60-70 luvun naiset. Onko se ollut kuinka yleistä, että tämän ajan isät on kohdellut asiattomasti?

Vierailija kirjoitti:

En kuulu aikaikkunaan , mutta vastaan silti . Ei todellakaan. 50-luvun lapsi.

Samaa mietin, tosin 60-luvun lapsena. Ei isä, ei enot, ei tuttavamiehet jne. Muistaakseni ainoa tuohon suuntaan edes vivahtava kommentti oli jonkun isän tuttavan kysymys, että jokos tyttö on tansseihin päässyt, kun ei meidän poika ole tästä mitään kertonut. Se oli rippikoulukesänäni ja vastaus oli luontevasti että ei, kun rippikoulu on vasta heinäkuussa.

No kun tavallaan en itsekkään pidä asiaa niin vakavana, että nyt itsemurhaa pitäisi yrittää. vaikka täysin asiattomana olen pitänytkin. Muistan asioita ihan pienestä asti ja isä vei aina lääkäriinkin, vaikkei oikeastaan mitään juteltu. Ei hän nyt mikään Täys hirviö ollut. Nyt vaan tuntuu, että onko hän ajatellut jotain aivan hirveää, ja nämä ajatukset täyttää hänen päänsä. Kun kerta sanoi 3 vuotta ajatellensa tekojansa tauotta, ja itsemurhaa. Olen huomannut jo useiden vuosien ajan, kuinka hänen on ollut vaikea kohdata minua. Eli poistui heti paikalta kun mahdollista.

Ap.

Tuo oli luultavasti jopa harvinaisempaa kuin nykyisin enkä minä tiedä tai ole kuullut ainoastakaan tuon ajan tapauksesta.

Täällä samaa kokenut. Tosin isäpuoli kyseessä. Kouri, arvosteli meinasi kerran jopa raiskata. Ja kasvatti siis minua tyttärenään alta vuoden ikäisestä. Omaa biologista lastaankin ahdisteli. Kuoli pari vuotta sitten ja vituttaa edelleen se ukko.

Omalta isältäni en koskaan kuullut mitään tuollaista, mutta joiltakin sukulaismiehiltä kylläkin ja samoin parin kaverini isältä. En osaa sanoa, miksi näin. Kun muistelen vuosikymmeniä taaksepäin, isäni ei ole tainut koskaan nähdä kuin yhden naisen eli äitini. Hintelä ja vaatimattoman näköinen lukutoukka sai vaimokseen  kaunottaren, joka olisi siihen maailman aikaan pärjännyt loistavasti Hollywoodissakin. Edelleenkin, vaikka ovat jo yli 90-vuotiaita ja naimisissakin miltei 70 vuotta, isä on korviaan myöten rakastunut äitiini. Ja äiti kyllä isäänkin. 

Onneksi minut kasvatettiin poikana, vaikka tytöksi synnyin. Ihan asiallinen isä oli. Meillä saunoi jokainen yksin jos saunoi. Olenkin aina pitänyt yhdessä kylpeviä perheitä hieman perversseinä.

Fyysinen kuritushan oli sallittua 80-luvulle asti ja se on edelleen arkipäivää joissakin kehittyneissä Euroopan maissa eli pientä lasta saatetaan lyödä avokämmenellä jos ei ole hiljaa. Myös pojan ympärileikkaus herättää laimeita tunteita. 

Eipä kuulu ihmisten yrittävän itsemurhaa tällaisten takia, vaikka kyse on jopa vakavammista asioista. Kulttuurinen ja ajallinen konteksti on muutenkin otettava huomioon; satoja vuosia sitten kuninkaalliset harrastivat yleisesti juttuja, joita nykyään pidettäisi insestinä ja pedofiliana. On siis säilynyt kirjallisia mainintoja siitä miten yläluokkaiset vanhemmat saattoivat venytellä ja räplätä pikkupojan penistä vitsillä ja kommentoida sitä lapselle. Toisaalta onko tuo yhtään ympärileikkausta pahempi? 

Ehkä tällä tarinan miehellä on dementia ja hän on voinut alkaa muistaa myös sellaisia asioita, mitä ei ole oikeasti tapahtunut. Masennuskin on yleistä dementiassa. 

No sitä minäkin vähän pelkään, että hänellä on tosiaan dementia tai aivokasvain tai vastaavaa, eikä kukaan huomaa. Ehkä hänen päässään pyörii tosina myös asiat, joita ei tehnyt, mutta ajatteli niitä. Ja ajattelee näköjään edelleen.

Ap.

Itse olen syntynyt -72. Hyvinkin tavallista oli miesten huomauttelut, kun aloin kehittymään. Kavereiden isät, naapurit, sukulaiset... Pientä huomauttelua rintojen kasvusta, perseen leviämisestä.. Muutama meni niinkin pitkälle, että kävi ihan ehdottelemaan sänkyhommia. Siis eihän hekään nyt aina kun tavattiin, paitsi noi ällöimmät.

Suvun kanssa kun tavattiin, niin siinä ruusukupista ryystetyn kahvin lomassa arvosteltiin teinien ulkonäöt. Tissien koko lähinnä.

Tuntui, että se oli ihan yleinen ilmapiiri silloin. Hyväksyttyä, kun perheen vanhemmalle naisväelle kerroin. Ne vaan nauroivat tai tuhahtivat.

Omaa isää olen asiasta kehunut täällä aiemminkin. Hän oli piristävä poikkeus ainakin kotona ja mua kohtaan. Se puolusti pariinkin kertaan mua ja mun oikeuksia kavereilleen, kun niiden jutut lähti laukalle ja kädet vaeltamaan.

En tiedä sitten onko tuo ollut tapana alemmissa sosiaaliluokissa. Tosin isä oli vankilakundi, että siihen ei ainakaan ollut tavat tarttunut.

Pkseutu

Vierailija kirjoitti:

No kun tavallaan en itsekkään pidä asiaa niin vakavana, että nyt itsemurhaa pitäisi yrittää. vaikka täysin asiattomana olen pitänytkin. Muistan asioita ihan pienestä asti ja isä vei aina lääkäriinkin, vaikkei oikeastaan mitään juteltu. Ei hän nyt mikään Täys hirviö ollut. Nyt vaan tuntuu, että onko hän ajatellut jotain aivan hirveää, ja nämä ajatukset täyttää hänen päänsä. Kun kerta sanoi 3 vuotta ajatellensa tekojansa tauotta, ja itsemurhaa. Olen huomannut jo useiden vuosien ajan, kuinka hänen on ollut vaikea kohdata minua. Eli poistui heti paikalta kun mahdollista.

Ap.

Se on tämä aika, kun asiaa puututaan matalalla kynnyksellä. Pedofiliää ja insestiä huudetaan joka tuutista. Herkämmät varmasti syyllistävät itseään ja ovat aivan kauhuissaan, että olenko mäkin noin sairas.

Olisko näissä alueellisia eroja. Itse olen ns. sekarotuinen, eli vanhemmat eivät ole samalta alueelta päinkään, mutta kuitenkin siis suomalaisia. Vartuin E-p. lla..

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun tavallaan en itsekkään pidä asiaa niin vakavana, että nyt itsemurhaa pitäisi yrittää. vaikka täysin asiattomana olen pitänytkin. Muistan asioita ihan pienestä asti ja isä vei aina lääkäriinkin, vaikkei oikeastaan mitään juteltu. Ei hän nyt mikään Täys hirviö ollut. Nyt vaan tuntuu, että onko hän ajatellut jotain aivan hirveää, ja nämä ajatukset täyttää hänen päänsä. Kun kerta sanoi 3 vuotta ajatellensa tekojansa tauotta, ja itsemurhaa. Olen huomannut jo useiden vuosien ajan, kuinka hänen on ollut vaikea kohdata minua. Eli poistui heti paikalta kun mahdollista.

Ap.

Se on tämä aika, kun asiaa puututaan matalalla kynnyksellä. Pedofiliää ja insestiä huudetaan joka tuutista. Herkämmät varmasti syyllistävät itseään ja ovat aivan kauhuissaan, että olenko mäkin noin sairas.

No tämäkin voi toki olla, kun niin paljon puhuttu, niin vanha ihminen kantaa aivan hirveää syyllisyyttä.

Ap.

Voi että, kunpa minunkin isäni alkaisi kokea tuollaisia omantunnontuskia. Turha toivo varmasti kyllä, sillä omasta mielestään hänellä oli oikeus kaikkeen, mitä hän minulle teki.

T: N84

Vierailija kirjoitti:

Olisko näissä alueellisia eroja. Itse olen ns. sekarotuinen, eli vanhemmat eivät ole samalta alueelta päinkään, mutta kuitenkin siis suomalaisia. Vartuin E-p. lla..

Ap.

Suomessa ei ole kuin yksi rotu eli finno ugri rotu. Sitten on ruotsalaisia ja Suomenruotsalaisia jotka ovat niitä sekarotuisia.

Vierailija kirjoitti:

Voi että, kunpa minunkin isäni alkaisi kokea tuollaisia omantunnontuskia. Turha toivo varmasti kyllä, sillä omasta mielestään hänellä oli oikeus kaikkeen, mitä hän minulle teki.

T: N84

Mitä hän teki?

Vierailija kirjoitti:

Itse syntynyt -68 ja isäni oli (synt. v.-25) täysi sovinisti, jolla valitettavasti mielenterveysongelmia, muttei niihin mitään hoitoa/lääkitystä... Ainoa, missä käyttäytyi todella korrektisti, oli etäisyyden pitäminen minuun tiettyyn ikään tultuani, eli ei todellakaan olisi hipaissutkaan seksuaalissävytteisesti, vilautellut tms. Kaikenlaista sovinistista juttua kyllä lensi minun kuulteni, mutta ei varsinaisesti suoraan minulle puhunut niitä, jos ei lasketa sitä, että haukkui reisiäni paksuiksi...

da

Ehtikö isäsi olla sodassa, v. 25 sukupolvi oli viimeinen joka oli. Oma isäni joutui sinne 19-vuotiaana vajaaksi vuodeksi ja sai elinikäiset traumat,joista on vasta viime vuosina ruvennut puhumaan. Tunnepuoli piti puuduttaa, niin hän sanoi. Miten olet onnistuneesti vaimon kanssa intiimisti, kun tunnepuoli on tunnoton. Nuo nuoret miehet oli sodasta palattuaan ihan solmussa. Miettikää omia veljiänne tai poikianne 19-vuotiaina.

Oma isäni piti minuun fyysistä etäisyyttä, vaikka rakasti minua. Muistan olleeni hänen sylissään vain kerran, kun pyörryin tuhkarokon jälkeen.

Lisäys: se tuntui ihanalta! Isän syli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun tavallaan en itsekkään pidä asiaa niin vakavana, että nyt itsemurhaa pitäisi yrittää. vaikka täysin asiattomana olen pitänytkin. Muistan asioita ihan pienestä asti ja isä vei aina lääkäriinkin, vaikkei oikeastaan mitään juteltu. Ei hän nyt mikään Täys hirviö ollut. Nyt vaan tuntuu, että onko hän ajatellut jotain aivan hirveää, ja nämä ajatukset täyttää hänen päänsä. Kun kerta sanoi 3 vuotta ajatellensa tekojansa tauotta, ja itsemurhaa. Olen huomannut jo useiden vuosien ajan, kuinka hänen on ollut vaikea kohdata minua. Eli poistui heti paikalta kun mahdollista.

Ap.

Se on tämä aika, kun asiaa puututaan matalalla kynnyksellä. Pedofiliää ja insestiä huudetaan joka tuutista. Herkämmät varmasti syyllistävät itseään ja ovat aivan kauhuissaan, että olenko mäkin noin sairas.

Toki on ikävää, jos joku ihan viaton tuntee huonoa omatuntoa, mutta ap:n kuvauksen perusteella ap:n isällä on syytäkin syyllistää itseään.

Suora ja ronski puhe sellaisista asioista, jotka kainostuttavat nuorta tyttöä, on ollut yleistä. Seksuaalisten tunteiden osoittaminen omaa tytärtä kohtaan on sitten jo eri asia.

Tunnistan ap:n ilmiön. Olen syntynyt 70-luvun lopussa ja minäkin muistan lapsuudsta ja  etenkin nuoruudesta isän ja isän kavereiden sairaalloisen seksuaalisen kiinnostuksen murrosikäistä itseäni kohtaan ja sen ajatteleminen ahdistaa kovasti. Esim. rintojen kasvun seuraamisen kyttäys ja tuijottelu, lisäksi myös kommentointia muiden naisellisten muotojen kehittymisen esuhteen. Arvuuttelua siitä, joko alapään karvat kasvaa. Perääni viheltely kun kuljen esim. shortseissa tai minihameessa. Tarkoituksella liian lähelle tuleminen, esim. kun olin tiskaamassa niin kurotellaan kuivauskaapista lasia siten, että muna osuu takapuoleeni. 

 Tuo on niin oksettavaa ja ällöttävää, että itkettää ajatella että olen joutunut kokemaan tuollaista. En osaa sanoa miten reagoisin anteeksipyyntöön. Ehkä se helpottaisi vähän, mutta vain vähän.