Lue keskustelun säännöt.
Stressaatko työpaikan kahvihuonekeskusteluista?
10.07.2013 |
Onko kenelläkään tällaista ongelmaa?
Olen uudessa kesätyöpaikassa (josta on luvattu lomituksia pitemmälle ajalle ja todennäköisesti olen jäämässä). Hoidan asialliset hommani hyvin ja työ on suht. leppoisaa, ei aiheuta stressiä.
Mutta iltaisin pohdin, mitä tuli työkavereille sanottua ja milloin en saanut suutani auki. Tilanteita, joita muut eivät varmaan muista, mutta teen niistä mielessäni suuria ja mietin, millaisen mielikuvan minusta oikein saa. Mietin, miten paljon voin paljastaa, olen vastannut suoriin kysymyksiin perheestä ym., mutta en oma- aloitteisesti ala kertoa elämästäni mitään. Vapaa-ajallani olen huumorintajuinen, töissä varmaan pitävät vakavana kun en pääse sisäpiirin vitseihin mukaan. Miten päin pitäisi olla?
Kommentit (30)
Niin, juuri tuo rentous ja vaivattomuus... minulla se on väkinäistä ja välillä tavallaan pakotan itseni vapautumaan, eli esitän rentoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olen sisäpiirissä ja ajattelen pahaa kaikista uusista hermoilijoista.
En välitä mitä muut ajattelee. Olen hiljainen ja introvertti, ja aivan hyvä sellaisena. Jos joku pitää mua kummallisena tuppisuuna, siitä vaan. Mulla on hyvä olla itseni kanssa, se riittää.
En oikein tiedä, olenko introvertti vai avoin.. se kai se ydin onkin. Minulla on tavallaan tarve olla porukan osana enkä halua vaikuttaa ylpeältä tai tylyltä.
Jännittää tietty, kun on uusi työporukka. Jos olet siellä vaikka vuoden, et mieti enää tuollaisia, kun tunnet ja tiedät ne tyypit. Ota rennosti, ei ne pidä sua outona, jos ne sua edes ajatteleekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy kahvihuoneessa, syön eväät koneen ääressä.
Muutut itsekin kusipääksi, kun sinut vakinaistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7, miten jaksaa tätä vaihetta vaikka se vuosi? Nyt jo väsyttää ihan vain tämän takia.
Ap, sanoit sen jo... kukaan ei huomaa eikä muista.
Minulla on vähän samaa ongelmaa. En oikein näe, milloin pitäisi puhua paljon ja milloin olisi parempi olla hiljaa. Myös mietin liikaa, minkälaisen kuvan annan itsestäni ulospäin ja yleensä se kallistuu jollain lailla negatiiviseen suuntaan. Tunnen että en osaa olla rennosti kuten muut sosiaalisissa tilanteissa.