Puoliso eristää minut sosiaalisesti koronan takia, vastuullista vai kontrollointia?
En ole nähnyt omia sukulaisia ja ystäviä kuukausiin, he kaikki asuvat Helsingissä ja me ja puolisoni lapsuudenperhe vähän kauempana pk-seudun ulkopuolella. Puolisoni kuuluu koronan riskiryhmään, samoin hänen siskonsa ja anoppi, jotka kaikki asuvat isolla sukutilalla kuten mekin. Puolisoni vanha ja huonokuntoinen isoäiti on myös tässä kuviossa (moninkertainen riskiryhmäläinen tietenkin, 95-vuotias kun on). Luonnollisesti kaikki nämä ovat nähneet toisiaan ja meitä koronan aikana, kun ollaan tässä samassa pihapiirissä. Anoppi ja puolisoni molemmat ovat edelleen vakaasti sitä mieltä, että Helsinkiin ei ole asiaa, eikä sieltä tänne. Minulla ei ole ajokorttia, joten olisi kuljettava julkisilla = "koronalinko". Meillä on maaliskuussa syntynyt vauva, jota oma perheeni ei ole nähnyt vielä ollenkaan. Tuntuu todella epäreilulta ja ahdistavalta... Jälleen kerran tänään asiasta riideltiin, kun sanoin että haluan nähdä äitiäni ennen kuin koulut alkaa. Olen kuulemma vastuuton, kun haluan tieten tahtoen altistaa monet riskiryhmään kuuluvat koronalle. Se ei ole ohi, ymmärrän. Mutta se voi kestää vuosia ja tällä hetkellä on ihan rauhallinen tilanne, mutta syksyllä voi olla toinen ääni kellossa. Mitä av-raati on mieltä, mitä kannattaisi nyt tehdä? Itse en pysty näkemään enää muuta kuin henkistä väkivaltaa ja kontrollointia kun olen kökkinyt kotona lähes puoli vuotta näkemättä ketään minulle tärkeitä ihmisiä...
Kommentit (36)
Kuulostaa että ongelma on ennemminkin se että puoliso ja anoppila mielivaltaisesti pomottavat eikä siitä että ap ei ole nähnyt omaa sukuaan.
En kestäisi mitään sukutilaroskaa, tekisin mitä tykkään. Tietenkään ketään turhaa vaarantamatta.
Käydäänhän vanhuksiakin katsomassa palvelukodissa. Turvavälit. Kasvomaskit. Käsidesit. Suojahanskat. Toki julkisilla matkustelu ja kaupassa käynti on riski. Mutta suojautua voi.
Rehellisesti en lähtisi noin pienen vauvan kanssa minnekkään pidemmälle matkalle julkisilla kuin pakosta. Joko perheesi tulee teille kylään tai pyydät joltain autokyytiä perheesi luo. Mutta turha vedota puolisosi tilanteeseen asiassa, koska olet itse tietoisesti muuttanut anopin pihapiiriin.
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti en lähtisi noin pienen vauvan kanssa minnekkään pidemmälle matkalle julkisilla kuin pakosta. Joko perheesi tulee teille kylään tai pyydät joltain autokyytiä perheesi luo. Mutta turha vedota puolisosi tilanteeseen asiassa, koska olet itse tietoisesti muuttanut anopin pihapiiriin.
Ei anopin pihapiiriin muuttaminen tarkoita sitoutumista puolen vuoden eristäytymiseen muista ihmisistä. Siinä pihassa voi sitten vain kulkea vähintään 2 m päässä anopista, jos tilanne sitä vaatii.
Eihän Suomessa muita olekaan kuin riskiryhmäläisiä, siltä se ainakin kuulostaa. Kuolleiden mediaani-ikä on kuitenkin 84 vuotta, ja valtaosa hoivakodeissa jo valmiiksi kuolinvuoteillaan makaavia monisairaita vanhuksia. Kuolleiden lukumäärä täysin mitätön reilu 300 koko kevään ja kesän aikana.
Tässä siis sekotetaan tunteet (riskiryhmä) ja todellisuus (data).
Onneksi oman puolisoni kanssa arvot kohtaavat täysin ja tässäkin asiassa mielipiteemme ovat yhteneväiset, olemme eläneet täysin normaalisti koko tämänkin vuoden ja matkustelleet ympäri maailman.
Vierailija kirjoitti:
Musta kuullostaa aika kamalalta ap, että sun oma mies on riskiryhmää ja sä haluat mennä silti Helsinkiin reissaamaan ja vielä julkisilla. Eri asia olisi, jos vain puolision sukulaiset olisivat riskiryhmää ja voisitte olla karantenissa reissun jälkeen.
Ja tiedän mistä puhun, koska oma puoliso on riskiryhmää, emme ole tavanneet mun sukua maaliskuun jälkeen ja meidän aikuinen lapsikin on tavattu vain ulkona, nuoremmat lapset tavanneet kavereitaan ulkona myös. Työt etänä.
Mä en ikinä tekisi mitään mikä riskeeraisi mun puolison terveyden, vaikka pitäisi eristäytyä monta vuotta.
Joten en pysty ymmärtämään ap sinua ollenkaan. Onko mahdollista että sulla olisi synnytyksenjälkeistä masennusta tai vastaavaa? Silloin ymmärtäisin paremmin, että ahdistut tilanteesta niin kovin, kun et voi elää ns. normaalia vauva-ajan arkea. Kai soittelet videopuheluita äidillesi ja he näkee vauvaa sitä kautta?
Höpö höpö.
Pääosa riskiryhmäläisistä on ihan itse tämän tulkinnan tehneet.
Tilanne on tositilanteissa eri. Eli esim syöpähoidot, jouden aikana infektiot on oikeesti riski. Eli hyvin harvat tilanteet.
Täälläkin jokainen koll8a on lapsena ollut astma luulee olevansa riskiryhmää. Paras oli kai se joka laski riskinsä prosentin ynnäämällä eri asiouden riskejä. Oli siis ihan varma kuolemastaan 75% riskillä. Ihmisten psyyke tekee kepposet eikä järki riitä liian haastaviin tilanteisiin.
Kontrollointia ja henkistä väkivaltaa, koska tapaaminen on mahdollista järjestää turvallisesti.
Mukavaa loppuelämää ap.
Elämässä on tehtävä omia valintoja. On myös etsittävä ongelmiin ratkaisuja.
Sinun valintasi on tähän saakka ollut se, että tottelet miestäsi ja anoppiasi ja luovut itsestäsi, siis siinä merkityksessä että sinä et enää toteuta omia ajatuksia ja toiveita. Jossakin muussa kulttuurissa tämä olisi itsestään selvää, mutta ei Suomessa tällä vuosituhannella.
Voit tehdä myös sen toisen valinnan. Silloin sinulla on ongelma, joka on ratkaistava jotenkin. Et halua riskeerata miehesi ja hänen perheensä terveyttä. Koronatilanne on nyt hyvin rauhallinen, joten juuri nyt olisi kaikkein paras aika tavata sinun omaisiasi, koska nyt riski on hyvin pieni.
Tässä ketjussa on ehdotettu jo monta tapaa. Kai joku sinun omaisistasi kykenee matkustamaan. Jos kenelläkään heistä ei ole autoa eikä ajokorttia, taksit on keksitty. Kai he voivat matkustaa julkisilla.
Tähän aikaan vuodesta on mahdollista tavata ulkotiloissa, joten ei tarvitse tunkea toisten lähelle.
Laitapa siis toimeksi ja järjestä tapaaminen yhteistyössä omien omaistesi kanssa.
Tässä on jo pari kuukautta olluttarkoitus ihan "sallittua" tavata ihmisiä ulkosalla, turvavälit huomioiden. Mikä on syy ettei oma sukusi ole kertaskaan siellä käynyt? Provohan tämä on, tuletapahtumaan nyt kertomaan ettei sun sukulaisilla ole yhdelläkään korttia eikä autoa 😝
Muille nuorille huom! älkää ikinä, koskaan, järjestäkö itseänne tilanteeseen missä ootte muitten nurkissa ja kaikin tavoin vähintään muitten mielivallan armoilla. Tämäkin tilanne olisi jo toisenlainen jos ap:n tarinan päähenkilöllä olisi kortti ja auto. Näin pahassa tilanteessa kantsii vaan tilata taksi tai pyytää kaverilta kyyti lähimmälle asemalle, matkustaa vanhempien luo ja jäädä sinne.
Ratkaisu on tavata omia vanhempia vauvan kanssa ulkona (paikassa jossa ei ole väenpaljoutta). Pitäen turvavälit. Aikuisilla voi olla maskit varmuuden vuoksi. Ja kulkea sinne tapaamiseen omalla autolla.
Vierailija kirjoitti:
Musta kuullostaa aika kamalalta ap, että sun oma mies on riskiryhmää ja sä haluat mennä silti Helsinkiin reissaamaan ja vielä julkisilla.
En nyt sanoisi, että ap erityisesti haluaa mennä julkisilla. Älä vääristele toisen sanomisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on niin vaikeaa? Vanhempasi tulevat teille, tapatte toisenne parin metrin etäisyyden pitäen, esim kahvitellen ulkona kodin terassilla. Näin suurin osa suomalaisista on tavannut iäkkäitä vanhempiaan.
Tilanne on tosiaan hankala, mutta ehkä ihan noin radikaalia ratkaisua ei kannata tehdä? (Joo tiedän että oli typo, mutta hauska)
Syanidia kahviin.
Nyt ap otat elämän omiin käsiisi. Hanki ajokortti ja oma auto. Pääset minne haluat, millon haluat. Eihän nykyaikana kukaan ala elämään miehen ja sukulaistensa vallan alla. Asun itsekin sukutilalla. Tulisin hulluksi jos mieheltä pitäisi kyytejä odotella ja lupia menoihin kysellä.
Korona-näkymillä mitattuna ap:n suku ei tapaa vauvaa ennen kuin tämä on 5-vuotias.
Joten harkitsisin tarkoin, on syytä jatkaa tuota eristäytymistä anopin mieliksi.
Järjen käyttö on sallittua itsensä suojaamiseksi tartunnalta.
Tuo eristäytymistapa on vainoharhaista kontrollointia.
Samaa olen kohdannut maalaisten suhtautumisessa meihin uusimaalaisiin mökilläkävijöihin. - Ja ollaan sentään ikämme puolesta riskiryhmää ja suojauduttu todella hyvin ja tiedostaen, mitä olemme tekemässä, miksi ja miten.
Vierailija kirjoitti:
Eihän Suomessa muita olekaan kuin riskiryhmäläisiä, siltä se ainakin kuulostaa. Kuolleiden mediaani-ikä on kuitenkin 84 vuotta, ja valtaosa hoivakodeissa jo valmiiksi kuolinvuoteillaan makaavia monisairaita vanhuksia. Kuolleiden lukumäärä täysin mitätön reilu 300 koko kevään ja kesän aikana.
Tässä siis sekotetaan tunteet (riskiryhmä) ja todellisuus (data).
Onneksi oman puolisoni kanssa arvot kohtaavat täysin ja tässäkin asiassa mielipiteemme ovat yhteneväiset, olemme eläneet täysin normaalisti koko tämänkin vuoden ja matkustelleet ympäri maailman.
Ihanaa, että joillain vielä pelaa järki! Tuntuu kuin suurin osa ihmisistä olisi omansa menettänyt.
Tilanne on tosiaan hankala, mutta ehkä ihan noin radikaalia ratkaisua ei kannata tehdä? (Joo tiedän että oli typo, mutta hauska)