Puolisolla mysteeri ystävä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla ihan ok. Minullakin on tällainen kirjeenvaihtokaveri ja ihan vain kavereita ollaan nykyään. Romanttisia tunteita oli joskus hiukan molemmin puolin, mutta nyt tosiaan kavereita. Miehelle en hänestä puhu, koska asia herättää kuitenkin mustasukkaisuutta ja kysymyksiä ja tiedän, että minut ajetaan asiassa puolustuskannalle.

Voi hyvää päivää kuinka taitava ihminen onkaan selittelemään asiat itselleen soveliaiksi 😂 Malliesimerkki.

Niin mitä? Me ei edes ikinä tavata kahdestaan vaan aina paikalla on muitakin harrastuskavereita. Kirjoittelemme toisillemme, koska meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita mitä taas miehelläni ja minulla ei ole.

Ihmettelijä1 kirjoitti:

Ihmetyttää eniten, että jos on vain ystävä miksi se on pitänyt salata. Alusta asti jos olisi rehellisesti tästä ystävästä kertonut, niin ei olisi mitään ongelmaa.

Hän teki siitä ongelman salaamalla asian minulta ja totta kai tälläisestä tulee hieman epäluuloiseksikin, kun on niin salaista kaikki.

Nyt lähinnä minä tunnun olevan ongelma, koska en pysty pääsemään yli tästä tuntemattomasta mies ystävästä, jota ei voi esitellä.

Näytä ovea ja hanki uusi. Tommosia saatanan sutinaämmiä ne on kaikki.

Kiitos paljon kommenteista. En ole pystynyt puhumaan asiasta kuin yhdelle ystävälleni. Nämä samankaltaiset kommentit saa uskomaan taas itseeni, etten minä se hullu ole vaan se kusetettu.

No tuskin on viatonta, ainakin ihastusta ilmassa. Ja mihin kumppanisi tarvitsee salaista ystävää, jotakin tarvetta se varmasti täyttää, joka ei teidän suhteessanne täyty. Jos havittelet symbioottista rakkaussuhdetta, kannattaisi nostaa kytkintä. Jos taas perinteistä suomalaista pakolla-tässä-vuosikymmenet-yhdessä mennään - ydinperheviritelmää, niin anna olla - silloin sillä ei ole mitään merkitystä koska kaikki on jo pilalla muutenkin

Minulla oli eräs miespuolinen ystävä, kun tapasin tulevan mieheni. Ei mikään bestis tai sydänystävä, mutta kiva, hauska ja älykäs kaveri. Alussa kerroin miehelleni, jos menin tämän ystäväni luona käymään, istumaan iltaa, katsomaan lätkää tms. Mieheni ei kuitenkaan pitänyt lainkaan siitä, että tapasin tätä ystävääni. Ei suoranaisesti kieltänyt tapaamasta, mutta hänen käytöksestään asian pystyi kyllä hyvin aistimaan.

Rupesin tapaamaan ystävääni sitten salaa, kertomatta miehelleni yhteydenotoista ja tapaamisista. Salailu teki elämästä hyvin hankalaa, jotenkin outoa, ja tapaamiset harvenivat. Lopulta katsoin parhaimmaksi luopua kokonaan tästä ystävästäni. Ja tämä siitä huolimatta, ettei meillä ollut mitään romanttista sutinaa keskenämme. Tunsin asiasta silti jopa huonoa omaatuntoa.

Minulla on muitakin miespuolisia kavereita ja ystäviä, joita mieheni on myös tavannut, ja olemme istuneet iltaakin yhdessä. Näiden muiden kanssa ei ole samanlaisia ongelmia jostain syystä ollut.

Pointtini on kuitenkin siinä, että joskus ihminen voi salata asioita, joita ei edes tarvitsisi salata. Vain siksi, että sopu parisuhteessa säilyy. Ei kaikki salailu ole automaattisesti pettämistä. Vaikka tokihan se ensimmäisenä tulee mieleen.

Lähtökohtaisesti myöskään naisen naispuolisten ystävien viestit eivät kuulu sinulle. Mutta ihmettelen naisesi toimintaa. Kyllä hänen pitäisi ymmärtää leikkivänsä tulella, monogamisessa(?) suhteessa elävä nainen. Et varmaan itse tekisi samaa jonkun naisystävän kanssa, toivon.

Joku sanoi hyvin: nainen täyttää tuolla viestittelyllä jotakin tarvetta. Asiallista toimintaa olisi ystävystyä tuohon mieheen pariskuntana, tai että nainen olisi ainakin avoin esittelemään teidät.

Ensimmäinen redflag, kun yrität keskustella asiasta ja saat vainoharhaisuus ja mustasukkaisuus syytökset. Nähty ja koettu ex vaimon osalta.

Enpä jäisi katselemaan. Nämä Mysteeri Ystävät naisilla ovat yleensä vientipuolen tapapanijoita, jotka pyörittelevät oman kulahtaneen avioliittonsa rinnalla pikkuvaimoja. Heillä on kunnon narsistin tyyliin liuta hovituheroita, joissa kiertää myyntimunan lisäksi taudit.