Parisuhteessa (mies ei tarjoa kotonaan ruokaa)

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos juttelisit sen miehen kanssa etkä spekuloisi tuntemattomien kanssa nettifoorumilla? Mikä siinä kommunikoinnissa on naisille niin vaikeaa? Avaa se suu ja päästä sieltä sanoja ulos niin että mies kuulee ne. Kysy suoraan. Ei ole r-a-k-e-t-t-i-t-i-e-d-e-t-t-ä.

Eihän tuollaisesta pidä mitään kysyä. Ei mieheltä eikä täältä. Miksi viettää aikaa henkisesti 5-vuotiaan tasolla olevan ns. miehen kanssa? Kertoo paljon sinusta, että kuvittelet että naisten pitäisi vain sietää tuollaista.

Pihi mies on myös pihi tunteissaan. Jättäisin moisen vätkylän.

Oletko jonkin sortin syömishäiriöinen.

Kuulostaa vaikealta.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kovin vaikealta, oudolta ja sekavalta suhteelta. Joko kommunikointinne on heikkoa tai ette vaan ymmärrä toisianne.

Mies tuntuu tosi törpöltä tai on joku käsityshäiriö hänellä.

Ihan kuin puhuisitte toisillenne puutaheinää.

Olet joko liian kiltti tai et ole tottunut olemaan toisenlaisten miesten kanssa. Tai sitten, anteeksi vaan, olette outoja molemmat.

Omalta osaltani kommunikointi on avointa. Jos luit, niin olen kyllä puhunut ruoka-asioista hänelle (toin meille ruoka-aineetkin jotta voidaan kokata ja syödä yhdessä) ja vihjaillut syömisistä. En voi käskeä hänen syöttää minua. Haluan, että tuo empatia tulisi luonnostaan, tällä hetkellä vaikuttaa itsekkäältä ja olen nähnyt että on ennen meidän parisuhdetta muita kohtaan huomioonottavaisempi. Kyllä kai mies joka aidosti välittää, jakaisi myös jääkaappiaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei poikamiehenä eläneet miehet tuollaisia välttämättä huomaakaan. Voi silti olla ihan kehityskelpoinen yksilö. 

Aamupalaa kaikki ei syö, en itsekään. Mitä jos ottaisit omat aamupalatarpeet mukaan, jos kerran sinä haluat syödä aamupalan mutta mies ei sellaisia syö? Ja tuosta kannattaa ihan keskustella tuosta syömishommasta kun olet miehellä käymässä. Jos hänellä on esim rahasta tiukkaa niin on ihan ymmärrettävää ettei halua aina maksaa toisen syömisiä ja siksi ajattelee että molemmat ostaa omat. Tai sitten ei ole tosiiaan edes huomannut että toisenkin pitäisi syödä jotain, kun on tottunut niin kauan vain itsestään huolethimaan, ja kaikissa kodeissa pojille ei opeteta vieraanvaraisuustapoja ollenkaan.

Poikamies on sitten ilmeisesti kasvanut ja elänyt maakuopassa ilman kontaktia muihin ihmisiin ja kotona ei ole opetettu käytöstapoja joiden perustana on toisten ihmisten huomioiminen?

Pitäiskö aikuista miestä alkaa opettamaan köytöstavoille!?!?

Sanoisin ap:lle neuvoksi , että juokse, ja lujaa ja vähän ajan päästä tajuat, että vöistit luodin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kovin vaikealta, oudolta ja sekavalta suhteelta. Joko kommunikointinne on heikkoa tai ette vaan ymmärrä toisianne.

Mies tuntuu tosi törpöltä tai on joku käsityshäiriö hänellä.

Ihan kuin puhuisitte toisillenne puutaheinää.

Olet joko liian kiltti tai et ole tottunut olemaan toisenlaisten miesten kanssa. Tai sitten, anteeksi vaan, olette outoja molemmat.

Omalta osaltani kommunikointi on avointa. Jos luit, niin olen kyllä puhunut ruoka-asioista hänelle (toin meille ruoka-aineetkin jotta voidaan kokata ja syödä yhdessä) ja vihjaillut syömisistä. En voi käskeä hänen syöttää minua. Haluan, että tuo empatia tulisi luonnostaan, tällä hetkellä vaikuttaa itsekkäältä ja olen nähnyt että on ennen meidän parisuhdetta muita kohtaan huomioonottavaisempi. Kyllä kai mies joka aidosti välittää, jakaisi myös jääkaappiaan?

Tämähän on pr-ovo, mutta oikeassakin elämässä valitettavasti on tämmöisiä moukkia olemassa, sekä naisissa että miehissä.

Täysi katastrofi. Käytös ei tule muuttumaan, paitsi pahempaan.

Jurpo ja juntti

"Nainen ei kanna minulle skumppa-aamiasta sänkyyn, mitä teen?" Mammojen vastaukset tähän? 

Suhde vaikuttaa kuin ap narulla työntäisi kivirekeä. Jos ap haluaa huomaavaisen, romanttisen ja osallistuvan miehen niin vaihda miestä. Jos tuo mölli käy niin lakkaa odottamasta, että tapahtuu muutosta minkään malliesimerkin voimin, ei tapahdu. Mies on henkisesti liian rajoittunut (siis tyhmä) oppiakseen esimerkeistä.

Ap laittaa sapuskaa heille kotonaan, mies ei. Ap ostaa ruokatarvikkeita ja odottaa, odottaa, odottaa ja odottaa homehtumiseen asti, että yhdessä miehen kotona tehtäisiin ruokaa. Mies ei tee. Ap tuo omat sapuskat mukanaan ja kysyy maistuisiko miehelle, ap tekee miehelle sitä samaa ruokaa mitä itselleen. Mies ei tee noin. Eiköhän se tullut selväksi miten asiat menevät jatkossa.

Ärsyttävää, että naiset aina kuvittelevat miehen oppivan esimerkistä. Nainen pahoittaa mielensä kun ei saa syntymäpäivälahjaa mieheltä ja ostaa silti syntymäpäivälahjan miehelle, jos se huomaisi ja oppisi. Ei. Tarvitaan selkeää artikulointia minulla on tämä tarve ja minä haluan, että sinä huomioit minun tarpeeni ja teet jatkossa näin. Selkeät ohjeet. Ja erityisen luupäille pitää puhua selkeästi, jopa ääntä korottaen.

Tai unohtaa koko suhde. En tiedä onko ap:n miesystävä jotenkin tollo kaikissa asioissa ja ap jotenkin hidas ajatuksen juoksultaan mutta ei parisuhde oikein toimi tuolla toiminnalla, ainakaan ap:n odotuksien mukaan.

Ehkä kannattaa asennoitua ettette ole parisuhteessa vaan erilliset nainen ja mies tapailusuhteessa eikä suhde tuosta syvene.

Parisuhteessa halusin nimenomaan kokata naiselle. Nainen halusi kokata myös minulle.

Enkä kyllä huolisi muunlaista meininkiä.

Huuda sille suoraan "anna mulle ruokaa!!!" :D

Vierailija kirjoitti:

Suhde vaikuttaa kuin ap narulla työntäisi kivirekeä. Jos ap haluaa huomaavaisen, romanttisen ja osallistuvan miehen niin vaihda miestä. Jos tuo mölli käy niin lakkaa odottamasta, että tapahtuu muutosta minkään malliesimerkin voimin, ei tapahdu. Mies on henkisesti liian rajoittunut (siis tyhmä) oppiakseen esimerkeistä.

Ap laittaa sapuskaa heille kotonaan, mies ei. Ap ostaa ruokatarvikkeita ja odottaa, odottaa, odottaa ja odottaa homehtumiseen asti, että yhdessä miehen kotona tehtäisiin ruokaa. Mies ei tee. Ap tuo omat sapuskat mukanaan ja kysyy maistuisiko miehelle, ap tekee miehelle sitä samaa ruokaa mitä itselleen. Mies ei tee noin. Eiköhän se tullut selväksi miten asiat menevät jatkossa.

Ärsyttävää, että naiset aina kuvittelevat miehen oppivan esimerkistä. Nainen pahoittaa mielensä kun ei saa syntymäpäivälahjaa mieheltä ja ostaa silti syntymäpäivälahjan miehelle, jos se huomaisi ja oppisi. Ei. Tarvitaan selkeää artikulointia minulla on tämä tarve ja minä haluan, että sinä huomioit minun tarpeeni ja teet jatkossa näin. Selkeät ohjeet. Ja erityisen luupäille pitää puhua selkeästi, jopa ääntä korottaen.

Tai unohtaa koko suhde. En tiedä onko ap:n miesystävä jotenkin tollo kaikissa asioissa ja ap jotenkin hidas ajatuksen juoksultaan mutta ei parisuhde oikein toimi tuolla toiminnalla, ainakaan ap:n odotuksien mukaan.

Ehkä kannattaa asennoitua ettette ole parisuhteessa vaan erilliset nainen ja mies tapailusuhteessa eikä suhde tuosta syvene.

En minä ole mikään joukkoja komentava kenraali. Jos mies ei oma-aloitteisesti huomioi minua, en ala käskyttää. En minä syntymäpäivälahjaa halua, vaan osoituksen siitä että minua huomioidaan esim. sen lahjan muodossa. Mitä huomioimista se on, jos minun pitää ohjelmoida mies kuin robotti? Saan minä kännykkäänkin sovelluksen, joka toivottaa minulle hyvää syntymäpäivää. Mutta mitä iloa siitäkään on?

Tässä vielä yksi asia, mikä oli ehkä se nöyryyttävin ja oudoin.. (hävettää edes avautua aiheesta)

Toin kerran meidän leffailtaan kasan herkkuja. Kysyin mitä juotavaa hän haluaa. Otin meille molemmille omat.  Mentiin nukkumaan (hän ehti nukahtaa) sitten heräsi kun olin nousemassa, ja sanoin, että haen juotavaani koska unohdettiin juoda ne. Hän sanoi, että älä mene. Sanoin, että miksi? Johon hän vastasi, että ku mullakin on jano. Sanoin, että voin tuoda sullekin. Hän vastasi, että ei kun hän haluaisi aamulla. Sanoin, että kyllä tuosta mun limpasta sullekin riittää aamulla. Ja hän oli silleen, mut onko ihan pakko ja nukahti uudelleen. Loukkaannuin. Puhuttiin asiasta ja hän kertoi että oli ihan unen pöppörössä ja ettei tarkoittanut. Annoin anteeksi ja uskoin, että johtuu siitä, että oli unenpöppörössä. Toin tuolloinkin esille sen, että mulle on tärkeää että ME voidaan käydä toistemme jääkaapilla ja jaadaan asioita! Kerroin hänelle, että mun jääkaapille saat mennä ja itse toivoisin samaa.

Mietin nyt kokonaisvaltaisesti tätä kuvaa, ehkä tuo hetki kuvasti vain hänen todellista luonnetta mua kohtaan??

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos juttelisit sen miehen kanssa etkä spekuloisi tuntemattomien kanssa nettifoorumilla? Mikä siinä kommunikoinnissa on naisille niin vaikeaa? Avaa se suu ja päästä sieltä sanoja ulos niin että mies kuulee ne. Kysy suoraan. Ei ole r-a-k-e-t-t-i-t-i-e-d-e-t-t-ä.

No miten tuollaisen asian sit ottaa esille? Mikset anna mulle ruokaa? :D

Olen sitä mieltä, että jos syö itse/valmistaa ruokaa, niin myös seurustelukumppanin huomioiminen on itsesään selvä asia. Jos se ei sitä ole, niin turha olettaa, että mies myöhemminkään parisuhteessa muuttuisi empatiakykyisemmäksi. Sitäpaitsi olisi todella nöyryyttävää joutua nostamaan tällainen asia keskustelun kohteeksi. Ennemmin lopettaisin tapailun. Paljon tuossa ei menetä.

Ihan vialla kysymällä mitä sulla on jääkaapissa, mitä me tehdään tänään ruuaksi.

Jos aapee on aiemmin kieltäytynyt syömästä niin tuputtaako se pitäisi?

Ihan selkeästi olet yksi näistä miehistä ja lukemisen/ymmärryskykysi on juurikin tuota luokkaa.

Missään ap ei ole tuonut esille että olisi kieltäytynyt ruoasta. Päinvastoin on tuonut ruoka-aineita joita tehdä yhdessä, ja vihjaillut asiasta.

No miksi vain vihjailla ja odottaa, että ruoat homehtuvat jääkaappiin ja itse näkee nälkää? Jos kerran tuo ruoka-aineet mukanaan, niin miksi ei kääri hihoja ja ala kokkaamaan? Ja jos häiritsee, että mies ei tee mitään ruokansa eteen, niin hänet voi käskeä tekemään salaatin tai kuorimaan perunat.

Vierailija kirjoitti:

Tässä vielä yksi asia, mikä oli ehkä se nöyryyttävin ja oudoin.. (hävettää edes avautua aiheesta)

Toin kerran meidän leffailtaan kasan herkkuja. Kysyin mitä juotavaa hän haluaa. Otin meille molemmille omat.  Mentiin nukkumaan (hän ehti nukahtaa) sitten heräsi kun olin nousemassa, ja sanoin, että haen juotavaani koska unohdettiin juoda ne. Hän sanoi, että älä mene. Sanoin, että miksi? Johon hän vastasi, että ku mullakin on jano. Sanoin, että voin tuoda sullekin. Hän vastasi, että ei kun hän haluaisi aamulla. Sanoin, että kyllä tuosta mun limpasta sullekin riittää aamulla. Ja hän oli silleen, mut onko ihan pakko ja nukahti uudelleen. Loukkaannuin. Puhuttiin asiasta ja hän kertoi että oli ihan unen pöppörössä ja ettei tarkoittanut. Annoin anteeksi ja uskoin, että johtuu siitä, että oli unenpöppörössä. Toin tuolloinkin esille sen, että mulle on tärkeää että ME voidaan käydä toistemme jääkaapilla ja jaadaan asioita! Kerroin hänelle, että mun jääkaapille saat mennä ja itse toivoisin samaa.

Mietin nyt kokonaisvaltaisesti tätä kuvaa, ehkä tuo hetki kuvasti vain hänen todellista luonnetta mua kohtaan??

ap

Ainiin, hän painotti tuohon jakamisasiaan, että totta kai saat hakea mun jääkaapista asioita mitä olet itse ostanut. Ei painottanut, että saisin koskea hänen tarvikkeisiin. Sanoi, että jos otat jotain muuta, niin voidaan sit aamulle miettiä, olisiko tarvinnut kysyä lupa.. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Tässä vielä yksi asia, mikä oli ehkä se nöyryyttävin ja oudoin.. (hävettää edes avautua aiheesta)

Toin kerran meidän leffailtaan kasan herkkuja. Kysyin mitä juotavaa hän haluaa. Otin meille molemmille omat.  Mentiin nukkumaan (hän ehti nukahtaa) sitten heräsi kun olin nousemassa, ja sanoin, että haen juotavaani koska unohdettiin juoda ne. Hän sanoi, että älä mene. Sanoin, että miksi? Johon hän vastasi, että ku mullakin on jano. Sanoin, että voin tuoda sullekin. Hän vastasi, että ei kun hän haluaisi aamulla. Sanoin, että kyllä tuosta mun limpasta sullekin riittää aamulla. Ja hän oli silleen, mut onko ihan pakko ja nukahti uudelleen. Loukkaannuin. Puhuttiin asiasta ja hän kertoi että oli ihan unen pöppörössä ja ettei tarkoittanut. Annoin anteeksi ja uskoin, että johtuu siitä, että oli unenpöppörössä. Toin tuolloinkin esille sen, että mulle on tärkeää että ME voidaan käydä toistemme jääkaapilla ja jaadaan asioita! Kerroin hänelle, että mun jääkaapille saat mennä ja itse toivoisin samaa.

Mietin nyt kokonaisvaltaisesti tätä kuvaa, ehkä tuo hetki kuvasti vain hänen todellista luonnetta mua kohtaan??

ap

Ymmärsinkö nyt oikein, että olit jo mennyt nukkumaan ja oletettavasti pessyt hampaat, kun nousit sängystä juomaan limsaa, koska olit unohtanut juoda sen leffan aikana? Jos miehesi käytös on erikoista, niin ei tuokaan nyt ihan normaalilta kuulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos juttelisit sen miehen kanssa etkä spekuloisi tuntemattomien kanssa nettifoorumilla? Mikä siinä kommunikoinnissa on naisille niin vaikeaa? Avaa se suu ja päästä sieltä sanoja ulos niin että mies kuulee ne. Kysy suoraan. Ei ole r-a-k-e-t-t-i-t-i-e-d-e-t-t-ä.

No miten tuollaisen asian sit ottaa esille? Mikset anna mulle ruokaa? :D

Olen sitä mieltä, että jos syö itse/valmistaa ruokaa, niin myös seurustelukumppanin huomioiminen on itsesään selvä asia. Jos se ei sitä ole, niin turha olettaa, että mies myöhemminkään parisuhteessa muuttuisi empatiakykyisemmäksi. Sitäpaitsi olisi todella nöyryyttävää joutua nostamaan tällainen asia keskustelun kohteeksi. Ennemmin lopettaisin tapailun. Paljon tuossa ei menetä.

Ihan vialla kysymällä mitä sulla on jääkaapissa, mitä me tehdään tänään ruuaksi.

Jos aapee on aiemmin kieltäytynyt syömästä niin tuputtaako se pitäisi?

Ihan selkeästi olet yksi näistä miehistä ja lukemisen/ymmärryskykysi on juurikin tuota luokkaa.

Missään ap ei ole tuonut esille että olisi kieltäytynyt ruoasta. Päinvastoin on tuonut ruoka-aineita joita tehdä yhdessä, ja vihjaillut asiasta.

No miksi vain vihjailla ja odottaa, että ruoat homehtuvat jääkaappiin ja itse näkee nälkää? Jos kerran tuo ruoka-aineet mukanaan, niin miksi ei kääri hihoja ja ala kokkaamaan? Ja jos häiritsee, että mies ei tee mitään ruokansa eteen, niin hänet voi käskeä tekemään salaatin tai kuorimaan perunat.

Koska olen HÄNEN kodissaan. Sanon, että tehdäänkö sitä ruokaa, ja olen pyytänyt. En minä voi alkaa paapomaan häntä tai aina olla se aloitteellinen. Olin sitä jo tuodessani ruokatarvikkeet.

Parisuhteessa ollaan yhdessä, ja molemmat näkevät vaivaa asioiden eteen!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vielä yksi asia, mikä oli ehkä se nöyryyttävin ja oudoin.. (hävettää edes avautua aiheesta)

Toin kerran meidän leffailtaan kasan herkkuja. Kysyin mitä juotavaa hän haluaa. Otin meille molemmille omat.  Mentiin nukkumaan (hän ehti nukahtaa) sitten heräsi kun olin nousemassa, ja sanoin, että haen juotavaani koska unohdettiin juoda ne. Hän sanoi, että älä mene. Sanoin, että miksi? Johon hän vastasi, että ku mullakin on jano. Sanoin, että voin tuoda sullekin. Hän vastasi, että ei kun hän haluaisi aamulla. Sanoin, että kyllä tuosta mun limpasta sullekin riittää aamulla. Ja hän oli silleen, mut onko ihan pakko ja nukahti uudelleen. Loukkaannuin. Puhuttiin asiasta ja hän kertoi että oli ihan unen pöppörössä ja ettei tarkoittanut. Annoin anteeksi ja uskoin, että johtuu siitä, että oli unenpöppörössä. Toin tuolloinkin esille sen, että mulle on tärkeää että ME voidaan käydä toistemme jääkaapilla ja jaadaan asioita! Kerroin hänelle, että mun jääkaapille saat mennä ja itse toivoisin samaa.

Mietin nyt kokonaisvaltaisesti tätä kuvaa, ehkä tuo hetki kuvasti vain hänen todellista luonnetta mua kohtaan??

ap

Ymmärsinkö nyt oikein, että olit jo mennyt nukkumaan ja oletettavasti pessyt hampaat, kun nousit sängystä juomaan limsaa, koska olit unohtanut juoda sen leffan aikana? Jos miehesi käytös on erikoista, niin ei tuokaan nyt ihan normaalilta kuulosta.

Ymmärsit oikein, mulla oli outo mieliteko, mutta se tuskin oli asian ydin.

ap

Outoa. Ensimmäisestä yön yli vierailustani saakka on kyllä nykyisen puolisoni kanssa etukäteen aina sovittu, mitä ostetaan ja tehdään ruuaksi. Ensimmäisten vuosien ajan maksettiin suunnilleen puoliksi, sitten hankittiin yhteinen käyttötili kortteineen, jonne molemmat tallettivat saman summan ja josta maksettiin yhteisten viikonloppujen ruuat ja menot.

Ei olisi tullut mieleenkään, että olisin mennyt hänen luokseen ikään kuin kylään; ollut vieras, joka ei omatoimisesti saa eikä osaa käyttää jääkaappia ja hellaa. Ja sama tietysti päinvastoin eli kun hän tuli minun luokseni niin hän oli kuin kotonaan.

Mistä kumpuaa se naisten vallalla oleva käsitys , että toista ihmistä voi muuttaa ? Jatkuvasti on aloituksia siitä, kun mies ei sitä ja mies ei tätä. Valitkaa sellainen mies joka on valmiiksi sellainen kuin haluatte. 

Jos sinua häiritsee toisen käytös, niin vaihda ukkoa tai opi hyväksymään ne omituisuudet.

Ap jaksaa vetää monologia limsasta ja pohtia sen merkitystä parisuhteeseen sekä miehen tunteisiin syvemmällä tasolla. Oliko kyseessä Cokis, Pepsi vai Jaffa niin voidaan porukalla analysoida diipimpää shittiä.

Kumpi oli väärässä, ap joka haluaa suhteesta ja miehestä itsestään kumpuavan huomioimisen ja parisuhteen merkityksellisen asioiden kuten jääkaapin jakamisen vai mies, joka haluaa ehkäistä hampaiden happohyökkäykset. Ehkei ap välitä miehen hammasterveydestä ja mies sydänjuuriaan (hammasjuuriaan) myöten loukkaantuneena pohtii tuota seikkaa Vauva-palstan toisessa ketjussa.