Lue keskustelun säännöt.
Voiko suurperheellinen oikeasti huomioida kaikki lapset
09.07.2013 |
jos niitä on esimerkiksi 10 kappaletta ja ne ovat syntyneet 3-4 vuoden välein.
Tunnen yhden sellaisen perheen ja lapsilla vaikuttaa kaikilla olevan vielä aikuisenakin lämpimät ja läheiset välit vanhempiinsa.
Ihmetyttää, että onko vain kulissia vai voiko olla totta?
Kommentit (28)
Itse sivusta seuranneena toteaisin, että normaalin suurperheen lapsista kasvaa henkisesti terveempiä aikuisia. Kaikki tuntemani perheen 17 jälkeläistä ovat nykyään aikuisina paljon empatiakykyisempiä ja tasapainoisempia ihmisiä kuin muut "normikoon" perheissä kasvaneet tuttuni. He eivät tuomitse tai arvostele muita, vaan hyväksyvät ihmiset sellaisina kuin ovat.
"normikoon" perheissä kasvaneet ihmiset taas ovat enemmän itsekeskeisempiä, jopa täysiä narsisteja, jotka luulevat kaiken pyörivän oman napansa ympärillä. Itsestänikin oli vähällä kasvaa samanlainen piloille hemmoteltu diiva, koska olin pienenä tottunut liikaan huomioon 1/3 lapsena. Synnyin hopealusikka persiissä ja sain aina kaiken haluamani ja huomiota aina kun pikkaisenkin kiljaisin.
Onneksi tutustuin ala-asteella parhaaseen ystävääni, joka on yksi näistä 17:sta. Vietin heidän perheessään paljon aikaa, jolloin opin mikä elämässä on oikeasti tärkeintä ; perhe <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12, niin tuo on sinun tulkintasi.
Perhe ja mahdollisimman suuri sellainen ei ole kaikkien mielestä elämässä tärkein asia. Ihminen voi hakea merkityksiä elämäänsä niiiiiiiiin monella tavalla. Yhdelle se on lapsien tekeminen ja kasvattaminen, toiselle vaikkapa omien taitojen kehittäminen ja työn, taiteen tms. tekeminen. Kolmannelle vaikkapa hyväntekeväisyys tai ympäristönsuojelu. Neljännelle poliittinen vaikuttaminen. Mitä kenellekin.
En sano, etteikö ainoilla lapsilla voisi olla suurempi riski kasvaa itsekeskeisiksi, koska heidän vanhemmillaan on suuremmat mahdollisuudet keskittyä lapsen tahdon mukaan tanssimiseen. Mitä enemmän lapsia, sitä väistämättömämpää on, että joutuu tekemään kompromisseja.
Mutta kyllä ainokaisistakin voi kasvaa hyviä ja muut huomioon ottavia ihmisiä. Sinä kuten ap:kin tunnutte samalla lailla mustavalkoisesti ajattelevan, että ainoastaan äidin ja isän sekä lapsen suhteella on merkitystä. EI OLE. Ihminen kasvaa todella monenlaisten sosiaalisten suhteiden verkostossa, ja hän oppii asioita hirveän monelta taholta. Kavereilta. Sukulaisilta. Harrastusporukoista. Opettajilta, ohjaajilta. Naapureilta. Seurustelukumppaneilta. Tarha-, koulu-, ja työtovereilta. Mediasta. Ja niin edelleen...
(3)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 14:47"]
Itse sivusta seuranneena toteaisin, että normaalin suurperheen lapsista kasvaa henkisesti terveempiä aikuisia. Kaikki tuntemani perheen 17 jälkeläistä ovat nykyään aikuisina paljon empatiakykyisempiä ja tasapainoisempia ihmisiä kuin muut "normikoon" perheissä kasvaneet tuttuni. He eivät tuomitse tai arvostele muita, vaan hyväksyvät ihmiset sellaisina kuin ovat.
"normikoon" perheissä kasvaneet ihmiset taas ovat enemmän itsekeskeisempiä, jopa täysiä narsisteja, jotka luulevat kaiken pyörivän oman napansa ympärillä. Itsestänikin oli vähällä kasvaa samanlainen piloille hemmoteltu diiva, koska olin pienenä tottunut liikaan huomioon 1/3 lapsena. Synnyin hopealusikka persiissä ja sain aina kaiken haluamani ja huomiota aina kun pikkaisenkin kiljaisin.
Onneksi tutustuin ala-asteella parhaaseen ystävääni, joka on yksi näistä 17:sta. Vietin heidän perheessään paljon aikaa, jolloin opin mikä elämässä on oikeasti tärkeintä ; perhe <3
[/quote]
En tiedä onko enemmän suurperheissä kasvaneiden vai pienemmissä yksiköissä varttuneiden ongelmana yleistää omat kokemukset koko ihmiskuntaa koskeviksi. Itse olen ollut huomaavinani enemmän suurperhessä elävien piirteeksi, ehkä siellä ollaan enemmän omissa piireissä ja vuorovaikutus muun yhteiskunnan kanssa vähäisempää. Mutta en tiedä onko näin ja mistä loppujen lopuksi johtunee.
Kyllä samanlaisia pikkuprinsessoja, huomion keskipisteitä kasvaa kaikenkokoisissa perheissä, kuten joku jo kirjoittikin. Esim. suuren sisrussarjan viimeinen iltatähti saa usein palvontaa ja hellintää monin verroin enemmän, kuin vanhempiensa ainokainen.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 14:25"]
Enhän minä tiedäkään. Ihmettelen vain. Itsellä on kolme lasta, jotka ovat syntyneet kuuden ja viiden vuoden välein. En halunnut enempää, kun tahdoin, että voin olla aidosti läsnä ja aikanaan hyvä isoäitikin. Silti tuon perheen lapset ja lapsenlapset käyvät useammin vanhemmillaan ja viettävät enemmän aikaa lastenlastensa kanssa.
Mietin, että luovuinko suurperhehaaveistani sittenkin vääristä syistä.
Etkä sinä ikinä kadu mitään?
[/quote]
Ei ole todellista. Joku haaveksii suurperheestä, mutta luopuu siitä toiveesta, että jaksaisi olla aidosti läsnä. Provojen aatelia, siitä piste =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15, tosi on, kuopuksilla on tosiaan vähän samaa riskiä kuin ainokaisilla. Mutta kuten sanoin: ihmistä koulii moni, moni muukin ihmissuhde kuin suhde omiin vanhempiinsa.
(3)
Ei voi riittää aika. Miten kaksi vanhempaa ehtii hoitaa kymmenen lapsen harrastukset, sylittämisen, hoivaamisen ja muut lasten mielenkiinnon kohteet. 3 lasta vielä ok. En silti puutu kenenkään lasten tekoon, koska se ei haittaa mun elämää ollenkaan. Jos mulla olisi suurperhe niin en todellakaan voisi seurata kuopuksen jokaikisiä treenejä.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 14:36"]
Ainakin Viipaleita -blogin perheessä kaikkia lapsia huomioidaan persoonaansa sopivalla tavalla.
[/quote] En usko. Se on pelkkää kulissia siellä ainakin. Kamala akka kuningatarmehiläisneä kaiken keskellä!
[/quote]
Harmi, jos sinulla on ollut mielestäsi huno lapsuus. Mutta hei, ei kannata jäädä rypemään muistoihin.
[/quote] Minulla oli hyvä lapsuus!!! Siksi inhoankin tuollaisia viipale-teeskentelijöitä!