Yle: etätöihin pakotetut suomalaiset kaipaavat jo työpaikan kahvikonetta

Vierailija kirjoitti:

En nyt haluaisi käyttää karkeaa kieltä, joten ilmaistaan näin: sairaanhoitajana, koko kevään ja kesänkin ylitöitä tehneenä ja covidille altistuneena nämä otsikoinnit tuntuvat hieman ärsyttäviltä.

En nyt haluaisi käyttää karkeaa kieltä, joten ilmaistaan näin: toimihenkilönä, koko kevään ja kesänkin ylitöitä tehneenä kun puolet tiimistä on irtisanottu ja sama uhka leijuu tauotta itsenikin yllä, nämä sairaanhoitajienkin jankutukset tuntuvat hieman ärsyttäviltä.

Kahvikone-simulaattori: Herättyäsi keitä täysi pannullinen kahvia. Älä juo sitä vielä. Jätä keitin päälle. Virrankatkaisulla varustellussa keittimessä teippaa virtanäppäin pohjaan virran katkaisun estämiseksi.

Suorita aamutoimesi viipyillen. Älä juo kahvia.

Aloita työnteko. Älä huomioi ilmassa leijuvaa kahvin käryä.

Pidä tauko silloin kun normaalistikin sen pitäisit. Avaa YouTubesta tms joku joutava päivän asioita ruotiva podcast, kaada likaiseen ja säröytyneeseen mukiin puolikiinteäksi tiivistynyttä kahvia keittimestä, nauti se keittimen vierellä seisten ja feikkaa olevasi kiinnostunut podcastista.

Bonuksena voit kaivella sohvatyynyjen välistä lasten sinne piilottamia keksejä nakerrettavaksi kahvin kera.

Taitaa perheellisillä omat kotijoukot käydä jo hermon päälle. Sinkuilla taitaa juoru- ja kahvihammasta pakottaa.

Tuohonhan vaikuttaa tosi moni asia. Olen tehnyt etätöitä jo 8 vuoden ajan. Mulla on kotona työhuone sekä ergonomisesti oikein suunniteltu työpiste. On kolme näyttöä, kunnollinen näppis ja hiiri. Säädettävä työpöytä ja säädettävä työtuoli. Toimistolla mulle ei ole enää työpistettä. Ne pari kertaa vuodessa, kun käyn toimistolla, teen töitä neukkarissa. Ergonomisesti yhtä upeaa kuin keittiön ruokapöydän ääressä työskentely. Jos joutuisin tekemään kuukausia töitä toimiston neukkarissa pelkällä läppärillä, mulla tulisi jo niskat  ja ranteetkin  kipeäksi. 

Toinen asia, mikä vaikuttaa, on työrauha. Ihan eri tilanne työskennellä päivisin yksin kuin että samassa huoneessa on etätöitä tekevä puoliso ja mahdollisesti pari lastakin pörrää ympäriinsä. Kotona pitää olla ainakin sen verran tilaa, että erilaiset palaverit voi pitää rauhassa. Jos molemmat puolisot tekee töitä etänä, pitää kotoakin löytyä "neukkari", johon mennä palaverin ajaksi. 

Toimenkuvatkin ovat erilaisia. Toinen joutuu ehkä puhua pöpöttämään headset päässä suurimman osan työpäivästä, kun toisen taas pitäisi voida keskittyä omaan työhönsä. Omalla työpaikallani ei höpötetä työpisteellä, koska se häiritsee muita samassa huoneessa olevia, vaan siirrytään neukkariin tai jos se ei ole vapaata, jonnekin muuhun tilaan puhumaan. 

Osa tarvitsee enemmän sosiaalista kanssakäymistä livenä, osalle riittää sosiaaliseen kanssakäymiseenkin Teams-puhelut tai viestittely. Mä teen tiimityötä kollegan kanssa, joka ei edes asu Suomessa. Kotona voin ottaa Teams-puhelun, jaetaan näyttö ja aletaan yhdessä tekemään hommia. Eikä häiritä ketään, koska molemmat tekevät etätöitä, molemmilla on kotonaan työhuone eikä ole muita häiriötekijöitä kuin korkeintaan joskus taustalta kuuluu kissan naukaisu. 

Sitten on luonnekysymys eli tarvitseeko muita ihmisiä fyysisesti lähelleen vai ei. Siis työpäivän aikana. Itse en tarvitse, tapaan muita ihmisiä vapaa-ajallani. En tietenkään nyt pandemian aikana, mutta aikaisemmin. Etätyötä tehdessäni olen vapaa-ajallani sosiaalisempi, kun taas ennen etätyötä vain harvoin jaksoin muita ihmisiä enää työpäivän jälkeen. 

Mitä tulee työpaikan kahviin, niin mulla on paljon parempaa kahvia kotona :) 

Niin, ihmiset ovat erilaisia. Ei mitään uutta auringon alla.

Vierailija kirjoitti:

Tuohonhan vaikuttaa tosi moni asia. Olen tehnyt etätöitä jo 8 vuoden ajan. Mulla on kotona työhuone sekä ergonomisesti oikein suunniteltu työpiste. On kolme näyttöä, kunnollinen näppis ja hiiri. Säädettävä työpöytä ja säädettävä työtuoli. Toimistolla mulle ei ole enää työpistettä. Ne pari kertaa vuodessa, kun käyn toimistolla, teen töitä neukkarissa. Ergonomisesti yhtä upeaa kuin keittiön ruokapöydän ääressä työskentely. Jos joutuisin tekemään kuukausia töitä toimiston neukkarissa pelkällä läppärillä, mulla tulisi jo niskat  ja ranteetkin  kipeäksi. 

Toinen asia, mikä vaikuttaa, on työrauha. Ihan eri tilanne työskennellä päivisin yksin kuin että samassa huoneessa on etätöitä tekevä puoliso ja mahdollisesti pari lastakin pörrää ympäriinsä. Kotona pitää olla ainakin sen verran tilaa, että erilaiset palaverit voi pitää rauhassa. Jos molemmat puolisot tekee töitä etänä, pitää kotoakin löytyä "neukkari", johon mennä palaverin ajaksi. 

Toimenkuvatkin ovat erilaisia. Toinen joutuu ehkä puhua pöpöttämään headset päässä suurimman osan työpäivästä, kun toisen taas pitäisi voida keskittyä omaan työhönsä. Omalla työpaikallani ei höpötetä työpisteellä, koska se häiritsee muita samassa huoneessa olevia, vaan siirrytään neukkariin tai jos se ei ole vapaata, jonnekin muuhun tilaan puhumaan. 

Osa tarvitsee enemmän sosiaalista kanssakäymistä livenä, osalle riittää sosiaaliseen kanssakäymiseenkin Teams-puhelut tai viestittely. Mä teen tiimityötä kollegan kanssa, joka ei edes asu Suomessa. Kotona voin ottaa Teams-puhelun, jaetaan näyttö ja aletaan yhdessä tekemään hommia. Eikä häiritä ketään, koska molemmat tekevät etätöitä, molemmilla on kotonaan työhuone eikä ole muita häiriötekijöitä kuin korkeintaan joskus taustalta kuuluu kissan naukaisu. 

Sitten on luonnekysymys eli tarvitseeko muita ihmisiä fyysisesti lähelleen vai ei. Siis työpäivän aikana. Itse en tarvitse, tapaan muita ihmisiä vapaa-ajallani. En tietenkään nyt pandemian aikana, mutta aikaisemmin. Etätyötä tehdessäni olen vapaa-ajallani sosiaalisempi, kun taas ennen etätyötä vain harvoin jaksoin muita ihmisiä enää työpäivän jälkeen. 

Mitä tulee työpaikan kahviin, niin mulla on paljon parempaa kahvia kotona :) 

Lisään tähän vielä, että kaikilla ei ole ilmalämpöpumppuakaan. Kesähelteillä voi olla mukavampaa tehdä töitä viileässä toimistossa kuin paahteisessa kerrostalokaksiossa. 

Kotona joutuu itse pesemään kahvipannunsa. Töissä on siivoojat, joiden hommiin se kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Eli ihmiset kaipaa töistä juoruilua ka lorvailua kahvikoneen ääressä, ei työntekoa..,.

Ei kai tuo sinänsä ole väärin? Jos ne juoruiluhetket auttavat viihtymään töissä, niin hyvähän se vain on. 

Minä haluaisin tehdä etätöitä aina, mitä nyt satunnaisesti voisin toimistolla käydä. Olen nimittäin paikan ainoa työntekijä ja pomo on poissa aika usein. Miksi minun pitäisi kuluttaa työmatkaan kaksi tuntia päivässä, jotta pääsen istumaan toimistolle yksikseni? Alkanut ärsyttää tämä jo ennakkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohonhan vaikuttaa tosi moni asia. Olen tehnyt etätöitä jo 8 vuoden ajan. Mulla on kotona työhuone sekä ergonomisesti oikein suunniteltu työpiste. On kolme näyttöä, kunnollinen näppis ja hiiri. Säädettävä työpöytä ja säädettävä työtuoli. Toimistolla mulle ei ole enää työpistettä. Ne pari kertaa vuodessa, kun käyn toimistolla, teen töitä neukkarissa. Ergonomisesti yhtä upeaa kuin keittiön ruokapöydän ääressä työskentely. Jos joutuisin tekemään kuukausia töitä toimiston neukkarissa pelkällä läppärillä, mulla tulisi jo niskat  ja ranteetkin  kipeäksi. 

Toinen asia, mikä vaikuttaa, on työrauha. Ihan eri tilanne työskennellä päivisin yksin kuin että samassa huoneessa on etätöitä tekevä puoliso ja mahdollisesti pari lastakin pörrää ympäriinsä. Kotona pitää olla ainakin sen verran tilaa, että erilaiset palaverit voi pitää rauhassa. Jos molemmat puolisot tekee töitä etänä, pitää kotoakin löytyä "neukkari", johon mennä palaverin ajaksi. 

Toimenkuvatkin ovat erilaisia. Toinen joutuu ehkä puhua pöpöttämään headset päässä suurimman osan työpäivästä, kun toisen taas pitäisi voida keskittyä omaan työhönsä. Omalla työpaikallani ei höpötetä työpisteellä, koska se häiritsee muita samassa huoneessa olevia, vaan siirrytään neukkariin tai jos se ei ole vapaata, jonnekin muuhun tilaan puhumaan. 

Osa tarvitsee enemmän sosiaalista kanssakäymistä livenä, osalle riittää sosiaaliseen kanssakäymiseenkin Teams-puhelut tai viestittely. Mä teen tiimityötä kollegan kanssa, joka ei edes asu Suomessa. Kotona voin ottaa Teams-puhelun, jaetaan näyttö ja aletaan yhdessä tekemään hommia. Eikä häiritä ketään, koska molemmat tekevät etätöitä, molemmilla on kotonaan työhuone eikä ole muita häiriötekijöitä kuin korkeintaan joskus taustalta kuuluu kissan naukaisu. 

Sitten on luonnekysymys eli tarvitseeko muita ihmisiä fyysisesti lähelleen vai ei. Siis työpäivän aikana. Itse en tarvitse, tapaan muita ihmisiä vapaa-ajallani. En tietenkään nyt pandemian aikana, mutta aikaisemmin. Etätyötä tehdessäni olen vapaa-ajallani sosiaalisempi, kun taas ennen etätyötä vain harvoin jaksoin muita ihmisiä enää työpäivän jälkeen. 

Mitä tulee työpaikan kahviin, niin mulla on paljon parempaa kahvia kotona :) 

Lisään tähän vielä, että kaikilla ei ole ilmalämpöpumppuakaan. Kesähelteillä voi olla mukavampaa tehdä töitä viileässä toimistossa kuin paahteisessa kerrostalokaksiossa. 

Ihan kuin kaikki toimistot olisivat viileitä kesällä ja mukavan lämpimiä talvella. Minä olin yhteen aikaan töissä yhdistyksessä, jonka toimipiste oli Helsingin keskustan vanhassa kivitalossa. Voin kertoa, että talvella siellä oli kylmä ja kesällä kuin pätsissä istuisi. 

Käänteis psykologisella uutisella aivopestään suomailaisia muka haluamaan takaisin konttorille

Ainoastaan pikkupomot ehkä  kaipaavat porukat takaisin jotta saisivat päteä ja tuntea itsensä joksikin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohonhan vaikuttaa tosi moni asia. Olen tehnyt etätöitä jo 8 vuoden ajan. Mulla on kotona työhuone sekä ergonomisesti oikein suunniteltu työpiste. On kolme näyttöä, kunnollinen näppis ja hiiri. Säädettävä työpöytä ja säädettävä työtuoli. Toimistolla mulle ei ole enää työpistettä. Ne pari kertaa vuodessa, kun käyn toimistolla, teen töitä neukkarissa. Ergonomisesti yhtä upeaa kuin keittiön ruokapöydän ääressä työskentely. Jos joutuisin tekemään kuukausia töitä toimiston neukkarissa pelkällä läppärillä, mulla tulisi jo niskat  ja ranteetkin  kipeäksi. 

Toinen asia, mikä vaikuttaa, on työrauha. Ihan eri tilanne työskennellä päivisin yksin kuin että samassa huoneessa on etätöitä tekevä puoliso ja mahdollisesti pari lastakin pörrää ympäriinsä. Kotona pitää olla ainakin sen verran tilaa, että erilaiset palaverit voi pitää rauhassa. Jos molemmat puolisot tekee töitä etänä, pitää kotoakin löytyä "neukkari", johon mennä palaverin ajaksi. 

Toimenkuvatkin ovat erilaisia. Toinen joutuu ehkä puhua pöpöttämään headset päässä suurimman osan työpäivästä, kun toisen taas pitäisi voida keskittyä omaan työhönsä. Omalla työpaikallani ei höpötetä työpisteellä, koska se häiritsee muita samassa huoneessa olevia, vaan siirrytään neukkariin tai jos se ei ole vapaata, jonnekin muuhun tilaan puhumaan. 

Osa tarvitsee enemmän sosiaalista kanssakäymistä livenä, osalle riittää sosiaaliseen kanssakäymiseenkin Teams-puhelut tai viestittely. Mä teen tiimityötä kollegan kanssa, joka ei edes asu Suomessa. Kotona voin ottaa Teams-puhelun, jaetaan näyttö ja aletaan yhdessä tekemään hommia. Eikä häiritä ketään, koska molemmat tekevät etätöitä, molemmilla on kotonaan työhuone eikä ole muita häiriötekijöitä kuin korkeintaan joskus taustalta kuuluu kissan naukaisu. 

Sitten on luonnekysymys eli tarvitseeko muita ihmisiä fyysisesti lähelleen vai ei. Siis työpäivän aikana. Itse en tarvitse, tapaan muita ihmisiä vapaa-ajallani. En tietenkään nyt pandemian aikana, mutta aikaisemmin. Etätyötä tehdessäni olen vapaa-ajallani sosiaalisempi, kun taas ennen etätyötä vain harvoin jaksoin muita ihmisiä enää työpäivän jälkeen. 

Mitä tulee työpaikan kahviin, niin mulla on paljon parempaa kahvia kotona :) 

Lisään tähän vielä, että kaikilla ei ole ilmalämpöpumppuakaan. Kesähelteillä voi olla mukavampaa tehdä töitä viileässä toimistossa kuin paahteisessa kerrostalokaksiossa. 

Ihan kuin kaikki toimistot olisivat viileitä kesällä ja mukavan lämpimiä talvella. Minä olin yhteen aikaan töissä yhdistyksessä, jonka toimipiste oli Helsingin keskustan vanhassa kivitalossa. Voin kertoa, että talvella siellä oli kylmä ja kesällä kuin pätsissä istuisi. 

Höpö höpö!! Paksun kvitalon seinistä ei nykyistenkään helteiden lämpö läpi tule. Tiedän koska asun sellaisessa sellaisessa, en asu ihan ydinkeskustassa enkätosin böndelläkään...asun Töölössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohonhan vaikuttaa tosi moni asia. Olen tehnyt etätöitä jo 8 vuoden ajan. Mulla on kotona työhuone sekä ergonomisesti oikein suunniteltu työpiste. On kolme näyttöä, kunnollinen näppis ja hiiri. Säädettävä työpöytä ja säädettävä työtuoli. Toimistolla mulle ei ole enää työpistettä. Ne pari kertaa vuodessa, kun käyn toimistolla, teen töitä neukkarissa. Ergonomisesti yhtä upeaa kuin keittiön ruokapöydän ääressä työskentely. Jos joutuisin tekemään kuukausia töitä toimiston neukkarissa pelkällä läppärillä, mulla tulisi jo niskat  ja ranteetkin  kipeäksi. 

Toinen asia, mikä vaikuttaa, on työrauha. Ihan eri tilanne työskennellä päivisin yksin kuin että samassa huoneessa on etätöitä tekevä puoliso ja mahdollisesti pari lastakin pörrää ympäriinsä. Kotona pitää olla ainakin sen verran tilaa, että erilaiset palaverit voi pitää rauhassa. Jos molemmat puolisot tekee töitä etänä, pitää kotoakin löytyä "neukkari", johon mennä palaverin ajaksi. 

Toimenkuvatkin ovat erilaisia. Toinen joutuu ehkä puhua pöpöttämään headset päässä suurimman osan työpäivästä, kun toisen taas pitäisi voida keskittyä omaan työhönsä. Omalla työpaikallani ei höpötetä työpisteellä, koska se häiritsee muita samassa huoneessa olevia, vaan siirrytään neukkariin tai jos se ei ole vapaata, jonnekin muuhun tilaan puhumaan. 

Osa tarvitsee enemmän sosiaalista kanssakäymistä livenä, osalle riittää sosiaaliseen kanssakäymiseenkin Teams-puhelut tai viestittely. Mä teen tiimityötä kollegan kanssa, joka ei edes asu Suomessa. Kotona voin ottaa Teams-puhelun, jaetaan näyttö ja aletaan yhdessä tekemään hommia. Eikä häiritä ketään, koska molemmat tekevät etätöitä, molemmilla on kotonaan työhuone eikä ole muita häiriötekijöitä kuin korkeintaan joskus taustalta kuuluu kissan naukaisu. 

Sitten on luonnekysymys eli tarvitseeko muita ihmisiä fyysisesti lähelleen vai ei. Siis työpäivän aikana. Itse en tarvitse, tapaan muita ihmisiä vapaa-ajallani. En tietenkään nyt pandemian aikana, mutta aikaisemmin. Etätyötä tehdessäni olen vapaa-ajallani sosiaalisempi, kun taas ennen etätyötä vain harvoin jaksoin muita ihmisiä enää työpäivän jälkeen. 

Mitä tulee työpaikan kahviin, niin mulla on paljon parempaa kahvia kotona :) 

Lisään tähän vielä, että kaikilla ei ole ilmalämpöpumppuakaan. Kesähelteillä voi olla mukavampaa tehdä töitä viileässä toimistossa kuin paahteisessa kerrostalokaksiossa. 

Ihan kuin kaikki toimistot olisivat viileitä kesällä ja mukavan lämpimiä talvella. Minä olin yhteen aikaan töissä yhdistyksessä, jonka toimipiste oli Helsingin keskustan vanhassa kivitalossa. Voin kertoa, että talvella siellä oli kylmä ja kesällä kuin pätsissä istuisi. 

Väitinkö jossain, että kaikissa työpaikoissa on helteillä viileää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohonhan vaikuttaa tosi moni asia. Olen tehnyt etätöitä jo 8 vuoden ajan. Mulla on kotona työhuone sekä ergonomisesti oikein suunniteltu työpiste. On kolme näyttöä, kunnollinen näppis ja hiiri. Säädettävä työpöytä ja säädettävä työtuoli. Toimistolla mulle ei ole enää työpistettä. Ne pari kertaa vuodessa, kun käyn toimistolla, teen töitä neukkarissa. Ergonomisesti yhtä upeaa kuin keittiön ruokapöydän ääressä työskentely. Jos joutuisin tekemään kuukausia töitä toimiston neukkarissa pelkällä läppärillä, mulla tulisi jo niskat  ja ranteetkin  kipeäksi. 

Toinen asia, mikä vaikuttaa, on työrauha. Ihan eri tilanne työskennellä päivisin yksin kuin että samassa huoneessa on etätöitä tekevä puoliso ja mahdollisesti pari lastakin pörrää ympäriinsä. Kotona pitää olla ainakin sen verran tilaa, että erilaiset palaverit voi pitää rauhassa. Jos molemmat puolisot tekee töitä etänä, pitää kotoakin löytyä "neukkari", johon mennä palaverin ajaksi. 

Toimenkuvatkin ovat erilaisia. Toinen joutuu ehkä puhua pöpöttämään headset päässä suurimman osan työpäivästä, kun toisen taas pitäisi voida keskittyä omaan työhönsä. Omalla työpaikallani ei höpötetä työpisteellä, koska se häiritsee muita samassa huoneessa olevia, vaan siirrytään neukkariin tai jos se ei ole vapaata, jonnekin muuhun tilaan puhumaan. 

Osa tarvitsee enemmän sosiaalista kanssakäymistä livenä, osalle riittää sosiaaliseen kanssakäymiseenkin Teams-puhelut tai viestittely. Mä teen tiimityötä kollegan kanssa, joka ei edes asu Suomessa. Kotona voin ottaa Teams-puhelun, jaetaan näyttö ja aletaan yhdessä tekemään hommia. Eikä häiritä ketään, koska molemmat tekevät etätöitä, molemmilla on kotonaan työhuone eikä ole muita häiriötekijöitä kuin korkeintaan joskus taustalta kuuluu kissan naukaisu. 

Sitten on luonnekysymys eli tarvitseeko muita ihmisiä fyysisesti lähelleen vai ei. Siis työpäivän aikana. Itse en tarvitse, tapaan muita ihmisiä vapaa-ajallani. En tietenkään nyt pandemian aikana, mutta aikaisemmin. Etätyötä tehdessäni olen vapaa-ajallani sosiaalisempi, kun taas ennen etätyötä vain harvoin jaksoin muita ihmisiä enää työpäivän jälkeen. 

Mitä tulee työpaikan kahviin, niin mulla on paljon parempaa kahvia kotona :) 

Lisään tähän vielä, että kaikilla ei ole ilmalämpöpumppuakaan. Kesähelteillä voi olla mukavampaa tehdä töitä viileässä toimistossa kuin paahteisessa kerrostalokaksiossa. 

Ihan kuin kaikki toimistot olisivat viileitä kesällä ja mukavan lämpimiä talvella. Minä olin yhteen aikaan töissä yhdistyksessä, jonka toimipiste oli Helsingin keskustan vanhassa kivitalossa. Voin kertoa, että talvella siellä oli kylmä ja kesällä kuin pätsissä istuisi. 

Höpö höpö!! Paksun kvitalon seinistä ei nykyistenkään helteiden lämpö läpi tule. Tiedän koska asun sellaisessa sellaisessa, en asu ihan ydinkeskustassa enkätosin böndelläkään...asun Töölössä.

Mechelininkadulla oli tämä toimisto., eikä minulla mitään syytä valehdella asiasta. Tykkään lämpimästä, jopa kuumasta, mutta tuolloin piti töihin tullessa vaihtaa bikinit päälle :). No, yksin minä siellä olin kesäviikkoina, ettei asuni ketään häirinnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohonhan vaikuttaa tosi moni asia. Olen tehnyt etätöitä jo 8 vuoden ajan. Mulla on kotona työhuone sekä ergonomisesti oikein suunniteltu työpiste. On kolme näyttöä, kunnollinen näppis ja hiiri. Säädettävä työpöytä ja säädettävä työtuoli. Toimistolla mulle ei ole enää työpistettä. Ne pari kertaa vuodessa, kun käyn toimistolla, teen töitä neukkarissa. Ergonomisesti yhtä upeaa kuin keittiön ruokapöydän ääressä työskentely. Jos joutuisin tekemään kuukausia töitä toimiston neukkarissa pelkällä läppärillä, mulla tulisi jo niskat  ja ranteetkin  kipeäksi. 

Toinen asia, mikä vaikuttaa, on työrauha. Ihan eri tilanne työskennellä päivisin yksin kuin että samassa huoneessa on etätöitä tekevä puoliso ja mahdollisesti pari lastakin pörrää ympäriinsä. Kotona pitää olla ainakin sen verran tilaa, että erilaiset palaverit voi pitää rauhassa. Jos molemmat puolisot tekee töitä etänä, pitää kotoakin löytyä "neukkari", johon mennä palaverin ajaksi. 

Toimenkuvatkin ovat erilaisia. Toinen joutuu ehkä puhua pöpöttämään headset päässä suurimman osan työpäivästä, kun toisen taas pitäisi voida keskittyä omaan työhönsä. Omalla työpaikallani ei höpötetä työpisteellä, koska se häiritsee muita samassa huoneessa olevia, vaan siirrytään neukkariin tai jos se ei ole vapaata, jonnekin muuhun tilaan puhumaan. 

Osa tarvitsee enemmän sosiaalista kanssakäymistä livenä, osalle riittää sosiaaliseen kanssakäymiseenkin Teams-puhelut tai viestittely. Mä teen tiimityötä kollegan kanssa, joka ei edes asu Suomessa. Kotona voin ottaa Teams-puhelun, jaetaan näyttö ja aletaan yhdessä tekemään hommia. Eikä häiritä ketään, koska molemmat tekevät etätöitä, molemmilla on kotonaan työhuone eikä ole muita häiriötekijöitä kuin korkeintaan joskus taustalta kuuluu kissan naukaisu. 

Sitten on luonnekysymys eli tarvitseeko muita ihmisiä fyysisesti lähelleen vai ei. Siis työpäivän aikana. Itse en tarvitse, tapaan muita ihmisiä vapaa-ajallani. En tietenkään nyt pandemian aikana, mutta aikaisemmin. Etätyötä tehdessäni olen vapaa-ajallani sosiaalisempi, kun taas ennen etätyötä vain harvoin jaksoin muita ihmisiä enää työpäivän jälkeen. 

Mitä tulee työpaikan kahviin, niin mulla on paljon parempaa kahvia kotona :) 

Lisään tähän vielä, että kaikilla ei ole ilmalämpöpumppuakaan. Kesähelteillä voi olla mukavampaa tehdä töitä viileässä toimistossa kuin paahteisessa kerrostalokaksiossa. 

Ihan kuin kaikki toimistot olisivat viileitä kesällä ja mukavan lämpimiä talvella. Minä olin yhteen aikaan töissä yhdistyksessä, jonka toimipiste oli Helsingin keskustan vanhassa kivitalossa. Voin kertoa, että talvella siellä oli kylmä ja kesällä kuin pätsissä istuisi. 

Höpö höpö!! Paksun kvitalon seinistä ei nykyistenkään helteiden lämpö läpi tule. Tiedän koska asun sellaisessa sellaisessa, en asu ihan ydinkeskustassa enkätosin böndelläkään...asun Töölössä.

Mechelininkadulla oli tämä toimisto., eikä minulla mitään syytä valehdella asiasta. Tykkään lämpimästä, jopa kuumasta, mutta tuolloin piti töihin tullessa vaihtaa bikinit päälle :). No, yksin minä siellä olin kesäviikkoina, ettei asuni ketään häirinnyt. 

Seli-Seli

Kahvikonetta? Kahvikonetta tuleva kahvi on ihan järkyttävää kuraa ja en sitä muutenkaan ota koskaan. Mieluummin keitän kotona sitä kahvia ja teen etätöitä. Toimistolta en kaipaa yhtään mitään.

Voi kun olis työ jota tehdä etänä...

Edelleen ihmettelen niitä työnantajia, jotka eivät anna tehdä etätöitä. Ovatko niitä, jotka kiertävät työpaikalla hengittämässä ihmisten niskaan ja painostamassa?

Että joidenkin mielestä on valeuutinen, jos osa ihmisistä tykkääkin tehdä töitä konttorilla eikä kotona? :D Voi hyvä luoja tätä ihmisten yksinkertaisuutta.

Kukaan ei ole väittänyt että KAIKKI haluaisi palata takaisin lähitöihin, mutta on myöskin aika typerää kieltää se tosiasia, että osa haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohonhan vaikuttaa tosi moni asia. Olen tehnyt etätöitä jo 8 vuoden ajan. Mulla on kotona työhuone sekä ergonomisesti oikein suunniteltu työpiste. On kolme näyttöä, kunnollinen näppis ja hiiri. Säädettävä työpöytä ja säädettävä työtuoli. Toimistolla mulle ei ole enää työpistettä. Ne pari kertaa vuodessa, kun käyn toimistolla, teen töitä neukkarissa. Ergonomisesti yhtä upeaa kuin keittiön ruokapöydän ääressä työskentely. Jos joutuisin tekemään kuukausia töitä toimiston neukkarissa pelkällä läppärillä, mulla tulisi jo niskat  ja ranteetkin  kipeäksi. 

Toinen asia, mikä vaikuttaa, on työrauha. Ihan eri tilanne työskennellä päivisin yksin kuin että samassa huoneessa on etätöitä tekevä puoliso ja mahdollisesti pari lastakin pörrää ympäriinsä. Kotona pitää olla ainakin sen verran tilaa, että erilaiset palaverit voi pitää rauhassa. Jos molemmat puolisot tekee töitä etänä, pitää kotoakin löytyä "neukkari", johon mennä palaverin ajaksi. 

Toimenkuvatkin ovat erilaisia. Toinen joutuu ehkä puhua pöpöttämään headset päässä suurimman osan työpäivästä, kun toisen taas pitäisi voida keskittyä omaan työhönsä. Omalla työpaikallani ei höpötetä työpisteellä, koska se häiritsee muita samassa huoneessa olevia, vaan siirrytään neukkariin tai jos se ei ole vapaata, jonnekin muuhun tilaan puhumaan. 

Osa tarvitsee enemmän sosiaalista kanssakäymistä livenä, osalle riittää sosiaaliseen kanssakäymiseenkin Teams-puhelut tai viestittely. Mä teen tiimityötä kollegan kanssa, joka ei edes asu Suomessa. Kotona voin ottaa Teams-puhelun, jaetaan näyttö ja aletaan yhdessä tekemään hommia. Eikä häiritä ketään, koska molemmat tekevät etätöitä, molemmilla on kotonaan työhuone eikä ole muita häiriötekijöitä kuin korkeintaan joskus taustalta kuuluu kissan naukaisu. 

Sitten on luonnekysymys eli tarvitseeko muita ihmisiä fyysisesti lähelleen vai ei. Siis työpäivän aikana. Itse en tarvitse, tapaan muita ihmisiä vapaa-ajallani. En tietenkään nyt pandemian aikana, mutta aikaisemmin. Etätyötä tehdessäni olen vapaa-ajallani sosiaalisempi, kun taas ennen etätyötä vain harvoin jaksoin muita ihmisiä enää työpäivän jälkeen. 

Mitä tulee työpaikan kahviin, niin mulla on paljon parempaa kahvia kotona :) 

Lisään tähän vielä, että kaikilla ei ole ilmalämpöpumppuakaan. Kesähelteillä voi olla mukavampaa tehdä töitä viileässä toimistossa kuin paahteisessa kerrostalokaksiossa. 

Ihan kuin kaikki toimistot olisivat viileitä kesällä ja mukavan lämpimiä talvella. Minä olin yhteen aikaan töissä yhdistyksessä, jonka toimipiste oli Helsingin keskustan vanhassa kivitalossa. Voin kertoa, että talvella siellä oli kylmä ja kesällä kuin pätsissä istuisi. 

Väitinkö jossain, että kaikissa työpaikoissa on helteillä viileää? 

Oudosti vain koit tarvetta verrata nimenomaan viileää toimistoa ja kuumaa kaksiota. Voi olla myös kuuma kaksio ja niin ikävä työilmapiiri, ettei toimistolle halua sittenkään. Tai voi olla kuuma kaksio ja kuuma toimisto. Ja joillain on kotona pahempaa kahvia kuin töissä :). 

Muutenkin ajatus, että tarvitaan ilmalämpöpumppu, jotta joku voisi viihtyä kotonaan kesällä, on ihan hassu. 

Itse en todellakaan kaipaa. Kotona saa tehtyä omat paremmat juomat.