Stressaatko työpaikan kahvihuonekeskusteluista?
Onko kenelläkään tällaista ongelmaa?
Olen uudessa kesätyöpaikassa (josta on luvattu lomituksia pitemmälle ajalle ja todennäköisesti olen jäämässä). Hoidan asialliset hommani hyvin ja työ on suht. leppoisaa, ei aiheuta stressiä.
Mutta iltaisin pohdin, mitä tuli työkavereille sanottua ja milloin en saanut suutani auki. Tilanteita, joita muut eivät varmaan muista, mutta teen niistä mielessäni suuria ja mietin, millaisen mielikuvan minusta oikein saa. Mietin, miten paljon voin paljastaa, olen vastannut suoriin kysymyksiin perheestä ym., mutta en oma- aloitteisesti ala kertoa elämästäni mitään. Vapaa-ajallani olen huumorintajuinen, töissä varmaan pitävät vakavana kun en pääse sisäpiirin vitseihin mukaan. Miten päin pitäisi olla?
Kommentit (30)
En. Oon nyt yhdeksättä vuotta samassa työpaikassa, tunnen työkaverit hyvin ja oma paikka on löytynyt. Mä olen hemmetin hyvä työssäni, ja mulla on vahvat mielipiteet joille on perusteet. Ei ole mitään stressattavaa.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:01"]
En. Oon nyt yhdeksättä vuotta samassa työpaikassa, tunnen työkaverit hyvin ja oma paikka on löytynyt. Mä olen hemmetin hyvä työssäni, ja mulla on vahvat mielipiteet joille on perusteet. Ei ole mitään stressattavaa.
[/quote]
Jatkan vielä, että en oikeastaan stressannut alussakaan. Toki meni aikaa ennen kuin oppi tuntemaan kaikki, mutta kun mä tulin, sain kokea heti olevani tervetullut ja kelpaavani omana itsenäni.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:03"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:01"]
En. Oon nyt yhdeksättä vuotta samassa työpaikassa, tunnen työkaverit hyvin ja oma paikka on löytynyt. Mä olen hemmetin hyvä työssäni, ja mulla on vahvat mielipiteet joille on perusteet. Ei ole mitään stressattavaa.
[/quote]
Jatkan vielä, että en oikeastaan stressannut alussakaan. Toki meni aikaa ennen kuin oppi tuntemaan kaikki, mutta kun mä tulin, sain kokea heti olevani tervetullut ja kelpaavani omana itsenäni.
[/quote] Ahaa. Ei siis mitään sympatiaa sellaisille, jotka kokevat ulkopuolisuutta?
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:07"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:03"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:01"]
En. Oon nyt yhdeksättä vuotta samassa työpaikassa, tunnen työkaverit hyvin ja oma paikka on löytynyt. Mä olen hemmetin hyvä työssäni, ja mulla on vahvat mielipiteet joille on perusteet. Ei ole mitään stressattavaa.
[/quote]
Jatkan vielä, että en oikeastaan stressannut alussakaan. Toki meni aikaa ennen kuin oppi tuntemaan kaikki, mutta kun mä tulin, sain kokea heti olevani tervetullut ja kelpaavani omana itsenäni.
[/quote] Ahaa. Ei siis mitään sympatiaa sellaisille, jotka kokevat ulkopuolisuutta?
[/quote]
En käy töissä hakemassa sympatiaa. Teen töitä.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:07"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:03"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:01"]
En. Oon nyt yhdeksättä vuotta samassa työpaikassa, tunnen työkaverit hyvin ja oma paikka on löytynyt. Mä olen hemmetin hyvä työssäni, ja mulla on vahvat mielipiteet joille on perusteet. Ei ole mitään stressattavaa.
[/quote]
Jatkan vielä, että en oikeastaan stressannut alussakaan. Toki meni aikaa ennen kuin oppi tuntemaan kaikki, mutta kun mä tulin, sain kokea heti olevani tervetullut ja kelpaavani omana itsenäni.
[/quote] Ahaa. Ei siis mitään sympatiaa sellaisille, jotka kokevat ulkopuolisuutta?
[/quote]
En kait niin sanonut missään, kerroin vain omasta tilanteestani.
Ja alaspäin peukuttajalle tiedoksi, että olen myös ihan pidetty työyhteisössäni, tulen kaikkien kanssa toimeen, osan kanssa tietty paremmin kuin toisten. Ja pyrin myös huomioimaan uusia työyhteisössä, jotta kenenkään ei tarttis olla se ulkopuolinen. Tai vaikka sosiaalisesti haluaisikin olla etäisempi, sais silti kokea olevansa tärkeä talon toiminnalle.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:01"]
En. Oon nyt yhdeksättä vuotta samassa työpaikassa, tunnen työkaverit hyvin ja oma paikka on löytynyt. Mä olen hemmetin hyvä työssäni, ja mulla on vahvat mielipiteet joille on perusteet. Ei ole mitään stressattavaa.
[/quote]
Jokaisen työpaikan painajainen.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:12"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:01"]
En. Oon nyt yhdeksättä vuotta samassa työpaikassa, tunnen työkaverit hyvin ja oma paikka on löytynyt. Mä olen hemmetin hyvä työssäni, ja mulla on vahvat mielipiteet joille on perusteet. Ei ole mitään stressattavaa.
[/quote]
Jokaisen työpaikan painajainen.
[/quote]
Kiva, muistathan kertoa tämän pomollenikin, joka antoi kehityskeskustelussa palautetta hyvistä työyhteisötaidoistani. Jos vaikka saisin palkanalennuksen.
En stressaa. Oon julkisesti lesbo, joten tiedän, että minusta siellä puhutaan. En jaksa välittää, enkä käy kahvihuoneessa.
Kahvikeskustelut ovat about 10 min. So what? Siinä ei ehdi kovin syvällisiä asioita pohtia. PALJASTA missä olet töissä!
Mä luin että stressaatko työpaikan kasvihuonepäästöistä?
Päästöjähän e ovatkin.. pitää varoa, mitä suustaan päästelee tai sitä käytetään sinua vastaan.
Ehkä ap:n työ ei ole tarpeeksi haastavaa, kun ehtii joutavia stressata.
Mä en stressaa enkä välitä kahvipöytäkeskusteluista ollenkaan. Silti aina istun siellä ja kuuntelen mitä pajunköyttä ja idioottimaisuuksia ne letkauttelevat. Koskaan en sano mitään, nauran vain mielessäni. Naama on pokerina koko aika. :D
Suoraan sanottuna en hirveästi välitä niistä keskusteluista. Jos olen kahden tai kolmisin porukassa, niin silloin on ihan kohteliaisuudesta pakko pitää juttua yllä, ja silloin yleensä ihmiset puhuvat ihan asiasta kuin asiasta täyttääkseen hiljaisuutta, joten omat sanomiset eivät niin mietitytä jälkikäteen. Mutta isommassa porukassa usein jutut pyörivät sellaisissa aiheissa, joista minulla ei ole mitään ylimalkaistakaan kokemusta, joten silloin tyydyn vain kuuntelemaan ja nyökyttelemään. Ja no onhan siellä välillä kivojakin keskusteluja, mutta omat mielenkiinnon kohteeni jotenkin eroavat muista sen verran, että luontevia nuo keskustelut minulle harvoin ovat.
Itse harrastan ympäripyöreää löpinää, koska tiedän että henk.koht asiat levitetään ympäri työpaikkaa.
En muutenkaan ehdi hirveästi jauhaa ja lässyttää.
Mä olen nolannut itseni pariinkin kertaan firman pikkujouluissa, joten ei paljon askarruta, mitä mieltä ne on mun kahvihuonekäytöksestä. :D
Joo ehkä ap:n pitäisi mennä pikkujouluihin ja rentoutua hieman ;)
Meillä pitää käydä tauolla vuoroissa ja usein olen jonkun kanssa kahdestaan. Siinä sitten väkisin kysellään toisen asioita vaikkei edes aidosti kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:26"]
Ehkä ap:n työ ei ole tarpeeksi haastavaa, kun ehtii joutavia stressata.
[/quote]
Vähän ilkeästi kirjoitettu, mutta tässä kyllä toisaalta piilee totuuden siemen. Itse olen niin stressaantunut jo työstäni, etten ole tajunnut stressata enää niistä kahvipöytäkeskusteluista :D Mun suurin murheeni on ainakin töissä, miten saan edes hommat hoidettua, siinä ei ehdi paljon kahvipöytäjuttuja miettiä. Ja varmaan vähän samaa ongelmaa työkavereillakin, kaikki yhtä stressaantuneita. Rahoitusala kyseessä.
Työ on kivaa, mutta kahvipaussilla en jaksa istua kuin 10 min.
Ap, oletko kenties perfektionisti ja vaadit itseltäsi liikaa kaikessa? Sinulle itsellesi ei riitä, että hoidat työsi. Vaadit hyvää suoritusta myös sosiaalisista tilanteista ja arvioit käytöstäsi myös tauoilla. Onko näin?