Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua sisarukseen, joka aina puhelimessa haluaa palata muistoihin lapsuudessa 60-70 luvulle?
08.02.2023 |
Jonkin aikaa jaksan muistella mummolan separaattoria ja ukin hevosten nimiä, mutta aika aikaa kutakin. Elään kuitenkin itse 2020-lukua ja tuoreempiakin puheenaiheita olisi.
Kommentit (11)
Sinähän voit sitten sen jälkeen ottaa puheeksi vaikka Turkin maanjäristyksen ja Samsungin uutuuspuhelimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mukava muistella aikoja, kun tytöillä oli vielä mikrohousut ja maksiliivit tai leveälahkeiset v-leikkausfarkut ja oikeat kiharaiset pimpinkarvat.
Nykyisiä muliksi parturoituja pimppejä en jaksa ymmärtää.
No tuskinpa sisaruksen kanssa kenenkään pimppikarvoja muistellaan. Mutta en kyllä minäkään mitään muisteloita aina jaksaisi.
Usein muistiongelmallisilla lähimuisti prakaa mutta vanhat jutut ovat kristallinkirkkaina mielessä.
Kannattaa ehkä jotenkin testata ettei olisi muistisairauden introa.
Jossakin vaiheessa elämässään kaikki ihmiset haluavat käpertyä sikiöasentoon ja laittaa peukalon suuhunsa ja palautua äidin kohtuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mukava muistella aikoja, kun tytöillä oli vielä mikrohousut ja maksiliivit tai leveälahkeiset v-leikkausfarkut ja oikeat kiharaiset pimpinkarvat.
Nykyisiä muliksi parturoituja pimppejä en jaksa ymmärtää.No tuskinpa sisaruksen kanssa kenenkään pimppikarvoja muistellaan. Mutta en kyllä minäkään mitään muisteloita aina jaksaisi.
Muistellaan hyvinkin kylän kiertopalkintoja, joita jokainen polki kuin tulpatonta pappatunturia vuoronperään.
Jotkut ihmiset vaan haluavat jämähtää siihen aikaan, kun kaikki oli vielä hyvin. Joillekin se on 50-luku ja toisille YYA-ajan Suomi.
NL:n romahtamisen jälkeen monet tuntevat Suomessakin itsensä kodittomiksi ja haluavat palata henkiseen kotiinsa 60-70-luvulle, kun presidentti oli aina Kekkonen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkä kanssa sitä lapsuutta muistelisi jos ei sisarusten?
Ikävää on kun ei ole enää sisaruksia, ei voi muistella lapsuutta ja lehmien nimiä ja sattumuksia silloin.
Leskenä ei ole ketään kenen kanssa muistella viimeistä 50 vuottakaan. Vanhoja kuvia on katkera katsella kun ei voi sanoa että muistatko tätäkin reissua ja jaska- enon käyntiä.
Lapsilla on toiset muistot, toki heidänkin kanssaan muistellaan heidän lapsuusjuttujaan.
P.s. jos on dementoitunut ei muistikuvat ole selkeitä, ne on sekavia ja horinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mukava muistella aikoja, kun tytöillä oli vielä mikrohousut ja maksiliivit tai leveälahkeiset v-leikkausfarkut ja oikeat kiharaiset pimpinkarvat.
Nykyisiä muliksi parturoituja pimppejä en jaksa ymmärtää.No tuskinpa sisaruksen kanssa kenenkään pimppikarvoja muistellaan. Mutta en kyllä minäkään mitään muisteloita aina jaksaisi.
Muistellaan hyvinkin kylän kiertopalkintoja, joita jokainen polki kuin tulpatonta pappatunturia vuoronperään.
Sä taisit lähinnä naapurin pojan kanssa kulleja vertailla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vähän eri asia puhua vanhoista ajoista kuin muistisairaan jutut, jotka eivät ole johdonmukaisia.
Voimme muistella kun lehmät lypsettiin lehmihaassa ja lapset ripsoivat niitä kuin muistisairaan muistelu: pitääkin lähteä taittelemaan ripso-oksat, äidin kanssa menen lypsylle. Äiti jo varmaan oottaa, missäs minun uudet tennarit.
Ehkä teillä ei ole paljon yhteistä nyt aikuisena? Helppo puhua siitä mikä yhdistää. Työkaverin kanssa töistä jne.