Töissäkäynti masentaa minua, tavallaan se on vapaaehtoista, mutta...
...siitä saa sen verran tietenkin rahaa, että jos en kävisi töissä, elämä olisi p*skempaa rahapulan takia. Kun siis on lainaa jne. Töissäkäynti, en tiedä tuntuuko se raskaammalta ja ikävämmältä sen vuoksi, että se ei ole pakko, haluaisin vain suojella ja säästää muuta omaisuuttani, ettei sillä olisi pakko maksaa lainaa pois, koska se on aina rahan menetystä.
Aikaisemmin mä en ois voinut valita käynkö töissä vai en, perinnön avulla siitä tuli vapaaehtoista...
töissäkäynnissä ahdistaa ja inhottaa eniten se, että siinä on aikataulu. Työ itsessään ei sinänsä ole niin kamalaa, vaan osin aika mukavaakin. Mutta sinne päätyminen tuntuu ongelmalliselta. Toinen asia on se, että lomalla saan tarpeeksi unta, muulloin en. Ja pienikin väsymys jumittaa ajatteluani niin, etten oikein tiedä onko maanantai vai sunnuntai, on jotenkin aivan hönö olo.
Organisoimisesta ei tule siinä olotilassa yhtään mitään. Töissäkäyminen masentaa minua ihan hirveästi, tuntuu, etten selviä. Oon kuitenkin aina selvinnyt. Jotenkin sekin tulee kotoa, että elämästäni on tehty hirveää gaggaa, kotoa tuli se pakottaminen töihin, vaikka mulle se oli täysin turha rasti aikoinaan. (Tulevan perinnön takia)
Mutta siinä on se juttu, että jos rahanmenosi on asettunut tietylle tasolle töissäkäynnin ansiosta, niin ei sieltä voi sitten poiskaan jäädä. Sinne ei vain ikinä olisi kannattanut mennä. Osa yläluokasta ei sovellu työntekoon. Eikä yläluokassa ole perinteisesti tehty töitä. Se on alemmille kansanluokille.
Kommentit (4)
Äitini teki siinä huonosti ja väärin, että aina, kun valitin hänelle, etten pysty ja jaksa jotain, hän vain pakotti ja kannusti tekemään. T
Seon totaalisen väärä asenne lasta kohtaan, tai ketä tahansa, koska nyt hän saa sitten syyt niskoilleen, koska ei miettinyt kanssani, miten selviäisin helpommalla. Normaali ja hyvä äiti olisi miettinyt asiaa niin. Ja auttanut. Ollut avuksi. Ollut hyvä.
Voisin sanoa äidilleni, etten maksa velkojasi ja auta sinua, koska mun pitää vähentää työntekoa, niin tuloni eivät riitä auttamiseesi.
Ap
Se on juuri alaluokan julmaa ja köyhää ajattelua, että jos joku valittaa, ettei jaksa, kannustetaan jaksamaan ja kärsimään. Yläluokkkainen ihminen miettisi heti auttamistapoja, jotka keventävät väsyneen elämää, mutta ei alaluokan ihminen. Heille se ei ole vaihtoehto, koska ovat niin kurjia, määkiviä, halveksittavia orjia.
Ap
Ja siis minä olen yläluokasta, gaggainen kasvattajani, eli äitini ei.
Ap