Lue keskustelun säännöt.
Puremista, potkimista, lyömistä - lasten käyttämä väkivalta ja kielenkäyttö raaistunut päiväkodeissa
01.08.2020 |
"Puremista, potkimista, lyömistä -
lasten käyttämä väkivalta ja kielenkäyttö on muuttunut yhä rajummaksi päiväkodeissa"
Yli 400 hoitajaa kertoo töissään kokemastaan väkivallasta JHL:n tuoreessa kyselyssä
https://yle.fi/uutiset/3-11170619
Kommentit (91)
Kylmyys ja empatiakyvyttömyys. Nykyajan nuoret isät ovat kylmiä kun itse jää, nuoret naiset tujottavat vaa puhelinta kardashian tyyliin hienoissa vaatteissa.
Tai sitten on se lihava, laiska äiti joka ei jaksa tehdä mitään
Suomesta puuttuu sivistys ja aikuisten hyvä itsetunto. Muuten vain kaikki käytöstavat, ruokailutavat aivan hukassa.
Nykyajan Suomessa on hälläväliä meininki, kunhan on hampparit ja verkkarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auktoriteetin puutetta se on paljon. Ei ole kotona auktoriteettiä, eikä sitä löydy kaikilta päiväkodin työntekijöiltäkään joten lapsi ei opi kunnioittamaan muita ihmisiä.
Aina ei toki tuo ole syynä, mutta hyvin usein on, esim. lyömiseen ei välttämättä puutu edes ammattilaiset, kun lapsi on niin pieni, ettei saa aikuiselle vahinkoa aikaan, mutta se lapsi kasvaa ja voimistuu vuosien myötä ja kun ei ole oppinut, ettei saa lyödä, niin jatkaa sitä lyömistä ja lisäksi yhä useampi lapsi oppii nykyään todella röyhkeäksi, kun saavat loputtomasti kehuja, mutta negatiivinen palauta on täysin kielletty.
Yllämainittu tilanne on täysin epäluonnollinen lapsen kannalta, että saa paljon mannaa, mutta jos tekee toiselle ihmiselle jotakin ikävää, niin tämä ei suutukkaan, eikä pahoita mieltään, vaan korkeintaan menee vakavaksi ja sanoo hätäisesti soosoo.
En kannata fyysistä kuritusta, mutta kurin pitämistä kyllä muuten kannatan, yksinkertaisesti: Minua ei lyödä. Toki löytyy sitten lapsia joilla on esim. neurologisia tai psyykkisiä ongelmia ja he ovat eri juttu, mutta on havaittavissa, että ihan "tavalliset" lapsetkin käyttäytyvät väkivaltaisesti, niin muita lapsia kuin aikuisiakin kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tällainen kehitys kertoo ja mistä se voi johtua että käytöshäiriöiset ja aggressiiviset lapset alkavat olla arkipäivää?
Millaisia keinoja kasvattajilla on käytössään että lasta autettaisiin?
Ei ole minkään kehityksen tai kasvatuksen tulos, vaan lapsi on iät ja ajat etsinyt rajojaan ja kuuluu lapsen kehitykseen. Juuri tästä syystä lasta kasvatetaan, kun lapsi ei vielä ole oppinut hallitsemaan tunteitaan.
Ja turha syyllistää ja haukkua tämän päivän vanhempia, sillä ilmiö on tuttu jo 60-ja 70-luvulla päiväkodeissa, perhepäivähoidossa ja kotona ja tätäkin ennen.
Ja ei, ei ole vapaankasvatuksen tulos, kun se kortti kuitenkin vetäistään esiin.
Vierailija kirjoitti:
Kylmyys ja empatiakyvyttömyys. Nykyajan nuoret isät ovat kylmiä kun itse jää, nuoret naiset tujottavat vaa puhelinta kardashian tyyliin hienoissa vaatteissa.
Tai sitten on se lihava, laiska äiti joka ei jaksa tehdä mitään
Suomesta puuttuu sivistys ja aikuisten hyvä itsetunto. Muuten vain kaikki käytöstavat, ruokailutavat aivan hukassa.
Nykyajan Suomessa on hälläväliä meininki, kunhan on hampparit ja verkkarit.
Tuo ei kyllä tutkimuksen valossa pidä paikkaansa, sillä tämän päivän lapset ja nuoret ovat yhä fiksumpia, taitavampia ja menestyvät koulussa, tästä hyväesimerkki on Pisa-tutkimukset. Samaan aikaan kiusaaminen, rikokset, sosiaaliset taidot ovat lapsilla moninkertaiset,samoin päihdeiden käyttö vähentynyt, jos niitä vertaa aikaisempiin vuosikymmeniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman.
Tyttäreni sai eskarivuotenaan aivotärähdyksen, koska eräällä lapsella keitti yli ja tämä kävi kimppuun. Ihan normaali ryhmä ja ainakin teoriassa normaali lapsi kyseessä. Tätä ennen oli hoitopaikassa, jossa eräs toinen lapsi pahoinpiteli päivittäin muita lapsia- eikä asiaan puututtu mitenkään. Ilmoitettiin vaan hakemisen yhteydessä että "ai niin, X kävi kimppuun ja nyt on mustelma kädessä/nenä turvoksissa/jalassa hampaanjäljet". Sain tarpeekseni aika nopeasti, ja vaadin ryhmän opettajaa ottamaan vastuuta asiasta. Hän hyökkäsi heti takaisin sanomalla, että tällä pahoinpitelijällä "on yhtäläinen oikeus olla ryhmässä kuten muillakin lapsilla" ja että "häntä ei saa mustamaalata etteivät muut lapset ala välttelemään häntä". No hei haloo ne muut välttelivät tätä yhtä jo nyt, koska kaikki vauvoista hoitajiin saivat siltä säännöllisesti kyytiä!! Keskustelu ei johtanut mihinkään ja oikeuksia näytti olevan vain tällä väkivaltaisella lapsella.
Suomessa tämä väkivallan sietäminen ja salliminen on kyllä ihan sairaalla tasolla.
Samaa mieltä. Olen pikkulasten parissa työskentelevä psykologi ja voin työni puolen sanoa, että juuri tätä väkivallan sietämistä meillä tapahtuu ihan järkyttävässä mittakaavassa. Siis tuo, että pahasti käytöshäiriöinen lapsi on oikeutettu vuodesta toiseen pyörimään muun porukan mukana ja toiset lapset saavat pelätä, milloin tulee tältä häiriköltä turpiin. Häirikön oikeuksia puolustellaan nimenomaan sillä, että hänelläkin on yhtälainen oikeus olla ryhmässä (ja niin päivähoito kuin perusopetus) ja lisäksi perustellaan sillä, että sosiaalisia taitoja opitaan ryhmässä.
Tilanne on kuitenkin varsin "mielenkiintoinen" silloin kun ryhmässä on monta tuollaista väkivaltaista lasta. Seuraukset ovat kauaskantoiset. Osa lapsista ahdistuu ja jopa traumatisoituu jatkuvan väkivallan uhasta ja yleisestä levottomuudesta. Osa lapsista alkaa mallioppimisen seurauksena itsekin käyttäytyä aggressiivisesti. Ryhmän aikuiset ovat väsyneitä eikä heillä ole mahdollisuutta huomioida pieniä lapsia riittävän hyvin. Pienet, kehittyvät lapset viettävät monta tuntia päivässä eri aisteja kuormittavassa, levottomassa ympäristössä ja lisäksi kokevat väkivaltaa ja/tai sen uhkaa päivittäin. Hullua kuvitella, etteikö tuolla olisi negatiiviset seuraukset tulevaisuudessa!
Rahastahan siinä on kyse, ettei noille häiriköille voida perustaa riittävästi erikoistuneita yksiköitä esim. päivähoidossa. Samoin rahaa tarvittaisiin lisää lapsiperheiden sosiaalityöhön ja perhekuntoutukseen. Vanhan ajan sosiaaliohjaajia tarvittaisiin, jotka kädestä pitäen opettaisivat (ja tarvittaessa valvoisivat) häirikkölasten vanhemmille, miten lasten kanssa toimitaan. Nykyiset sosionomit pelkäävät laittaa käsiään "likaiseen työhön" ja jaarittelevat mielummin tietokoneen avustuksella "perheen voimavaroista ja tukiverkoista" kun pitäisi oikeasti jonkun olla siellä perheessä näyttämässä käytännön esimerkkiä esim. rajojen asettamisesta lapselle.
Jos tai oikeastaan kun nykyinen systeemi jatkuu, tulevaisuudessa tulee olemaan entistäkin enemmän mt-diagnoosien perusteella saatuja eläkepäätöksiä ja vähemmän veronmaksajia. Lisäksi Suomen Pisa-menestyksestä tulee pelkkä vitsi, kun Aasian kurinalaiset ja fiksut opiskelijat painelevat heittämällä ohi.
Nyt on menty huolella metsään jos psykologi kokee, että on ok viitata lapseen häirikkönä. Tuolla asenteella ei korjata ainuttakaan ongelmaa että leimataan lapsi. Lapsia voi vielä muovata ja ohjata ja heidän itsesäätelytaidot kehittyvät mutta jos leimataan häiriköksi niin tulevaisuus on lukkoonlyöty. Surkea psykologi.
Totta. Yksikään ongelmallisesti käyttäytyvä lapsi ei lähde korjaantumaan, jos hän kuulee koko ajan olevansa vain huono ja häirikkö. Sehän vain ruokkii itse itseään ja lapsi kokee itsensä huonoksi, joten mitäpä muutakaan kuin käyttäytyy jatkossakin huonosti.
Mä sanon huonosti läyttäytyville kuinka he ovat välillä niin ihanan fiksuja ja esimerkillisiä silloin kun heillä ei ole känkkäränkkä. Kysyn heiltä josko voitaisiin sopia, ettå känkkäränkän tullessa tulevat kertomaan ja yritetään yhdessä miettiä miten siitä pääsisi eroon ennen kuin tilanne eskaloituu. Hyvin 5-6 vuotiaat kuuntelee. Kerron kuinka kaikki raivostuu joskus ja pyrkimyksenä on ettei niin kävisi ja siihen tilaan pääsee kun uskaltaa pyytää apua. Sanon, että itsekin olen pyytänyt. Kerron miksi on tärkeätä ruokkia hyvää käytöstä. Kysyn onko lapsella jotakin mikä haluaisi olla isona ja kerron kuinka se on mahdollista saavuttaa, mutta pikkuhiljaa on huono käytös kitkettävä pois. Sitten mennään yhdessä pyytämään anteeksi kavereilta ja leikit jatkuu. Lapset ymmärtää paljon. He kehittyvät kun heille kertoo syy-seurauksista jne. He pääsevät konfliktin yli paremmin, kun sekin tapahtuma katsoyaan osana kasvuprosessia, eikä syyllistetä liikaa. Toki kerrotaan väärästä, mutta enemmän kiinnitetään huomiota hyvään ja potentiaaliin. Osa kohtelee lapsia ymmärtämättöminä ja se jarruttaa kehitystä.
Puukon kanssa heiluminen ja muu törkeä väkivalta on vähän eri juttu kuin joku pikkuinen "känkkäränkkä". Mutta kiva kun ovat silti niin ihanan fiksuja ja heitä voi taputtaa päähän ja paijata. Jokapäiväinen anteeksipyyntökin varmasti parantaa paljon sen hakatuksi tulleen lapsen elämää, ihan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman.
Tyttäreni sai eskarivuotenaan aivotärähdyksen, koska eräällä lapsella keitti yli ja tämä kävi kimppuun. Ihan normaali ryhmä ja ainakin teoriassa normaali lapsi kyseessä. Tätä ennen oli hoitopaikassa, jossa eräs toinen lapsi pahoinpiteli päivittäin muita lapsia- eikä asiaan puututtu mitenkään. Ilmoitettiin vaan hakemisen yhteydessä että "ai niin, X kävi kimppuun ja nyt on mustelma kädessä/nenä turvoksissa/jalassa hampaanjäljet". Sain tarpeekseni aika nopeasti, ja vaadin ryhmän opettajaa ottamaan vastuuta asiasta. Hän hyökkäsi heti takaisin sanomalla, että tällä pahoinpitelijällä "on yhtäläinen oikeus olla ryhmässä kuten muillakin lapsilla" ja että "häntä ei saa mustamaalata etteivät muut lapset ala välttelemään häntä". No hei haloo ne muut välttelivät tätä yhtä jo nyt, koska kaikki vauvoista hoitajiin saivat siltä säännöllisesti kyytiä!! Keskustelu ei johtanut mihinkään ja oikeuksia näytti olevan vain tällä väkivaltaisella lapsella.
Suomessa tämä väkivallan sietäminen ja salliminen on kyllä ihan sairaalla tasolla.
Samaa mieltä. Olen pikkulasten parissa työskentelevä psykologi ja voin työni puolen sanoa, että juuri tätä väkivallan sietämistä meillä tapahtuu ihan järkyttävässä mittakaavassa. Siis tuo, että pahasti käytöshäiriöinen lapsi on oikeutettu vuodesta toiseen pyörimään muun porukan mukana ja toiset lapset saavat pelätä, milloin tulee tältä häiriköltä turpiin. Häirikön oikeuksia puolustellaan nimenomaan sillä, että hänelläkin on yhtälainen oikeus olla ryhmässä (ja niin päivähoito kuin perusopetus) ja lisäksi perustellaan sillä, että sosiaalisia taitoja opitaan ryhmässä.
Tilanne on kuitenkin varsin "mielenkiintoinen" silloin kun ryhmässä on monta tuollaista väkivaltaista lasta. Seuraukset ovat kauaskantoiset. Osa lapsista ahdistuu ja jopa traumatisoituu jatkuvan väkivallan uhasta ja yleisestä levottomuudesta. Osa lapsista alkaa mallioppimisen seurauksena itsekin käyttäytyä aggressiivisesti. Ryhmän aikuiset ovat väsyneitä eikä heillä ole mahdollisuutta huomioida pieniä lapsia riittävän hyvin. Pienet, kehittyvät lapset viettävät monta tuntia päivässä eri aisteja kuormittavassa, levottomassa ympäristössä ja lisäksi kokevat väkivaltaa ja/tai sen uhkaa päivittäin. Hullua kuvitella, etteikö tuolla olisi negatiiviset seuraukset tulevaisuudessa!
Rahastahan siinä on kyse, ettei noille häiriköille voida perustaa riittävästi erikoistuneita yksiköitä esim. päivähoidossa. Samoin rahaa tarvittaisiin lisää lapsiperheiden sosiaalityöhön ja perhekuntoutukseen. Vanhan ajan sosiaaliohjaajia tarvittaisiin, jotka kädestä pitäen opettaisivat (ja tarvittaessa valvoisivat) häirikkölasten vanhemmille, miten lasten kanssa toimitaan. Nykyiset sosionomit pelkäävät laittaa käsiään "likaiseen työhön" ja jaarittelevat mielummin tietokoneen avustuksella "perheen voimavaroista ja tukiverkoista" kun pitäisi oikeasti jonkun olla siellä perheessä näyttämässä käytännön esimerkkiä esim. rajojen asettamisesta lapselle.
Jos tai oikeastaan kun nykyinen systeemi jatkuu, tulevaisuudessa tulee olemaan entistäkin enemmän mt-diagnoosien perusteella saatuja eläkepäätöksiä ja vähemmän veronmaksajia. Lisäksi Suomen Pisa-menestyksestä tulee pelkkä vitsi, kun Aasian kurinalaiset ja fiksut opiskelijat painelevat heittämällä ohi.
Nyt on menty huolella metsään jos psykologi kokee, että on ok viitata lapseen häirikkönä. Tuolla asenteella ei korjata ainuttakaan ongelmaa että leimataan lapsi. Lapsia voi vielä muovata ja ohjata ja heidän itsesäätelytaidot kehittyvät mutta jos leimataan häiriköksi niin tulevaisuus on lukkoonlyöty. Surkea psykologi.
Totta. Yksikään ongelmallisesti käyttäytyvä lapsi ei lähde korjaantumaan, jos hän kuulee koko ajan olevansa vain huono ja häirikkö. Sehän vain ruokkii itse itseään ja lapsi kokee itsensä huonoksi, joten mitäpä muutakaan kuin käyttäytyy jatkossakin huonosti.
Mä sanon huonosti läyttäytyville kuinka he ovat välillä niin ihanan fiksuja ja esimerkillisiä silloin kun heillä ei ole känkkäränkkä. Kysyn heiltä josko voitaisiin sopia, ettå känkkäränkän tullessa tulevat kertomaan ja yritetään yhdessä miettiä miten siitä pääsisi eroon ennen kuin tilanne eskaloituu. Hyvin 5-6 vuotiaat kuuntelee. Kerron kuinka kaikki raivostuu joskus ja pyrkimyksenä on ettei niin kävisi ja siihen tilaan pääsee kun uskaltaa pyytää apua. Sanon, että itsekin olen pyytänyt. Kerron miksi on tärkeätä ruokkia hyvää käytöstä. Kysyn onko lapsella jotakin mikä haluaisi olla isona ja kerron kuinka se on mahdollista saavuttaa, mutta pikkuhiljaa on huono käytös kitkettävä pois. Sitten mennään yhdessä pyytämään anteeksi kavereilta ja leikit jatkuu. Lapset ymmärtää paljon. He kehittyvät kun heille kertoo syy-seurauksista jne. He pääsevät konfliktin yli paremmin, kun sekin tapahtuma katsoyaan osana kasvuprosessia, eikä syyllistetä liikaa. Toki kerrotaan väärästä, mutta enemmän kiinnitetään huomiota hyvään ja potentiaaliin. Osa kohtelee lapsia ymmärtämättöminä ja se jarruttaa kehitystä.
Puukon kanssa heiluminen ja muu törkeä väkivalta on vähän eri juttu kuin joku pikkuinen "känkkäränkkä". Mutta kiva kun ovat silti niin ihanan fiksuja ja heitä voi taputtaa päähän ja paijata. Jokapäiväinen anteeksipyyntökin varmasti parantaa paljon sen hakatuksi tulleen lapsen elämää, ihan varmasti.
Kyllä se ehdottomasti lämmittää mieltä kun sinua puolta isompi ja ilkeämpi kiusaaja tulee aikuisten pakottamana pyytelemään anteeksi kuin se olisi jokin läppä, ja sinulla ei ole muuhun oikeus kuin esittää, että nyt on taas kaikki hyvin. Irvokasta.
Väkivaltaiset häirikkölapset tulisi ottaa pois pikimiten normaalien seasta niin koulussa kuin jo tarhassakin.
Opetan koulussa, jossa häiriköt ovat rehtorin ja häntä hännystelevän erityisopettajan suosiossa ja suojeluksessa. Rehtori itse kertoo ylpeillen menneisyydestään koulukiusaajana ja omien lastensa törttöilyistä koulussa. Erityisopettaja puolustaa väkivaltaista, varastelevaa oppilasta, ja saarnaa päänsilittelyn ilosanomaa niille opettajille, jotka yrittävät laittaa jokapäiväiselle perseilylle stoppia. Koteja ei voi siis yksin syyttää, kun koulun johto siunaa tällaisen toiminnan. Sääliksi käy niitä tavallisia, vielä toistaiseksi terveen kirjoissa olevia oppilaita ja myös opettajia, joiden hyvinvointi uhrataan näiden pellejen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut päiväkodissa töissä ja nähnyt hirveän määrän läheltä piti -tilanteita. Ja sitten myös oikeita tilanteita. Huomasin, ettei vanhemmille aina edes kerrota, vaikka lasta olisi hakattu puumailalla päähän. Ilmeisesti siitä tulee niin normaalia, kun sama toistuu päivästä toiseen. Mitä tulee aikuisten kokemaan väkivaltaan... yksi syy siihen, ettei mikään muutu, on se, ettei asioista ohjeiden vastaisesti tehdä raporttia. Vaikka lapsi on lyönyt ja purrut ja repinyt työntekijältä hiuksia päästä, raportin tekeminen jää, kun kohta ollaan, että ei se nyt niin paha juttu ollut. Siis mitä ihmettä!?! Kyllä väkivallasta pitää ilmoittaa, kun kanavakin siihen on.
On lasten neurologiset ongelmat lisääntyneet yhdessä nuorten aikuisten huumeiden ja alkoholin köytön seurauksena? Entä,synnytysiän jatkuva nousu ja raskausdiabeteksen vaikutukset sikiöön? Jos jollain tutkimustietoa, niin kiinnostaisi. On outoa, että vakavat käytöshäiriöt yleistyvät jo pikkulapsilla. Jokin on mennyt todella pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tällainen kehitys kertoo ja mistä se voi johtua että käytöshäiriöiset ja aggressiiviset lapset alkavat olla arkipäivää?
Millaisia keinoja kasvattajilla on käytössään että lasta autettaisiin?
Ei ole minkään kehityksen tai kasvatuksen tulos, vaan lapsi on iät ja ajat etsinyt rajojaan ja kuuluu lapsen kehitykseen. Juuri tästä syystä lasta kasvatetaan, kun lapsi ei vielä ole oppinut hallitsemaan tunteitaan.
Ja turha syyllistää ja haukkua tämän päivän vanhempia, sillä ilmiö on tuttu jo 60-ja 70-luvulla päiväkodeissa, perhepäivähoidossa ja kotona ja tätäkin ennen.
Ja ei, ei ole vapaankasvatuksen tulos, kun se kortti kuitenkin vetäistään esiin.
Ennen vanhaan väkivaltapelit ja porno ei kasvattanut lasta tabletilta tai kännykältä!
Yksi aikuinen on lapsen kanssa koko ajan. Kyllä näitä lapsia on. Kyse on lähinnä resursseista, eli annetaanko avustajia. Vanhempi ei yksinään voi ratkaista ongelmaa, jossa lapsi esim. kuormittuu päiväkotiryhmässä ja käyttäytyy siksi agressiivisesti. Vierellä pitää olla aikuinen joka tarkkailee lapsen vireystilaa ja stressitasoa, ja näin _ennaltaehkäisee_ tilanteita jossa lapsi ns. räjähtää. Eli kun lapsi alkaa näyttämään kuormittumisen merkkejä, otetaan lapsi sivumpaan ja johonkin rauhoittavaan puuhaan. Jos lapsi saa raivarin, aikuinen on valmiina vieressä ja varmistaa ettei kukaan loukkaa itseään.
Ei nämä lapset menetettyjä ole, jos saavat ajoissa tukea ja kuntoutusta. Jos taas he eivät tukea saa ja esim. itsetunto romutetaan sillä että lapsi saa vain epäonnistumisen kokemuksia ja hylkiön roolin, niin ennuste on aika huono kun koulutielle lähdetään.
Huomaa hyvä lapsessa on todella hyvä ohjenuora. Lapsi usein uskoo olevansa juuri sitä mitä hänelle sanotaan että hän on. Mutta ylipäätään henkilökunta on keskimäärin aika alikoulutettuja kohtaamaan haastavia lapsia.