Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koska ja missä olosuhteissa (koti)äitiydestä tulee työtä?
08.07.2013 |
Mulla on yksi, kohta 3-vuotias lapsi. Olen ollut hoitovapaalla ja palaan töihin pian. Olen seurannut näitä taistoja aiheesta onko kotiäitiys työtä, ja haluaisinkin kysyä, niiltä, jotka sitä työksi sanovat, että montako lasta, millaiset olosuhteet ja sosiaaliset verkot yms teillä on?
Ilmeisesti kotiäidiksi 'pääsee' vasta hoitovapaan jälkeen kotiin jäädessä, eli hoitovapaalla oleva ei ole vielä kotiäiti?
Olen pitänyt näitä kulunutta kolmea vuotta elämäni mukavimpina, ihanimpina, pehmoisimpina, rennoimpina ja tärkeimpinä. En todellakaan voi pitää omaa elämääni työnä! Lapseni on terve, allergiaton ja nk. helppo ja mukava lapsi (ei uhmaa, rauhallinen temperamentti jne). Ihanaa, kun ei tarvi herätä aikaisin aamulla, ei ole mitään pakollista menoa, ei ole sidottu tiettyyn paikkaan, ei suorituspaineita, tulosvastuuta.. (Paitsi tietenkin lapsen hyvinvointi, onnellisuus ja kasvatus, joka on suuri vastuu, mutta silti en pidä sitä TYÖNÄ vaan äitiyden osana).
Minulla on myös hyvät sosiaaliset tukiverkot, vanhemmat jotka osallistuvat, ystävät, joilla lapsia, mies, joka paljon kotona. Onhan meilläkin ongelmia, esim miehen pätkätyöt ja jatkuva rahan vähyys, eli emme elä mitään rikkaiden helppoa elämää.
Olen tehnyt töitä 20 vuotta ennen hoitovapaatani, ja nauttinutkin useimmista työpaikoistani. Kaikkiin työpaikkoihini verrattuna tämä elämä on todellakin leppoisinta, stressittömintä ja mukavinta.
Millainen elämä, lapset ja tilanne on teillä, jotka pidätte kotiäitiyttä työnä? Vai onko kyseessä se, että jotenkin tuntuu että muuten kotiäitiyttä vähäteltäisiin? Minä en vähättele, itse asiassa olen kateellinen kaikille, jotka voivat jäädä kotiäideiksi (itse haluaisin olla kotiäiti). Kauhulla ajattelen miten ehtii hoitaa kaikki samat kotihommat kuin nytkin, hoitaa itseäänkin jotenkin, nähdä ystäviä ja nauttia lapsesta sitten kun täytyy käyttää 10h päivässä työpaikalla ja -matkoihin!
Elkää nyt hyvät ihmiset raivostuko kysymyksestä!
Kommentit (90)
Kyse on myös vaatimustasosta. Jos kokkaa kaiken itse, pelkkä ruoanlaitto vie paljon aikaa. Puhumattakaan, jos rupeaa kasvattamaan itse aineksia, säilömään jne. Sama pätee muuhunkin. Harrastuksiinkin saa menemään monta tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tällaisissa ketjuissa täytyy ensin määritellä se käsite työ. Jollekulle se on pelkästään palkkatöitä. Toisille työ on laajempi käsite. Olisihan se kumma, jos todellakin mielettäisiin, että maatilkullaan perheensä elättävä etiopialaisäiti ei tekisi työtä, koska hän ei saa siitä palkkaa.
Samoin eivät varmaan 30- vuosia sitten eläneet maatalon emännät tehneet työtä ollenkaan, koska eivät saaneet omia tuloja ollenkaan. Kaikki tienestihän meni isännän tilille tai isännän tilipussiin: verotuksessakin puhuttiin emännästä, joka ei niitä tuloja saanut.
Kotitöistä voisi myös lopettaa puhumisen. Eiväthän ne ole työtä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:13"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:50"]
Työtä on se, mikä on pakko tehdä. Itselleni kotiäitiys oli paljon haastavampaa kuin päiväkodissa lastenhoito. Jäin täysin yh:ksi, kun mies joutui onnettomuuteen Lapsella vaivoja ja heräsi ensimmäisten 10 kuukauden ajan vähintään kerran tunnissa. ensimmäisen kerran nukkui kolme tuntia peräkkäin tasan 1-vuotiaana. 2-vuotiaana nukkui jo hyvin yönsä yleensä rytmi oli näin: nukkui yhden 3-tuntisen pätkän, kolme 1-tunnin pätkää, 2 kahden tunnin pätkää. Päiväunien aikaan heräsi 2-4 kertaa.
Lapsen ollessa 3-vuotias palasin työelämään.
[/quote]
Argh, ei kuulosta helpolta tuo. Toivottavast nykyään helpompaa. Mutta onko kotiäitiys 'pakko tehdä'? t.ap
[/quote]
Kotiäitiys ei sinällään ole pakko, mutta jos tehnyt valinnan, että lapsen hankkii niin se lapsi on hoidettava hoiti lapsen sitten äiti tai joku muu.
toki voihan lapsen jättää heitteille tai hylätä, Minusta nuo nyt eivät kuitenkaan ole todellisia vaihtoehtoja, joten pakko mikä pakko.
[/quote]
Heitteillejättö ei ole vaihtoehto, mutta sen ja kotiäitiyden väliin mahtunee muutakin? Ap
[/quote]
Niin on. Kuten jo tekstissäni sanoin, on lapsi hoidettava, hoiti sen sitten äiti tai joku muu. Tällöin tämä lastenhoito on "pakko tehdä". Sillä kuka sen tekee, ei ole väliä. Pakko joka tapauksessa on lapsi hoitaa, ellei sitten hylkää. Ja se hylkääminenhän eim eistä kummastakaan ollut todellinen vaihtoehto.
Koska lapsen hoitaminen on pakollista, niin se on työtä.
[/quote]
Ymmärrän pointtisi, mutta minusta ei silti ole pakko hoitaa lastaan itse, kun taas omat työt on pakko tehdä itse.
Ja hoitaahan työssäkäyvät äiditkin lapsiaan kun eivät ole töissä. Tekevätkö he kahta työtä? Vai onko lastenhoito työtä ainoastaan virastoaikaan?
ap
Kotiäitiydestä tulee työtä kun siitä aletaan maksaa palkaa ja se kerryttää eläkettä.
No eihän sitä illalla tarvitse enää kuskata leikkipuistoon, kerhoon, laittaa lounasta tms riittää että ruokkii ja panee nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:13"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:50"]
Työtä on se, mikä on pakko tehdä. Itselleni kotiäitiys oli paljon haastavampaa kuin päiväkodissa lastenhoito. Jäin täysin yh:ksi, kun mies joutui onnettomuuteen Lapsella vaivoja ja heräsi ensimmäisten 10 kuukauden ajan vähintään kerran tunnissa. ensimmäisen kerran nukkui kolme tuntia peräkkäin tasan 1-vuotiaana. 2-vuotiaana nukkui jo hyvin yönsä yleensä rytmi oli näin: nukkui yhden 3-tuntisen pätkän, kolme 1-tunnin pätkää, 2 kahden tunnin pätkää. Päiväunien aikaan heräsi 2-4 kertaa.
Lapsen ollessa 3-vuotias palasin työelämään.
[/quote]
Argh, ei kuulosta helpolta tuo. Toivottavast nykyään helpompaa. Mutta onko kotiäitiys 'pakko tehdä'? t.ap
[/quote]
Kotiäitiys ei sinällään ole pakko, mutta jos tehnyt valinnan, että lapsen hankkii niin se lapsi on hoidettava hoiti lapsen sitten äiti tai joku muu.
toki voihan lapsen jättää heitteille tai hylätä, Minusta nuo nyt eivät kuitenkaan ole todellisia vaihtoehtoja, joten pakko mikä pakko.
[/quote]
Heitteillejättö ei ole vaihtoehto, mutta sen ja kotiäitiyden väliin mahtunee muutakin? Ap
[/quote]
Niin on. Kuten jo tekstissäni sanoin, on lapsi hoidettava, hoiti sen sitten äiti tai joku muu. Tällöin tämä lastenhoito on "pakko tehdä". Sillä kuka sen tekee, ei ole väliä. Pakko joka tapauksessa on lapsi hoitaa, ellei sitten hylkää. Ja se hylkääminenhän eim eistä kummastakaan ollut todellinen vaihtoehto.
Koska lapsen hoitaminen on pakollista, niin se on työtä.
[/quote]
Ymmärrän pointtisi, mutta minusta ei silti ole pakko hoitaa lastaan itse, kun taas omat työt on pakko tehdä itse.
Ja hoitaahan työssäkäyvät äiditkin lapsiaan kun eivät ole töissä. Tekevätkö he kahta työtä? Vai onko lastenhoito työtä ainoastaan virastoaikaan?
ap
[/quote]
Ei niitä omia palkkatöitäkään ole pakko tehdä itse. Sen kuin irtisanoutuu ja antaa jonkun muun tehdä. ihan sama asia kuin lastenhoidossakin.
Olin siis oikeassa ajatellessani, että kotiäitiyttä pitävät työnä ne, joilla on ollut raskasta tai joilla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa (kuten tuo joku joka ei ulkomailla saanut töitä).
En missään nimessä pidä kotiäityyttä laiskuutena, eikä palkkatyössä käynti ole ahkeruuden määritelmä. Laiska voi käydä töissä, ja ahkera voi olla työtön tai kotiäiti tai vaikka sairauseläkkeellä. Minusta työ on jotain, joka tehdään elannon saamiseksi, oli se sitten palkka tai ruoka tai vedenkanto. Jos minä kasvatan meidän pihalla vähän perunaa ja tilliä, en pidä sitä työnä vaan harrastuksena, mutta jos joku elää viljelyksestään, niin onhan sen hoitaminen työtä, vaikkei siitä palkkaa saisikaan.
Uskon, että monen lapsen tai vilkkaiden lasten kanssa kotona on raskasta, eikä tarkoitukseni ole vähätellä ketään. Kenenkään, vaikka olisi yksi helppo lapsi, ei tarvi vähätellä tai hävetä tai pitää itseään vähempiarvoisena sen takia, että on kotona. Silti en sanoisi koitäitiyttä työksi. Miksi ei voi vaan sanoa, että on kotona lasten kanssa? Jos joku ei pidä sitä minään tai vähättelee, mitä sitten? Se on sen vähättelijän ongelma ja kertoo enemmän hänestä. Ei kai kaikkia ammatteja ja töitäkään kunnioiteta tai arvosteta, mutta mitä sitten?
Jotkut asiat ajankäytön suhteen ovat valintakysymyksiä. Kotitöitä voi tehdä todella paljon, mutta jotkut pääsee vähemmällä. Ei meillä paskaista ole, vaikken joka päivä joka kohtaa puunaa ja kiillota. Olen valinnut aika rennon tien, koska olen laiska.
Mutta kyllä ne työssäkäyvät äiditkin kasvattavat lapsiaan ja tekevät ruokaa ja siivoavat ja pyykkäävät ja harrastavat ja kuljettavat lapsia yms - heillä on vain sen kaiken LISÄKSI palkkatyö.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 20:49"]
No eihän sitä illalla tarvitse enää kuskata leikkipuistoon, kerhoon, laittaa lounasta tms riittää että ruokkii ja panee nukkumaan.
[/quote]
No mutta eikö tämä juuri ole kauheaa?? Kotiäiti ehtii olemaan lastensa kanssa ja kun saa omaa aikaa tehdä jotain muuta, voi nauttia siitä hyvällä omallatunnolla. Mutta entäs kun käyt töissä? Näet lapsia muutaman tunnin iltaisin - milloin sitä sitten on yksin ja ilman lapsia ja harrastaa jotain työn ja kodin ulkopuolista???
ap
Joo. Olen kokeillut kaikkia yhdistelmiä. Minusta äitiys on työtä. Kovaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Olen kokeillut kaikkia yhdistelmiä. Minusta äitiys on työtä. Kovaa työtä.
Joo. Olen kokeillut kaikkia yhdistelmiä. Minusta äitiys on työtä. Kovaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 20:50"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:13"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:50"]
Työtä on se, mikä on pakko tehdä. Itselleni kotiäitiys oli paljon haastavampaa kuin päiväkodissa lastenhoito. Jäin täysin yh:ksi, kun mies joutui onnettomuuteen Lapsella vaivoja ja heräsi ensimmäisten 10 kuukauden ajan vähintään kerran tunnissa. ensimmäisen kerran nukkui kolme tuntia peräkkäin tasan 1-vuotiaana. 2-vuotiaana nukkui jo hyvin yönsä yleensä rytmi oli näin: nukkui yhden 3-tuntisen pätkän, kolme 1-tunnin pätkää, 2 kahden tunnin pätkää. Päiväunien aikaan heräsi 2-4 kertaa.
Lapsen ollessa 3-vuotias palasin työelämään.
[/quote]
Argh, ei kuulosta helpolta tuo. Toivottavast nykyään helpompaa. Mutta onko kotiäitiys 'pakko tehdä'? t.ap
[/quote]
Kotiäitiys ei sinällään ole pakko, mutta jos tehnyt valinnan, että lapsen hankkii niin se lapsi on hoidettava hoiti lapsen sitten äiti tai joku muu.
toki voihan lapsen jättää heitteille tai hylätä, Minusta nuo nyt eivät kuitenkaan ole todellisia vaihtoehtoja, joten pakko mikä pakko.
[/quote]
Heitteillejättö ei ole vaihtoehto, mutta sen ja kotiäitiyden väliin mahtunee muutakin? Ap
[/quote]
Niin on. Kuten jo tekstissäni sanoin, on lapsi hoidettava, hoiti sen sitten äiti tai joku muu. Tällöin tämä lastenhoito on "pakko tehdä". Sillä kuka sen tekee, ei ole väliä. Pakko joka tapauksessa on lapsi hoitaa, ellei sitten hylkää. Ja se hylkääminenhän eim eistä kummastakaan ollut todellinen vaihtoehto.
Koska lapsen hoitaminen on pakollista, niin se on työtä.
[/quote]
Ymmärrän pointtisi, mutta minusta ei silti ole pakko hoitaa lastaan itse, kun taas omat työt on pakko tehdä itse.
Ja hoitaahan työssäkäyvät äiditkin lapsiaan kun eivät ole töissä. Tekevätkö he kahta työtä? Vai onko lastenhoito työtä ainoastaan virastoaikaan?
ap
[/quote]
Ei niitä omia palkkatöitäkään ole pakko tehdä itse. Sen kuin irtisanoutuu ja antaa jonkun muun tehdä. ihan sama asia kuin lastenhoidossakin.
[/quote]
Eli pakko ei päde työn määrittelyssä mielestäsi? ap
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:00"]
Joo. Olen kokeillut kaikkia yhdistelmiä. Minusta äitiys on työtä. Kovaa työtä.
[/quote]
Miksi? Millaisissa olosuhteissa? En kysynyt mielipidettä että onko, vaan että MIKSI ja milloin on? Esim lapsi yli 10v tai lapsi ylivilkas tai lapsia 10 allergista tai isä ei ole kuvioissa tai omat vanhemmat kiusaavat tai muuta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatus äitiydestä TYÖNÄ on mielestäni todella ihmeellinen ja tavallaan loukkaavakin. Työtähän me kaikki joudumme tekemään elättääksemme perheemme, ja se mitä síitä höydymme on että meillä on se oma elämämme ja perheemme. Jos kotielämää pidetään työnä niin mikä sitten on sen vastakohta, aika poissa perheen luotako?
Elämään, ei vain työelämään vaain ihan tähän meidän kaikkien normaaliin elämään, kuuluu se että laitetaan ruokaa, pestään tiskeäjä, pyykätään, siivotaan, remontoidaan, käydään ruokakaupassa, kuskataan lapsia harrastuksiin jne.
Se kuuluu meidän kaikkien elämään. Se ei ole ammatti. Ellei sitten koe olevansa perheessään vain palkkatyöläisenä, ei perheenjäsenenä. Onhan niitäkin surullisia tarinoita, mutta lienevät silti vähemmistöä näiden äitiysmarttyyrien joukossa?
Olin 8 vuotta kotona ja työhön en sitä koskaan voinut verrata. Olen sairaanhoitaja ja työ on niin raskasta, että oksettaa. olin kotona kahden lapseni kanssa, koska tiesin, että jos menen töihin, en pysty/ jaksa tehdä kotona enää mitään. Nyt olen palannut töihin, mutta menin koulunkäyntiavustajaksi. Nyt työkin on kivaa!
Jotkut ymmärtää mitä on vastuu. Jotkut ei. Epäilen, että aloittajakin vielä katkerasti herää.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:04"]
Jotkut ymmärtää mitä on vastuu. Jotkut ei. Epäilen, että aloittajakin vielä katkerasti herää.
[/quote]
Kerrohan nyt sitten miten aloittaja on vastuuton? Kun on ollut lapsensa kanssa ensimmäiset 3 vuotta kotona? Vai kun hylkää lapsensa pakon edessä tarhaan, kun lapsi täyttää 3? Vai kun pitää elämäänsä mukavana? Vai koska ei herää aamulla aikaisin siivoamaan ja kokkaamaan? t. ap
Minä kans osittain vierastan ajatusta äitiydestä työnä sen takia, että kuulostaa oudolta ja ikävältä pitää omaa elämäänsä ja perhettään työnä :(
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 20:50"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:13"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:50"]
Työtä on se, mikä on pakko tehdä. Itselleni kotiäitiys oli paljon haastavampaa kuin päiväkodissa lastenhoito. Jäin täysin yh:ksi, kun mies joutui onnettomuuteen Lapsella vaivoja ja heräsi ensimmäisten 10 kuukauden ajan vähintään kerran tunnissa. ensimmäisen kerran nukkui kolme tuntia peräkkäin tasan 1-vuotiaana. 2-vuotiaana nukkui jo hyvin yönsä yleensä rytmi oli näin: nukkui yhden 3-tuntisen pätkän, kolme 1-tunnin pätkää, 2 kahden tunnin pätkää. Päiväunien aikaan heräsi 2-4 kertaa.
Lapsen ollessa 3-vuotias palasin työelämään.
[/quote]
Argh, ei kuulosta helpolta tuo. Toivottavast nykyään helpompaa. Mutta onko kotiäitiys 'pakko tehdä'? t.ap
[/quote]
Kotiäitiys ei sinällään ole pakko, mutta jos tehnyt valinnan, että lapsen hankkii niin se lapsi on hoidettava hoiti lapsen sitten äiti tai joku muu.
toki voihan lapsen jättää heitteille tai hylätä, Minusta nuo nyt eivät kuitenkaan ole todellisia vaihtoehtoja, joten pakko mikä pakko.
[/quote]
Heitteillejättö ei ole vaihtoehto, mutta sen ja kotiäitiyden väliin mahtunee muutakin? Ap
[/quote]
Niin on. Kuten jo tekstissäni sanoin, on lapsi hoidettava, hoiti sen sitten äiti tai joku muu. Tällöin tämä lastenhoito on "pakko tehdä". Sillä kuka sen tekee, ei ole väliä. Pakko joka tapauksessa on lapsi hoitaa, ellei sitten hylkää. Ja se hylkääminenhän eim eistä kummastakaan ollut todellinen vaihtoehto.
Koska lapsen hoitaminen on pakollista, niin se on työtä.
[/quote]
Ymmärrän pointtisi, mutta minusta ei silti ole pakko hoitaa lastaan itse, kun taas omat työt on pakko tehdä itse.
Ja hoitaahan työssäkäyvät äiditkin lapsiaan kun eivät ole töissä. Tekevätkö he kahta työtä? Vai onko lastenhoito työtä ainoastaan virastoaikaan?
ap
[/quote]
Ei niitä omia palkkatöitäkään ole pakko tehdä itse. Sen kuin irtisanoutuu ja antaa jonkun muun tehdä. ihan sama asia kuin lastenhoidossakin.
[/quote]
Eli pakko ei päde työn määrittelyssä mielestäsi? ap
[/quote]
Päteehän se. Minun ei ole pakko niitä töitä tehdä, mutta jonkun on _pakko_ ne työt tehdä. Aivan sama asia kuin lastenhoidon kanssa. Jonkun on _pakko_ ne lapset hoitaa. Joko minun tai sitten jonkun muun.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minulle kotona olo lasten kanssa kävi työstä. Työllä tarkoitan sitä, että se oli ja on edelleen rankkaa. Välillä olen lukittautunut vessaan itkemään, laskenut tunteja miehen tuloon ja miettinyt miten hel****ssä selviän tästä päivästä. Joukossa on ollut myös paljon kivoja ja helppoja päiviä.
Meillä on ollut kaikki allergsia, huonosti nukkuvia, kaksi nuorinta tempperamenttisiä, raskaudet ovat olleet vaikeita jne. Isovanhemmista ei ole lainkaan apua. Kaikki kolme ovat pienellä ikäerolla syntyneet.
Siinä mielessä olen aina arvostanut lasten kasvatusta, että hoito- ja vanhempainvapaalla ollessani, olemme molemmat mieheni kanssa olleet sitä mieltä, että se on yhtä arvokasta kuin palkallinenkin työ kodin ulkopuolella. Nyt kun lapsia on kolme, mies on ihan suoraan sanonut minulle, ettei hänestä olisi koti-isäksi, koska se on todella raskasta (työtä). Lasten kasvattiminen minusta on työtä. Ei se ole pelkästään hauskaa vaan vaatii ponnisteluja.
Useamman lapsen kanssa tiedän myös, miten valtavan suuri merkitys on sillä millainen/millaiset lapset on tempperamentiltään. En myöskään koskaan olisi voinut tietää miten hirveää on olla päivät pitkät kahdestaan vilkkaan taaperon kanssa samalla kun itse on raskaudesta todella kipeä. Silloin lapsen kanssa oleminen todella tuntui työltä. Olin tässä muutama viikko sitten kahdestaan muutaman yön keskimmäisen lapseni kanssa ja voi miten helppoa ja luksusta se oli verrattuna useamman lapsen kanssa olemiseen. On hyvä muistaa, että toinen ja kolmas lapsi eivät vain tuplaa "työmäärää" vaan sisarusten suhde on kuin kolmas lapsi.
Lisäksi joka päivä toistuvat rutiinit lasten kanssa ainakin itsestäni alkoivat kotona tuntua työltä. Jos talvella puet kolmea lasta villa- ja toppavaatteisiin ja mukana on pari uhmaikäistä, siinä saattaa hyvinkin mennä lähemmäs tunti. Kyllä siinä hikeä pyyhkiessä miettii, että tämä käy hyvin työstä.
Toki lapset on oma valinta, mutta en minä ainakaan koko ajan ja jatkuvasti nauti lapsistani. Joskus tuntuu, että voi kun joku tulisi ja veisi koko lauman mennessään. Äitinä oleminen on itselleni ollut rankkaa, vaikka samalla se on parasta elämässäni. Välillä se on työtä ja palkkana on hyvin käyttäytyvät, kohteliaat, ajattelevat, mutta kotona myös vapaasti tunteensa näyttävät lapsoset.