole sen kamalampaa, että ihminen pyrkii varmistamaan oman ja lähimmäistensä hyvinvoinnin haalimalla itselleen mammonaa ja hyvää elämää KUIN se, että eläimet tekevät sitä samaa, pyrkivät saalistamaan ruokaa ja lisääntymään. Ihmisen itsekkyys on eloonjäämisviettiä ja siksi sitä on vähän ... anteeksi nyt vaan... tyhmää paheksua. Yhteiskunnan tehtävä on sitten varmistaa, että jonkun ahneus ei kavenna toisten mahdollisuutta elää.
Itse olen eri mieltä ihan logiikan kannalta. Koska ihmisillä on periaatteessa älyllistä kapasiteettia kyseenalaistaa viettien vaikutus sellaisenaan, kuten muutkin ilmiöt, on mielestäni logiikan kannalta vaikea perustella, miksi juuri jonkun tietyn henkilön (itsen tai oman sukuhaaran) selviytyminen olisi merkityksellisempää, kuin jonkun toisen. Tätähän joskus yritetään perustella vaikkapa rodulla, älyllä, jollain muulla keksityllä ylivertaisuudella itselle, mutta ne eivät sinänsä ole vedenpitäviä. Siinä nimenomaan unohdetaan sattuma (omaatko resursseja enemmän siitä syystä, että olet oikeasti ylivertaisempi, vai ovatko muut seikat, ennen ja jälkeen, vaikuttaneet lopputulokseen sinua itseäsi enemmän). Ajatusvirhe siinä on myös kyvyttömyys ennustaa lopputulosta; onko tosiallisesti parempi miltä kannalta vaan, että juuri minä selviän, vaikkapa naapuriin verrattuna.
Jos ajatellaan, että vietit olisivat suurin ja itsestäänselvä voima joka meitä ajaa, kuka olisi keksinyt sen yhteiskunnan, jossa viettien vaikutusta rajoitetaan ja miksi? Jos joku kyseenalaistaa, eikö ihanne silloin ole, että joko kaikki, tai vastaavasti ei kukaan, kyseenalaistaa? Onko puhdasta logiikkaa se, että logiikasta luovutaan silloin, kun se ei omaan agendaan sovi? Inhimillistä, kyllä, mutta ei loogista.
Sitten taas on outoa samassa lauseessa vedota sekä inhimillisyyteen, että siihen, että olemme kuitenkin vain eläimiä. Jos olemme viettien vietävissä olevia eläimiä, on resurssien haalijan turha moittia varasta, joka pyrkii resurssinsa väkivalloin anastamaan. Eläinten maailmassa ei ole moraalisia valintoja, tappaa voi surutta. Tältä kannalta yhteiskunta voitaisiin normeineen ja moraaleineen hyljätä turhana logiikan vastaisena hidasteena selviytymisen tiellä ja tässä maailmassa oikeasti selviytymiskykyisin jatkaisi. Että kummin oli? Paheksunta ja moraaliset ongelmat syntyvät siitä, että osa kannattaa ihmisyyttä ja osa eläimellisyyttä. Paheksun ahneutta niin kauan, kun ahneet ja itsekkäät eivät oikeasti joudu, kiitos yhteiskunnan, testaamaan oikeutustaan ahneuteen (selviytymiseensä).
Nää. Ei ihminen halua elää sen takia, että olisi jotenkin ihmiskunnalle hyödyksi tai tärkeää juuri hänen olemassaolonsa. Vaan ihminen haluaa elää ihan sillä samalla eloonjäämisvietillä millä eläimetkin.
Se, miten ihminen käyttäytyy tuon perusvietin takia on se inhimillinen puoli siinä. Ihminen kykenee epäitsekkääseen toimintaankin, siis sellaiseen, josta ei ole hänelle hyötyä, vaan haittaa. Se on se inhimillisyys siinä.
Eikä siinä ole loogista ristiriitaa oikeasti. Se, ettei yhden tai muutaman sallita ahnehtia muiden kustannuksella, on kokonaisuudessaan ihmiskunnan elinehto. Yhteisillä päätöksillä on kyetty rajoittamaan riistoa ja tuhoamista, ja siitä me hyödymme kaikki. Yhteiskuntasopimus hyödyttää ihmislajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli muuten iltapsaskassa juttu aphantasiasta. Hyvin jännä, kun pari päivää sitten tiputin sanan tähän ketjuun.
Ihan siksi vain jätin käsitteen tänne, kun ajattelin sen vähän liittyvän tuohon maailman havainnoitiin.
Afantasia liittyne mitenkään älykkyyteen sinänsä, vaan on mielenkiintoinen ilmiö sinänsä. Ihmiset eivät ole edes tajunneet kuinka poikkeavasti keskenään hahmottavat maailmaa ja kokevat sen.
Minulle on aina ollut ihan yliluonnollisia kaikki ihmiset keillä on mielikuvia. Luulin koko ikäni että mielikuvia näkevät vain ns. selvänäkijät ja ilmiö on yliluonnollinen.
Yllätys oli ihan käsittämätön kun tajusin että melkein jokainen näkee "kuvia".
-beirut
Tuli mieleen jo kun aiemmin mainitsit termin täällä. Monet älykkäät ovat kuvanneet, että ovat "edellä" ilmiöiden ja asioiden pohdinnassa, etsivät ja löytävät tietoa hyvin laajasti. Minäkin olin jo vuosia sitten tutustunut ilmiöön, koska pohdin mielikuvitusta ja sen vaikutusta maailman havainnointiin. Jo 20 vuotta sitten pohdittiin ystävän kanssa, kuinka visuaalisuus eroaa henkilöstä toiseen, mitä voi nähdä esimerkiksi unissa, herättääkö musiikki visuaalisia mielikuvia ja mistä mielikuvat syntyvät.
Kuitenkin. Tuntuu, että ero asioiden pohdinnassa fiksumman ja ei niin fiksun välillä tulee abstraktissa ajattelussa, kuinka paljon pohtii asioita, jotka eivät suoraan kosketa itseä, tai joihin ei ole tuntumaa omakohtaisuuden vuoksi. Ihan siksi että on utelias tai että on kiinnostunut "todellisuudesta", ei vain omasta vinkkelistään. Tämä sitten näkyy edellä olemisena, tietää monesta asiasta yhtä sun toista, vaikka niihin ei olisi ollut mitään erityistä syytä perehtyä ja tätä voi hyödyntää eri tilanteissa. Siihen vielä lisättynä intuititio ja yhdistelyn taito, niin monesti tuntuu että on jo juossut maratonin kun muut vasta opettelevat kävelemään.
Ja sama myös jos törmää ongelmaan tai ilmiöön, joka on kaikille siinä tilanteessa uusi ja tätä lähdetään selvittämään. Ei taaskaan ole montaakaan ihmistä, jonka kanssa sitä voisi pohtia reaaliajassa. Kun itse on löytänyt perusteet, syyt ja seurakset, sekä mahdolliset edut ja haitat, opettelevat muut vasta tavaamaan. Sitten täytyy vain odottaa. Koska jostain syystä ihmiset eivät halua ottaa ratkaisuakaan vastaan, jos se ei _heille_ näyttäydy mahdollisena. Ja toisaalta itse ei pysty vertaisarvioimaan omia pohdintoja, joten nekin jäävät vain mahdollisiksi ratkaisuiksi. Yleensä sitten näyttäytyy että muut päätyvät samaan, kunhan aikaa on kulunut.
Ja tämä itseasiassa varmaan selittää haluttomuuden keskusteluun muiden kanssa. Tuntuu kuin kaikki tapahtuisi hidastetussa filmissä (sori aphantistikot). Muiden päätelmiin voisi sanoa, "ei, tuosta seuraisi se ja se ongelma, ei, tuo ei toimisi pitkässä juoksussa, koska..." mutta sitten kuluu TAAS loputtomasti aikaa kun muut miettivät näitä uusia ajatuskuvioita "ahaa okei, jos A niin B" ja niin edelleen. Ja itse olet jo seuraavan asian kimpussa, heippa!
Turhaan pyytetelet anteeksi meiltä "aphantistikoilta" hitauttamme =D
Meidänhän se tässä pitäisi sinulta anteeksi pyytää.
Tiesit siis että osa ihmisitä ei nää mitään visuaalisia mielikuvia jo 20 vuotta sitten?
Hatun noston arvoinen paikka sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä älykkyysosamäärääni, mutta olettaisin olevani keskivertoa älykkäämpi, koska yleensö hoksaan osaan asioita paljon nopeammin ja pidemmälle kuin ympäristöni ihmiset.
Se, missä koen ajattelutapani eroavan monen muun ajattelusta on tapani hakea lainalaisuuksia ja selityksiä. Miksi jokin arkinen asia on kuten on, millä logiikalla se on sitä ja mitä siitä seuraa. Asiat eivät siten siis vain sattumalta OLE, vaan niissä näkyy loogisia asioita.
En koe, että ihmisviha - joista moni alkupään kommentoija kertoo - olisi älykkyyden merkki. Ihmisillä on hyveitä ja paheita molempia, ja inhimillisyyteen kuuluu itsekkyyttä, mutta myös pyyteettömyyttä. Ihmisvihassa on minusta kyse enemmänkin perusluonteeseen kuuluvasta optimismista tai pessimismistä. Siis siitä kuuluisasta "lasi on joko puolitäysi tai puolityhjä". Ei minusta ole sen kamalampaa, että ihminen pyrkii varmistamaan oman ja lähimmäistensä hyvinvoinnin haalimalla itselleen mammonaa ja hyvää elämää KUIN se, että eläimet tekevät sitä samaa, pyrkivät saalistamaan ruokaa ja lisääntymään. Ihmisen itsekkyys on eloonjäämisviettiä ja siksi sitä on vähän ... anteeksi nyt vaan... tyhmää paheksua. Yhteiskunnan tehtävä on sitten varmistaa, että jonkun ahneus ei kavenna toisten mahdollisuutta elää.
Itse olen eri mieltä ihan logiikan kannalta. Koska ihmisillä on periaatteessa älyllistä kapasiteettia kyseenalaistaa viettien vaikutus sellaisenaan, kuten muutkin ilmiöt, on mielestäni logiikan kannalta vaikea perustella, miksi juuri jonkun tietyn henkilön (itsen tai oman sukuhaaran) selviytyminen olisi merkityksellisempää, kuin jonkun toisen. Tätähän joskus yritetään perustella vaikkapa rodulla, älyllä, jollain muulla keksityllä ylivertaisuudella itselle, mutta ne eivät sinänsä ole vedenpitäviä. Siinä nimenomaan unohdetaan sattuma (omaatko resursseja enemmän siitä syystä, että olet oikeasti ylivertaisempi, vai ovatko muut seikat, ennen ja jälkeen, vaikuttaneet lopputulokseen sinua itseäsi enemmän). Ajatusvirhe siinä on myös kyvyttömyys ennustaa lopputulosta; onko tosiallisesti parempi miltä kannalta vaan, että juuri minä selviän, vaikkapa naapuriin verrattuna.
Jos ajatellaan, että vietit olisivat suurin ja itsestäänselvä voima joka meitä ajaa, kuka olisi keksinyt sen yhteiskunnan, jossa viettien vaikutusta rajoitetaan ja miksi? Jos joku kyseenalaistaa, eikö ihanne silloin ole, että joko kaikki, tai vastaavasti ei kukaan, kyseenalaistaa? Onko puhdasta logiikkaa se, että logiikasta luovutaan silloin, kun se ei omaan agendaan sovi? Inhimillistä, kyllä, mutta ei loogista.
Sitten taas on outoa samassa lauseessa vedota sekä inhimillisyyteen, että siihen, että olemme kuitenkin vain eläimiä. Jos olemme viettien vietävissä olevia eläimiä, on resurssien haalijan turha moittia varasta, joka pyrkii resurssinsa väkivalloin anastamaan. Eläinten maailmassa ei ole moraalisia valintoja, tappaa voi surutta. Tältä kannalta yhteiskunta voitaisiin normeineen ja moraaleineen hyljätä turhana logiikan vastaisena hidasteena selviytymisen tiellä ja tässä maailmassa oikeasti selviytymiskykyisin jatkaisi. Että kummin oli? Paheksunta ja moraaliset ongelmat syntyvät siitä, että osa kannattaa ihmisyyttä ja osa eläimellisyyttä. Paheksun ahneutta niin kauan, kun ahneet ja itsekkäät eivät oikeasti joudu, kiitos yhteiskunnan, testaamaan oikeutustaan ahneuteen (selviytymiseensä).
Nää. Ei ihminen halua elää sen takia, että olisi jotenkin ihmiskunnalle hyödyksi tai tärkeää juuri hänen olemassaolonsa. Vaan ihminen haluaa elää ihan sillä samalla eloonjäämisvietillä millä eläimetkin.
Se, miten ihminen käyttäytyy tuon perusvietin takia on se inhimillinen puoli siinä. Ihminen kykenee epäitsekkääseen toimintaankin, siis sellaiseen, josta ei ole hänelle hyötyä, vaan haittaa. Se on se inhimillisyys siinä.
Eikä siinä ole loogista ristiriitaa oikeasti. Se, ettei yhden tai muutaman sallita ahnehtia muiden kustannuksella, on kokonaisuudessaan ihmiskunnan elinehto. Yhteisillä päätöksillä on kyetty rajoittamaan riistoa ja tuhoamista, ja siitä me hyödymme kaikki. Yhteiskuntasopimus hyödyttää ihmislajia.
Ja sinäkö uskot että on onnistuttu tuossa, tai edes on onnistuttu rajoittamaan tuota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli muuten iltapsaskassa juttu aphantasiasta. Hyvin jännä, kun pari päivää sitten tiputin sanan tähän ketjuun.
Ihan siksi vain jätin käsitteen tänne, kun ajattelin sen vähän liittyvän tuohon maailman havainnoitiin.
Afantasia liittyne mitenkään älykkyyteen sinänsä, vaan on mielenkiintoinen ilmiö sinänsä. Ihmiset eivät ole edes tajunneet kuinka poikkeavasti keskenään hahmottavat maailmaa ja kokevat sen.
Minulle on aina ollut ihan yliluonnollisia kaikki ihmiset keillä on mielikuvia. Luulin koko ikäni että mielikuvia näkevät vain ns. selvänäkijät ja ilmiö on yliluonnollinen.
Yllätys oli ihan käsittämätön kun tajusin että melkein jokainen näkee "kuvia".
-beirut
Tuli mieleen jo kun aiemmin mainitsit termin täällä. Monet älykkäät ovat kuvanneet, että ovat "edellä" ilmiöiden ja asioiden pohdinnassa, etsivät ja löytävät tietoa hyvin laajasti. Minäkin olin jo vuosia sitten tutustunut ilmiöön, koska pohdin mielikuvitusta ja sen vaikutusta maailman havainnointiin. Jo 20 vuotta sitten pohdittiin ystävän kanssa, kuinka visuaalisuus eroaa henkilöstä toiseen, mitä voi nähdä esimerkiksi unissa, herättääkö musiikki visuaalisia mielikuvia ja mistä mielikuvat syntyvät.
Kuitenkin. Tuntuu, että ero asioiden pohdinnassa fiksumman ja ei niin fiksun välillä tulee abstraktissa ajattelussa, kuinka paljon pohtii asioita, jotka eivät suoraan kosketa itseä, tai joihin ei ole tuntumaa omakohtaisuuden vuoksi. Ihan siksi että on utelias tai että on kiinnostunut "todellisuudesta", ei vain omasta vinkkelistään. Tämä sitten näkyy edellä olemisena, tietää monesta asiasta yhtä sun toista, vaikka niihin ei olisi ollut mitään erityistä syytä perehtyä ja tätä voi hyödyntää eri tilanteissa. Siihen vielä lisättynä intuititio ja yhdistelyn taito, niin monesti tuntuu että on jo juossut maratonin kun muut vasta opettelevat kävelemään.
Ja sama myös jos törmää ongelmaan tai ilmiöön, joka on kaikille siinä tilanteessa uusi ja tätä lähdetään selvittämään. Ei taaskaan ole montaakaan ihmistä, jonka kanssa sitä voisi pohtia reaaliajassa. Kun itse on löytänyt perusteet, syyt ja seurakset, sekä mahdolliset edut ja haitat, opettelevat muut vasta tavaamaan. Sitten täytyy vain odottaa. Koska jostain syystä ihmiset eivät halua ottaa ratkaisuakaan vastaan, jos se ei _heille_ näyttäydy mahdollisena. Ja toisaalta itse ei pysty vertaisarvioimaan omia pohdintoja, joten nekin jäävät vain mahdollisiksi ratkaisuiksi. Yleensä sitten näyttäytyy että muut päätyvät samaan, kunhan aikaa on kulunut.
Ja tämä itseasiassa varmaan selittää haluttomuuden keskusteluun muiden kanssa. Tuntuu kuin kaikki tapahtuisi hidastetussa filmissä (sori aphantistikot). Muiden päätelmiin voisi sanoa, "ei, tuosta seuraisi se ja se ongelma, ei, tuo ei toimisi pitkässä juoksussa, koska..." mutta sitten kuluu TAAS loputtomasti aikaa kun muut miettivät näitä uusia ajatuskuvioita "ahaa okei, jos A niin B" ja niin edelleen. Ja itse olet jo seuraavan asian kimpussa, heippa!
Turhaan pyytetelet anteeksi meiltä "aphantistikoilta" hitauttamme =D
Meidänhän se tässä pitäisi sinulta anteeksi pyytää.
Tiesit siis että osa ihmisitä ei nää mitään visuaalisia mielikuvia jo 20 vuotta sitten?
Hatun noston arvoinen paikka sitten.
En pyydellyt anteeksi hitauden, vaan filmin kielikuvan, eli visuaalisuuteen nojaavan vertauskuvan vuoksi. Se saattaisi vaikuttaa epähuomioonottavalta, kun juuri on keskusteltu kyvyttömyydestä nähdä mitään "filminä" päässä. En kuitenkaan keksinyt osuvampaa vertauskuvaa siihen hetkeen, joten käytin sitä.
Jos älykäs ei käytä älyään, se on kuin hyvin varusteltu
työkalupakki lojuisi varastossa pölyttymässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli muuten iltapsaskassa juttu aphantasiasta. Hyvin jännä, kun pari päivää sitten tiputin sanan tähän ketjuun.
Ihan siksi vain jätin käsitteen tänne, kun ajattelin sen vähän liittyvän tuohon maailman havainnoitiin.
Afantasia liittyne mitenkään älykkyyteen sinänsä, vaan on mielenkiintoinen ilmiö sinänsä. Ihmiset eivät ole edes tajunneet kuinka poikkeavasti keskenään hahmottavat maailmaa ja kokevat sen.
Minulle on aina ollut ihan yliluonnollisia kaikki ihmiset keillä on mielikuvia. Luulin koko ikäni että mielikuvia näkevät vain ns. selvänäkijät ja ilmiö on yliluonnollinen.
Yllätys oli ihan käsittämätön kun tajusin että melkein jokainen näkee "kuvia".
-beirut
Tuli mieleen jo kun aiemmin mainitsit termin täällä. Monet älykkäät ovat kuvanneet, että ovat "edellä" ilmiöiden ja asioiden pohdinnassa, etsivät ja löytävät tietoa hyvin laajasti. Minäkin olin jo vuosia sitten tutustunut ilmiöön, koska pohdin mielikuvitusta ja sen vaikutusta maailman havainnointiin. Jo 20 vuotta sitten pohdittiin ystävän kanssa, kuinka visuaalisuus eroaa henkilöstä toiseen, mitä voi nähdä esimerkiksi unissa, herättääkö musiikki visuaalisia mielikuvia ja mistä mielikuvat syntyvät.
Kuitenkin. Tuntuu, että ero asioiden pohdinnassa fiksumman ja ei niin fiksun välillä tulee abstraktissa ajattelussa, kuinka paljon pohtii asioita, jotka eivät suoraan kosketa itseä, tai joihin ei ole tuntumaa omakohtaisuuden vuoksi. Ihan siksi että on utelias tai että on kiinnostunut "todellisuudesta", ei vain omasta vinkkelistään. Tämä sitten näkyy edellä olemisena, tietää monesta asiasta yhtä sun toista, vaikka niihin ei olisi ollut mitään erityistä syytä perehtyä ja tätä voi hyödyntää eri tilanteissa. Siihen vielä lisättynä intuititio ja yhdistelyn taito, niin monesti tuntuu että on jo juossut maratonin kun muut vasta opettelevat kävelemään.
Ja sama myös jos törmää ongelmaan tai ilmiöön, joka on kaikille siinä tilanteessa uusi ja tätä lähdetään selvittämään. Ei taaskaan ole montaakaan ihmistä, jonka kanssa sitä voisi pohtia reaaliajassa. Kun itse on löytänyt perusteet, syyt ja seurakset, sekä mahdolliset edut ja haitat, opettelevat muut vasta tavaamaan. Sitten täytyy vain odottaa. Koska jostain syystä ihmiset eivät halua ottaa ratkaisuakaan vastaan, jos se ei _heille_ näyttäydy mahdollisena. Ja toisaalta itse ei pysty vertaisarvioimaan omia pohdintoja, joten nekin jäävät vain mahdollisiksi ratkaisuiksi. Yleensä sitten näyttäytyy että muut päätyvät samaan, kunhan aikaa on kulunut.
Ja tämä itseasiassa varmaan selittää haluttomuuden keskusteluun muiden kanssa. Tuntuu kuin kaikki tapahtuisi hidastetussa filmissä (sori aphantistikot). Muiden päätelmiin voisi sanoa, "ei, tuosta seuraisi se ja se ongelma, ei, tuo ei toimisi pitkässä juoksussa, koska..." mutta sitten kuluu TAAS loputtomasti aikaa kun muut miettivät näitä uusia ajatuskuvioita "ahaa okei, jos A niin B" ja niin edelleen. Ja itse olet jo seuraavan asian kimpussa, heippa!
Turhaan pyytetelet anteeksi meiltä "aphantistikoilta" hitauttamme =D
Meidänhän se tässä pitäisi sinulta anteeksi pyytää.
Tiesit siis että osa ihmisitä ei nää mitään visuaalisia mielikuvia jo 20 vuotta sitten?
Hatun noston arvoinen paikka sitten.
En pyydellyt anteeksi hitauden, vaan filmin kielikuvan, eli visuaalisuuteen nojaavan vertauskuvan vuoksi. Se saattaisi vaikuttaa epähuomioonottavalta, kun juuri on keskusteltu kyvyttömyydestä nähdä mitään "filminä" päässä. En kuitenkaan keksinyt osuvampaa vertauskuvaa siihen hetkeen, joten käytin sitä.
Älä nyt turhaan. Ei afantasia tee ihmistä mitään supermielensäpahoittajaa tai muuten vaan totaalista idioottia mimosankukkaa.
Kyllähän sellainen alentuvuus ja ylimielisyys väkisinkin huokuu noista kirjoituksista ja sen varmaan ymmärrät itsekin. Nuo "sori vaan" epäanteeksipyynnöt ei auta asiaa yhtään. Jättää ne pois?
Kun olet muita aina maratonin verran edellä, niin varmaan tiedän mitä Beirutin iskusta seuraa ja kuka sen takana oli.
Osaat sen kertoa ETUKÄTEEN, etkä vasta 20 vuotta myöhemmin, kun sen jo muutkin tietävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä älykkyysosamäärääni, mutta olettaisin olevani keskivertoa älykkäämpi, koska yleensö hoksaan osaan asioita paljon nopeammin ja pidemmälle kuin ympäristöni ihmiset.
Se, missä koen ajattelutapani eroavan monen muun ajattelusta on tapani hakea lainalaisuuksia ja selityksiä. Miksi jokin arkinen asia on kuten on, millä logiikalla se on sitä ja mitä siitä seuraa. Asiat eivät siten siis vain sattumalta OLE, vaan niissä näkyy loogisia asioita.
En koe, että ihmisviha - joista moni alkupään kommentoija kertoo - olisi älykkyyden merkki. Ihmisillä on hyveitä ja paheita molempia, ja inhimillisyyteen kuuluu itsekkyyttä, mutta myös pyyteettömyyttä. Ihmisvihassa on minusta kyse enemmänkin perusluonteeseen kuuluvasta optimismista tai pessimismistä. Siis siitä kuuluisasta "lasi on joko puolitäysi tai puolityhjä". Ei minusta ole sen kamalampaa, että ihminen pyrkii varmistamaan oman ja lähimmäistensä hyvinvoinnin haalimalla itselleen mammonaa ja hyvää elämää KUIN se, että eläimet tekevät sitä samaa, pyrkivät saalistamaan ruokaa ja lisääntymään. Ihmisen itsekkyys on eloonjäämisviettiä ja siksi sitä on vähän ... anteeksi nyt vaan... tyhmää paheksua. Yhteiskunnan tehtävä on sitten varmistaa, että jonkun ahneus ei kavenna toisten mahdollisuutta elää.
Itse olen eri mieltä ihan logiikan kannalta. Koska ihmisillä on periaatteessa älyllistä kapasiteettia kyseenalaistaa viettien vaikutus sellaisenaan, kuten muutkin ilmiöt, on mielestäni logiikan kannalta vaikea perustella, miksi juuri jonkun tietyn henkilön (itsen tai oman sukuhaaran) selviytyminen olisi merkityksellisempää, kuin jonkun toisen. Tätähän joskus yritetään perustella vaikkapa rodulla, älyllä, jollain muulla keksityllä ylivertaisuudella itselle, mutta ne eivät sinänsä ole vedenpitäviä. Siinä nimenomaan unohdetaan sattuma (omaatko resursseja enemmän siitä syystä, että olet oikeasti ylivertaisempi, vai ovatko muut seikat, ennen ja jälkeen, vaikuttaneet lopputulokseen sinua itseäsi enemmän). Ajatusvirhe siinä on myös kyvyttömyys ennustaa lopputulosta; onko tosiallisesti parempi miltä kannalta vaan, että juuri minä selviän, vaikkapa naapuriin verrattuna.
Jos ajatellaan, että vietit olisivat suurin ja itsestäänselvä voima joka meitä ajaa, kuka olisi keksinyt sen yhteiskunnan, jossa viettien vaikutusta rajoitetaan ja miksi? Jos joku kyseenalaistaa, eikö ihanne silloin ole, että joko kaikki, tai vastaavasti ei kukaan, kyseenalaistaa? Onko puhdasta logiikkaa se, että logiikasta luovutaan silloin, kun se ei omaan agendaan sovi? Inhimillistä, kyllä, mutta ei loogista.
Sitten taas on outoa samassa lauseessa vedota sekä inhimillisyyteen, että siihen, että olemme kuitenkin vain eläimiä. Jos olemme viettien vietävissä olevia eläimiä, on resurssien haalijan turha moittia varasta, joka pyrkii resurssinsa väkivalloin anastamaan. Eläinten maailmassa ei ole moraalisia valintoja, tappaa voi surutta. Tältä kannalta yhteiskunta voitaisiin normeineen ja moraaleineen hyljätä turhana logiikan vastaisena hidasteena selviytymisen tiellä ja tässä maailmassa oikeasti selviytymiskykyisin jatkaisi. Että kummin oli? Paheksunta ja moraaliset ongelmat syntyvät siitä, että osa kannattaa ihmisyyttä ja osa eläimellisyyttä. Paheksun ahneutta niin kauan, kun ahneet ja itsekkäät eivät oikeasti joudu, kiitos yhteiskunnan, testaamaan oikeutustaan ahneuteen (selviytymiseensä).
Nää. Ei ihminen halua elää sen takia, että olisi jotenkin ihmiskunnalle hyödyksi tai tärkeää juuri hänen olemassaolonsa. Vaan ihminen haluaa elää ihan sillä samalla eloonjäämisvietillä millä eläimetkin.
Se, miten ihminen käyttäytyy tuon perusvietin takia on se inhimillinen puoli siinä. Ihminen kykenee epäitsekkääseen toimintaankin, siis sellaiseen, josta ei ole hänelle hyötyä, vaan haittaa. Se on se inhimillisyys siinä.
Eikä siinä ole loogista ristiriitaa oikeasti. Se, ettei yhden tai muutaman sallita ahnehtia muiden kustannuksella, on kokonaisuudessaan ihmiskunnan elinehto. Yhteisillä päätöksillä on kyetty rajoittamaan riistoa ja tuhoamista, ja siitä me hyödymme kaikki. Yhteiskuntasopimus hyödyttää ihmislajia.
Eli ihmiset eivät halua elää hyödyttääkseen ihmiskunnan, vaan henkilökohtaista, selviytymistä joten ilman mitään loogista ristiriitaa on päädytty yhteiskuntasopimukseen, joka hyödyttää laajemmin kuin ihmistä itseänsä? Ahneus on hyväksyttävä osana selviytymisviettiä samalla kun sitä on rajoitettava osana ahneen selviytymistä ihmiskuntaan kuuluvana? Onko kuitenkin niin, että ahne ei näe kokonaisuudessa omaa parastaan, mikä loogisesti ajatellen saattaa vähentää selviytymismahdollisuuksia, kovasta vietistä huolimatta? Loogisestihan tästä voisi johtaa, että oikeastaan jakamaan ja yhteistyöhön kykenevillä on suurin selviytymisvietti (ihmiskunnan selviytyminen)? Eläinlajeja on kuollut sukupuuttoon ja silti perustellaan, että eläinten lailla toimivilla ihmisillä on kovin selviytymisvietti, minkä jälkeen tällä epäjohdonmukaisuudella vielä yritetään oikeuttaa jotakin siihen muka tähtäävää käytöstä. Jos päätetään että ollaan eläimiä viettien vietävissä, kannattaa arvostukset (paheksuminen, hyväksyminen) jättää pois. Jos taas päätetään, että vaikkapa yhteistyö on ihmiskuntaa hyödyttävää toimintaa, kannattaa paheksua sitä vastaan sotivaa toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli muuten iltapsaskassa juttu aphantasiasta. Hyvin jännä, kun pari päivää sitten tiputin sanan tähän ketjuun.
Ihan siksi vain jätin käsitteen tänne, kun ajattelin sen vähän liittyvän tuohon maailman havainnoitiin.
Afantasia liittyne mitenkään älykkyyteen sinänsä, vaan on mielenkiintoinen ilmiö sinänsä. Ihmiset eivät ole edes tajunneet kuinka poikkeavasti keskenään hahmottavat maailmaa ja kokevat sen.
Minulle on aina ollut ihan yliluonnollisia kaikki ihmiset keillä on mielikuvia. Luulin koko ikäni että mielikuvia näkevät vain ns. selvänäkijät ja ilmiö on yliluonnollinen.
Yllätys oli ihan käsittämätön kun tajusin että melkein jokainen näkee "kuvia".
-beirut
Tuli mieleen jo kun aiemmin mainitsit termin täällä. Monet älykkäät ovat kuvanneet, että ovat "edellä" ilmiöiden ja asioiden pohdinnassa, etsivät ja löytävät tietoa hyvin laajasti. Minäkin olin jo vuosia sitten tutustunut ilmiöön, koska pohdin mielikuvitusta ja sen vaikutusta maailman havainnointiin. Jo 20 vuotta sitten pohdittiin ystävän kanssa, kuinka visuaalisuus eroaa henkilöstä toiseen, mitä voi nähdä esimerkiksi unissa, herättääkö musiikki visuaalisia mielikuvia ja mistä mielikuvat syntyvät.
Kuitenkin. Tuntuu, että ero asioiden pohdinnassa fiksumman ja ei niin fiksun välillä tulee abstraktissa ajattelussa, kuinka paljon pohtii asioita, jotka eivät suoraan kosketa itseä, tai joihin ei ole tuntumaa omakohtaisuuden vuoksi. Ihan siksi että on utelias tai että on kiinnostunut "todellisuudesta", ei vain omasta vinkkelistään. Tämä sitten näkyy edellä olemisena, tietää monesta asiasta yhtä sun toista, vaikka niihin ei olisi ollut mitään erityistä syytä perehtyä ja tätä voi hyödyntää eri tilanteissa. Siihen vielä lisättynä intuititio ja yhdistelyn taito, niin monesti tuntuu että on jo juossut maratonin kun muut vasta opettelevat kävelemään.
Ja sama myös jos törmää ongelmaan tai ilmiöön, joka on kaikille siinä tilanteessa uusi ja tätä lähdetään selvittämään. Ei taaskaan ole montaakaan ihmistä, jonka kanssa sitä voisi pohtia reaaliajassa. Kun itse on löytänyt perusteet, syyt ja seurakset, sekä mahdolliset edut ja haitat, opettelevat muut vasta tavaamaan. Sitten täytyy vain odottaa. Koska jostain syystä ihmiset eivät halua ottaa ratkaisuakaan vastaan, jos se ei _heille_ näyttäydy mahdollisena. Ja toisaalta itse ei pysty vertaisarvioimaan omia pohdintoja, joten nekin jäävät vain mahdollisiksi ratkaisuiksi. Yleensä sitten näyttäytyy että muut päätyvät samaan, kunhan aikaa on kulunut.
Ja tämä itseasiassa varmaan selittää haluttomuuden keskusteluun muiden kanssa. Tuntuu kuin kaikki tapahtuisi hidastetussa filmissä (sori aphantistikot). Muiden päätelmiin voisi sanoa, "ei, tuosta seuraisi se ja se ongelma, ei, tuo ei toimisi pitkässä juoksussa, koska..." mutta sitten kuluu TAAS loputtomasti aikaa kun muut miettivät näitä uusia ajatuskuvioita "ahaa okei, jos A niin B" ja niin edelleen. Ja itse olet jo seuraavan asian kimpussa, heippa!
Turhaan pyytetelet anteeksi meiltä "aphantistikoilta" hitauttamme =D
Meidänhän se tässä pitäisi sinulta anteeksi pyytää.
Tiesit siis että osa ihmisitä ei nää mitään visuaalisia mielikuvia jo 20 vuotta sitten?
Hatun noston arvoinen paikka sitten.
En pyydellyt anteeksi hitauden, vaan filmin kielikuvan, eli visuaalisuuteen nojaavan vertauskuvan vuoksi. Se saattaisi vaikuttaa epähuomioonottavalta, kun juuri on keskusteltu kyvyttömyydestä nähdä mitään "filminä" päässä. En kuitenkaan keksinyt osuvampaa vertauskuvaa siihen hetkeen, joten käytin sitä.
Älä nyt turhaan. Ei afantasia tee ihmistä mitään supermielensäpahoittajaa tai muuten vaan totaalista idioottia mimosankukkaa.
Kyllähän sellainen alentuvuus ja ylimielisyys väkisinkin huokuu noista kirjoituksista ja sen varmaan ymmärrät itsekin. Nuo "sori vaan" epäanteeksipyynnöt ei auta asiaa yhtään. Jättää ne pois?
Kun olet muita aina maratonin verran edellä, niin varmaan tiedän mitä Beirutin iskusta seuraa ja kuka sen takana oli.
Osaat sen kertoa ETUKÄTEEN, etkä vasta 20 vuotta myöhemmin, kun sen jo muutkin tietävät.
Pahoitit mielesi tavalla jota en osannut ennakoida, koska a) pyrin viestittämään että yritän ymmärtää myös muunlaista tapaa havainnoida, eli kielikuvat eivät välttämättä toimi kaikille yksyhteen, vaikka itselleni toimisivatkin, b) yritin vain keventää tunnelmaa sanaleikin avulla kun tilanne sen otollisesti salli. No, tämä oli nyt minun epäonnistuminen, myönnän. Sori siitä :)
Alue: Aihe vapaa
Missäs muualla sitä keskustelun ja rupattelun tarvetta tyydyttäisi?
Ravintelissa lentää sylki naamaan, toisen henki haisee kakalta, on melu. Rammarit huutaa täysillä, juopot huutaa ja tulee ihan sika kalliiksi ja se on myös ällöäkin.