Epätoivoinen ihastus - miten pääsen elämässäni eteenpäin?
Olen epatoivoisen ihastunut miespuoliseen ystävääni. Olemme hänen kanssaan erittäin läheisiä, meillä on hauskaa yhdessä ja luotamme toisiimme. Hän vastaa lähes täydellisesti miesihannettani. Olemme myös harrastaneet seksiä muutaman kerran yhdessä. Haluaisin suhteeltamme enemmän, mutta miehellä on jo tyttöystävä. Läheiset välimme ovat kestäneet nyt noin vuoden, ja vaikka myös ystäväni välittää minusta paljon, alan vihdoin tajuta, ettei mies jätä tyttöystäväänsä vuokseni.
Olen yrittänyt unohtaa ihastukseni, edetä elämässäni ja tavata myös muita miehiä. Mutta mitä enemmän yritän hänet unohtaa, sitä enemmän häntä kuitenkin ajattelen. Lisäksi aina kun tapaan jonkun uuden, ihan kivan miehen, vertaan häntä alitajuntaisesti ystävääni ja totean, ettei mies ole lähellekään yhtä ihana kuin ystäväni, ja näin tapailut tyssäävät heti alkuunsa.
Minulla ei ole ollut koskaan näin voimakkaita tunteita ketään toista kohtaan. Itken lähes päivittäin, kun en tiedä, mitä minun täytyisi tehdä. Täytän parin vuoden kuluttua jo 30 vuotta, joten kyseessä ei ole enää mikään teini-iän ihastus. Toisaalta 30 vuoden rajapyykin lähestyminen tarkoittaa myös sitä, että mikäli haluan vielä joku päivä oman perheen, en voi hukata enää montaa vuotta elättelemällä turhia toiveita ystäväni suhteen.
Vaikka sydämeni huutaa muuta, järkeni käskee tukahduttamaan tunteeni ystävääni kohtaan. Käytännössä tämä on kuitenkin erittäin vaikeaa ja henkisesti kuormittavaa.
Tarvitsen apua. Miten pääsen elämässäni eteenpäin?
Kommentit (67)
Ap:han kirjoitti, että ovat harrastaneet seksiä, minkä ap tulkitsee niin, että miehellä on tunteita tätä kohtaan. Ulkopuolinen tarkkailija kutsuu tätä kuitenkin klassiseksi syrjähypyksi. Ap:n ukko sentään ei edes teeskentele, että aikoisi jättää kumppaninsa ap:n takia, joten ap:ta ei olla tässä edes huijaamassa.
Mies ei taida tajuta, että ap ottaa tämän jutun niin vakavasti. Juttuhan on ihan päivänselvä, ap on kakkosnainen, jonka kanssa mies pettää tyttöystäväänsä.
Jos ap haluaa perustaa perheen, kannattaisi miettiä kannattaako mieheen tuhlata yhtään enempää aikaa ja tunteita.
Sinuna ap jatkaisin joko ystävänä tai viilentäisin välit mieheen. Hän ei todellakaan kuulosta miltään "ihanalta" mieheltä, päin vastoin. Kuulostaa pelurilta joka pelaa sinun tunteillasi ja pelaa tyttöystävänsäkin tunteilla. Sinuna kyllä kertoisin asiasta miehen tyttöystävälle, ihan vain, koska tyttöystävällä on oikeus tietää millaisen kusipään kanssa seurustelee.
Maailma on täynnä ihania miehiä, jotka osaavat olla uskollisia vaikka joku ystävänainen itseään heille ihastuksissaan tyrkyttäisikin. Sellainen mies sinunkin ap kannattaisi etsiä ja unohtaa tuo pettämiseen kykenevä ihminen.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 13:04"]
Rakastan ystävääni ennen kaikkea ystävänä: Tiedän, että voin luottaa häneen tilanteessa kuin tilanteessa ja hän on aina valmis tukemaan minua. Lisäksi hän saa minut nauramaan ja hänen seurassaan voin olla juuri sellainen kuin olen. Mutta taidan rakastaa häntä myös romanttisessa mielessä. Hän on fiksu, itsevarma ja määrätietoinen. Nämä kaikki ovat ominaisuuksia, joita arvostan miehessä. Samalla hän on kuitenkin myös hellä, huomaavainen ja lämmin. Tähän kun vielä lisää komean ulkonäön, moitteettoman tyylitajun ja järisyttävät taidot sängyssä, en voi muuta kuin huokaista syvään ja ihmetellä, voiko kukaan muu koko maailmassa olla yhtä ihana.
-ap
[/quote]
Voisin tässä nimetä aika montakin ihanempaa miestä, mutta nämä miehet eivät vain ole sinulle potentiaalisia kumppaneita, kun ovat kaikki uskollisia parisuhteissaan. Oikeasti ap, otapa hetkeksi ne vaaleanpunaiset lasit silmiltäsi ja lue omia tekstejäsi "ulkopuolisen silmin", saatat herätä huomaamaan, ettei ystäväsi ole täydellisen ihana mies vaan ihan jotain muuta. Hänhän pelaa sinun tunteillasi 6-0 ja sinä jäät elämässäsi paitsioon kun vain odotat oikeaa hetkeä kertoa hänelle palavista tunteistasi.
Ota nyt ap oikeasti etäisyyttä tuohon mieheen ja katsele ympärillesi, niitä oikeasti ihania miehiä löytyy varmasti vielä sinkkumarkkinoilta, sinun ei tarvitse tyytyä pettävään sikaan.
Minusta ap:n kirjoitukset vaikuttavat vahvasti keksityiltä. Siltä varalta että juttu olisi totta, haluaisin kiinnittää ap:n huomion tähän: mies aivan varmasti tietää jo sinun tunteistasi. Tottahan hänellä on silmät päässä. Sinulla on suuret odotukset sille tilanteelle, kun "kerrot" hänelle, mutta hänen kannaltaan se ei ole mikään paljastus, vaan varmaan kiusallinen tilanne: kissa on pöydällä ja hän joutuu miettimään mikä olisi optimaalinen "reaktio" jolla säilyttäisi saavutetut edut.
Mutta nussinu on vierasta joka tapauksessa!