Lue keskustelun säännöt.
Suomen kokonaistuotanto romahti – "Todella surkea luku"
09.07.2013 |
http://www.hs.fi/talous/Kokonaistuotanto+romahti++Todella+surkea+luku/a1373333966831
Suomen kansantalouden kokonaistuotanto romahti huhtikuussa 4,2 prosenttia vuoden takaisesta, kertoo Tilastokeskus.
Rumat lukemat kertovat ennen kaikkea vaikeuksista rakentamisessa, teollisuudessa ja palvelualoilla.
Danske Bankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäki toteaa kokonaistuotannon kehityksen olevan kehnoa.
"On kyllä todella surkea luku. Jos toukokuu on yhtä huono, ennusteemme ovat pielessä. Sitten on synkennettävä kuvaa", Kuoppamäki sanoo.
Danske Bank arvioi kolme viikkoa sitten, että Suomen bruttokansantuote supistuu tänä vuonna 0,4 prosenttia. Ennustetta saatetaan siis joutua muuttamaan vielä synkemmäksi, jos luvut eivät kohene.
Myös Nordean tutkimusjohtaja Aki Kangasharju pitää pudotusta poikkeuksellisen suurena. Sekä Kuoppamäki että Kangasharju kuitenkin huomauttavat, että yksittäisen kuukauden luvuissa on myös sattumaa.
"Yhden kuukauden luvuista ei voi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä vetää. Mutta kun vienti ei vedä eikä kotimaista kysyntää ole, niin mistä se kasvu tulisi? Silloin supistutaan", Kangasharju sanoo.
Pudotus kokonaistuotantoluvuissa tarkoittaa, että taantuma on todennäköisesti jatkunut huhti–kesäkuussa.
Talous on taantumassa, kun kokonaistuotanto supistuu kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä.
Suomen talouden tilanteen koheneminen on pitkälti maailmantalouden varassa. Kangasharju ja Kuoppamäki kuitenkin korostavat Suomen hintakilpailukyvyn säilyttämistä.
Käytännössä se tarkoittaa malttia palkankorotuksissa.
Kommentit (256)
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:26"]
Ainoa mikä Suomen voisi pelastaa on Venäjä.
[/quote]
Ai! :D Ja mä kun oisin sanonu, et NATO... Teollistutaan taas! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 08:19"]
Katastrofihallitus, kauan se kestää?
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/61383-taystyrmays-hallituksen-sisalta-taydellinen-katastrofi-uhkaa
[/quote]
Tätä odotellessa
http://www.hs.fi/politiikka/Pekkarinen+Hallituksen+kaatuminen+l%C3%A4hell%C3%A4/a1376359502072
Ensin tulee ainakin tämä, vai tuleeko? Eihän tämä koskenut meitä.
Cross of euros (Euroista tehty risti)
Nyt sanoivat sen ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.hs.fi/ulkomaat/Naapurusto+sekosi+romaneista+Saksassa/a1377399154157
Naapurusto sekosi romaneista Saksassa
Köyhien romanisiirtolaisten asuttama kerrostalo järkyttää naapureita Saksassa
26.8.2013 11:25 80
Katarina Baer
Helsingin Sanomat
Christian T. Jörgensen
Duisburgilainen Sabine Kessler on valokuvannut romaninaapureitaan todisteeksi epäilemästään rikollisesta toiminnasta.
Keskiluokkainen naapurusto järkyttyi uusista asukkaista Saksassa. Köyhiä romanialaisia muutti kerralla tuhatkunta. Naapureita rasittaa sotku, meteli ja rikollisuus. Äärioikeiston liikehdintä pelottaa kaikkia.
Roskia roikkuu puissa ja pensaissa, ja niitä lojuu pihassa aivan kuin ne olisivat sataneet taivaalta.
Punatiilinen kerrostalo keskiluokkaisella asuinalueella vaihtoi omistajaa puolitoista vuotta sitten ja sai samalla uudet asukkaat. Talo täyttyi romanialaisista, joiden parvekkeilta heittämät roskat kiertävät taloa kuin huntu.
Pihassa seisoskelee joukko miehiä. Lapsia pyrähtelee ympärillä. Perheenisä Moisi kertoo, miksi joukko muutti Saksaan. "Meillä ei ole töitä Romaniassa. Lapsilisä siellä on kymmenen euroa lasta kohden. Täällä perheeni saa kaikkiaan tuhat euroa."
Saksassa ensimmäisen lapsen lapsilisä on 184 euroa kuussa, nuorempien sisarusten enemmän. Moisilla on kahdeksan lasta, joten tuhat euroa ja ylikin saa nopeasti kasaan.
"On selvä, että pelkät lapsilisät houkuttelevat tänne. He tulevat kurjista oloista", Duisburgin kaupungin palkkaama sosiaalityöntekijä Deniz Aksen sanoo.
Saksaan ei ole koskaan muuttanut niin paljon väkeä EU:n köyhimmistä maista Romaniasta ja Bulgariasta kuin viime vuosina. Valtaosa tiilitalon asukkaista on romaneja.
Moisin ja kumppanien uusi kotitalo on keskiluokkaisella asuinalueella. Naapurit, lähinnä eläkeläisiä, järkyttyivät uusista asukkaista.
Lähikujalla haisee. "Vessapaperista tietää, että jätökset ovat ihmisen. Koira ei pyyhi", naapuri Dieter Kröger sanoo ja osoittaa muuatta kasaa.
Hänellä on silti ymmärrystä. "Heitä asuu pari kolme perhettä yhdessä 50 neliömetrin asunnossa. Eihän yksi vessa riitä."
Vanhat asukkaat pitävät ikkunansa kiinni, mutta sisään kantautuu huutelua. Kadulla seisoskelee viitisenkymmentä uutta naapuria.
Samassa käynnistyy jytä. Joku on laittanut autoradion täysille.
"Minä en jaksa enää", eläkeläinen Helga Halle parahtaa keittiössään. "En tiedä, mikä on pahinta: meteli, varkaudet, lasten kurittomuus, roskien houkuttelemat rotat vai se, että puistosta häviää sorsia syötäväksi?"
Kukaan ei tarkalleen tiedä, montako henkeä talon 76 kaksiossa elää. Aksenin arvion mukaan tuhatkunta.
"Autamme vain niitä, jotka haluavat integroitua. Heitä on vähemmistö. Rikolliset pitää panna vankilaan tai lähettää takaisin Romaniaan", Aksen pamauttaa.
Monista talon asukkaista on tehty läjäpäin rikosilmoituksia. "Yhdestä alle 14-vuotiaasta tytöstä on 238 rikosilmoitusta. Mitä sellaisen kanssa voi tehdä?" Aksen kysyy.
Naapureista tuntuu, että heidät on jätetty yksin uusien asukkaiden kanssa. Hallen asunnon arvo romahti 230 000 eurosta alle 100 000:een kuukaudessa.
Kukaan ei halua muuttaa romanitalon naapuriin. Päinvastoin: kaikki haluavat sieltä pois.
Kaupungin johto kaavailee nyt siirtävänsä talon asukkaita asumaan eri puolille kaupunkia.
"Näin he saisivat säällisemmät olot, ja ghettoistuminen täällä päättyisi. Mutta se ei tapahdu yhdessä yössä", Aksen sanoo.
Viime aikoina talolla ja naapurustossa on kierrellyt uusnatseja keräämässä tietoa.
"He olivat viime yönä huutelemassa. Lapset itkivät. Meitä pelottaa", Moisi kertoo.
Äärioikeisto huolettaa kaikkia. Keväällä äärioikeistolainen Pro NRW -puolue järjesti talolla romanien vastaisen mielenosoituksen, jonka vastamielenosoitukseen osallistui moninkertainen määrä kaupunkilaisia.
Halle ja hänen miehensä auttavat romaneja esimerkiksi ambulanssin tilaamisessa tai vuokrasopimusten kirjoittamisessa.
Naapureita loukkaa, että heidät yhdistetään Facebook-sivustoon, jolle on kirjoitettu rasistisia kommentteja.
"Emme ole rasisteja. Kaikilla meillä on jokin siirtolaistausta. Minä olen neljännespuolalainen", naapuri Sabine Kessler sanoo.
Saksalaisilla on näköjään liikaa rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.hs.fi/kotimaa/Raportti+Lapsiperheiden+asunnottomuus+kasvaa/a1377568896169
Raportti: Lapsiperheiden asunnottomuus kasvaa
kohta saa asuntoja lähes ilmaiseksi
Säästöpankkiryhmän mukaan työeläkerahastojen varallisuus uhkaa kutistua olemattomiin vuoteen 2030 mennessä. Työeläkevakuuttajien etujärjestö TELAn johtajan Reijo Vanteen mukaan kyseessä on kolmas maailmansota -tyyppinen kauhuskenaario.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2013/08/25/kreikkaan-uppoaa-viela-rutosti-rahaa/201311743/170
Kreikalla on ainakin hyvät oltavat, ei lopu rahat kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TalSa se vain näkee kauhut kaikkialla.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 19:14"]
TalSa se vain näkee kauhut kaikkialla.
[/quote]
Faktaahan nuo ovat.
Enemmänkin HS muuntaa kaiken faktan "höpöhöpö-naminami" bumtsibum journalismiksi, ettei vain kukaan hermostuisi ja lähettäisi ikävää asiakaspalautetta toimitukselle.
Kaikilla pitää olla kivaa ja hyvä mieli, eikö vain?
http://www.hs.fi/politiikka/Rakennepaketti+oli+Urpilaisen+uhkapeli/a1379124819530?ref=hs-top4-4
Rakennepaketti oli Urpilaisen uhkapeli
Helsingin Sanomat
Marko Happo / HS
Jutta Urpilainen tiedotustilaisuudessa Königstedin kartanossa Vantaalla 6. elokuuta.
HS selvitti, miten hallituksen tekemän rakenneuudistuspaketti ja työmarkkinajärjestöjen keskitetty tuloratkaisu oikein syntyivät.
29. maaliskuuta Kaunispään huipun lumipeite välkehtii auringon paisteessa, kun Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) saapuvat viimeisten joukossa maaliin vuosittaisessa eliitin suosimassa Vaskoolihiihdossa. Urpilainen hiihtää 40 kilometriä aikaan 3:58:15, jolla pääsee tulosluettelossa sijalle 144. Liikasen sijoitus oli 146 ja aika 3:58:21. Liikasen ja Urpilaisen välissä maaliin tulee Urpilaisen aviomies Juha Mustonen.
Ladulla on mukavaa, puhutaan pidosta sekä luistosta, mutta hiihtoa varjostaa huoli Suomen tulevaisuudesta. Mielessä pyörivät eurokriisi, valtion velkaantuminen, kasvava työttömyys. Edellisellä viikolla on ollut hallituksen kehysriihi, jossa oli tehty historiallisen suuri 4,5 prosenttiyksikön alennus yritysten maksamaan yhteisöveroon.
Veroalen piristysvaikutus jää kuitenkin osinkoverouudistussähläyksen varjoon.
Myöskään keskitettyä tuloratkaisua ei ole syntynyt, vaikka yhteisöveroalen piti olla se porkkana, jolla työmarkkinajärjestöt saataisiin sopimaan. Yhtään merkittävää rakenteellista uudistusta ei kehysriihessä saatu sovittua, sillä pikkupuolueet ovat estäneet ne kaikki.
Urpilainen on saapunut Suomen Pankin majalle jo alkuviikosta, mutta rentoutumisesta ei tule mitään. Edellisenä päivänä hän on pikahälytyksellä joutunut lentämään Helsinkiin pitämään valtioneuvoston linnan portailla tiedotustilaisuutta, sillä osinkoveropäätös on alkanut murentua käsiin. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on kirjauttanut osinkoveropäätökseen varauman paketin uudelleenvalmistelusta.
Vaskoolihiihdossa ei siis tosiaankaan haeta parasta aikaa, vaan uutta tuulta aivoihin.
Palkintojen jaossa Liikanen ja Urpilainen tapaavat EK:n hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkilan. Huulta heitetään, mutta eipä muuta. Kolmikko ei vielä tiedä, että he tulevat kevään ja kesän aikana kohtaamaan monta kertaa. Kolmikko on keskeisissä rooleissa, kun elokuun lopussa syntyy historiallinen rakenneuudistuspaketti ja tupo-ratkaisu.
Huhtikuun alussa kehysriihen palautekeskusteluissa valtiovarainministeriön (VM) virkamiehet valittavat Urpilaiselle, että riihi oli sekavasti johdettu eikä ollut oikein kenenkään näpeissä. Kehysriihestä vastasi VM, mutta sitä edeltänyttä hallituksen puolivälitarkastelua johti valtioneuvoston kanslia.
Ministeriön lisäksi myös Sdp:ssä napistaan. Monen demarin mielestä Urpilainen on ylittänyt valtuutensa, kun yhteisöveron alennuspäätöstä ei käsitelty etukäteen puolueen elimissä.
Julkisuudessa jatkuu viikosta toiseen pääministeri Jyrki Kataista (kok) piinaava Himas-kohu. Päähallituspuolueiden kokoomuksen ja Sdp:n kannatusluvut painuvat laskuun. Julkisuudessa syytetään hallitusta päättämättömyydestä.
Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman käyttää puoluehallituksessa puheenvuoron, jonka mukaan hallituksessa olo ei saa olla itseisarvo – pitää myös pystyä tekemään päätöksiä.
Työmarkkinajärjestöt kinastelevat, mikä Suomen taloudellinen tilanne lopulta on, ja rapauttavatko palkat Suomen kilpailukyvyn ja estävät työpaikkojen synnyn. Työmarkkinaosapuolet ovat yhtä mieltä, että ennen uutta yritystä keskitetystä työmarkkinaratkaisusta tarvitaan yhteinen kuva, missä jamassa Suomi on.
EK:n Ilpo Kokkila soittaa Suomen Pankkiin Erkki Liikaselle ja pyytää apua.
Liikanen pyytää odottamaan Suomen Pankin kesäkuun suhdannekatsausta. Liikanen on huolissaan tilanteesta: taloustilanne synkkenee jatkuvasti, eikä ratkaisuja ongelmiin tunnu löytyvän.
Liikanen käynnistää useammankin tutkimushankkeen pankin sisällä – muun muassa työn tarjonnan vaikutuksesta talouskasvuun.
Urpilainen sopii valtiovarainministeriön virkamiesten kanssa, että rakennetoimien osalta valmistelua jatketaan. Virkamiesten tehtäväksi tulee valmistella talouspolitiikan strategia niin, että se olisi valmiina kesän korvilla. Strategia on VM:n traditio, se tehdään kerran vaalikaudessa. Nyt ääneen lausuttu tarkoitus on pohjustaa päätöksentekoa rakenneuudistuksista.
Urpilainen esittelee toukokuussa VM:n rakenneuudistuslistaa taloustoimittajien tilaisuudessa Königstedtissä, mutta media ei reagoi, koska uudistuksista puuttuvat konkretia ja aikataulu.
Trond H. Trosdahl / Lehtikuva
Erkki Liikanen esitteli 11. kesäkuuta Suomen Pankin uuden talousennusteen vuosille 2013-2015.
11. kesäkuuta pääjohtaja Erkki Liikanen esittelee pankin analyysin Suomen talouden tilasta. Näkemys on erittäin synkkä: Suomen ongelma ei ole finanssikriisi, vaan oman talouden rakenteellinen kriisi. Suomi on menettänyt viime vuosina enemmän markkinaosuuksia kuin Kreikka tai Italia. Suhdannekäännekään ei tule korvaamaan sitä aukkoa, jonka Nokian ja metsäteollisuuden romahdukset ovat aiheuttaneet. Talous on pyörinyt keinotekoisen pirteästi valtion ottaman velan turvin.
Liikanen ottaa voimakkaasti kantaa maltillisen palkkasopimuksen puolesta. Työn yksikkökustannusten nousun tulee useana vuonna peräkkäin alittaa kilpailijamaiden taso. Lisäksi Suomeen tarvitaan pikaisesti laaja rakennepaketti, jolla maa nostetaan kestävälle uralle. Erityisesti työn tarjontaa tulee lisätä.
Seuraavana päivänä julkaistaan Helsingin Sanomissa Urpilaisen haastattelu, jossa hän kertoo hallituksen tekevän rakenneuudistuksia ennen 2015 eduskuntavaaleja. Rakenneuudistukset eivät nouse otsikkoon, koska konkretia puuttuu.
Samoihin aikoihin alkaa kuitenkin rakennepaketin tiekartan valmistelu valtiovarainministeriössä valtiosihteeri Martti Hetemäen ja kansantalousosaston ylijohtajan Jukka Pekkarisen johdolla. Urpilainen neuvottelee rakenneuudistusten välttämättömyydestä myös pääministeri Kataisen kanssa. Katainen on yhtä mieltä.
Urpilainen haluaa rakenneuudistusten kanssa välttää yhteisöveron alennuksesta syntyneen puolueen sisäisen jupinan, ja ilmoittaa ryhtyvänsä Sdp:n talouspoliittisen työryhmän puheenjohtajaksi Eero Heinäluoman paikalle. Heinäluoma siirtyy Urpilaisen paikalle varapuheenjohtajaksi.
Aiemmin Urpilainen ei ole juuri osallistunut talouspoliittisen työryhmän kokouksiin – nyt hän tulee mukaan, ja ottaa itse vetovastuun kokouksesta, koska haluaa saada puoluekoneiston mukaan rakenneuudistusten valmisteluun. Urpilainen pyytää Jukka Pekkarista ryhmän kokoukseen kertomaan tarkemmin taloustilanteesta.
Urpilainen tapaa yhdessä Hetemäen kanssa paljon ekonomisteja kuten Bengt Holmströmin, Sixten Korkmanin, Juhana Vartiaisen ja Johnny Åkerholmin. Tavoitteena on kerätä ideoita uskottavista rakenteellisista uudistuksista.
Tässä vaiheessa Urpilaisen ajatus on edelleen valmistella rakennepaketti vasta kevään 2014 kehysriiheen.
Juhani Niiranen / HS
Suomen Pankin maja Ramsinniemessä Vuosaaressa.
18. kesäkuuta työmarkkinajohtajat kokoontuvat Suomen Pankin merenrantahuvilalla Helsingin Kallvikissa. Tilaisuuden ideoija ja kutsun esittäjä on Ilpo Kokkila. Illallisella Erkki Liikanen ja pankin kotimaisen talouspolitiikan johtava neuvonantaja Lauri Kajanoja esittelevät madonluvut Suomen talouden tilasta ja pankin analyysin tilanteen korjaamiseksi.
Paikalla ovat työmarkkinakeskusjärjestöjen ja liittojen puheenjohtajia. Metsä Groupin pääjohtaja Kari Jordan jyrisee, että työpäiviä pitää saada lisää ja Sammon konsernijohtaja, Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh kertoo, että suomalaisten pitää nyt yksinkertaisesti tottua elämään köyhempinä.
Monet pitävät kohteliaan leppoisaa tilaisuutta onnistuneena. Kenellekään ei jää epäselväksi, että Suomi on pulassa, jos pikaisesti ei tehdä jotain.
19. kesäkuuta SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly, STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää sekä EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies ja työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen tapaavat Ravintola Savoyn kabinetissa aamukahvilla. He pohtivat, olisiko elokuussa mahdollista yrittää keskitettyä tulopoliittista ratkaisua, vaikka kaikki valmistautuvatkin parhaillaan liittokierrokselle.
Kesken aamupalan tulee uutinen: valtiovarainministeriön suhdannekatsauksen mukaan tilanne on odotettuakin heikompi: teollisuuden tuotanto laskee 4,5 prosenttia, vienti ei vedä, velkasuhde lähestyy 60 prosentin kauhurajaa ja verotulot jäävät odotetusta. Nelikko toteaa, että elokuussa pitää yrittää keskitettyä ratkaisua – ja vakavasti.
5. elokuuta Jutta Urpilainen palaa kesälomalta. Hän on päättänyt, että rakennepaketti tuodaan jo elokuun budjettiriiheen. Sdp:n ministeriryhmä tapaa ministeriössä, ja Urpilainen kertoo heille rakennepaketin aikaistamisen välttämättömyydestä.
Samaan aikaan Martti Hetemäki on kutsunut koolle pienen porukan eri ministeriöiden virkamiehiä talouspoliittisen ohjausryhmän nimellä. Hetemäki mietiskelee asioita ääneen ja pohdiskelee, että nyt voisi olla mahdollista tehdä yritys saada Suomi raiteilleen. Hetemäki kertoo paikallaolijoille, että on kesän mittaan Jukka Pekkarisen kanssa kahdestaan pohdiskellut rakennepoliittista paperia ja yrittää nyt saada Urpilaiselta toimeksiannon laajemmalle kokoonpanolle.
Kokousten jälkeen Urpilainen ja Hetemäki tapaavat ja toimeksianto tulee.
Hetemäeltä toivotaan kunnianhimoista, mutta realistista paperia. Siihen on turha ladata kaikkein kauheimpia leikkauksia, sillä niitä ei voi oikeassa elämässä toteuttaa. Paperin on oltava sekä puolustettavissa että toteutettavissa.
Alkaa kuumeinen valmistelu, sillä aikaa on vähän.
Marko Happo / HS
Jutta Urpilainen tiedotustilaisuudessa Königstedin kartanossa Vantaalla 6. elokuuta.
6. elokuuta valtiovarainministeriön kaksipäiväinen budjettiriihi alkaa. Päivän neuvotteluiden jälkeen Urpilainen tulee toimittajien eteen Königstedtin kartanon pihalla. Urpilainen ilmoittaa, että rakennepaketti on aikaistettu elokuun lopun budjettiriiheen.
"Ajatuksena on, että tuo yhteinen näkemys voitaisiin budjettiriihessä koko hallituksen toimesta hyväksyä niin, että päätökset tehtäisiin ennen joulua", Urpilainen sanoo.
Urpilainen kertoo antaneensa toimeksiannon Hetemäelle rakenneuudistusten valmistelusta yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa. Virkamiestyöryhmään tulevat Hetemäki, Jukka Pekkarinen ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen. Sihteerinä on Mikko Spolander VM:n vakausyksiköstä.
Ryhmä ehtii kokoontua 3–4 kertaa. Ryhmässä on tarpeen mukaan paikalla VM:n virkamiehiä, muun muassa budjettipäällikkö Hannu Mäkinen ja rahoitusmarkkinaosaston vetäjä Pentti Pikkarainen. Jos listalla on asioita, joiden arvioidaan olevan työmarkkinajärjestöjen virallisessa suojeluksessa, niitä testataan ensin valtiosihteeri Janne Metsämäellä.
7. elokuuta palkkaneuvottelut lähtevät toden teolla liikkeelle. Paikka on jälleen ravintola Savoy, jossa aamiaisella kokoontuu sama ryhmä kuin kesäkuussa, mutta mukana on myös Ilpo Kokkila.
Kokouksessa käydään läpi muun muassa askelkuvioita ja sitä, millaisen pohjan kevään neuvottelut antavat.
Illalla ravintola Savussa Tervasaaressa EK:n johto tapaa keskeisten vientiliittojen johtajia. Paikalla ovat Paperiliiton Petri Vanhala, Pron Antti Rinne ja Metallin Riku Aalto.
Samaan aikaan valtiovarainministeriön budjettiriihi jatkuu. Sen päätyttyä Urpilainen pitää infon, jossa hän antaa todella synkän kuvan Suomen talouden tilasta: viime vuoden talousluvut ovat korjauksen jälkeen paljon heikommat kuin luultiin, viennin markkinaosuuksia on menetetty, kestävyysvaje revähtää.
Vesa Moilanen / Lehtikuva
Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman ryhmän kesäkokouksessa Lahdessa 12. elokuuta.
12. elokuuta Sdp:n eduskuntaryhmän kesäkokouksessa ryhmänjohtaja Jouni Backman haukkuu kovasanaisesti kokoomuksen. Hän sanoo olevansa väsynyt siihen, että valtiovarainministeriltä vedetään jatkuvasti mattoa alta. "Hänet on jätetty yksin vaikeissa asioissa", Backman sanoo. Urpilainen puolestaan vetoaa työmarkkinaosapuoliin maltillisen palkkaratkaisun puolesta.
"Jos työmarkkinajärjestöt eivät pysty kantamaan näin tärkeissä asioissa yhteistä vastuuta, ne eivät voi olettaa säilyttävänsä asemaansa kansakunnan kaapin päällä", Urpilainen sanoo.
Samaan aikaan epäviralliset neuvottelut keskitetystä ratkaisusta ovat täydessä käynnissä. EK on neuvotteluissa kutsujan roolissa ja vetää neuvotteluja. Neuvotteluiden muoto on poikkeuksellinen, sillä aluksi EK kutsuu paikalle vain vientiliittojen edustajia sekä SAK:n ja STTK:n puheenjohtajat. EK haluaa pitää neuvotteluryhmät mahdollisimman pieninä, sillä tietojen vuotaminen on vaikeampaa pienestä ryhmästä kuin isosta. Kukaan ei halua, että neuvottelut vuotavat keskeneräisinä. On myös vaarallista, jos neuvottelijat naulaavat kantansa julkisuudessa niin, ettei kannasta voi enää luopua.
Silmiinpistävää on myös se, että EK käy tiiviimmin neuvotteluja suoraan vientialojen palkansaajapomojen kanssa, siis lähinnä ay-demareiden kanssa. Kokoomuslaiset palkansaajajohtajat, Akavan Sture Fjäder ja Kuntatyönantajien Markku Jalonen, eivät ole samoissa pöydissä, mutta he ovat vaikuttaneet sopimuksen sisältöön omissa neuvotteluissaan palkansaajien ja EK:n kanssa.
EK:n neuvottelutiimi Kokkila, Häkämies ja Laatunen pelaavat hyvin yhteen, vaikka pieniin ryhmiin jaettu prosessi herättääkin närää. Kokkila on hyvin aktiivinen neuvottelija joka suuntaan. Kokkilan ansiosta EK:n rivit pysyvät tupon takana, vaikka esimerkiksi EK:n hallituksen varapuheenjohtaja, Metsä Groupin pääjohtaja Kari Jordan kritisoi sopimusta loppuun saakka. Kevään ja kesän aikana myös Teknologiateollisuuden uudehko puheenjohtaja, Oras Investin puheenjohtaja Jari Paasikivi on alkanut ymmärtää aikaisempaa enemmän keskitettyä ratkaisua.
13. elokuuta demareiden kesäkokous jatkuu, mutta tunnelmaa sotkee aamun Ilta-Sanomien uutinen, jonka mukaan Sdp:n ja kokoomuksen välit ovat "historiallisen huonot". Nimettömien lähteiden mukaan päähallituspuolueiden nokittelu on jatkuvaa, papereita piilotellaan ja tehdään muutakin kiusaa.
Urpilainen sanoo, ettei tunnista väitteitä ja kertoo, että ainakin hänellä ja pääministeri Jyrki Kataisella on hyvät välit.
Sami Kilpiö / HS
Kokoomuksen ministeriryhmän kesäkokous Joensuussa 14. elokuuta. Jan Vapaavuori, Henna Virkkunen, Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Paula Risikko ja Jari Koskinen poseeraavat kameralle.
14. elokuuta kokoomuksen ministeriryhmä kokoustaa Joensuussa. Katainen pitää pitkään valmistelemansa puheen Suomen henkisen ilmapiirin muutoksesta. Kataisen mukaan väestön vanheneminen, teollisuuden rakennemuutos, Aasian nousu ja auktoriteettien murentuminen ovat kaikki osaltaan muuttaneet Suomea merkittävällä tavalla. Suomessa on siirrytty aikaan, jossa taloudellinen ja poliittinen eliitti eivät enää yksin päätä Suomen suunnasta.
"Näkemyksellisyys voittaa auktoriteetin. Se on erityisen hieno muutos", Katainen sanoi. Kataisen mukaan uudenlaisessa ympäristössä maata ei voi johtaa iskemällä nyrkkiä pöytään
22. elokuuta huolellista työtä tehnyt Martti Hetemäki saa rakennepaperinsa valmiiksi. Kyseessä on esityksen 8. tai 9. versio, mutta Hetemäki haluaisi vielä jatkaa työstämistä. Se ei kuitenkaan käy, sillä budjettiriiheen on enää kuusi päivää aikaa. Toivottu poliittinen realismi näkyy esimerkiksi siinä, että työttömyysturvaleikkauksia ei edes yritetä, ja muutenkin kolmikantaiset eli myös työmarkkinajärjestöille kuuluvat asiat on jätetty pois.
Urpilaisella on ajatus, että hän muokkaa Hetemäen pohjasta oman paperinsa, ja tuo sen perjantaina hallitukseen "Urpilaisen esityksenä". Suunnitelma kuitenkin menee pieleen, sillä Hetemäki ehtii esitellä paperin kokoomukselle.
Päätetään, että Hetemäki esittelee itse paperinsa seuraavana päivänä hallituspuolueiden puheenjohtajakuusikolle.
Hetemäki pohjustaa sekstetin kokousta tapaamalla pienempien puolueiden johtoa ja esittelemällä heille alustavasti, mitä tuleman pitää.
Samana päivänä kaikki työmarkkinaosapuolet ovat koolla. He kokoontuvat lounaalle ravintola Sundmansissa Helsingin Etelärannassa. Paikalla käy myös Hetemäki kertomassa valtion terveisiä, mutta ei sano juuri mitään.
Neuvotteluprosessin poikkeuksellisuudesta kertoo se, että tämä on ainoa kerta, kun työmarkkinajärjestöjen koko iso neuvotteluryhmä on koolla ennen kuin itse sopimuksesta päätetään perjantaina 30. elokuuta. Neuvottelut ovat jo hyvin pitkällä.
Etenkin EK haluaa vääntää keskitetyn ratkaisun valmiiksi heti Sundmansin kokouksen jälkeen, vaikka monet asiat ovat vielä täysin auki. Este sopimuksen teolta on hävinnyt, kun työnantajat eivät enää vaadi, että eläkemaksuilla kustannetaan palkankorotuksia. Työnantaja ei esitä enää myöskään nollalinjaa, kuten elokuun aikana oli vilautellut.
STTK ilmoittaa kuitenkin, että se haluaa katsoa ensin, millaisia työmarkkinoita koskevia päätöksiä hallitus tekee rakennepaketissaan seuraavalla viikolla. Ilmeisesti Sdp:stä viestitetään, että tupoa olisi hyvä lykätä Kataisen Heureka-seminaarin yli, jotta pääministeri ei saisi kaikkea kunniaa.
Pari tuntia Sundmansin neuvottelujen jälkeen Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder antaa lausunnon Ylen radiolähetyksessä. Hän sanoo, että ryhmiä on ollut koossa. Illalla MTV3 kertoo yksityiskohtia, jotka ovat olleet esillä Sundmansissa.
Lyly ja Mäenpää hikeentyvät Fjäderin radiolausunnosta, vaikka matkan varrella muutkin antavat vastaavanlaisia lausuntoja siitä, että pieniä ryhmiä on ollut koolla.
Neuvotteluissa tuntuu STTK:n ja Akavan pitkään jatkunut nokkapokka, jonka taustalla ovat jäsenkilpailu, puheenjohtajien henkilökemiat sekä voimasuhteiden muutos, kun Akava on noussut STTK:n kanssa samansuuruiseksi järjestöksi.
Kokouksen jälkeen palkansaajapuoli ja EK:n neuvottelijat jatkavat säännöllisesti Fjäderin tapaamista, mutta EK ei kutsu häntä edelleenkään SAK:n ja STTK:n kanssa pidettäviin neuvotteluihin. Neuvotteluja johtava EK ei halua ison neuvotteluryhmän huutoäänestystä. SAK:n ja STTK:n kanssa sopimusta joudutaan hieromaan tiiviimmin myös siksi, että EK:n ja niiden näkemykset ovat kauempana toisistaan kuin Akavan kanssa.
Eritoten SAK:n kanssa käydään tiukkaa vääntöä, sillä Lyly haluaa aluksi pelkästään euromääräisiä korotuksia, koska ne ovat prosenttikorotuksia edullisempia SAK:n isojen liittojen kuten Palvelualojen ammattiliitto Pamin ja Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n matalapalkkaisille jäsenille.
Palkkojen jakomallista väännetään kättä viikkoja SAK:n ja STTK:n kanssa. Mäenpää ei tee juuri mitään kysymättä ensin etenkään STTK:n vahvimman Pron puheenjohtajalta Antti Rinteeltä. Rinteen lisäksi SAK:hon kuuluvan Metallin Riku Aalto ja Paperiliiton Petri Vanhala ovat keskusjärjestöjohtajien lisäksi sopimuksen keskeisemmät neuvottelijat. Keskusjärjestöjohtajat pitävät yhteyttä kaikkiin suurimpien liittojen johtajiin.
23. elokuuta Hetemäki ja Erkki Virtanen esittelevät Kesärannassa rakenneuudistuspaperin hallituspuolueiden puheenjohtajille. Istunto kestää kuusi tuntia, mutta sen jälkeen on täysin auki, miten suuren rakennepaketin hyväksymiseen hallituksessa on valmiutta: tuleeko yleinen julistus vai aikataulutettu konkreettisia esityksiä sisältävä paketti?
25. elokuuta poliittiset neuvottelut pääsevät toden teolla alkamaan Kesärannassa. Aikaa budjettiriiheen on enää kolme päivää. Pakettia väännetään kuusi tuntia puoleenyöhön asti. Eniten puheenvuoroja käyttää Paavo Arhinmäki. Hän utelee faktoja enemmän kuin muut, vaikuttaa vähiten perehtyneeltä käsittelyssä oleviin asioihin. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen kyselee kotihoidon tuesta toistuvasti, ja paljon. Myös Rkp:n puheenjohtaja Carl Haglund on aktiivinen.
Henki on rauhallinen, vaikka puheenvuoroista kuuluu, että paperissa on vaikeita asioita puoluejohtajille. Pääministeri on vakava ja pyytää puheenjohtajia suhtautumaan vastuullisesti asioihin.
Kesärannan istuntojen aikana informaatiokanavana työnantajapuolelle on Kataisen valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen, joka saa tilannetietoja sekstetin kokouksessa paikalla olevalta Kataisen erityisavustajalta Sirkku Linnalta. Palkansaajien kanssa puhuu Urpilainen itse. Myös työministeri Lauri Ihalainen (sd) vaikuttaa kulissien takana.
Joitakin asioita puheenjohtajat poistattavat paperista heti. Vihreiden Ville Niinistö ei hyväksy esitystä lupamenettelyn yksinkertaistamisesta, muun muassa.
Poistoja paperiin tulee vähemmän kuin virkamiehistö on odottanut, mutta lisäyksiä ja täsmennyksiä tulee paljon. Kolmikannan suhteen ollaan varpaillaan, ettei hallitus ajaisi työmarkkinaratkaisua karille.
Lopputulos on, että kaikki vaikeat asiat jäävät auki.
Virkamiesten pohjapaperi lähtee viikonlopun aikana laajempaan jakeluun ja alkaa levitä muille ministereille ja eduskuntaryhmiin.
Hetemäki tekee paperistaan vielä yhden version. Hän muuttelisi paperia vielä lisääkin, mutta hallitus laittaa pisteen: ei enää muutoksia. Vaikeat asiat eivät siitä muutu vaikka kuinka versioisi.
Urpilainen esikuntineen pitää Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jouni Backmanin koko ajan tarkkaan informoituna. Urpilaisen ykkösavustaja Tage Lindberg, talouspolitiikan avustaja Ville Kopra, valtiosihteeri Tuire Santamäki-Vuori, Urpilainen ja Backman palaveeraavat viidestään pitkin viikonloppua.
Kaisa Rautaheimo / HS
Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteinen keskustelutilaisuus Heurekassa 26. elokuuta, kuvassa Erkki Liikanen ja Jyrki Katainen.
26. elokuuta järjestetään pääministeri Jyrki Kataisen Heureka-tulevaisuusseminaari, johon on kutsuttu puoluejohtajat myös oppositiosta, työmarkkinajohtajat, ekonomisteja ja nuorisopoliitikkoja. Tilaisuus on osin avoin medialle.
Erkki Liikanen esittelee Suomen Pankin analyysejä siitä, miten työn tarjonnan lisäys ja työllisyys liittyvät toisiinsa. Liikanen korostaa moneen otteeseen myös laadukkaan virkamiesvalmistelun merkitystä ennen poliittista päätöksentekoa.
Samaan aikaan kokoontuu pieni joukko demareita ryhmänjohtaja Backmanin johdolla. Kokoomus haluaa rakennepakettiin kuntien pakkoliitospykälän, joka demareille kova pala. Backman tietää, että demareiden eduskuntaryhmä ei hevillä hyväksy pakkoliitoksia, joten pykälään kehitellään Sdp:n juristien avulla "demokratialukko", seudullinen kansanäänestys, jonka tapana pakkoliitokset ovat. Vielä ei tiedetä, tarvitaanko loivennusta, mutta se halutaan tehdä varmuuden vuoksi.
27. elokuuta rakennepakettia käydään läpi Sdp:n eduskuntaryhmän kokouksessa. Kokouksen tunnelma ei ole lainkaan uudistushaluinen – päinvastoin ilmapiiri on synkkä, jopa pelokas. Kaikki kauhut ja pelot ovat läsnä. Eräs läsnäollut kuvaa tilaisuutta "tuskan huudoksi". "Ei voi, ei kai", moni edustaja huokailee, kun esityksiä käydään läpi.
Rivikansanedustajia hämmentää, että kovinta kritiikkiä tulee ministeriryhmästä ja puoluejohdosta. Ennen kaikkea huolettaa rakennepaketissa kuntatalouteen kaavailtu kahden miljardin sopeutus.
Kovinta ääntä pitävät opetusministeri Krista Kiuru ja viestintäministeri Piia Viitanen. Myös varapuheenjohtaja Antti Lindtman ja kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta ovat kriittisiä.
Kokousta vetää ryhmänjohtaja Jouni Backman, joka voimallisesti puolustaa rakennepakettia – monen mielestä jopa liian jyräävästi. Paikalla on myös puhemies Eero Heinäluoma, joka varoo suoraan kritisoimasta Urpilaista, mutta käy kohta kohdalta läpi rakennepaketin ongelmia. Backman vastaa Heinäluoman kommentteihin.
Heinäluoman esityksestä kuntien kahden miljardin sopeutus jaetaan kahteen osaan: miljardi pitäisi kerätä kuntien tehtäviä karsimalla ja toinen miljardi kuntien tuottavuutta nostamalla. Heinäluoma saa ympättyä jälkimmäiseen miljardiin huomautuksen verotuksen kiristämisestä.
Kokous on dramaattinen, vaikka siellä ei sanallakaan puhuta pakkoliitospykälästä – sitä ei ole papereissa, ja vain asiaan vihkiytyneet tietävät, että sellainen on mahdollisesti tulossa.
Urpilainen poistuu kesken ryhmäkokouksen, eikä jää kuuntelemaan ryhmän ohjeistusta ministeriryhmälle. Osa porukasta ihmettelee poistumista ja epäilee puheenjohtajan loukkaantuneen suorasta puheesta.
Kokouksen jälkeen Urpilaisen lähipiiri kokoontuu, sillä rakennepaketin hyväksyminen eduskuntaryhmässä ei vaikuta mitenkään selvältä. Lähipiiri nimittää itsensä "lojalisteiksi".
Urpilaisen erityisavustaja Tage Lindberg lähettää luotetuille tekstiviestin, jossa lukee "game is on" (peli on alkanut).
Lojalistit, joihin kuuluvat muun muassa Mikael Jungner ja Jouni Backman, ryhtyvät soittamaan Sdp:n kansanedustajia ja puoluehallituksen jäseniä läpi. Valttikorttina on se, että vaikka tiedossa on ikäviä päätöksiä, pakettiin kuuluu myös oppivelvollisuusiän nosto, joka on demareiden pitkäaikainen tavoite. Soittajat kertovat myös mitä paketissa ei ole – esimerkiksi työttömyysturvan leikkaukset on saatu torjuttua. Keskenään lojalistit käyttävät Heinäluomasta koodinimeä "Voldemort".
Lojalistit tilastoivat kansanedustajien kannat. Seulomisen jälkeen selviää, että vastustajia on kovin vähän. Se on sinetti: nyt Urpilainen voi ottaa riskin ja hyväksyä pakkoliitospykälän – se kyllä saadaan ryhmästä läpi.
Marko Happo / HS
Puolustusministeri Carl Haglund, pääministeri Jyrki Katainen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen saapumassa Säätytalon portaita hallituksesta otettavaan ryhmäkuvaan 28. elokuuta.
28. elokuuta hallituksen budjettiriihi alkaa Säätytalolla. Media pääsee paikalle neuvottelusaliin kello 9, kun ministerit istuvat paikoilleen. Sitten ovet suljetaan ja vääntö ensi vuoden budjetista, lisäbudjetista ja rakennepaketista alkaa.
Ensi vuoden budjetti tehdään pitkälti maaliskuisen kehysriihen päätösten mukaisesti, eikä siitä tarvitse pitkään neuvotella. Sen sijaan rakennepaketista neuvotteluja ei voida edes aloittaa, koska se on edelleen kesken. On epävarmaa, saadaanko koko rakennepakettia edes tehtyä.
Katainen poistuu Säätytalosta yhden jälkeen iltapäivällä. Koko hallituksen on turha istua koolla niin kauan kuin sekstetti on erimielinen rakennepaketista.
Kuusi puheenjohtajaa nousee mustiin ministeriautoihin ja siirtyy Kesärantaan.
Kaikki vaikeat asiat ovat edelleen auki: kuntien pakkoliitokset, oppivelvollisuuden nosto, kotihoidontuki, opintotuki, subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus.
Vähitellen asiat alkavat kuitenkin ratketa. Loppuun asti on kuitenkin vaara, että koko paketti vielä kaatuu. Sekstetissä kuitenkin ymmärretään, että omien kantojen muuttaminen on pienempi riski kuin menettää kasvonsa epäonnistumalla rakenneuudistuksissa. Kuusikko neuvottelee Kesärannassa lähes yhteen asti yöllä.
Samaan aikaan tupo-pöydässä on helpompaa. EK, SAK ja STTK vääntävät sopimusta koko päivän Kokkilan sijoitusyhtiön Pontoksen tiloissa Aleksanterinkadulla – ja illalla sopu on käytännössä valmis: nyt EK tietää, mitä se esittää perjantaina isolle neuvotteluryhmälle hyväksyttäväksi. Sopimuksen ydinkohtia testataan vielä Akavalla ja Kuntatyönantajilla, mutta heille ei näytetä koko sopimusta.
Neuvottelut lienevät Suomen tupohistorian kuivimmat: valvottuja öitä ei ollut lainkaan, eikä viinaa juotu käytännössä ollenkaan. Sopimus tehdään lähinnä kahvin ja voileipien voimin.
Kimmo Räisänen
Hallituksen tiedotustilaisuus rakenneuudistuspaketista Säätytalossa 29. elokuuta.
29. elokuuta alkaa heti aamusta hallituksen budjettiriihen toinen päivä Säätytalolla. Sekstetti kokoontuu lyhyiden yöunien jälkeen.
Kuntien osalta yksityiskohdat ovat yhä auki, mutta neuvotteluja jatketaan aamupäivällä hallinnon ja aluekehittämisen ministeriryhmässä Halkessa. Pakkoliitospykälä koskee tässä vaiheessa myös metropolialuetta, mutta Rkp:n vaatimuksesta se rajataan metropolin osalta pois.
Sdp:n odotetaan olevan tiukempi pakkoliitosten suhteen, mutta toisin käy. Muissa ryhmissä ihmetellään, miksi kunta-asioita koskevat neuvottelut eivät olekaan Halken demarijäsenen Krista Kiurun hanskassa, vaan neuvotteluja käy Jouni Backman. Tästä päätellään, että koko Sdp:n ryhmän taivuttelemiseksi tarvitaan Backmanin arvovaltaa.
Kello 12.38 Katainen poistuu Säätytalosta ja kertoo rappusilla toimittajille rakennepaketin olevan "pääpiirteiltään kasassa".
Koko hallituksen neuvotteluja on tarkoitus jatkaa kello 16. Hallituspuolueiden eduskuntaryhmille varataan kolme tuntia aikaa käsitellä sekstetin esitystä rakennepaketiksi. Kyseessä on ota tai jätä -tilanne – ryhmien pitäisi hyväksyä paketti sellaisenaan, mitään neuvotteluvaraa ei enää ole.
Vasemmistoliitto, vihreät, Rkp ja kristilliset kokoontuvat Säätytalolla. Sdp ja kokoomus pitävät ryhmäkokoukset eduskunnassa. Kokoomuksen ryhmä hyväksyy paketin noin tunnissa, muilla ryhmillä kestää pidempään.
Vasemmistoliitossa vaikeinta hyväksyä on kuntien tehtävien ja velvoitteiden purkaminen. Eduskuntaryhmä päättää, että lopullisen sinetin antaa marraskuun puoluevaltuuston kokous. Se on epäsuora tapa ilmaista, että silloin vasemmistoliitto saattaa lähteä hallituksesta.
Kotihoidon tuki riipii kristillisdemokraatteja. Sekstetin kokouksissa Päivi Räsänen käyttää pitkiä ahdistuneita puheenvuoroja, joiden aluksi hän aina vetoaa voimakkaasti muihin puheenjohtajiin. Muut sekstetin jäsenet eivät lotkauta korvaansakaan aneluille. Kd:lle ilmaistaan, että kotihoidontuki on osa rakennepakettia ja sillä siisti.
Ryhmäkokouksessa kristillisten ryhmä on sekaisin. Kansanedustajat eivät saa oikein selvää siitäkään, onko kyseessä virallinen ryhmäkokous, ja onko siellä tehty jokin sitova päätös. Yksi osallistuja usuttaa Hesarin toimittajaa selvittämään puoluesihteeriltä, onko ryhmä todella tehnyt virallisen päätöksen. Päivi Räsänen poistuu välillä Säätytalolta. Kaikki ovat epätietoisia, mitä tapahtuu.
Sdp:n kokous jatkuu ja jatkuu. Paikalla on Sdp:n eduskuntaryhmää ja puoluehallitus. Yllättäen Eero Heinäluoma ei osallistukaan kokoukseen. Hän on Oulussa.
Kokouksen aluksi puheenvuoroa pyytää ulkoministeri Erkki Tuomioja, joka antaa voimakkaasti tukensa rakennepaketin hyväksymiseksi. "Minua ei ehkä tunneta kaikkein yhteistyökykyisimpänä henkilönä, mutta. . .", Tuomioja aloittaa puheenvuoronsa.
Toimittajat odottelevat eduskunnan käytävällä ryhmähuoneen edessä ja seuraavat, kun Maarit Feldt-Ranta ja Antti Lindtman poistuvat ryhmähuoneesta hetkeksi supattelemaan kahdestaan kulman taakse.
Palattuaan saliin Lindtman tekee esityksen, että pakkoliitospykälästä on käytävä jatkoneuvottelut, ja Maarit Feldt-Ranta tukee häntä. Kokousta johtanut Jouni Backman ilmoittaa, että rakennepakettia ei avata. Kyseessä on ota tai jätä -tilanne.
Kaksikko haluaa äänestyttää ryhmää asiasta.
Backman yrittää saada kaksikon luopumaan äänestyksestä tarjoamalla perääntymistien, mutta Feldt-Ranta ja Lindtman eivät luovu.
Ryhmälle ilmaistaan, että äänestyksessä ei ole kyse vain pakkoliitoksista vaan puheenjohtaja Urpilaisen luottamuksesta.
Äänestyksestä tulee Feldt-Rannalle ja Lindtmanille mahalasku. He saavat rinnalleen vain kolme muuta eli Jukka Gustafssonin, Sirpa Paateron ja Tuula Väätäisen. Piia Viitanen oli puheenvuorossaan vastustanut pakkoliitoksia, mutta hän ei ministerinä voi äänestää ministeriryhmän päätöksiä vastaan.
Kokous päättyy hämmentyneissä tunnelmissa. Eräs kansanedustaja sanoo Mikael Jungnerille: "En tiedä pitäisikö sinua lyödä vai halata".
Tieto demariryhmän päättymisestä saavuttaa Säätytalon. Sen jälkeen hallitusväki ryhtyy jännittämään, saapuuko Räsänen ylipäätään enää Säätytaloon.
Räsänen kuitenkin ilmestyy paikalle. Hän pudottaa Säätytalon portailla uutispommin ja väläyttää, että illan aikana saattaa jopa ratketa, lähtevätkö kristillisdemokraatit hallituksesta.
Hämmennys jatkuu, kun heti perään Kd:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman kertoo, että ryhmä on jo hyväksynyt paketin.
Pian Östman kertoo STT:lle, ettei ryhmä olekaan hyväksynyt pakettia. Sen jälkeen Östman sanoo puhelimessa HS:lle olevansa hämmentynyt.
Sdp:n pitkäksi venähtäneen ryhmäkokouksen takia Säätytalolla päästään jatkamaan koko hallituksen neuvotteluita vasta kello 18. Asiat ovat pääosin valmiita, mutta hallitus saa tiedon, että työmarkkinajärjestöt ovat saaneet tupon aikaiseksi. Se on tarkoitus julkistaa perjantaina.
Hallitus ryhtyy sorvaamaan omaa vastaantuloaan työmarkkinajärjestöille. Päätös tuloveronkevennyksistä syntyy ihmeen nopeasti ja helposti. Vaikeampaa on sopia kilometrikorvausten leikkauksen perumisesta. Vihreiden Ville Niinistö kuitenkin suostuu, ja asia on selvä.
Tiedotustilaisuus on kello 22. Katainen ja muut puheenjohtajat esiintyvät hyvin maltillisesti – puheenvuoroissa ei ole jälkeäkään kehysriihen jälkeisestä ylihehkutuksesta. Tunteellisimman puheenvuoron käyttää Räsänen, joka toteaa: "Ei nyt ihan verta, mutta hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu. Tämän porukan kanssa on ollut tiukkoja tilanteita mutta myös hyvää yhteishenkeä. Enemmän on kollegoita viime aikoina nähnyt kuin omia perheenjäseniään."
Martti Hetemäki esittelee rakennepaketin sisällön:
"Tässä oli tosiaan työryhmätyö taustalla, mutta lopputulos on hyvin paljon hallitusryhmien vetäjien intensiivisen työn tulosta ja tässä tuli paljon lisää suhteessa siihen virkamiestyöhän erityisesti tässä kriittisessä julkisen talouden puolessa, sote- ja kuntarakenneasioissa."
Roni Rekomaa / Lehtikuva
STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää (vas.) ja EK:n puheenjohtaja Ilpo Kokkila kättelevät Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderin (2. vas.) ja SAK:n puheenjohtaja Lauri Lylyn (oik.) seistessä vieressä ennen työmarkkinakeskusjärjestöjen työmarkkinatilannetta koskevaa tiedotustilaisuutta Etelärannassa 30. elokuuta.
Elokuun 30. päivä kello kymmenen työmarkkinajohtajat marssivat työnantajalinnake Etelärantaan neuvottelemaan sopimuksesta, joka on jo oikeastaan sovittu. EK esittelee ehdotuksensa. Kuntatyönantajien Jalonen on tyytymätön sopimukseen kuntapuolelle kalliiksi tulevaan eurokorotukseen, mutta suostuu sopimukseen muutaman viilauksen jälkeen.
Myös Akavalle sopimus kelpaa, koska sen on varsin samanlainen, jollaista Akava oli kaavaillut.
Kirkon ja valtion edustajilla käy se, mikä käy isommille.
Hetemäki käy kello 13 esittelemässä hallituksen vastaantuloa, joka oli jo varsin hyvin ryhmän tiedossa: verotusta alennetaan, väylämaksuja helpotetaan ja kilometrikorvausten leikkauksista luovutaan, jos tupo syntyy.
Kello viiteen mennessä kaikkien osapuolten hallitukset ovat hyväksyneet sopimuksen.
Kello puoli kuusi alkaa tiedotustilaisuus, jossa Ilpo Kokkila pitää paasikivimäiset silmälasit päässä isänmaallisen puheen.
"Olemme luoneet hyvän pohjan Suomen talouden kääntämiseen parempaan suuntaan, mutta tämä on vasta ensimmäinen askel. Maa ei muutu muutamassa viikossa, mutta yhteistyöllä se on mahdollista."
HS-työryhmä: Piia Elonen HS, Marko Junkkari HS, Teemu Luukka HS, Kalle Silfverberg HS, Teija Sutinen HS
HS-analyysi Urpilainen otti riskin7:56
Fakta Mikä rakenneuudistus? HS selittää keskeiset termit8:03
Nyt pitäisi kohta laman loppua, ken uskoo?
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2013/07/24/euroalueen-taantuman-loppua-valaytettiin/201310283/12?ref=tf1