Lue keskustelun säännöt.
Hirveä tilanne, auttakaa!
29.06.2013 |
Olen aivan umpikujassa. Kertokaa, miten tästä selvitäään.
Erosin viime syksynä miehestäni ja jäin yksin pienen lapsen kanssa. Mies jätti meidät toisen naisen takia. Tämä oli jo itsessään lapselle tietysti aivan järkyttävän iso juttu, ja lapsi kärsi tästä. Hankin meile uuden kodin lapsen päiväkodin läheltä, jotta edes se säilyisi vakauttavana tekijänä lapsen elämässä.
Olen käynyt töissä ja kuljettanut lasta 5 km päähän päiväkotiin. Nyt sitten kävi niin että ajoin pahan kolarin enkä pysty enää ajamaan autoa. En kertakaikkiaan enää uskalla. Autokin meni lunastukseen, joten eipä edes olisi millä ajella.
Julkisilla liikennevälineillä en tule MITENKÄÄN ehtimään aamulla päiväkotiin ja sieltä töihin. Päiväkoti aukeaa vasta 7.20 ja töihin ehtisin vasta niin että olisin siellä puoli yhdeksältä. Pomo ei jousta työajoissa. En ehtisi myöskään töistä hakemaan julkisilla lasta niin että olisin ennen päiväkodin sulkeutumista päiväkodilla.
Olen harkinnut muuttoa lähemmäksi päiväkotia (välimatka 5 km) muttei sekään ratkaise tilannetta, päiväkodin ja työpaikan välinen matka on silti sietämättömän pitkä. Hain uutta työtä, mutta bussiyhteydet sinnekin on päiväkodilta täysin mahdottomat.
Minä en tiedä enää mitä tehdä. Autolla ajo ei tule enää kysymykseen, en koe olevani turvallinen kuljettaja lapselleni tai kenelleään muulle liikenteessä.
Koen olevani umpikujassa. Lapsen isä nauraa minulle, sanoo että hoida oma soppasi. Apuja turha odottaa. Olen niin stressaantunut että itken vaan, en näe tässä mitään ratkaisua. Haluaisin vaan lopettaa työt ja kaiken. En vaan enää tiedä mitä tehdä. Lapsi RAKASTAA päiväkotiaan ja se on ollut hänelle henki ja elämä eron jälkeen. Itken kun mietin että joutuisin raastamaan pienen pois turvallisesta ympäristöstä.
Kertokaa joku mitä mun pitäisi tehdä? Apuja on turha odottaa keneltäkään. Lähellä ei asu ketään autollista ihmistä.
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 23:10"]
Onko Leppävaara sielläpäinkään? Osuuko lähelle?
J-P
[/quote]
Osuu aika lähelle. Mutta enempää en uskalla paljastaa sijainnistamme ja oloistamme :(. Olen helvetin stressaantunut, vihaan duuniani koska stressin takia olen siinä huono ja teen virheitä. Vihaan exääni joka kiusaa minut kohta hengiltä repimällä riemua kaikesta epäonnistumisestani. Joka jätti meidät täysin kuseen ja häipyi, mutta jolle sekään ei riitä vaan elämän vaikeuttaminen jatkuu vielä eron jälkeenkin.Vihaan tehdä lapseni elämästä vaikeaa vaihdattamalla päiväkotia, kun nyt lapsi on sellaisessa päiväkodissa jollaisesta voi vaan uneksia, niin mahtava ja hyvä paikka se on. Koulun alkuun olisi pari vuotta vielä.
Auton ratissa olen hengenvaarallinen. Enntiedä mikä vika mun päässäni on, että se ei vaan onnistu.
Kiitos kaikille taas ihanista vastauksista. Anteeksi että olen tällainen luuseri joka vaan valittaa ja valittaa. :(
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 22:43"]
Niin ja siis tuo edellinen vastaukseni oli tuolle ensimmäiselle vastaajalle. ...Koen niin valtavaa pelkoa autoilua kohtaan että en kertakaikkiaan edes pysty ajattelemaan sitä vaihtoehtona. En koe olevani turvallinen kuski kenellekään. Tuskimpa autokoulut siihen auttaa :(
Sairaslomaa hain kolarin jälkeiseen stressitilaan mutta työpaikkalääkäri ilmoitti ettei koe sitä tarpeelliseksi. Olen jaksamisen äärirajoilla, exä vittuilee ja soittaa suutaan että "opettelisit ajamaan, älä mulle itke jos elämä on kurjaa" Kun ei se vaan mene niin :( Tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta tuntuu töiden lopettaminen, vakuutusrahoilla kitkuttelu siihen asti että alkaa liiton rahat pyöriä ja sitten työttömäksi heittäytyminen siihen asti että lapsi menee kouluun.
AP
[/quote]
Tiedän tunteen, kun on pelästynyt kolarin jälkeen, ihan omasta kokemuksesta. Minun pelkoni kesti pari kuukautta. Pelkoa lisäsi sekin, että olin katkaissut kylkiluuni ja siihen sattui joka ikisessä töyssyssä. Kyydissäkin pelkäsin niin, että tarrasin kahvaan ja huusin suoraa huutoa. (Oli siinä miehellä kestämistä vähän aikaa.)
Oikeasti siihen ei auta muu kuin hypätä auton rattiin. Turvallisin vaihtoehto sinulle olisi tosiaankin mennä autokouluun. Siellä saisit palautettua itseluottamuksesi ajajana. Etsi rauhallinen ajo-opettaja itsellesi. Kerro hänelle, että olet pelästynyt kolarin vuoksi ja tarvitset rutkasti tsemppaamista, jotta saat taas elämän rullaamaan.
Voit myös käydä puhumassa ammattiauttajalle pelostasi. Samalla voisit purkaa tunteitasi eksää kohtaan. Hän vaikuttaa melkoiselta kusipäältä mieheksi naureskellessaan sinun ahdingollesi. Jos työpaikkalääkäri ei halua auttaa sinua tässä, käänny terveyskeskuslääkärin tai yksityisen lääkärin puoleen.
Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 23:14"]
Suosittelen lämpimästi ottamaan 100-150€ kouraan (riippuu paikkakunnasta missä asut) ja suuntaamaan yksityiselle psykologille. Mehiläiseen esim. Pieni sijoitus siihen nähden että saat sairaslomaa ehkä jopa kuukausia pistääksesi sillä aikaa elämäsi kuntoon. Olen ollut sinun tilanteessasi kerran ja työpaikkalääkäri, Omalääkäri sekä yksityinen tavallinen lääkäri ei osanneet auttaa, kehottivat vaan palaamaan töihin ja yrittämään pärjätä. Itse tiesin että olin burnoutissa koska en pystynyt enää tekemään pieniäkään päätöksiä, kuten osaanko kanaa ja lihaa vai jopa kalaa kaupasta. Olin umpikujassa ja ennen niin selkeä ja kontrolloitu elämäni oli kovassa kaaoksessa enkä saanut lankoja mitenkään takaisin käsiini.
Kun sain sairasloman ja diagnoosin pitkittyneestä stressistä ja keskivaikeasta masennuksesta oloni paheni aluksi, tunsin itseni heikoksi ihmiseksi ja huonoksi työntekijäksi mutta kuukausien päästä kun aloin olemaan taas oma itseni, (en aloittanut lääkitystä jota psykologi suositteli ja määräsikin) silloin vasta tajusin etten olisi itse päässyt sieltä suosta ylös millään. Ymmärsin että oli monta asiaa mitä pystyin nyt taas kontrolloimaan elämässäni mitkä luulin olevan esteitä onnellisuudelleni ja hyvinvoinnilleni.
Uskon että myös sinä voisit nähdä asiat, esteet ja tilanteet eri tavalla kunhan pääset hieman juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa ja sinne sairaslomalle.
Tsemppiä!
[/quote]
Psykologi ei ole lääkäri eli psykologi ei voi eikä saa määrätä sairauslomaa. Olet varmasti erehtynyt termeistä?
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 23:23"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 23:14"]
Suosittelen lämpimästi ottamaan 100-150€ kouraan (riippuu paikkakunnasta missä asut) ja suuntaamaan yksityiselle psykologille. Mehiläiseen esim. Pieni sijoitus siihen nähden että saat sairaslomaa ehkä jopa kuukausia pistääksesi sillä aikaa elämäsi kuntoon. Olen ollut sinun tilanteessasi kerran ja työpaikkalääkäri, Omalääkäri sekä yksityinen tavallinen lääkäri ei osanneet auttaa, kehottivat vaan palaamaan töihin ja yrittämään pärjätä. Itse tiesin että olin burnoutissa koska en pystynyt enää tekemään pieniäkään päätöksiä, kuten osaanko kanaa ja lihaa vai jopa kalaa kaupasta. Olin umpikujassa ja ennen niin selkeä ja kontrolloitu elämäni oli kovassa kaaoksessa enkä saanut lankoja mitenkään takaisin käsiini.
Kun sain sairasloman ja diagnoosin pitkittyneestä stressistä ja keskivaikeasta masennuksesta oloni paheni aluksi, tunsin itseni heikoksi ihmiseksi ja huonoksi työntekijäksi mutta kuukausien päästä kun aloin olemaan taas oma itseni, (en aloittanut lääkitystä jota psykologi suositteli ja määräsikin) silloin vasta tajusin etten olisi itse päässyt sieltä suosta ylös millään. Ymmärsin että oli monta asiaa mitä pystyin nyt taas kontrolloimaan elämässäni mitkä luulin olevan esteitä onnellisuudelleni ja hyvinvoinnilleni.
Uskon että myös sinä voisit nähdä asiat, esteet ja tilanteet eri tavalla kunhan pääset hieman juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa ja sinne sairaslomalle.
Tsemppiä!
[/quote]
Psykologi ei ole lääkäri eli psykologi ei voi eikä saa määrätä sairauslomaa. Olet varmasti erehtynyt termeistä?
[/quote]
SEHÄN TÄSSÄ OLEELLIST OLIKIN
Jostain syystä viesti ei päivittynyt.Niin oletko ajatellut kysyä apua seurakunnasta? Leppävaaran seurakunnassa on yksi tuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä viesti ei päivittynyt.Niin oletko ajatellut kysyä apua seurakunnasta? Leppävaaran seurakunnassa on yksi tuttu.
Tää oli siis mun vastaus.
J-P
Taidat nyt ap tarvita terapiaa, kun elämäsi tuntuu olevan laajemminkin solmussa kuin suhteessa autoiluun. Sinun pitäisi käsitellä ammattiauttajan kanssa suhde eroosi ja suhde työhösi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 23:23"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 23:14"]
Suosittelen lämpimästi ottamaan 100-150€ kouraan (riippuu paikkakunnasta missä asut) ja suuntaamaan yksityiselle psykologille. Mehiläiseen esim. Pieni sijoitus siihen nähden että saat sairaslomaa ehkä jopa kuukausia pistääksesi sillä aikaa elämäsi kuntoon. Olen ollut sinun tilanteessasi kerran ja työpaikkalääkäri, Omalääkäri sekä yksityinen tavallinen lääkäri ei osanneet auttaa, kehottivat vaan palaamaan töihin ja yrittämään pärjätä. Itse tiesin että olin burnoutissa koska en pystynyt enää tekemään pieniäkään päätöksiä, kuten osaanko kanaa ja lihaa vai jopa kalaa kaupasta. Olin umpikujassa ja ennen niin selkeä ja kontrolloitu elämäni oli kovassa kaaoksessa enkä saanut lankoja mitenkään takaisin käsiini.
Kun sain sairasloman ja diagnoosin pitkittyneestä stressistä ja keskivaikeasta masennuksesta oloni paheni aluksi, tunsin itseni heikoksi ihmiseksi ja huonoksi työntekijäksi mutta kuukausien päästä kun aloin olemaan taas oma itseni, (en aloittanut lääkitystä jota psykologi suositteli ja määräsikin) silloin vasta tajusin etten olisi itse päässyt sieltä suosta ylös millään. Ymmärsin että oli monta asiaa mitä pystyin nyt taas kontrolloimaan elämässäni mitkä luulin olevan esteitä onnellisuudelleni ja hyvinvoinnilleni.
Uskon että myös sinä voisit nähdä asiat, esteet ja tilanteet eri tavalla kunhan pääset hieman juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa ja sinne sairaslomalle.
Tsemppiä!
[/quote]
Psykologi ei ole lääkäri eli psykologi ei voi eikä saa määrätä sairauslomaa. Olet varmasti erehtynyt termeistä?
[/quote]
Oho, suurieleiset pahoittelut, psykiatri oli tämän hoitavan lääkärini ammattinimike. Anteeksi jos sinulla meni tästä pasmat nyt sekaisin :D
pääasian muut lukijat varmaan nappasikin teksistäni: eli psykolääkärille aika ja sairasloma taskuun, et elä työnantajiasi varten vaan sinua itseäsi sekä lastasi varten!
Edelleen toivottelen sinulle tsemppiä!
Olisiko mahdollista etsiä perhepäivähoitopaikka JOKO läheltä nyk. kotianne TAI läheltä työpaikkaasi? Monet lapset tykkäävät perhepäivähoidossa olemisesta, kun siellä ei ole sellaista kaaosta & hulabaloota (paljon lapsia - vähän aikuisia) kuin päiväkodeissa yleensä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 23:30"]
Jostain syystä viesti ei päivittynyt.Niin oletko ajatellut kysyä apua seurakunnasta? Leppävaaran seurakunnassa on yksi tuttu.
Tää oli siis mun vastaus.
J-P
[/quote]
Kiitos J-P vastauksesta mutta en kuulu kirkkoon :( en ole siis näitä myöhemmällä iällä eronneita vaan mua ei koskaan lapsenakaan kastettu enkä vaan oo tullut liittyneeksi kirkkoon.
Elämäni on aika solmussa.
AP
Hei Ap, haluaisitko jonkun auttamaan, esim autokuskiksi joksikin aikaa? Jos sulla ei ole tuttua opiskelijaa, tai nuorta auttamassa, niin kodinhoitopalvedusta, esim. Tendea, saat varmaan apulaisen melko edullisesti joksikin aikaa. Miltä kuulostaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sää kolaroit koska sua tympäisee sun tilanne.. Toivottavasti löydät elämääsi rakkauden! :) <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään kuulu kirkkoon, mutta haluaisin herätellä kirkon vastuuta ihmisistä. Kirkko on rikas, mutta niin vähän sieltä saa kongreettista apua. Usein se jää sille tsemppi tasolle, vaikka se ei sinua auta. Tarvit ihan oikeaa kongreettista apua joltain ihmiseltä. Ei asiat järjesty aina tsemppaamisella.
Nyt kaikki lähellä asuvat, ilmoittautukaa palvelukseen. Jos rakastatte lähimmäistänne, niin pelkkä tsemppi ei riitä. Varmasti on ihmisiä, joilla on mahdollisuus auttaa. Mulla on matkaa sinne 300 km, joten se ei ole mun kohdalla mahdollista, mutta rukoilen, että löytyy joku ihminen sieltä, joka todella välittää.
J-P
Uh onko sulla tuttua työkaveria tai mammakaveria jonka kanssa voisit jakaa kyydin? Oot varmaan kyllä miettinyt jo näitä vaihtoehtoja..
Ap, nyt vähän hengähdät. Olet tosiaan stressaantunut ja selvästi avun tarpeessa. Pelkosi autoilua kohtaan on ymmärrettävää mutta yhtä järkevää kuin esim. lentämisen pelko. Et ole mikään täystuho, exäsi on saanut itseluottamuksesi alas ja typeryyksissäsi uskot häntä.
Ihan ensin: älä rupea hätiköimään päiväkodin vaihtamisen kanssa. Espoossa päiväkodeilla ei ole mitään vakituista aukioloaikaa vaan se aukioloaika tulee vuosittain siitä, milloin vanhemmat ovat ilmoittaneet lastensa päiväkotiin tulevan. Periaatteessa siis päiväkodit ovat avoinna klo 6-17.30, mutta käytännössä on keskitetty varhain ja myöhään olevia lapsia samoihin päiväkoteihin. Elämäntilanteesi on muuttunut, joten on päiväkodin johtajan ja päiväkodin aluepäällikön tehtävä miettiä, miten ongelmasi ratkaisevat. Nyt siis soitto päiväkodin johtajalle ja kertomaan, milloin viimeistään lapsen pitäisi olla päiväkodissa ja mihin mennessä ehdit sen lapsen hakemaan. Jos johtaja on hankala, niin ilmoitat, että haet lasta pikaisesti toiseen päiväkotiin muuttuneiden elämäntilanteiden takia. Voit vaikka väittää, että olet siirtynyt toisiin työtehtäviin ja siksi siis joudut tuomaan lapsen aiemmin ja hakemaan myöhemmin, ei tarvitse kertoa totuutta, jos tuntuu, että sille vain nauretaan. Tällaisten muutosten takia olet oikeutettu saamaan lapsellesi uuden päivähoitopaikan neljässä viikossa, ja luultavasti systeemi toimii niin, että velvoitetaan nykyisen päiväkodin henkilökuntaa tekemään aikaisempia ja myöhäisempiä vuoroja.
Sitten omaan vointiisi. Nyt työpaikkalääkärille uudestaan ja kertomaan koko olotilasi. Ihan rehellisesti. Jos edelleen ei tule lähetettä työpsykologille tai psykiatrille niin sitten yksityiselle. Tarvitset apua, lääkitystä, terapiaa ja ehkä sairauslomaakin.
Älä tilitä exällesi vaikeuksiasi. Selvästi hän nauttii siitä, että saa itsetuntosi rippeet murenemaan eikä apua sieltä ole tulossa. Mieluiten älä keskustele hänen kanssaan mistään, vain asiallisia viestejä lapsen hakemisista ja viemisistä. Oma olotilasi, mahdollinen sairausloma ja lapsen hoitopaikan tai hoitoajan muuttuminen eivät kuulu hänelle. Jos hän kysyy autoilustasi, totea vain tyynesti, että et juuri nyt voi ostaa uutta autoa, mutta ehkä vuoden lopussa. Ei väliä, vaikka et todella enää ikinä ajaisi, exäsi ei tarvitse sitä tietää. Keskity kaikin tavoin miettimään, mikä on hyvää elämässäsi (lapsi) ja miten saisit sen hyvän pidettyä ja ehkä lisättyäkin. Koeta olla positiivinen ja uskoa, että asiat selviytyvät. Tiedän, vaikeasti tehty, mutta ehkä terapian avulla mahdollista.
Tsemppiä! Teet nyt ne kaksi puhelinsoittoa, päiväkodin johtajalle ja työterveyslääkärille. Siitä ne asiat lähtevät sitten rullaamaan.
Jos on kolme kolaria sattunut niin joko sinulle ei ole opetettu asioita pätevästi autokoulussa tai sitten et ole ollut ajokunnossa. Auton ratissa pitää voida keskittyä vain ajamiseen, sillä jo pääsee pitkälle. Itse olen ollut kerran hirvikolarissa, kaksi kertaa läheltä piti tilanteessa hirven kanssa, sekä muutaman kerran olen juuri tienlaidassa nähnyt hirven läheltä. Minua pelottaa joskus todella paljon ajaa, koska olen lähes varma että sieltä se hirvi taas hyppää kuitenkin eteen, talvella ja pimeällä etenkin olen lähes kauhuissani ja matelen hitaasti. Aikanaan miehen kyydissä jopa itkin kun pelkäsin, olin varma että joudun hirvikolariin enkä selviäisi siitä. Olen kuitenkin pakottanut itseni liikenteeseen, sillä en voi alkaa pelkäämään elämää liikaa ja antaa pelkoni rajoittaa. Toki saatan olla peloissani tiellä ja ajaa hissukseen, mutta ajan kuitenkin... Tiedostan kuitenkin samalla ne liikenteen riskit ja ne rattijuopot ja hutiloivat kuskit eli jo siksikin pitää olla skarppina ratissa. Jos olet varma että ajaminen ei ole sinulle enää vaihtoehto minkään avun jälkeen jota asiaan voisit saada, niin se on toki sinun päätöksesi. Ehkä se päiväkodin vaihto kannattaa lopulta, mutta kannattaisi ensin mennä vaan vaatimaan sairauslomaa mihin vaan syyhyn vedoten jotta voit miettiä päätöksiä kunnolla. Miehesi luulisi myös auttavan rahallisesti, sekä jonkun ehdottamat taksimatkat voisivat hetken ajan auttaa kunnes keksit paremman ratkaisun. Olisiko sinulla esimerkiksi myydä vaikka mitään tarpeetonta kirppareilla, monet saavat satoja euroja viikossa jo silläkin tavoin... Jos siten voisi edes hetkeksi saada rahallista apua ja sitten voisi olla helpompi miettiä kestävämpiä ratkaisuja...
Päiväkodin täytyy joustaa aukioloajalla. Tää on fakta.
Löytyisikö joku fiksu nuori opiskelija tai esim.eläkeläinen naapuri joka voisi aamuisin saattaa lapsesi päiväkotiin pientä korvausta vastaan?
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 22:43"]
Niin ja siis tuo edellinen vastaukseni oli tuolle ensimmäiselle vastaajalle. ...Koen niin valtavaa pelkoa autoilua kohtaan että en kertakaikkiaan edes pysty ajattelemaan sitä vaihtoehtona. En koe olevani turvallinen kuski kenellekään. Tuskimpa autokoulut siihen auttaa :(
Sairaslomaa hain kolarin jälkeiseen stressitilaan mutta työpaikkalääkäri ilmoitti ettei koe sitä tarpeelliseksi. Olen jaksamisen äärirajoilla, exä vittuilee ja soittaa suutaan että "opettelisit ajamaan, älä mulle itke jos elämä on kurjaa" Kun ei se vaan mene niin :( Tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta tuntuu töiden lopettaminen, vakuutusrahoilla kitkuttelu siihen asti että alkaa liiton rahat pyöriä ja sitten työttömäksi heittäytyminen siihen asti että lapsi menee kouluun.
AP
[/quote]Ja millä rahoilla aiot elää kunnes lapsi on koulussa? Ja miten se muka ratkaisee tämän ongelman joka nyt on