Millainen suhde teillä on anoppiin?
Omaani näen harvakseltaan, käydään siellä kylässä. Meillä on pitkä matka. Anoppi kestitsee silloin kun käydään. Puhelimessa mies puhuu viikottain. Ihan kiva ihminen anoppi on.
Kommentit (38)
Ei minkäänlaista. Olemme olleet 10 vuotta yhdessä, anoppi ei ole koskaan ollut halukas tutustumaan minuun. Aluksi yritin itse tutustua ja jutella, kutsuin joskus kylään. Anoppi ei osoittanut mitään mielenkiintoa tutustua, ei välttämättä edes tervehdi tavatessamme. Erikoinen kyräilijä. Tosin tämä anopin (ja myös appiukon) outo käytös on selittänyt aika paljon miehen käytännössä täysin puuttuvia sosiaalisia taitoja ja muuta kummallista käytöstä...
Anoppi makaa hiljaa haudassaan. Ihan hyvin tullaan siis toimeen.
Valitettavasti ei enää minkäänlainen koska hän kuoli noin 10 vuotta sitten. Mutta kun hän eli niin oli yksi hienoimmista ja mukavimmista ihmisistä jonka tiesin. Ei sanonut koskaan pahaa sanaa minusta ja kohteli kuin omaa lastaan. Tunsin todellakin olevani tervetullut perheeseen.
Ehkä tämä on harvinaista mutta minulle tulee sanasta "anoppi" aina mieleen vain positiivisia asioita.
Mun anoppi on 11v mua vanhempi. Hyvät välit on, miksi ei olisi?
Oli erinomaiset. Kun hän kuoli, jouduin surun takia sairaslomalle ja sain lääkityksen.
Kun äitini kuoli en itkenyt kertaakaan.
Lämpimät ja hyvät välit. Olemme anopin kanssa tekemisissä pari kertaa viikossa. Joskus minä ja hän mennään kahdestaan jonnekin viettämään aikaa yhdessä.
Minulla on loistavat anoppi ja appi.
Vierailija kirjoitti:
Lämpimät ja hyvät välit. Olemme anopin kanssa tekemisissä pari kertaa viikossa. Joskus minä ja hän mennään kahdestaan jonnekin viettämään aikaa yhdessä.
Ja mullakin on paremmat välit appiperheeseen kuin omiin vanhempiin. Mun perhe on hyvin tunnevammainen. Kaikki on todella vaikeaa, ja jatkuvasti syntyy draamaa. En jaksa sellaista.
Mulla tuli riitaa anopin kanssa viime vuonna ja tuohtuneena sanoin, etten aion enää olla appivanhempieni kanssa tekemisissä, kun ei siitä seuraa kuin itkua ja hammasten kiristystä. No, anoppi laittoi sitten välit poikki koko meidän perheeseen, eli jopa omaan poikaansa ja lapsenlapsiinsa. Riita oli tyhmä ja olisin ollut valmis unohtamaan koko jutun, mutta tätä välien katkaisemista en tule hänelle enää koskaan antamaan anteeksi.
Asialliset. Ei käy edes mielessä, että ryhtyisin riitelemään miehelle tärkeän ihmisen kanssa tai huutaisin laittavani välit poikki, jos anoppi soittaa pojalleen kerran viikossa. Emme ole ystäviä, emme ole läheisiä, kunnioitamme molemmat sitä suhdetta, joka meillä on samaan mieheen minulla puolisona, hänellä äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minkäänlaista. Olemme olleet 10 vuotta yhdessä, anoppi ei ole koskaan ollut halukas tutustumaan minuun. Aluksi yritin itse tutustua ja jutella, kutsuin joskus kylään. Anoppi ei osoittanut mitään mielenkiintoa tutustua, ei välttämättä edes tervehdi tavatessamme. Erikoinen kyräilijä. Tosin tämä anopin (ja myös appiukon) outo käytös on selittänyt aika paljon miehen käytännössä täysin puuttuvia sosiaalisia taitoja ja muuta kummallista käytöstä...
Mulla on samanlainen miniä🐷
Meillä on oikein hyvät ja seksuaalisesti aktiiviset välit. <3
En ole koskaan tavannut. Miehellä taas huonot välit äitiinsä, joten on vain satunnaisesti yhteydessä.
Ex-anoppiin oli hyvät välit. Kävimme kahdestaan leffassakin ja saatoin hänen sekä lapseni kanssa mennä kolmistaan jonnekin.
Todella lämpimät välit. Hän on tosi mukava ja lämmin ihminen. Asuu muutaman kilometrin päässä meiltä. Alusta asti oltu todella paljon tekemisissä. On tehty myös esim. ulkomaanmatkoja kahdestaan. Loistotyyppi.
Hyvät välit on. Mutta en kerro enää ikinä mitään henkilökohtaisia tai oman perheeni asioita hänelle. Riitti se ainoa kerta kun anoppi möläytti, että on varmaan ollut vaikea olla lähtöisin tunnevammaisesta perheestä. Oli siis tehnyt psykoanalyyttisiä päätelmiä aikaisemmista puheista.
Suosikkiminiä on se, joka laittaa kaikkiin FB-päivityksiin sydämiä ja rakkautta ja kehua retostaa ihania appivanhempia ja anopin viljelmiä ja milloin nyt mitäkin.
Mulla oli hyvät välit anoppiini, paremmat kuin äitiini. Eihän tuo välttämättä kerro mitään, mutta oli ison surun paikka, kun anoppi kuoli muutama vuosi sitten 53 vuotiaana. Aivan liian nuorena, meillä olisi ollut paljon vielä yhteisiä hetkiä ja suunnitelmia.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät välit on. Mutta en kerro enää ikinä mitään henkilökohtaisia tai oman perheeni asioita hänelle. Riitti se ainoa kerta kun anoppi möläytti, että on varmaan ollut vaikea olla lähtöisin tunnevammaisesta perheestä. Oli siis tehnyt psykoanalyyttisiä päätelmiä aikaisemmista puheista.
Suosikkiminiä on se, joka laittaa kaikkiin FB-päivityksiin sydämiä ja rakkautta ja kehua retostaa ihania appivanhempia ja anopin viljelmiä ja milloin nyt mitäkin.
:D
Eli anoppis oli oikeassa. Tunnevammainenhan sä tunnut olevankin, ihan vaan tämän perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli riitaa anopin kanssa viime vuonna ja tuohtuneena sanoin, etten aion enää olla appivanhempieni kanssa tekemisissä, kun ei siitä seuraa kuin itkua ja hammasten kiristystä. No, anoppi laittoi sitten välit poikki koko meidän perheeseen, eli jopa omaan poikaansa ja lapsenlapsiinsa. Riita oli tyhmä ja olisin ollut valmis unohtamaan koko jutun, mutta tätä välien katkaisemista en tule hänelle enää koskaan antamaan anteeksi.
ettet säkään pysty olemaan aikuinen?
Ihan ok välit, ei mitään riitaa tai muuta. Nähdään melko usein, mutta on niin iso ikäero ettei oikein ole mitään yhteistä.