Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koska ja missä olosuhteissa (koti)äitiydestä tulee työtä?
08.07.2013 |
Mulla on yksi, kohta 3-vuotias lapsi. Olen ollut hoitovapaalla ja palaan töihin pian. Olen seurannut näitä taistoja aiheesta onko kotiäitiys työtä, ja haluaisinkin kysyä, niiltä, jotka sitä työksi sanovat, että montako lasta, millaiset olosuhteet ja sosiaaliset verkot yms teillä on?
Ilmeisesti kotiäidiksi 'pääsee' vasta hoitovapaan jälkeen kotiin jäädessä, eli hoitovapaalla oleva ei ole vielä kotiäiti?
Olen pitänyt näitä kulunutta kolmea vuotta elämäni mukavimpina, ihanimpina, pehmoisimpina, rennoimpina ja tärkeimpinä. En todellakaan voi pitää omaa elämääni työnä! Lapseni on terve, allergiaton ja nk. helppo ja mukava lapsi (ei uhmaa, rauhallinen temperamentti jne). Ihanaa, kun ei tarvi herätä aikaisin aamulla, ei ole mitään pakollista menoa, ei ole sidottu tiettyyn paikkaan, ei suorituspaineita, tulosvastuuta.. (Paitsi tietenkin lapsen hyvinvointi, onnellisuus ja kasvatus, joka on suuri vastuu, mutta silti en pidä sitä TYÖNÄ vaan äitiyden osana).
Minulla on myös hyvät sosiaaliset tukiverkot, vanhemmat jotka osallistuvat, ystävät, joilla lapsia, mies, joka paljon kotona. Onhan meilläkin ongelmia, esim miehen pätkätyöt ja jatkuva rahan vähyys, eli emme elä mitään rikkaiden helppoa elämää.
Olen tehnyt töitä 20 vuotta ennen hoitovapaatani, ja nauttinutkin useimmista työpaikoistani. Kaikkiin työpaikkoihini verrattuna tämä elämä on todellakin leppoisinta, stressittömintä ja mukavinta.
Millainen elämä, lapset ja tilanne on teillä, jotka pidätte kotiäitiyttä työnä? Vai onko kyseessä se, että jotenkin tuntuu että muuten kotiäitiyttä vähäteltäisiin? Minä en vähättele, itse asiassa olen kateellinen kaikille, jotka voivat jäädä kotiäideiksi (itse haluaisin olla kotiäiti). Kauhulla ajattelen miten ehtii hoitaa kaikki samat kotihommat kuin nytkin, hoitaa itseäänkin jotenkin, nähdä ystäviä ja nauttia lapsesta sitten kun täytyy käyttää 10h päivässä työpaikalla ja -matkoihin!
Elkää nyt hyvät ihmiset raivostuko kysymyksestä!
Kommentit (90)
Kyllä minä koen sen työnä. Kasvatusprojektina, jossa pitää tietää terveydestä, ravinnosta, biologiasta, koulutusaaioista, oppimisesta jne. Koko ajan päivystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pph:lla saa olla 4 alle 3v lasta. Minulla on 3 (4,3 ja vauva). Vauva herää yhä useita kertoja yössä. Kyllä minä pidän tätä aivan täysipäivätyönä vastaten yhden pph:n työpanosta.
Ne katkeroituneet mammat kutsuvat kotiäitiyttä työksi, jotka ovat monta vuotta ympäristön painostuksesta kotona ja salaa vihaavat kotielämäänsä ja huonoa statustaan. Jos rakastaa lapsiaan ja on halunnut ne, vaikka olisi kuinka raskastakin, ei lasten kanssa olemista voi kutsua työksi.
En näe kotiäitiyttä työnä vaan elämäntapana.
Itselleni se ei sovi eli ollut kotiäitinä (tosin silloinkin ohessa osa-aikaisena yrittäjänä) vain kerran elämässäni. Se oli 1990 luvun alkua. Olin 24-vuotias neljän lapsen äiti kun hyvä ystäväni sairastui vakavasti ja hänenkin neljä lastaan muuttivat meille puoleksitoista vuodeksi. Kahdeksan alle kouluikäistä lasta ja haasteellinen talo Puulämmitys, ruoanlaitto pääosin puuhellalla, ekana talvena ei sisävessaakaan) - se saattoi jo "työstäkin" mennä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:09"]
Minä kans osittain vierastan ajatusta äitiydestä työnä sen takia, että kuulostaa oudolta ja ikävältä pitää omaa elämäänsä ja perhettään työnä :(
[/quote]
Minulle taas työ on nautinto. nautin palkkatöistä, nautin kotitöistä, nautin lastenhoidosta, nautin pakollisista pikkuremonteista, nautin vapaaehoittöistä, nautin käsitöistä, nautin puutarhanhoidosta, nautin renkaidenvaihdosta.
Elämää se on se palkkatyökin. Minusta olisi säälittävää, jos työn ainoa määritelmä olisi se, että työ on rankkaa, vaivalloista, väsyttävää jne. Toki työt ovat ajoittain itsellänikin kaikkea tuota kielteistä, mutta jos ainoastaan ne kielteiset puolet määrittelisivät työn, niin sitten en olisi viimeiseen kolmeen kuukauteen tehnyt töitä ollenkaan, vaikka plkkatöitäkin on tullut tehdyksi väh 45h/viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 20:50"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:13"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:50"]
Työtä on se, mikä on pakko tehdä. Itselleni kotiäitiys oli paljon haastavampaa kuin päiväkodissa lastenhoito. Jäin täysin yh:ksi, kun mies joutui onnettomuuteen Lapsella vaivoja ja heräsi ensimmäisten 10 kuukauden ajan vähintään kerran tunnissa. ensimmäisen kerran nukkui kolme tuntia peräkkäin tasan 1-vuotiaana. 2-vuotiaana nukkui jo hyvin yönsä yleensä rytmi oli näin: nukkui yhden 3-tuntisen pätkän, kolme 1-tunnin pätkää, 2 kahden tunnin pätkää. Päiväunien aikaan heräsi 2-4 kertaa.
Lapsen ollessa 3-vuotias palasin työelämään.
[/quote]
Argh, ei kuulosta helpolta tuo. Toivottavast nykyään helpompaa. Mutta onko kotiäitiys 'pakko tehdä'? t.ap
[/quote]
Kotiäitiys ei sinällään ole pakko, mutta jos tehnyt valinnan, että lapsen hankkii niin se lapsi on hoidettava hoiti lapsen sitten äiti tai joku muu.
toki voihan lapsen jättää heitteille tai hylätä, Minusta nuo nyt eivät kuitenkaan ole todellisia vaihtoehtoja, joten pakko mikä pakko.
[/quote]
Heitteillejättö ei ole vaihtoehto, mutta sen ja kotiäitiyden väliin mahtunee muutakin? Ap
[/quote]
Niin on. Kuten jo tekstissäni sanoin, on lapsi hoidettava, hoiti sen sitten äiti tai joku muu. Tällöin tämä lastenhoito on "pakko tehdä". Sillä kuka sen tekee, ei ole väliä. Pakko joka tapauksessa on lapsi hoitaa, ellei sitten hylkää. Ja se hylkääminenhän eim eistä kummastakaan ollut todellinen vaihtoehto.
Koska lapsen hoitaminen on pakollista, niin se on työtä.
[/quote]
Ymmärrän pointtisi, mutta minusta ei silti ole pakko hoitaa lastaan itse, kun taas omat työt on pakko tehdä itse.
Ja hoitaahan työssäkäyvät äiditkin lapsiaan kun eivät ole töissä. Tekevätkö he kahta työtä? Vai onko lastenhoito työtä ainoastaan virastoaikaan?
ap
[/quote]
Ei niitä omia palkkatöitäkään ole pakko tehdä itse. Sen kuin irtisanoutuu ja antaa jonkun muun tehdä. ihan sama asia kuin lastenhoidossakin.
[/quote]
Eli pakko ei päde työn määrittelyssä mielestäsi? ap
[/quote]
Päteehän se. Minun ei ole pakko niitä töitä tehdä, mutta jonkun on _pakko_ ne työt tehdä. Aivan sama asia kuin lastenhoidon kanssa. Jonkun on _pakko_ ne lapset hoitaa. Joko minun tai sitten jonkun muun.
[/quote]
Eli sä koet omien lastesi hoidon työnä? Onkohan sun vastaukset kysymyksiini tullut jo jossain tuolla....Ap
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:02"]
KylLä tosiaan pitää nousta. Kerhot yms on aina aamupäivällä ja kotitöitäkin pitää rhtiä tekemään.
[/quote]
No kyllä meillä ainakin kaikki lapset olivat jossain vaiheessa aamuvirkkuja ja aina joku heräsi klo 6. Olihan siinä noustava ylös puuron keittoon,
No työnä en toki hoitovapaalla oloani pitänyt, koska olin siis vakituisesta työpaikasta vapaalla ja sain kotihoidontukea.
Mutta en kyllä muista, että niiden vuosien aikaan olisin saanut nukkua pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:09"]
Minä kans osittain vierastan ajatusta äitiydestä työnä sen takia, että kuulostaa oudolta ja ikävältä pitää omaa elämäänsä ja perhettään työnä :(
[/quote]
Minulle taas työ on nautinto. nautin palkkatöistä, nautin kotitöistä, nautin lastenhoidosta, nautin pakollisista pikkuremonteista, nautin vapaaehoittöistä, nautin käsitöistä, nautin puutarhanhoidosta, nautin renkaidenvaihdosta.
Elämää se on se palkkatyökin. Minusta olisi säälittävää, jos työn ainoa määritelmä olisi se, että työ on rankkaa, vaivalloista, väsyttävää jne. Toki työt ovat ajoittain itsellänikin kaikkea tuota kielteistä, mutta jos ainoastaan ne kielteiset puolet määrittelisivät työn, niin sitten en olisi viimeiseen kolmeen kuukauteen tehnyt töitä ollenkaan, vaikka plkkatöitäkin on tullut tehdyksi väh 45h/viikko.
[/quote]
Minä määrittelin työn tuolla aiemmin asiana, joka tuottaa elannon, oli se sitten rahan tai ravinnon tai muun elintärkeän muodossa. Tässä keskustelussa tuntuu siltä, että ne jotka pitävät äitiyttä työnä, kokevat äitiyden raskaana, vaikka siis raskaus (hehe) ei ole minun määritelmäni työstä. Ap
Laitetaanpas uusi kysymys teille, jotka pidätte kotiäitiyttä työnä: mitä ajattelette niistä äideistä, jotka käyvät palkkatöissä? Pidättekö heitä onnekkaina, kun saavat olla pois kotoa? Säälittekö, kun joutuvat olemaan päivät poissa lasten luota ja tekemään kotityöt kaiken työnteon ohella? Ajatteletteko, että heillä on jotenkin vähemmän kotitöitä tai harrastuksia? Että he ovat sankareita, kun hoitavat tämän kaiken? Että itsepä ovat osansa valinneet? Vai ette mitään? Mitä?
p.s. mä aion palkata siivoojan heti kun saan ensimmäisen palkan
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan samoin kuin pari muuta: työ on sellaista, josta saa palkkaa ja eläkettä.
Sen lisäksi mikään, ei mikään, ole minulle ollut niin raskasta kuin kahden pienellä ikäerolla olevan huonosti nukkuvan, vilkkaan refluksilapsen hoito. Nyt olen jälleen töissä, ja kyllä palkkatyö tuntuu kotivuosiin verrattuna ihan lomalta. Turvaverkkoja meillä ei ole. Ystäviä ja isovanhempia kyllä, mutta ei sellaisia, jotka voisivat auttaa.
Uskon, että ne pitävät kotiäitiyttä työnä, joille se on likimain raskaudeltaan samanlaista tai hankalampaa kuin työssäkäynti.
kotiäitiys on raskaampaa kuin monikaan työ eikä siitä saa palkkaa eikä arvostusta. naisille on kautta historian kaatunut raskain taakka joka ei siltikään takaa mitään vapautta ja itsemääräämisoikeutta, koska siitä ei saa rahaa. Tuuri ja onni tulee vain sitä kautta jos mies on kunnioittava ja kunnollinen, mutta parhainkin mies voi muuttua vuosien varrella, ikä ja eletty elämä tekee monista vittumaisempia. Ja hyvän ja varakkaankin miehen rinnalla kotirouvuus tuntuu useimmista naisista vähintäänkin ahdistavalta. Mieskeskeisissä kulttuureissa korostetaan "kuinka helppoa on kotirouvuus" koska halutaan vähätellä ja alistaa naista kääntämällä se kierosti muotoon "kunnioitamme naisia ja mahdollistamme heille kotirouvana (= ilmaisena piikana/seksiorjana ym) olon. Ap:n ajatuskulku on lapsellinen, vaikka hän nyt onkin pystynyt isovanhempien ja miehen tuella söpöilemään yhden lapsen kanssa 3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, minulla esikoisella aistiyliherkkyyttä, kuopuksella liuta allergioita, astma ja refluksitauti. Siinä vaiheessa kun sain esikoisen eskariin ja kuopuksen päivähoitoon, koin todellakin lomailevani. Kuopus oli kotona nelivuotiaaksi ja sinä vikana kotivuonna kävi srk-kerhossa. Liioittelematta noin kolme oäivää kuussa oli terve, muuten keräsi ja poti pöpöjä. Tasaisin väliajoin sairaalassa... Muistan vieläkin sen uupumuksen. Huh.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:26"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:09"]
Minä kans osittain vierastan ajatusta äitiydestä työnä sen takia, että kuulostaa oudolta ja ikävältä pitää omaa elämäänsä ja perhettään työnä :(
[/quote]
Minulle taas työ on nautinto. nautin palkkatöistä, nautin kotitöistä, nautin lastenhoidosta, nautin pakollisista pikkuremonteista, nautin vapaaehoittöistä, nautin käsitöistä, nautin puutarhanhoidosta, nautin renkaidenvaihdosta.
Elämää se on se palkkatyökin. Minusta olisi säälittävää, jos työn ainoa määritelmä olisi se, että työ on rankkaa, vaivalloista, väsyttävää jne. Toki työt ovat ajoittain itsellänikin kaikkea tuota kielteistä, mutta jos ainoastaan ne kielteiset puolet määrittelisivät työn, niin sitten en olisi viimeiseen kolmeen kuukauteen tehnyt töitä ollenkaan, vaikka plkkatöitäkin on tullut tehdyksi väh 45h/viikko.
[/quote]
Minä määrittelin työn tuolla aiemmin asiana, joka tuottaa elannon, oli se sitten rahan tai ravinnon tai muun elintärkeän muodossa. Tässä keskustelussa tuntuu siltä, että ne jotka pitävät äitiyttä työnä, kokevat äitiyden raskaana, vaikka siis raskaus (hehe) ei ole minun määritelmäni työstä. Ap
[/quote]
En usko, että ymmärrät minun näkökantaani ja en ole varma, kannattaako sitä edes kirjoittaa.
Mutta kun sain esikoisen ja jäin äitiyslomalle, koin, että koti on ns. työmaani. Olen ollut aina työorientoitunut ihminen ja työelämän aloittanut jo 14 vuotiaana.
Lapsia tuli lisää ja jossain määrin koin tekeväni työtä. Perushoidon, lisäksi isommille järjestin askartelutuokiot ja eskari-ikää lähestyvät opetin lukemaan ja laskemaan ja teimme ns. opiskelutuokioita.
Koti oli työmaani, joten kodinhoito oli organisoitua, kuten yleensäkin päiväni.
Erityislapsen kuntouttaminen omaishoitajana loi vielä hiukan lisää työmaahani uuden opiskelua. Uudet kuntouskeinot ja kotona tehtävä puheterapia ja liikehoito, joita tein päivittäin hänen kanssaa.
Toki se ei palkkatyötä ollut, mutta itse ajattelin, että jäädessäni ensimäiselle äitiyslomalle, kodista tuli työmaani ja lastenhoidosta sen hetkinen työni.
Turvaverkkoja meillä ei ollut, vaan hoisin isäni viimeisinä vuosinaan hänenkin omaishoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän, että moni puhuu kotiäitiydestä työn sen takia, että moni työssäkäyvä puhuu siitä, kuinka kotiäidit vain lomailevat koko ajan.
Mä ymmärrän, että työ on se mitä tehdään, saadaan siitä palkkaa tai ei. Onhan se hölmöä, että se että pph tai tarhantäti hoitaisi ja kasvattaisi mun lastani tekee työtä ja mitä tehdessäni ihan samaa asiaa en tekisi työtä. On erikseen työ =tekeminen ja palkkatyö = tekeminen, josta saa palkkaa.
Kyllä, työssäkäyvä tekee kotiäitiä vähemmän kotitöitä. Hän tekee ainakin yhden aterian + välipalan vähemmän, mahdollisesti myös aamupalan tekeminen jää väliin. Sinä aikana kun on töissä, kukaan ei ole sotkemassa, joten niitä sinä aikana tulleita sotkuja ei tarvitse siivota x kertaa päivän aikana (tai tarvitsee, mutta sen työn tekee se hoitotäti).
Joillekin työ on helppoa, joillekin työ on raskasta, ihan niin kuin palkkatöissäkin.
Kyllä, yhden alle 3-vuotiaan kanssa on todellista lepoa se kotona oleminen, vaikka olisi kaikenlaisia vaivojakin.
NIin, minustakin työn määritelmä on liian kapea, jos se katsotaan olevan vain sellaista mistä saa palkkaa. Työ on sellaista, jonka eteen joutuu ponnistelemaan ja joka kuluttaa energiaa. Myös fysiikassa työ voidaan laskea siten kuinka paljon siihen kuluu energiaa. Työ voi kuluttaa henkisiä tai fyysisiä voimavaroja.
Jos rahalla mitataan sitä mikä on on työtä ja mikä ei, piilee siinä mahdollisuus pitää suurempipalkkaista työtä jotenkin parempana tai toisaalta vapaaehtoistyön tai muun järjestötoiminnan työtä vähäpätöisenä. Lasten kasvattaminenkin on työtä, teki sen sitten kotiäiti tai alan ammattilainen.
Mielestäni kotiäitiys on yksi tapa järjestää perhe-elämä, elämäntapa. Monessa tapauksessa sillä voi olla myös positiivista taloudellista merkitystä perheelle. Yksi näkökulma mikä niin usein unohtuukin, on kotiäitiyden mukanaan mahdollisesti tuoma "säästö" perheelle. Jos lapsia on useampia, niin päivähoitomaksujen pois jääminen tuottaa kotityölle jo jotain rahallista "arvoa". Kotihoidontuki + mahdollinen kuntalisä tuovat pöytään jotain, olkootkin tukia. Monessa perheessä pärjätään yhdellä autolla niin kauan kuin on vain yksi työssäkävijä, tästä voi laskea jo aikamoisen säästön auto- ja bensakuluissa. Kotona ollessa on ajallisesti mahdollista tehdä enemmän kotiruokaa (säästöä ruokakuluissa), valita kauppoja tarjousten perässä (säästöä ruokakuluissa). Kotiäitinä saattaa päästä useammin esimerkiksi kirpputoreille, mihin ei välttämättä työssäkäyvänä perheenäitinä riitä samalla tavalla aikaa. Sekin voi tuoda säästöä vaatekustannuksissa, ja kotona oleva ei muutenkaan tarvitse uutta vaatetta. Jne. Jne. Meidänkin ystäväpiirissä on useampi todennut, että töihin palaaminen useamman kotivuoden jälkeen toi paitsi sitä palkkatuloa, niin melkeinpä lisäsi samalla mitalla muka pakollisia menoja.
Oikeasti jos alkaisimme arvottaa kaikkea tätä näkymätöntä "työtä", niin huomaisimme niillä mahdollisesti olevan joissain perheissä isokin taloudellinen merkitys. Näissä tapauksissa sanoisin, että kyllä, ehdottomasti, kotiäitiyskin voi olla hänen työtään. Puhumattakaan jos kotiäidin panostus perheeseen ja kotitöihin mahdollistaa puolison keskittymisen täysipainoisesti uran luomiseen, niin tällöin kotiäiti on välillisesti ollut mukana mahdollistamassa niitä tuloja. Se on toisaalta sellaista näkymätöntä työtä, joka otetaan itsestään selvyytenä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:50"]
Työtä on se, mikä on pakko tehdä. Itselleni kotiäitiys oli paljon haastavampaa kuin päiväkodissa lastenhoito. Jäin täysin yh:ksi, kun mies joutui onnettomuuteen Lapsella vaivoja ja heräsi ensimmäisten 10 kuukauden ajan vähintään kerran tunnissa. ensimmäisen kerran nukkui kolme tuntia peräkkäin tasan 1-vuotiaana. 2-vuotiaana nukkui jo hyvin yönsä yleensä rytmi oli näin: nukkui yhden 3-tuntisen pätkän, kolme 1-tunnin pätkää, 2 kahden tunnin pätkää. Päiväunien aikaan heräsi 2-4 kertaa.
Lapsen ollessa 3-vuotias palasin työelämään.
[/quote]
Onko paskalla oleminen työtä? Sekin on pakko tehdä
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:59"]
Mä ymmärrän, että moni puhuu kotiäitiydestä työn sen takia, että moni työssäkäyvä puhuu siitä, kuinka kotiäidit vain lomailevat koko ajan.
Mä ymmärrän, että työ on se mitä tehdään, saadaan siitä palkkaa tai ei. Onhan se hölmöä, että se että pph tai tarhantäti hoitaisi ja kasvattaisi mun lastani tekee työtä ja mitä tehdessäni ihan samaa asiaa en tekisi työtä. On erikseen työ =tekeminen ja palkkatyö = tekeminen, josta saa palkkaa.
Kyllä, työssäkäyvä tekee kotiäitiä vähemmän kotitöitä. Hän tekee ainakin yhden aterian + välipalan vähemmän, mahdollisesti myös aamupalan tekeminen jää väliin. Sinä aikana kun on töissä, kukaan ei ole sotkemassa, joten niitä sinä aikana tulleita sotkuja ei tarvitse siivota x kertaa päivän aikana (tai tarvitsee, mutta sen työn tekee se hoitotäti).
Joillekin työ on helppoa, joillekin työ on raskasta, ihan niin kuin palkkatöissäkin.
Kyllä, yhden alle 3-vuotiaan kanssa on todellista lepoa se kotona oleminen, vaikka olisi kaikenlaisia vaivojakin.
[/quote]
Paitsi että tarhassa se täti joutuu hoitamaan useaa lasta samaan aikaan. Monesti todella montaa. Hänen työhönsä kuuluu myös lasten viihdyttäminen ja kaikki muu vastaava.
Kotiäiti voi itse päättää mitä tekee ja missä tekee. Hän voi päättää koska nousee ylös tai vaikka katsooko telkkaria. Tarhatäti ei voi sitä tehdä.
Onhan se täysin eri asia olla kotona kuin jossain työpaikalla. Tarhatädille on myös vaatimuksia mitä sen pitää saavuttaa, mutta kotiäidille ei ole. Se itse päättää mitä se tekee
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 22:11"]
Mielestäni kotiäitiys on yksi tapa järjestää perhe-elämä, elämäntapa. Monessa tapauksessa sillä voi olla myös positiivista taloudellista merkitystä perheelle. Yksi näkökulma mikä niin usein unohtuukin, on kotiäitiyden mukanaan mahdollisesti tuoma "säästö" perheelle. Jos lapsia on useampia, niin päivähoitomaksujen pois jääminen tuottaa kotityölle jo jotain rahallista "arvoa". Kotihoidontuki + mahdollinen kuntalisä tuovat pöytään jotain, olkootkin tukia. Monessa perheessä pärjätään yhdellä autolla niin kauan kuin on vain yksi työssäkävijä, tästä voi laskea jo aikamoisen säästön auto- ja bensakuluissa. Kotona ollessa on ajallisesti mahdollista tehdä enemmän kotiruokaa (säästöä ruokakuluissa), valita kauppoja tarjousten perässä (säästöä ruokakuluissa). Kotiäitinä saattaa päästä useammin esimerkiksi kirpputoreille, mihin ei välttämättä työssäkäyvänä perheenäitinä riitä samalla tavalla aikaa. Sekin voi tuoda säästöä vaatekustannuksissa, ja kotona oleva ei muutenkaan tarvitse uutta vaatetta. Jne. Jne. Meidänkin ystäväpiirissä on useampi todennut, että töihin palaaminen useamman kotivuoden jälkeen toi paitsi sitä palkkatuloa, niin melkeinpä lisäsi samalla mitalla muka pakollisia menoja.
Oikeasti jos alkaisimme arvottaa kaikkea tätä näkymätöntä "työtä", niin huomaisimme niillä mahdollisesti olevan joissain perheissä isokin taloudellinen merkitys. Näissä tapauksissa sanoisin, että kyllä, ehdottomasti, kotiäitiyskin voi olla hänen työtään. Puhumattakaan jos kotiäidin panostus perheeseen ja kotitöihin mahdollistaa puolison keskittymisen täysipainoisesti uran luomiseen, niin tällöin kotiäiti on välillisesti ollut mukana mahdollistamassa niitä tuloja. Se on toisaalta sellaista näkymätöntä työtä, joka otetaan itsestään selvyytenä.
[/quote]
Oman elämän järjestäminen ei ole työtä. Kaikkien pitää hoitaa nuo asiat vaikka kävisivät muualla töissä.
Eihän kotiäitejä sitten pidä tukea mitenkään jos se on niin kannattavaa.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minä koen sen työnä. Kasvatusprojektina, jossa pitää tietää terveydestä, ravinnosta, biologiasta, koulutusaaioista, oppimisesta jne. Koko ajan päivystää.