En tajua tosi lihavia perheen äitejä,

Niin kauan ko mä kiloni kannan ite ,niin ei ole kellään  sanomista.  Käyttäisitte energianne todellisten lastensuojelu ongelmien ratkomiseen.

eri mieltä

siis eri mieltä aloittajan kanssa

Onko ap nyt niitä ihmisiä joita vaivaa oma peilikuva niin paljon että pitää muita rienata? minusta muiden ihmisten ulkoinen arvostelu tuo huonon mallin lapsille. Vai onko AP syntymä hoikka? mahdollisesti myös elimsitö sellainen joka ei rasvaa helposti kerrytä? Itse olen kunto ohjaajana joutunut tapaamaan monenlaista pyöreämpää ihmistä ja kaikilla on omat elämän tarinat.. en arvostele ketään mutta arvostan kun tekevät itsensäkin eteen jtn :)

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 01:00"]

Mulla on asiat hyvin. Korkeapalkkainen työ, mies, jonka kanssa olen ollut 20 v. ja rakastamme yhä toisiamme. Selvisin syövästä.Hän tuki minua, kun tukka tippui pois ja oksensin 24/7 virttyneissä verkkareissa. Siltti päätäni ja lupasi, että paranen. Se on rakkautta.

Meillä on myös 3 tervettä lasta. En juo, en polta. Mutta olen lihava. Ap vaikuttaa niin pinnalliselta, ettei mitään rajaa. 

[/quote]

Just tätä ajattelen, elämässä on NIIN paljon muuta, kun haukkua naisia, jotka ovat liahavia. Suvaitsevuutta lisää ja ihmisten kunnioittamista.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 01:13"]

Sinä kerrostaloihminen, kyllä tässä sulla on se ongelma. Itselläkin lasitettu parveke, mutta en siellä istu kyttäämässä ihmisiä. Kuulostat aika vaikealta ihmiseltä. 

[/quote]

Jännä ajatusmalli sulla :D Ihminen on tosi vaikea persoona ja kyylä kun vaan katselee ympärilleen ja tekee havaintoja näkemästään? Hahaha! Ihmiset kävelee kadulla ja kiinnittää huomiota erilaisiin asioihin, aikuiset hehtaariperseet alkaa olla jo niin valittettavan yleinen näky katukuvassa, etten kiinnitä niihin enää niinkään huomiota mutta kyllä ylipainoiset lapset ovat surullinen näky.  

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 01:29"]

Niin kauan ko mä kiloni kannan ite ,niin ei ole kellään  sanomista.  Käyttäisitte energianne todellisten lastensuojelu ongelmien ratkomiseen.

[/quote]

Ja niin kauan ko me muut maksellaan sairaanhoitoa ja lääkkeitä teille, niin saadaan paheksua.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:03"]vaimo, jota he rakastavat, mutta pitävät ulkoisesti ällöttävänä, mutteivät ikimaailmassa voisi heille painosta sanoa. 

Ap

[/quote]

Tuo kiteytti todella monen tutun 30-40v pariskunnan asetelman. Valitettavasti. Miehet vaihtelevat kaljamahoista adoniksiin, koko skaala löytyy.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 00:38"]

Nyt lomalla ollessani huomasin, kun läheisen kerrostalon perhe kävi joka päivä aamupäivästä kaupassa, perheeseen kuuluu siis äiti, isä ja kaksi ala-asteikäistä tyttöä. Äiti on sairaalloisen lihava, veikkaan että 150kg raja on rikottu ja käveleminen näyttää todella tuskaliaalta etenkin näin kuumilla ilmoilla. Isä on muuten normaalin mitoissa mutta maha on yhtä valtava kuin äidillä, isompi kuin kaksosia odottavalla naisella. Molemmat tytöt ovat hyvin lihavia, vaikkei varmasti sairaalloisissa kiloissa mennä, mutta vaikeasti ylipainoisia ovat JA KUINKA PIENINÄ LAPSINA JO! Selkä on aivan notkolla, maha pystyssä löntystellään.

Ja se kuka väittää että lihava äiti ei anna esimerkkiä syömisillään yms lapsilleen on varmaan itekin lihava äiti kuka valehtelee itselleen! Nyt jokaisena päivänä nuo lapset ovat kävelleet jo aamupäivästä isot jäätelöt kädessä kaupasta pois, aivan jokaisena päivänä viikon ajan. En usko että lapset tuossa iässä tekevät töitä jotta voisivat omat ostoksensa kustantaa, kyllä vanhemmat ovat varmaan ostokset (ja muut koska yksi jäätelö päivässä ei niin isoa tee mitä ne tytöt on) hyväksyneet ja maksaneet. Aivan hirveä rangaistus lapsille saattaa ne samaan jamaan.

[/quote] Huvittavaa että syyllistät pelkästään äitiä! Eikö isällä ole mitään merkitystä?

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 22:23"]

jotka ei edes yritä tehdä asialle mitään. Minkä esimerkin lapsillenne annatte! 

[/quote]

Meillä oli äiti pullukka. Lapset olimme kaikki kuitenkin langanlaihoja eli se siitä esimerkkivaikutuksesta. Äiti oli lapsen mielestä maailman paras ja muistanpa, kun lapsina ajattelimnme, että ei semmoinen ole oikea äiti, joka ei ole pehmeä halata.

En minäkään. En siis tajua todella lihavia ihmisiä lainkaan. Lihominen ei ole mikään yhden yön juttu vaan on kyllä tosiaan nähtävä vähän vaivaa saadakseen itsestään valtavan muodottoman läskikasan.

Lihavuuden ennalta ehkäisy on kaikkein helpointa. Siihen kannattaa panostaa.

kysytkö ap. niiltä ylipainoisilta perheenäideiltä, että yrittävätkö he tehdä asialle jotain vai eivätkö yritä? vai mistä tiedät keitä ylipainoisia perheenäitejä sinun tulee taivastella ja keitä ei?

No mä oon laiha ja mulla on syömishäiriö :) Vihaan itseäni jonain päivinä niin, etten tiedä miten jaksaa edes olla olemassa. Todella ihanteellista niihin ylipainoisiin verrattuna. (koittakaa ymmärtää sarkasmi, en jaksa tulla selittelemään sanojani)

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:03"]vaimo, jota he rakastavat, mutta pitävät ulkoisesti ällöttävänä, mutteivät ikimaailmassa voisi heille painosta sanoa. 

Ap

[/quote]

Tuo kiteytti todella monen tutun 30-40v pariskunnan asetelman. Valitettavasti. Miehet vaihtelevat kaljamahoista adoniksiin, koko skaala löytyy.

[/quote]tää on muuten sellainen aihe, joka mua on kiehtonut kauan. jossain oli keskustelu, jossa mies valitti, ettei enää halua vaimoaan, kun tämä on lihonut niin paljon. keskustelu jatkui pitkään, siinä suurinpiirtein kaikki olivat miehen puolella ja kehottivat reilusti ottamaan aiheen vaimon kanssa puheeksi. osa viesteistä - jopa miehen oma - oli tyyliä "hyi, ttu niitä läskipalleroita, miksei ne tee itselleen mitään."

kysäisinpäs keskustelua aikani luettuani, että mikäli nyt kävisi niin, että vaimo ottaisi opikseen, muuttaisi ruokavalionsa ja alkaisi liikkua niin, että paino putoaisi, missä vaiheessa mies olettaisi, että saisi halunsa takaisin. riittäisikö pelkkä päätös ja aloittaminen? viiden kilon pudottaminen? kymmenen kiloa? pitäisikö naisen pudottaa paino ensin kokonaan ennen kuin tämä halukkuus taas palaisi?

ja mitä tuo mahtaisi tehdä parisuhteelle, kun nainen katselisi vaa'alla painonsa tippumista ja tuskastelisi, että vieläkään se ei ole niin alhainen, että mies sinäkään iltana haluaisi häntä. aika hyvä itsetunto saisi olla naisella, etteikö se vaikuttaisi parisuhteeseen millään tavalla.

kehotinkin miestä ja kaikkia samassa tilanteessa olevaa ottamaan asian puheeksi jollain muulla tavalla. itse puhuin miehelleni olevani huolissani hänen terveydestään, enkä puuttunut ulkonäköön millään tavalla. aikansa mietittyään, hän suostuikin keventämään niin paljon, että laihtui. minulle hänen ulkonäkönsä on aina ollut riittävän hyvä, halusin häntä ihan yhtä paljon, kun hän oli ylipainoinen (tai vielä nykyistä ylipainoisempi, kilot eivät ole ihan vielä kaikki poissa). jotenkin itsestäni ajatus, että olisin syystä tai toisesta sanonut, että haluan hänen näyttävän paremmalta ja siksi laihtuvan, on niin vieras, etten käsittänyt tuossa keskustelussa toitotettua suoraan puhumista.

olisi tosin mielenkiintoista saada kuulla missä vaiheessa se halu tosiaan palaa, jos on palatakseen.

Nykynaiset ovat todella liian lihavia.Vyötäröä ei ole lainkaan,ja rasvamakkarat roikkuvat kyljistä.Tähän on syynä jatkuva mässäily ja alkoholin juonti. Olen konservatiivinen hoikka nainen,ja mielestäni alkoholi ei sovi naiselle. Ennen ihanne oli raitis nainen, hyväkäytöksinen ja kunnollinen.Näitä arvoja opetan tyttärellenikin.En kannata feminismiä,nykynaiset yrittävät matkia kaikessa miehiä,muuttumalla itse miehisiksi.

Arvostan 50-lukulaista kotiäitiyttä, ja konservatiivisen naisellista ulkonäköä.Allekirjoitan myös Päivi Räsäsen arvot.

Olipa liikasyömisen syyt mitkä hyvänsä, niin viimekädessä kyse on kuitenkin itsehillinnästä. Epäilyttäviä tällaiset ihmiset, jotka eivät kykene hallitsemaan mielitekojaan- mitä muuta he eivät hallitse?

Läski tuttuni märehtii menneitä ja syyttää kotiolojaan, traumaattisia tapahtumia ja ties mitä siitä, että on syömishäiriöinen. Hän pitää omia lapsiaan normaalipainoisina, vaikka kaikki muut näkevät, että lapset ovat vähintäänkin pullukoita.

Minun äitini, jolla on paljon lapsia, on ollut aina todella liikunnallinen, normaalipainoinen ja välillä jopa hoikka. Sen sijaan minä inhoan liikuntaa, kiinnostuksenkohteeni ovat aivan muualla. Olen normaalipainon ylrajoilla ja lihoisin helposti jos en yhtään kontrolloisi syömisiäni. Että varokaa vain AP:n kaltaiset, mitä jos lapsenne ei kuitenkaan omaksu teidän elämäntyyliänne ja kenties lihoo? Arvostatteko häntä silti?

Minun mielestä suurin ongelma on se että lihavien lapsista tulee lihavia ja se ei ole kenenkään lapsen etu! Lihavia lapsia kiusataan koulussa ja heill on useasti huono omatunto. Mun mielestä äidit saavat vaikka syödä itsensä hengiltä, kunhan eivät varta vasten tee lapsistaan lihavia, vaan antavat näille mahdollisuuden itse valita miten elämänsä elävät. Olen itse ollut lapsena ylipainoinen ja saanut siitä kärsiä. Vanhemmat syöttivät tavallista kotiruokaa kyllä, mutta näin jälkikäteen kun joutunut painon kanssa tappelemaan, olen tajunnut että eihän se ruoka ole ollut millään tapaa terveellistä. Itse ainakin olen vihainen vanhemmilleni että olen heidän vuokseen joutunut kärsimään.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 01:15"]

Mie en voi ymmärtää että mitä vikaa on siinä että istuskellee parvekkeella ja sattuu nyt siinä samassa näkemään mitä ympärillä tapahtuu? Sammaan tappaanhan sitä naapurikki tullee tutuksi, ne sattuu tosi ussein siitä sun ohi kulkemaan jne niin eikös rtuo ole vähä sama asia? Näi asiasta poiketen........

[/quote]

Samaa mietin minäkin. En istu parvekkeella juuri sen takia että odotan tiettyjen ihmisten kävelevän siitä ohi vaan otan aurinkoa ja tietenkin jos kuuluu meteliä pihalta niin vilkaisen että mitä sielä tapahtuu ja jotkin perheet vain sattuvat olemaan niitä hyvin kova äänisiä

Ei se haittaa ettet ymmärrä. Minä olen lihonut sairastuttuani ja totisesti toivon ettei tätä sairautta tule lapsilleni. Itseasiassa toivon ettei kukaan tätä saisi, niin pirulliseksi elämä on neljässä vuodessa muuttunut.