60-70 luvun naiset. Onko se ollut kuinka yleistä, että tämän ajan isät on kohdellut asiattomasti?

Kuulostaa omituiselle.

Kavereiden isät olivat tuollaisia, yksi heistä meni pidemmällekin.

Itseasiassa minua ahdistaa nyt vieläkin enemmän, koska hän painotti, että oli mieleltään sairas. Tuo melkoisen pelottavan varjon koko lapsuusaikaani. Kerroin näistä hiukan eräälle kaverilleni tuolloin, ja hän tyrmäsi koko asian aivan järkyttävänä, ja että äijä saisi lähteä ja velikin hakkasi jne. Sitten oli taas kavereita, joiden isät saattoi huudella meille tytön kavereille kaksmielisiä ja eipä sitä jääty pohtimaan hirveästi.

Raihoitelkaa mua edes sanomalla, että tuollaisia ne olivat. Tuntuu hirveältä ja todella pelottavalta, kun sanoi olleensa mieleltään sairas. Ja siis olleensa.... mihinkä se olisi kadonnut. Pelottaa ja hirvittää kun pääs pyörii kaikenlaista.

Ei mun isä todellakaan koskaan tehnyt mitään tuollaista mulle. Olen syntynyt -70-luvulla.

En kuulu aikaikkunaan , mutta vastaan silti . Ei todellakaan. 50-luvun lapsi.

Ei tehnyt mun isä mitään tuollaista, ikinä.

Ap, hyvä kun isäsi sai pyydettyä anteeksi. Vai pantiin itsemurhayrityskin "höperön" miehen sekoiluksi. Saako hän kunnon hoitoa, jos asenne on tuo, henkilökunnallakin? Hommaa yksityiseltä psykologi juttelemaan hänen kanssaan. Eikä pappikaan pahaa tekisi. On kauheaa tietää kuolevansa henkisessä tuskassa.

Oma isä ei tehnyt minulle mitään tuollaista. Hän ei edes jutellut minun kanssa, meillä ei ollut mitään yhteistä eikä isä ollut kiinnostunut minun elämästä. Koko mies jäi minulle ihan vieraaksi.

Hän osaa esittää, että ei olisi vaikeasti masentunut, mutta olen sen kyllä järkytyksekseni huomannut jo viimeiset 10 vuotta. Sanoi itsemurhaa hautoneensa 3 vuotta. Ja ei todellakaan saa tarvitsemaansa hoitoa. Pelottaa aivan hirveästi ja myös äitinikin puolesta, joka on henkisesti hyvin hauras kestämään mitään. Mitä tunnustettavaa hänellä vielä onkaan, ja kun äitini ei näytä huomaavan mitään. En ymmärrä kun kuitenkin yhdessä eläneet yli 50 vuotta.

Kannattaa miettiä muutkin mahdollisuudet, ennen kuin jatkaa tarinaa. 

Juttu saattaa olla täysin keksittyä.  Itse saan kuulla mökkinaapurin suusta näitä #totuuksia"

-Helppo todeta perättömäksi kun kohde sattui olemaan työasioissa yhteyksissä minuun.  

-Toinen asia "tapahtui"  ladossa, jonka ympärillä on tallaamaton heinä, UFO kävi???

Nämä on mt asiaa, mutta   aikaisemmin  nuori nainen kehui mulle "poliisi uskoi kaiken mitä.."

Tämmöisten   kohteeksi joutunut ei voi mitenkään saada oikeutta, lopettaminen  saattaa tuntua ainoalta ratkaisulta, mutta eihän se ketään kiinnosta.

En uskalla sanoa äidilleni mitään, enkä veljelle. Ei ole ketään jolle puhua. Isäni on siis 80 vuotias ja äitinikin melkein. Äidilläkin terveys reistailee fyysisesti, ja en halua mitään ylimääräistä taakkaa hänelle enää. Ajatuskin, että isäni alkaa puhdistamaan omatuntoa an hänelle.... Koko elämähän tuntuu valheelta sen jälkeen, ja kun se on jo lähes eletty. Tuntuu jotenkin aivan hirveältä. Minulle olisi ollut parempi, kun olisi jättänyt pyytelemättä anteeksi, niin olisin voinut suhtautua asiaan kevyemmin...

No etaiset oli välit mullakin isääni. Hyvin etäiset. Nyt vasta ehkä 20 vuotta on hiukan puhuttu jotain nähdessä. Mutta hyvin muodollisesti.

Ap.

Vanhaukko kirjoitti:

Kannattaa miettiä muutkin mahdollisuudet, ennen kuin jatkaa tarinaa. 

Juttu saattaa olla täysin keksittyä.  Itse saan kuulla mökkinaapurin suusta näitä #totuuksia"

-Helppo todeta perättömäksi kun kohde sattui olemaan työasioissa yhteyksissä minuun.  

-Toinen asia "tapahtui"  ladossa, jonka ympärillä on tallaamaton heinä, UFO kävi???

Nämä on mt asiaa, mutta   aikaisemmin  nuori nainen kehui mulle "poliisi uskoi kaiken mitä.."

Tämmöisten   kohteeksi joutunut ei voi mitenkään saada oikeutta, lopettaminen  saattaa tuntua ainoalta ratkaisulta, mutta eihän se ketään kiinnosta.

Juu, mt-asialta kuulostaa nyt kyllä.

Jos löydät sydämestäsi tilaa antaa anteeksi? Jos isälläsi on ollut jonkinlaisia ”taipumuksia” niin ei hän ole itsekään niitä itselleen valinnut. On silti ilmeisesti osannut olla niitä seuraamatta ja jopa katuu nyt syvästi. Elämän ehtoopuolella ei enää voi muuta kuin pyytää anteeksi. Isäsi risti on isäsi, helpota sitä sen verran kuin voit, käsittele asia ja jatka eteenpäin. Mikään ei menneisyydessä enää muutu.

Vierailija kirjoitti:

Jos löydät sydämestäsi tilaa antaa anteeksi? Jos isälläsi on ollut jonkinlaisia ”taipumuksia” niin ei hän ole itsekään niitä itselleen valinnut. On silti ilmeisesti osannut olla niitä seuraamatta ja jopa katuu nyt syvästi. Elämän ehtoopuolella ei enää voi muuta kuin pyytää anteeksi. Isäsi risti on isäsi, helpota sitä sen verran kuin voit, käsittele asia ja jatka eteenpäin. Mikään ei menneisyydessä enää muutu.

Ei kyllä voi sanoa, että olisi ollut seuraamatta taipumustaan jos on ollut asiatonta puhetta, itsensäpaljastelua ja kourimistakin.

Itse syntynyt -68 ja isäni oli (synt. v.-25) täysi sovinisti, jolla valitettavasti mielenterveysongelmia, muttei niihin mitään hoitoa/lääkitystä... Ainoa, missä käyttäytyi todella korrektisti, oli etäisyyden pitäminen minuun tiettyyn ikään tultuani, eli ei todellakaan olisi hipaissutkaan seksuaalissävytteisesti, vilautellut tms. Kaikenlaista sovinistista juttua kyllä lensi minun kuulteni, mutta ei varsinaisesti suoraan minulle puhunut niitä, jos ei lasketa sitä, että haukkui reisiäni paksuiksi...

Vierailija kirjoitti:

Jos löydät sydämestäsi tilaa antaa anteeksi? Jos isälläsi on ollut jonkinlaisia ”taipumuksia” niin ei hän ole itsekään niitä itselleen valinnut. On silti ilmeisesti osannut olla niitä seuraamatta ja jopa katuu nyt syvästi. Elämän ehtoopuolella ei enää voi muuta kuin pyytää anteeksi. Isäsi risti on isäsi, helpota sitä sen verran kuin voit, käsittele asia ja jatka eteenpäin. Mikään ei menneisyydessä enää muutu.

En ajatellutkaan alkaa enään asiasta sen kummemmin puhumaan, kun että sainoin, että älä nyt tuollaisia mieti. Hän ei kuitenkaan koskenut minun paljaaseen ihoon, emmekä koskaan lapsuuiälläni edes halanneet, tai en istunut hänen sylissään, kun parissa valokuvassa. Mutta enemmän nyt oikeastaan ajattelen asioita, mitä hän mahdollisesti mietti, mutta jätti tekemättä, kun sanoi kerta olleensa mieleltään sairas.

Ap.

Tätä varten Suomessa saunotaan alasti. Vanha jäänne ja sukurutsa tiirailu perinne. Siellä on voinut kyylätä rauhassa ja vilautella. En näe mitään järkevää syytä miksi pyyhettä ei voisi pitää saunassa.

Joo tuollaisia oli ihan valtavasti siihen aikaan. Oma isäni ei onneksi ollut, koska oli nörttimäinen hissukka. Mutta kyllä niitä suvun juhlissakin sai kokea, miten sukulaisukot kouri tissejä ja persettä ja heitti todella kaksi- tai yksimielistä juttua. Ja jos loukkaantui tai näytti hapanta naamaa, naurettiin, että ottipa tyttö nokkiinsa, on se nyt niin olevinaan.

Myös työelämässä oli vielä silloin paljon tuota, esim. äitini sihteerinä valitti usein lähentelevistä ja kaksimielisistä esimiehistä. Mikä ihme sekään, kun koko perheen Hymy lehdissäkin oli jatkuvasti koko sivun piirroskuvia sihteeriköstä istumassa pallotissit törröllään vesirajahameessa vanhemman pomon polvella.

Pyydä hoitajia ihan huvikseen ottaan myös virtsanäyte.

Vanhoilla ihmisillä virtsaputken tulehdus aiheuttaa myös täysin sekopää käytöstä.

Omassa lähipiirissä,oli vanhus, jolla oli tulehdus, mutta hoitajat ei huomanneet sitä, koska piti hänen juttuja normaaleina, koska eivät tunteneet häntä. Tapasin vanhuksen ja ihmettelen , kun puhuu aivan tosissaan ja asiallisen oloisena aivan sekoja.

Pyysin ottamaan virtsa näytteen hoitajilta ja se oli tulehdus. Homma hoidettiin ja kummat jutut lakkasi.

Uskon kyllä, että koska itsekin muistat isäsi käyttäytyneen hassusti, niin varmasti jutut on ihan totta, mutta ettei heitä jotenkin yli nyt, niin ottakaa se virtsa testi myös.