"En minä hyödy vanhempieni ammatista" -valehtelijat
Säännöllisesti törmää ihmisiin, jotka ovat hyötyneet vanhempiensa ammatista, mutta väittävät, ettei näin ole. Vedotaan siihen, ettei vanhempien ammatista ole ollut mitään hyötyä ja kyllä kaikki on ihan itse ansaittua. "Ihan samalla viivalla olen kuin kaikki muutkin tai oikeastaan huonommassa asemassa, kun ihmiset kuvittelevat vanhempieni auttavan". Silti kummasti vanhempien jäljissä nämä ihmiset pääsevät ammatteihin, joihin on vaikea päästä.
Useampikin näyttelijän lapsi on mainostanut lehdissä lakkiaisikäisenä, kuinka "en aio seurata vanhempieni jalanjälkiä, ei kiinnosta näytellä". Kas kummaa, pari vuotta myöhemmin ollaankin näyttelemässä ja saadaan näkyviäkin rooleja, vaikka olisi alan koulutus käymättä. Osa toki pääsee teatterikorkeaan sukunimivipin turvin, kun vanhempansa tuntevat raatilaiset.
Vanhempien kautta päästään sukujen yrityksiin töihin tai saa helpommin jalan oven väliin. Ai vastavalmistuneelle järjestyi johtopesti suvun firmassa, vaikka ulkopuolisen olisi pitänyt kerätä työkokemusta samaan hommaan yli vuosikymmen. "Hei Pena! Tässä on poikani Mikko. Mikko, Pena on kurssikaverini lääkiksestä. Mikko etsii nyt hyvää työpaikkaa, satutko Pena tietämään sopivaa paikkaa..."
Muita, joita tämä ilmiö ärsyttää?
Kommentit (106)
Tätä ilmiötä näkee kaikilla aloilla. Jopa kirkossa. Kummasti ex-piispojen lapset saavat vakivirat kaupungeista heti valmistuttuaan ja moni muuttaa maakunnasta toiseen vuosia pätkätöiden perässä.
Meillä pikkukaupungissa ei ollut toivoakaan päästä k-kauppaan kesätöihin. Kesätöihin pääsivät omistajan sukulaislapset ja merkittävien ystävien lapset. Näkyi tuo juttu siis jo nuorena...
Kyllä ärsyttää. Minua ärsyttää myös julkkisten nyyhkytarinat kurjasta, köyhästä lapsuudesta. Yllättäen monen takaa löytyy kuitenkin miljonääri isovanhemmat tai se kuuluisa setä.
Sellainen tämä hyvävelimaa on. Korruptio kukoistaa.
Monelle on vaikeaa myöntää, ettei se kaikki ole itse ansaittua. Itse olen käynyt Kallion lukion ja siellä oli paljon näitä näyttelijöiden ja ohjaajien lapsia. Moni heistä oli jo lapsesta asti päässyt mukaan teatteriharjoituksiin, kuvauspäiviin yms. Minä olin taas tavallisesta duunariperheestä ja jouduin itse luomaan täysin omat verkostoni. En ole katkera tai mitään, sellaista se on, mutta on bullshittiä väittää, ettei se vanhempien ammatti olisi auttanut osalla pääsemään piireihin ja eteenpäin.
Kun se yrittäjäperheen lapsi on 5v iästä lähtien ollut firma töissä mukana, niin kyllä sille enemmän tietotaitoa on kertynyt kuin työttömän Kalen ja Pirjen lapselle, joka vietti lapsuutensa taikaseinää taputellen.
Nuo näyttelijöiden lapset on pahimpia!
Tottakai teakiin pääsee, kun mamman ja papan ystävät istuvat valitsemassa. Ja onhan noita valitsijoita varmaan nähty jo lapsesta asti kaikkien vanhempien illanistujaisten merkeissä.
Mieheni ei ole ollut päivääkään työttömänä koska työpaikka oli taattu. Hän ei aina ymmärrä, ettei tosiaan kaikille ilmaannu töitä noin vaan. Hän myös pääsee rahakkaammille työkeikoille, minne monilla ei ole asiaa.
Valehtelua väittää, ettei vanhemmilla olisi väliä. Tottakai on! Se saman alan vanhempi on sparrannut sinua jopa lapsesta asti, tietää sisäpiirivinkit jne. Kaikilla ei samaa mahdollisuutta ole.
Yhtenä esimerkkinä voisi olla; firmaan tulee 2 kesätyöntekijää. Talouspäällikön tytär Liisa ja avoimen haun kautta löytynyt Tiina. Kummallakin on hyvin vähän työkokemusta ja kumpikin tulee työskentelemään 3 kk samoissa tehtävissä ja saamaan siitä samanlaisen merkinnän ansioluetteloonsa. Liisa ja Tiina ovat kumpikin ihan perus juroja suomalaisia. Joten voisi äkkiseltään luulla, että ainut ero on siinä, että Liisa sai työn helpommin.
Kuitenkin, Liisan isä Matti esittelee Liisaa ympäri taloa. Liisa käy isänsä mukana ruokalassa, ja siellä he istuvat isän työkavereiden, korkeassa asemassa olevien henkilöiden pöytään. Liisa tutustuu ihmisiin ja hänet opitaan tuntemaan korkealla tasolla.
Tiinaa sen sijaan stressaa, kun hän ei tunne vielä ketään, ja mitäköhän tiimikaveritkin ajattelee hänestä. Assistentti Sirpaan hän on jo hieman tutustunut. Kukaan ei kuitenkaan pyytänyt häntä lounaalle. Tiinalle se on ihan ok. Hän syö mikroateriaansa taukotilassa.
Mä oon hyötynyt vanhempien ammateista. olin nuoruuden töissä firmassa jossa äiti oli pomo, ja joo myönnän että mulla oli erityisasema siellä, jonkin verran. Mutta halusin pois sieltä, koska "halusin luoda itse oman elämän". Ja voin kertoa että helpommalla olisin päässy jos olisin pysyny siellä. :D
Niin totta. Eikä tämä tule ikinä muuttumaan.
Omalla alallani sapettaa nämä "meidän suvussa ollaan ännännen polven edustajia tässä ammatissa..." Siinä on toisella verkostot valmiina ja tuntee myös muiden firmojen työnantajia, kun ovat vanhempien opiskelukavereita. Osa on vielä ylimielisiä, kuvittelee olevansa parempia mutta samalla väittää kuinka" ihan ite oon työpaikkani ansainnut".
Entä jos äiti on koulun kanslisti ja isä putkimies eikä aio seurata kummankaan jalanjälkiä, havittelee vaikka pankkialalle?
Tämä ilmiö ei katso koulutustasoa. Muistan erään suurtalouskeittiön, johon pestattiin äidin aikuinen tytär. Mahtoi olla työpaikka, kun äiti oli tyttärensä esimies ja molemmat olivat kovapäisiä ja temperamenttisia persoonia. Tyttärensä valintaan äiti ei osallistunut, mutta kyllähän työpaikalla tiedettiin kenen tytär on kyseessä...eikä varmaan tarvitse sanoa, kuka sijaistaa tuota äitiä lomien ajan, vaikka paikassa on työntekijöitä vuosikymmenten kokemuksella...
Suhteilla pääsee ja voi saada ihan mitä vaan. Luulin, että tämä on itsestäänselvyys.
Heiltä unohtuu, että ekat kesätyöpaikat oli vanhempien työpaikoissa. Jos vanhemmat on hyvissä ammateissa niin usein myös raha-asiat lapsuuden kodissa kunnossa.
Aikoinani hyödyin sen verran vanhemmistani että pääsin kesätöihin heidän yritykseen. Eli hyötyä oli sen kesätyön muodossa 13-20 vuotiaana. Olen kuitenkin eri alalla kuin vanhempani joten sitten yliopistoaikoina hain jo oman alan kesätöihin ja pääsin kyllä sinnekin ilman ongelmia ja suhteita. Aikuisena omalla alallani kaikki paikat ansaittu ihan itse ja silti muutama työttömänä oleva opiskelukaveri jankuttaa että KAIKKI vuosikurssimme oman alan työssä olevat ovat saaneet paikat vain suhteilla ja vanhempien avulla. Minun vanhemmat ei kyllä tunne ketään tältä alalta mutta eiväthän nämä jännittävät sitä suostu uskomaan. Heidän työttömyydellään ei kuulemma ole mitään tekemistä sen kanssa että opiskeluaikoina ei kesätyön maistuneet vaan nostivat opintolainat ja matkustaisivat kaukomailla ja hankkivat elämänkokemusta sillä välin kun me muut hankimme työkokemusta jonka turvin sitten olemme saaneet työpaikamme. Opiskelupiireistä tunnen tasan yhden tyypin jolla vanhemmat ovat samalla alalla ja saattaneet auttaa työnhaussa.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinani hyödyin sen verran vanhemmistani että pääsin kesätöihin heidän yritykseen. Eli hyötyä oli sen kesätyön muodossa 13-20 vuotiaana. Olen kuitenkin eri alalla kuin vanhempani joten sitten yliopistoaikoina hain jo oman alan kesätöihin ja pääsin kyllä sinnekin ilman ongelmia ja suhteita. Aikuisena omalla alallani kaikki paikat ansaittu ihan itse ja silti muutama työttömänä oleva opiskelukaveri jankuttaa että KAIKKI vuosikurssimme oman alan työssä olevat ovat saaneet paikat vain suhteilla ja vanhempien avulla. Minun vanhemmat ei kyllä tunne ketään tältä alalta mutta eiväthän nämä jännittävät sitä suostu uskomaan. Heidän työttömyydellään ei kuulemma ole mitään tekemistä sen kanssa että opiskeluaikoina ei kesätyön maistuneet vaan nostivat opintolainat ja matkustaisivat kaukomailla ja hankkivat elämänkokemusta sillä välin kun me muut hankimme työkokemusta jonka turvin sitten olemme saaneet työpaikamme. Opiskelupiireistä tunnen tasan yhden tyypin jolla vanhemmat ovat samalla alalla ja saattaneet auttaa työnhaussa.
Tässä taas loistava esimerkki siitä, miten sokeudutaan sille, miten perhetausta on auttanut. Myönsit itsekin, että pääsit vanhempien avulle kesätöihin SEITSEMÄN vuotta ja sitten valitat, kun niille toisille ei "kesätyöt maistuneet", joilla ei suhteita ehkä ole :DDD
Eipä ole ollut vanhemmista mitään apua missään. En valita. Ihan hyvän elämän olen pystynyt itselleni luomaan. En ole rikkauksiin päässyt käsiksi, mutta toimeen tulen.
Tottakai hyötyy ja jokainen kyllä ottaa siitä ilon irti, joka voi!