Lue keskustelun säännöt.
Koiranrodun valintaa
Japsi
31.07.2020 |
Hei, tänne kokemuksia kyseisen koiran omaavilta tai muuten kokemusta näistä roduista tai muista ehdokkaista!
Eli ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, jolla on jo ennestään kokemusta koirien kanssa, mutta ei omaa ollut. Ei tulossa lapsiperheeseen.
Mielellään ei hirveän riistaviettistä jotta vapaanapito helpompaa, eikä liian pientä/isoa koiraa (chihuahua/berni).
Saa olla vahtiviettinen, mutta ei turhan räkyttäjä. Terveys pitäs olla myös kohtuu tasosta, eli ei mitään lyttykuonokoiria tänne kiitos.
Jotain vaihtoehtoja:
- englanninspingerspanieli: tästä mulla on kokemusta, aivan ihana luonteisia, mut mietityttää onko liian sählä luonne, hyppiikö seinille jos joku päivä lenkki jääkin vähän lyhyemmäksi. Sopiva koko omaan makuun.
- walesinspingerspanieli, luonne koko ja ulkonäkö plussaa, mut kuitenki kans metsästyskoira, eli pitäskö aktivointitaso olla päivää kohden jopa 3 h tasoa. Etsin enemmän seurakoiraa lenkeillä, metsäretkillä viihtyvää, leikkisää koiraa. Harrastukset toko ym ei lainkaan poissuljettua, kiinnostais.
- pk collie, tää on kiinnostanu jo pidempään ja kokemusta on, mutta nykysin kuulemma luonneongelmia paljon.. liian arka ja hermoheikko koira.. löytyykö vielä kunnollisia?
- sheltti, taitaa olla kuitenki aika räkyttäjän maineessa... ja samaa ongelmaa kun collieilla.
- japaninpystykorva, erittäin kiinnostava vaihtoehto mut saatavuus tosi heikon oloista.. tässä rodussa mätsää moni! Luonne, terveys, ulkonäkö, käyttötarkotus (seurakoira vahtikoiran ominaisuudella) jne.
- cockerspanieli, agressiivisuus ongelmaa jollain yksilöillä ? mut jos onnistuu hyvän saamaan niin varmaan todella sulonen.
Perus labradori on liian riistaviettinen eikä oikeen iske, jackrusselit ja muut tollaset ”terävät terrierit” ei nappaa yhtään, eikä myöskään niin itsepäiset kuin esim mäyrikset (kokemusta on). Kiinnostaa spanielit, paimennuskoirat ja ihan seurakoirat.. ja kyllä monet noutajatkin mutta niilläkin näyttää tuo työkoiran tausta olla niin voimakas, et pitää miettiä mikä on itselle sopiva.
Joo saatan kuulostaa vähän nirsolta, mut pitää niin moni asia ottaa huomioon.. kiitos kaikille vinkeistä :)
Kommentit (54)
Jatkanpa vielä...
Kriteereihisi sopisi monenmallinen koira. Onko hollanninpaimenkoira liian iso? Entäs tsekinpaimenkoira? Tämä jälkimmäinen on harrastuspiireissä alkanut ottaa jalansijaa.
Rotu mikä tahansa niin hyvin paljon on kiinni siitä millaiseen aktiivisyystasoon koiran opettaa ja totuttaa. Mitä enempi pienestä asti aktivoidaan, sitä enemmän se kasvaessa vaatii. Eli rauhoittumistaito ennen liikuntaa ja aktivointia.
Yksi hyvin mielenkiintoinen ja silmällä pidettävä rotu on Pieniamerikanpaimenkoira. Siitä saisit varmasti kaverin moneen puuhaan. On kuin auspai tai bordercollie, mutta pienempi. Rotu on vielä suht uusi ja harvinainen Suomessa, mutta kasvattajia toki löytyy jo.
https://www.pienetamerikanpaimenkoirat.com/
Vaikka sanoit että japsitkin taitavat olla kiven alla niin aina kannattaa olla yhteydessä kasvattajiin, kysellä ja tutustua. Harvoin koiraa saa heti, vaan voi helposti mennä vuosikin että joku yhdistelmä toteutetaan. Mutta odottaminen on sen arvoista kuitenkin jos todella haluaa kyseisen koiran. Äkkiä vaan yhteys kasvattajiin. Vaikka varauslista olisi täynnä, sieltä voi pudota porukkaa pois ja pentu vapautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sinulle pitkistä viesteistä.
Mainitsemasi Pienamerikankoira vaikuttaa mielenkiintoiselle! Siitä en ollut kuullutkaan ennen. Myös flätti on mielestäni ihanan oloinen, mutta en tiedä onko itselle sopiva.
Kyllä tuokin koko varmaan menee vielä mitä nuo hollanninpaimenkoirat ym on.
Tahtoisin koiran joka olisi suht säyseä myös muille koirille, eli jos esiintyy suurta agressiivisuutta niin kyllähän se hankaloittaa jo lenkilläkäymistä.
Olen tehnyt sen rotutestin moneen kertaan.. Siinä yksi osuvimmista tuloksista oli juuri collie. Käsitykseni mukaan collie on koti oloissa suht rauhallinen, älykäs ja herkkä koira. Tykkää pitkistä lenkeistä ja leikeistä, mutta ei hypi seinille kotona.
Aikoinaan hoitamani collie oli tasainen ja hyväluonteinen, mut on sitä päinvastastakin luonnetta nykysin löydettävissä valitettavasti. Koska koira olisi ensimmäinen omani, etsin miellyttämisenhaluista ja tasapainoista koiraa, ja arvostan eniten ”koiran kokoista” eli suunnilleen keskikokoista.
Moni pieni seurakoira on todella suloinen, mutta helposti niistä saattaa kasvaa räkyttäviä pikkupomoja jotka pompottaa omistajaa.
Esim eräskin hoitamani perhoskoira oli rasittavuuden huippu: näykki kantapäitä koko ajan kuin herhiläinen ja pissasi sisälle.. että sellasia sulopakkauksia :D
Minusta tuntuu, että tuo collie tai sitten se japsi on sinun juttusi. :) Colliekasvattajia on monta niin eiköhän sieltä löydy ihan hyväluonteisia, tasaisia koiria. Toivon ainakin, että colliekasvattajat ovat vastuullisia eivätkä käytä arkoja koiria. Itse en tiedä onko arkuus kuinka periytyvää, siihen aiheeseen kannattaa tutustua kuitenkin ennen kuin lähtee kasvattajien kanssa juttusille, niin ei tule aivan höynäytetyksi. Valitettavasti kun on niitäkin kasvattajia, jotka puhuvat puutaheinää, tai sitten tietotaito ei olekaan enää aivan ajantasalla.
Valitettavasti rotupiireissä jätetään myös paljon asioita kertomatta. Oman rotuni kohdalla terveysasioita salataan kovasti, koska kukapa tahtoisi myöntää että paskaa tuli... Vaikka se olisi nimenomaan kaikkien etu. Viat ja sairaudet voivat myös hypätä sukupolvien yli ja tulla muutaman sukupolven jälkeen. Tätäkään seikkaa ei kaikki kasvattajat aina huomioi, esimerkiksi selkäsairauksien kohdalla. Samoin jos lähisuvussa, siaruksilla tai vanhempien sisaruksilla on luusto-ongelmia, niin lähisuvun pennuilla on alttius sairastua niihin myös.
Itse kun lähdin selvittämään vähän mistä kennelistä ja mistä suvusta ja linjasta kannattaa pentua kysellä, niin menin ihan foorumeiden ym. viestien pohjalta. Katselin sieltä millaisia koiria ihmisillä on, mitä he koiristaan tuumaavat. Jos on ollut heikkohermoisia, niin mistä suvusta niitä on tullut.
KoiraNet on aika mukava työkalu. Siellä voi katsoa mm kuolinsyyt lueteltuina. Kuinka paljon on esimerkiksi arkuuden vuoksi lopetettuja. Mistä kennelistä sellaisia tullut, millainen suku takana. Jos samoja koiria löytyy mielenkiintoisen yhdistelmän takaa vaikka muutaman sukupolven päästä niin siinä vaiheessa kannattaa harkita kahdesti.
Tähän saa kulutettua aikaa, mutta ainakin itse koin sen hyvin mielenkiintoiseksi ja myöskin hyödylliseksi.
Olen tavannut muutamia collieita, ja kaikki kolme yksilöä ovat olleet oikein tasaisen oloisia ja tottelevaisia. Tämähän ei kerro tietenkään muuta kuin sen, että sellaisia voi vielä ilmeisesti saada. :D
Japsi kirjoitti:
Kiitos sinulle pitkistä viesteistä.
Mainitsemasi Pienamerikankoira vaikuttaa mielenkiintoiselle! Siitä en ollut kuullutkaan ennen. Myös flätti on mielestäni ihanan oloinen, mutta en tiedä onko itselle sopiva.
Kyllä tuokin koko varmaan menee vielä mitä nuo hollanninpaimenkoirat ym on.
Tahtoisin koiran joka olisi suht säyseä myös muille koirille, eli jos esiintyy suurta agressiivisuutta niin kyllähän se hankaloittaa jo lenkilläkäymistä.
Olen tehnyt sen rotutestin moneen kertaan.. Siinä yksi osuvimmista tuloksista oli juuri collie. Käsitykseni mukaan collie on koti oloissa suht rauhallinen, älykäs ja herkkä koira. Tykkää pitkistä lenkeistä ja leikeistä, mutta ei hypi seinille kotona.
Aikoinaan hoitamani collie oli tasainen ja hyväluonteinen, mut on sitä päinvastastakin luonnetta nykysin löydettävissä valitettavasti. Koska koira olisi ensimmäinen omani, etsin miellyttämisenhaluista ja tasapainoista koiraa, ja arvostan eniten ”koiran kokoista” eli suunnilleen keskikokoista.
Moni pieni seurakoira on todella suloinen, mutta helposti niistä saattaa kasvaa räkyttäviä pikkupomoja jotka pompottaa omistajaa.
Esim eräskin hoitamani perhoskoira oli rasittavuuden huippu: näykki kantapäitä koko ajan kuin herhiläinen ja pissasi sisälle.. että sellasia sulopakkauksia :D
Mulla on hollanninpaimenkoira ja se on kyl työkoira. Toki erilaisia yksilöitä on, mutta en kyllä lähtisi tällä perusteella suosittelemaan
Moikka Ap!
Minulla ei ole antaa sinulle rotusuositusta, mutta osallistun pohtimaan tuota aktivointikysymystä. Omistan kaksi sekarotuista koiraa, jotka rotuyhdistelmiensä puolesta saattaisivat kuulostaa hyvinkin vaativilta. Toinen on ajokoiran ja karhukoiran yhdistelmä, toinen taas huskymix. Lenkkeilen koirieni kanssa +/- 3 h päivässä, kun laskee kaikkiin lenkkeihin käytetyn ajan yhteensä. Muuten koirat vain kulkevat arjessa mukana perheenjäseninä. Ovat hyväkuntoisia ja rauhallisia koiria, jotka eivät hypi seinille, vaikka olisin kipeänä ja lenkit jäisivät lähinnä pihapissatuksiksi useampana perättäisenä päivänä.
Lähipiirissä on myös metsästyskoirien omistaja, joka viettää suunnilleen samanlaista arkea metsästyskauden ulkopuolella, eikä mitään ongelmaa koirien kanssa. Hänen koiransa eivät ole tarhakoiria, vaan perhekoiria, joiden kanssa harrastetaan hirvestystä. Toisaalta yhdellä ystävällä on bordercollie joka räjähtää käsiin, jos sen kanssa ei harrasta mitään lenkkeilyä kummoisempaa aktivointia. Lisäksi eräs sukulainen kasvattaa noutajia ja jokainen pentue on ihan erilainen vaativuuksiltaan ja luonteiltaan.
Minut varmaan kivitetään tästä, mutta ei se koiran aktivointi nyt niin rakettitiedettä ole. Jos koira saa hyvät lenkit, kunnon ravinnon ja touhuta oman perheensä kanssa (eli ei vietä pitkiä päiviä yksin kun perhe töiden/koulun jälkeen ravaa harrastuksissa ja riennoissa mihin koira ei sovi) se usein riittää mikäli ei ole kyseessä oikein vaativa rotu tai yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Japsi kirjoitti:
Hmm.. onko eettistä käyttää koiraa viihdyttäjänä ja tekemään ihminen onnelliseksi. Erittäin hyvä kysymys.
Mutta minä kun olen käsittänyt että seurakoirat ovat nimenomaan jalostettu ihmisen seuralaiseksi, ja ovatkin luonteeltaan hyvin seurankipeitä monesti. Tietysti tarvii lenkkeilytystä ja aktivointia, mutta ei samassa mitassa kuin joku bordercollie esim.
Onko tälläiselle SEURAkoiralle sitten eläinrääkkäystä saada omistajansa huomio ja rakkaus? Tosiasiahan on että koira tuo monesti omistajalleen paljon iloa (vastuun lisäksi), enkä itse pidä sitä eettisesti mitenkään vääränä, että ihminen iloitsee koiran seurasta ja tempauksista. Mitä pahaa siinä on? Tulisitko selventämään.Olen alunperinkin täällä kirjoittaessani sanonut että mietin juuri koiran käyttötaustaa (esim suomenpystykorvalla metsästys), jotta en ota koiraa joka turhautuu minuun ja minä siihen, kun ollaan vähän eri leveleillä ja metsästys ei kiinnosta tippaakaan.
Jos olisin koirasta piittaamatta vaan ottanut hienon koiran niin mullahan ois varmaan afkaani nyt. Mutta en ota koska mulla ei oo tarjota sille sitä mitä se eniten tarvii. Valoja vähän...Mutta tuolle joka sanoit ettei se 3 tuntia päivässä niin paljon ole, niin ehkä olet oikeassa. Eihän se koko määrä tosiaan ole tarkotus kerralla tehdä. Ja edelleen lajeista vois kiinnostaa esim toko. Koira joka viihtyy sekä metsässä, veneellä, mökillä, autossa, uimassa mukana.
Voin selventää
ihminen on siis "jalostanut" koiran omaksi ilokseen. samoin monia eläimiä. eikö kellot jo soi? ihminen on siis ottanut eläimiä luonnosta ja ehdollistanut ne jotta ne palvelisi ihmistä siinä ei ole mitään väärää jos eläin on "työkalu" kuten huumekoira mutta viihdekäyttö, eli lemmikki, on hyvin moraalitonta. Varsinkin kun katsotaan koiran tarpeita kuten kilometrien vaellus vähän väliä ja lauma hierkia. nyt sudesta ihmiselle jalostettu viihdyke istuu helposti 8 tuntia odottaen omistajaansa kotiin. Tätä ei ole nähtävissä luonnossa. ihminen on siis luomakunnan kruunu ja vastuussa luonnosta mutta ei tiedä enää eläinten laji kohtaisia tarpeita.
Toinen esimerkki on kani eli jäniseläin. mikä on jäniseläimen reviiri? netissä sanotaan että ainakin yhden lajin reviiri olisi 100mx100m koska kani on lauma eläin, eli elää 7 hengen laumoissa, on reviiri voi olla sellainen 1kmx1km. kuinka monella kanin omistajalla on 7 kania tämän kokoisessa häkissä joka on luonnon tilassa? miksi näin ei ole koska ihminen ei pysty täyttämään eläimen tarpeita vaan valehtelee itselleen että 20 neliön yksiö riittää ja kani on onnellinen. kanit eivät luonnossa rakenna taloja ja yksiöitä. Olisiko meidän ihmisten aika lopettaa valehtelu itsellemme ja hyväksyä että eläin on onnellisin luonnossa?
Vierailija kirjoitti:
Nuo stabyhoundit, sprinkut ym ovat käyttökoiria myös, niillä saattaa olla riistaviettiä, joka vaikeuttaa tai estää vapaanapidon. Mutta eiköhän niistä seurakoiriakin saa. Nuo kaksi ovat ainakin oman kokemuksen mukaan olleet vieraille koirille aggressiivisia, eli sekin kannattaa huomioida, mitä tykkää muista ja onko sillä sinulle väliä.
Tähän samaan syssyyn menisi sileäkarvainen noutaja eli flätti.Oletko kokeillut koirarotutestiä? Se antaa 10 sopivinta rotua vastausten perusteella. Ihan viitteellinen testi kuitenkin. https://www.hankikoira.fi/rotutesti
Minusta tuo collie voisi olla ihan varteenotettava. Itsekin olin pitkään kiinnostunut lyhytkarvaisesta colliesta, mutta päädyinkin toiseen rotuun. Vanhempien ja isovanhempien terveydestä kannattaa ottaa selvää ja tehdä itse huolellista taustatyötä. Arkuutta ja jonkin verran luustovikoja tavataan.
Kovasti tulee nyt vaikutelma, että siellä joku yrittää olla viisaampi kuin onkaan...
Sprinkkuja ja muita spanieleita on lukemattomia seurakoirina ilman mitään ongelmaa. Spanieleille ei ole millään lailla tyypillistä aggressiivisuus muille koirille, yleisempää se on varmaan vaikka tuolle jatkoviestissä mainitsemallesi hollanninpaimenkoiralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkanpa vielä...
Kriteereihisi sopisi monenmallinen koira. Onko hollanninpaimenkoira liian iso? Entäs tsekinpaimenkoira? Tämä jälkimmäinen on harrastuspiireissä alkanut ottaa jalansijaa.
Rotu mikä tahansa niin hyvin paljon on kiinni siitä millaiseen aktiivisyystasoon koiran opettaa ja totuttaa. Mitä enempi pienestä asti aktivoidaan, sitä enemmän se kasvaessa vaatii. Eli rauhoittumistaito ennen liikuntaa ja aktivointia.
Yksi hyvin mielenkiintoinen ja silmällä pidettävä rotu on Pieniamerikanpaimenkoira. Siitä saisit varmasti kaverin moneen puuhaan. On kuin auspai tai bordercollie, mutta pienempi. Rotu on vielä suht uusi ja harvinainen Suomessa, mutta kasvattajia toki löytyy jo.
https://www.pienetamerikanpaimenkoirat.com/Vaikka sanoit että japsitkin taitavat olla kiven alla niin aina kannattaa olla yhteydessä kasvattajiin, kysellä ja tutustua. Harvoin koiraa saa heti, vaan voi helposti mennä vuosikin että joku yhdistelmä toteutetaan. Mutta odottaminen on sen arvoista kuitenkin jos todella haluaa kyseisen koiran. Äkkiä vaan yhteys kasvattajiin. Vaikka varauslista olisi täynnä, sieltä voi pudota porukkaa pois ja pentu vapautua.
Koira kuin koira on tyytyväinen ja levollinen silloin, kun se saa riittävästi rasitusta ja toimintaa temperamenttiinsa nähden. Ei vilkasta ja toimeliasta "totuteta" pärjäämään vähemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä aloitus mutta et maininnut mihin tarvitset koiraa?
No ei halunnut riistaviertiä, joten ihan päättelisin että seurakoiraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noutajia, etenkään niitä labbiksia, ei kannata torpata riistavietin takia, sillä ei niillä pääsääntöisesti varsinaista riistaviettiä ole siinä mielessä, että lähtisivät ajamaan jäniksiä tmv. takaa. Meillä on ihan metsästyskäytössä olevia labradoreja, jotka rehellisesti etsivät ja tuovat riistan, mutta päiväkävelyllä metsässä eivät jaksa edes vilkaista eläviä lintuja, tämä on enemmänkin ajavien koirien ominaisuus.
Tämä ihan sivuhuomautuksena, noin avoimiin kriteereihin täällä onkin ollut jo monta hyvää tutustumisen arvoista ehdotusta ja noutajia kannattaa ehdottomasti myös harkita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo stabyhoundit, sprinkut ym ovat käyttökoiria myös, niillä saattaa olla riistaviettiä, joka vaikeuttaa tai estää vapaanapidon. Mutta eiköhän niistä seurakoiriakin saa. Nuo kaksi ovat ainakin oman kokemuksen mukaan olleet vieraille koirille aggressiivisia, eli sekin kannattaa huomioida, mitä tykkää muista ja onko sillä sinulle väliä.
Tähän samaan syssyyn menisi sileäkarvainen noutaja eli flätti.Oletko kokeillut koirarotutestiä? Se antaa 10 sopivinta rotua vastausten perusteella. Ihan viitteellinen testi kuitenkin. https://www.hankikoira.fi/rotutesti
Minusta tuo collie voisi olla ihan varteenotettava. Itsekin olin pitkään kiinnostunut lyhytkarvaisesta colliesta, mutta päädyinkin toiseen rotuun. Vanhempien ja isovanhempien terveydestä kannattaa ottaa selvää ja tehdä itse huolellista taustatyötä. Arkuutta ja jonkin verran luustovikoja tavataan.
Kovasti tulee nyt vaikutelma, että siellä joku yrittää olla viisaampi kuin onkaan...
Sprinkkuja ja muita spanieleita on lukemattomia seurakoirina ilman mitään ongelmaa. Spanieleille ei ole millään lailla tyypillistä aggressiivisuus muille koirille, yleisempää se on varmaan vaikka tuolle jatkoviestissä mainitsemallesi hollanninpaimenkoiralle.
Suurin osa seurakoirina. Aivan marginaalisilla määrällä metsästetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä aloitus mutta et maininnut mihin tarvitset koiraa?
No ei halunnut riistaviertiä, joten ihan päättelisin että seurakoiraksi.
eli seuraksi. mutta kaipaako koira ihmistä seuraksi? alunperin ihminen kesytti sudesta koiran omaksi hyödyksi. esim vartiointiin, metsästykseen jne. nyt se olla möllöttää seurana. olisiko ihmisten aika herätä ettei orjuuteta eläimiä omaksi iloksi jos niistä ei ole oikeasti tänä päivänä mitään hyötyä?
Suosittelen staffia, sopii kriteereihisi.
Nuo stabyhoundit, sprinkut ym ovat käyttökoiria myös, niillä saattaa olla riistaviettiä, joka vaikeuttaa tai estää vapaanapidon. Mutta eiköhän niistä seurakoiriakin saa. Nuo kaksi ovat ainakin oman kokemuksen mukaan olleet vieraille koirille aggressiivisia, eli sekin kannattaa huomioida, mitä tykkää muista ja onko sillä sinulle väliä.
Tähän samaan syssyyn menisi sileäkarvainen noutaja eli flätti.
Oletko kokeillut koirarotutestiä? Se antaa 10 sopivinta rotua vastausten perusteella. Ihan viitteellinen testi kuitenkin. https://www.hankikoira.fi/rotutesti
Minusta tuo collie voisi olla ihan varteenotettava. Itsekin olin pitkään kiinnostunut lyhytkarvaisesta colliesta, mutta päädyinkin toiseen rotuun. Vanhempien ja isovanhempien terveydestä kannattaa ottaa selvää ja tehdä itse huolellista taustatyötä. Arkuutta ja jonkin verran luustovikoja tavataan.