En tajua tosi lihavia perheen äitejä,

Noh, vain ne "adonikset" pistävät asian merkille. Ei kaljamahamiehet kommentoi, he vaan kääntävät päänsä. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:06"]

Niin, isät ovat oma ongelmansa. Koska olen nainen, aloitin keskustelun naisen näkökulmasta, pistää niin silmään nämä suu väärinpäin lastensa kanssa kulkevat väsyneet ylipainoiset mietit. Eikö mitään itsekuria??!! 

Ap

[/quote]

Ei ja sekös sinua vituttaa.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 22:45"]

niin että menestyä kannattaa muttei pitää itsestään huolta, ts. Missä on itsearvostus? Tärkein asia joka lapselle tulisi minusta opettaa! 

Ap

[/quote]

Minä arvostan itseäni erittäin paljon, ja siihen ei jotkut kilot vaikuta. Pidän itsestäni huolta, meillä syödään hyvin ja saan arkiliikuntaa melko hyvin 8 km yhteen suuntaan työmatkoista pyörällä. Silti olen ylipainoinen, mutta eipä tuo haittaa. Terveys ja jaksaminen on silti hyvät. 

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:09"]

Noh, vain ne "adonikset" pistävät asian merkille. Ei kaljamahamiehet kommentoi, he vaan kääntävät päänsä. 

Ap

[/quote]

Mielenkiintoista! Mitä tarkoitat, että kaljamaha miehet kääntävät päänsä pois?? Kun katsovat sinuun? Vai puhuttaessa sinun hoikkuudestasi ja äitiydestäsi? Voisitko vähän selventää missä tilanteissa kaikki lihavat miehet kääntävät päänsä pois kun taas ne adonikset jatkavat keskustella kanssasi aiheesta?? 

Jotenkin tuo esimerkki vain tuntui teennäiseltä, tai sitten olet niitä naisia, jotka tarjoillessa baarissa juotavaa kalastelevat koko ajan ihailua ja hyväksyntää miehiltä (tiedän tämän tietyn tyypin, koska olen ollut itsekin ravintolassa töissä ja näitä baariruusuja tuli aina silloin tällöin vastaan). Sorry AP mutta kännisiltä miehiltä saa tosi helposti kehuja, varsinkin kun vähän heruttelee niiden edessä, eikä ole ihan seitsenpäinen hirviö naiseksi...

Ei vituta, vaan ällistyttää ja ihmetyttää!!! jos voit valita annatko sen hyvän vai huonon malliin lapsillesi, niin valitset sen huonon Ilman mitään yritystä. Uskomatonta, sanon minä.

ap

en mäkää ymmärrä:D mua ällöttää naapurien kaikki lihavat naiset

Ainakaan en anna esimerkkiä ettenkö kelpaisi tämmöisenä.

Ainakaan en anna esimerkkiä ettenkö kelpaisi tämmöisenä.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:16"]

Ei vituta, vaan ällistyttää ja ihmetyttää!!! jos voit valita annatko sen hyvän vai huonon malliin lapsillesi, niin valitset sen huonon Ilman mitään yritystä. Uskomatonta, sanon minä.

ap

[/quote]

Siis minkä ihmeen mallin?

Oma äitini oli (ja on vieläkin) reilusti ylipainoinen eikä se ole minua koskaan hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Naureskeltiin vainlapsina kun äiti jälleen kerran oli kaalikeittodieetillä. 

Itselläni on siinä suhteessa käynyt hyvä tuuri, että olen perinyt isänyt kropanmallin. Voin syödä ihan mitä tahansa ja silti pysyn hoikkana (BMI 20). Iltasyöpöttely onkin iso paheeni.

Lihavat miehet eivät käännä päätä pois vaan katsovat perääni mitään sanomatta. Ja baarit, joo olen käynyt baarissa viimeksi omissa polttareissani 8v sitten. 

ap

Sinä joka pysyt hoikkana syömisistäsi huolimatta. Niin, et liiku, Koska muuten et ihmettelisi hoikkuuttasi. ja Mistähän se malli Liikkumattomuuteen on tullut? Hmm... Ei pidä kauaa miettiä.  Ja terveys ei aina näy päälle päin.  Kyse on siis terveellisten elintapojen mallista mitkä jälkikasvullemme opetamme. Kaikki pitää saada nyt, se pulla siinä pöydällä, ei mitään kauaskantoista ja tavoitteellista jakseta. En vaan käsitä. 

Ap

Mä olen kyllä tosi läski, lisäksi mulla on diagnosoitu syömishäiriö, ADHD ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Äidilläni on myös bipolaarihäiriö, syömishäiriötä ei ole diagnosoitu, mutta pitäisi olla.

Mä olen koko elämäni kuullut äitini ihan sairaalloista ruikutusta hänen läskeistään.

Äitini myös haukkui minua läskiksi, lihavaksi kun olin teini-ikäinen.

Enkä taatusti ollut lihava. Hän yritti säännöstellä munkin syömisiäni ja jankutti kokoajan läskeistä ja laihduttamisesta.

Yritti tehdä sitä jopa tyttärelleni. Tyttöni kysyi, miksi mummo puhuu kokoajan laihduittamisesta. Onko mummo sun mielestä läski?

Ei helvetti.

Äidilläni on todella vääristynyt kehonkuva. Se on mielestään läski, kun on 170 pitkä ja painaa 52 kg. Kunnollista ruokaa ei halua edelleenkään syödä.

Ei syö mitään kunnon ruokaa viikkoihin. Sitten saattaa ahmia hullun lailla karkkia, jäätelöä, pullaa. Muttei oksenna.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:29"]

Sinä joka pysyt hoikkana syömisistäsi huolimatta. Niin, et liiku, Koska muuten et ihmettelisi hoikkuuttasi. ja Mistähän se malli Liikkumattomuuteen on tullut? Hmm... Ei pidä kauaa miettiä.  Ja terveys ei aina näy päälle päin.  Kyse on siis terveellisten elintapojen mallista mitkä jälkikasvullemme opetamme. Kaikki pitää saada nyt, se pulla siinä pöydällä, ei mitään kauaskantoista ja tavoitteellista jakseta. En vaan käsitä. 

Ap

[/quote]

Olen noin 25-vuotiaaksi harrastanut erästä liikuntalajia (aloitin kun olin 8v.), joten se siitä teoriasta. Omat lapseni ovat molemmat urheilullisia ja tykkäävät liikkua. Eikös oman laiskuuteni siis pitäisi kumota moinen?

Ettei kyseessä olisi vain se kannustaminen, ei mallin näyttäminen?

Ja kyllä, minulla on monia kauaskantoisia tavoitteita, mutta yksikään niistä ei liity liikuntaan ;)

Laiskuutesi nyt näkyy lastesi elämässä kun he ovat aikuisia Ja etsivät suhdettaan liikkumiseen aikuisen ihmisen elämäntilanteessa, jota sinä elät nyt. Malli siitä, ehtiikö, voiko, saako ja jaksaako perheen äiti liikkua, kun he ovat ehkä osuus vanhempia itsekin. Jos nauttinut liikunnassa tänä päivänä, niin liikkuisit. Ja et nauti, koska ei äitisikään sinun ollessasi pieni. yksinkertaista.

ap

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:40"]

Laiskuutesi nyt näkyy lastesi elämässä kun he ovat aikuisia Ja etsivät suhdettaan liikkumiseen aikuisen ihmisen elämäntilanteessa, jota sinä elät nyt. Malli siitä, ehtiikö, voiko, saako ja jaksaako perheen äiti liikkua, kun he ovat ehkä osuus vanhempia itsekin. Jos nauttinut liikunnassa tänä päivänä, niin liikkuisit. Ja et nauti, koska ei äitisikään sinun ollessasi pieni. yksinkertaista.

ap

[/quote]

Onneksi mies liikkuu joten ehkä en ole pilannut lasten koko elämää.

Ei vain jaksa vängätä.

Niinpä, ja nimenomaan eroa on sillä liikkuuko iloiten ja nauttien vai hampaat irvessä. Toivon teille tervettä elämää :) elämä on valintoja, minunvalintani on nyt mennä nukkumaan, koska haluan aamulla jaksaa juoksulenkille pienimmän aamupäikkäreiden aikana rattaillen.

ap

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:29"]

Sinä joka pysyt hoikkana syömisistäsi huolimatta. Niin, et liiku, Koska muuten et ihmettelisi hoikkuuttasi. ja Mistähän se malli Liikkumattomuuteen on tullut? Hmm... Ei pidä kauaa miettiä.  Ja terveys ei aina näy päälle päin.  Kyse on siis terveellisten elintapojen mallista mitkä jälkikasvullemme opetamme. Kaikki pitää saada nyt, se pulla siinä pöydällä, ei mitään kauaskantoista ja tavoitteellista jakseta. En vaan käsitä. 

Ap

[/quote]

Ei mitään kauaskantoista ja tavoitteellsita jakseta ei. Sehän on siitä ylipainosta ja pullansiivusta kiinni. Mitä siitä, että on tehnyt väitöskirjan, soittanut instrumenttia tavoitteellisesti, opetellut aikuisiällä uudestaan kävelemään, käyttämään käsiä yms. liikenneonnettomuuden seurauksena, selvinnyt raiskauksesta katkeroitumatta ja katkeroittamatta ympäristöään

ja niitä pienempiä: hoitanut dementikkoanoppia omassa kodissa 8 vuotta oman työn ja perheen lisäksi, selvinnyt miehen syöpähoidoista, on säännöllisesti autettu naapurin vanhuksia lasten kanssa, lapsille opetettu luonnossa selviämistä (osaavat jokainen noin 300 kasvia), rakennettu omakotitalo, säästetty lasten kanssa muutaman vuoden ajan yhteistä heidän valitemaansa asiaa varten (toki meillä vanhemmilla olisi se ollut varaa ostaa),

jne

Mutta kun on lihava, niin eihän sitä pitkäjänteisyyttä toki ole.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:47"]

Niinpä, ja nimenomaan eroa on sillä liikkuuko iloiten ja nauttien vai hampaat irvessä. Toivon teille tervettä elämää :) elämä on valintoja, minunvalintani on nyt mennä nukkumaan, koska haluan aamulla jaksaa juoksulenkille pienimmän aamupäikkäreiden aikana rattaillen.

ap

[/quote]

Miksi etä käytä tuota aikaa itsesi sivistämiseen? Kirja kädessä voi juosta aivan hyvin. Lapsi vain selkään ja menoksi.

Voi hyvä ap, miten ylipaino ja liikkuminen sulkevat toisensa pois? Minun äitini on aina ollut äärimmisen liikunnallinen ja on sitä vieläkin, yli kuusikymppisenä. Käy salilla 4 krt. viikossa, kuntonyrkkeilee, pyöräilee, kävelee jne. Jaksaa touhuta lastenlasten kanssa lähes rajattomasti, on aina energinen ja pirteä. Ja silti ollut koko ikänsä 10-20 kg ylipainonen. 

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:29"]

Mä olen kyllä tosi läski, lisäksi mulla on diagnosoitu syömishäiriö, ADHD ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Äidilläni on myös bipolaarihäiriö, syömishäiriötä ei ole diagnosoitu, mutta pitäisi olla.

Mä olen koko elämäni kuullut äitini ihan sairaalloista ruikutusta hänen läskeistään.

Äitini myös haukkui minua läskiksi, lihavaksi kun olin teini-ikäinen.

Enkä taatusti ollut lihava. Hän yritti säännöstellä munkin syömisiäni ja jankutti kokoajan läskeistä ja laihduttamisesta.

Yritti tehdä sitä jopa tyttärelleni. Tyttöni kysyi, miksi mummo puhuu kokoajan laihduittamisesta. Onko mummo sun mielestä läski?

Ei helvetti.

Äidilläni on todella vääristynyt kehonkuva. Se on mielestään läski, kun on 170 pitkä ja painaa 52 kg. Kunnollista ruokaa ei halua edelleenkään syödä.

Ei syö mitään kunnon ruokaa viikkoihin. Sitten saattaa ahmia hullun lailla karkkia, jäätelöä, pullaa. Muttei oksenna.

Ap taitaa olla samanlainen hourupää kuin äitisi 

[/quote]