Aperger pienellä lapsella, mitä oireita?

Tässä on kuvailtu diagnoosioireita: Miksi epäilet, että lapsella on Asperger?

Meillä näin: aistiherkkyyksiä (maku, haju, tunto, ääni), ei ollut kiinnostunut toisista lapsista, lähinnä pelkäsi näitä, osasi lukea ennen kuin oppi kuivaksi ym., huomattavaa uhmakkuutta ym ym.

Oli kiinnostunut autojen merkeistä sitten dinosauruksista jne, roskien keräämisestä - siis tooodella kiinnostunut. Ei osannut leikkiä muiden lasten kanssa, viihtyi paremmin aikuisten seurassa. Raivikohtauksia, uhmakkuutta, todella vahva tahto.

up

Miksi itse epäilet aspergeria?

Minä epäilen myös omalla samanikäisellä lapsella autismia, joko lievää muotoa tai sitten aspergeria. Käyttäytyminen kamalaa ja puheen kehitys erikoista. Nuorempi lapseni menee kohta vanhemman edelle taidoissa.

Puheenkehitys hidasta, pakkomielteiset kiinnostuksen kohteet.

Kerro tarkemmin puheenkehityksestä? Saman toistoa? Jankuttamista? Vastaako kysymyksiin? Onko kontaktissa puhuteltaessa? Sanoja, lauseita, sivulauseita, kysymyksiä (mikä, missä, miksi)?

Ap, kannattaa ottaa epäily esille neuvolassa ja pyytää lähetettä jatkotutkimuksiin.

Olennaisinta on, miten lapsi osaa olla muiden lasten kanssa. Kotonahan sitä vanhempi helposti ikäänkuin kasvaa lapsen omalaatuisuuksiin, ja muutenkin as-lapset ovat yleensä suht normaaleja yhden aikuisen kanssa seurustellessaan. Keskeiset sosiaalisten taitojen puutteet ilmenevät nimenomaan ryhmässä ja muiden lasten kanssa ollessa, ikätoverit kun eivät mukaudu assin sääntöihin ja rutiineihin samalla lailla kuin aikuinen.

Lapseni oireet ilmenivät, kun hän 2,5 -vuotiaana meni päiväkotiin. Kotona en huomannut erilaisuutta sitä ennen.

Päiväkodissa lapsi vetäytyi muista, eikä jutellut aikuisillekaan.

Sittemmin olen kyllä huomannut, mitkä olivat sellaisia piirteitä, joita kotonakin olisi voinut huomioida. Tässä listassa on myös muita, lastenneurologin minulle luettelemia piirteitä, joita ei omalla lapsellani ollut:

- lapsen epätyypillinen leikki. As-lapsi ei osaa tai oppii ikäisiään selvästi myöhemmin vastavuoroista leikkiä, roolileikkiä. As-lapsi voi leikkiä peuhuleikkejä ja rinnakkaisleikkejä (leikkii omiaan muiden rinnalla, ei kuitenkaan vastavuoroisessa kontaktissa muiden kanssa) tai pelata pelejä. Tyypillistä on, että as-lapsi tykkää lajitella leluja tai vaikkapa panna autoja riveihin. Saattaa "zoomailla" leluja, liikutella niitä näkökentässä ylös/alas ja eteen taakse, tutkii todella tarkkaan vaikkapa valon heijastumaa pikkuautosta.

- puhe voi olla pikkuvanhaa, mutta nuotti vähän monotoninen, eikä lapsi hallitse kuvailevaa puhetta tai puheen monimerkityksellisyyttä (toki kolmevuotiaalla tämä on muutenkin hakusessa, mutta tuo puheen "kaavamaisuus" saattaa ilmetä jo kolmevuotiaallakin assilla, jos tämä on oppinut puhumaan varhain ja sanavarasto sinänsä voi olla hyväkin)

- lapsella voi olla nukahtamisvaikeuksia ja aistiyli- tai aliherkkyyksiä. Kipukynnys on monella assilla erittäin korkea, eli ei ilmaise kipua kuin silloin kun se on erittäin kovaa. SAMA lapsi voi silti vaikkapa kieltäytyä pukemasta tiettyjä vaatteita, koska niiden kangas hänestä hankaa ihoa.

- motorinen kehitys voi olla poikkeavaa. As-lapsi voi pitää esim. keinumista erittäin epämieluisana, on nosteltaessa jäykkä tms. TAI sitten ei - oma lapseni taas tykkäsi keinumisesta valtavasti, mutta oppi itse ottamaan vauhtia vasta viisivuotiaana!

- lapsi on erittäin tarkka rutiineista ja saa raivareita niiden rikkoutumisesta. Esimerkiksi omalla pojallani oli tietty sisääntulorutiini: hän tulee ensimmäisenä sisään, sytyttää rappukäytävään valon ja tilaa hissin ja rimputtaa ovikelloamme kolme kertaa. Auta armias, jos sisko ennätti sytyttämään valon ensiksi! Rutiinit tuovat assille henkistä turvaa, kun hän kokee tapahtumat muutoin vähän kaoottisina.

- as-lapsen katsekontakti ja fyysinen kontakti voi olla poikkeava: ei välttämättä tykkää koskemisesta tai sitten on oikea sylihiiri kuten oma lapseni (kunnes nyt alakoululaisena ei tykkää ollenkaan koskettamisesta). Voi esim. välttää katsekontaktia vieraisiin, mutta tuijottaa omia vanhempiaan silmiin värähtämättä.

- Kuivaksi opettelu on monelle assille haastavaa, tiedän as-lapsia jotka vielä kouluiässäkin ovat yövaipoissa.

- erityiskiinnostuksen kohteita on useimmilla asseilla, ei silti kaikilla. Lapsi saattaa osata vaikkapa kaikki automerkit ulkoa jo kolmevuotiaana. Lapsella voi olla muitakin erityistaitoja, esim. oma lapseni oppi kaikki kirjaimet (siis tunnisti kaikki) ja numerot jo reilun 1,5 vuoden iässä - on nyt erittäin hyvä matematiikassa ja kielissä, oppii sanojen kirjoitusasun kertavilkaisulla. Eli epätasainen kykyprofiili on asseille tyypillistä.

- tunteiden ilmaisu voi olla niukkaa ja epätyypillistä. Se EI merkitse, etteikö as-lapsi tuntisi empatiaa ja tunteita, hän ilmaisee niitä vain eri lailla.

Nämä nyt tulivat ekana mieleen. Kattavaa listaa ei voi laatia ja as-lapset ovat yksilöitä siinä mielessä, että noita oireita on heillä vaihtelevasti. Olennaisin ja diagnoosin keskeisin piirre on vaikeudet sosiaalisissa suhteissa. Jos niitä ei ole, lapsella ei ole aspergeria vaan jokin muu diagnoosi tai luonteenpiirre.

8 unohti ihan ekolalian eli fraasien toistelun. Se ei kuitenkaan ole asseilla ihan yhtä voimakasta kuin syvemmin autistisilla ja omallani se jäi aika pian lapsen kasvun myötä pois.

8: miten erottaa ujon ja hiljaisen lapsen Aspergerista? Siis ujoillehan voi olla vaikeaa saada kavereita jne eli on vaikeuksia sosiaalisisten suhteiden muodostamisessa.

Huh, kylläpä kolahti ja kovaa tuo 8 kirjoittama teksti.. Nuorin poikani 3,5v on käynyt puheterapiassa puoli vuotta. Nyt kesä taukoa ja syksyllä aletaan uudestaan tiivimmässä tahdissa. Pojalla on lapsuusiän epilepsia joka alkoi viime vuonna. Puhetta ei juurikaan tullut, nyt on tullut enemmän, mutta puhe ei ole selvää. Toistelee, jankuttaa, puhuu sähkösanomaisesti. Ja tuo autoilla leikkiminen, saattaa viihtyä niiden parissa vaikka kuinka pitkään. Lajittelee riviin ja tutkii niitä.

Hiuksiin, korviin, jalkoihin ei saa lasta koskea tai tulee kauhea huuto. Suuttuu aivan piennimmästäkin asiasta järkyttävän kovasti, tavarat lentää, huutaa, raivoaa. Ei leiki muiden lasten kanssa, mutta ei myöskään eristäydy. Tykkää koirista aivan liikaa, tekeytyy myös itsekin koiraksi jos meillä on koira käymässä.

Puheterapian lausunossa oli että puheessa on dysfasian piirteitä.

No mieheni pojalla oli noista 9 esimerkistä 6. ja ikinä ei ole siihen puututtu ja tänän päivänä sosiaalinen hyvin koulussa pärjäävä 10 vuotias. Eli ikinä ei neuvola tai tarha tai koulu ole epäillyt mitään.. mielestäni ihmiset hysterisoivat liikaa tästä assista..

Hänelle aistiyliherkkyys mennyt ohi (oli lähinnä kuulon ja tunnon kanssa ongelmia) Lapsi on jäntevöitynyt kun vielä pari vuotta sitten olis tosi löysä eikä pärjännyt juoksussa tms.
 Kaverisuhteet toimii nykyään vaikka alkuun eskarissa ja ekalla luokalla oli hankalaa kun kaikkien olisi pitänyt tehdä juuri niinkuin hän haluaa ja jos joku vaikka päätti kesken legoleikin että ukkeli osaakin lentää meni lapselta pasmat ihan sekaisin kun eihän se voi.. Mä vaan kerta toisensa jälkeen lapselle sanoin kun tuli itkien leikeistä pois että se elämä ei vaan mene niin. Sä et voi aina määrätä vaan sun pitää välillä tehdä niinkuin muutkin toivoo ja pyytää, yhdessä ja kompromisseja. Nukkuminen ja nukahtaminen ovat edelleen hankalia ja levottomia öitä on mutta ei kyllä meitä aikuisi herättele.. Toisteli Fraaseja.. varsinkin isänsä heittämiä mutta sekin meni ohi kun totesin sille kerran että noi on iskän sanomina sillä hetkellä ihan hauskoja mutta ei sitten kun sä niitä toistat väärissä asiayhteyksissä. (kuulostaa julmalta mutta onpahan 1 syy vähemmän kiusata lasta) Tunteitaan ei osannut ilmaista, ei halinut eikä suukotellut, mummilleen saattoi sanoa että mee pois mä en tykkää susta. :) nämäkin on menneet ohi kun lapsi kasvoi.
koulussa pärjää hyvin, rakastaa tietokoneita ja pelaamista edelleen ja sitä pitää rajoittaa mutta eikös aika moni muukin... Ja mikä parasta on nyt innostunut myös urheilusta joten sen saa lähtemään neljän seinän sisältä uloskin kavereiden kanssa pelaamaan :)

Tyypillistä on tuo omaehtoisuus leikeissä eli jos ei saa määrärä saa kauheat raivarit. Haluaa myös määrätä ketä leikkiin otetaan.

8 puhuu ihan kuin mun esikoisesta, joka on jo 24-vuotias. Lapsena hän oli juuri tuollainen, oppi kirjaimet 1,5-vuotiaana, lukemaan 3-vuotiaana, automerkit 2-vuotiaana, englannin kieltä puhui alle kouluikäisenä, koska pelit olivat intohimo ja niistä oppi kielen hyvin, oli aisitiyliherkkyyttä, hirveitä raivareita (varsinkin, jos rutiineista ei pidetty kiinni tai tuli jotain odottamatonta), puheessa fraaseja jne. Ei silloin puhuttu vielä aspergeristä eikä meidän lapsen kohdalla milloinkaan muulloinkaan. Kohtalaisen hyvin hän on pärjännyt ilman diagnoosiakin. Nyt hän opiskelee insinööriksi englannin kielellä.

Luulen, että oli parempi tuo kun ennen vanhaan ei ruvettu vääntämää diagnoosia ja tekemään erityislasta. Nuo romuttaa lapsen itsetunnon eikä niistä ole mitään hyötyä. Kuten 12 ja 14 esimerkit kuvaa ilman diagnoosia pärjää ihan hyvin. Veikkaanpa, että jos olisi tehty kamala numero ja leimaava diagnoosi niin nuo nuoret pärjäisi nykyään huonommin.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 13:03"]

Luulen, että oli parempi tuo kun ennen vanhaan ei ruvettu vääntämää diagnoosia ja tekemään erityislasta. Nuo romuttaa lapsen itsetunnon eikä niistä ole mitään hyötyä. Kuten 12 ja 14 esimerkit kuvaa ilman diagnoosia pärjää ihan hyvin. Veikkaanpa, että jos olisi tehty kamala numero ja leimaava diagnoosi niin nuo nuoret pärjäisi nykyään huonommin.

[/quote]

Mulla on aina ollut vähän jotain epämääräistä ongelmaa. Ei oikein sellaista mikä olisi elämää suuremmin haitannut. Äitini pitää minua vähän laiskana ja huolimattomana. Itse epäilen, että minulla voi olla add. Niin tai näin, itsetunto on nollissa, vaikka pärjäänkin ihan hyvin. En ymmärrä miten diagnoosi olisi voinut asiaa pahentaa. Päinvastoin diagnoosi on usein aikuiselle suuri helpotus, ainakin nettikirjoitusten mukaan.

Ystävät hyvät, koettakaa nyt ymmärtää tämä.

Diagnoosi ei ole itseisarvo, se on tarpeen vain, jos lapsen piirteet ovat sen verran selviä, että niistä on haittaa elämässä. Diagnoosia tarvitaan erilaisiin tukitoimiin, kuten esimerkiksi siihen, että lapsi saadaan erityisryhmään tai erityisluokalle tai vaikka päiväkodissa 2-3 lapsen paikalle, jolloin ryhmäkoko on pienempi ja hoitajilla enemmän aikaa auttaa lasta. 15 puhuu tuubaa, kyse ei ole mistään tyhjän diagnosoinnista, koska as-diagnoosia ei saa helpolla, se edellyttää 1-3 viikon osastojaksot keskussairaalatasolla ja lapsen neurologisia/psykologisia/puhe- ja toimintaterapeuttisia tutkimuksia.

On aivotonta julistaa, että "munkin lapsella oli noita piirteitä ja ihan hyvä lapsi se on". Totta munassa on, niin on as-lapsikin hyvä lapsi, vaikka onkin asperger-syndroomainen. Mutta jos lapsella ei ole pahoja ongelmia siinä TÄRKEIMMÄSSÄ asiassa eli sosiaalisissa taidoissa, muut oireet ovat toisarvoisia. As-diagnoosia ei tosiaan - kuten kyllä selvästi sanoin jo kahdeksannessa kommentissa - saa ilman sosiaalisten taitojen ongelmia.

Lapset kasvaessaan oppivat kompensoimaan monia asioita, as-lapsetkin - jotka harvoin ovat heikkoälyisiä.

Mutta as-piirteet ovat silti pysyviä. Niistä ei millään terapialla tai äidin neuvomisella kokonaan opi eroon, koska kyse ei ole opituista ominaisuuksista, vaan perityistä ja synnynnäisistä.

Ujouteen ei aspergeria voi sekottaa. Osa asseista on dominoivaan pyrkiviä päälle-luennoitsijoita, osa sivuunvetäytyviä, mutta jälkimmäisilläkin on selkeä ero ujoihin: heillä puuttuvat taidot (tai ne ovat huonoja) HALUTESSAANKAAN ja tutun ihmisen kanssa ymmärtää, mitä toinen haluaa, mitä tämä viestii eleillään ja monimerkityksellisillä sanoilla. As-lapsi saattaa olla varsin hyväkin ymmärtämään toisen tunnetiloja (niitäkin, joita toinen yrittää salata), mutta hän ei ymmärrä sosiaalisia intrigejä, koska tavallaan kommunikoi eri käyttöjärjestelmällä kuin me muut (tämä tietokonevertaus on eräältä Lastenlinnan neurologilta, Apple vs. Microsoft).

Eli vaikka as-lapsi haluaisi mukaan leikkiin, hän ei tiedä, miten sinne pääsee, miten pitää leikkiä yllä ja miten se lopetetaan. Hän saattaa tunkea mukaan mitään sanomatta tai käyttämällä jotain äidin hänelle opettamaa fraasia, johon saamaansa vastausta hän ei osaa oikeasti tulkita. Ei ymmärrä, miksi leikissä muut toimivat kuten toimivat, vaan leikkii "omilla säännöillään". Lopetataa leikin ja haahuilee toisaalle sanomatta mitään ja jättäen leikkikaverin/leikkikaverit ymmälleen.

Näin kärjistäen. Toki as-lapsellekin voi ja pitääkin opettaa erilaisia "sosiaalisia työkaluja" eli mitä voi eri tilanteissa tehdä ja sanoa, mutta ne pitää ihan rautalangalla opettaa, hän ei opi niitä samalla lailla esimerkistä itsekseen kuin normaalilapsi. Lisäksi hänellä on paljon isompia vaikeuksia SOVELTAA mitään oppimaansa uusiin, hieman poikkeaviin tilanteisiin.

-8-

Edelleen myös ujoilta puuttuu taidot tai rohkeus mennä mukaan leikkiin ja voi tarvita aikuisen apua siinä. Ja tiedän kyllä, ettei as-diagnoosia saa herkästi mutta uskon, että tuollaiset viikkoja kestävät sairaalatutkimusjaksot vahingoittavat itsetuntoa pysyvästi. Ja diagnoosista ja leimasta siis enemmä haittaa kuin hyötyä lapselle.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 13:36"]

Edelleen myös ujoilta puuttuu taidot tai rohkeus mennä mukaan leikkiin ja voi tarvita aikuisen apua siinä. Ja tiedän kyllä, ettei as-diagnoosia saa herkästi mutta uskon, että tuollaiset viikkoja kestävät sairaalatutkimusjaksot vahingoittavat itsetuntoa pysyvästi. Ja diagnoosista ja leimasta siis enemmä haittaa kuin hyötyä lapselle.

[/quote]

Usko mitä uskot, tämä ei ole uskon vaan tiedon asia.

-8-

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 13:36"]

Edelleen myös ujoilta puuttuu taidot tai rohkeus mennä mukaan leikkiin ja voi tarvita aikuisen apua siinä. Ja tiedän kyllä, ettei as-diagnoosia saa herkästi mutta uskon, että tuollaiset viikkoja kestävät sairaalatutkimusjaksot vahingoittavat itsetuntoa pysyvästi. Ja diagnoosista ja leimasta siis enemmä haittaa kuin hyötyä lapselle.

[/quote]

Olen täysin eri mieltä kanssasi. Olen ollut lapsena sairaalajaksoilla, eivätkä ne mitenkään itsetuntoani vahingoittaneet, päinvastoin. Diagnoosista on ollut minulle pelkkää hyötyä, ei koskaan mitään haittaa.