Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko tosirakkauteen?
29.07.2020 |
Itse uskoin tähän saakka. Siis siihen, että se oikea tulee vastaan ja mikä on tarkoitettu, tapahtuu ja jos on luotu toisilleen, päädytään yhteen. Vaan enpä päätynyt yhteen oman elämäni rakkauden kanssa, eikä moni muukaan kaverini, vaikka kuinka oikealta se ihminen on tuntunut. Vaikka kuinka sitä on törmätty monien vuosien jälkeen siihen muka-oikeaan, siltikään ei päädytä suhteeseen.
Että onkohan sellaista asiaa edes olemassa kuin tosirakkaus ja toisilleen tarkoitetut ihmiset..
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon.
Mutta se pelottaa voiko tosirakkauden mokata jotenkin.
Kyllä. Mutta en sellaisessa muodossa missä se yleisesti ymmärretään. Tosirakkaus annetaan, se on karmaa.
En. Prinsessasatuja, joita naisille syötetään pienestä saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä mielessä, että joillakin se on tosi rakkaus lopun elämää. Ehkä 5% prosentilla pareista.
Sitten on paljon, että on tosirakkautta, mutta yksipuolista.
Loput sitten kaikkea muut shittiä.
Rakkaus on valinta. Tuollaisten asioiden toistelu on vastuun välttelyä.
Moni rakastunut sanoo sen toisen tekevän itsestään paremman ihmisen. Eli rakastaa sitä minkälainen hän on sen toisen kanssa, ei rakasta toista ihmistä.
Hassua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon.
Mutta se pelottaa voiko tosirakkauden mokata jotenkin.
Jos on tosirakkautta, ei voi. Tai ainakin toinen ymmärtää. Näin uskoisin. Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on valinta. Tuollaisten asioiden toistelu on vastuun välttelyä.
Moni rakastunut sanoo sen toisen tekevän itsestään paremman ihmisen. Eli rakastaa sitä minkälainen hän on sen toisen kanssa, ei rakasta toista ihmistä.
Hassua.
Ei vaan valinta on valinta. Eri asia.
Zincc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on valinta. Tuollaisten asioiden toistelu on vastuun välttelyä.
Moni rakastunut sanoo sen toisen tekevän itsestään paremman ihmisen. Eli rakastaa sitä minkälainen hän on sen toisen kanssa, ei rakasta toista ihmistä.
Hassua.
Olen rakastunut ja haluan tulla paremmaksi motiivina suhde. Lisäbonus ja ilon aihe että elämä muuttuu. Se rakkaus saa näkemään oikein, tulee kiire ja tarve tehdä parannusta.
Uskon mutta olen turhautunut siihen että ihmiset eivät edes viitsi yrittää.
Suhde on kuin leirinuotio. Sitä pitää ruokkia ja vaalia. Muuten se sammuu ja kuolee - etenkin jos siihen kusee usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amor vincit omnia!
T. /d/11DWXJfa_FLUG1S8HVfhMttxnmCtuLm2D/
Ne uskoo jotka ovat sen kokeneet. Ei tosirakkaus välttämättä tarkoita sitä että asiat yhdessä järjestyy. Sehän se vasta ihmisen rikkookin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosirakkautta olemassa. Mutta ei se välttämättä ole se hullaantuminen ja ihastumisen tunne, jonka kokee ihan alussa. Rakkaus kasvaa ajan kanssa. Rakkaus tekee ihmisen onnelliseksi, saa kukoistamaan. Jos ei niin ei se ole rakkautta vaan riippuvuutta. Jotkut ihmiset ei todellakaan tee toisiaan onnelliseksi. Olen nähnyt läheltä, niin aidosti rakastuneita kuin toisistaan riippuvaisiakin.
Just tota tarkoitan, että luulisi, että sen tosirakkauden kanssa päätyisi yhteen, koska kohtalo yms. Mutta eipä päädytä, joten tosirakkaus ei sitten olekaan se oikea tai sitten niitä tosirakkauksia on useampi.
Ja tiedän, että moni päätyy parisuhteeseen ihan muilla perusteilla kuin tosirakkaudesta, tässä ei ole siitä puhe.
Ap
Mikä pointti sellaisessa olisi? Ei elämän tarkoitus voi olla siinä, että odotetaan jonkin kohtalon toteutumista passiivisena.
Uskon että sitä on olemassa, vaikka en itse sitä ole kokenut enkä ehkä tule kokemaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että sitä on olemassa, vaikka en itse sitä ole kokenut enkä ehkä tule kokemaankaan.
Miksi ajattelet noin?
Tahdon asia.