Lue keskustelun säännöt.
Tapailen lupaavalta tuntuvaa miestä, mutta...
Saiturin deitti
31.07.2020 |
Olen n. 3kk tapaillut miestä, joka tuntuu lupaavalta, miellyttävältä ja saa perhoset lepattamaan vatsassa. Mies on älykäs, fiksu, erittäin hyväkäytöksinen, mukava, huumorintajuinen ja vielä miehekkeellä tavalla hyvännäiköinenkin. Hän avaa minulle ovet, auttaa tuolin alle ja takin päälle, katsoo puhuessa silmiin ja keskittyy todella kuuntelemaan kun keskustelemme. Huumori kukkii ja natsaa yksiin. Kemiaakin löytyy ;) Mies on hyvässä työssä, koulutettu, asuu omistusasunnossa ja omistaa myös auton. Mutta alusta alkaen hänessä on ollut yksi hyvn häiritsevä piirre, enkä tiedä mitä ajatella...Hän on ihan jumalattoman pihi. En tarkoita häiritsevänä asiana itse pihiyttä, hyvähän se on että on tarkka rahoistaan. Vaan sitä, että jo ensitreffeillä hän mietti moneen otteeseen, että mitäköhän mikäkin maksaa. Leffassa puhuttiin lippujen hinnoista, hän mietti onko joku leffa halvempi kuin toinen (en tiedä olisiko pitänyt mennä katsomaan joku huono leffa ihan sillä kun se on halvempi). Ravintolassa hinnat syynättiin tarkkaan (molemmat kyllä maksoivat omat ruokansa) ja ruokajuomaksi tietty vettä, kun se on ilmaista. Puhuttiinmyöhemmin harrastuksista ja kun keskusteltiin mitä harrastuksia olisi joskus kiva kokeilla, niin hän ensimmäisenä kysyi että mitäköhän se mahtaa maksaa, onko kallista? Jopa sänkyhommissa ilmoitti eri kondomien kappalehinnat, oli tehnyt vertailua :D
Kyse ei ole siitä, että hänellä ei olisi rahaa (on esim. hyväpalkkaisessa hommassa) vaan ihan perusluonteesta. Tuossa yllä on vain muutama esimerkki, oikeasti tuo nuukuus on hallitseva ajatus ja tulee esiin likipitäen joka keskustelussa. Tuo jatkuva mitä maksaa ajattelu on alkanut itse asiassa häiritä siinä määrin, että mietin jo tapailun lopettamista, vaikka mies vaikuttaa muuten täydeltä kympiltä. Olen myös hienovaraisesti antanut palautetta asiasta ja myös huumorin kautta. Mutta tällä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta, mies itse ei ilmeisesti tiedosta asiaa ollenkaan. Kun ajattelee, että yleensä ei nyt heti alussa esitellä niitä negatiivisempia luonteenpiirteitä, niin mihin tuo vielä yltyisikään, jos suhteemme syvenisi? Alkaisiko hän aikaa myöden vahtia ja kommentoida myös minun rahankäyttöäni? Kaipaisin teiltä kokemuksia ja mielipidettä asiasta. Kannattaako jatkaa tapailua, vaikka nyt jo ärsyttää välillä ihan tosissaan? Sietääkö vaan ja ottaa huumorilla?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen lisää:
En tietenkään tunne miestä, mutta uskallan silti vastata kysymykseesi että melko varmasti myös sinun rahankäyttösi alkaisi olla miehelle ongelma kun suhteenne syvenisi. Pihi ihminen kun ei vaan mitenkään voi käsittää, että kaikille hinta ei ole tärkeintä elämässä, tai raha ylipäätään.
Tätä minäkin pelkään. Olen itsekin suht hyvätuloisessa hommassa ja mielelläni myös hieman nauttisin elämästä. Pidän matkustelusta, käyn hierojalla, nautin hyvässä ravintolassa käynnista aika ajoin yms. Mies kyllä tulee innolla mukaan, mutta kun koko ajan sitten mietitään kuinka paljon kaikki maksaa, niin siinä se tunnelma latistuu. Ihan sama kuin olisi jäänyt kotiin kutomaan sukkaa :(
Ap
On järkevää vertailla hintoja, elää säästäen ja vastuuntuntoisesti. Mutta jos kaikki, siis aivan kaikki, pyörii hyvin vahvasti vain rahan ympärillä ja suhtautuminen toisen ihan järkevään rahankäyttöön ja ajatustapaan on joustamatonta, ei kuulosta hyvälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan miehessä samaa kuin mitä itsessäni. Olen usein koittanut analysoida itseäni löytääkseni syyn melkoiseen pihiyteeni. Luultavasti lapsuuden traumoja. Olen köyhästä duunariperheestä, jossa rahaa oli aina niukalti. Rahan vähyys oli vanhemmilla usein puheenaihe ja kyllähän lapsi sen kuuli ja ymmärsi. Silti itse en koskaan mistään puutteesta kärsinyt, vaan vähät rahat sijoitettiin lapsen hyvinvointiin.
Itse olen noussut elämässäni sieltä vanhempieni edustamasta työnväenluokasta ylempään keskiluokkaan: palkka on hyvä, sijoituksia ja omaisuutta on jne. Siltikin joka päivä on ajatuksissa säästäminen ja irrationaalisena pelkona rahojen loppuminen. Vaikeaa on ostaa mitään, koska koko ajan on mielessä, onko ostos tarpeellinen tai edullinen.
Yksi syy tuollaiseen käytökseen voi olla se, että jostain syystä hän ei tunne olevansa minkään hyvän arvoinen, vaan aina on otettava sitä halvinta. Syy voi tulla lapsuudesta, jos vanhemmat ovat antaneet ymmärtää että mistään ei saa nauttia, etkä ole minkään arvoinen. Oma lapsuuteni oli pennin venyttämistä, ja vasta aikuisena olen ymmärtänyt että rahat olivat aina vähissä minun kohdallani, koska ne käytettiin asuntolainan lyhennyksiin ja veljeni harrastuksiin. Rahaa siis oli, mutta minä en ollut sen arvoinen, että sitä olisi käytetty minuun. Vieläkin saan äidiltäni joskus käytettyjä tai rikkinäisiä lahjoja. Vaikka omat tuloni kasvoivat, niin kesti vuosia että sain kitkettyä itsestäni sen että en vertaillut ruokakaupassa jokaisen tuotteen hintaa. Kyseessä voi olla tapa, josta vaan pitää oppia pois. Sinun pitää kertoa kuinka paljon asia latistaa tunnelmaa, ja että hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun todella paljon. Ehkä olisi syytä myös kysyä asiaa suoraan. Onko sinulla rahasta pulaa vai etkö tunne ansaitsevasi mitään hyvää? Ehkä tämä saisi hänet miettimään asiaa syvemmin. Lisäksi kysyisin onko asia tullut puheeksi aiemmissa suhteissa.
Yritä tutustua johonkin hänen tuttavaansa. Sitä kautta voisit saada selville onko hän oikeesti ja aina noin pihi. Tai onko taustalla esim työpaikan menettämisen pelkoa, iso velkataakka asunnosta/autosta...
Edesmenneen siskoni ex-mies oli tuollainen. Jos sisko osti esim. kukan kotia, niin siitä tuli hirveä huuto. Mitään ei olisi saanut ostaa, minkä hän koki turhaksi. Rahaa ei saa tuhlata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten sillä ei olisi omistusasuntoa ja autoa. Köyhä ihmettelee miksi rikas ei tuhlaa.
Kahvikone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"asuu omistusasunnossa ja omistaa myös auton"
Jos tuollaisia haluaa, pitää olla tarkka taloudesta. Ihan ok piirre mielestäni kunhan ei tule lokkeilemaan sun lompakolle.
No joo, mutta rajansa kaikella. Tuollainen ylimenevä pihiys vaan on helvetin rasittava luonteenpiirre.
Mitäs jokapäiväiset pikkuostokset maksaa vuodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies on kokenut jonkinlaisen trauman, esim. ryypännyt tai muuten menettänyt joskus kaikki rahansa eikä halua enää koskaan joutua siihen rahattomaan tilanteeseen.
Huuhaapsykologiaa parhaimmillaan.
Monella pihillä on omaisuutta, mutta sitä ei käytetä. Itse piheilen sen takia, että palkkani on pieni. Pienestäkin saa kasaan esim tahat lomamatkaan, jonka teen lasten kanssa kerran vuoteen. Kerrytän rahojani myös eläkeaikaani varten: varsinainen eläkkeeni tulee olemaan pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joskus hankkisitte yhteisiä lapsia, on mahdollista, että heidän kulut (ruoka, vaatteet, harrastukset, lääkkeet jne.) jää sinun maksettavaksi, vaikka asuisittekin yhdessä.
Tosi pihin miehen voi olla vaikea kuluttaa heihin rahojaan.
Pihi tietää kaiken hinnan muttei minkään arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut kohta 15 vuotta yhdessä miehen kanssa, joka on todella tarkka rahasta. Tämä ärsyttää välillä, mutta koska itse olin varsinkin nuorempana todella boheemi talousasioissa, oli hyvä, että joku vähän katsoi perään.
Toisaalta näiden vuosien aikana on tullut jatkuvasti tilanteita, jolloin olen joutunut takomaan miehelle päähän, että hänen elämänsä ei kerta kaikkiaan kaadu ravintola-ateriaan, hotelliviikonloppuun tai ostosristeilyyn. Hänkin on sitten osannut hieman löysätä. Täydennämme toisiamme hyvin, koska rohkaisen häntä nauttimaan elämästä samalla kun hän kiskoo minua maan pinnalle, jos meinaan liidellä jossain aivan toisaalla kuin realismissa 😁😁😁.
Voisin kyllä kuvitella, että tämä ei välttämättä toimi kaikilla. Jos mies on kerta kaikkiaan ehdottoman pihi joka ikisessä asiassa, en minäkään sitä jatkuvaa nillitystä kestäisi.
Minua tökkii ihminen joka arvottaa kaiken rahassa. Ymmärrän rahan tarpeellisuuden. Ilman rahaa ei elä. Holtiton ei pidä olla. On mukava nauttia rahan suomista mukavuuksista. Mutta rahaa ja sen kokoaikaisesta säästämisestä ei pitäisi tehdä tärkeimmäksi asiaksi elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahvikone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"asuu omistusasunnossa ja omistaa myös auton"
Jos tuollaisia haluaa, pitää olla tarkka taloudesta. Ihan ok piirre mielestäni kunhan ei tule lokkeilemaan sun lompakolle.
No joo, mutta rajansa kaikella. Tuollainen ylimenevä pihiys vaan on helvetin rasittava luonteenpiirre.
Mitäs jokapäiväiset pikkuostokset maksaa vuodessa?
Niin niin, voi kamala sentään. Tämä on juuri sitä pihin ihmisen ajatusmaailmaa ja nillitystä, jaksaa kantaa huolta pikkuostoksista.
Maksaa mitä maksaa. Kuka jaksaa edes laskea. Jos ne pikkuostokset eivät heilauta elämää mihinkään suuntaan niin mitä väliä?
Vierailija kirjoitti:
Muuten sillä ei olisi omistusasuntoa ja autoa. Köyhä ihmettelee miksi rikas ei tuhlaa.
Minulla on sijoituksia, velaton asunto ja kaksikin autoa, kaikki hankittu omalla työllä ja omilla säästöillä. Olen keskipalkkainen ja säästäväinen. En silti jankuta rahasta ja hinnoista jatkuvasti. Jos päätän mennä ravintolaan, tilaan sitä ruokaa mitä haluan ja nautin siitä. Aterian hinta ei häiritse minua.
Ei ihmisen tarvitse olla pihi ja pakko-oireinen pystyäkseen kartuttamaan omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Huomasit jo itse, että alat varoa miehen seurassa miten käyttäydyt.
Kun olit kustantanut bensat niin mies tarjosi pizzan.
Mutta aloit miettiä miehen reaktiota jos otat mieleisesi täytteen.
Jos jatkatte yhdessä tuo kyseinen käytöksesi vain lisääntyy. Alat seurailla miehen ilmeitä ja ennakoida, ettei mies pääse syyttämään sinua tuhlaamisesta. Joko ääneen tai ilmeillä. Alat ajatella raha-asioita miehen aivoilla ja muutat kulutustottumuksiasi miehen mieleiseksi.
Ei hyvä juttu.
Juuri tämä! Aivopesu on jo alkanut..... Yrität todistella itsellesi että kun se on muuten niin ihana, ja ihanuuden jatkumisen takaamiseksi muutat omaa käytöstäsi niin ettei ne miehen pihiyskohtaukset pääsisi pilaamaan kuvitelmaasi unelmien miehestä. Itsepetosta, sanon minä.
Voi olla todella hyvä syy siihen miksi noin ihana mies on sinkku. Kukaan ei ole kestänyt miehen pihistelyä ja rahasta jankuttamista pidemmän päälle.
No mitä kuuluu ap? Oletko keskustellut miehen kanssa asiasta? Pihiys ei kyllä taida parantua vaan iän mukana lisääntyy. Yhteen ei kannata muuttaa eikä lapsia ajatellakaan tuohon suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahvikone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"asuu omistusasunnossa ja omistaa myös auton"
Jos tuollaisia haluaa, pitää olla tarkka taloudesta. Ihan ok piirre mielestäni kunhan ei tule lokkeilemaan sun lompakolle.
No joo, mutta rajansa kaikella. Tuollainen ylimenevä pihiys vaan on helvetin rasittava luonteenpiirre.
Mitäs jokapäiväiset pikkuostokset maksaa vuodessa?
Heilauttaa.
Niin niin, voi kamala sentään. Tämä on juuri sitä pihin ihmisen ajatusmaailmaa ja nillitystä, jaksaa kantaa huolta pikkuostoksista.
Maksaa mitä maksaa. Kuka jaksaa edes laskea. Jos ne pikkuostokset eivät heilauta elämää mihinkään suuntaan niin mitä väliä?
Sano suoraan, että et jaksa kuunnella noita hintaiskuja. Minunkin miehellä on vähän samaa oiretta. Tykkää kyllä lähteä kaikkeen, mutta ihan ahdistuu, jos joku maksaa jotain. On vaikka suunniteltu reissua niin on kyllä tosi innoissaan aina, mutta sitten kun pitäis varata majoitusta tai muuta, niin siinä kohtaa sitten tuntuu, että mikään ei saisi maksaa. Sama hankinnoissa. Siinä kohtaa, kun oikeasti pitäisi ostaa, niin ei millään raaskisi. Onneksi ei ole yhteinen talous, muuten olisi varmaan ahdistavaa, jos jotain yhteistä pitäis hankkia. Ei kyllä puutu minun hankintoihin. Ja mielellään saisin hänenkin osuutensa menoista maksaa, ei panisi hanttiin. Mutta en maksa.