Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?

Keskityn havainnoimaan ainoastaan luontoa, planetaarisia ilmiöitä ja avaruutta. Ihmisten toimista pysyn erillään.  Kulkevat kohti katastrofia.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun idea olisi, että älykkäät kertovat maailman havainnoimisestaan, eikä että tollot kertovat havainnoistaan älykkäistä. Mut ihan sama, jatkakaa maniaanne.

Missä ne oikeasti älykkäät siis luuraavat. Keskiluokan läpinäkyvää egotrippailua koko ketju.

Älykkäät keksivät torjunta-aineetkin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huippuälykkäiden eliitti johtaa meitä kirjoitti:

Älykkäiden vika kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.

T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta

Siis on.

Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.

Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se   ensä.

Olenko tästä ylpeä?

En kerro.

Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.

Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.

Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?

Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.

Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?

Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?

Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.

ARE YOU HAPPY NOW!!!!

Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.

Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.

Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.

Tyypillistä älykkäälle ihmiselle.

Älykkäiden vuoksi maailmalla on sotia ja epätasa-arvoa.

Älykkäiden vuoksi ihmisiä näkee nälkää ja joku sovelluksen kehittäjä on niin rikas, että kykenisi ostamaan nälkävaltion ja pitää heitä jatkossakin nälässä, jos mieli tekee.

Meillä on näitä älykkäitä, joita ei kiinnosta tyhmien ihmisten nälkä ja kurjuus.

Heitä on johtajina ja päättäjinä. He ovat onnistuneet kouluntuksissa ja päässeet parhaimpiin virkoihin. He ovat älykkäitä ja he ovat vastuussa maailman tilanteesta.

He ovat olleet luomassa ydintuhoaseita ja maailmanjärjestystä.

Voidaan todeta että maailmanhistoria on älykkäiden ihmisten historia ja nykyinen maailma on myös älykkäiden ihmisten käsissä.

Ei siellä ole siivoojat tai puhelinmyyjät kertomassa miten asioita järjestellään.

Kyllä sielä on ihan parhaimmista kouluista porukkaa johtamassa ja järjestelemässä kaltaistensa asioita meidän tyhmempien päiden menoksi.

Ilman heitä sinun elämäsi kävisi hyvin hankalaksi. He tekevät ne oikeat työt.

Todennäköisesti meillä ei olisi ydintuhoaseita tai ympäristöongelmiakaan. Ja elämä olisi paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa.

Kiitos älykkäille että ovat saaneet maailman nykytilaan.

Älykästä nähtävästi oli vain tehdä rahaa köyhien ja tyhmien kustannuksella ja siinä ohessa saastuttaa koko planeetta paskalla.

Kiitos älymystö että kehititte myös muovin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huippuälykkäiden eliitti johtaa meitä kirjoitti:

Älykkäiden vika kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.

T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta

Siis on.

Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.

Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se   ensä.

Olenko tästä ylpeä?

En kerro.

Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.

Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.

Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?

Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.

Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?

Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?

Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.

ARE YOU HAPPY NOW!!!!

Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.

Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.

Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.

Tyypillistä älykkäälle ihmiselle.

Älykkäiden vuoksi maailmalla on sotia ja epätasa-arvoa.

Älykkäiden vuoksi ihmisiä näkee nälkää ja joku sovelluksen kehittäjä on niin rikas, että kykenisi ostamaan nälkävaltion ja pitää heitä jatkossakin nälässä, jos mieli tekee.

Meillä on näitä älykkäitä, joita ei kiinnosta tyhmien ihmisten nälkä ja kurjuus.

Heitä on johtajina ja päättäjinä. He ovat onnistuneet kouluntuksissa ja päässeet parhaimpiin virkoihin. He ovat älykkäitä ja he ovat vastuussa maailman tilanteesta.

He ovat olleet luomassa ydintuhoaseita ja maailmanjärjestystä.

Voidaan todeta että maailmanhistoria on älykkäiden ihmisten historia ja nykyinen maailma on myös älykkäiden ihmisten käsissä.

Ei siellä ole siivoojat tai puhelinmyyjät kertomassa miten asioita järjestellään.

Kyllä sielä on ihan parhaimmista kouluista porukkaa johtamassa ja järjestelemässä kaltaistensa asioita meidän tyhmempien päiden menoksi.

Poliitikot taitavat kyllä usein olla niitä "keskimääräistä älykkäämpiä, muttei huippuälykkäitä". Huippuälykkään ongelma on se, ettei tämä enää ymmärrä ja osaa eläytyä tavalliseen kansaan. Poliitikolle toimii parhaiten "sopivan kokoinen" älyllinen etulyöntiasema, yhdistettynä hyviin sosiaalisiin taitoihin ja mahdollisesti valehtelukykyyn. Poliitikon täytyy osata näyttää siltä, että uskoo syvällisesti puheisiinsa, eikä tällainen taito seuraa kuviopäättelykyvyistä.

Ydinaseet ovat vuorostaan tietysti älykkäiden kehittämiä, mutta kellä on riittävän laaja ymmärrys niiden vaikutuksen arvioimiseen. Ydinaseiden aikakaudella suursotia ei ole ollut, koska suurvallat eivät uskalla hyökätä suoraan toistensa kimppuun. On hyvin todennäköistä, että ne ovat ajaneet maailmaa enemmän siihen suuntaan, että suurvaltojen sapelinkalistelu tapahtuu kauppasuhteissa.

Mielestäsi huippuälykkäät ovat siis tyhmiä, kun antavat muiden päättää älykkäiden asioista?

Eivät. Tarkentaakseni: huippuälykkäiden lahjat eivät kilpailuasemassa johda tehokkaimmin johtoasemiin. Melko älykäs ja sosiaalisesti lipevä (eli stereotyyppinen nykypoliitikko) pesee johtajavalinnoissa huippuälykön. Huippuälykkö on usein hiukan sosiaalisesti kömpelö, eikä välttämättä pysty eläytymään mahdolliseen äänestäjäkuntaansa. Lisäksi huippuälykkö voi olla niin uppoutunut omiin mielenkiinnonkohteisiinsa, ettei jaksa käyttää aikaansa poliittisissa kissanristiäisissä. Käytännön vertauskuvan saa hallituksen kolmen samassa ikäluokassa olevan ministerin yo-arvosanoista. Marin: LEMCA, Ohisalo: EEMM, Li: LLLLLLEM. Marinin yo-todistus ei anna viitteitä mistään huippuälykkyydestä, mutta kansansuosiossa hän pesee muut.

Huippuälykäs ei mielestäsi ole siis huippuälykäs.

Ei, vaan huippuälykkyys ei merkitse sosiaalista ylivertaisuutta, eikä ylivertaisuutta monessa muussakaan asiassa. On toki asioita, joissa siitä on apua.

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo sinun pohjattoman alhainen oksennus ei ole edes syy, miksi en alun alkajaan olisi halunnut kertoa teille tenttaajille ja kyselijöille "mitä hyvää minä paha ihmishirviö olen elämässäni tehnyt".

Ette tule koskaan ymmärtämään syytä, se on teille täysin ulottumattomissa.

Ette tule koskaan elämässänne tekemään mitään vilpitöntä hyvää tekoa, niin teille jää asia avautumatta.

Edeltänyt kommentoija on asiaton, mutta tässä ja edellä olet nostanut esiin mielenkiintoisia piirteitä maailmankuvastasi. Arvostat hyviä tekoja silloin, jos niiden on ollut hyvä tarkoitus. Lisäksi annat pahatkin teot anteeksi, jos ihminen on "sisältä hyvä". Mitä kuitenkaan on tämä sisäinen hyvyys, jos ihmisen teot ovat painoarvoltaan pahoja ja ihmisiä vahingoittavia? Jos sisäinen hyvyys ei näy ulospäin, eikö kyseessä ole valtava ristiriita ihmisen ajatusten ja tekojen väillä? Voitaisiinko jopa sanoa, että minäkuva on vahvasti vääristynyt, koska todellisuudet eivät kohtaa? Vihasi tätä aloitusta kohtaan johtuu ilmeisesti siitä, että yhdistät tekopyhyyden ja itsestään mairittevasti puhumisen toisiinsa. Näet, että lahjakkaan tulisi perisuomalaisesti pitää kynttiläänsä vakan alla, jopa anonyymillä keskustelupalstalla ja aiheesta kysyttäessä. Esitän vastalauseen: onko lopulta mikään ihmisen hyvä teko täysin pyyteetön, vaikka päälle päin siltä näyttäisikin? Esimerkiksi laitapuolen kulkijan auttaminen tuottaa monille hyvää mieltä ja tarkoituksen tunnetta, vaikkei sitä kellekään mainostaisi. Ja toisaalta, onko tässä mitään pahaakaan? Eikö kaameampaa olisi, jos ihminen ei kokisi tuossa lainkaan positiivisia eikä negatiivisiä tuntemuksia? Itse näen todellisen tekopyhyyden sellaisena, jossa tekojen ja niiden mainostamisen välillä on vahva epäsymmetria. Esimerkkitapauksena: miljardööri mainostaa lahjoittaneensa miljoonan hyväntekeväisyyteen ja luo tällä suurella uhrauksella kuvaa itsestään pyhimyksenä. Hurskas rouva käy viikoittain messussa ja lahjoittaa rahaa raamatun tutkimiseen, mutta kiertää kaukaa kerjäläiset kadulla. Jos sama miljardööri lahjoittaisi puolet omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen ja mainostaisi tätä, tilanne olisi mielestäni toinen. Mukana olisi nytkin itsekkyyttä, mutta toisaalta tällainen voi luoda muillekin miljardööreille vertaispainetta tehdä aidosti vaikuttavia tekoja. Eivätkö taustalla olevat ajatukset ja itsekkäät motiivit ole mitättömiä verrattuna varsinaiseen tekoon seurauksineen? Samaan tapaan some-kanavat voivat kannustaa ihmisiä tekemään hyviä asioita, vaikka taustalla olisikin halu kerätä tykkäyksiä. Esimerkiksi verenluovuttamisen mainostaminen ja "veriryhmien" perustaminen on sosiaaliseen vertaispaineeseen liittyvä keino, jolla saadaan ihmiset tukemaan yhteistä hyvää. Onko tässäkään mitään väliä sillä, että liimana toimii ihmisten halu saada sosiaalista arvostusta, eikä pyyteetön hyvänteko? Tässä aloituksessa tilanne on se, että joku "keskivertoälykäs" on pyytänyt keskivertoa älykkäämpiä kertomaan kokemusmaailmastaan. Jotkut varmasti  pönkittävät tässä egoaan, mutta se on kyllä anonyymillä palstalla lopulta todella laiha lohtu. Eikö tällaiset egoilijat voisi muutenkin jättää omaan rauhaansa ja ruokkia aidosti positiivista keskustelua, toisiaan haukkumatta? Joku voi saada tästä jopa arvokasta ymmärrystä siihen, millä tavoin älykkääksi mielletyt ajattelevat ja toimivat yhteiskunnassa. Keskustelu voi poistaa turhia myyttejä älykkyyden ympäriltä. Älykkäät eivät useimmiten ole super-ihmisiä, vaan voi olla että heillä ajatus juoksee vain hiukan keskivertoa nopeammin. Ihmisyhteisössä tämä voi luoda kilpailuetuja laajaa lukeneisuutta vaativilla aloilla, mutta toisaalta monet älykkäät ovat myös hyvin empatiakykyisiä ja haluavat käyttää kykyjään yhteiseksi hyväksi. Mukana on toki muutamia psykopaatteja ja itsekkäitä henkilöitä, mutta nämä ovat pieni ja kurja alajoukko. Toisaalta, verrattuna johonkin ulkoavaruuden älylliseen lajiin, ihmisälykkyyden vaihtelut ovat luultavasti merkityksettömän pieniä. Tälläinen laji lienee paljon ihmistä älykkäämpi tai tyhmempi.

Okei. Kysyit tuossa, että eikö ole kaameaa, jos ihminen ei koe positiivisia tai negatiivisia tuntemuksia auttaessaan laitapuolenkulkijaa.

No tässäpä tätä kaameaa. Minusta se tuntui kun olisin kaupassa nostanut lattialle jonkun heittämän vaatteen takaisin rekkiin. Tai siivonnut jonkun maahan paiskoman kaljapullosirpale kasan toisten jaloista pois. Tai siltä kun hihkaisee jollekin, että sun lompakko putos.

Luonnolliselta ja normaalilta teolta.

Ei minulle tullut siitä fiilistä, että uuuh mikä sankari olen, tai että aaargh mitä luusereita nuo muut vieressä toljottajat ovat kun eivät tee mitään.

Jälki käteen tuli surullinen fiilis sen miehen puolesta. Ja inhotti koko asia.

Tiedän yhden ihmisen joka on kertonut suurimmaksi unelmakseen sen, kun saisi tai pääsisi joskus pelastamaan jonkun hengen, ja minua raivostuttaa ajatella sitä hänen ajatusmaailmaansa.

Minusta edelleen ihmiset eivät ole todellakaan tekonsa.

Onko ihminen joka on toimintakyvyltään alentunut, toisten hulluksi kiusaama tai painostettuna ja manipuloituna erinäisiä hommia tekevä, muka oikeasti teistä huonompi ihminen kuin, he jotka egonsa ja huomiohuo r auksen takia tekevät nostatusta statukselleen.

En osta tuota, en.

Koit siis kuvaillulla tavalla laitapuolen kulkijaan liittyen varsin laajan tunneskaalan. Mitäköhän olisit tuntenut siinä tapauksessa, ettet olisi tehnyt mitään? Jos tästä olisi koitunut jälkikäteen pahempi mieli, eikö tällöin tilanteessa toimiminen ollut osittain myös "itsekkäästi" sisäisen hyvinvointisi motivoimaa? Huomion kerääminen on vuorostaan arvotonta, elleivät sen seurauksena muutkin päädy tekemään hyviä tekoja. Tällöin sillä voi olla jopa arvoa, vaikka se olisikin ärsyttävää. Vastaavasti kuitenkaan huomion kerääminen itsessään ei tee arvottomaksi hyviä tekoja. Toki jos huomiohakuisuus vie enemmän resursseja kuin itse teko, ollaan heikoilla jäillä. Päädyit tässä myös hyvin mielenkiintoiseen aiheeseen, johon ei löydy selkeitä oikeita vastauksia. Missä määrin ihminen on itse vastuussa teoistaan, jos on tullut manipuloiduksi tekemään pahaa? Voiko pahoja tekoja tekevä ihminen olla sisäisesti hyvä? Monilla väkivaltarikollisilla on taustallaan rankka lapsuus. Jos vanhemmat ovat opettaneet jo lapsuudessa ihmisen väkivaltaiseen käytökseen, onko myöhemmällä iällä esiintyvä väkivaltaisuus ihmisen omalla vastuulla, vai tämän vanhempien syytä? Entäpä jos väkivaltaisuuden ketju on jatkunut määrättömän monta sukupolvea? Yksi kuulemani vastaus näihin kysymyksiin on se, että harva ihminen on itsessään pohjattoman paha, mutta tämän yksittäiset teot voivat silti olla pahoja. Toisaalta jos ihminen tekee hyvin paljon pahoja tekoja, eikö ole kuvaavaa kutsua tätä pahaksi? Useimmiten tietysti pohjimmainen syyllinen pahuuteen löytyy jostain muualta kuin henkilöstä itsestään, mutta onko tämä siltikään syy olla kutsumatta ihmistä pahaksi? Itsessäni ainakin herää syvää surua siitä, että iso osa maailmassa esiintyvästä pahuudesta on tällaista, missä elämän varrella kertyneiden olosuhteiden summa on saanut ihmisen tekemään pahoja tekoja. Joku pieni osa pahuuden ilmenemisestä on tietysti psykopaatteja ja muuten mieleltään vinoutuneita, mutta suurin osa lienee vain päätynyt pahaksi.

joo joo. olen nuo samat jutut kelannut itsekin.

Vapaatahtokin on illuusio oikeasti, ja tämähän on vain tämmöinen simulaatio jonka elämme läpi. Uskon siihen predestinaatio juttuun.

Mutta tässä käytännön elämässä nyt en hirveästi puhu ihmisille sen mukaisesti.

En kyllä ota vastaan (väsyneenä) kenenkään palstaränkyttäjän "sä olet paha ihminen" syytöksiä. En jaksa niitä vaan.

Joku eilen mussutti, että "toivottavasti sä opit kohtelemaan sun läheisiä hyvin". Kyllä oksetti lukea sellaista. Se loukkasi.

Siinä tapauksessa tiedät varmasti myös, että viha ruokkii vihaa ja laupeus laupeutta. Jos kulutat aikasi täällä vastailemalla vain vihaa lietsoviin viesteihin, eikö se anna itsestäsi lähinnä täynnä vihaa olevan mielikuvan? Jokaiseen vihaiseen vastaukseen tulee aina vähintään muutama vihaviesti lisää, jolloin viha ja katkeruus valtaavat ennen pitkää koko keskustelun. Entä jos ne laaduttomat viestit jättäisikin rauhaan, jolloin niiden ympärillä pyörivä keskustelu tyrehtyisi alkuunsa? Voisiko asiallisia viestejä kommentoimalla ja ruokkimalla päätyä toisenlaiseen lopputulokseen?

Minulla on joku vimma yrittää jotenkin oikoa sellaisia ihan tyhmiäkin toisen provoja. Tartun tosi helposti ihan helppoihinkin päänrääpimiisiin. Enkä osaa antaa olla.

Se on tyhmää, kun provoaja heittää sitten jonkun uuden skeidan.

Koukutun siihen ja joku hormooni on varmaan mukana tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että suurin osa täällä kommentoinneista _ei_ täytä ns. älykkään ihmisen kuvausta edes etäisesti. Itsellä äo on tutkitusti 123 eli 23 pistettä korkeammalla kuin keskitason, joka on siis ~100. Itsellä ongelmat kiteytyvät sosiaaliseen kanssakäymiseen.

On haastavaa jaksaa tyhjää small talkkia, on vaikea jaksaa keskustelua ylipäätään äärettömän turhista tai triviaaleista asioista, joista suuri joukko esim. duunipaikkani ihmisistä on kiinnostunut, esim. jostain sietämättömän typeristä suomalaisista tv-ohjelmista tai hirveää musamakua edustavista "artisteista", joita he kuuntelevat ja haluavat jakaa innostustaan pakkopullan omaisesti muille. Suurimman osan ajasta olen äärettömän yksinäinen ja väsynyt siihen, ettei mitään uusia ajatuksia yleensä oteta vastaan. Halutaan keksiä se pyörä loputtomasti uudelleen ja olla koneiston aivottomia hamstereita. Kammottavaa tietenkin on, että nämä ihmiset vaikuttavat täysin onnellisilta ja seilaavat todennäköisesti auvoisasti koko lopun elämäänsä sokeassa typeryydessään ja itse kärsin päivittäin maailman kauheudesta ja etsin epätoivoisesti jotain lankaa löytääkseni elämälle todellisen syyn. Välillä toivoisi olevansa kuin muut, kuinka helpottavaa olisikaan saada onnellisuuden rippeitä jotain hirvittävää temptation islandia seuraamalla.

Tunnistan saman. Loputtoman yksinäisyyden tunteen typerysten keskellä.

Ja minulle on älykkäät täällä "servaanneet" ja opettaneet, että te ette ole sellaisia ketkä on "jakkaran" päällä.

Tietäkää se!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huippuälykkäiden eliitti johtaa meitä kirjoitti:

Älykkäiden vika kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.

T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta

Siis on.

Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.

Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se   ensä.

Olenko tästä ylpeä?

En kerro.

Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.

Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.

Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?

Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.

Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?

Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?

Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.

ARE YOU HAPPY NOW!!!!

Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.

Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.

Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.

Tyypillistä älykkäälle ihmiselle.

Älykkäiden vuoksi maailmalla on sotia ja epätasa-arvoa.

Älykkäiden vuoksi ihmisiä näkee nälkää ja joku sovelluksen kehittäjä on niin rikas, että kykenisi ostamaan nälkävaltion ja pitää heitä jatkossakin nälässä, jos mieli tekee.

Meillä on näitä älykkäitä, joita ei kiinnosta tyhmien ihmisten nälkä ja kurjuus.

Heitä on johtajina ja päättäjinä. He ovat onnistuneet kouluntuksissa ja päässeet parhaimpiin virkoihin. He ovat älykkäitä ja he ovat vastuussa maailman tilanteesta.

He ovat olleet luomassa ydintuhoaseita ja maailmanjärjestystä.

Voidaan todeta että maailmanhistoria on älykkäiden ihmisten historia ja nykyinen maailma on myös älykkäiden ihmisten käsissä.

Ei siellä ole siivoojat tai puhelinmyyjät kertomassa miten asioita järjestellään.

Kyllä sielä on ihan parhaimmista kouluista porukkaa johtamassa ja järjestelemässä kaltaistensa asioita meidän tyhmempien päiden menoksi.

Poliitikot taitavat kyllä usein olla niitä "keskimääräistä älykkäämpiä, muttei huippuälykkäitä". Huippuälykkään ongelma on se, ettei tämä enää ymmärrä ja osaa eläytyä tavalliseen kansaan. Poliitikolle toimii parhaiten "sopivan kokoinen" älyllinen etulyöntiasema, yhdistettynä hyviin sosiaalisiin taitoihin ja mahdollisesti valehtelukykyyn. Poliitikon täytyy osata näyttää siltä, että uskoo syvällisesti puheisiinsa, eikä tällainen taito seuraa kuviopäättelykyvyistä.

Ydinaseet ovat vuorostaan tietysti älykkäiden kehittämiä, mutta kellä on riittävän laaja ymmärrys niiden vaikutuksen arvioimiseen. Ydinaseiden aikakaudella suursotia ei ole ollut, koska suurvallat eivät uskalla hyökätä suoraan toistensa kimppuun. On hyvin todennäköistä, että ne ovat ajaneet maailmaa enemmän siihen suuntaan, että suurvaltojen sapelinkalistelu tapahtuu kauppasuhteissa.

Mielestäsi huippuälykkäät ovat siis tyhmiä, kun antavat muiden päättää älykkäiden asioista?

Eivät. Tarkentaakseni: huippuälykkäiden lahjat eivät kilpailuasemassa johda tehokkaimmin johtoasemiin. Melko älykäs ja sosiaalisesti lipevä (eli stereotyyppinen nykypoliitikko) pesee johtajavalinnoissa huippuälykön. Huippuälykkö on usein hiukan sosiaalisesti kömpelö, eikä välttämättä pysty eläytymään mahdolliseen äänestäjäkuntaansa. Lisäksi huippuälykkö voi olla niin uppoutunut omiin mielenkiinnonkohteisiinsa, ettei jaksa käyttää aikaansa poliittisissa kissanristiäisissä. Käytännön vertauskuvan saa hallituksen kolmen samassa ikäluokassa olevan ministerin yo-arvosanoista. Marin: LEMCA, Ohisalo: EEMM, Li: LLLLLLEM. Marinin yo-todistus ei anna viitteitä mistään huippuälykkyydestä, mutta kansansuosiossa hän pesee muut.

Huippuälykäs ei mielestäsi ole siis huippuälykäs.

Ei, vaan huippuälykkyys ei merkitse sosiaalista ylivertaisuutta, eikä ylivertaisuutta monessa muussakaan asiassa. On toki asioita, joissa siitä on apua.

Huippuälykäs tarkoittaa sitä että pystyy sisäistämään nopeasti suuren määrän toisten ihmisten tuottamaa tietoa kaikesta mahdollisesta. Ei se silti tee sellaisesta ihmisestä mitenkää yliluonnollista tai edes luovaa tai uutta mullistavaa keksivää. Älykkömiehet ei ole kovin hyviä naimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.

T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta

Siis on.

Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.

Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se   ensä.

Olenko tästä ylpeä?

En kerro.

Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.

Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.

Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?

Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.

Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?

Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?

Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.

ARE YOU HAPPY NOW!!!!

Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.

Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.

Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.

Olen eri. Lienee pitää taas alkaa käyttää nimimerkkiä.

-muusikko-erakko. Tästä lähtien nimitän itseäni erakoksi. Joka viestiin en kuitenkaan laita puumerkkiäni.

bääh.

Itse en jaksa enää laittaa sitä puumerkkiä. Mulle on ihan sama jos joku sotkee minut johonkin toiseen kirjoittajaan.

En jaksa enää välittää.

Joku sulake napsahti sulaketaulusta ulos niin että vaan paukahti.

Ihan sama vaikka miten absurdi olkiukko tulisi sätkyilemään tai miten mielenvikaisella tavalla käsitettäisiin sanomani väärin, en jaksa enää kuin apaattisena möllöttää.

Tämä on kyllä erikoinen ketju.

Erikoinen on. Yksi syy miksi laitoin puumerkin eilen, on tämä: tiesin ennalta että minua tullaan syyttämään nat sipersuksi ja luullaan paranoidisesti tyypiksi jolla on poliittinen agenda, oli tämä: mainitsin ydinaseista liittyen Beirutiin. No, sieltähän se tuli lopulta, mutta vasta illalla. Sitä paitsi minut sekoitettiin lisäksi väärään henkilöön. Tein virhearvion älykkäistä jälleen kerran. Luulisi jo kaikkien tietävän, että muusikot ja muut vastaavat vähät piittaavat politiikasta tai olisivat jonkun tahon agentteja. Eipä tuotakaan tajuttu. Siinä vaiheessa kun politiikka vedetään mukaan, mua alkaa kuvottaa. Illalla yökkäsin ja ajattelin että olenkohan sairas. Sitten totesin, että johtuu varmaan politiikan vetämisestä joka paikkaan. Olen allerginen sille. Ei voi enää mistään keskustella ettei saa jotain vastenmielistä poliittista leimaa heti otsaansa. Sitten joku jankkaaja rupesi grillaamaan minua ammattini vuoksi. Senkin arvasin.Tarkoitukseni oli ihan muu kuten kerroin.

Vierailija kirjoitti:

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo sinun pohjattoman alhainen oksennus ei ole edes syy, miksi en alun alkajaan olisi halunnut kertoa teille tenttaajille ja kyselijöille "mitä hyvää minä paha ihmishirviö olen elämässäni tehnyt".

Ette tule koskaan ymmärtämään syytä, se on teille täysin ulottumattomissa.

Ette tule koskaan elämässänne tekemään mitään vilpitöntä hyvää tekoa, niin teille jää asia avautumatta.

Edeltänyt kommentoija on asiaton, mutta tässä ja edellä olet nostanut esiin mielenkiintoisia piirteitä maailmankuvastasi. Arvostat hyviä tekoja silloin, jos niiden on ollut hyvä tarkoitus. Lisäksi annat pahatkin teot anteeksi, jos ihminen on "sisältä hyvä". Mitä kuitenkaan on tämä sisäinen hyvyys, jos ihmisen teot ovat painoarvoltaan pahoja ja ihmisiä vahingoittavia? Jos sisäinen hyvyys ei näy ulospäin, eikö kyseessä ole valtava ristiriita ihmisen ajatusten ja tekojen väillä? Voitaisiinko jopa sanoa, että minäkuva on vahvasti vääristynyt, koska todellisuudet eivät kohtaa? Vihasi tätä aloitusta kohtaan johtuu ilmeisesti siitä, että yhdistät tekopyhyyden ja itsestään mairittevasti puhumisen toisiinsa. Näet, että lahjakkaan tulisi perisuomalaisesti pitää kynttiläänsä vakan alla, jopa anonyymillä keskustelupalstalla ja aiheesta kysyttäessä. Esitän vastalauseen: onko lopulta mikään ihmisen hyvä teko täysin pyyteetön, vaikka päälle päin siltä näyttäisikin? Esimerkiksi laitapuolen kulkijan auttaminen tuottaa monille hyvää mieltä ja tarkoituksen tunnetta, vaikkei sitä kellekään mainostaisi. Ja toisaalta, onko tässä mitään pahaakaan? Eikö kaameampaa olisi, jos ihminen ei kokisi tuossa lainkaan positiivisia eikä negatiivisiä tuntemuksia? Itse näen todellisen tekopyhyyden sellaisena, jossa tekojen ja niiden mainostamisen välillä on vahva epäsymmetria. Esimerkkitapauksena: miljardööri mainostaa lahjoittaneensa miljoonan hyväntekeväisyyteen ja luo tällä suurella uhrauksella kuvaa itsestään pyhimyksenä. Hurskas rouva käy viikoittain messussa ja lahjoittaa rahaa raamatun tutkimiseen, mutta kiertää kaukaa kerjäläiset kadulla. Jos sama miljardööri lahjoittaisi puolet omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen ja mainostaisi tätä, tilanne olisi mielestäni toinen. Mukana olisi nytkin itsekkyyttä, mutta toisaalta tällainen voi luoda muillekin miljardööreille vertaispainetta tehdä aidosti vaikuttavia tekoja. Eivätkö taustalla olevat ajatukset ja itsekkäät motiivit ole mitättömiä verrattuna varsinaiseen tekoon seurauksineen? Samaan tapaan some-kanavat voivat kannustaa ihmisiä tekemään hyviä asioita, vaikka taustalla olisikin halu kerätä tykkäyksiä. Esimerkiksi verenluovuttamisen mainostaminen ja "veriryhmien" perustaminen on sosiaaliseen vertaispaineeseen liittyvä keino, jolla saadaan ihmiset tukemaan yhteistä hyvää. Onko tässäkään mitään väliä sillä, että liimana toimii ihmisten halu saada sosiaalista arvostusta, eikä pyyteetön hyvänteko? Tässä aloituksessa tilanne on se, että joku "keskivertoälykäs" on pyytänyt keskivertoa älykkäämpiä kertomaan kokemusmaailmastaan. Jotkut varmasti  pönkittävät tässä egoaan, mutta se on kyllä anonyymillä palstalla lopulta todella laiha lohtu. Eikö tällaiset egoilijat voisi muutenkin jättää omaan rauhaansa ja ruokkia aidosti positiivista keskustelua, toisiaan haukkumatta? Joku voi saada tästä jopa arvokasta ymmärrystä siihen, millä tavoin älykkääksi mielletyt ajattelevat ja toimivat yhteiskunnassa. Keskustelu voi poistaa turhia myyttejä älykkyyden ympäriltä. Älykkäät eivät useimmiten ole super-ihmisiä, vaan voi olla että heillä ajatus juoksee vain hiukan keskivertoa nopeammin. Ihmisyhteisössä tämä voi luoda kilpailuetuja laajaa lukeneisuutta vaativilla aloilla, mutta toisaalta monet älykkäät ovat myös hyvin empatiakykyisiä ja haluavat käyttää kykyjään yhteiseksi hyväksi. Mukana on toki muutamia psykopaatteja ja itsekkäitä henkilöitä, mutta nämä ovat pieni ja kurja alajoukko. Toisaalta, verrattuna johonkin ulkoavaruuden älylliseen lajiin, ihmisälykkyyden vaihtelut ovat luultavasti merkityksettömän pieniä. Tälläinen laji lienee paljon ihmistä älykkäämpi tai tyhmempi.

Okei. Kysyit tuossa, että eikö ole kaameaa, jos ihminen ei koe positiivisia tai negatiivisia tuntemuksia auttaessaan laitapuolenkulkijaa.

No tässäpä tätä kaameaa. Minusta se tuntui kun olisin kaupassa nostanut lattialle jonkun heittämän vaatteen takaisin rekkiin. Tai siivonnut jonkun maahan paiskoman kaljapullosirpale kasan toisten jaloista pois. Tai siltä kun hihkaisee jollekin, että sun lompakko putos.

Luonnolliselta ja normaalilta teolta.

Ei minulle tullut siitä fiilistä, että uuuh mikä sankari olen, tai että aaargh mitä luusereita nuo muut vieressä toljottajat ovat kun eivät tee mitään.

Jälki käteen tuli surullinen fiilis sen miehen puolesta. Ja inhotti koko asia.

Tiedän yhden ihmisen joka on kertonut suurimmaksi unelmakseen sen, kun saisi tai pääsisi joskus pelastamaan jonkun hengen, ja minua raivostuttaa ajatella sitä hänen ajatusmaailmaansa.

Minusta edelleen ihmiset eivät ole todellakaan tekonsa.

Onko ihminen joka on toimintakyvyltään alentunut, toisten hulluksi kiusaama tai painostettuna ja manipuloituna erinäisiä hommia tekevä, muka oikeasti teistä huonompi ihminen kuin, he jotka egonsa ja huomiohuo r auksen takia tekevät nostatusta statukselleen.

En osta tuota, en.

Koit siis kuvaillulla tavalla laitapuolen kulkijaan liittyen varsin laajan tunneskaalan. Mitäköhän olisit tuntenut siinä tapauksessa, ettet olisi tehnyt mitään? Jos tästä olisi koitunut jälkikäteen pahempi mieli, eikö tällöin tilanteessa toimiminen ollut osittain myös "itsekkäästi" sisäisen hyvinvointisi motivoimaa? Huomion kerääminen on vuorostaan arvotonta, elleivät sen seurauksena muutkin päädy tekemään hyviä tekoja. Tällöin sillä voi olla jopa arvoa, vaikka se olisikin ärsyttävää. Vastaavasti kuitenkaan huomion kerääminen itsessään ei tee arvottomaksi hyviä tekoja. Toki jos huomiohakuisuus vie enemmän resursseja kuin itse teko, ollaan heikoilla jäillä. Päädyit tässä myös hyvin mielenkiintoiseen aiheeseen, johon ei löydy selkeitä oikeita vastauksia. Missä määrin ihminen on itse vastuussa teoistaan, jos on tullut manipuloiduksi tekemään pahaa? Voiko pahoja tekoja tekevä ihminen olla sisäisesti hyvä? Monilla väkivaltarikollisilla on taustallaan rankka lapsuus. Jos vanhemmat ovat opettaneet jo lapsuudessa ihmisen väkivaltaiseen käytökseen, onko myöhemmällä iällä esiintyvä väkivaltaisuus ihmisen omalla vastuulla, vai tämän vanhempien syytä? Entäpä jos väkivaltaisuuden ketju on jatkunut määrättömän monta sukupolvea? Yksi kuulemani vastaus näihin kysymyksiin on se, että harva ihminen on itsessään pohjattoman paha, mutta tämän yksittäiset teot voivat silti olla pahoja. Toisaalta jos ihminen tekee hyvin paljon pahoja tekoja, eikö ole kuvaavaa kutsua tätä pahaksi? Useimmiten tietysti pohjimmainen syyllinen pahuuteen löytyy jostain muualta kuin henkilöstä itsestään, mutta onko tämä siltikään syy olla kutsumatta ihmistä pahaksi? Itsessäni ainakin herää syvää surua siitä, että iso osa maailmassa esiintyvästä pahuudesta on tällaista, missä elämän varrella kertyneiden olosuhteiden summa on saanut ihmisen tekemään pahoja tekoja. Joku pieni osa pahuuden ilmenemisestä on tietysti psykopaatteja ja muuten mieleltään vinoutuneita, mutta suurin osa lienee vain päätynyt pahaksi.

joo joo. olen nuo samat jutut kelannut itsekin.

Vapaatahtokin on illuusio oikeasti, ja tämähän on vain tämmöinen simulaatio jonka elämme läpi. Uskon siihen predestinaatio juttuun.

Mutta tässä käytännön elämässä nyt en hirveästi puhu ihmisille sen mukaisesti.

En kyllä ota vastaan (väsyneenä) kenenkään palstaränkyttäjän "sä olet paha ihminen" syytöksiä. En jaksa niitä vaan.

Joku eilen mussutti, että "toivottavasti sä opit kohtelemaan sun läheisiä hyvin". Kyllä oksetti lukea sellaista. Se loukkasi.

Siinä tapauksessa tiedät varmasti myös, että viha ruokkii vihaa ja laupeus laupeutta. Jos kulutat aikasi täällä vastailemalla vain vihaa lietsoviin viesteihin, eikö se anna itsestäsi lähinnä täynnä vihaa olevan mielikuvan? Jokaiseen vihaiseen vastaukseen tulee aina vähintään muutama vihaviesti lisää, jolloin viha ja katkeruus valtaavat ennen pitkää koko keskustelun. Entä jos ne laaduttomat viestit jättäisikin rauhaan, jolloin niiden ympärillä pyörivä keskustelu tyrehtyisi alkuunsa? Voisiko asiallisia viestejä kommentoimalla ja ruokkimalla päätyä toisenlaiseen lopputulokseen?

Minulla on joku vimma yrittää jotenkin oikoa sellaisia ihan tyhmiäkin toisen provoja. Tartun tosi helposti ihan helppoihinkin päänrääpimiisiin. Enkä osaa antaa olla.

Se on tyhmää, kun provoaja heittää sitten jonkun uuden skeidan.

Koukutun siihen ja joku hormooni on varmaan mukana tässä.

Hän taitaa haluta antaa sinulle tyydytystä aivokoppaan. Hän on ilmeisen älykäs, kun antaa sinulle ja ottaa mielihyväsi kiitoksena. Todennäköisesti saat myös mielikuvan että olet häntä älykkäämpi ja molemmat osapuolet ovat kliimaksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että suurin osa täällä kommentoinneista _ei_ täytä ns. älykkään ihmisen kuvausta edes etäisesti. Itsellä äo on tutkitusti 123 eli 23 pistettä korkeammalla kuin keskitason, joka on siis ~100. Itsellä ongelmat kiteytyvät sosiaaliseen kanssakäymiseen.

On haastavaa jaksaa tyhjää small talkkia, on vaikea jaksaa keskustelua ylipäätään äärettömän turhista tai triviaaleista asioista, joista suuri joukko esim. duunipaikkani ihmisistä on kiinnostunut, esim. jostain sietämättömän typeristä suomalaisista tv-ohjelmista tai hirveää musamakua edustavista "artisteista", joita he kuuntelevat ja haluavat jakaa innostustaan pakkopullan omaisesti muille. Suurimman osan ajasta olen äärettömän yksinäinen ja väsynyt siihen, ettei mitään uusia ajatuksia yleensä oteta vastaan. Halutaan keksiä se pyörä loputtomasti uudelleen ja olla koneiston aivottomia hamstereita. Kammottavaa tietenkin on, että nämä ihmiset vaikuttavat täysin onnellisilta ja seilaavat todennäköisesti auvoisasti koko lopun elämäänsä sokeassa typeryydessään ja itse kärsin päivittäin maailman kauheudesta ja etsin epätoivoisesti jotain lankaa löytääkseni elämälle todellisen syyn. Välillä toivoisi olevansa kuin muut, kuinka helpottavaa olisikaan saada onnellisuuden rippeitä jotain hirvittävää temptation islandia seuraamalla.

Viestisi on kuin teinitytön tai vähän myöhemmin kypsyvän ns. lukiolaisälykköpojan kirjoittama. Demistä saat vertaisapua. Leuka pystyyn!

Ei saanu tehdä noin.

Heidän pitää saada olla siinä jakkaralla. Et usko minkä yliälykkään ja nerokkuutta hohkavan servauksen sain, kun kyseenalaistin tuollaisia kirjoituksia, jotka eivät missään nimessä ole geneerisiä ja lapsekkaita.

Jos haluatte tietää miltä todella älykkään ihmisen kirjoittama ketju näyttää, niin käykää lukaisemassa ylislaudan aihe vapaan EU-vastainen ketju. Kirjoitusasu ei ole moitteeton, mutta siinä asiasisältö on tärkein. Kirjoitan ylislaudalle pitkiä ketjuja, kun ne täältä lähes aina poistetaan.

https://yliSlauta.org/aihevapaa/128460425

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.

T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta

Siis on.

Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.

Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se   ensä.

Olenko tästä ylpeä?

En kerro.

Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.

Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.

Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?

Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.

Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?

Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?

Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.

ARE YOU HAPPY NOW!!!!

Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.

Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.

Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.

Olen eri. Lienee pitää taas alkaa käyttää nimimerkkiä.

-muusikko-erakko. Tästä lähtien nimitän itseäni erakoksi. Joka viestiin en kuitenkaan laita puumerkkiäni.

bääh.

Itse en jaksa enää laittaa sitä puumerkkiä. Mulle on ihan sama jos joku sotkee minut johonkin toiseen kirjoittajaan.

En jaksa enää välittää.

Joku sulake napsahti sulaketaulusta ulos niin että vaan paukahti.

Ihan sama vaikka miten absurdi olkiukko tulisi sätkyilemään tai miten mielenvikaisella tavalla käsitettäisiin sanomani väärin, en jaksa enää kuin apaattisena möllöttää.

Tämä on kyllä erikoinen ketju.

Erikoinen on. Yksi syy miksi laitoin puumerkin eilen, on tämä: tiesin ennalta että minua tullaan syyttämään nat sipersuksi ja luullaan paranoidisesti tyypiksi jolla on poliittinen agenda, oli tämä: mainitsin ydinaseista liittyen Beirutiin. No, sieltähän se tuli lopulta, mutta vasta illalla. Sitä paitsi minut sekoitettiin lisäksi väärään henkilöön. Tein virhearvion älykkäistä jälleen kerran. Luulisi jo kaikkien tietävän, että muusikot ja muut vastaavat vähät piittaavat politiikasta tai olisivat jonkun tahon agentteja. Eipä tuotakaan tajuttu. Siinä vaiheessa kun politiikka vedetään mukaan, mua alkaa kuvottaa. Illalla yökkäsin ja ajattelin että olenkohan sairas. Sitten totesin, että johtuu varmaan politiikan vetämisestä joka paikkaan. Olen allerginen sille. Ei voi enää mistään keskustella ettei saa jotain vastenmielistä poliittista leimaa heti otsaansa. Sitten joku jankkaaja rupesi grillaamaan minua ammattini vuoksi. Senkin arvasin.Tarkoitukseni oli ihan muu kuten kerroin.

Ei kun minua syytettiin poliittisesta agendasta! Kerrottiin että muka tiedetään mikä poliittinen agenda minulla on, ja sitten ei millään suostuttu paljastamaan millaista poliittista agendaa minulle oltiin ajateltu.

Se oli koomista.

Minulla ei itsellä ole mitään poliittista kotia, olen ihan koditon sillä saralla.

Kuka sinun sinua grillasi ammattisi vuoksi. Minä kysyin ihan sellaisena puoliretorisena kysymyksenä ilman mitään vottuiluja, että miten tulkitsit sen "oman testisi" jonka siinä sanoit tehneesi, kun ilmoitit ammattisi.

En tajua vielä tänäkään päivänä miksi selitit siihen niistä älykkyystesteistä.

Ihan greisiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluatte tietää miltä todella älykkään ihmisen kirjoittama ketju näyttää, niin käykää lukaisemassa ylislaudan aihe vapaan EU-vastainen ketju. Kirjoitusasu ei ole moitteeton, mutta siinä asiasisältö on tärkein. Kirjoitan ylislaudalle pitkiä ketjuja, kun ne täältä lähes aina poistetaan.

https://yliSlauta.org/aihevapaa/128460425

Naurattaa, mutta käyn silti. Toivon että yllätyn positiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo sinun pohjattoman alhainen oksennus ei ole edes syy, miksi en alun alkajaan olisi halunnut kertoa teille tenttaajille ja kyselijöille "mitä hyvää minä paha ihmishirviö olen elämässäni tehnyt".

Ette tule koskaan ymmärtämään syytä, se on teille täysin ulottumattomissa.

Ette tule koskaan elämässänne tekemään mitään vilpitöntä hyvää tekoa, niin teille jää asia avautumatta.

Edeltänyt kommentoija on asiaton, mutta tässä ja edellä olet nostanut esiin mielenkiintoisia piirteitä maailmankuvastasi. Arvostat hyviä tekoja silloin, jos niiden on ollut hyvä tarkoitus. Lisäksi annat pahatkin teot anteeksi, jos ihminen on "sisältä hyvä". Mitä kuitenkaan on tämä sisäinen hyvyys, jos ihmisen teot ovat painoarvoltaan pahoja ja ihmisiä vahingoittavia? Jos sisäinen hyvyys ei näy ulospäin, eikö kyseessä ole valtava ristiriita ihmisen ajatusten ja tekojen väillä? Voitaisiinko jopa sanoa, että minäkuva on vahvasti vääristynyt, koska todellisuudet eivät kohtaa? Vihasi tätä aloitusta kohtaan johtuu ilmeisesti siitä, että yhdistät tekopyhyyden ja itsestään mairittevasti puhumisen toisiinsa. Näet, että lahjakkaan tulisi perisuomalaisesti pitää kynttiläänsä vakan alla, jopa anonyymillä keskustelupalstalla ja aiheesta kysyttäessä. Esitän vastalauseen: onko lopulta mikään ihmisen hyvä teko täysin pyyteetön, vaikka päälle päin siltä näyttäisikin? Esimerkiksi laitapuolen kulkijan auttaminen tuottaa monille hyvää mieltä ja tarkoituksen tunnetta, vaikkei sitä kellekään mainostaisi. Ja toisaalta, onko tässä mitään pahaakaan? Eikö kaameampaa olisi, jos ihminen ei kokisi tuossa lainkaan positiivisia eikä negatiivisiä tuntemuksia? Itse näen todellisen tekopyhyyden sellaisena, jossa tekojen ja niiden mainostamisen välillä on vahva epäsymmetria. Esimerkkitapauksena: miljardööri mainostaa lahjoittaneensa miljoonan hyväntekeväisyyteen ja luo tällä suurella uhrauksella kuvaa itsestään pyhimyksenä. Hurskas rouva käy viikoittain messussa ja lahjoittaa rahaa raamatun tutkimiseen, mutta kiertää kaukaa kerjäläiset kadulla. Jos sama miljardööri lahjoittaisi puolet omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen ja mainostaisi tätä, tilanne olisi mielestäni toinen. Mukana olisi nytkin itsekkyyttä, mutta toisaalta tällainen voi luoda muillekin miljardööreille vertaispainetta tehdä aidosti vaikuttavia tekoja. Eivätkö taustalla olevat ajatukset ja itsekkäät motiivit ole mitättömiä verrattuna varsinaiseen tekoon seurauksineen? Samaan tapaan some-kanavat voivat kannustaa ihmisiä tekemään hyviä asioita, vaikka taustalla olisikin halu kerätä tykkäyksiä. Esimerkiksi verenluovuttamisen mainostaminen ja "veriryhmien" perustaminen on sosiaaliseen vertaispaineeseen liittyvä keino, jolla saadaan ihmiset tukemaan yhteistä hyvää. Onko tässäkään mitään väliä sillä, että liimana toimii ihmisten halu saada sosiaalista arvostusta, eikä pyyteetön hyvänteko? Tässä aloituksessa tilanne on se, että joku "keskivertoälykäs" on pyytänyt keskivertoa älykkäämpiä kertomaan kokemusmaailmastaan. Jotkut varmasti  pönkittävät tässä egoaan, mutta se on kyllä anonyymillä palstalla lopulta todella laiha lohtu. Eikö tällaiset egoilijat voisi muutenkin jättää omaan rauhaansa ja ruokkia aidosti positiivista keskustelua, toisiaan haukkumatta? Joku voi saada tästä jopa arvokasta ymmärrystä siihen, millä tavoin älykkääksi mielletyt ajattelevat ja toimivat yhteiskunnassa. Keskustelu voi poistaa turhia myyttejä älykkyyden ympäriltä. Älykkäät eivät useimmiten ole super-ihmisiä, vaan voi olla että heillä ajatus juoksee vain hiukan keskivertoa nopeammin. Ihmisyhteisössä tämä voi luoda kilpailuetuja laajaa lukeneisuutta vaativilla aloilla, mutta toisaalta monet älykkäät ovat myös hyvin empatiakykyisiä ja haluavat käyttää kykyjään yhteiseksi hyväksi. Mukana on toki muutamia psykopaatteja ja itsekkäitä henkilöitä, mutta nämä ovat pieni ja kurja alajoukko. Toisaalta, verrattuna johonkin ulkoavaruuden älylliseen lajiin, ihmisälykkyyden vaihtelut ovat luultavasti merkityksettömän pieniä. Tälläinen laji lienee paljon ihmistä älykkäämpi tai tyhmempi.

Okei. Kysyit tuossa, että eikö ole kaameaa, jos ihminen ei koe positiivisia tai negatiivisia tuntemuksia auttaessaan laitapuolenkulkijaa.

No tässäpä tätä kaameaa. Minusta se tuntui kun olisin kaupassa nostanut lattialle jonkun heittämän vaatteen takaisin rekkiin. Tai siivonnut jonkun maahan paiskoman kaljapullosirpale kasan toisten jaloista pois. Tai siltä kun hihkaisee jollekin, että sun lompakko putos.

Luonnolliselta ja normaalilta teolta.

Ei minulle tullut siitä fiilistä, että uuuh mikä sankari olen, tai että aaargh mitä luusereita nuo muut vieressä toljottajat ovat kun eivät tee mitään.

Jälki käteen tuli surullinen fiilis sen miehen puolesta. Ja inhotti koko asia.

Tiedän yhden ihmisen joka on kertonut suurimmaksi unelmakseen sen, kun saisi tai pääsisi joskus pelastamaan jonkun hengen, ja minua raivostuttaa ajatella sitä hänen ajatusmaailmaansa.

Minusta edelleen ihmiset eivät ole todellakaan tekonsa.

Onko ihminen joka on toimintakyvyltään alentunut, toisten hulluksi kiusaama tai painostettuna ja manipuloituna erinäisiä hommia tekevä, muka oikeasti teistä huonompi ihminen kuin, he jotka egonsa ja huomiohuo r auksen takia tekevät nostatusta statukselleen.

En osta tuota, en.

Koit siis kuvaillulla tavalla laitapuolen kulkijaan liittyen varsin laajan tunneskaalan. Mitäköhän olisit tuntenut siinä tapauksessa, ettet olisi tehnyt mitään? Jos tästä olisi koitunut jälkikäteen pahempi mieli, eikö tällöin tilanteessa toimiminen ollut osittain myös "itsekkäästi" sisäisen hyvinvointisi motivoimaa? Huomion kerääminen on vuorostaan arvotonta, elleivät sen seurauksena muutkin päädy tekemään hyviä tekoja. Tällöin sillä voi olla jopa arvoa, vaikka se olisikin ärsyttävää. Vastaavasti kuitenkaan huomion kerääminen itsessään ei tee arvottomaksi hyviä tekoja. Toki jos huomiohakuisuus vie enemmän resursseja kuin itse teko, ollaan heikoilla jäillä. Päädyit tässä myös hyvin mielenkiintoiseen aiheeseen, johon ei löydy selkeitä oikeita vastauksia. Missä määrin ihminen on itse vastuussa teoistaan, jos on tullut manipuloiduksi tekemään pahaa? Voiko pahoja tekoja tekevä ihminen olla sisäisesti hyvä? Monilla väkivaltarikollisilla on taustallaan rankka lapsuus. Jos vanhemmat ovat opettaneet jo lapsuudessa ihmisen väkivaltaiseen käytökseen, onko myöhemmällä iällä esiintyvä väkivaltaisuus ihmisen omalla vastuulla, vai tämän vanhempien syytä? Entäpä jos väkivaltaisuuden ketju on jatkunut määrättömän monta sukupolvea? Yksi kuulemani vastaus näihin kysymyksiin on se, että harva ihminen on itsessään pohjattoman paha, mutta tämän yksittäiset teot voivat silti olla pahoja. Toisaalta jos ihminen tekee hyvin paljon pahoja tekoja, eikö ole kuvaavaa kutsua tätä pahaksi? Useimmiten tietysti pohjimmainen syyllinen pahuuteen löytyy jostain muualta kuin henkilöstä itsestään, mutta onko tämä siltikään syy olla kutsumatta ihmistä pahaksi? Itsessäni ainakin herää syvää surua siitä, että iso osa maailmassa esiintyvästä pahuudesta on tällaista, missä elämän varrella kertyneiden olosuhteiden summa on saanut ihmisen tekemään pahoja tekoja. Joku pieni osa pahuuden ilmenemisestä on tietysti psykopaatteja ja muuten mieleltään vinoutuneita, mutta suurin osa lienee vain päätynyt pahaksi.

joo joo. olen nuo samat jutut kelannut itsekin.

Vapaatahtokin on illuusio oikeasti, ja tämähän on vain tämmöinen simulaatio jonka elämme läpi. Uskon siihen predestinaatio juttuun.

Mutta tässä käytännön elämässä nyt en hirveästi puhu ihmisille sen mukaisesti.

En kyllä ota vastaan (väsyneenä) kenenkään palstaränkyttäjän "sä olet paha ihminen" syytöksiä. En jaksa niitä vaan.

Joku eilen mussutti, että "toivottavasti sä opit kohtelemaan sun läheisiä hyvin". Kyllä oksetti lukea sellaista. Se loukkasi.

Siinä tapauksessa tiedät varmasti myös, että viha ruokkii vihaa ja laupeus laupeutta. Jos kulutat aikasi täällä vastailemalla vain vihaa lietsoviin viesteihin, eikö se anna itsestäsi lähinnä täynnä vihaa olevan mielikuvan? Jokaiseen vihaiseen vastaukseen tulee aina vähintään muutama vihaviesti lisää, jolloin viha ja katkeruus valtaavat ennen pitkää koko keskustelun. Entä jos ne laaduttomat viestit jättäisikin rauhaan, jolloin niiden ympärillä pyörivä keskustelu tyrehtyisi alkuunsa? Voisiko asiallisia viestejä kommentoimalla ja ruokkimalla päätyä toisenlaiseen lopputulokseen?

Minulla on joku vimma yrittää jotenkin oikoa sellaisia ihan tyhmiäkin toisen provoja. Tartun tosi helposti ihan helppoihinkin päänrääpimiisiin. Enkä osaa antaa olla.

Se on tyhmää, kun provoaja heittää sitten jonkun uuden skeidan.

Koukutun siihen ja joku hormooni on varmaan mukana tässä.

Olet siis varsin itsetietoinen ja ymmärrät jo kaiken tarpeellisen. Sotasi tulee jatkumaan niin kauan kuin jatkat sotimista. Sikäli jos olet mies, voi hyvin olla että testosteroni saa välillä näkemään tahtomattaankin punaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluatte tietää miltä todella älykkään ihmisen kirjoittama ketju näyttää, niin käykää lukaisemassa ylislaudan aihe vapaan EU-vastainen ketju. Kirjoitusasu ei ole moitteeton, mutta siinä asiasisältö on tärkein. Kirjoitan ylislaudalle pitkiä ketjuja, kun ne täältä lähes aina poistetaan.

https://yliSlauta.org/aihevapaa/128460425

Naurattaa, mutta käyn silti. Toivon että yllätyn positiivisesti.

Voi peffa.

Mitä uutta tossa nyt oli. Lapsikin tietää nuo jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.

T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta

Siis on.

Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.

Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se   ensä.

Olenko tästä ylpeä?

En kerro.

Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.

Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.

Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?

Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.

Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?

Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?

Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.

ARE YOU HAPPY NOW!!!!

Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.

Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.

Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.

Olen eri. Lienee pitää taas alkaa käyttää nimimerkkiä.

-muusikko-erakko. Tästä lähtien nimitän itseäni erakoksi. Joka viestiin en kuitenkaan laita puumerkkiäni.

bääh.

Itse en jaksa enää laittaa sitä puumerkkiä. Mulle on ihan sama jos joku sotkee minut johonkin toiseen kirjoittajaan.

En jaksa enää välittää.

Joku sulake napsahti sulaketaulusta ulos niin että vaan paukahti.

Ihan sama vaikka miten absurdi olkiukko tulisi sätkyilemään tai miten mielenvikaisella tavalla käsitettäisiin sanomani väärin, en jaksa enää kuin apaattisena möllöttää.

Tämä on kyllä erikoinen ketju.

Erikoinen on. Yksi syy miksi laitoin puumerkin eilen, on tämä: tiesin ennalta että minua tullaan syyttämään nat sipersuksi ja luullaan paranoidisesti tyypiksi jolla on poliittinen agenda, oli tämä: mainitsin ydinaseista liittyen Beirutiin. No, sieltähän se tuli lopulta, mutta vasta illalla. Sitä paitsi minut sekoitettiin lisäksi väärään henkilöön. Tein virhearvion älykkäistä jälleen kerran. Luulisi jo kaikkien tietävän, että muusikot ja muut vastaavat vähät piittaavat politiikasta tai olisivat jonkun tahon agentteja. Eipä tuotakaan tajuttu. Siinä vaiheessa kun politiikka vedetään mukaan, mua alkaa kuvottaa. Illalla yökkäsin ja ajattelin että olenkohan sairas. Sitten totesin, että johtuu varmaan politiikan vetämisestä joka paikkaan. Olen allerginen sille. Ei voi enää mistään keskustella ettei saa jotain vastenmielistä poliittista leimaa heti otsaansa. Sitten joku jankkaaja rupesi grillaamaan minua ammattini vuoksi. Senkin arvasin.Tarkoitukseni oli ihan muu kuten kerroin.

Anteeks nyt vaan rouva säveltäjä, mutta tuo on tosi tosi tosi mitätöivää Mikko Alataloa kohtaan.

Ihan niin kuin hän ei olisi muusikko.

Miten sä kehtaat!

Kuulun älykkäimpään yhteen prosentiin. En tiedä miltä tuntuisi olla vähemmän älykäs, mutta äly ei toki tarkoita, että loistaisin kaikissa asioissa. Esimerkiksi avaruudellinen hahmotuskykyni on ihan mitä sattuu ja eksyn kaikkialla. 

Maailman havainnoimiseen uskon älykkyyden vaikuttavan niin, että suhtaudun vähän kaikkeen analyyttisesti ja kriittisesti, ja olen melkoinen vastarannankiiski. Harvassa asiassa myötäilen ketään täysin. Toki analyyttisyys tapahtuu omien kiinnostuksenkohteideni vinkkelistä, eli joku älykäs ja matemaattisesti suuntautunut ihminen pohtii varmasti asioita jotka menevät minulta täysin yli hilseen, itse taas pohdin asioiden yhteiskunnallisia ja psykologisia ulottuvuuksia. Olen hyvin usein turhautunut ihmisiin, kun asiat tehdään vähän miten sattuu ja lähes itsestäänselviä ratkaisuja ongelmiin ei vain osata nähdä - tämä on asia, joka turhauttaa erityisesti yhteiskunnallisella tasolla. 

Luulen, että älykkyys myös eristää muista ihmisistä, koska siinä missä muut osaa rupatella niitä näitä, itse osaan lähinnä hölistä tai kirjoittaa ylipitkiä analyysejä aiheista jotka eivät muita kiinnosta. Jokaisesta katsotusta leffastakin seuraa hirveä yhteiskuntakritiikkikimara, sillä se on minulle viihdyttävää ja nautinnollista. Muille ilmeisesti ei. Tätäkin viestiä kirjoittaessa pistän aivot yksinkertaistusvaihteelle, jonka kautta välillä saan paremmin kontaktin ihmisiin, joskaan pidemmän päälle sellainen ei tunnu palkisevalta. Kuulostaa ylimieliseltä puhua tällaisia, mutta livenä en menisi kehuskelemaan älykkyydelläni. Se on fakta, että ihmiset eroavat kognitiivisilta kyvyiltään, eikä yksi ole toista parempi tai huonompi. Jotkut muut ovat sosiaalisesti huomattavasti itseäni taitavampia, siinä missä itse olen päättelykyvyltäni reilusti yli keskiarvoa. 

Yksi rasittavimmista älykkyyteen liittyvistä ominaisuuksista on se, että minun on vaikea löytää merkityksellisyyden tunteita monista asioista, joista muut niitä tuntuvat löytävän. Keskimääräinen elämä näyttää aivan älyttömältä oravanpyörässä juoksemiselta, enkä itse osaa nähdä siinä mitään tavoiteltavaa, kun ei kiinnosta yhtään kilpailla rahalla ja statuksella. Näin ollen en olekaan löytänyt oikein paikkaani maailmassa, ja se on hyvin turhauttavaa. Enköhän ajan kanssa päädy johonkin metsään erakoitumaan, ja se on varmasti ihan mukava vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo sinun pohjattoman alhainen oksennus ei ole edes syy, miksi en alun alkajaan olisi halunnut kertoa teille tenttaajille ja kyselijöille "mitä hyvää minä paha ihmishirviö olen elämässäni tehnyt".

Ette tule koskaan ymmärtämään syytä, se on teille täysin ulottumattomissa.

Ette tule koskaan elämässänne tekemään mitään vilpitöntä hyvää tekoa, niin teille jää asia avautumatta.

Edeltänyt kommentoija on asiaton, mutta tässä ja edellä olet nostanut esiin mielenkiintoisia piirteitä maailmankuvastasi. Arvostat hyviä tekoja silloin, jos niiden on ollut hyvä tarkoitus. Lisäksi annat pahatkin teot anteeksi, jos ihminen on "sisältä hyvä". Mitä kuitenkaan on tämä sisäinen hyvyys, jos ihmisen teot ovat painoarvoltaan pahoja ja ihmisiä vahingoittavia? Jos sisäinen hyvyys ei näy ulospäin, eikö kyseessä ole valtava ristiriita ihmisen ajatusten ja tekojen väillä? Voitaisiinko jopa sanoa, että minäkuva on vahvasti vääristynyt, koska todellisuudet eivät kohtaa? Vihasi tätä aloitusta kohtaan johtuu ilmeisesti siitä, että yhdistät tekopyhyyden ja itsestään mairittevasti puhumisen toisiinsa. Näet, että lahjakkaan tulisi perisuomalaisesti pitää kynttiläänsä vakan alla, jopa anonyymillä keskustelupalstalla ja aiheesta kysyttäessä. Esitän vastalauseen: onko lopulta mikään ihmisen hyvä teko täysin pyyteetön, vaikka päälle päin siltä näyttäisikin? Esimerkiksi laitapuolen kulkijan auttaminen tuottaa monille hyvää mieltä ja tarkoituksen tunnetta, vaikkei sitä kellekään mainostaisi. Ja toisaalta, onko tässä mitään pahaakaan? Eikö kaameampaa olisi, jos ihminen ei kokisi tuossa lainkaan positiivisia eikä negatiivisiä tuntemuksia? Itse näen todellisen tekopyhyyden sellaisena, jossa tekojen ja niiden mainostamisen välillä on vahva epäsymmetria. Esimerkkitapauksena: miljardööri mainostaa lahjoittaneensa miljoonan hyväntekeväisyyteen ja luo tällä suurella uhrauksella kuvaa itsestään pyhimyksenä. Hurskas rouva käy viikoittain messussa ja lahjoittaa rahaa raamatun tutkimiseen, mutta kiertää kaukaa kerjäläiset kadulla. Jos sama miljardööri lahjoittaisi puolet omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen ja mainostaisi tätä, tilanne olisi mielestäni toinen. Mukana olisi nytkin itsekkyyttä, mutta toisaalta tällainen voi luoda muillekin miljardööreille vertaispainetta tehdä aidosti vaikuttavia tekoja. Eivätkö taustalla olevat ajatukset ja itsekkäät motiivit ole mitättömiä verrattuna varsinaiseen tekoon seurauksineen? Samaan tapaan some-kanavat voivat kannustaa ihmisiä tekemään hyviä asioita, vaikka taustalla olisikin halu kerätä tykkäyksiä. Esimerkiksi verenluovuttamisen mainostaminen ja "veriryhmien" perustaminen on sosiaaliseen vertaispaineeseen liittyvä keino, jolla saadaan ihmiset tukemaan yhteistä hyvää. Onko tässäkään mitään väliä sillä, että liimana toimii ihmisten halu saada sosiaalista arvostusta, eikä pyyteetön hyvänteko? Tässä aloituksessa tilanne on se, että joku "keskivertoälykäs" on pyytänyt keskivertoa älykkäämpiä kertomaan kokemusmaailmastaan. Jotkut varmasti  pönkittävät tässä egoaan, mutta se on kyllä anonyymillä palstalla lopulta todella laiha lohtu. Eikö tällaiset egoilijat voisi muutenkin jättää omaan rauhaansa ja ruokkia aidosti positiivista keskustelua, toisiaan haukkumatta? Joku voi saada tästä jopa arvokasta ymmärrystä siihen, millä tavoin älykkääksi mielletyt ajattelevat ja toimivat yhteiskunnassa. Keskustelu voi poistaa turhia myyttejä älykkyyden ympäriltä. Älykkäät eivät useimmiten ole super-ihmisiä, vaan voi olla että heillä ajatus juoksee vain hiukan keskivertoa nopeammin. Ihmisyhteisössä tämä voi luoda kilpailuetuja laajaa lukeneisuutta vaativilla aloilla, mutta toisaalta monet älykkäät ovat myös hyvin empatiakykyisiä ja haluavat käyttää kykyjään yhteiseksi hyväksi. Mukana on toki muutamia psykopaatteja ja itsekkäitä henkilöitä, mutta nämä ovat pieni ja kurja alajoukko. Toisaalta, verrattuna johonkin ulkoavaruuden älylliseen lajiin, ihmisälykkyyden vaihtelut ovat luultavasti merkityksettömän pieniä. Tälläinen laji lienee paljon ihmistä älykkäämpi tai tyhmempi.

Okei. Kysyit tuossa, että eikö ole kaameaa, jos ihminen ei koe positiivisia tai negatiivisia tuntemuksia auttaessaan laitapuolenkulkijaa.

No tässäpä tätä kaameaa. Minusta se tuntui kun olisin kaupassa nostanut lattialle jonkun heittämän vaatteen takaisin rekkiin. Tai siivonnut jonkun maahan paiskoman kaljapullosirpale kasan toisten jaloista pois. Tai siltä kun hihkaisee jollekin, että sun lompakko putos.

Luonnolliselta ja normaalilta teolta.

Ei minulle tullut siitä fiilistä, että uuuh mikä sankari olen, tai että aaargh mitä luusereita nuo muut vieressä toljottajat ovat kun eivät tee mitään.

Jälki käteen tuli surullinen fiilis sen miehen puolesta. Ja inhotti koko asia.

Tiedän yhden ihmisen joka on kertonut suurimmaksi unelmakseen sen, kun saisi tai pääsisi joskus pelastamaan jonkun hengen, ja minua raivostuttaa ajatella sitä hänen ajatusmaailmaansa.

Minusta edelleen ihmiset eivät ole todellakaan tekonsa.

Onko ihminen joka on toimintakyvyltään alentunut, toisten hulluksi kiusaama tai painostettuna ja manipuloituna erinäisiä hommia tekevä, muka oikeasti teistä huonompi ihminen kuin, he jotka egonsa ja huomiohuo r auksen takia tekevät nostatusta statukselleen.

En osta tuota, en.

Koit siis kuvaillulla tavalla laitapuolen kulkijaan liittyen varsin laajan tunneskaalan. Mitäköhän olisit tuntenut siinä tapauksessa, ettet olisi tehnyt mitään? Jos tästä olisi koitunut jälkikäteen pahempi mieli, eikö tällöin tilanteessa toimiminen ollut osittain myös "itsekkäästi" sisäisen hyvinvointisi motivoimaa? Huomion kerääminen on vuorostaan arvotonta, elleivät sen seurauksena muutkin päädy tekemään hyviä tekoja. Tällöin sillä voi olla jopa arvoa, vaikka se olisikin ärsyttävää. Vastaavasti kuitenkaan huomion kerääminen itsessään ei tee arvottomaksi hyviä tekoja. Toki jos huomiohakuisuus vie enemmän resursseja kuin itse teko, ollaan heikoilla jäillä. Päädyit tässä myös hyvin mielenkiintoiseen aiheeseen, johon ei löydy selkeitä oikeita vastauksia. Missä määrin ihminen on itse vastuussa teoistaan, jos on tullut manipuloiduksi tekemään pahaa? Voiko pahoja tekoja tekevä ihminen olla sisäisesti hyvä? Monilla väkivaltarikollisilla on taustallaan rankka lapsuus. Jos vanhemmat ovat opettaneet jo lapsuudessa ihmisen väkivaltaiseen käytökseen, onko myöhemmällä iällä esiintyvä väkivaltaisuus ihmisen omalla vastuulla, vai tämän vanhempien syytä? Entäpä jos väkivaltaisuuden ketju on jatkunut määrättömän monta sukupolvea? Yksi kuulemani vastaus näihin kysymyksiin on se, että harva ihminen on itsessään pohjattoman paha, mutta tämän yksittäiset teot voivat silti olla pahoja. Toisaalta jos ihminen tekee hyvin paljon pahoja tekoja, eikö ole kuvaavaa kutsua tätä pahaksi? Useimmiten tietysti pohjimmainen syyllinen pahuuteen löytyy jostain muualta kuin henkilöstä itsestään, mutta onko tämä siltikään syy olla kutsumatta ihmistä pahaksi? Itsessäni ainakin herää syvää surua siitä, että iso osa maailmassa esiintyvästä pahuudesta on tällaista, missä elämän varrella kertyneiden olosuhteiden summa on saanut ihmisen tekemään pahoja tekoja. Joku pieni osa pahuuden ilmenemisestä on tietysti psykopaatteja ja muuten mieleltään vinoutuneita, mutta suurin osa lienee vain päätynyt pahaksi.

joo joo. olen nuo samat jutut kelannut itsekin.

Vapaatahtokin on illuusio oikeasti, ja tämähän on vain tämmöinen simulaatio jonka elämme läpi. Uskon siihen predestinaatio juttuun.

Mutta tässä käytännön elämässä nyt en hirveästi puhu ihmisille sen mukaisesti.

En kyllä ota vastaan (väsyneenä) kenenkään palstaränkyttäjän "sä olet paha ihminen" syytöksiä. En jaksa niitä vaan.

Joku eilen mussutti, että "toivottavasti sä opit kohtelemaan sun läheisiä hyvin". Kyllä oksetti lukea sellaista. Se loukkasi.

Siinä tapauksessa tiedät varmasti myös, että viha ruokkii vihaa ja laupeus laupeutta. Jos kulutat aikasi täällä vastailemalla vain vihaa lietsoviin viesteihin, eikö se anna itsestäsi lähinnä täynnä vihaa olevan mielikuvan? Jokaiseen vihaiseen vastaukseen tulee aina vähintään muutama vihaviesti lisää, jolloin viha ja katkeruus valtaavat ennen pitkää koko keskustelun. Entä jos ne laaduttomat viestit jättäisikin rauhaan, jolloin niiden ympärillä pyörivä keskustelu tyrehtyisi alkuunsa? Voisiko asiallisia viestejä kommentoimalla ja ruokkimalla päätyä toisenlaiseen lopputulokseen?

Minulla on joku vimma yrittää jotenkin oikoa sellaisia ihan tyhmiäkin toisen provoja. Tartun tosi helposti ihan helppoihinkin päänrääpimiisiin. Enkä osaa antaa olla.

Se on tyhmää, kun provoaja heittää sitten jonkun uuden skeidan.

Koukutun siihen ja joku hormooni on varmaan mukana tässä.

Hän taitaa haluta antaa sinulle tyydytystä aivokoppaan. Hän on ilmeisen älykäs, kun antaa sinulle ja ottaa mielihyväsi kiitoksena. Todennäköisesti saat myös mielikuvan että olet häntä älykkäämpi ja molemmat osapuolet ovat kliimaksissa.

Ei kaikki koukuttavat hormoonit ole ns. mielihyvähormooneja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.

T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta

Siis on.

Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.

Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se   ensä.

Olenko tästä ylpeä?

En kerro.

Älä nyt sentään kaikkia heppuja rouviksi nimittele. Vähän käytöstapoja.

Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.

Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.

Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?

Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.

Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?

Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?

Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.

ARE YOU HAPPY NOW!!!!

Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.

Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.

Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.

Olen eri. Lienee pitää taas alkaa käyttää nimimerkkiä.

-muusikko-erakko. Tästä lähtien nimitän itseäni erakoksi. Joka viestiin en kuitenkaan laita puumerkkiäni.

bääh.

Itse en jaksa enää laittaa sitä puumerkkiä. Mulle on ihan sama jos joku sotkee minut johonkin toiseen kirjoittajaan.

En jaksa enää välittää.

Joku sulake napsahti sulaketaulusta ulos niin että vaan paukahti.

Ihan sama vaikka miten absurdi olkiukko tulisi sätkyilemään tai miten mielenvikaisella tavalla käsitettäisiin sanomani väärin, en jaksa enää kuin apaattisena möllöttää.

Tämä on kyllä erikoinen ketju.

Erikoinen on. Yksi syy miksi laitoin puumerkin eilen, on tämä: tiesin ennalta että minua tullaan syyttämään nat sipersuksi ja luullaan paranoidisesti tyypiksi jolla on poliittinen agenda, oli tämä: mainitsin ydinaseista liittyen Beirutiin. No, sieltähän se tuli lopulta, mutta vasta illalla. Sitä paitsi minut sekoitettiin lisäksi väärään henkilöön. Tein virhearvion älykkäistä jälleen kerran. Luulisi jo kaikkien tietävän, että muusikot ja muut vastaavat vähät piittaavat politiikasta tai olisivat jonkun tahon agentteja. Eipä tuotakaan tajuttu. Siinä vaiheessa kun politiikka vedetään mukaan, mua alkaa kuvottaa. Illalla yökkäsin ja ajattelin että olenkohan sairas. Sitten totesin, että johtuu varmaan politiikan vetämisestä joka paikkaan. Olen allerginen sille. Ei voi enää mistään keskustella ettei saa jotain vastenmielistä poliittista leimaa heti otsaansa. Sitten joku jankkaaja rupesi grillaamaan minua ammattini vuoksi. Senkin arvasin.Tarkoitukseni oli ihan muu kuten kerroin.

Anteeks nyt vaan rouva säveltäjä, mutta tuo on tosi tosi tosi mitätöivää Mikko Alataloa kohtaan.

Ihan niin kuin hän ei olisi muusikko.

Miten sä kehtaat!

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalifilosofi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo sinun pohjattoman alhainen oksennus ei ole edes syy, miksi en alun alkajaan olisi halunnut kertoa teille tenttaajille ja kyselijöille "mitä hyvää minä paha ihmishirviö olen elämässäni tehnyt".

Ette tule koskaan ymmärtämään syytä, se on teille täysin ulottumattomissa.

Ette tule koskaan elämässänne tekemään mitään vilpitöntä hyvää tekoa, niin teille jää asia avautumatta.

Edeltänyt kommentoija on asiaton, mutta tässä ja edellä olet nostanut esiin mielenkiintoisia piirteitä maailmankuvastasi. Arvostat hyviä tekoja silloin, jos niiden on ollut hyvä tarkoitus. Lisäksi annat pahatkin teot anteeksi, jos ihminen on "sisältä hyvä". Mitä kuitenkaan on tämä sisäinen hyvyys, jos ihmisen teot ovat painoarvoltaan pahoja ja ihmisiä vahingoittavia? Jos sisäinen hyvyys ei näy ulospäin, eikö kyseessä ole valtava ristiriita ihmisen ajatusten ja tekojen väillä? Voitaisiinko jopa sanoa, että minäkuva on vahvasti vääristynyt, koska todellisuudet eivät kohtaa? Vihasi tätä aloitusta kohtaan johtuu ilmeisesti siitä, että yhdistät tekopyhyyden ja itsestään mairittevasti puhumisen toisiinsa. Näet, että lahjakkaan tulisi perisuomalaisesti pitää kynttiläänsä vakan alla, jopa anonyymillä keskustelupalstalla ja aiheesta kysyttäessä. Esitän vastalauseen: onko lopulta mikään ihmisen hyvä teko täysin pyyteetön, vaikka päälle päin siltä näyttäisikin? Esimerkiksi laitapuolen kulkijan auttaminen tuottaa monille hyvää mieltä ja tarkoituksen tunnetta, vaikkei sitä kellekään mainostaisi. Ja toisaalta, onko tässä mitään pahaakaan? Eikö kaameampaa olisi, jos ihminen ei kokisi tuossa lainkaan positiivisia eikä negatiivisiä tuntemuksia? Itse näen todellisen tekopyhyyden sellaisena, jossa tekojen ja niiden mainostamisen välillä on vahva epäsymmetria. Esimerkkitapauksena: miljardööri mainostaa lahjoittaneensa miljoonan hyväntekeväisyyteen ja luo tällä suurella uhrauksella kuvaa itsestään pyhimyksenä. Hurskas rouva käy viikoittain messussa ja lahjoittaa rahaa raamatun tutkimiseen, mutta kiertää kaukaa kerjäläiset kadulla. Jos sama miljardööri lahjoittaisi puolet omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen ja mainostaisi tätä, tilanne olisi mielestäni toinen. Mukana olisi nytkin itsekkyyttä, mutta toisaalta tällainen voi luoda muillekin miljardööreille vertaispainetta tehdä aidosti vaikuttavia tekoja. Eivätkö taustalla olevat ajatukset ja itsekkäät motiivit ole mitättömiä verrattuna varsinaiseen tekoon seurauksineen? Samaan tapaan some-kanavat voivat kannustaa ihmisiä tekemään hyviä asioita, vaikka taustalla olisikin halu kerätä tykkäyksiä. Esimerkiksi verenluovuttamisen mainostaminen ja "veriryhmien" perustaminen on sosiaaliseen vertaispaineeseen liittyvä keino, jolla saadaan ihmiset tukemaan yhteistä hyvää. Onko tässäkään mitään väliä sillä, että liimana toimii ihmisten halu saada sosiaalista arvostusta, eikä pyyteetön hyvänteko? Tässä aloituksessa tilanne on se, että joku "keskivertoälykäs" on pyytänyt keskivertoa älykkäämpiä kertomaan kokemusmaailmastaan. Jotkut varmasti  pönkittävät tässä egoaan, mutta se on kyllä anonyymillä palstalla lopulta todella laiha lohtu. Eikö tällaiset egoilijat voisi muutenkin jättää omaan rauhaansa ja ruokkia aidosti positiivista keskustelua, toisiaan haukkumatta? Joku voi saada tästä jopa arvokasta ymmärrystä siihen, millä tavoin älykkääksi mielletyt ajattelevat ja toimivat yhteiskunnassa. Keskustelu voi poistaa turhia myyttejä älykkyyden ympäriltä. Älykkäät eivät useimmiten ole super-ihmisiä, vaan voi olla että heillä ajatus juoksee vain hiukan keskivertoa nopeammin. Ihmisyhteisössä tämä voi luoda kilpailuetuja laajaa lukeneisuutta vaativilla aloilla, mutta toisaalta monet älykkäät ovat myös hyvin empatiakykyisiä ja haluavat käyttää kykyjään yhteiseksi hyväksi. Mukana on toki muutamia psykopaatteja ja itsekkäitä henkilöitä, mutta nämä ovat pieni ja kurja alajoukko. Toisaalta, verrattuna johonkin ulkoavaruuden älylliseen lajiin, ihmisälykkyyden vaihtelut ovat luultavasti merkityksettömän pieniä. Tälläinen laji lienee paljon ihmistä älykkäämpi tai tyhmempi.

Okei. Kysyit tuossa, että eikö ole kaameaa, jos ihminen ei koe positiivisia tai negatiivisia tuntemuksia auttaessaan laitapuolenkulkijaa.

No tässäpä tätä kaameaa. Minusta se tuntui kun olisin kaupassa nostanut lattialle jonkun heittämän vaatteen takaisin rekkiin. Tai siivonnut jonkun maahan paiskoman kaljapullosirpale kasan toisten jaloista pois. Tai siltä kun hihkaisee jollekin, että sun lompakko putos.

Luonnolliselta ja normaalilta teolta.

Ei minulle tullut siitä fiilistä, että uuuh mikä sankari olen, tai että aaargh mitä luusereita nuo muut vieressä toljottajat ovat kun eivät tee mitään.

Jälki käteen tuli surullinen fiilis sen miehen puolesta. Ja inhotti koko asia.

Tiedän yhden ihmisen joka on kertonut suurimmaksi unelmakseen sen, kun saisi tai pääsisi joskus pelastamaan jonkun hengen, ja minua raivostuttaa ajatella sitä hänen ajatusmaailmaansa.

Minusta edelleen ihmiset eivät ole todellakaan tekonsa.

Onko ihminen joka on toimintakyvyltään alentunut, toisten hulluksi kiusaama tai painostettuna ja manipuloituna erinäisiä hommia tekevä, muka oikeasti teistä huonompi ihminen kuin, he jotka egonsa ja huomiohuo r auksen takia tekevät nostatusta statukselleen.

En osta tuota, en.

Koit siis kuvaillulla tavalla laitapuolen kulkijaan liittyen varsin laajan tunneskaalan. Mitäköhän olisit tuntenut siinä tapauksessa, ettet olisi tehnyt mitään? Jos tästä olisi koitunut jälkikäteen pahempi mieli, eikö tällöin tilanteessa toimiminen ollut osittain myös "itsekkäästi" sisäisen hyvinvointisi motivoimaa? Huomion kerääminen on vuorostaan arvotonta, elleivät sen seurauksena muutkin päädy tekemään hyviä tekoja. Tällöin sillä voi olla jopa arvoa, vaikka se olisikin ärsyttävää. Vastaavasti kuitenkaan huomion kerääminen itsessään ei tee arvottomaksi hyviä tekoja. Toki jos huomiohakuisuus vie enemmän resursseja kuin itse teko, ollaan heikoilla jäillä. Päädyit tässä myös hyvin mielenkiintoiseen aiheeseen, johon ei löydy selkeitä oikeita vastauksia. Missä määrin ihminen on itse vastuussa teoistaan, jos on tullut manipuloiduksi tekemään pahaa? Voiko pahoja tekoja tekevä ihminen olla sisäisesti hyvä? Monilla väkivaltarikollisilla on taustallaan rankka lapsuus. Jos vanhemmat ovat opettaneet jo lapsuudessa ihmisen väkivaltaiseen käytökseen, onko myöhemmällä iällä esiintyvä väkivaltaisuus ihmisen omalla vastuulla, vai tämän vanhempien syytä? Entäpä jos väkivaltaisuuden ketju on jatkunut määrättömän monta sukupolvea? Yksi kuulemani vastaus näihin kysymyksiin on se, että harva ihminen on itsessään pohjattoman paha, mutta tämän yksittäiset teot voivat silti olla pahoja. Toisaalta jos ihminen tekee hyvin paljon pahoja tekoja, eikö ole kuvaavaa kutsua tätä pahaksi? Useimmiten tietysti pohjimmainen syyllinen pahuuteen löytyy jostain muualta kuin henkilöstä itsestään, mutta onko tämä siltikään syy olla kutsumatta ihmistä pahaksi? Itsessäni ainakin herää syvää surua siitä, että iso osa maailmassa esiintyvästä pahuudesta on tällaista, missä elämän varrella kertyneiden olosuhteiden summa on saanut ihmisen tekemään pahoja tekoja. Joku pieni osa pahuuden ilmenemisestä on tietysti psykopaatteja ja muuten mieleltään vinoutuneita, mutta suurin osa lienee vain päätynyt pahaksi.

joo joo. olen nuo samat jutut kelannut itsekin.

Vapaatahtokin on illuusio oikeasti, ja tämähän on vain tämmöinen simulaatio jonka elämme läpi. Uskon siihen predestinaatio juttuun.

Mutta tässä käytännön elämässä nyt en hirveästi puhu ihmisille sen mukaisesti.

En kyllä ota vastaan (väsyneenä) kenenkään palstaränkyttäjän "sä olet paha ihminen" syytöksiä. En jaksa niitä vaan.

Joku eilen mussutti, että "toivottavasti sä opit kohtelemaan sun läheisiä hyvin". Kyllä oksetti lukea sellaista. Se loukkasi.

Siinä tapauksessa tiedät varmasti myös, että viha ruokkii vihaa ja laupeus laupeutta. Jos kulutat aikasi täällä vastailemalla vain vihaa lietsoviin viesteihin, eikö se anna itsestäsi lähinnä täynnä vihaa olevan mielikuvan? Jokaiseen vihaiseen vastaukseen tulee aina vähintään muutama vihaviesti lisää, jolloin viha ja katkeruus valtaavat ennen pitkää koko keskustelun. Entä jos ne laaduttomat viestit jättäisikin rauhaan, jolloin niiden ympärillä pyörivä keskustelu tyrehtyisi alkuunsa? Voisiko asiallisia viestejä kommentoimalla ja ruokkimalla päätyä toisenlaiseen lopputulokseen?

Minulla on joku vimma yrittää jotenkin oikoa sellaisia ihan tyhmiäkin toisen provoja. Tartun tosi helposti ihan helppoihinkin päänrääpimiisiin. Enkä osaa antaa olla.

Se on tyhmää, kun provoaja heittää sitten jonkun uuden skeidan.

Koukutun siihen ja joku hormooni on varmaan mukana tässä.

Olet siis varsin itsetietoinen ja ymmärrät jo kaiken tarpeellisen. Sotasi tulee jatkumaan niin kauan kuin jatkat sotimista. Sikäli jos olet mies, voi hyvin olla että testosteroni saa välillä näkemään tahtomattaankin punaista.

Olen kylläkin nainen, mutta kai meilläkin jotain testosteronia on. Adrenaliinia ainakin.

Minun kohdalla nyt voi olla ihan sellainenkin mahdollista että olen koukuttunut johonkin haitalliseen stressihormooniin ja ihan vain votutukseen, kun siinähän tuntuu että on edes elossa.