Haluaako kukaan enää parisuhdetta?
Tuntuu, että nykyään seurusteluskene on vain tinder-panoja ja sitoutumiskammoa. Vaikka saisikin matcheja, treffejä tai tapailua, todella harvaa miestä tuntuu kiinnostavan minkäänlainen seurustelu. Nyt ei puhuta mistään naimisiinmenoista, vaan ihan tavallisesta tapailusta.
Että mistä te naiset löydätte miehiä, jotka haluavat seurustella?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan parisuhteen edut mutta arkeani en halua jakaa. Haluan oman asunnon, oman rauhan, omat tavat, enkä ketään häiritsemään niitä. Kuitenkin haluan myös läheisyyttä, kumppanuutta, iloa ja hauskoja asioita. Hankin siis etäsuhteen :) Viides vuosi menossa ja näin on hyvä.
Tämä kuvastaa täydellisesti nykyihmisen itsekkyyttä. Ei ihme että syntyvyys on laskussa.
Norjassa tunnutaan järjestään kyselevän perheen perustamisesta ja jopa avioliitosta. Vaikkakin ovat paljon tasa-avoimempi maa mitä Suomi. Ehkä sieltä voisi löytyä ratkaisu?
Katsopa netin red-pill foorumeita ja youtube-kanavia. Silmiinpoistävää niissä on norjalaisten miesten määrä... Asiat on vielä pahemmin Norjassa kuin Suomessa, mutta ilmeisesti suominaisille kelpaa norjalaisten naisten jämät.
Norjalaiset naiset eivät koe tarvitsevansa miestä tai ovat muuttaneet muualle. Puhut nyt sellaisesta maasta jossa naiset on aidosti itsenäisiä. Noin käy kun naiset tajuavat voivansa elää itselleen.
Tinderistä löysin sielunkumppanin. Ei oltu kummatkaan "tositarkoituksella" liikkeellä, van ennemminkin niin ettei se ota jos ei annakaan, katsotaan miten käy. Kävikin tosi hyvin.
Täällä palstalla on ihan harhaisia ajatuksia esim siitä, että miehet pysyttelisivät sinkkuina seksin vuoksi. Hyvässä parisuhteessa seksiä on enemmän ja se on parempaa, kaatojen hakemisessa on enemmän kyse heikosta itsetunnosta, jolle kaivataan pönkitystä aina uuden ihmisen hyväksynnän hakemisesta ja siitä että kelpaa. Sama koskee kyllä naisiakin.
Ja jos ajattelee niin että sitoutua haluavat vaan ihmiset jotka eivät kelpaa muille, on varmaan mahdotonta päätyä suhteeseen. Ainakaan kovin onnelliseen sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Että mistä te naiset löydätte miehiä, jotka haluavat seurustella?
Niitähän liikkuu ihan vapaana pitkin maailmaa, ei heitä ole suljettu mihinkään reservaatteihin. Se on sitten toinen tarina, että mistä löytäisin miehen, joka haluaa seurustella minun kanssani. Heitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä jokin aika sitten ajattelin, että parisuhde saattaisi olla kiva. Sitten päädyin sattuman oikusta tänne av:lle, jossa avautui ikkuna suomalaisten naisten sielunmaisemaan. Muutin vähän äkkiä mieltäni parisuhteen houkuttelevuudesta.
M30
Ei todellakaan kannata palstan ja näiden kirjoitusten perusteella tuomita. Ei täällä parisuhteeseensa tyytyväiset käy onnellisuuttaan kehumassa. Pääasiassa pettyneet ja yksinäiset purkavat turhautumistaan ja toiset provoilevat.
On täällä myös paljon ihmisiä, jotka kaipaavat tai ovat ihastumassa johonkin ihmiseen. Näitä keskusteluja kyllä poistetaan aika kovaa vauhtia, koska ihastunut ihminen ilmeisesti triggeröi jotain palstailijoita.
En rehellisesti sanoen näin 40+ ikäisenä halua seurustella naisen kanssa, ainakaan niin että seurustelu johtaisi muuttamiseen yhteiseen kotiin.
Jatkuvat kompromissit ja vänkäys olemattoman kokoluokan asioista arjessa ovat liian suuri hinta minulle. Elämä on parempaa näin, kun asioista päättää vain yksi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mistä te naiset löydätte miehiä, jotka haluavat seurustella?
Niitähän liikkuu ihan vapaana pitkin maailmaa, ei heitä ole suljettu mihinkään reservaatteihin. Se on sitten toinen tarina, että mistä löytäisin miehen, joka haluaa seurustella minun kanssani. Heitä ei ole.
Yleisesti ottaen seurustelu ja perheellistyminen tahdotaan nähdä pelottavana asiana. Seurustelen parasta aikaa irkku miehen kanssa jolle oli alusta asti selvää vakiintuminen sekä perhe.
Olen halunnut suhdetta 14-vuotiaasta asti. Vielä ei ole moista löytynyt. N31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti naisena jos mies muutaman vuoden päästä ottaisi lapset, puolet omaisuudestasi ja joutuisit vielä maksamaan miehelle 3-400 kuussa seuraavat 15 vuotta.
Lähtisitkö tekemään lapsia näillä spekseillä?
Jos haluaisin ylipäänsä erota miehestä niin noinhan se menisi joka tapauksessa. Omaisuus jaetaan aina, ihan molemmilta. Siis aina. Myös naiselta.
Se, kumpi on etävanhempi, maksaa toiselle. Aina. Mieluummin maksan vähemmän ja otan aikaa käyttöön enemmän eli en rupeaisi lähivanhemmaksi.
En erossa ikinä huolisi ns perinteistä naisen osaa lasten suhteen. Vituttaisi kyllä maksaa miehelle tasinkoa, mutta eipä sille mitään voisi. Elarit taas tulisi halvemmaksi kuin lähivanhemmuus.
Näin minäkin olen ajatellut jos ero tulisi niin kaikille olisi helpompi että mies olisi lähivanhempi. Elarit ei tietenkään mitään haittaisi, onhan se minun lapseni jonka takia niitä maksaisin.
En halua seurustella. Nykyinen tilanne hyvä, asutaan lähellä toisiamme, seksiä, illallisia ja reissuja kun kalenterit sen mahdollistavat. Sitten kuitenkin pääsee omaan kotiin jos niin haluaa.
Oma kokemukseni Tinderistä kyllä se, että kaikki tapaamani miehet halusivat suhteeseen kanssani.
Olin reilu vuoden yksin. Kävin kahden kanssa treffeillä. Kummallakin oli heti seksi mielessä. Ja heille tuntu kelpaavan kuka tahansa. En suostunut seksiin. Kolmannen miehen kanssa aloimme seurustelee. Nyt ollaan oltu reilu puoli vuotta yhdessä. Suhteemme on tosi hyvä. Hetken treffipalstoilla ollessa tajusin, että miehillä on vain pil lu mielessä. Må kaipasin raitista, luotettavaa, puhuvaa ja hellivää aikuista miestä.
Vierailija kirjoitti:
Olin reilu vuoden yksin. Kävin kahden kanssa treffeillä. Kummallakin oli heti seksi mielessä. Ja heille tuntu kelpaavan kuka tahansa. En suostunut seksiin. Kolmannen miehen kanssa aloimme seurustelee. Nyt ollaan oltu reilu puoli vuotta yhdessä. Suhteemme on tosi hyvä. Hetken treffipalstoilla ollessa tajusin, että miehillä on vain pil lu mielessä. Må kaipasin raitista, luotettavaa, puhuvaa ja hellivää aikuista miestä.
Olihan täällä toissa vaiko sitä edellisellä viikolla keskustelua miesten katoamisesta Tinderissä. Liekö kesälaitumille kadonneet?
Vierailija kirjoitti:
Olin todella yllättynyt Tinderiä käyttäessäni, että suurin osa suomalaisista naisista halusi vain seksisuhteen kanssani. Ei onnistu. Poistin Tinderin ja tuleva vaimoni ei ole suomalainen. Haluan korkeamman moraalitason naisen.
Onneksi olkoon sinä komea, mutta alle 100k vuodessa tienaava.
Lue huolellisemmin. Hän haluaa rakastaa ja olla rakastettu, ei tyytyä ja tulla tyydytyksi.[/quote]
Kaikki me tyydytään. Loppujen lopuksi.
Eikä tämä ole katkeraa vaan vapauttavaa.
En osaa sanoa! Itse kerkesin käydä muutaman viikon sisällä kolmilla treffeillä. Kaikki olisivat halunneet parisuhteeseen ja viimeisen kanssa sitten kolahti. Kai minulla vain oli hyvä tuuri. Karsin viestittelyvaiheessa kaikki jotka eivät halunneet sitoutua tai joiden kanssa ei ollut mitään puhuttavaa. En sitten tiedä mistä se viime kädessä johtui.
Vierailija kirjoitti:
Lue huolellisemmin. Hän haluaa rakastaa ja olla rakastettu, ei tyytyä ja tulla tyydytyksi.
Kaikki me tyydytään. Loppujen lopuksi.
Eikä tämä ole katkeraa vaan vapauttavaa.
Olen pahoillani sun onnettomasta liitosta/suhteesta. Mun ei ole koskaan tarvinnut tyytyä, enkä aio vastaisuudessakaan tehdä mitään vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti naisena jos mies muutaman vuoden päästä ottaisi lapset, puolet omaisuudestasi ja joutuisit vielä maksamaan miehelle 3-400 kuussa seuraavat 15 vuotta.
Lähtisitkö tekemään lapsia näillä spekseillä?
Jos haluaisin ylipäänsä erota miehestä niin noinhan se menisi joka tapauksessa. Omaisuus jaetaan aina, ihan molemmilta. Siis aina. Myös naiselta.
Se, kumpi on etävanhempi, maksaa toiselle. Aina. Mieluummin maksan vähemmän ja otan aikaa käyttöön enemmän eli en rupeaisi lähivanhemmaksi.
En erossa ikinä huolisi ns perinteistä naisen osaa lasten suhteen. Vituttaisi kyllä maksaa miehelle tasinkoa, mutta eipä sille mitään voisi. Elarit taas tulisi halvemmaksi kuin lähivanhemmuus.
Miksi ylipäänsä ryhtyä mihinkään pitempään suhteeseen naisen kanssa puhumattakaan perheen perustamisesta kun tulevaisuus todennäköisesti on tuollainen.
Miksi ei? Ei sitä voi etukäteen tietää, päättyykö juttu vai ei. Onhan siitä sitten ne muistot ja lapset kuitenkin. Vai rahanko kautta mietit kaiken? Jännä kun mulla on varallisuutta enemmän kuin miehillä tavallisesti eikä mua naisena mietitytä asia yhtään. Aina voi tehdä avioehdon tms.
Voithan sä yrittää miehenkin kanssa jos tuntuu ettei sitten tarvitse erota.
Ei kiinnosta parisuhteet, ja juuri näistä syistä.
Elän itselleni.
Vierailija kirjoitti:
En rehellisesti sanoen näin 40+ ikäisenä halua seurustella naisen kanssa, ainakaan niin että seurustelu johtaisi muuttamiseen yhteiseen kotiin.
Jatkuvat kompromissit ja vänkäys olemattoman kokoluokan asioista arjessa ovat liian suuri hinta minulle. Elämä on parempaa näin, kun asioista päättää vain yksi ihminen.
Tämä. Elin pitkän avioliiton, pidän naisista, voisin olla etäsuhteessa tai vastaavassa, mutta en enää jaksa niitä jatkuvia kompromisseja ja oman tahdon sysäämistä syrjään. Luulen, että tämä on hyvinkin yleistä nykyään.
Juu, ei maistu enää tässä keski-iän tienoilla naisen kuukautiskierron mukaan tanssivien mieloalojen kanssa asuminen.
Kuukausittainen tiuskiminen, alavireisyys ja yleinen paha olo. Kuten tuolla toisessa ketjussa naiset tsemppasivat toisiaan: "se on sitä naisen elämää".
Olkoon vaan, mutta ei minun kanssani samassa osoitteessa. Ei enää.
Mielellään sitä ikääntyy jonkun kanssa kuin yksin. Jaettu ilo on kaksinkertainen.
Niin eli perinteitä kuitenkin kaivataan vaikka muuta väitetäänkin. Katolilaisissa maissa naiset tahtovat järjestään omistautua miehelleen ja perheelleen. Siksihän siellä pidättäydytään avioliittoon asti.
Millekään vararikolle noita ei kuitenkaan anneta.