Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäiset nuoret haluavat vielä matkustaa vanhempiensa kanssa?
01.08.2020 |
Lapsemme ovat jo siinä iässä, että heidät voi jättää yksin kotiin pienen reissun ajaksi. Silti tuntuu kurjalta ajatukselta ainakaan kovin usein jättää heitä kotiin ja itse lähteä huvittelemaan, kun tietää, että lapset kyllä mielellään tulisivat mukaan ainakin jos ajankohta ja paikka on oikea. Koronan aikana ei tietenkään mitään ulokomaanreissuja tehdä.
Minkä ikäiset lapset eivät enää halua tulla vanhempiensa kanssa matkoille? Ainakaan työkaverini 18 v tytär ei missään nimessä suostunut New Yorkin matkalle vanhempiensa kanssa, kun se on niin noloa.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en olisi lähtenyt mistään hinnasta vanhempieni kanssa matkalle lukioikäisenä. En halunnut olla pois koulusta ja kesätöistä ei voinut olla pois.
Olitko kesätöissä koko kesän? Meillä ainakin perheen kesätekemiset on ajoitettu aina niin, että kaikki pääsevät mukaan. En myöskään edes suostuisi siihen, että lukiolainen paahtaisi kesätöissä koko koulun kesäloman ajan. Lomaa pitää olla nuorillakin ainakin pari kolme viikkoa, että jaksaa taas koulua. Raha ei ole niin tärkeää.
Olen eri, mutta minä lukiolaisena olin aina koko kesän töissä. Lähdin heti koulun loputtua toiselle paikkakunnalle töihin ja tulin takaisin vasta kesäloman loputtua. Onneksi vanhempani suostuivat tuohon, ja on todella mukavat muistot noista kesistä. Hyvin jaksoin opiskella taas kesän muistoilla. Olisin tylsistynyt kotona tekemättä yhtikästä mitään.
Minun nuoruudessani oli normaalia, että kesätöitä tehtiin kesä- ja heinäkuu ja elokuussa pidettiin se viikko tai pari lomaa ennen koulun alkua. Sellaisia sopimuksia valtaosa työnantajista ainakin tarjosi.
Minulta vaan kysyttiin millaisen sopimuksen haluan tehdä eikä työnantajaa kiinnostanut pätkääkään koulujen alkamiset. Mielelläni olin sen koko kesäloman töissä, kun työ oli ihan leppoisaa, mutta työkaverit tosi mukavia ja vapaa-ajallakin oli tosi mukavaa ja pääsi pois kotituppukylästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19-vuotias poikani matkustaa vielä mielellään, risteilyillä ja festareilla. s
Luultavasti hän lähtee ilolla johonkin mukaan vielä kotoa muutettuaan.
Yhteisestä ja yhdessä maksetusta Kroatian matkasta haaveillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 14, 17 ja 19 vuotiaat lähtevät hyvin mielelllään minne vain kanssamme ja ehdottelevat itsekin erilaisia matkoja ja päiväreissuja sekä myös ihan vaikka iltakävelyä. Eilenkin olimme koko perheenä liikkeellä aamusta iltaan asti ja oli todella mukavaa. Teinit viihtyvät meidän vanhempien kanssa ja me viihdymme heidän kanssaan.
Teinit viihtyvät todella hyvin myös isovanhempiensa kanssa ja isovanhempien mielestä aika lastenlasten kanssa on parasta mitä voi olla.
Onko teineillä myös kavereita?
Miten tuo sulkee kaverit pois?
Varmaan on liikaa jo tullut matkustettua, jos tuollainen mieli edes teinille tulee. Silloin poisjättäytyminen voi olla fiksu veto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuulosti jotenkin ihmeelliseltä, kun eräs työkaveri viime kesänä lähti koko perheen voimin kuljettamaan 18-vuotiasta poikaa katsomaan jotain urheilutapahtumaa. Poika siis oli ainut, joka oli kiinnostunut tuosta tapahtumasta, mutta vaati, että koko perheen pitää tulla mukaan. Itse olisin samassa iässä halunnut tehdä tuollaisen reissun kavereiden eikä vanhempien ja pikkusisarusten kanssa.
Kaikilla ei ole kavereita! Itselläni ei ainakaan ole koskaan ollut. Jos en halua mennä jonnekin yksin, niin ainoa vaihtoehto olivat vanhemmat ja sisarukset.
No, tällä pojalla nyt kuitenkin oli kavereita. Jopa sellaisia, jotka myös olivat tuosta urheilusta kiinnostuneita. Tiedän sen, koska työkaveri puhuu jatkuvasti kaikenlaista lapsistaan.
Ehkä sitten vain ovat tiiviimpi perheyhteisö kuin minun perheeni aikoinaan. Mikäpä siinä, itse vain olisin mennyt samassa iässä mieluummin vaikka yksin kuin vanhempien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 14, 17 ja 19 vuotiaat lähtevät hyvin mielelllään minne vain kanssamme ja ehdottelevat itsekin erilaisia matkoja ja päiväreissuja sekä myös ihan vaikka iltakävelyä. Eilenkin olimme koko perheenä liikkeellä aamusta iltaan asti ja oli todella mukavaa. Teinit viihtyvät meidän vanhempien kanssa ja me viihdymme heidän kanssaan.
Teinit viihtyvät todella hyvin myös isovanhempiensa kanssa ja isovanhempien mielestä aika lastenlasten kanssa on parasta mitä voi olla.
Onko teineillä myös kavereita?
Miten tuo sulkee kaverit pois?
Samaa mietin, outo ajatus, että olisi jotenkin erikoista matkustaa vanhempien kanssa. Meillä ainakin enemmän kuin mielellään lähtivät mukaan, kun kotona asuivat. Ja tietenkin heillä oli kavereita myös. Kaksi aivan eri asiaa. Tuntuu joskus siltä, että vanhemmat, jotka eivät viitsi viettää aikaan lasten/nuorten kanssa, ovat aina hätistelemässä näitä kavereiden kanssa. Mistä lapsi saa aikuisuuden mallin, jos aina ollaan keskenkasvuisten seurassa. Tarvitaan vanhempaa/vanhempia ja toki myös vähintään yksi hyvä kaveri, mielellään enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut kuulla nuorena toisilta ikäisiltäni olevani sairas, kun olen asunut vanhempieni luona vielä 18 vuotiaana.
Se jos mikä haluaa erkaannuttaa itseäni vanhemmistani.
Pitäisiköhän sinun lapsiraukka vaihtaa kaveriporukkaa? Jos toisilta tulee noin typerää juttua, niin en pitäisi heitä kovin hyvinä tyyppeinä, vaan lähinnä noloina tai sitten heidän taustansa ovat kurjat. Tuollausta juttua kuulee lähinnä lastenkodin asukeilta ja tulevilta laitapuolen kulkijoilta, joten en usko, että heidän sanomisensa ovat kuunneltavan arvosia.
Etsi siis fiksumpaa seuraa.
Se oli koulu aikoina ja nyt töissäkin sama juttu.
On läheiset välit vanhempiini, mutta toisten asenteet mun suhdetta vanhempiini pidetään sairaana. Tosi ikävältä tuntuu ja ajatuksena on ollut siirtyä yksinäiseen elämään. Mä en mahda sille mitään, että olen läheis-riippuvainen. Käyn isovanhempiani luona aina välillä ja vähän useammin vanhempieni luona. Toi että sanotaan sairaaksi musertaa itseäni sisältä päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin haluan matkustaa myös ihan kahdestaan miehen kanssa. En joka reissua halua tehdä perheen kesken. Lapset pääsevät mukaan välillä ja välillä mennään ihan kahdestaan. Ei kaikki halua jatkuvasti ja joka paikkaan mennä koko köörillä.
Sama! Haluamme mennä matkakohteeseen, joka kiinnostaa meitä siihen aikaan kuin halutaan. Tuntuisi oudolta, jos vielä lasten aikuistuttua pitäisi matkakohteet ja ajankohdat päättää lasten halujen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti epäkypsä pitää sitä "nolona". Me ollaan menty tyttären kanssa matkoille ihan silloinkin kun on ollut 25, 30 jne., on nykyään perheellinen 42v ja vieläkin reissataan yhdessä. Paitsi ei nyt korona-aikana.
No nuoret nyt keskimäärin on epäkypsiä ja kaikki on noloa, varsinkin omat vanhemmat.
En minäkään vaan mieluummin jäin sukulaisten luo kuin lähdin reissuun vanhempien kanssa. Veljeni taas halusi lähteä reissuun mukaan. Onneksi vanhempani eivät pakottaneet minua noille automatkoille vaan tosiaan sain vietttää mukavia maaseutulomia serkkujeni kanssa.