Miltä tuntuu abortti?

oli helppo toimempide enkä muista että olisi ollut kipujakaan. ihan positiivinen olo oli niin ennen kuin jälkeenkin, eikä sairaalalssa kukaan syyllistänyt vaan olivat oikein mukavia

kasvoille jsota tulee nuktusaine ja käskevät laseka kymmenestä taaksepäin. itse nukahdin noin kuuden kohdalla. tuli mukava kutitteleva olo ja sitten vaipui uneen. ja kun heräsi oli heräämössä josta vietiin osastolle. osastolta sai poistua muutaman tunnin kuluttua mutta täytyi olla joku hakemassa, yksin ei saa lähteä pois siltävaralta että esim pyörtyy tms. kun verenhukkaa aina tulee

" Olen ihminen joka omistautuu asialleen täysin..." lainaus tektistäsi, joten etköhän sitten tule aina ja ikuisesti miettimään tuota abortti asiaa mielessäsi.

eikä osaa ehkäisystä huolehtia... tiesit varmaan riskit kun rakastelemaan menit, jos liuta jo lapsia muutenkin. Mutta niin makaa kun petaa.



Murhaa vaan lapses jos siltä tuntuu, ei se multa pois ole, sulta korkeintaan!

Minä en jumalaan usko,

herran pelossa en elä :D

Yhteisö ei pakota päätöksissäni taipumaan ja kunnioittaa jokaisen omaa elämää ilman sen lahjoittamista lisääntymiskoneeksi.

T:AP

Sairaanhoitaja antaa pillerin, joka lopettaa keltarauhashormonin tuotannon. Seuraavana päivänä mennään naistenklinikalle, jossa emättimeen laitetaan kapseli, joka sitten aloittaa kuukautiset. Parin viikon päästä on gynen tarkastus, jossa tarkistetaa, että kaikki on tullut kohdusta pois.

söin minipillereitä ja vasta 3kk synnytyksestä, mutta silti tulin raskaaksi. oli myös synnytyksenjälkeinen masennus (oikeasti, ei mikään babyblues tai julkkismasennus). kyllä se koville otti välillä ja muutaman vuoden, mutta enää en mieti asiaa sen enempää, koska se oli mielestäni oikea ratkaisu kaikille ja kaikkien psyykelle ja hermoille ja hyvinvoinnille. abortti on yksi ratkaisu muiden joukossa. kenenkään ei tarvitse toimia jaksamisen äärirajoilla.

Kirjoitin jo pitkät pätkät mutta taas katosi:(

Siis pelottaa tuo nukutus kun ei ole koskaan sellaista kokenut ja verenhukka.

Miten se pilleri keskeytys onko se miten kivulias? En ole kipuherkkä ja se kiinnostaa kun kuulostaa luonnollisemmalta.



Asialleen omistautuvana ihmisenä tunnen rajani. Miksi steriloisin itseni alle kolmekymppisenä, koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuudessa haluan. Ajatellaan vaikka kymmenen vuotta eteenpäin, nyt tilanne ei ole lapselle otollinen ja kaikki jotka henkilökohtaisesti minut tuntee tajuavat mitä tarkoitan.



Ja kyllä se varmasti kalvaa loppu elämän mutta niin kalvaa sekin jos en tee koska en pysty antamaan nykyisilleni silloin kaikkeani ja todennäköisesti palan loppuun kun yritän riittää kaikille.

nukutus kesti hetken, ei kuukautiskipuja kummempaa, paitsi henkinen huono olo. ei tarvitse pelätä.

samoin aikaisemmin kun mulle tehtiin raiskauksen jälkeen abortti nuorempana.

Ottaa panadolia ja lepäilee kotona niin ei ole mitenkään liian kivuliasta. Vuoto kesti sitten kyllä 2 viikkoa, eli siteitä kannattaa varata..

joten kipu oli ihan karseaa. Kuulin myöhemmin, että yleensä vain itä-Euroopassa tehdään noin. Mutta suosittelen siis tuota nukutusta (siinä näkee yleensä muuten ihania unia ;-)). Harmi, kun olet saanut noita loukkaavia viestejä, itse ymmärrän tilanteesi täysin. Parempi huolehtia niistä jo olemassa olevista lapsista, kuin tehdä monta lisää ja jättää kaikki " herran haltuun..."



Voimia! Hyvin se menee. Ota lääkäriin yhteyttä, niin saat asiantuntevan tiedon. Ja mulle ainakin annettiin sellasia vuotoa rajottavia pillereitä kolmeksi päiväksi, eli ei ollut paha.

Suosittelen. Älä ota turhaa stressiä. Ja muista jatkossa käyttää luotettavaa ehkäisyä.

Vierailija:

eikä osaa ehkäisystä huolehtia... tiesit varmaan riskit kun rakastelemaan menit, jos liuta jo lapsia muutenkin. Mutta niin makaa kun petaa.

Murhaa vaan lapses jos siltä tuntuu, ei se multa pois ole, sulta korkeintaan!

Ap sanoi, että EHKÄSY PETTI. Viddu sä oot idiootti...

Täytyy maanantaina ottaa yhteys terveyskeskukseen, alkaa kai olemaan kiire tällä keskeytyksellä kun kuukautiset jo kolmatta viikkoa myöhässä. Ensin ajattelin että ovat tyypilliseen tapaansa viikon myöhässä (tätä käy usein) ja en vieläkään ole uskaltanut raskaustestiä tehdä kun haluan ensin päättää mitä asian kanssa teen.



Ei tämä pähkäyly ja pelkääminen kivaa ole mutta elämä on kovaa ja sitten kun katsoo lähipiirin pieninä suloisia vauvoja niin kurkkua kuristaa:( kun tietää mitä itsellä on ehkä edessä.

voisitko antaa lapsesi adoptioon, niin ei tulisi morkkista elämän tuhoamisesta. Se kai olisi sinulle mahdollinen vaihtoehto. Harkitse ainakin, ennen kuin päätät.

Tässä ennen synnytystä olisi töihin paluu edessä ja en ole mikään uraputkessa polskutteleva mutta sinnekin täytyy palata kun nuorin täyttää 3-vuotta...ja kuten jo kirjoitin niin monta vuotta sieltä olen jo poissa ollutkin.

Raskauden invalidisoiva vaikutus minuun myös syy että taidan jättää tämän kierroksen kesken.

parempi tehdä, jos tuntuu ettet jaksa hoitaa.

Alkio on alkio ei vielä elävä olento minun mittapuulla. Se ei ole varmaa että muutenkaan eläisi vauvaksi asti.

Jos ruvetaan pikkuilemaan niin miehen siitiötkin on elämän alkuja, pitäisikö niille kaikille antaa mahdollisuus?

mahdollisimman hyviä edellytyksiä pitää suojata. ei ole kenellekään hyväksi, että uupuu.

Tosin lääkärissä joutuu käymään 3 kertaa: ensimmäinen pilleri, toinen pilleri kohtuun ja jälkitarkastus.