Jätin miehen kun ei kosinut

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 11:28"]

Ollaan 2,5 vuotta seurusteltu ja asuttukkin yhdessä lähes alusta asti. Mieheni tuossa keväällä puhui kihloihin menosta ja mitä olisin mieltä asiasta. Viime viikolla otin asian puheeksi, että koskahan olisi, mies oli hyvin vastahakoinen puhumaan kyseisestä asiasta ja sitten lopuksi totesi että ehkä 2 vuoden sisään. Olo on kyllä huijattu. Itse haluaisin jo kihloihin ja olisin valmis ottamaan seuraavan askeleen, mutta mies sitten peruukin puheitaan. Mitä olisitte tästä mieltä? Itselläni aika loukattu olo.

[/quote]

Kuinka vanhoja olette? Vähän kummaa kieltämättä... Itselläkin olisi loukattu olo.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 09:36"]

Ymmärrän ap:ta oikein hyvin. Vaikka päätös on vaikea, se lienee ollut oikea. Kyllä mies viidessä vuodessa olisi ollut edes hiukan aloitteellisempi, jos hänellä ylipäätään olisi ollut aikeita vakiintua ja harkita perhekuvioita. Mutta ilmeisesti ei ollut sellaisia aikomuksia. Tai sitten mies vaan ajatteli naisesta että 'kunhan puhuu, ei sen uhkailuista tarvitse välittää'. Ja se taitaa olla kaikkein loukkaavinta, että toinen jatkuvasti ignooraa kumppanin ajatukset ja toiveet, kävelee hänen ylitseen. Nimim. Been there done that.

[/quote]

Juuri näin. Minä myös ymmärrän ap.ta. Jos mies on perinteinen ja sanoo, että miehen kuuluu tehdä aloite suhteen virallistamisesta ja sitä ei kuulu, olettaisin itsekin, että mies ei halua suhdetta virallistaa ja viedä eteen päin.

Olen itse aikoinaan asunut avoliitossa ns. saamattoman lapatossun kanssa, joka ei päässyt eteen päin asioissa. Asuisimme varmaan vieläkin 30 vuoden jälkeen vuokralla, lapsettomina ja kihlasormus sormessa, jos olisin tyytynyt siihen, että kunhan jonkun miehen saan.

Itse ihmettelen naisia, jotka ovat valmiita vanumaan ja venymään, ettei vain tarvitse olla yksin.

Itse lemppasin kyseisen miehen pihalle ja tilalle löysin upean uroksen, kenellä oli aloitekykyä ja halua mennä eteen päin. Olemme olleet naimisissa 20 vuotta ja kohta on aikuiset lapset ja oma talo on maksettu ja mies on edennyt urallaan.

Arvostakaa naiset itseänne, älkääkä pysykö niiden munattomien lapatossujen kanssa.

ollaan minä 22 mieheni 24, tuohon 25 viestiin vastaus siis :)

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 12:55"]

Mikä siitä naimisiin menemisestä tekee niin tärkeää? Jos jo asutaan yhdessä, seksiä on ja lapsiakin ehkä niin mihin sitä lain vahvistusta tarvitaan? Ellei sitten tarkoitus ole päästä avio-oikeuden kautta miehen rahoihin käsiksi...

Tässäkin aloituksessa kuvastuu se naisten ikiaikainen ongelma: ollaan vain hiljaa vuosia eikä haluta evääkään liikauttaa. Selvä asian pöydälle nostaminen ja rehellinen keskustelu olisi voinut muuttaa lopputuloksen toiseksi. Mutta kun ei niin ei: onhan se selvää, pitää kyllä tietää ja vaikka mitä selityksiä.

[/quote]

Jos sinulle asioiden eteen päin meneminen, ei ole tärkeää, niin se on sinulle hyvä. Joku toinen taas kokee tärkeäksi, ettei vain liuta suhteeseen ja pysytään siinä virallistamatta sitä ja lapset putkahtelee ja sitten vain ollaan.

Usko tai älä, mutta useimmat miehetkin arvostavat avioliittoa. Jopa ne vakaat avomiehet, jotka tapaavat toisen naisen ja yhtäkkiä haluavatkin naimisiin, vaikka ovat asuneet avoliitossa vuosia.

Mutta pointti tässä on minusta se, että naisella saa olla myös oma tahto. Jos mies ei täytä hänen kriteerejään, miehen voi lempata pois ja katsoa mitä muuta on tarjolla.

En ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka eivät uskalla vaatia mitään, koska pelätään, että mies lähtee. Jos elämä on yhden miehen varassa ja pitää kaikesta olla samaa mieltä kuin mies, niin ei kyllä kovin hyvin mene.

Totta ihmeessä on parempi, että kumpikin haluaa samoja asioita. Vai pelkäättekö te, että ette löydä uutta miestä, kun yhden kanssa olette päässeet saman katon alle asumaan.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 13:04"]

Jos sinulle asioiden eteen päin meneminen, ei ole tärkeää, niin se on sinulle hyvä. Joku toinen taas kokee tärkeäksi, ettei vain liuta suhteeseen ja pysytään siinä virallistamatta sitä ja lapset putkahtelee ja sitten vain ollaan.

[/quote]

Eteenpäin meneminen? Minusta tämä on eteenpäin menemistä: seurustelu => seksiä => yhdessä asuminen => kihlat => lapsia.

Mihin tarvitaan se avioliitto, ellei halua päästä miehen rahoihin käsiksi? Mehän nimenomaan elämme tasa-arvossa, jossa naisella on yhtäläiset oikeudet tehdä työtä, periä vanhempansa ja elättää itsensä. Miestä ei tarvita tarjoamaan naiselle puitteita elämiseen.

Itse ihmettelen ainoastaan sitä, miksi nainen (tai mies), jolle itselleen naimisiinmeno on ehdoton juttu, odottaa VIISI vuotta, että toinen kosisi. Sama se, kumman "kuuluu" perinteiden mukaan se virallinen kosinta suorittaa.

Miksi ap ei nostanut kissaa pöydälle jo paljon aiemmin?

(Jos ap on ollut seurustelun alussa todella nuori, niin sitten osittain ymmärrän. Nuorillehan nuo naimisiin menot, vaikka vakavissaan seurustelisivatkin, ovat usein sellaisia "sitten joskus vuosien päästä" juttuja.)

On surullista, että ihmisillä on vimma mennä naimisiin. Lapsia hankkiessa sen ymmärtää, moni asia on helpompaa kun on naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Mutta muuten en tajua koko asiaa ollenkaan. Ja "pohjalaiset häät" on sitten vielä naurettavuudessaan ihan omaa luokkaansa.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 13:09"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 13:04"]

Jos sinulle asioiden eteen päin meneminen, ei ole tärkeää, niin se on sinulle hyvä. Joku toinen taas kokee tärkeäksi, ettei vain liuta suhteeseen ja pysytään siinä virallistamatta sitä ja lapset putkahtelee ja sitten vain ollaan.

[/quote]

Eteenpäin meneminen? Minusta tämä on eteenpäin menemistä: seurustelu => seksiä => yhdessä asuminen => kihlat => lapsia.

Mihin tarvitaan se avioliitto, ellei halua päästä miehen rahoihin käsiksi? Mehän nimenomaan elämme tasa-arvossa, jossa naisella on yhtäläiset oikeudet tehdä työtä, periä vanhempansa ja elättää itsensä. Miestä ei tarvita tarjoamaan naiselle puitteita elämiseen.

[/quote]

Ihmisillä on outo käsitys kihloista! Kihlat=lupaus avioliitosta! Miksi tehdä sopimusta asiasta, jos ei olla menossa naimisiin? Siinä mielessä tuo sinun etenemiskaavasi on outo.

Mihin tarvitaan kihlat ennen lasten hankkimista?

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 13:09"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 13:04"]

Jos sinulle asioiden eteen päin meneminen, ei ole tärkeää, niin se on sinulle hyvä. Joku toinen taas kokee tärkeäksi, ettei vain liuta suhteeseen ja pysytään siinä virallistamatta sitä ja lapset putkahtelee ja sitten vain ollaan.

[/quote]

Eteenpäin meneminen? Minusta tämä on eteenpäin menemistä: seurustelu => seksiä => yhdessä asuminen => kihlat => lapsia.

Mihin tarvitaan se avioliitto, ellei halua päästä miehen rahoihin käsiksi? Mehän nimenomaan elämme tasa-arvossa, jossa naisella on yhtäläiset oikeudet tehdä työtä, periä vanhempansa ja elättää itsensä. Miestä ei tarvita tarjoamaan naiselle puitteita elämiseen.

[/quote]

Itselleni se on myös romanttinen ele, toinen haluaa sitoutua minuun julkisesti ja virallisesti. Mitä haittaakaan siitä on, jos suunnitelmissa on joka tapauksessa olla loppuelämä yhdessä? Tämä raha-asia on mielestäni enemmän tapetilla avoliitossa, tulee fiilis, että toinen ajattelee "en halua että pääset käsiksi rahoihini, ne on mun prkl!" Mun puolesta kukakin tehkööt miten tykkää ja parhaaksi näkee, mutta itse haluaisin olla elämänkumppanini kanssa naimisissa. :)

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 11:15"]

Voisiko joku ystävällisesti selittää, mikä siinä avioliitossa on niin autuasta?

Rakkauden ja uskollisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä ja niiden kai pitäisi olla ne tukipilarit minkä varaan perhe perustetaan.

[/quote]

No yllättävän moni kuitenkin on valmis taistelemaan oikeudesta aviolittoon, että niin autuas se on. esin homoseksuaalit

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 13:12"]

Itse ihmettelen ainoastaan sitä, miksi nainen (tai mies), jolle itselleen naimisiinmeno on ehdoton juttu, odottaa VIISI vuotta, että toinen kosisi. Sama se, kumman "kuuluu" perinteiden mukaan se virallinen kosinta suorittaa.

Miksi ap ei nostanut kissaa pöydälle jo paljon aiemmin?

(Jos ap on ollut seurustelun alussa todella nuori, niin sitten osittain ymmärrän. Nuorillehan nuo naimisiin menot, vaikka vakavissaan seurustelisivatkin, ovat usein sellaisia "sitten joskus vuosien päästä" juttuja.)

[/quote]

Olin kyllä puhunut miehelle asiasta monesti, saanut ympäripyöreitä vastauksia ja epämääräisiä lupauksia. Tarkoitus on ollut ilmeisesti vain sysätä asia lopulta kokonaan pois pöydältä. Ja kyllä, olin nuori (19 v.) seurustelun alkaessa. Minun oli myös pitkään vaikea irroittaa ja myöntää tosiasiat, kyllähän minä rakastin (rakastan) häntä ja halusin uskoa hyvää. Olo on kuitenki nyt rauhallinen, uskon että tein oikein. Kiitos paljon kaikille ymmärrystään jakaneille! :) 

ap

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 13:20"]

Mihin tarvitaan kihlat ennen lasten hankkimista?

[/quote]

No otetaan se sitten pois välistä: seurustelu => seksiä => yhdessä asuminen => lapsia. Mihin siis tarvitaan avioliittoa?

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 13:28"]

Olin kyllä puhunut miehelle asiasta monesti, saanut ympäripyöreitä vastauksia ja epämääräisiä lupauksia. Tarkoitus on ollut ilmeisesti vain sysätä asia lopulta kokonaan pois pöydältä. Ja kyllä, olin nuori (19 v.) seurustelun alkaessa. 

[/quote]

19 + 5 = 24-vuotias siis nyt. Jos mies on saman ikäinen en lainkaan ihmettele, ettei ollut hinkua mennä vielä naimisiin. Ja edelleen: mihin sitä avioliittoa tarvitaan?

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 13:12"]

Itse ihmettelen ainoastaan sitä, miksi nainen (tai mies), jolle itselleen naimisiinmeno on ehdoton juttu, odottaa VIISI vuotta, että toinen kosisi. Sama se, kumman "kuuluu" perinteiden mukaan se virallinen kosinta suorittaa.

Miksi ap ei nostanut kissaa pöydälle jo paljon aiemmin?

(Jos ap on ollut seurustelun alussa todella nuori, niin sitten osittain ymmärrän. Nuorillehan nuo naimisiin menot, vaikka vakavissaan seurustelisivatkin, ovat usein sellaisia "sitten joskus vuosien päästä" juttuja.)

[/quote]

Olin kyllä puhunut miehelle asiasta monesti, saanut ympäripyöreitä vastauksia ja epämääräisiä lupauksia. Tarkoitus on ollut ilmeisesti vain sysätä asia lopulta kokonaan pois pöydältä. Ja kyllä, olin nuori (19 v.) seurustelun alkaessa. Minun oli myös pitkään vaikea irroittaa ja myöntää tosiasiat, kyllähän minä rakastin (rakastan) häntä ja halusin uskoa hyvää. Olo on kuitenki nyt rauhallinen, uskon että tein oikein. Kiitos paljon kaikille ymmärrystään jakaneille! :) 

ap

[/quote]

No mutta, kun itse tunnet tehneesi oikein, niin sittenhän kaikki on hyvin. Jos sulle avioliitto on ehdoton juttu, niin se on ok. Jos jollekin toiselle se ei ole, niin sekin on ok. Tärkeintä lienee se, että pari on tuossa asiassa samoilla linjoilla.

Olet vielä niin nuori, että kyllä se samoin ajattelevakin mies vielä löytyy. Kaikkea hyvää!

38, näin itsekin ajattelen. Olisin vain toivonut, että miehellä olisi ollut munaa ilmaista, ettei halua lainkaan naimisiin/ minun kanssani naimisiin. Mutta nyt eteenpäin! Kiitos sinulle :)

ap

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 13:28"]

Olin kyllä puhunut miehelle asiasta monesti, saanut ympäripyöreitä vastauksia ja epämääräisiä lupauksia. Tarkoitus on ollut ilmeisesti vain sysätä asia lopulta kokonaan pois pöydältä. Ja kyllä, olin nuori (19 v.) seurustelun alkaessa. 

[/quote]

19 + 5 = 24-vuotias siis nyt. Jos mies on saman ikäinen en lainkaan ihmettele, ettei ollut hinkua mennä vielä naimisiin. Ja edelleen: mihin sitä avioliittoa tarvitaan?

[/quote]

Mies on hieman vanhempi. Ja minulle olisi ihan riittänyt asian suunnittelu tai sopiminen (tyyliin "mennään sitten kahden vuoden päästä keväällä naimisiin")

Ai että mihin tarvitaan? Täytyykö kaikkea tarvita? Kyllä varmasti pari voi elää ilman avioliittoakin, ei minua haittaa, siitä vaan. Minulle naimisiinmeno on kuitenkin tärkeä sitoutumisen ele, ja haluan kumppanini olevan siihen valmis.

ap

Jos mies on oikeesti rakastunut suhun ja haluaa olla sun kanssa, nyt viimeistään kosis.

Ehkä näin on nyt parempi. Voittehan te vielä päätyä yhteen ja naimisiin, mutta jos on epävarmuutta, on parempi nyt näin. Ja kerta sustakin tuntuu, että teit oikean ratkaisun.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 00:05"]

Tein selväksi että odotan kosintaa vuosien yhdessäolon jälkeen, eipä miestä moinen kiinnostanut 5 vuodenkaan jälkeen, joten se oli soronnooooo! Nyt uutta ettimään.

Oukei. Painaako kuitenkin mieltäsi, kun avaudut? Jos ei niin hyvä niin:). Ehkä olen jäävi kommentoimaan. Me pidämme avioliittoa vain turhana instituutiona. Suomen idioottien lakien vuoksi avioiduimme, kun saimme lapsia. Muuten emme olisi. Rakastamme toisiamme syvästi ja ikuisesti:). Ja kolme ihanaa lasta.

[/quote]

Naimisiinmeno on yliarvostettua.

Kyllä naimisiin meno on tärkeää ainakin juriidisesti ajateltuna.

Ajatellaampa vaikka tilanne jossa pariskunta on ostanut yhdessä talon ja lapsikin on tulossa. Mies kuitenkin menehtyy ennen lapsen syntymää (esim. tapaturmaisesti). Avovaimo ei peri miestään ja lapsen isäkin pitää selvittää hankalamman kautta (yleensäkkin lapsen tunnustaminen on nöyryyttävää).

Yhteiskunta on rakennettu siten että suhteet virallistetaan. Elämä on epävarmaa, joten jos aikoo panostaa johonkin suhteeseen täysillä, niin kyllä mielestäni suhteesta voi tehdä myös lainvoimaisen. Vaikka salaa maistraatissa (jos ei kehtaa kertoa kellekkään olevansa naimisissa).