Teini jankkaa rahaa vaikka minulla ei ole.
Kun sanon ettei ole antaa nyt kk rahaa, teini jankkaa että minun on todistettava se hänelle näyttämällä tili verkkopankista. Näyttäisitkö sinä? Olen kuunnellut jankkausta nyt 4 tuntia. Teini on autisti.
Kommentit (25)
En näyttäisi tiliotetta, hänen on hyväksyttävä tilanne, eipä siinä muuta.
En näyttäisi. Tilitietosi eivät kuulu teinille.
Onko hänen mahdollista käydä töissä diagnoosinsa vuoksi?
Esimerkiksi joissain ruokakaupoissa pullokoneita hoitavat kehitysvammaiset.
Kun ei ole, ei ole. Ei muksuille todistella.
Kyllä lapsen pitää uskoa asia ilman tositteita. Ei hän sentään hallitsijasi ole.
Nyt rupeaa riehumaan ja hakkaa seinää sekä potkii kun en anna rahaa.
Ainakaan jankkaaminen ei auta meillä. Niin kauan kuin minä vastaan jotain, niin homna jatkuu maaiöman loppuun asti. Mutta kun lopetan vastaamisen, niin teini jatkaa yksinään punaamisen, mutta se lopouu nopeammin, kun en vaan noteeraa sitä mitenkään. Vaatii hermoja, väsyneenä todella vaikeaa. Voithan yrittää jotain kompromissiä esim. maksat pienen summan kotitöistä. Jos vaan löydät jonkin jutun, josta voisit nipistää edes vähän.
Jankkaamalla tai muulla lapsekkaalla käytöksellä ei mitään saa. Ei rahaa, ei tavaraa. Ei missään.
Herättää epäluottamusta jos yhtäkkiä ei olekaan antaa sitä kuukausirahaa. Mihin meni rahat mitkä olet normaalist budjetoinut kuukausirahaan? Voihan teinille myös etukäteen sanoa että tässä kuussa on vaikka niin paljon menoja että rahat ei riitä kuukausirahaan, jos tilanne on oikeasti poikkeava. Kasvoin itse äidin kanssa joka oli jatkuvasti rahahuolissa ja pa mutta sen sijaan että kertoisi asioista normaalisti päätti aina huutaa kun pyysin rahaa ja piti meidän tilanteen ihan pimennossa.
Mikset istuisi teinin kanssa alas ja laskisi että tässä on kuukauden tulot (palkka, lapsilisä...?) ja näistä menee verot ja sitten pitää maksaa asuminen x euroa kk, sähkö y eur/kk, vesi, säästötili, ruoka, vakuutukset, auto, lukiokirjat,👍 harrastukset jne.? Teinille voisi olla silmiäavaavaa nähdä miten kallista aikuiselämä oikeasti on ja miettiä miten itse käyttäisi rahat jos vapaata rahaa jäisi kuukaudessa vaikka 150 euroa koko sakille. Ehkä oma (mahdollinen) kuukausirahakin menisi paremmin perspektiiviin, jos näkisi että saa itse vapaasti hummailla vaikka neljäsosan (50 eur) koko perheen ruokabudgetista (200 eur).
Olisin itse arvostanut kovasti tällaista budjettihetkeä kun vielä asuin lapsuudenkodissa. Olisi tullut olo että minut on otettu mukaan perheen taloudenhoitoon ja jaettu "salaisuuksia" eli niitä hyshys raha-asioita. Itselläni ei ole mitään hajua lapsuudenperheeni budjetista tai siitä miten ison osan vaikka oma ylläpitoni siitä vei.
Trini voi mennä metsään riehumaan mustikkaämpärin kanssa. Siitä sitten lastenkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan jankkaaminen ei auta meillä. Niin kauan kuin minä vastaan jotain, niin homna jatkuu maaiöman loppuun asti. Mutta kun lopetan vastaamisen, niin teini jatkaa yksinään punaamisen, mutta se lopouu nopeammin, kun en vaan noteeraa sitä mitenkään. Vaatii hermoja, väsyneenä todella vaikeaa. Voithan yrittää jotain kompromissiä esim. maksat pienen summan kotitöistä. Jos vaan löydät jonkin jutun, josta voisit nipistää edes vähän.
Nyt ei ole rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan jankkaaminen ei auta meillä. Niin kauan kuin minä vastaan jotain, niin homna jatkuu maaiöman loppuun asti. Mutta kun lopetan vastaamisen, niin teini jatkaa yksinään punaamisen, mutta se lopouu nopeammin, kun en vaan noteeraa sitä mitenkään. Vaatii hermoja, väsyneenä todella vaikeaa. Voithan yrittää jotain kompromissiä esim. maksat pienen summan kotitöistä. Jos vaan löydät jonkin jutun, josta voisit nipistää edes vähän.
Jatkan vielä, että jos tiehuu, niin se on ehdoton ei. Minä laitoin pojan omaan huoneeseen rauhoittumaan, kun oikein hankalaksi äityi. Saattoi heittää kaikii kamat lattialle, mutta rouhoittui jonkin ajan päästä, jolloin sai taas keskusteluyhteyden. Sitten asiasta puhuttiin, että mikä on sopivaa käytöstä ja ettei riehumisella ainakaan tule saamaan mitään. Yleensä tuo vastikkeellisuus on tuottanut tulosta.
En näyttäisi. Jos mulla ”ei ole rahaa”, niin en edes voisi näyttää tilitietojani nyt, koska yhdellä tileistä on yli 200 000e :)
Vierailija kirjoitti:
Joo no siis mä annan normaalisti kk rahaa teinille 200e, mutta nyt se meni kaljaan. Ei voi mitään kun se suu napsaa.
Ap
Ei mennyt kaljaan, mutta olen ollut lomautettuna ja sairaspäivärahalla, laskuja on pino odottamassa hetkeä, kun rahaa taas saan joskus.
Vierailija kirjoitti:
En näyttäisi. Tilitietosi eivät kuulu teinille.
Onko hänen mahdollista käydä töissä diagnoosinsa vuoksi?
Esimerkiksi joissain ruokakaupoissa pullokoneita hoitavat kehitysvammaiset.
Autistinen ei välttämättä ole kehitysvammainen. YStäväni lapsi on autistinen ja on ihan ok hommassa ja opiskelee nyt lisää päästäkseen vielä parempaan.
Ihmissuhteissaan kömpelö eikä aina y,mmärrä vitsejä mutta EI OLE KEHITYSVAMMAINEN:
Vierailija kirjoitti:
Trini voi mennä metsään riehumaan mustikkaämpärin kanssa. Siitä sitten lastenkotiin.
nää on niitä helevetin huonoja neuvoja,mene itte metsään riehumaan.
Miten sinne metsään...siis pääkaupunkiseudulla enää oo metsiäkään,ja jos ei ole autoa,ei yhden ämpärin takia viitti ajalle kymmeniä kilometrejä Sipoon korpeen.
Kerää itte ja mene itte sinne lastenkotiis
Pentu sanoo muissakin asioissa, että "jump!"
Ja sinä arasti kyselet, että "how high?"
Vierailija kirjoitti:
Pentu sanoo muissakin asioissa, että "jump!"
Ja sinä arasti kyselet, että "how high?"
En. Jos sanoisin, olisi teini nyt tyytyväinen. Mutta kun sanon ei, hän ei ymmärrä lopettaa, vaikka ei sa tahtoaan läpi. Hän on aiemminkin varastanut auton avaimeni, rikkonut työtietokoneeni, tuhonnut pakastimen sisällön tahallaan ja heittänyt lääkkeeni vessanpönttöön, kun enole antanut hänelle rahaa. Hän keksii omassa mielessään, kuinka olen luvannut rahat, vaikka en ole, ja sitten hän aloittaa helvetinmoisen rummutuksen. Kukaan ei oikeasti usko tätä. En pääse lapsestani eroon varmaan ikinä. Tämä on perhehelvetti, josta ei ole ulospääsyä. Lastensuojelu ei ota tosissaan, kun on kuitenkin autisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pentu sanoo muissakin asioissa, että "jump!"
Ja sinä arasti kyselet, että "how high?"
En. Jos sanoisin, olisi teini nyt tyytyväinen. Mutta kun sanon ei, hän ei ymmärrä lopettaa, vaikka ei sa tahtoaan läpi. Hän on aiemminkin varastanut auton avaimeni, rikkonut työtietokoneeni, tuhonnut pakastimen sisällön tahallaan ja heittänyt lääkkeeni vessanpönttöön, kun enole antanut hänelle rahaa. Hän keksii omassa mielessään, kuinka olen luvannut rahat, vaikka en ole, ja sitten hän aloittaa helvetinmoisen rummutuksen. Kukaan ei oikeasti usko tätä. En pääse lapsestani eroon varmaan ikinä. Tämä on perhehelvetti, josta ei ole ulospääsyä. Lastensuojelu ei ota tosissaan, kun on kuitenkin autisti.
Kyllä mä uskon, kun kärsin monista samoista asioista. Sentään ei vielä ole tuota omaisuuden tuhoamista ollut, mutta loputon jankkaamista, syyttelyä, haukkumista, uhkailua...Meillä vaan siihen ei saa lähteä mukaan. Välillä pelottanut, että tollanen 190 senttinen käy päälle, mutta onneksi ei ole sitä vielä uskaltanut. Sitten asiaa vaan pahentaa, kun kaverit kertovat muka totuuksia oikeasta elämästä. Onneksi pikkuhiljaa alkaa hellittää pahin teiniangsti. Vielä kun saisi ymmärtämään rahan arvon ja ettei se palkkatyö miksikaan rikkaaksi tee, että vois ostella kaikkea kallista.
Autistista en tiedä, mutta muuten auttaa, kun esittelee kuukausibudjetin.