Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperhearki
Erittäin väsynyt äiti
28.07.2020 |
Tiedän että vastaavia aloituksia on jo paljon, mutta onkohan tämä normaalin kuuloista arkea: 1v ja 4v kitisevät taukoamatta. Meillä on hyvin säännöllinen päivärytmi ja terveellistä ruokaa. 1v haluaa kiivetä kaikkialle, kolhii itseään, itkee syliin vänisee kitisee taukoamatta. 4v vinkuu mitä tehtäisiin ja ei suostu itsekseen aloittamaan mitään tekemistä. Kadun syvästi vanhemmuuttani. Elämäni on yhtä kiljumisen kuuntelua. Kauanko tätä kestää ja mitä voin tehdä? Taustaa vielä mies on mukana aktiivisesti. Myös hän on väsynyt.
Kommentit (34)
Ihanan nepsy lapsen äiti kirjoitti:
Jäin miettimään tuota että isompi lapsi ei tykännyt olla lastenlaulu konsertissa, voisiko kyseessä olla ääniyliherkkyys? Tai ei kestä ihmis paljouksia? Aistiherkät lapset saattavat jaksaa hyvin päiväkodissa tms ja heistä ei huomaa mitään erityistä mutta kotona käytös voi olla tosi hankalaa ja raskasta, lapsi patka vain purkaa pahaa oloaan kuormituksesta. Tästä ei tietenkään välttämättä ole kyse. Mutta jos lapsi on aina tai yleensä inhonnut kovia ääniä, tai tavallisiakin ääniä esim imuri tai valoja, ihmisjoukkoja tms niin kannattaa miettiä voisiko tästä olla kyse. sanotaan että lapset jotka narisee ja vinkuu, heillä on oikeasti joku murhe, vaiva tms. Tsemppiä kovasti
Piti olla lapsi parka 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koululaisten kanssa oli huomattavasti työläämpää kuin pikkulasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanutkin miettiä onko jotain neurologista. Ollaan käsketty 4v keksimään itse tekemistä mutta menee riehuniseksi ja huudoksi. Ja vaatii aikuisen seuraa taukoamatta. Niin ja ulkoillaan muuten 2x 2h joka ikinen päivä. T apw
Saisitko mistään noin saman ikäistä leikkikaveria tälle 4 vuotiaalle. Tulisi teille leikkimään , toki sinä alkuun antaisit inspiraatiota, mitä leikkivät. Majan teko pöydän ja tuolien avulla, kotileikki ,jossa mukana aluksi te kaikki, siis jolleivat nämä kaksi 4v heti itse keksi. Sit leikitte koulua, neuvolaa, kaupan tätiä ja niitä on vaikka mitä.
Jätä heidät sit kahdestaan rauhassa leikkimään ja saatte olla yhdessä pienemmän kanssa. Näin me huseerattiin ,kun lapset oli tuossa iässä. Kaveri oli tärkeä.
Sit voi kuunnella äänikirjoja Netistä. Siellä on hyviä lapsellekkin. Mut ekaksi metsästä se kaveri.
Vaivannäköä se vaatii, mutta elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne sentään tappele keskenään, positiivisen kautta. Mulla kesti 17 vuotta, kasvatin nepsyn.
Joskus nepsy-tyyppisten oireiden taustalla saattaa olla pelkästään haastava perhetilanne, epäsäännölliset elintavat, fyysiset sairaudet ja/tai traumat.
https://www.tampere.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheiden-palve…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne sentään tappele keskenään, positiivisen kautta. Mulla kesti 17 vuotta, kasvatin nepsyn.
Joskus nepsy-tyyppisten oireiden taustalla saattaa olla pelkästään haastava perhetilanne, epäsäännölliset elintavat, fyysiset sairaudet ja/tai traumat.
https://www.tampere.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheiden-palve…
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne sentään tappele keskenään, positiivisen kautta. Mulla kesti 17 vuotta, kasvatin nepsyn.
Joskus nepsy-tyyppisten oireiden taustalla saattaa olla pelkästään haastava perhetilanne, epäsäännölliset elintavat, fyysiset sairaudet ja/tai traumat.
https://www.tampere.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheiden-palve…
Aivan varmasti. Mun nepsyni on jo 19, sai diagnoosin vasta murrosiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne sentään tappele keskenään, positiivisen kautta. Mulla kesti 17 vuotta, kasvatin nepsyn.
Joskus nepsy-tyyppisten oireiden taustalla saattaa olla pelkästään haastava perhetilanne, epäsäännölliset elintavat, fyysiset sairaudet ja/tai traumat.
https://www.tampere.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheiden-palve…
Niin nepsy-tyyppisten oireiden taustalla voi olla, mutta ei silloin kun lapsi on saanut kattavissa tutkimuksissa diagnoosin.
Ensimmäinen asia mikä minulle sanottiin, oli että ette ole voineet itse tätä aiheuttaa.
T. Aikuisen autistin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on viisi lasta ja yksikään ei ole samanlainen kuin ap:n kuvauksessa. Avainsana sille että lapset ovat helpohkoja, on YKSILÖLLINEN HUOMIO. Jokaisen lapsen tulee saada omaa jakamatonta huomiota vanhemmilta sekö kokemuksen siitä että hän tulee yksilönä nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi/rakastetuksi.
Jo sen, että kokee lapsen ”ärsyttävänä”, lapsi aistii ja lukee vanhempiensa ilmeistä ja eleistä.
En koe olevani mikään neuvomaan muita, mutta sen verran voin tehdä että kehotan ap:ta miettimään lapsen näkökulmasta saako hän tarpeeksi positiivista huomiota.
Lapset ovat ihaninta maailmassa!
Vierailija kirjoitti:
Ei ne sentään tappele keskenään, positiivisen kautta. Mulla kesti 17 vuotta, kasvatin nepsyn.
Onko nepsy neitipsyko??????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset aistivat vanhempien väsymyksen ja tuntevat turvattomuutta, se taas aiheuttaa sitä että vanhempaan takerrutaan. 1v sisarus on myös aika tuore tapaus 4v näkökulmasta, joten hän varmasti kilpailee huomiosta ja on mustasukkainen.
Ehdotan että hölläätte vähän, mainitset viesteissä että lapsilla on rytmi ja terveellistä ruokaa, ulkoilette 2x2h päivässä jne. Nämä ovat hienoja juttuja toki, mutta saan vaikutelman että olette asettaneet aika korkeat standardit vanhemmuudelle ja olette ankaria itseänne kohtaan jos asiat eivät mene ”oikein”. Välillä voi vaikka jäädä sisälle, syödä nakkeja / eineksiä, katsoa lastenohjelmia ja herkutella jne. Löhötkää vanhemmat sohvalla potilaina ja antakaa lasten olla lääkäreitä, vessapaperia voi käyttää kääreenä ja karkit voi olla lääkkeitä esimerkiksi. Lapset voi välillä syödä lettuja iltapalaksi ja mennä hillot naamalla nukkumaan. Aina ei tarvitse olla kaiken niin tip top.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne sentään tappele keskenään, positiivisen kautta. Mulla kesti 17 vuotta, kasvatin nepsyn.
Onko nepsy neitipsyko??????
Ei, vaan ADD. Sai tosiaan diagnoosin vasta murrosiässä, ei jäänyt haaviin vanhemmilla, ei neuvolassa, päivähoidossa, koulussa tai terveydenhuollossa (ennen ei tosiaan ollut kaikki paremmin).
Pidettiin hitaasti lämpiävänä ja temperamenttisena (mikä oli uskottavaa, koska isänsä on samanluonteinen), ja koska kukaan ei tosiaan epäillyt mitään, kasvatettiin kuten "normilasta". Ei ihme, että oli hankalaa, kunnes AHAA-elämys koitti murrosiän (kauhea) ja nuorisopsykiatrian myötä. Sen jälkeen ei ongelmia ole ollutkaan. On nyt jo omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä 2 krt päivässä ulkoilua on tosi vähän. Meillä saattavat olla aamusta iltaan pihalla, käyvät vaan syömässä välillä.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä 2 krt päivässä ulkoilua on tosi vähän. Meillä saattavat olla aamusta iltaan pihalla, käyvät vaan syömässä välillä.
Yksivuotias?
4 tuntia on suositus.
Voi voi, en haluaisi nyt ihan pudottaa sinua. Kyllä siihen kouluaikaankin kuuluu vielä haasteita, puhumattakaan murrosiästä. Pieniä ovat vielä pienten lasten murheet.