Kysymys sohvaperunoille

Ihan kivasti jaksan kävellä sohvalta tähän koneelle.

Olen 39-vuotias sohvaperuna, painoindeksi 19,5, ei mitään sairauksia tai vaivoja. Jaksan ongelmitta tehdä kaikki tarvittavat askareet. 

Ei ole vielä vaivoja eikä sairauksia. Mutta kai tässä jotain pitäisi alkaa keksiä, kun keski-ikä jo  kolkuttelee. Onneksi työ edes on keskiraskasta.

Eipä ole mitään sairauksia tai vaivoja. Oikein hyvin jaksan tehdä kaikki arkiset jutut tms.

Kolmonen: millainen ryhti sinulla on ja missä kunnossa keskivartalon alue (onko lihastukea vai lysähtääkö asento tuolilla)? Onko hartian alueella kireyksiä? Vastasit, että ei ole vaivoja, mutta utelen silti. Täällä kun voi kysellä sellaista, mitä ei ikinä oikeassa elämässä kehtaisi kysyä keneltäkään...

Minulla on nivelet paskana. Se minut sohvalle sitten tiputtikin. 

Pyydän anteeksi, jos vaikutan töykeältä, mutta tämä asia vain kiinnostaa todella paljon. Itse olen aina joutunut tekemään paljon töitä jo pienestä saakka, että selkä pysyy toimintakykyisenä, joten en tiedä millaista on olla tuki- ja liikuntaelinten osalta ns. normaali.

ap

Painoindeksi 22,1

Läski maha, läskit reidet, kauheat allit, selkäläskiä, isot jenkkakahvat.

Vaivoja: noidan nuoli lähes tauotta. Piereskelen lähes tauotta. Joskus huippaa kun nousen ylös av:lta. Niskat on usein kipeät ja perse. Hampaita on poistettu liiallisen karkinsyömisen takia.

Mullakin on nivelet paskana, siihen kariutui lenkkeily. Selkä on jumissa, siihen tarvitsisin liikuntaa.

Sohvaperuna on kyllä väärä sana ap:n määritelmälle. Itse en ainakaan sohvalla ehdi istua kuin iltamyöhään. Päivät menee töissä ja illat/viikonloput kotitöissä. Urheilua en ehdi harrastamaa.

Jaksan sohvaperunana paljon paremmin kuin aktiivisesti kuntoillessani - enää eivät vaivaa mm. Mortonin neurooma, lonkan limapussin tulehdus, plantaarifaskiitti tai muut vastaavat riesat, joita urheillessa pukkasi vähän väliä... 

Painokaa ei ole noussut, kun katsoo mitä syö. Ihmisillä tuntuu olevan se ihme harha, että kun harrastaa liikuntaa niin voi syödä ihan mitä vaan. 

Hmm.. En tiedä kuulunko oikeastaan sohvaperunaryhmään kun työni on ns. hyötyliikuntaa, eli teen kotisiivouksia 4-7 h/arkipäivä. Muuten en harrasta mitään liikuntaa, kotona teen vain pihatöitä ja normaaleja kotitöitä sisällä.

Minulla ei ole mitään vaivoja tai sairauksia, ei edes flunssia kuin 1-2 hyvin lievää talvessa ja silloinkin pystyn mainiosti tekemään töitä. Sairauslomia ei ole ollut kuin yksi päivä neljän vuoden aikana, silloin olimme olleet koko perhe oksennustaudissa ja pidin yhden välipäivän ennen ihmisten ilmoille menemistä.

Jaksan hyvin tehdä kotitöitä ja arkiaskareita, niissä ei ole mitään ongelmaa. Vaikka syömiseni arkena on välillä ihan mitä sattuu, toimii mahani kuin unelma, hiukset ja iho ovat hyvässä kunnossa jne. Peruskuntoni on aika ok, omasta mielestäni ainakin. Ikää on pian 40 v.

On vaivoja paljonkin: on hammassärkyä, jonka syytä ei ole löydetty (käyty hammaslääkäreisä, kuvauksissa, rontgenissä, korvalääkäreillä, yleislääkäreillä, röntgenlääkäreillä, jopa psykiatrilla, mutta syytä ei ole löydetty ainkaan vielä): Kipu on kovaa ja kipulääkkeet auttavat vain vähän. Kivun takia nukun huonosti. Paikallaan olo helpottaa kipua myös seuraavaan päivään. Jos tänään juoksen ja käyn lenkillä, niin tuo juoksu tärisyttää niin, etten nuku kolmeen päivään yhtään (todellakin tarkoittaa, etten nuku yhtään.) Kävely aiheututtaa vain yhden kokonaisen yön unettomuuden.

Unettomuudesta taas seuraa monia muita asioista: muistamattomuutta, ärtymystä, huonompaa ymmärryskykyä, opiskeluvaikeuksia, melun alentunutta sietokykyä, seksihaluttomuutta, yleistä jaksamattomuutta (esim. ne kotityöt)

Sohvaperuna oli huono sana, myönnän. En minäkään pysty lenkkeilemään pidempiä matkoja, mutta kiipeän/ juoksen sauvojen kanssa ylös laskettelurinnettä näin kesäisin. Välillä pitää kehitellä omia tapoja saada sama teho kuin muutkin.

ap

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 00:32"]

Pyydän anteeksi, jos vaikutan töykeältä, mutta tämä asia vain kiinnostaa todella paljon. Itse olen aina joutunut tekemään paljon töitä jo pienestä saakka, että selkä pysyy toimintakykyisenä, joten en tiedä millaista on olla tuki- ja liikuntaelinten osalta ns. normaali.

ap

[/quote]

Ok, mulla taas on se, että olen aina ollut fyysisesti heikko. Lapsena leikin normaalisti ja tunsin itseni kovinkin urheilulliseksi, mutta ohhoh kouun liikuntatunnilla, kun piti juosta ulkona radalla jokin matka, mä siinä juoksin reippaasti - ketjun viimeisenä. Tämä on tullut niin tutuksi elämän varrella, että meitä on, jotka emme vain jaksa. Ihmiset ovat erilaisia. Minulla on kaksi siskoa, joista toinen on lötkö kuten minä, toinen tosi pinkeä. Kerran aloin harrastaa lenkkeilyä. Uskoin ihan tosissani siihen, vaikka olisihan minun pitänyt tajuta, mikä olen. No, sitten tapasin tämän pinkeän sisareni ja kerroin harrastuksestani ja ehotin lenkille lähtemistä. Sisko pinkaisi matkaan ja minä läähätin kaukana perässä. Näin on, enkä tälle mitään voi.

Olen 40-vuotias white trash -sohvaperuna. Painoindeksini on 30, istun päivät sohvalla olutta juoden ja irtokarkkeja mässytellen. Samoin tupakkaa poltan sohvalla. Mitään vaivoja ei tähän mennessä ole ollut, ummetusta vain.

Havaintojeni mukaan, sohvaperunoita on paria eri tyyppiä. Osa on sellaisia ikänsä sohvalla maanneita (näitä on tuskin lainkaan vanhemmissa ihmisissä) ja sitten on niitä aikuisena shvalle jumittuneita. Jälkimmäisillä yleensä kroppa kestää hyvin, koska siinä on ns. pohjatyö tehty hyvin lapsuudessa/nuoruudessa.

Mutta ne (nuoret) jotka ovat ikänsä eläneet "sohvalla" rapistuvat todella nopeasti. Esimerkiksi tunnen yhden 22-v naisen joka ei ole "tervettä päivää" nähnyt. On asunut lapsuuden kerrostalossa, ei ole koskaan harrastanut mitään liikuntaa, ei juuri edes kävellyt kavereille tmv. arkiliikuntaa, on vihannut koululiikuntaa jne.. On istunut pienestä pitäen tietokoneella ja katsellut leffoja. Nyt sitten aikuisena on koko ajan vikaa jossakin (selkä "niksahtelee", rannetta särkee jne.) sekä usein flunssat ja muut taudit riesana. Lisäksi koko olemus on ns. "ryhditön", jollain tapaa "veltto". Väitän että syynä on nimenomaan se, ettei KOSKAAN ole käyttänyt kroppaansa.

Sitten taas toinen tuttu joka nyt 40-v ja ei "sitten lukiovuosien" ole liikuntaa harrastanut (joskus kävelyllä käy) on edelleen hyvin ryhdikäs ja "jäntevän" oloinen. Väitän että syy on se että pienestä pitäen lukioon saakka harrasti sekä tavallista että telinevoimistelua, eli kroppa on aikanaan ollut hyvin timmi.

Sama mulla kuin nr. 15, eli olen ollut aina heikko. Nuorena (jonnekin 25v- asti) olin liian laiha, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ihan ok kunnossa. Kävin sentään kerran viikossa tanssitunneilla ja pyöräilin eri paikkoihin (hyötyliikuntana, en siis urheilumielessä).

Jumppatunnit lopetin noin 5 v. sitten, kun niistä tuli vain kipeäksi. Pari vuotta meni hyvin. Oli ihanaa, kun ei ollut "pakko" mennä jumppaan ja säryt poistuivat. Viimeisen vuoden aikana olen todella rapistunut. Istun töissä koneella ja kotona koneella. En tee mitään, en edes siivoa (elän yksin). Jaksamattomuus on kyllä enemmän henkistä kuin ruumiillista.

Viimeisen kuukauden aikana minua on alkanut särkeä alaselkää ja lonkkia. Sattuu kun nousen tuolilta. Välillä hartiat menee jumiin, mutta kuitenkin vähemmän kuin opiskeluaikoina.

Aika ristiriitaista. Periaatteessa särkee vähemmän kuin silloin kun olin aktiivisempi, mutta olen lihonnut (bmi kaiketi n. 22), enkä oikeasti enää tunnista vartaloa omakseni. Toisekseen tiedän, että muutama vuosi lisää, niin varmasti tulee uusia särkyjä.

Paljon aikuisissa näkee kyllä sellaisia ryhdittömiä olemuksia, joilla olkapäät edessä ja maha pömpöttää. Ja valitettavasti nykyään myös nuorissa. Mutta ne ikäluokat, jotka ovat olleet nuorempana fyysisesti aktiivisia ihan pakostakin, ovat "paremman" näköisiä.