Puremista, potkimista, lyömistä - lasten käyttämä väkivalta ja kielenkäyttö raaistunut päiväkodeissa

Vierailija kirjoitti:

En antaisi yhdenkään kakaran löydä tai potkia itseäni, enkä muita lapsia. Olkoon vaan kiellettyä eristää idioottilapsi muista, sen tekisin  muita suojellakseni. Laittaisin tyhjään huoneeseen potkimaan ja hakkaamaan päätään seinää.

Todennäköisesti minut erotettaisiin, mutta olisin muutenkin sanonut itseni irti huorupää pentujen kaitsijana. Tehnyt ennen sitä kuitenkin jotain muuta kuin päänsilitystä ja loputonta ymmärtämistä - joka ei tehoa eikä auta näihin tapauksiin.

Ja miten ajattelit tuon parantavan tilannetta? Tässähän se ongelman ydin on. Tuollainen kasvatus pahentaa ja saa aikaan niitä houripäitä. Myös toinen ääripää.

Itse tunnen perheen, jossa äiti kokee valtavaa syyllisyyttä erosta ja isä lisää omilla jutuillaan sitä minkä ehtii. Syyllisyyden takia lapset saavat kaiken mitä pyytävät, eikä heitä kielletä mistään. Ja isä yllyttää. Lapset ovat kauhean huonokäyyöksisiä ja tahattomia. Ja äiti kiltein ja väsyneinä mitä löytyy. Isä ilkeä manipuloija. Tässä ei ole tarkoitus mollata miestä. (Tämä kommentti niille, joille mies on herkkä asia.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En antaisi yhdenkään kakaran löydä tai potkia itseäni, enkä muita lapsia. Olkoon vaan kiellettyä eristää idioottilapsi muista, sen tekisin  muita suojellakseni. Laittaisin tyhjään huoneeseen potkimaan ja hakkaamaan päätään seinää.

Todennäköisesti minut erotettaisiin, mutta olisin muutenkin sanonut itseni irti huorupää pentujen kaitsijana. Tehnyt ennen sitä kuitenkin jotain muuta kuin päänsilitystä ja loputonta ymmärtämistä - joka ei tehoa eikä auta näihin tapauksiin.

Ja miten ajattelit tuon parantavan tilannetta? Tässähän se ongelman ydin on. Tuollainen kasvatus pahentaa ja saa aikaan niitä huripäitä. Myös toinen ääripää.

Itse tunnen perheen, jossa äiti kokee valtavaa syyllisyyttä erosta ja isä lisää omilla jutuillaan sitä minkä ehtii. Syyllisyyden takia lapset saavat kaiken mitä pyytävät, eikä heitä kielletä mistään. Ja isä yllyttää. Lapset ovat kauhean huonokäyyöksisiä ja tahattomia. Ja äiti kiltein ja väsyneinä mitä löytyy. Isä ilkeä manipuloija. Tässä ei ole tarkoitus mollata miestä. (Tämä kommentti niille, joille mies on herkkä asia.)

Tahattomia=rajattomia

Ääneenhän ei saa sanoa, pahimmat ei ole kantiksia...

Vierailija kirjoitti:

Ääneenhän ei saa sanoa, pahimmat ei ole kantiksia...

Mistäs päin sinä olet tänne tullut, kun yrität viedä keskustelua sivuraiteelle?

"Kuka muuten korvaa jos lapsen heittämät sakset/haarukka osuu hoitajaa silmään kun tämä ei ehdi väistää  ja vie työntekijältä  näön?"

Onko korvausvastuu

a) lapsen vanhemmilla vai 

b) työpaikalla vai

c) työntekijän omalla (työtapaturmavakuutus) vakuutusyhtiöllä?

- - -

Korvausvelvollisuudessa ei ole alaikärajaa, joten ainakaan lapsen vanhemmat ei voi joutua maksumiehiksi vasten tahtoaan.[

- - -

Mitä tämä korvausvelvolisuus ilman alaikärajaa konkreettisesti ihan käytännössä tuollaisessa "pysyvän ruuminvamman aiheuttaminen"-tapauksessa tarkoittaa?

- - -

Se tarkoittaa, että jos vahingon kärsinyt hankkii korvaussummasta lainvoimaisen tuomion, hänellä on oikeus periä velkaansa tarvittaessa ulosoton avulla.

- - -

OK.  Mutta kuka tässä tapauksessa on se ensisijainen korvausvelvollinen , kehen ulosotto kohdistetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman.

Tyttäreni sai eskarivuotenaan aivotärähdyksen, koska eräällä lapsella keitti yli ja tämä kävi kimppuun. Ihan normaali ryhmä ja ainakin teoriassa normaali lapsi kyseessä. Tätä ennen oli hoitopaikassa, jossa eräs toinen lapsi pahoinpiteli päivittäin muita lapsia- eikä asiaan puututtu mitenkään. Ilmoitettiin vaan hakemisen yhteydessä että "ai niin, X kävi kimppuun ja nyt on mustelma kädessä/nenä turvoksissa/jalassa hampaanjäljet". Sain tarpeekseni aika nopeasti, ja vaadin ryhmän opettajaa ottamaan vastuuta asiasta. Hän hyökkäsi heti takaisin sanomalla, että tällä pahoinpitelijällä "on yhtäläinen oikeus olla ryhmässä kuten muillakin lapsilla" ja että "häntä ei saa mustamaalata etteivät muut lapset ala välttelemään häntä". No hei haloo ne muut välttelivät tätä yhtä jo nyt, koska kaikki vauvoista hoitajiin saivat siltä säännöllisesti kyytiä!! Keskustelu ei johtanut mihinkään ja oikeuksia näytti olevan vain tällä väkivaltaisella lapsella. 

Suomessa tämä väkivallan sietäminen ja salliminen on kyllä ihan sairaalla tasolla. 

Samaa mieltä. Olen pikkulasten parissa työskentelevä psykologi ja voin työni puolen sanoa, että juuri tätä väkivallan sietämistä meillä tapahtuu ihan järkyttävässä mittakaavassa. Siis tuo, että pahasti käytöshäiriöinen lapsi on oikeutettu vuodesta toiseen pyörimään muun porukan mukana ja toiset lapset saavat pelätä, milloin tulee tältä häiriköltä turpiin. Häirikön oikeuksia puolustellaan nimenomaan sillä, että hänelläkin on yhtälainen oikeus olla ryhmässä (ja niin päivähoito kuin perusopetus) ja lisäksi perustellaan sillä, että sosiaalisia taitoja opitaan ryhmässä. 

Tilanne on kuitenkin varsin "mielenkiintoinen" silloin kun ryhmässä on monta tuollaista väkivaltaista lasta. Seuraukset ovat kauaskantoiset. Osa lapsista ahdistuu ja jopa traumatisoituu jatkuvan väkivallan uhasta ja yleisestä levottomuudesta. Osa lapsista alkaa mallioppimisen seurauksena itsekin käyttäytyä aggressiivisesti. Ryhmän aikuiset ovat väsyneitä eikä heillä ole mahdollisuutta huomioida pieniä lapsia riittävän hyvin. Pienet, kehittyvät lapset viettävät monta tuntia päivässä eri aisteja kuormittavassa, levottomassa  ympäristössä ja lisäksi kokevat väkivaltaa ja/tai sen uhkaa päivittäin. Hullua kuvitella, etteikö tuolla olisi negatiiviset seuraukset tulevaisuudessa! 

Rahastahan siinä on kyse, ettei noille häiriköille voida perustaa riittävästi erikoistuneita yksiköitä esim. päivähoidossa. Samoin rahaa tarvittaisiin lisää lapsiperheiden sosiaalityöhön ja perhekuntoutukseen. Vanhan ajan sosiaaliohjaajia tarvittaisiin, jotka kädestä pitäen opettaisivat (ja tarvittaessa valvoisivat) häirikkölasten vanhemmille, miten lasten kanssa toimitaan. Nykyiset sosionomit pelkäävät laittaa käsiään "likaiseen työhön" ja jaarittelevat mielummin tietokoneen avustuksella "perheen voimavaroista ja tukiverkoista" kun pitäisi oikeasti jonkun olla siellä perheessä näyttämässä käytännön esimerkkiä esim. rajojen asettamisesta lapselle. 

Jos tai oikeastaan kun nykyinen systeemi jatkuu, tulevaisuudessa tulee olemaan entistäkin enemmän mt-diagnoosien perusteella saatuja eläkepäätöksiä ja vähemmän veronmaksajia. Lisäksi Suomen Pisa-menestyksestä tulee pelkkä vitsi, kun Aasian kurinalaiset ja fiksut opiskelijat painelevat heittämällä ohi. 

Nyt on menty huolella metsään jos psykologi kokee, että on ok viitata lapseen häirikkönä. Tuolla asenteella ei korjata ainuttakaan ongelmaa että leimataan lapsi. Lapsia voi vielä muovata ja ohjata ja heidän itsesäätelytaidot kehittyvät mutta jos leimataan häiriköksi niin tulevaisuus on lukkoonlyöty. Surkea psykologi.

Onko todellakin näin, että asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä on "leimaamista"?

Täytyy vain puhua "haastavista" ja "vähemmän haastavista" ja "aivan muille lapsosille ja aikuisillekin helsvetin vaarallisen haastavista" lapsosista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman.

Tyttäreni sai eskarivuotenaan aivotärähdyksen, koska eräällä lapsella keitti yli ja tämä kävi kimppuun. Ihan normaali ryhmä ja ainakin teoriassa normaali lapsi kyseessä. Tätä ennen oli hoitopaikassa, jossa eräs toinen lapsi pahoinpiteli päivittäin muita lapsia- eikä asiaan puututtu mitenkään. Ilmoitettiin vaan hakemisen yhteydessä että "ai niin, X kävi kimppuun ja nyt on mustelma kädessä/nenä turvoksissa/jalassa hampaanjäljet". Sain tarpeekseni aika nopeasti, ja vaadin ryhmän opettajaa ottamaan vastuuta asiasta. Hän hyökkäsi heti takaisin sanomalla, että tällä pahoinpitelijällä "on yhtäläinen oikeus olla ryhmässä kuten muillakin lapsilla" ja että "häntä ei saa mustamaalata etteivät muut lapset ala välttelemään häntä". No hei haloo ne muut välttelivät tätä yhtä jo nyt, koska kaikki vauvoista hoitajiin saivat siltä säännöllisesti kyytiä!! Keskustelu ei johtanut mihinkään ja oikeuksia näytti olevan vain tällä väkivaltaisella lapsella. 

Suomessa tämä väkivallan sietäminen ja salliminen on kyllä ihan sairaalla tasolla. 

Samaa mieltä. Olen pikkulasten parissa työskentelevä psykologi ja voin työni puolen sanoa, että juuri tätä väkivallan sietämistä meillä tapahtuu ihan järkyttävässä mittakaavassa. Siis tuo, että pahasti käytöshäiriöinen lapsi on oikeutettu vuodesta toiseen pyörimään muun porukan mukana ja toiset lapset saavat pelätä, milloin tulee tältä häiriköltä turpiin. Häirikön oikeuksia puolustellaan nimenomaan sillä, että hänelläkin on yhtälainen oikeus olla ryhmässä (ja niin päivähoito kuin perusopetus) ja lisäksi perustellaan sillä, että sosiaalisia taitoja opitaan ryhmässä. 

Tilanne on kuitenkin varsin "mielenkiintoinen" silloin kun ryhmässä on monta tuollaista väkivaltaista lasta. Seuraukset ovat kauaskantoiset. Osa lapsista ahdistuu ja jopa traumatisoituu jatkuvan väkivallan uhasta ja yleisestä levottomuudesta. Osa lapsista alkaa mallioppimisen seurauksena itsekin käyttäytyä aggressiivisesti. Ryhmän aikuiset ovat väsyneitä eikä heillä ole mahdollisuutta huomioida pieniä lapsia riittävän hyvin. Pienet, kehittyvät lapset viettävät monta tuntia päivässä eri aisteja kuormittavassa, levottomassa  ympäristössä ja lisäksi kokevat väkivaltaa ja/tai sen uhkaa päivittäin. Hullua kuvitella, etteikö tuolla olisi negatiiviset seuraukset tulevaisuudessa! 

Rahastahan siinä on kyse, ettei noille häiriköille voida perustaa riittävästi erikoistuneita yksiköitä esim. päivähoidossa. Samoin rahaa tarvittaisiin lisää lapsiperheiden sosiaalityöhön ja perhekuntoutukseen. Vanhan ajan sosiaaliohjaajia tarvittaisiin, jotka kädestä pitäen opettaisivat (ja tarvittaessa valvoisivat) häirikkölasten vanhemmille, miten lasten kanssa toimitaan. Nykyiset sosionomit pelkäävät laittaa käsiään "likaiseen työhön" ja jaarittelevat mielummin tietokoneen avustuksella "perheen voimavaroista ja tukiverkoista" kun pitäisi oikeasti jonkun olla siellä perheessä näyttämässä käytännön esimerkkiä esim. rajojen asettamisesta lapselle. 

Jos tai oikeastaan kun nykyinen systeemi jatkuu, tulevaisuudessa tulee olemaan entistäkin enemmän mt-diagnoosien perusteella saatuja eläkepäätöksiä ja vähemmän veronmaksajia. Lisäksi Suomen Pisa-menestyksestä tulee pelkkä vitsi, kun Aasian kurinalaiset ja fiksut opiskelijat painelevat heittämällä ohi. 

Nyt on menty huolella metsään jos psykologi kokee, että on ok viitata lapseen häirikkönä. Tuolla asenteella ei korjata ainuttakaan ongelmaa että leimataan lapsi. Lapsia voi vielä muovata ja ohjata ja heidän itsesäätelytaidot kehittyvät mutta jos leimataan häiriköksi niin tulevaisuus on lukkoonlyöty. Surkea psykologi.

Onko todellakin näin, että asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä on "leimaamista"?

Täytyy vain puhua "haastavista" ja "vähemmän haastavista" ja "aivan muille lapsosille ja aikuisillekin helsvetin vaarallisen haastavista" lapsosista?

Totta kai sinä saat netissä haukkua näitä lapsia ihan sillä nimellä kuin haluat. Sana on vapaa.

Mutta ne ihmiset, jotka tosielämässä pyrkivät kasvattamaan heitä, pyrkivät myös valitsemaan sanojaan, jotta lapset ohjautuisivat mieluummin hyvään kuin pahaan. Kaikki kunnioitus heille.

-eri, ja eri alalla.

Vierailija kirjoitti:

Kuka muuten korvaa jos lapsen heittämät sakset/haarukka osuu hoitajaa silmään kun tämä ei ehdi väistää  ja vie työntekijältä  näön?

Työnantajan ottama vakuutus varmaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman.

Tyttäreni sai eskarivuotenaan aivotärähdyksen, koska eräällä lapsella keitti yli ja tämä kävi kimppuun. Ihan normaali ryhmä ja ainakin teoriassa normaali lapsi kyseessä. Tätä ennen oli hoitopaikassa, jossa eräs toinen lapsi pahoinpiteli päivittäin muita lapsia- eikä asiaan puututtu mitenkään. Ilmoitettiin vaan hakemisen yhteydessä että "ai niin, X kävi kimppuun ja nyt on mustelma kädessä/nenä turvoksissa/jalassa hampaanjäljet". Sain tarpeekseni aika nopeasti, ja vaadin ryhmän opettajaa ottamaan vastuuta asiasta. Hän hyökkäsi heti takaisin sanomalla, että tällä pahoinpitelijällä "on yhtäläinen oikeus olla ryhmässä kuten muillakin lapsilla" ja että "häntä ei saa mustamaalata etteivät muut lapset ala välttelemään häntä". No hei haloo ne muut välttelivät tätä yhtä jo nyt, koska kaikki vauvoista hoitajiin saivat siltä säännöllisesti kyytiä!! Keskustelu ei johtanut mihinkään ja oikeuksia näytti olevan vain tällä väkivaltaisella lapsella. 

Suomessa tämä väkivallan sietäminen ja salliminen on kyllä ihan sairaalla tasolla. 

Samaa mieltä. Olen pikkulasten parissa työskentelevä psykologi ja voin työni puolen sanoa, että juuri tätä väkivallan sietämistä meillä tapahtuu ihan järkyttävässä mittakaavassa. Siis tuo, että pahasti käytöshäiriöinen lapsi on oikeutettu vuodesta toiseen pyörimään muun porukan mukana ja toiset lapset saavat pelätä, milloin tulee tältä häiriköltä turpiin. Häirikön oikeuksia puolustellaan nimenomaan sillä, että hänelläkin on yhtälainen oikeus olla ryhmässä (ja niin päivähoito kuin perusopetus) ja lisäksi perustellaan sillä, että sosiaalisia taitoja opitaan ryhmässä. 

Tilanne on kuitenkin varsin "mielenkiintoinen" silloin kun ryhmässä on monta tuollaista väkivaltaista lasta. Seuraukset ovat kauaskantoiset. Osa lapsista ahdistuu ja jopa traumatisoituu jatkuvan väkivallan uhasta ja yleisestä levottomuudesta. Osa lapsista alkaa mallioppimisen seurauksena itsekin käyttäytyä aggressiivisesti. Ryhmän aikuiset ovat väsyneitä eikä heillä ole mahdollisuutta huomioida pieniä lapsia riittävän hyvin. Pienet, kehittyvät lapset viettävät monta tuntia päivässä eri aisteja kuormittavassa, levottomassa  ympäristössä ja lisäksi kokevat väkivaltaa ja/tai sen uhkaa päivittäin. Hullua kuvitella, etteikö tuolla olisi negatiiviset seuraukset tulevaisuudessa! 

Rahastahan siinä on kyse, ettei noille häiriköille voida perustaa riittävästi erikoistuneita yksiköitä esim. päivähoidossa. Samoin rahaa tarvittaisiin lisää lapsiperheiden sosiaalityöhön ja perhekuntoutukseen. Vanhan ajan sosiaaliohjaajia tarvittaisiin, jotka kädestä pitäen opettaisivat (ja tarvittaessa valvoisivat) häirikkölasten vanhemmille, miten lasten kanssa toimitaan. Nykyiset sosionomit pelkäävät laittaa käsiään "likaiseen työhön" ja jaarittelevat mielummin tietokoneen avustuksella "perheen voimavaroista ja tukiverkoista" kun pitäisi oikeasti jonkun olla siellä perheessä näyttämässä käytännön esimerkkiä esim. rajojen asettamisesta lapselle. 

Jos tai oikeastaan kun nykyinen systeemi jatkuu, tulevaisuudessa tulee olemaan entistäkin enemmän mt-diagnoosien perusteella saatuja eläkepäätöksiä ja vähemmän veronmaksajia. Lisäksi Suomen Pisa-menestyksestä tulee pelkkä vitsi, kun Aasian kurinalaiset ja fiksut opiskelijat painelevat heittämällä ohi. 

Nyt on menty huolella metsään jos psykologi kokee, että on ok viitata lapseen häirikkönä. Tuolla asenteella ei korjata ainuttakaan ongelmaa että leimataan lapsi. Lapsia voi vielä muovata ja ohjata ja heidän itsesäätelytaidot kehittyvät mutta jos leimataan häiriköksi niin tulevaisuus on lukkoonlyöty. Surkea psykologi.

Onko todellakin näin, että asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä on "leimaamista"?

Täytyy vain puhua "haastavista" ja "vähemmän haastavista" ja "aivan muille lapsosille ja aikuisillekin helsvetin vaarallisen haastavista" lapsosista?

Totta kai sinä saat netissä haukkua näitä lapsia ihan sillä nimellä kuin haluat. Sana on vapaa.

Mutta ne ihmiset, jotka tosielämässä pyrkivät kasvattamaan heitä, pyrkivät myös valitsemaan sanojaan, jotta lapset ohjautuisivat mieluummin hyvään kuin pahaan. Kaikki kunnioitus heille.

-eri, ja eri alalla.

Voihan sitä puhua vaikka enkelten kielellä, mutta valitettavasti se ei ohjaa lasta yhtäään mihinkään suuntaan, ellei kunnon työvälineitä, ammatitaitoa  ja keinoja ole käytössä.

Se, että takerrutaan jo alkuvaiheessa väittelyyn siitä, millä tavalla sopii kutsua selkeästi käytöshäiriöisiä lapsia ei lupaa rakentavaa suuntausta itse ongelman ratkaisuun. 

Mitä te oikein ihmettelette? Tottakait lapsista tulee sellaisia kun aikuiset.

Aikuiset nykyään kiusaa toisinsa, kiroilevat, huutavat, inhoavat kaiken mikä liittyy älykkyteen, hellyyteen, empatiaan ja kehitykseen. Huudetaan kassoilla ja terveysasemilla.

Varsinkin jotkut miehet käyttäytyvät kuin olisivat jostain kivikaudelta.

Nykyään jostain syystä junttisimppanssimeininki on trendikästä.

Vierailija kirjoitti:

"Kuka muuten korvaa jos lapsen heittämät sakset/haarukka osuu hoitajaa silmään kun tämä ei ehdi väistää  ja vie työntekijältä  näön?"

Onko korvausvastuu

a) lapsen vanhemmilla vai 

b) työpaikalla vai

c) työntekijän omalla (työtapaturmavakuutus) vakuutusyhtiöllä?

- - -

Korvausvelvollisuudessa ei ole alaikärajaa, joten ainakaan lapsen vanhemmat ei voi joutua maksumiehiksi vasten tahtoaan.[

- - -

Mitä tämä korvausvelvolisuus ilman alaikärajaa konkreettisesti ihan käytännössä tuollaisessa "pysyvän ruuminvamman aiheuttaminen"-tapauksessa tarkoittaa?

- - -

Se tarkoittaa, että jos vahingon kärsinyt hankkii korvaussummasta lainvoimaisen tuomion, hänellä on oikeus periä velkaansa tarvittaessa ulosoton avulla.

- - -

OK.  Mutta kuka tässä tapauksessa on se ensisijainen korvausvelvollinen , kehen ulosotto kohdistetaan?

Tietysti vahingon aiheuttaja eli lapsi itse. Ja jos lapselta ei pystytä ulosmittaamaan korvauksia, velat jää ulosottoon odottamaan, kunnes lapsi saa ulosmitattavia tuloja tai velka vanhenee.

Lapsen vanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta maksaa lapsensa velkoja, vaikka he rypisivät rahassa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka muuten korvaa jos lapsen heittämät sakset/haarukka osuu hoitajaa silmään kun tämä ei ehdi väistää  ja vie työntekijältä  näön?

Työnantajan vakuutus korvaa, ellei vakuutusehdoista löydy sopivaa porsaanreikää. Sen jälkeen vakuutusyhtiö voi viedä asian oikeuteen ja vaatia korvauksia vahingon aiheuttaneelta lapselta. Alaikäisen kohdalla korvaussummaa voidaan kohtuullistaa niin, että siinä otetaan huomioon mm. lapsen varallisuus, kyky hallita käytöstään ja ymmärtää tekojensa seurauksia. Eli jos lapsi on perinyt miljoonaomaisuuden ja heitti sakset tahallaan hoitajaa päin uhattuaan ensin vahingoittaa tätä, lapselta perittävä korvaussumma voi olla hyvinkin suuri. Mutta jos kyse on varattomasta lapsesta, joka heitti sakset kiukunpuuskassa pois käsistään ja ne nyt vaan sattui osumaan toiseen ihmiseen, korvaussummaa kohtuullistetaan varmasti huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia keinoja hoitajilla on tuollaisiin tilanteisiin mikäli lapsesta tulee turvallisuusuhka myös muille lapsille?

Kuinka tulee toimia ja puuttua asiaan mikäli oma vanhempi on neuvoton tilanteessa ja kohauttaa vaan olkia ?

Voisko joku vastata tähän.

"Omassa päiväkodissani oli 90-luvulla tasan yksi häirikkö, ja hän sattui olemaan minun ryhmässäni. Silloin oli vielä resursseja, joten tällä pojalla oli koko ajan yksi aikuinen kanssaan. Yritti käydä käsiksi meihin muihin, siinä kertaakaan onnistumatta.

Poika oli kyllä mukana kaikessa mitä teimme, mutta avustajansa kanssa. 

Syy miksi kerron tästä nyt, on se, että ainakaan itse en kokenut tuota poikaa osana muuta lapsiryhmää: häntä vietiin mukana retkille, päästettiin samaan aikaan pihalle jne.

mutta hän itse, ihan omalla käytöksellään, varmisti sen ettei kukaan ajatellutkaan pyytävänsä häntä leikkimään kanssaan.

Yritän kai tässä sanoa, että lapsetkaan eivät ole idiootteja: kukaan ei halua olla häirikön kanssa tekemisissä, ei vaikka häntä sitkeästi raahattaisiin mukana riehumaan jokaiseen tapahtumaan tai väkisin istutettaisiin samaan pöytäryhmään. Miksi siis aikuiset ovat päättäneet, että on ok teeskennellä tämmöisen lapsen olevan osa muuta ryhmää?"

Lapset eivät ole idiootteja, mutta valitettavasti osa tärkeilevässä , käytännön järkevyydestä vieraantuneesta pedagogisuudessa marinoiduista aikuisista on.

"Ennen oli tasoryhmät, tarkkis jne. ja rauha säilyi maassa lamavuosinakin, jolloin moni perhe oli henkisesti tiukoilla.

Yleinen käsitys myös oli, että tarkkislaiset eivät olleet ainakaan saman arvoisia muiden kanssa, kukaan ei erikseen halunnut kaveerata heidän kanssaan.

Nykyään on päätetty, että tarkkislaiset ovat yhtä arvokas osa luokkaa kuin tavallisetkin lapset, ja niinpä enemmistö pääsee kärsimään vähemmistön perseilystä oman opiskelunsa kustannuksella.

Sen lisäksi että tavikset voivat turhautua koulunkäyntiin ja osa heistä sairastua psyykkisesti, tällä annetaan myös voimakas viesti siitä, että on ihan ok perseillä ja pilata muiden opinnot. "

No mutta tämähän on viisas linja nykyään, saatamme nähdä tämaän asenteen "hedelmät" .

esim. mMusllmiperheussä lyöminen ja muu väkivalta on ok. Ei tarvitse ihmetellä, miksi ko. perheiden lapset lyövät.

t.kokemusta löytyy

On kokemusta sekä oman lapsen väkivaltaisesta käytöksestä että muiden lasten väkivaltaisesta käytöksestä työskennellessäni hoitajana.

Oman lapsen kohdalla juurisyyt on kielenkehityksen ongelmissa sekä autismi-piirteissä, joihin ei saanut ajoissa tukea ja kuntoutusta. Meitä vanhempia ei alussa uskottu tai vika nähtiin vain meissä (kun ongelmat purkautui vain kotona päiväkotipäivän jälkeen), vasta kun ongelmat alkoi näkymään myös koulussa, aloimme saamaan todellista apua. Nyt lapsi on pienluokalla. Yleensähän tälläiset lapset ei kestä isojen ryhmien kuormitusta, koska heidän aistisäätelynsä voi olla puutteellista/yliherkkää, sosiaaliset suhteet on vaikeita ja tilanteet tulee ja menee nopeasti, aikuiset vaihtuu eikä ole sitä yhtä, pysyvää, turvallista aikuista johon tukeutua.

Väkivaltainen käytös on aina oire pahoinvoinnista ja sen juurisyyt tulisi löytää- ilman syyttelyitä ja ennakkoasenteita mihinkään suuntaan. Vanhemmat on näissä usein todella uupuneita ja kaikkensa yrittäneitä. Toki sitten on niitä jotka itse luo tai pahentaa ongelmia.

Joka tapauksessa nämä lapset tarvitsisi usein pienryhmiä ja erityistä ammattiosaamista (erityisopet arjessa läsnä) sekä erilaisia terapioita ym. Vanhemmuustaitoja on hyvä vahvistaa mutta harvoin ne on ainoa ratkaisu ongelmaan jos lapsen haasteet on näinkin merkittäviä. Valitettavasti nämä lapset nykyään sijoitetaan normiryhmiin ilman mitään tukimuotoja, koska “integrointi” on kauniista tarkoituksestaan huolimatta totaalisen epäonnistunut (tuki ei seurannut mukana).

Onko muka tullut yllätyksenä?

Katsokaa sikaloita katsokaa kanaloita katsokaa häkkikettuja.

Kaikki kärsii tilan puutteesta ja liian suurista ryhmistä.

Vain muutamat yksilöt nauttivat suurista paapomisryhmistä.

Nisäkäs se ihminenkin on.

Väkivaltaiset ja vaaralliset lapset pois normilasten seasta ja vaikka jonnekin häkkihotelliin.

Vierailija kirjoitti:

Ylläri ettei jutussa mainita sanallakaan ongelmaa vaan kierretään se kilometrin päästä.

No mikähän se ongelma sun mielestäsi sitten on? Voin sanoa, ettei se ainakaan ole se palstaöyhöjen lempiongelma.

T: lastenhoitaja.