Lue keskustelun säännöt.
Tuhoon tuomittu suhde
Epätoivoa täynnä
02.08.2020 |
Pelottaa.
Olen 33-vuotias, lapseton nainen. Nuorempana kuvittelin, että kun täytän 30, minulla on 3 lasta, ihana aviomies ja onnellinen lapsiarki. Se jäi haaveeksi. 2 vuotta sitten tapasin nykyisen mieheni. Olin järjettömän onnellinen.
Alkuhuuma katosi ensimmäisen vuoden aikana ja miehen osoittama kiinnostus minua kohtaan romahti alas. Tuntui, että rakkaus hävisi syksyn aikana. Puhuimme asiasta ja mies kertoi tunteiden olevan tallella. Pyysin, että näyttäisi ja puhuisi enemmän, koska en pystynyt tuntemaan sitä. Mies lupasi yrittää. Muutosta ei kuitenkaan tullut. Riidoista tuli synkempiä. Mies pakkasi laukkunsa lähes kuukausittain ja minä anelin jäämään. Tuntui, että lähtiessään hän veisi kaikki unelmani onnellisesta perheestä. Ja hän jäi. Asiat palasivat normaaliin ja kaikki oli hyvin, mutta kohta rumba oli taas sama. Kuitenkin takaraivossa tiesin, että vaikka en miehen rakkautta tunne, niin se on kuitenkin olemassa. En vain näe sitä riittävästi ollakseni tyytyväinen.
Kunnes muutama kuukausi sitten mies sanoi, että ei rakasta minua enää. Maailmani romahti. Itkin ja anelin, että ei silti jättäisi minua. Selvitettäisiin asiat ja korjattaisiin kaikki. Mies jäi. Arki tuli. Millekään ei oikeasti tehty mitään. Oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tästä eteenpäin taistelu on ollut lähes viikottaista. Viimeiset 2 viikkoa mies on takonut päähäni kuinka ei enää halua olla kanssani. Silti hän jää kun pyydän. Ehkä säälistä. Häntä harmittaa kun huomaa itsessään kuinka odottaa jo seuraavaa riitaa ja kuinka on alkanut hyökkäämään jo ennen kuin on edes aihetta. Kaikki mitä teen on mahdollisia provokaattoreita.
Eilen aamulla huomasin, kun hänelle tuli viesti oudolta naiselta. Kysyin, onko mieheni pettänyt minua perjantaina baarissa. Ei ollut. Kysyin haluaisiko hän pettää. Joskus. Joskus? Purskahdin itkuun. Tuntui, että viimeinenkin luottamus mitä minulla oli, vietiin pois. Mies suuttui itkustani ja tappelu oli valmis. Taas anelin.
Tänään on vuosipäivämme. Perjantaina käytin monta tuntia siihen, että väkersin miehelle korttia ja sen taakse runoa. En ole mikään runoilija, mutta nyt se tuntui oikealta. Aamulla toivotin miehelle hyvää vuosipäivää ja annoin hänelle lahjan ja kortin. Lahja ei ollut mitään isoa, enkä odottanut siihen mitään suurta reaktiota. Korttia hän ei jaksanut edes lukea. Eikä tietty minulle ollut hankkinut mitään. En uskalla sanoa, että tilanne harmittaa. Tiedän, että riita olisi edessä taas. Samalla tiedän, että emme tänäänkään voi siltä välttyä.
Pelottaa. Tiedän, että ero on ainoa vaihtoehto. Mutta samalla tiedän, että haaveet onnellisesta perheestä kävelevät ulos samalla hetkellä mieheni kanssa. En ole tällainen. Olen iloinen ja rohkea ja päättäväinen. En minä nöyristele. Jos joku ei halua olla kanssani, lähtekööt. Ja nyt en tiedä mikä on. Tuntuu että minulla ei ole mitään arvoa enää omissakaan silmissä. En halua tätä. Enkä halua menettää tätä. Pelottaa.
Nyt kirjoitan tätä keskustelupalstalle, jossa tiedän että minut haukutaan maan rakoon. Antaa tulla vaan. On vaan järjettömän paha olla. Miten tästä revin itseni ylös. Joskus tuntuu, että helpompiakin keinoja olisi.
Kommentit (14)
Surullista. Mulla sama tilanne. Kaikesta selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se nyt ole niin että sun haaveet lapsiperhearjesta olis nyt tuhoon tuomittuja kun lähdet tuosta suhteesta. Ehdit vielä kyllä, ainakin pari lasta. (Ja ei kannata odottaa lapsiperhearjen tekevän jotenkin automaattisesti onnelliseksi, se on niin rankkaakin että pistää lähes väkisin oman jaksamisen ja parisuhteen koetukselle). Eli nyt otat eron, tuo mies ei välitä sinusta, keskityt jonkin aikaa itseesi, yritä tehdä jotain kivaa!, ja sitten alat taas deittailemaan. Terapiastakin voisi olla apua tuohon ahdistukseen.
Ap.. Jos miehesi ei rakasta sinua, niin älä hyvä ihminen yritä pitää ns väkisin toista. Anna sen mennä. Mieti rakastatko oikeasti alkuhuuman mentyä jo ohitse sitä miestä itseään, vai haavekuvitelmaa perheonnesta?
Haluaisitko loppuelämäsi elää ihmisen kanssa ja rakastaa, vaikket saa vastaraukka? Vuosi vuodelta olosi vain pahenisi. Sinulla on menettämisen ja yksinjäämisen pelko nyt, ja harhaluulo, ettet koskaan voisi olla onnellinen jonkun toisen kanssa ja saada perhettä.
Usko pois, löydät varmasti vielä kumppanin, joka on sinulle sopiva. Tuo nykyinen selvästikään ei sitä ole.
Yritä jaksaa, vaikka raskasta onkin nyt
Mitä nopeammin eroat, sen vähemmän sattuu. Venyttämällä eroa satutat vain itseäsi lisää, eikä teistä kumpikaan ole onnellinen. Et myöskään tule saamaan perhettä tuon miejen kanssa, joten tuhlaat vain vuosia, jolloin voisit löytää paremman parisuhteen ja perhellistyä. Eroa. Oikeasti. Sä olet oikein hyvässä iässä vielä saamasn sen perheen.
T. Yksi joka kituutteli surkeassa suhteessa yli perheenperustamisvuosien, ja jää todennäköisesti lapsettomaksi
Nimenomaan, kannattaa nyt lähteä suhteesta kun vielä olet siinä iässä, että oikeasti voit saada lapsia ja oikeasti rakastavan miehen. Ymmärrän, että sattuu eikä ole helppoa, mutta tuollaisessa suhteessa ei ole mitään järkeä. Rikot vain itseäsi ja haaskaat aikaa ja mahdollisesti vain katkeroidut jos jäät tuohon suhteeseen. Voimia sinne ja yritä suunnata katse tulevaisuuteen ja mahdollisiin positiivisiin juttuihin ja usko siihen, että jotain parempaa on vielä tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eihän tuo ole sitä onnellista lapsiperhearkea mistä haaveilet :/
Enkä todellakaan suosittele että tekisit tuon kanssa lapsia. Jos nyt eroat niin ehdit vielä perustaa perheen. Tsemppiä! Kuuntele sydäntäsi, kyllä se oikea tie (ja mies) vielä löytyy.
Kyllä on epätoivosta jos haluaa miehen joka ei rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä tuhlaa enää yhtään kallista aikaa! Haluaisitko oikeasti lapsen tuollaiseen suhteeseen? Olisipa siinä sitten onnellinen perhe... Ota lusikka kauniiseen käteen ja eroa.
Jos haluat onnellisen perheen, eroa nyt heti.
Jos et halua onnellista perhettä, jäät roikkumaan tähän ihmiseen ja riudut kuoliaaksi.
Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi täysin vastaavassa tilanteessa ja olen vielä raskaana ( aika pitkällä jo). Mitäs sitä sitten tässä tilanteessa tekisi. En usko pystyväni hoitamaan vauvaa yksin ja todellisuus on sitten sitä, että olen rakkauden kerjäläisenä miehen kanssa joka jossain määrin on mukana velvollisuudesta. Ei ollut suunnitelmissa tämä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi täysin vastaavassa tilanteessa ja olen vielä raskaana ( aika pitkällä jo). Mitäs sitä sitten tässä tilanteessa tekisi. En usko pystyväni hoitamaan vauvaa yksin ja todellisuus on sitten sitä, että olen rakkauden kerjäläisenä miehen kanssa joka jossain määrin on mukana velvollisuudesta. Ei ollut suunnitelmissa tämä.
No otat eron ja ukko hoitaa lasta toisinaan. Pärjäät kyllä sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon miehen kanssa et saa sitä onnellista lapsiperhearkea vaikka kuinka yrittäisit pakottaa. Mietipä jos olisit jo raskaana ja hän sitten jättäisi sinut toisen naisen takia? Lähde vaan mahdollisimman pian. Lapsia saa yksinkin. Lapsi olisi onnellisempi ihan vain sinun kanssasi eikä tuollaisessa perheessä missä riidellään huutamalla viikottain.
Tiedän tunteen ja tunteiden sekamelskan, joka tuohon liittyy.
Olin aivan sekaisin perhehaaveideni vuoksi ja katsoin läpi peräti kaksi pitkää lapsetonta avoliittoa. Viimeisessä en millään pystynyt päästämään irti vaikka lapsia ei tullut (ei ehkäisyä), mies alkoholisoitui enemmän ja enemmän. Aloin jo valmistautumaan lapsettomuuteen 35-vuotiaana ja uuden miehen etsimisen sijaan masennuin. Lopulta päästin irtin 38-vuotiaana ja hakeuduin lapsettomuushoitoihin itsellisenä.
Eli tsemppiä eroon ja uuden kumppanin vauhdikkaaseen etsintään. Olet sen arvoinen! Miehet huijaavat suhteeseen lupaamalla lapsia ja unohtamalla lupauksen. Ole tarkkana, että mies oikeasti ja oma-aloitteisesti haluaa lapsia.
Oikeesti? Täysin sama kun mun ex!!!!!!!!!!!!?????
Tero oli julma kun uus nainen tuli kuvioihin, alkoi laskennallisesti pahanolon purkaus, piikittely, väheksyntä, pettäminen.. kaikki. Räjähdysherkkä tilanne oli lähes joka ikinen päivä!
Päästä irti! Sä menetät vaan omaa aikaa. Sun mies on jo lähtenyt suhteesta!tulet saamaan niiiiiin paljon parempaa!
Päästä oikeasti irti!