Kokemuksia sairaalloisesta, aiheettomasta mustasukkaisuudesta?

Yritä kääntää tilanne. Aina, kun mies epäilee sinua, kysy mitä hän itse tekisi siinä tilanteessa. Kun hän itse menee kauppaan, vilkuileeko muita?

Tuo on vaikeaa kyllä. Sairaalloinen mustasukkaisuus on hankala vaiva.

Mies on itse ollut aiemmin aikamoinen flirtti jopa minun aikanani. En tiedä, pettääkö itse vai miksi ihmeessä minua epäilee jatkuvasti.

Hän ei osaa keskustella asioista, eikä usko mitään puheitani. Menetän kohta järkeni hänen kanssaan, mutta erota en silti haluaisi, vaan jonkun muun ratkaisun.

Olen itse ollut tuo mustasukkainen osapuoli ja sen vuoksi ensimmäiset 4 vuotta seurustelusta oli yhtä helvettiä. Syy sairaalloiseen mustasukkaisuuteen on aina muualla kuin kumppanissa, joten älä syytä itseäsi. Itse parannuin 3 vuoden terapian avulla. Älä luovu omasta elämästäsi ja siitä nauttimisesta, miehesi keksii kyllä syitä olla mustasukkainen vaikka et astuisi jalallasi ulos kodistanne. 

Olet varmasti oikeassa. Ongelma on vaan se, että mies tuskin koskaan suostuisi mihinkään terapiaan. Ehkä, jos sanon, että se on ainut vaihtoehto - mutta tuskin sittenkään.

Tuo kaikki vaan syö minua niin, ettei ole voimia oikein mihinkään:( ap.

Minä myös olen ollut hurjan mustasukkainen. Saihan se toinen liikkua, mutta epäilin kaikesta, mutta en sitä näyttänyt hänelle, kyttäsin vaan tukkaputkella. Syynä mustasukkaisuuteen oli se, että itse petin aina kun pystyin.

Vaikka kuinka pienentäisit kulkemisreittejäsi, niin mies tulee aina olemaan mustasukkainen. Sinun ei pidä mennä mukaan miehen toiveisiin, vaan sanoa että joko haetaan sinulle apua tai joudun muuttamaan omaan asuntoon ja jatkamme suhdetta eri osoitteissa. Se, että teet kuten mies käskee, ei paranna häntä.

Meillä oli tuollaista ennen lapsia ja jotakin jäänteitä on siitä vieläkin. Kerrankin lähdin lähikauppaan ja mies jäi tiskaamaan kotiin. Olin ollut kaupasa ehkä vartin kun mies tuli jo perässä. Pääsin yksin vaikka kauppaan, mutta tullessani mies kyseli kaikki mahdolliset ja mahdottomat ja yritti saada minut kiinni pettämisestä. Siihen kuului myös yllättävät tarkistuskysymykset päivän pari jälkeen. Ekan illan jälkeen ei minulla ollut enää historiaa käytännöllisesti katsoen ollenkaan, minun piti varoa tosi tarkkaan puheitani.

Esimerkkejä olisi paljon ja riitoja oli paljon meillä myös. Jossakin vaiheessa räjähdin ihan täydellisesti. Huusin kaikki mieleen jääneet asiat ja myös, että jos homma ei lopu ja jatkuva syynääminen vähene, niin lähden. Ja se väheni, ei loppunut, mutta väheni kohtuulliseksi. Joskus se yrittää nostaa päätään, mutta muistutan, että voin yhä vieläkin lähteä. Kyttääminen väheni, mutta rahalla kyykyttäminen jatkuu. Sama homma on kuulema myös mieheni veljellä ja isällä, mustasukkaisuus ja jonkinlainen alistaminen on siis kotoa opittu tapa..

Pääosin olemme kuitenkin hyvissä väleissä ja kaikki menee mukavasti. Ehkä meillä menee sen verran mukavasti senkin takia, että en suostu kaikkeen turhuuteen ja sanon mielipiteeni. En tiedä mikä teillä auttaisi, mutta kirjoitapa ylös nuo kaikki tylsyydet ja päivitä ne aina kun tulee jotakin. Asiat unohtuvat helposti ja joskus jos pitää valita, voi muistiinpanoista olla hyötyä. Pahimmat rähinät olen kertonut myös siskolleni, en jää niitä siis yksin murehtimaan.

Mustasukkaisen kanssa, et osaa istua et astua niinkun pitäis. Näin viisaasti sanoi tätini, jolle kerroin miehestäni.

Mitäänhän ei ole tehtävissä, todella. Toista ei voi muuttaa, ei vakuuttaa, ei vannoa (tuskaa se vaan tuo). Vuosikausia sitä vaan riittää ja riittää...

Täytyy olla muilla saroilla täydellinen parisuhde jos sietää toisen mustasukkaisuutta.

Ihan oman elämänlaatusi vuoksi neuvon eroamaan.

T. Mustasukkaisen ex, nyt tyytyväinen!

Se on melkein aina niin, että ylimustasukkainen / harhaluuloinen ihminen tekee itse juuri niitä asioita, joista toista epäilee, esim. pettää. Aloin silloisen poikaystäväni kanssa seurustelemaan 18-vuotiaana ja ekat 3 vuotta meni ihan hyvissä mielin ilman epäilyksiä ja mustasukkaisuuksia ja bailattiin yhdessä ja erikseen melko usein enkä minä ainakaan KOSKAAN pettänyt häntä! Enkä usko, että hänkään silloin minua... Kuitenkin jossain vaiheessa kaikki alkoi muuttua... En saanut jostain syystä enää tavata tiettyjä kavereita, kaikki miespuoliset kaverit oli ehdoton ei (vaikka tein kyllä oman pääni mukaan ja tapasin näitä "kiellettyjä" kavereita).

Oltiin yhtenä lauantaiehtoona valmistautumassa naisporukalla baarikierrokselle. Oli hauskaa ja hyvä bilefiilis, KUNNES alkoi soittelu... Eka puhelu oli aika normaali vielä "mitäs teette, ketä kaikkia siellä on, mihin meinaatte lähteä"... No, kerroin sitten iltasuunnitelmat ja asia oli ok. Sitten tuli taas noin puolen tunnin päästä puhelu "niin joko te ootte lähtenyt, onks siellä jotain muita miehiä vai (kaverin veli tuli tuomaan jotain kamoja sinne kämpille ja puhui taustalla), ketä siellä taustalla oikein puhuu". No, selvitin asian niinkuin se oli ja se meni kai tajuntaan enkä edes puhunut kaverin veljelle muuta kuin moikat. Tuli vielä varmaan ainakin 5 puhelua ja kaikki tuota samaa jankuttamista. Aamuyöstä, kun hyvillä mielillä kotiuduin, niin vastassa odotti mieheni hullunkiilto silmissä ja haukkui minut huoraksi, jakorasiaksi ja että olin ihan varmaan pettänyt häntä ym. Jatkoi aamuun asti sitä, että ei varatut naiset voi käydä baareissa, että ei sinne mene kuin naiset, jotka jakavat itseään ja etsivät miesseuraa... Ja mieheni oli vielä selvinpäin!

Asiat ei selvinneet puhumalla seuraavana päivänä... Kaikesta tuli vaan syyttelyä ja huorittelua. Jatkettiin yhdessä oloa vielä kuukausi tuosta episodista eteenpäin, kunnes erosimme siitä syystä, kun mieheni oli varmaan puoli vuotta pettänyt minua. Enkä tajunnut, kun niin sinisilmäinen vaan olin ja ajattelin, että tuo hänen mustasukkaisuus on vaan jotain välittämistä... Päinvastoin, se oli juuri sitä mitä hän itse teki ja hän kai etsi itselleen tuolla tavoin jotain hyväksyntää pettämiselleen... En tiedä... Onneksi noista ajoista on jo aikaa, mutta kyllä se niin on, että jos aiheetta alkaa epäilemään ihan yhtäkkiä, niin siinä on kyllä oma lehmä ojassa...

Tuohan menee niin, että yrität muuttaa omaa käytöstäsi ettei hän epäilisi mitään. Tulet töistä suoraan kotiin, et käy yksin kaupassa, lakkaat tapaamasta ystäviäsi, lopetat liikunnan kun et voi poistua kotoa. Se ei auta yhtään. Miehelle siitä tulee normaalia, että sinä et käy missään etkä tapaa ketään. Sitä suuremman raivokohtauksen hän saa jos joskus haluaisit jonnekkin ilman häntä. Muutut kotisi ja miehesi vangiksi.

Ainoa keino vastata tuohon mustasukkaisuuteen on se, että et anna tuumaakaan periksi. Et anna rajoittaa itseäsi. Otat vastaan sen raivon, mutta et muuta käytöstäsi. Menet ja tulet kuten ennenkin. Jos jompi kumpi teistä ei kestä tätä tai jos mukaan tulee fyysinen väkivalta (henkistähän tuo jo on), ero on ainoa vaihtoehto. Paraneminen tuosta on hyvin epätodennäköistä, koska se liittyy huonoon itsetuntoon jonka perusta on todennäköisesti pilattu jo lapsuudessa.

Hyvä tarina, 10.

Valitettavasti vastaavanlaisia riittää, ja naiset vaan nielee ja pitävät itseään syyllisenä. Tuskaa ja murhetta se vaan tuottaa.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 19:32"]

Mies on itse ollut aiemmin aikamoinen flirtti jopa minun aikanani. En tiedä, pettääkö itse vai miksi ihmeessä minua epäilee jatkuvasti.

Hän ei osaa keskustella asioista, eikä usko mitään puheitani. Menetän kohta järkeni hänen kanssaan, mutta erota en silti haluaisi, vaan jonkun muun ratkaisun.

[/quote]

Itse olin myös edellisessä suhteessani sairaalloisen mustasukkainen koska itse suhteen alussa petin. Eli syy voi hyvin olla että miehesi on edes sen kerran erehtynyt tekemään jotain typerää:/

up

Ei parane, jos mustasukkainen ei itse tajua ongelmiaan ja hae aktiivisesti apua.. Olen itse ollut hyvin mustasukkainen, enää en ole juurikaan. Välillä on ohimeneviä tunteita, mutta osaan elää niiden kanssa enkä kaada niitä puolison niskaan.

meillä tilanne on pahentunut vuosien myötä. Itsellä ei olisi voimia jatkuvaan riitelyyn, syyttelyyn. Miehen väitteet on tosi härskejä, kaiken on kuvitellut yksityiskohtia myöten, vilkas on mielikuvitus... Ei ole sellaista asiaa josta ei saisi"aihetta" epäillä. Vaikkapa kauppareissu, lapsen vanhempainilta tai hammaslääkärissä käynti.

Miehen alati pahentuva alkoholiongelma lisää riitoja, silloin mennään täysin överiksi. Koko yö riidellään, yritetään sitten aamulla jatkaa "normaalisti". En oikein usko että tämä voi muuttua. Mutta nyt pelkään että itse romahdan tai "tulen hulluksi". Vaikeaa välillä saatan julkisilla paikoilla nieleskellä itkua kun tulee väsyneenä mieleen toisen sanomiset.

Minulla itselläni on kokemuksia todella mustasukkaisesta seurustelukumppanista. Hän epäili minua milloin mistäkin, vaikka en käynyt koskaan missään. Minulla ei ollut ystäviä eikä harrastuksia. Olin aina kotona, mutta mies epäili minun pettävän häntä jotenkin telepaattisesti - hän ajatteli, että ajattelen tai vilkuilen muita. Tilanne oli ihan sairas, mutta hän ei nähnyt siinä mitään outoa.

Kumppanin mustasukkaisuus vaikuttaa todella tuhoisasti itsetuntoon. Nuorempana en edes tullut ajatelleeksi tuollaista, mutta niin se vain on :( Kun toinen ei luota yhtään ja arvostelee koko ajan, se kyllä vaikuttaa itsetuntoon. Minusta tuntui, etten osannut tehdä mitään oikein. Aina asettelin sanani jotenkin väärin (siis hänen mielestään), ja kumppani alkoi syytellä minua ties mistä, vaikka en ollut syyllistynyt yhtään mihinkään. Tilanne oli "walking on eggshells", kuten englanniksi sanotaan.

Sanomattakin lienee selvää, ettei se suhde kestänyt. Kumppanillani oli täysin epärealistiset odotukset. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että hän oli tunne-elämältään vakavasti häiriintynyt. En ollut täysin tasapainossa itsekään, ja hänen kanssaan sairastuin entistä pahemmin. Hänellä oli myös alkoholiongelma, jota hän ei tietenkään myöntänyt.

Sairaalloisen mustasukkaisella ihmisellä on jotain pielessä tunne-elämän alueella. Yleensä tuollainen ihminen on jotenkin epäitsenäinen ja epävarma. Hän ei osaa olla yksin vaan hahmottaa itsensä ainoastaan parisuhteen kautta. Aiheettomasti mustasukkaisella henkilöllä on todennäköisesti itsellään jotain pettämisfantasioita joista hän tuntee syyllisyyttä, joten hän ajattelee myös kumppanillaan näitä olevan. Psykologiassa tämä ilmiö tunnetaan nimellä projektio.

Sairaalloisen mustasukkainen ihminen ei muutu koskaan, ellei tajua oman käytöksensä älyttömyyttä.

Voiko mustasukkainen henkilö olla näin pahasti harhainen: mieheni väitti eilen nähneensä puhelimessani keskustelun henkilön xxx kanssa. En ole koskaan kuullutkaan moista nimeä?! Saati viestitellyt sitten. Nyt syyttää minua että suhde päättyy tähän, kun en voi myöntää ja puhua totta. WTF?!?!