15 vuodessa fiksu, hoikka, särmä jne ystävä tylsistynyt pöhöttyneeksi viininlipittäjäksi...

Tuli tässä jokin vanha valokuva vastaan ystävästäni ja havahduin asiaan, että hänen viininjuomisesta on vuosien mittaan vienyt hänestä kaiken , mitä hänessä aikoinaan oli kivaa ja hienoa.
Nyt kun muistelen niin jotenkin sellaista tasaista tylsistymistä ja loivaa alamäkeä kohta parikymmentä vuotta.
Ensinnäkin opinnot jäi vähän vaille, sitten työelämään mutta tässä joku vuosi sitten pitkää sijaisuutta tai jtn projektia ei enää jatketukaan . Siihen oli toki hyvä selitys mutta nyt tuli mieleen että olisko kosteilla vuosilla jotain tekemistä.
Ulkonäkö toki rapistuu kaikilla, mutta hänestä on jotenkin se hehku ja terä tylsistynyt.
Paino nousee hitaasti ja semmoinen pöhö ottaa pysyvästi valtaa.
Pitkä liitto loppui sekin ja sen jälkeen jutut jotenkin sekavia ja pettymyksiä.
Kaikesta tuli nyt semmoinen olo että se katkeamaton,vuosia jatkunut viininlipittely voisi olla syy kaikkeen epäonnen ja säätämiseen. Ystävä on vaan tylsistynyt, mikään ei oikein nappaa.
Juominen naamioidaan ystävien tapaamiseen sekä viinien harrastamiseen ja keräilyyn.
Koko meidän ystäväpiiri juo usein ja aina tapaamisissa. Mutta kyllä tämä nyt minua pistää miettimään ja surettaakin. Ei sitä itse huomaa eikä asianomainen itsekään, kaikki vaan tapahtuu niin hitaasti, mutta vääjäämättä. Surullista. Onko muilla tällaisia ystäviä tai läheisiä? Miten ottaa asiaa puheeksi, jos ollenkaan?