Lue keskustelun säännöt.
LOMA AHDISTAA!
13.07.2006 |
Mikä ihme mua vaivaa?
Miehellä alkaa huomisen jälkeen kesäloma, ja sitä on putkeen 4 viikkoa.
Olen hoitovapaalla 1,5-vuotiaan lapsen kanssa ja nautin suunnattomasti siitä kun saamme olla lapsen kanssa kahdestaan päivisin, ja kun lapsi nukkuu päiväuniaan niin minulla on oma rauhallinen hetkeni YKSIN=henkireikä.
Loma vietetään pääasiassa mökillä jossa vaihdellen viettää aikaansa myös 4-10 miehen lähisukulaista(anoppi, appi, käly, serkkuja perheineen jne).
Tulen toimeen kaikkien kanssa mutta en jaksaisi olla isossa porukassa KOKO AJAN.
Tää miehen suku on oikeita heimoihmisiä, ne on aina yhdessä porukassa, valvovat yökaupalla ja suunnittelevat kaikki menonsa samalla porukalla- ei kai niillä muita ystäviä ehdi olemaankaan.
Mitä helvettiä mä keksin ettei pää räjähdä siellä skutsissa tän klaanin keskellä? Ajokorttia ei ole joten minnekään en pääse yksin. Lähimmälle yleiselle kulkuneuvolle on matkaa yli 20km.
Miksi mua ahdistaa " lomailu?"
Totta puhuen PALJON MIELUUMMIN olisin kotona lapsen kanssa ja eläisin tavallista arkea.
Onko muilla vastaavia fiiliksiä?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suunniteltu että mentäisiin lähimpään isoon kaupunkiin tai johonkin kylpylään ihan kolmistaan, mutta tiedän jo etukäteen että sit kun pitäisi alkaa lähtemään niin mies ei millään haluaisikaan vaan lykkää sitä lähtemistä. Viihtyy niin kovin siellä.
En haluaisi hänen iloaan pilatakaan mutta pakko keksiä jotain.
Mökki
Miehen mielestä pitää vaan " relata" , mutta minä en voi kun pelkään että tapahtuu jotain- ja on jo muutaman kerran ollut lähellä tapahtuakin- lapsosemme on erittäin innostunut vedestä ja uimisesta eli pyrkii sinne veteen koko ajan.
Olen varmaan sit ylikireä mutta en voi rentoutua siinä ympäristössä, ja vielä kun ympärillä on kamalasti porukkaa 24/7.
Minulla ei ole muita sukulaisia elossa kuin oma äiti- häntä näemme kyllä usein, mutta näin kesäaikaan hänkin on lomareissussa joten mikään ei " pidättele" kaupungissa.
Olen yrittänyt hellästi vihjata miehelle ettei mulla ole mitään sukulaisia vastaan mutta haluaisin joskus omaa rauhaa.
Hän vakuuttaa että se on ihan OK, mutta kuitenkin loukkaantuu siitä:o(
ap