Lue keskustelun säännöt.
Hirveä tilanne, auttakaa!
29.06.2013 |
Olen aivan umpikujassa. Kertokaa, miten tästä selvitäään.
Erosin viime syksynä miehestäni ja jäin yksin pienen lapsen kanssa. Mies jätti meidät toisen naisen takia. Tämä oli jo itsessään lapselle tietysti aivan järkyttävän iso juttu, ja lapsi kärsi tästä. Hankin meile uuden kodin lapsen päiväkodin läheltä, jotta edes se säilyisi vakauttavana tekijänä lapsen elämässä.
Olen käynyt töissä ja kuljettanut lasta 5 km päähän päiväkotiin. Nyt sitten kävi niin että ajoin pahan kolarin enkä pysty enää ajamaan autoa. En kertakaikkiaan enää uskalla. Autokin meni lunastukseen, joten eipä edes olisi millä ajella.
Julkisilla liikennevälineillä en tule MITENKÄÄN ehtimään aamulla päiväkotiin ja sieltä töihin. Päiväkoti aukeaa vasta 7.20 ja töihin ehtisin vasta niin että olisin siellä puoli yhdeksältä. Pomo ei jousta työajoissa. En ehtisi myöskään töistä hakemaan julkisilla lasta niin että olisin ennen päiväkodin sulkeutumista päiväkodilla.
Olen harkinnut muuttoa lähemmäksi päiväkotia (välimatka 5 km) muttei sekään ratkaise tilannetta, päiväkodin ja työpaikan välinen matka on silti sietämättömän pitkä. Hain uutta työtä, mutta bussiyhteydet sinnekin on päiväkodilta täysin mahdottomat.
Minä en tiedä enää mitä tehdä. Autolla ajo ei tule enää kysymykseen, en koe olevani turvallinen kuljettaja lapselleni tai kenelleään muulle liikenteessä.
Koen olevani umpikujassa. Lapsen isä nauraa minulle, sanoo että hoida oma soppasi. Apuja turha odottaa. Olen niin stressaantunut että itken vaan, en näe tässä mitään ratkaisua. Haluaisin vaan lopettaa työt ja kaiken. En vaan enää tiedä mitä tehdä. Lapsi RAKASTAA päiväkotiaan ja se on ollut hänelle henki ja elämä eron jälkeen. Itken kun mietin että joutuisin raastamaan pienen pois turvallisesta ympäristöstä.
Kertokaa joku mitä mun pitäisi tehdä? Apuja on turha odottaa keneltäkään. Lähellä ei asu ketään autollista ihmistä.
Kommentit (79)
Pyörällä joko perille tai lähemmäs julkisten pysäkkejä. Ei toimi talvella, mutta siihen on vielä monta kuukautta - eihän se asunnonvaihtokaan käy nopeasti. Saat lisää miettimisaikaa ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairasloma voisi olla tarpeen. Jos lapsesi joutuu vaihtamaan päiväkotia, ei se ole maailmanloppu. On hyvä, että lapsi on saanut eron jälkeen olla samassa, tutussa päiväkodissa, mutta ei se lapsen elämä siitä mene pilalle, jos nyt joutuu vaihtamaan päiväkotia. En nyt alkaisi työttömäksi heittäytymään moisesta syystä, onhan se nyt parempi, että on vähän taloudellista liikkumavaraa kuitenkin. Ehkä tämä päiväkotiasia on paisunut mielessäsi hieman liiankin suureksi?
Jos autoilu ei tule kysymykseen, täytyy miettiä että onko kuitenkin parempi jatkaa niitä töitä (saikun jälkeen ehkä?) ja muuttaa lapsen päiväkotia, kuin jäädä taloudelliseen ahdinkoon työttömäksi? Tuttu päiväkoti on jees, mutta niin on myös vanhempi, joka ei syrjäydy työelämästä - niinhän voi vuosien työttömyyden jälkeen käydä, ellei satu olemaan esim. hoitoalalla.
Kuulostat umpiväsyneeltä. olisiko hyvä ottaa pieni sairasloma ja hakea apua omaan jaksamiseen? Asiat usein selkiytyvät, kun ne eivät paina tonnien painoisena niskassa.
Ps. pääsisitkö päiväkotiin pyörällä, ainakin nyt näin kesällä?
No, mun naapurin kanssa oli kerran puhetta autoista ja korteista, kun olin ajamassa omaa korttiani. Hänen tyttärensä joutui monta vuotta sitten hirvikolariin, jossa kävi tosi pahasti. Tyttö oli muutamankin viikon teholla, jonka jälkeen pääsi sitten tavalliselle osastolle. Muutamien kuukausien jälkeen oli taas kunnossa ja vannoi, ettei auton rattiin enää ikinä nouse. No, naapurini sitten äitinä pakotti tyttären rattiin, ensin lyhyitä matkoja äidin kanssa sen jälkeen pidempiä ja lopulta yksin. Nyt, tänä päivänä tuolla tytöllä on perhe ja ajaa päivittäin autoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyydä uutta miesystävääsi kuskiksi
Kuinka suuret mahdollisuudet Espoossa on päiväkodin vaihtoon nopealla aikataululla? Näi. Ei-espoolaisena tulee mieleen että aika pienet? Mitä ne on sitten ne jäljelle jäävät vaihtoehdot?
-ap jää pois töistä
-ap kulkee pyörällä
-ap kulkee jukisilla
-ap ajaa autolla
noistahan se on valittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, tämä ei ollutkaan siis yksittäinen trauma ja kolari, vaan niitä on enemmänkin. Ehkä olet siis oikeassa, autoilu ei ole sun juttus. Mutta vaihtoehtoja on silti. Päiväkodin vaihto on nyt sitten ilmeisesti se seuraava askel. Ei se lapsi siitä mitään traumoja saa, useat lapset vaihtaa päiväkotia/koulua, jotkut vielä monen monta kertaa, kuten tuo yksi vastaajakin kertoi.
Eikö työnantaja jousta yhtään työaikojen suhteen? Jos selität tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole yhteydessä työterveyshuoltoosi (toivottavasti sellainen löytyy). Sieltä saat kuuntelijan, ja apua myöskin. Kun minulla oli raskainta joitain vuosia sitten, sain vähäksi aikaa mielialalääkityksenkin, joka jo muutaman viikon päästä alkoi tehota (ja maailma ei ollut niin synkkä enää).
Minusta tuo ajamattomuus on nykyaikana sellainen vamma, mikä pitää hoitaa kuntoon. Älä salli itsellesi tuollaista ongelmaa!
Miksi työnantajan pitäisi maksaa siitä, että ap on keksinyt itselleen ongelmia?
5 km matkan pääsee fillarilla helposti. Talvella sama matka taittuu vaikka hiihtäen (koska kohta ap kirjoittaa, että hangessa ei voi edes kävellä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 22:55"]
Asun espoossa jossa poikkiliikenne julkisilla on aivan mahdoton. Kuvitelkaa että työpaikkani, kotini ja päiväkoti on samassa kaupungissa, mutta julkisilla liikkumien on mahdotonta.
Kiitos kaikille vastaajille, paljon on tullut hyviä pointteja. Olen kolaroinut lukuisia kertoja, tämä kerta vaan oli ultimaattisesti viimeinen kerta. Enää en kertakaikkiaan uskalla, tapan vielä jonkun. Olen vuoden sisään kolaroinut 3 kertaa. Autoilu vaan ei enää tule kysymykseen.
AP
[/quote]
Suosittelen AP sairauslomaa ja terapiaa. Ei normaali ihminen aja jatkuvasti kolareita. Suurin osa ei kertaakaan elämänsä aikana ja sä olet ajanut jo kolme tänä vuonna. Missään tapauksessa et ole ajokunnossa. Älä anna kenenkään painostaa sua rattiin.
Onko Leppävaara sielläpäinkään? Osuuko lähelle?
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sä olet shokissa/burn outissa ja tarvitset aikalisän! onko nyt kesäloma tai sitten tarviit saikkua.
Ja mitä tekee tämä herra ex? onko hän 50% ajasta lapsen kanssa, koska isyys ei lopu avioeroon. tarvitset omaa aikaa, jotta voit levätä itsesi kuntoon! isälle siis 50% hoitovastuu heti. viikko-viikko systeemi, sehän on lapsenkin paras ilman muuta, 2 rakastavaa ja huoltapitävää vanhempaa, siitä pitää lähteä. Sillä hoituu jo monta ongelmaa, ja joka toisen viikon tarhakuskaamisetkin. Sitten omilla viikoilla mietit vaihtoehtoja, esim. joku lukiolainen/opiskelija, jolle pieni taskuraha tulee tarpeeseen, voisi viedä ja noutaa lapsesi, työaikaa n. 1-2 h per päivä, tuntipalkan ei tartte olla suuri ja lapsi saa siitä itselleen turvallisen aikuiskaverin, opiskelija saa rahaa ja sun ongelma poistuu kokonaan.
Suosittelen lämpimästi ottamaan 100-150€ kouraan (riippuu paikkakunnasta missä asut) ja suuntaamaan yksityiselle psykologille. Mehiläiseen esim. Pieni sijoitus siihen nähden että saat sairaslomaa ehkä jopa kuukausia pistääksesi sillä aikaa elämäsi kuntoon. Olen ollut sinun tilanteessasi kerran ja työpaikkalääkäri, Omalääkäri sekä yksityinen tavallinen lääkäri ei osanneet auttaa, kehottivat vaan palaamaan töihin ja yrittämään pärjätä. Itse tiesin että olin burnoutissa koska en pystynyt enää tekemään pieniäkään päätöksiä, kuten osaanko kanaa ja lihaa vai jopa kalaa kaupasta. Olin umpikujassa ja ennen niin selkeä ja kontrolloitu elämäni oli kovassa kaaoksessa enkä saanut lankoja mitenkään takaisin käsiini.
Kun sain sairasloman ja diagnoosin pitkittyneestä stressistä ja keskivaikeasta masennuksesta oloni paheni aluksi, tunsin itseni heikoksi ihmiseksi ja huonoksi työntekijäksi mutta kuukausien päästä kun aloin olemaan taas oma itseni, (en aloittanut lääkitystä jota psykologi suositteli ja määräsikin) silloin vasta tajusin etten olisi itse päässyt sieltä suosta ylös millään. Ymmärsin että oli monta asiaa mitä pystyin nyt taas kontrolloimaan elämässäni mitkä luulin olevan esteitä onnellisuudelleni ja hyvinvoinnilleni.
Uskon että myös sinä voisit nähdä asiat, esteet ja tilanteet eri tavalla kunhan pääset hieman juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa ja sinne sairaslomalle.
Tsemppiä!
No yleensä jos ei ole kypsä vanhemmaksi lapsi annetaan adoptioon. En ymmrrä miksi teet tästä niin ison ongelman
Voisiko joku toinen ihminen viedä tai hakea lapsesi? Esim. joku ystäväsi, naapuri tms.
HUILITAUKO, SAIRASLOMA! Sen tarvitset nyt ja heti. Minusta lapsen kannalta olisi nyt tärkeää, ettei päiväkoti vaihtuisi ero on varmasti ottanut koville hänelläkin ja pysyisi nyt edes tuttu päiväkoti. Paska ex sulla ainakin on, miten ylipäätään kykenet tuollaiselle kusipäälle mitään juttelemaan, jätti teidät toisen naisen vuoksi ja nyt kaiken päälle vain vittuilee eikä ole mitään aikomusta auttaa, vaikka on hätä. TSEMPPIÄ!
kyllä päiväkodin pitää joustaa! itse olen lastenhoitaja ja me joustamme (virallisesti aukeamme 7.30 mutta tarvittaessa aukeamme jo .7:ltä! työkaverinkin päiväkoti jousti kun hän kulkijulkisilla töihin!
oletko puhunut asiasta päiväkodin kanssa?? entäs lapsen haku?
sä voit hakea myös hoitopaikkaa työpaikan läheltä!
Jaajaa, olet pudonnut eron myötä, mutta kuivaahan nyt kyyneleet ja ryhdistäydy.
Mun lapsella on ollut 7 hoitopaikkaa ja kotia, koska määräaikaisten työsuhteiden vuoksi olen joutunut loikkimaan minne milloinkin. Ajokorttia en omista eli juurikin nuo välimatkakysymykset on ajaneet melkoiseksi kiertolaiseksi. Pyörällä pääsee läpi vuoden, suurimmassa osassa kaupungeista on ihan kohtuullinen katujen talvikunnossapito. Olemme toki kaatuneet vähintään kerran joka talvi, mutta ihan hengissä ollaan. Vähemmänhän pyörällä kaatuessa todennäköisesti sattuu kuin autolla, että sinänsä vaihtoehto tukee tota sun traumaakin. Ihan oikeasti: Listaa vaihtoehtosi ja toteuta niistä joku. Märehtiminen ei ole listalla. Sulla on pari vuotta tehokasta peliaikaa ennen kouluikää.