Lue keskustelun säännöt.
Miten sinä ilmaiset suuttumustasi (parisuhteessa)? Miten mielestäsi pitäisi?
03.07.2013 |
Tuosta yhdestä toisesta keskustelusta lähti niin paljon sivuversoja, jotka alkuperäisen aiheen sijaan käsittelivät vihan ja suuttumuksen tunteiden ilmaisemista yleensä, että ajattelin perustaa oman ketjun. Aihe on mielenkiintoinen!
Miten siis itse ilmaiset omia negatiivisia tunteitasi, kuten vihaa, suuttumusta, pettymystä ja surua? Osaatko mielestäsi käsitellä tunteitasi oikein? Miten parisuhteesi dynamiikka toimii tässä asiassa? Pystyttekö kumppanisi kanssa ymmärtämään toistenne tapoja käsitellä ja ilmaista tunteitanne? Millaiset suuttumiseen tai riitelyyn liittyvät tilanteet ovat sinulle ahdistavia? Entä kumppanillesi? Saako suuttuessa huutaa?
Itse olen temperamenttinen ihminen. Tulen surulliseksi, iloiseksi ja vihaiseksi yhtä nopeasti, ja näitä kaikkia tunteita ilmaisen luontaisesti hyvin spontaanisti, toisinaan jopa joissain määrin hallitsemattomasti. Minulle ei oikein soveltuisi kumppani, joka ei pysty ottamaan vastaan "pieniä räjähdyksiä", joka ei koskaan sanoisi tiukasti ja jopa ääntä korottaen vastaan tai avoimesti osoittaisi ärtymystään.
Tämä toiveeni "räjähdyskestävyydestä" pätee sekä kumppaniin liittymättömiin että häneen liittyviin suuttumuksen aiheisiin. Jos vaikkapa joudun yllättäen vaihtamaan työvuoroa ja mukavan menon peruuntumisen vuoksi harmistun tästä todella, sadattelen, jupisen ja puhun kovaan ja valittavaan äänensävyyn tilanteesta kumppanilleni, toivon, ettei kumppanini ottaisi tätä itseensä. Haluan myös, että kumppanini pystyy riitelemään railakkaasti: muutama tiukka sana puolin ja toisin ennen varsinaista sovittelua puhdistavat ilmaa. Mieheni kanssa tämä onneksi toimii niin, että häneen liittymättömissä kiukun aiheissa muistan useimmiten sanoa hänelle etukäteen: "Nyt ärsyttää, mutta älä luule, että olen sulle vihainen, vaikka tässä metelöinkin." Vastaavasti, kun olemme miehen kanssa riidoissa ja suuttuneita toisiimme, uskallan huutaa hänelle ja hän uskaltaa huutaa miunulle. Molemmat kuitenkin tiedämme rajat, eivätkä riidat koskaan kärjisty, vaan pienen rauhoittumisen ja viilentymisen jälkeen sopu löydetään ihan keskustelemalla. Ja pikaistuksissa sanottua pyydetään anteeksi. Minulle, kuten onneksi myös miehelleni, on tärkeää, että sen suuttuneen ja kiukkuavan itsensä saa ja uskaltaa näyttää toiselle. Ehkä sitten olemme jotenkin primitiivisiä.
Luulen, että tämmöinen lupa vaikka ihan huutaakin on minulle tärkeä siksi, että temperamenttisyyden lisäksi olen myös hyvin analyyttinen ja pohdiskeluun ja asioiden pyörittelemiseen taipuvainen. Loputon pohdinta ja keskustelu ei siten yksittäin oikein tunnu auttavan, vaan sellainen pieni primitiivireaktio jotenkin aukaisee tilanteen sille todella hedelmälliselle keskustelulle, joka ei jää vain kehän kiertämiseksi, vaan ratkaisee ongelmia. :) Fyysiseksi mikään suuttumus ei kuitenkaan saa mennä eikä meillä menekään. Suut soittaa mutta nyrkit eivät todellakaan puhu.
Kommentit (33)
Kakkonen 19:sta:
Hän on kärsinyt masennuksesta, mutta ongelmana on myös ettei hän ymmärrä asioita kuin omalta kannaltansa. Hänen mielestään muu kuin hänen oma käytöksensä on virheellistä ja sietämätöntä, myös poikamme käytös jonka välillä toteaa ääneen joutavan "lahjoitettavaksi venäläisille". Hän ei ymmärrä kotitöissä lainkaan sitä, että pieni laiminlyönti johtaa usein suureen riesaan monena päivänä tapahtuneen jälkeen. Silti hän valitsee 2 sekuntin ajansäästön vaikka tekee pari kolme minuuttia turhaa työtä seuraavan viikon aikana yhtä lailla kiireiseen aikaan aamulla. Joka viikko uudelleen ja uudelleen. Aivan vastaavasti hän ei ymmärrä, että lapsen kasvatuksessa on jaksettava toimia oikein aina, ei voi "olla lomalla vanhemmuudesta" ja päättää, että kieltää sitten joskus kun huvittaa.
Hän ei ilmeisimmin toimi itsekkäästi itsekkäistä syistä, mutta toki minulla pinna on kireällä usein ja itsekkyydeltä vaikuttavan toiminnan syy tai tausta on oleellista vain jos sen avulla voi saada hänet jotenkin normaalimmaksi. Jos hän ei pysty asialle mitään tekemään, on lopulta aika sama onko kyse itsekkyydestä vai sairauden tms. ongelman aiheuttamasta tahattomasta riesasta, joka vaikuttaa itsekkyydeltä. Sitä kuvittelee, että asialle voi tehdä jotakin jos tietää mistä ongelma johtuu. Aika näyttää onko se oikeasti mahdollista tässä tapauksessa vaiko ei. Mutta aina välillä alkaa tuntua, että sairaus on seurausta temperamentin ongelmasta, kehittynyt sen vuoksi ja siksi se ei parane kun hänellä ei ole oikein halua tehdä sille mitään.
@17: Tuo on aika tiukka tulkinta. Jos henkilö on ahdistunut eikä kestä palautetta kuin tietyssä muodossa, sitä on kai pakko yrittää kunnioittaa jos siihen sattuu kykenemään. En kyllä kanna huonoa omaa tuntoa, jos erehdyn sanomaan asian suoraan kuten minulla on tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 16:38"]
Täällä hehkutetaan sitä, että puolisoiden tulisi olla samanlaisia näissä tunnepuolen asioissa, mutta olen sitä mieltä että joskus oikeasti vastakohdatkin voivat täydentää toisiaan.
Voi myös olla hyödyllisestä ihmiselle kuin ihmiselle oppia sitä toisen tapaa ja joustamaan itsekin omista pinttyneistä tavoistaan. Se voi olla ihan yleishyödyllistä koko perheen ja oman kehityksensä kannalta. Ehkä jos on helppoa elämä sillä tavalla että molemmat esim raivoaa ja sitten rauhoittuu niin se ei ehkä motivoi tehdä sille vihanhallinnalle mitään. Jos se on on parisuhteessa kummallekin niin mikäs siinä, mutta lapset voi oppia "vääriä" tapoja toimia ja myös sen että tuollainen käytös parisuhteessa on on, jos se on perheessä hyväksyttyä ja "ainoa oikea tapa" hoitaa asioita.
Älkää loukkaantuko, tää on vaan yks näkökulma asiaan. Että ehkäpä se pakottaa hyvällä tavalla kehittämään itseään jos elää näissä asioissa erilaisen ihmisen kanssa? Mielipiteitä?
[/quote]
Niin en sanoisi, että lapset oppivat vääriä tapoja (ja olitkin sanan laittanut lainausmerkkeihin), vaan ehkä juurikin sitä, että lapset sitten oppivan vain yhden tavan. Tässäkin ketjussa on kirjoitettu sellaisista kokemuksista, että puolison tapaan käsitellä voimakkaita tunteita on ollut vaikea sopeutua, jos oman kodin malli on aivan erilainen. Mutta kaipa se maailmakin sitten opettaa sen tapojen kirjon? Toki varmasti on kasvattavaa ihan parisuhteessakin oppia toiselta osapuolelta uusia tapoja toimia. Koen kyllä oppivani mieheltäni, vaikka olemmekin samantyyppisiä temperamenteiltamme: hänen reagoinnistaan näen itseni, myös heikkouteni ja opin niistä.
Itse en näe omaa (ja mieheni) räiskähtelyä minään varsinaisena raivoamisena vaan yhteisesti hyväksyttynä tapana purkaa pahin paine, ennen kuin tilannetta ruvetaan maltillisesti selvittämään/rauhoitutaan itsestään. Vaikka ilmaisisimmekin negatiiviset tunteet joskus äänekkäästi, ei tämä ole mitään täysin kontrolloimatonta riehumista, vaan noudattaa sellaista kaavaa, että rauhallinen keskustelu/sovittelu/itselleen nauraminen seuraa sitä purkausta. Asiat eivät jää kaivelemaan ja oma tunne käsitellään lopulta ihan rationaalisesti.
ap
Ap kakkoselle/18:lle
Kuluttavalta mielestäni kuulostaa etenkin tuo, että mies määrittelee sinun tapasi reagoida virheelliseksi ja epänormaaliksi. Onko hän itse sanonut juuri näin vai tulkitsetko hänen mielipiteensä vain käytöksen perusteella? Mutta niin. Ei tuo sinun tapasi minun mielestäni mitenkään virheellinen ole, kun kuitenkin pystyt ärähdyksen jälkeen keskustelemaan rakentavasti. Se on vain erilainen tapa, yksi muiden joukossa. Tämä pitäisi miehesikin ymmärtää. Kai.
ap
Me ollaan molemmat aika rauhallisia luonteita ja taipuvaisia miellyttämään toisia. Ei siis koskaan huudeta ja molemmat vältetään konfliktitilanteita. Mä olen se, joka vähän herkemmin tuo "epäkohtia" esille ja koitan saada keskustelua aikaiseksi, mies taas enemmän välttelee niitä. Toisaalta osataan olla välittämättä pikkujutuista, joista moni muu saattaisi vetää herneet nenään. Ollaan oltu onnekkaita, kun ei olla törmätty vaikeisiin tilanteisiin vielä yhdessä, mutta vähän ne kyllä ennakolta jo pelottaa kun keskusteleminen on niin työlästä.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 18:31"]
Jaa, että jos minä haluan että minuun kohdistuvaa suuttumusta ilmaistaan esim. sanomalla:"Mä oon tosi vihainen koska..." eikä esim. paiskomalla tavaroita ja huutamalla pää punaisena:"Vitun paskapää, miksi sä aina pilaat kaiken saatanan lehmä!" niin minä olen se kusipää?
Kärjistetysti: kusipää ei ole se joka käyttäytyy miten lystää ajattelematta toista, vaan se joka odottaa saavansa asiallista kohtelua myös kumppanilta?
[/quote]
No, ensinnäkin huutava kumppasi on varmaan suuttunut siksi ettei ole saanut sinulta ensin asiallista kohtelua joten aika härskiä vaatia sitä häneltä.
Toisekseen, olen huomannut tuon ihan käytännön elämässä: kaikki tuntemani kusipäät takertuvat muotoseikkoihin. Kun taas fiksut ihmiset pystyvät puhumaan itse asiasta joka mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 15:56"]
Nykyään jo osaan sanoa suurin piirtein niihin aikoihin kun olen jostain pettynyt tai vihainen. Ennen patosin pieniä syitä sisälleni päiviä ja sitten kun räjähti, tuli ilmoille kaikki typerimmätkin mitä mieleen juolahti.
Ja aina seurasi viikon mykkäkoulu.
Nyt on paremmin, pystyn keskustelemaan asiasta enkä vain kiukkuamaan "kun sä et ikinä..."
[/quote]
mä olen tuossa sun ykkösvaiheessa :-( Millä tavalla sä aloitit puhumaan omista tunteista? Itselleni on tosi Vaikeaa puhua miehelleni kun olen vihainen tai pettynyt, koska useimmitrn ne tunteet koskee hänen vanhempiaan, siskoaan tai mun omaa lapsuuden perhettä. Ja sit kumminkin räjähdän miehelle jostain sen tekemästä pikkjutusta. Miten mä pustyisin kehittymään tän suhteen paremmaksi ihmiseksi? Miten sä teit sen?
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 20:44"]
Ap kakkoselle/18:lle
Kuluttavalta mielestäni kuulostaa etenkin tuo, että mies määrittelee sinun tapasi reagoida virheelliseksi ja epänormaaliksi. Onko hän itse sanonut juuri näin vai tulkitsetko hänen mielipiteensä vain käytöksen perusteella? [/quote]
On lukuisat kerrat sanonut, ettei siedä kiukustumisia lainkaan ja että sen takia olisi pitänyt erota vuosia sitten, heti ensimmäisen kiukustumisen jälkeen. Mutta kuten sanottua, hänellä on masennusta sun muuta jonka oirelistaan nämä kyllä kuuluvat, kuten myös "automaattiset negatiiviset ajatukset".
kakkonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä tavannut tyyppejä jotke vetävät pultit tyhjästä ja jopa tilanteissa joissa he itse ovat toimineet ajattelemattomasti: yhdellä kaverilla oli ylimustasukkainen mies (haukkui huutamalla esim. huoraksi kun kaveri oli kehdannut jutella toisen kaverin miehen kanssa kun oli tähän sattumalta ja ei, kaveri ei ollut koskaan pettänyt miestään) ja yksi tuttu taas olettaa miehensä olevan ajatustenlukija ja suuttuu kun toinen ei tajua hänen haluavan esim. lähteä tiettynä viikonloppuna mökille vaikak hän oli sanonut auringon lämmittäneen asunnon melko lämpimäksi.
Suuttumus ei aina ole oikeutettua, moni kusipää riehuu aiheettomasti.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 18:31"]
Jaa, että jos minä haluan että minuun kohdistuvaa suuttumusta ilmaistaan esim. sanomalla:"Mä oon tosi vihainen koska..." eikä esim. paiskomalla tavaroita ja huutamalla pää punaisena:"Vitun paskapää, miksi sä aina pilaat kaiken saatanan lehmä!" niin minä olen se kusipää?
Kärjistetysti: kusipää ei ole se joka käyttäytyy miten lystää ajattelematta toista, vaan se joka odottaa saavansa asiallista kohtelua myös kumppanilta?
[/quote]
No, ensinnäkin huutava kumppasi on varmaan suuttunut siksi ettei ole saanut sinulta ensin asiallista kohtelua joten aika härskiä vaatia sitä häneltä.
Toisekseen, olen huomannut tuon ihan käytännön elämässä: kaikki tuntemani kusipäät takertuvat muotoseikkoihin. Kun taas fiksut ihmiset pystyvät puhumaan itse asiasta joka mättää.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 22:31"]
Olen kyllä tavannut tyyppejä jotke vetävät pultit tyhjästä ja jopa tilanteissa joissa he itse ovat toimineet ajattelemattomasti: yhdellä kaverilla oli ylimustasukkainen mies (haukkui huutamalla esim. huoraksi kun kaveri oli kehdannut jutella toisen kaverin miehen kanssa kun oli tähän sattumalta ja ei, kaveri ei ollut koskaan pettänyt miestään) ja yksi tuttu taas olettaa miehensä olevan ajatustenlukija ja suuttuu kun toinen ei tajua hänen haluavan esim. lähteä tiettynä viikonloppuna mökille vaikak hän oli sanonut auringon lämmittäneen asunnon melko lämpimäksi.
Suuttumus ei aina ole oikeutettua, moni kusipää riehuu aiheettomasti.
[/quote]
Ahaa, nyt menet jo niin pitkälle, että alat määritellä mikä on oikeutettua suuttumusta. Mikä on aika kummallista koska tässä ketjussahan on puhe siitä miten ilmaista suuttumusta. Eli paitsi että haluat määrätä miten ihmiset saavat ilmaista suuttumusta, niin myös sen mistä asioista on sopivaa suuttua. Luulenpa kuule, että jos ihmisillä olisi sama käsitys siitä mistä saa suuttua, niin he eivät riitelisi. Tai ehkä sinä ja kumppanisi voisitte riidellä koska vaikutat sen verran kusipäältä, että teet varmaan tahallasi asioita joiden tiedät ärsyttävän häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 23:05"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 22:31"]
Olen kyllä tavannut tyyppejä jotke vetävät pultit tyhjästä ja jopa tilanteissa joissa he itse ovat toimineet ajattelemattomasti: yhdellä kaverilla oli ylimustasukkainen mies (haukkui huutamalla esim. huoraksi kun kaveri oli kehdannut jutella toisen kaverin miehen kanssa kun oli tähän sattumalta ja ei, kaveri ei ollut koskaan pettänyt miestään) ja yksi tuttu taas olettaa miehensä olevan ajatustenlukija ja suuttuu kun toinen ei tajua hänen haluavan esim. lähteä tiettynä viikonloppuna mökille vaikak hän oli sanonut auringon lämmittäneen asunnon melko lämpimäksi.
Suuttumus ei aina ole oikeutettua, moni kusipää riehuu aiheettomasti.
[/quote]
Ahaa, nyt menet jo niin pitkälle, että alat määritellä mikä on oikeutettua suuttumusta. Mikä on aika kummallista koska tässä ketjussahan on puhe siitä miten ilmaista suuttumusta. Eli paitsi että haluat määrätä miten ihmiset saavat ilmaista suuttumusta, niin myös sen mistä asioista on sopivaa suuttua. Luulenpa kuule, että jos ihmisillä olisi sama käsitys siitä mistä saa suuttua, niin he eivät riitelisi. Tai ehkä sinä ja kumppanisi voisitte riidellä koska vaikutat sen verran kusipäältä, että teet varmaan tahallasi asioita joiden tiedät ärsyttävän häntä.
[/quote]
Kyllä tämä ensin lainattu kirjoittaja on mielestäni tavallaan oikeassa alkuperäisessä ajatuksessaan siitä, että myös riitelytilanteessa on oikeus vaatia kumppanilta asiallista käytöstä (vaikka olisi enemmän tai vähemmän perustellusti sen kumppanin ensin suututtanut). Kuuluu ihan yleisiin sivistyneisiin käytöstapoihin, ettei ketään kohdella törkeästi. Se, mikä kenellekin on törkeää, onkin sitten määrittelykysymys. Senpä vuoksi pitäisi pariskunnalla mun mielestä olla jo etukäteen jokin yhteisymmärrys tai sopimus siitä, miten riitatilanteet menevät. Esim. että A hyväksyy hetkellisesti B:n suunsoiton, koska B on kertonut, että hänen ensireaktionsa usein on voimakas ja hänen on sitä vaikea hillitä. Toisaalta myös B hyväksyy sen, että hänen on ensireaktionsa jälkeen yritettävä rauhoittua mahdollisimman nopeasti, koska A on kertonut, että mehkaaminen ja huutaminen tuntuvat hänestä pahalta ja että hän mieluiten selvittää riidat ensin omaan rauhaan vetäytymällä ja sen jälkeen keskustelemalla. Eli puhumaan pitäisi pystyä. Jo ENNEN niitä repiviä riitoja, jotta sitten riidan aikana (kun ihminen ei muutenkaan ole rationaalisimmillaan) tietäisi, miten suhtautua ja miten asiat todennäköisesti etenevät.
Olen myös eri mieltä siitä, etteikö jokin tietty suuttumuksen aihe olisi turha. Esimerkiksi juuri sairaalloisen mustasukkaisuuden tapauksessa, mustasukkaisen ja kumppaniaan kontrolloivan osapuolen reaktio on useimmiten perusteeton. Tällöin uhri ei saisi ajatella, että mustasukkaisella kumppanilla on oikeus suuttumukseen, vaan että mustasukkaisella kumppanilla on itsellään ongelma. Mutta tämä onkin sitten jo eri keskustelunaihe eikä liity tähän ketjuun. Ääritaupaukset siis erikseen. Tässä kuitenkin puhutaan negatiivisten tunteiden ilmaisemisesta yleensä.
Sanon: "Minua suututtaa se, että..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 15:56"]
Nykyään jo osaan sanoa suurin piirtein niihin aikoihin kun olen jostain pettynyt tai vihainen. Ennen patosin pieniä syitä sisälleni päiviä ja sitten kun räjähti, tuli ilmoille kaikki typerimmätkin mitä mieleen juolahti.
Ja aina seurasi viikon mykkäkoulu.
Nyt on paremmin, pystyn keskustelemaan asiasta enkä vain kiukkuamaan "kun sä et ikinä..."
[/quote]
mä olen tuossa sun ykkösvaiheessa :-( Millä tavalla sä aloitit puhumaan omista tunteista? Itselleni on tosi Vaikeaa puhua miehelleni kun olen vihainen tai pettynyt, koska useimmitrn ne tunteet koskee hänen vanhempiaan, siskoaan tai mun omaa lapsuuden perhettä. Ja sit kumminkin räjähdän miehelle jostain sen tekemästä pikkjutusta. Miten mä pustyisin kehittymään tän suhteen paremmaksi ihmiseksi? Miten sä teit sen?
[/quote]
En ole tuo henkilö, jolta kysyit, mutta mulle tuli mieleen, että entä jos kertoisit esimerkiksi parhaalle ystävällesi mahdollisimman kiihkottomasti niitä juttuja, jotka sinua kaihertavat sitä mukaa, kun ne ilmaantuvat. Näin et ainakaan täysin patoaisi niitä sisällesi. Ehkäpä sitten pikku hiljaa tuntuisi luontevalta alkaa puhua myös miehelle? Sitten mietin, että ehkä voisitte miehesi kanssa puhua riitelytavoista ja tunteiden ilmaisemisesta ihan yleisesti ilman mitään arkaa aihetta siinä mukana (siis ei mitään suvun ja perheen käsittelyä). Siis vaikka niin, että "hei, ootko muuten koskaan huomannut, miten erilaisia me ollaan temperamenteiltamme ja silti sovitaan yhteen". Musta sä oot kuitenkin hyvällä tiellä, kun tiedostat kasvuntarpeesi ja haluat muutosta.
Mielipiteitä?
Jaa, että jos minä haluan että minuun kohdistuvaa suuttumusta ilmaistaan esim. sanomalla:"Mä oon tosi vihainen koska..." eikä esim. paiskomalla tavaroita ja huutamalla pää punaisena:"Vitun paskapää, miksi sä aina pilaat kaiken saatanan lehmä!" niin minä olen se kusipää?
Kärjistetysti: kusipää ei ole se joka käyttäytyy miten lystää ajattelematta toista, vaan se joka odottaa saavansa asiallista kohtelua myös kumppanilta?
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 17:40"]
Luin kerran eräältä psykologipalstalta, että varma merkki kusipäästä on se, että hän haluaa määrätä miten hänelle annetaan palautetta. Tuli vaan mieleen tuosta, kun sinulla näyttää olevan jotkin säännöt sille mitä saa sanoa ja mitä ei.
[/quote]