Lue keskustelun säännöt.
Puremista, potkimista, lyömistä - lasten käyttämä väkivalta ja kielenkäyttö raaistunut päiväkodeissa
01.08.2020 |
"Puremista, potkimista, lyömistä -
lasten käyttämä väkivalta ja kielenkäyttö on muuttunut yhä rajummaksi päiväkodeissa"
Yli 400 hoitajaa kertoo töissään kokemastaan väkivallasta JHL:n tuoreessa kyselyssä
https://yle.fi/uutiset/3-11170619
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
En antaisi yhdenkään kakaran löydä tai potkia itseäni, enkä muita lapsia. Olkoon vaan kiellettyä eristää idioottilapsi muista, sen tekisin muita suojellakseni. Laittaisin tyhjään huoneeseen potkimaan ja hakkaamaan päätään seinää.
Todennäköisesti minut erotettaisiin, mutta olisin muutenkin sanonut itseni irti huorupää pentujen kaitsijana. Tehnyt ennen sitä kuitenkin jotain muuta kuin päänsilitystä ja loputonta ymmärtämistä - joka ei tehoa eikä auta näihin tapauksiin.
Eli sulla ei oma pääkoppa kestäisi hoivatyössä etkä edes haluaisi tehdä sitä, mutta silti pitää tulla kertomaan, kuinka toimisit kyseisessä ammatissa.
Ja viisi järjen jättiläistä yläpeukuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajissakin paljon ns. parempien perheiden edustajia. Ihan aikuisissakin, joten mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Mallioppijoitahan lapset ovat.
Oma kokemukseni on, että mitä ns. parempi alue, sitä rumempaa käytöstä lapsilta koulussa.
Itse kävin erittäin arvostetulla alueella koulua ja jouduin ekasta päivästä lähtien kiusatuksi, vaikka tunsin ennestään suurimman osan luokkalaisistani. Myöhemmin muutimme, vaihdoin koulua- ja taas sama homma. Alue oli jälleen kerran varakkaiden suosima, sellainen mistä kirjoitellaan haaveillen naistenlehdissä.
Aikuisena olin töissä hyvän alueen koulussa, ja tällä koululla oli aivan mahdoton maine kiusaamisen takia. Osa perheistä muutti pois, jotta saisivat lapsensa muualle kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajissakin paljon ns. parempien perheiden edustajia. Ihan aikuisissakin, joten mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Mallioppijoitahan lapset ovat.
Kyllä. Juuri näin.
Esimerkistä lapset oppivat tehokkaimmin kuinka toimitaan.
Lapset katsovat meihin, aikuisiin.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia keinoja hoitajilla on tuollaisiin tilanteisiin mikäli lapsesta tulee turvallisuusuhka myös muille lapsille?
Kuinka tulee toimia ja puuttua asiaan mikäli oma vanhempi on neuvoton tilanteessa ja kohauttaa vaan olkia ?
No eipähän lopu hommat ainakaan täällä lastenkoti puolella, kun uutta tulijaa kasvaa tohinalla.
Voisiko nämä ongelmat johtua koronasta?
Ainakin helsingissä häiriköinnit ovat Taposen mielestä kasvaneet koronan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin vanhemmat heräävät katsomaan peiliin? Miksi sen tarhan pitäisi se lapsi kasvattaa? Vanhempien päävastuu on lapsen hyvinvoinnin takaaminen sekä lapsen tekojen vastuun kantaminen. Eli jos lapsi tekee toiselle lapselle pahaa, tulisi vanhempien ensimmäisenä miettiä, että missä on menty metsään OMASSA kasvatuksessa. Juurisyy yleensä näissä tapauksissa löytyy vanhemmista.
Lapsi alkoi voida huonosti ”tarhassa”, nyk. päiväkoti. Otin kotihoitoon ja ei oireile enää. En tiedä missä menivät metsään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia keinoja hoitajilla on tuollaisiin tilanteisiin mikäli lapsesta tulee turvallisuusuhka myös muille lapsille?
Kuinka tulee toimia ja puuttua asiaan mikäli oma vanhempi on neuvoton tilanteessa ja kohauttaa vaan olkia ?
No eipähän lopu hommat ainakaan täällä lastenkoti puolella, kun uutta tulijaa kasvaa tohinalla.
Onko teillä töissä se mies, jonka on ”pakko tulla” viisi kertaa päivässä? Vaihtoi hiljattain lastensuojelualalle. Ehkä nyt ”paineiden” purkaminen helpompaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan varmasti lapset ovat vanhempiensa, aikuisten, kaltaisia. Aikuisethan heille oppejaan jakavat ja esimerkkiä antavat.
"Kuka muuten korvaa jos lapsen heittämät sakset/haarukka osuu hoitajaa silmään kun tämä ei ehdi väistää ja vie työntekijältä näön?"
Onko korvausvastuu
a) lapsen vanhemmilla vai
b) työpaikalla vai
c) työntekijän omalla (työtapaturmavakuutus) vakuutusyhtiöllä?
[/quote]
Korvausvelvollisuudessa ei ole alaikärajaa, joten ainakaan lapsen vanhemmat ei voi joutua maksumiehiksi vasten tahtoaan.[/quote]
Mitä tämä korvausvelvolisuus ilman alaikärajaa konkreettisesti ihan käytännössä tuollaisessa "pysyvän ruuminvamman aiheuttaminen"-tapauksessa tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman.
Tyttäreni sai eskarivuotenaan aivotärähdyksen, koska eräällä lapsella keitti yli ja tämä kävi kimppuun. Ihan normaali ryhmä ja ainakin teoriassa normaali lapsi kyseessä. Tätä ennen oli hoitopaikassa, jossa eräs toinen lapsi pahoinpiteli päivittäin muita lapsia- eikä asiaan puututtu mitenkään. Ilmoitettiin vaan hakemisen yhteydessä että "ai niin, X kävi kimppuun ja nyt on mustelma kädessä/nenä turvoksissa/jalassa hampaanjäljet". Sain tarpeekseni aika nopeasti, ja vaadin ryhmän opettajaa ottamaan vastuuta asiasta. Hän hyökkäsi heti takaisin sanomalla, että tällä pahoinpitelijällä "on yhtäläinen oikeus olla ryhmässä kuten muillakin lapsilla" ja että "häntä ei saa mustamaalata etteivät muut lapset ala välttelemään häntä". No hei haloo ne muut välttelivät tätä yhtä jo nyt, koska kaikki vauvoista hoitajiin saivat siltä säännöllisesti kyytiä!! Keskustelu ei johtanut mihinkään ja oikeuksia näytti olevan vain tällä väkivaltaisella lapsella.
Suomessa tämä väkivallan sietäminen ja salliminen on kyllä ihan sairaalla tasolla.
Samaa mieltä. Olen pikkulasten parissa työskentelevä psykologi ja voin työni puolen sanoa, että juuri tätä väkivallan sietämistä meillä tapahtuu ihan järkyttävässä mittakaavassa. Siis tuo, että pahasti käytöshäiriöinen lapsi on oikeutettu vuodesta toiseen pyörimään muun porukan mukana ja toiset lapset saavat pelätä, milloin tulee tältä häiriköltä turpiin. Häirikön oikeuksia puolustellaan nimenomaan sillä, että hänelläkin on yhtälainen oikeus olla ryhmässä (ja niin päivähoito kuin perusopetus) ja lisäksi perustellaan sillä, että sosiaalisia taitoja opitaan ryhmässä.
Tilanne on kuitenkin varsin "mielenkiintoinen" silloin kun ryhmässä on monta tuollaista väkivaltaista lasta. Seuraukset ovat kauaskantoiset. Osa lapsista ahdistuu ja jopa traumatisoituu jatkuvan väkivallan uhasta ja yleisestä levottomuudesta. Osa lapsista alkaa mallioppimisen seurauksena itsekin käyttäytyä aggressiivisesti. Ryhmän aikuiset ovat väsyneitä eikä heillä ole mahdollisuutta huomioida pieniä lapsia riittävän hyvin. Pienet, kehittyvät lapset viettävät monta tuntia päivässä eri aisteja kuormittavassa, levottomassa ympäristössä ja lisäksi kokevat väkivaltaa ja/tai sen uhkaa päivittäin. Hullua kuvitella, etteikö tuolla olisi negatiiviset seuraukset tulevaisuudessa!
Rahastahan siinä on kyse, ettei noille häiriköille voida perustaa riittävästi erikoistuneita yksiköitä esim. päivähoidossa. Samoin rahaa tarvittaisiin lisää lapsiperheiden sosiaalityöhön ja perhekuntoutukseen. Vanhan ajan sosiaaliohjaajia tarvittaisiin, jotka kädestä pitäen opettaisivat (ja tarvittaessa valvoisivat) häirikkölasten vanhemmille, miten lasten kanssa toimitaan. Nykyiset sosionomit pelkäävät laittaa käsiään "likaiseen työhön" ja jaarittelevat mielummin tietokoneen avustuksella "perheen voimavaroista ja tukiverkoista" kun pitäisi oikeasti jonkun olla siellä perheessä näyttämässä käytännön esimerkkiä esim. rajojen asettamisesta lapselle.
Jos tai oikeastaan kun nykyinen systeemi jatkuu, tulevaisuudessa tulee olemaan entistäkin enemmän mt-diagnoosien perusteella saatuja eläkepäätöksiä ja vähemmän veronmaksajia. Lisäksi Suomen Pisa-menestyksestä tulee pelkkä vitsi, kun Aasian kurinalaiset ja fiksut opiskelijat painelevat heittämällä ohi.
"....... tässä ryhmässä oli muutama muukin väkivaltainen lapsi, enkä koskaan huomannut että heidän tekemisiään olisi mitenkään pahoiteltu.
Kerran eräs lapsi löi omaani kun olimme pukemassa eteisessä ja menin heti perässä kertomaan hoitajille tapahtuneesta.
Hoitajat reagoivat sanomalla "okei" ja viemällä tämän lyöjän erilliseen huoneeseen,
jossa sitten pitivät tätä sylissä ja lukivat kirjaa! "
Kas noin lapsi oppii että paukauttamalla mojovasti nyrkillä tai potkaisemalla/satuttamalla jotain oikein kunnolla saa välitöntä erityishuomiota ja pääsee hoitajan syliin "rauhoittumaan" ja katselemaan vaikka kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurimmat syyt tilanteelle:
1) Päiväkodissa ei anneta lapselle tablettia tai puhelinta aina kun lapsen pitäisi odottaa tai kun lapsella on tylsää. Lapsen aivot ovat tottuneet liialliseen viriketulvaan ja päiväkodissa ollessa on "vieroitusoireet" päällä.
2) Lapsi on "integroitu" eli siirretty tavalliseen liian isoon ryhmään ilman riittävää tukea ja henkilökunnan osaamista.
3) Päiväkotien henkilöstömitoituksessa ei ole huomioitu henkilökunnan poissaoloja. Työ räkätauti-ikäisten lasten kanssa altistaa aikuiset tehokkaasti taudeille, minkä lisäksi moni työntekijäon myös itse pienen lapsen vanhempi.
4) Pienistä lapsista on helppo säästää. Kunta ei säästä, sillä lapsen kasvaessa lapsen ja koki perheen tuen tarve kasvaa ja käy tilanteen pitkittyessä jatkuvasti kalliimmaksi. Syrjäytynyt, mielenterveysongelmainen, vankilaan joutunut tai eläkkeellä oleva nuori se vasta kallis onkin.
Ihan turha läyhätä.
Henkilökohtaisia avustajia on erittäin vaikea saada erityislapselle päiväkoteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muuten korvaa jos lapsen heittämät sakset/haarukka osuu hoitajaa silmään kun tämä ei ehdi väistää ja vie työntekijältä näön?
Onko korvausvastuu
a) lapsen vanhemmilla vai
b) työpaikalla vai
c) työntekijän omalla (työtapaturmavakuutus) vakuutusyhtiöllä?
Työnantajan vakuutus korvaa yleensä työpaikalla tapahtuneista onnettomuuksista aiheutuneet kustannukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman.
Tyttäreni sai eskarivuotenaan aivotärähdyksen, koska eräällä lapsella keitti yli ja tämä kävi kimppuun. Ihan normaali ryhmä ja ainakin teoriassa normaali lapsi kyseessä. Tätä ennen oli hoitopaikassa, jossa eräs toinen lapsi pahoinpiteli päivittäin muita lapsia- eikä asiaan puututtu mitenkään. Ilmoitettiin vaan hakemisen yhteydessä että "ai niin, X kävi kimppuun ja nyt on mustelma kädessä/nenä turvoksissa/jalassa hampaanjäljet". Sain tarpeekseni aika nopeasti, ja vaadin ryhmän opettajaa ottamaan vastuuta asiasta. Hän hyökkäsi heti takaisin sanomalla, että tällä pahoinpitelijällä "on yhtäläinen oikeus olla ryhmässä kuten muillakin lapsilla" ja että "häntä ei saa mustamaalata etteivät muut lapset ala välttelemään häntä". No hei haloo ne muut välttelivät tätä yhtä jo nyt, koska kaikki vauvoista hoitajiin saivat siltä säännöllisesti kyytiä!! Keskustelu ei johtanut mihinkään ja oikeuksia näytti olevan vain tällä väkivaltaisella lapsella.
Suomessa tämä väkivallan sietäminen ja salliminen on kyllä ihan sairaalla tasolla.
Samaa mieltä. Olen pikkulasten parissa työskentelevä psykologi ja voin työni puolen sanoa, että juuri tätä väkivallan sietämistä meillä tapahtuu ihan järkyttävässä mittakaavassa. Siis tuo, että pahasti käytöshäiriöinen lapsi on oikeutettu vuodesta toiseen pyörimään muun porukan mukana ja toiset lapset saavat pelätä, milloin tulee tältä häiriköltä turpiin. Häirikön oikeuksia puolustellaan nimenomaan sillä, että hänelläkin on yhtälainen oikeus olla ryhmässä (ja niin päivähoito kuin perusopetus) ja lisäksi perustellaan sillä, että sosiaalisia taitoja opitaan ryhmässä.
Tilanne on kuitenkin varsin "mielenkiintoinen" silloin kun ryhmässä on monta tuollaista väkivaltaista lasta. Seuraukset ovat kauaskantoiset. Osa lapsista ahdistuu ja jopa traumatisoituu jatkuvan väkivallan uhasta ja yleisestä levottomuudesta. Osa lapsista alkaa mallioppimisen seurauksena itsekin käyttäytyä aggressiivisesti. Ryhmän aikuiset ovat väsyneitä eikä heillä ole mahdollisuutta huomioida pieniä lapsia riittävän hyvin. Pienet, kehittyvät lapset viettävät monta tuntia päivässä eri aisteja kuormittavassa, levottomassa ympäristössä ja lisäksi kokevat väkivaltaa ja/tai sen uhkaa päivittäin. Hullua kuvitella, etteikö tuolla olisi negatiiviset seuraukset tulevaisuudessa!
Rahastahan siinä on kyse, ettei noille häiriköille voida perustaa riittävästi erikoistuneita yksiköitä esim. päivähoidossa. Samoin rahaa tarvittaisiin lisää lapsiperheiden sosiaalityöhön ja perhekuntoutukseen. Vanhan ajan sosiaaliohjaajia tarvittaisiin, jotka kädestä pitäen opettaisivat (ja tarvittaessa valvoisivat) häirikkölasten vanhemmille, miten lasten kanssa toimitaan. Nykyiset sosionomit pelkäävät laittaa käsiään "likaiseen työhön" ja jaarittelevat mielummin tietokoneen avustuksella "perheen voimavaroista ja tukiverkoista" kun pitäisi oikeasti jonkun olla siellä perheessä näyttämässä käytännön esimerkkiä esim. rajojen asettamisesta lapselle.
Jos tai oikeastaan kun nykyinen systeemi jatkuu, tulevaisuudessa tulee olemaan entistäkin enemmän mt-diagnoosien perusteella saatuja eläkepäätöksiä ja vähemmän veronmaksajia. Lisäksi Suomen Pisa-menestyksestä tulee pelkkä vitsi, kun Aasian kurinalaiset ja fiksut opiskelijat painelevat heittämällä ohi.
Olen niin samaa mieltä kanssasi. Itse olen toiminut 20 vuotta yläkoulun aineenopena ja en voi ymmärtää tätä häiriköiden paapomista ja yleensäkin koulun resurssien lataamista niihin kaikista epämotivoituneisimpiin oppilaisiin. Kärsijänä on suuri enemmistö tavallisia lapsia ja nuoria, ja seuraukset näkyvät jo Pisassa ja nuorten mt-ongelmissa. Tältäkin palstalta saa lukea, että miksi ope ei puutu häiriköintiin ja kiusaamiseen. Kuulkaa kyllä siihen puututaan joka kerta, mutta mitään keinoa sen lopettamiseksi ei ole niin kauan kun jokaisella on OIKEUS tulla perseilemään ja vaikka ihan vaan myymään huumeita koululle joka päivä uudelleen ja uudelleen. Nämä häiriökäyttäytyjät oppivat jo pienenä, että heille ei kukaan mahda mitään eikä kenelläkään ole oikeutta estää heitä häiriköimässä 24/7.
Minun lapseni on aloittamassa koulun parin viikon päästä, ja tämän ikäisethän kulkevat usein asuinalueellaan jo aika itsenäisesti kavereiden kanssa. Niitä kavereita tulee sitten tavattua kotonakin, suurin osa on ihan tavallisia, peruskivoja mukeloita. Mutta joukossa on myös sellaisia, joista näkee heti, että kotonansa on öykkäröivä aikuinen.
Lapsellani on yksi kaveri, joka mahtailee ja kohtelee aikuisiaan kuin vertaisiaan. Häntä saa usein muistuttaa kotimme säännöistä. Tästä käytöksestä tuli mieleen eräs aikuinen, jonka tapasin lapseni toisen kaverin synttäreillä. Hän käänsi puheenaiheet jatkuvasti itseensä, puhui lujalla äänellä ja antoi ymmärtää että rahaa on kuin roskaa. Sellainen tietynlainen sivistymättömyys paistoi kilsan päähän.
Sain vähän aikaa sitten tietää, että tämä aikuinen on lapseni huonokäytöksisen kaverin vanhempi. :) Selittää aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on autistinen lapsi, joka oli pienenä väkivaltainen. Hän kävi päivähoidossa puolipäiväisenä kuntoutusmielessä. Kauhulla todistin usein tilanteita, joissa muut lapset joutuivat lapseni uhreiksi- mutta siinä missä itse toruin lasta vakavissani järkyttyneenä, hoitajat tuntuivat ottavan nämä tilanteet paljon rennommin. Kerran jo aamusta lapseni jäi ns. jumiin toissijaiseen seikkaan ja korotin ääntäni koska hermostuin. Ryhmän erityisope sattui paikalle ja korotti ääntään MINULLE; sitten sain nuhteet käytöksestäni ja pyynnön lähteä paikalta. Samaten mieheni menetti toisinaan malttinsa päiväkodilla, ja siitä tuli valitusta myös. Mutta se oli ilmeisesti täysin ok, että meidän lapsi satutti muita päivittäin? Näiden lasten vanhemmat eivät koskaan puhuneet minulle ikävästi (sen sijaan lapset kertoivat minulle omani ikävästä käytöksestä ja heille aina sitä pahoittelinkin), hymyilivät vaan jos oli jotain ristiriitatilannetta. Yritin monesti opettaa lapselleni anteeksipyynnön tärkeyttä ja mm. leivoimme yhdessä päiväkotiin viemisiä tai teimme anteeksipyyntökortin/piirroksen. Näihin suhtauduttiin sekä vanhempien että hoitajien taholta vähätellen ja oudoksuen; mitäpä sitä anteeksipyytämään?
Toisaalta tässä ryhmässä oli muutama muukin väkivaltainen lapsi, enkä koskaan huomannut että heidän tekemisiään olisi mitenkään pahoiteltu. Kerran eräs lapsi löi omaani kun olimme pukemassa eteisessä ja menin heti perässä kertomaan hoitajille tapahtuneesta. Hoitajat reagoivat sanomalla "okei" ja viemällä tämän lyöjän erilliseen huoneeseen, jossa sitten pitivät tätä sylissä ja lukivat kirjaa!
En ymmärtänyt tätä viestiä? Jos lapsella on diagnosoitu neurologinen vamma, pitäisi jotenkin hermostua ja korottaa ääntä tai menettää maltti niinkuin kirjoittaja ja hänen miehensä tekee, ennenkuin lapsi oppii ja pystyy(!) käyttäytymään normaalien lasten tapaan?
". . . pahasti käytöshäiriöinen lapsi on oikeutettu vuodesta toiseen pyörimään muun porukan mukana,
ja toiset lapset saavat pelätä, milloin tulee tältä häiriköltä turpiin.
Häirikön oikeuksia puolustellaan nimenomaan sillä, että hänelläkin on yhtälainen oikeus olla ryhmässä (ja niin päivähoito kuin perusopetus) ja lisäksi perustellaan sillä, että sosiaalisia taitoja opitaan ryhmässä.
Tilanne on kuitenkin varsin "mielenkiintoinen" silloin kun ryhmässä on monta tuollaista väkivaltaista lasta. Seuraukset ovat kauaskantoiset.
Osa lapsista ahdistuu ja jopa traumatisoituu jatkuvan väkivallan uhasta ja yleisestä levottomuudesta.
Osa lapsista alkaa mallioppimisen seurauksena itsekin käyttäytyä aggressiivisesti.
Ryhmän aikuiset ovat väsyneitä eikä heillä ole mahdollisuutta huomioida pieniä lapsia riittävän hyvin. Pienet, kehittyvät lapset viettävät monta tuntia päivässä eri aisteja kuormittavassa, levottomassa ympäristössä ja lisäksi kokevat väkivaltaa ja/tai sen uhkaa päivittäin.
Hullua kuvitella, etteikö tuolla olisi negatiiviset seuraukset tulevaisuudessa."
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuka muuten korvaa jos lapsen heittämät sakset/haarukka osuu hoitajaa silmään kun tämä ei ehdi väistää ja vie työntekijältä näön?"
Onko korvausvastuu
a) lapsen vanhemmilla vai
b) työpaikalla vai
c) työntekijän omalla (työtapaturmavakuutus) vakuutusyhtiöllä?
Korvausvelvollisuudessa ei ole alaikärajaa, joten ainakaan lapsen vanhemmat ei voi joutua maksumiehiksi vasten tahtoaan.
Mitä tämä korvausvelvolisuus ilman alaikärajaa konkreettisesti ihan käytännössä tuollaisessa "pysyvän ruuminvamman aiheuttaminen"-tapauksessa tarkoittaa?
Se tarkoittaa, että jos vahingon kärsinyt hankkii korvaussummasta lainvoimaisen tuomion, hänellä on oikeus periä velkaansa tarvittaessa ulosoton avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muuten korvaa jos lapsen heittämät sakset/haarukka osuu hoitajaa silmään kun tämä ei ehdi väistää ja vie työntekijältä näön?
Onko korvausvastuu
a) lapsen vanhemmilla vai
b) työpaikalla vai
c) työntekijän omalla (työtapaturmavakuutus) vakuutusyhtiöllä?
Suomi-meiningillä kukaan ei joudu korvausvastuuseen ja syy vieritetään sen vammautuneen hoitajan niskoille.
Suurimmat syyt tilanteelle:
1) Päiväkodissa ei anneta lapselle tablettia tai puhelinta aina kun lapsen pitäisi odottaa tai kun lapsella on tylsää. Lapsen aivot ovat tottuneet liialliseen viriketulvaan ja päiväkodissa ollessa on "vieroitusoireet" päällä.
2) Lapsi on "integroitu" eli siirretty tavalliseen liian isoon ryhmään ilman riittävää tukea ja henkilökunnan osaamista.
3) Päiväkotien henkilöstömitoituksessa ei ole huomioitu henkilökunnan poissaoloja. Työ räkätauti-ikäisten lasten kanssa altistaa aikuiset tehokkaasti taudeille, minkä lisäksi moni työntekijäon myös itse pienen lapsen vanhempi.
4) Pienistä lapsista on helppo säästää. Kunta ei säästä, sillä lapsen kasvaessa lapsen ja koki perheen tuen tarve kasvaa ja käy tilanteen pitkittyessä jatkuvasti kalliimmaksi. Syrjäytynyt, mielenterveysongelmainen, vankilaan joutunut tai eläkkeellä oleva nuori se vasta kallis onkin.
Ihan turha läyhätä.