Onko "valeveloja" paljonkin, sellaisia kuin tuo Viivi?

On tosi yleistä. Ihmiset eivät kestä myöntää tappiotaan tai epäonnistumista. Hedelmättömyys on monelle suuri häpeä ja isku naiseudelle. Tällä palstalla on takuulla paljon katkeria naisia joiden elämä ei ole mennyt niinkuin he haluaisi. Tämä paistaa monesta viestistä läpi.

Moni on valevela miehensä vuoksi. Itse tahtoisi lapsia mutta mies ei. On kovin vaikeaa myöntää alistuvansa miehen tahtoon.

Ei siinä minun mielestä ole välttämättä mitään valheellista että ihmiset kasvaa ja mielipiteet/tuntemukset muuttuu. En minäkään koskaan halunnut lapsia ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Monessa muussakin asiassa ajattelen täysin eri tavoin kuin vaikkapa viisi vuotta sitten.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 17:04"]

Moni on valevela miehensä vuoksi. Itse tahtoisi lapsia mutta mies ei. On kovin vaikeaa myöntää alistuvansa miehen tahtoon.

[/quote]

Komppi tälle. Tiedän lähipiiristäni montakin, joka ei halua lapsia/omakotitaloa/ulkomaanmatkoja, ei sitä ei tätä. Mutta kaikesta huomaa, että mies niin määrää :(

Ongelmana on ehkä se, että nämä "tosi" velat eivät hyväksy sitä, että ihminen voi muuttaa mieltään sen 30 hedelmällisen vuoden aikana, voi kasvaa aivan toisenlaiseksi ihmiseksi ja jopa hyvinkin lyhyessä ajassa. Jopa oikeanlainen parisuhde voi saada aikaan sen, että lapset ovatkin yllättäen haavelistassa.

Minua ärsyttää monen velan julistukset ja jatkuvat paasaamiset ja tällaisten ex-velojen halveksiminen ja hymähtely heidän elämälleen. Vapaaehtoinen lapsettomuus on nimenomaan valinta ja vapaaehtoista. Jos haluaakin lapsen, ei siinä ole mikään joukon petturi tai itsensä pettäjä vaan nimenomaan punnitsee vaihtoehdot eikä jääräpäisesti yritä pysyä siinä, mitä joskus 10 vuotta sitten päätti. Tällaiset tuomitsijat ovat tosiasiassa niitä onnettomia veloja, joiden omat mahdollisuudet jo menivät ja joita kiukuttaa, että jotkut osaavat elää tilanteiden ja ihmissuhteiden mukaan eivätkä hampaat irvessä kitkuta samoilla teeseillä koko elämän läpi.

Ja ei, en ole entinen vela enkä nykyinen vela, mutta tunnen molempia.

Oonko mä valevela? Kun olin 20 vannoin etten ikinä hanki lapsia, 25-vuotiaana ajattelin että ehkä sittenkin joskus, nyt 30-vuotiaana haluan lapsen. Olenko siis valevela kun on olen joskus aikaan väittänyt etten halua muksuja? Vai eikö minulla ole oikeutta muuttaa mieltäni 10 vuoden aikana? Oletko sinä oikeasti lapsellinen vai esitätkö vain tyhmempää kuin olet, eli oletko valetyhmä?

Eiköhän suurin osa ole "veloja" alle 25-vuotiaana. Oikeat velat ovat mielestäni heitä jotka vielä 30 vuotta täytettyään vannovat vapaaehtoista lapsettomuutta.

Vahinkoraskauksiakin sattuu, eipä niistäkään yleensä puhuta oikeilla nimillä...

Eihän se Viivi ole ollut mikään vela! Eiks se enemmänkin ole niin, että lapsi tehdään sitten kun sattuu oikea mies kohdalle ja ylipäätään tärppää. Monella päälle kolmekymppisellä on yritys päällä montakin vuotta. Eivät he puhu tuolla ympäri kyliä ääneen, että yrittävät raskautua.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 23:06"]

mikä vittu on vela

[/quote]

:D Samaa mietin minäkin. Ei jeesus tätä palstaa. Ilmeisesti vapaaehtoisesti lapseton, mutta oikeasti tää poppoo on vaan jotain niin uskomatonta. Kohta varmaan keksivät perustaa oman puolueen tai vähintäänkin valtion.

[/quote]

Ei se ole tällä palstalla keskitty nimike, vaan ollut vuosia käytössä ja "velojen" itsensä keksimä. 

Mieleen tulee Marita Taavitsainen ja yksi sukulaislikka, jonka mieli muuttui kun löysi isäksi sopivan miehen. Sai sitten esikoisen kolmevitosena. 

Itseäni huvittaa se ryhmittymä, joka haukkuu kaikki mammat ja säälii miehiä....jonkinlainen miestenpalvonta ryhmä, mutta suuttuvat, jos siitä sanoo. 

Mitä valheellista siinä on? Itse en sietänyt lapsia yhtää moneen vuoteen, ei sitten yhtään äidillistä tunteen häivähdystä . Miehen tapasin kolmekymppisenä ja parissa vuodessa tuli mieleen että nyt varmaan kuuluisi tehdä lapsia, ettei sitten myöhemmin kaduta. Olinkin aika paniikissa kun huomasin olevani raskaana..

Nyt lapsia on kaksi, silmäteriäni ja edelleen inhoan toisten lapsia..jee.

Ihminen saa ja voi muuttaa mieltään.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 08:05"]

Mitä valheellista siinä on? Itse en sietänyt lapsia yhtää moneen vuoteen, ei sitten yhtään äidillistä tunteen häivähdystä . Miehen tapasin kolmekymppisenä ja parissa vuodessa tuli mieleen että nyt varmaan kuuluisi tehdä lapsia, ettei sitten myöhemmin kaduta. Olinkin aika paniikissa kun huomasin olevani raskaana..

Nyt lapsia on kaksi, silmäteriäni ja edelleen inhoan toisten lapsia..jee.

Ihminen saa ja voi muuttaa mieltään.

[/quote]

Minäkään en ole koskaan pitänyt erityisemmin lapsista, mutta omat on eri asia. En kuitenkaan inhoa tai vihaa ketään lapsia tai aikuisia, mutta joidenkin lasten käytös ärsyttää ihan siinä kuin joidenkin aikuisten ja usein nämä ovatkin samaa sukua. En ole koskaan ottanut hoitoon muiden lapsia enkä ottaisi edelleenkään. Uskon kuitenkin, että jos lapsenlapsia tulee, suhtautuminen on sama kuin omiin. En kuitenkaan odota, että lapsenlapsia pitäisi ehdottomasti olla. Vauvoista olen kutienkin tykännyt aina, mutta ennen ajattelin, ettei minusta ole äidiksi. Huomasin sitten olevanikin hyvä äiti omilleni, vaikka aika onneton vauvan kanssa alussa. 

ollaanko me sit harvinaisia? Jotka on AiNA ihan lapsesta asti tienneet, että haluamme äidiksi ja hauamme paljon lapsia?

Olen minäkin aina halunnut lapsia "sitten joskus kolmevitosena". Nyt olen 36 ja lapset on 1 ja 2 eli mieli ei ole muuttunut minkään suhteen, vaikka joku saattoi luullakin velaksi tai lesboksi tai miksi nut ikinä. Opiskelukavereissa ja työkavereissa on ainakin paljon samantyylistä tarinaa. Ei kukaan meistä ollut vela, vaan tiedettiin, että opiskellaan ensin, hankitaan pätkätöiden kautta vakiduuni, kunnollinen mies ja sitten lapset. Päälle 30 se yleensä mun tuttavapiirissä on mennyt ja joillakin ei onnistunut.

No meitä on moneksi. Varmaan näille lapsesta saakka omista lapsista haaveileville oma ja muiden lapsettomuus, avioerot yms on suurempia tragedioita kuin niille jotka elää tätä hetkeä.